sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja

 


Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja, alkuteos Min kamp, femte bok 2010, suomentaja Katriina Huttunen, LIKE 2015, sivumäärä 683.

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968) romaanisarjan Taisteluni viides kirja kattaa vuodet 1988 - 2002. Edellinen osa päättyi Karl Oven  Roskilden festivaaleihin, jossa hänen unelmansa täyttyi (hän sai ensimmäistä kertaa pesää). Neljäs kirja kertoi vuodesta jolloin ylioppilas Karl Ove toimi opettajana vuoden pohjoisessa. Nyt alkavat opinnot Bergenin kirjoittaja-akatemiassa. Karl Oven isoveli Yngve opiskelee myös kaupungissa. Vanhemmat ovat eronneet, äiti asuu vanhempiensa lähellä Keski-Norjassa, ja isä avovaimo Unnin kanssa pohjoisessa. Karl Ove on minusta jumissa, opiskelut eivät etene, parisuhteissa tökkii ja hän liehuu Yngve-isoveljensä luona ja hengaa hänen kaverinsa kanssa. Kirjan kannessa on katkenut lyijykynä, eli esikoisromaanin kirjoittaminenkin tökkii. Eronnut isä tekee pohjoisessa viinalla hidasta itsemurhaa, ja lopulta isä kuoleekin. Karl Ovella on omat haasteensa, eikä viinanjuonti niitä ratkaise, vaan aiheuttaa hankalia tilanteita.

Karl Ove Knausgårdin viides nide Taistelustaan on johdonmukainen kertomus nuoruudesta, jossa mies etsii tietään hapuillen, välillä kännissä hortoillen. Isä on kaukana ja sitten poissa, mutta poika pelkää vielä isää. Kirja oli hyvin luettava ja informatiivinen, mutta jätti minut jotenkin ulkopuoliseksi.

Pidemmässä oppimäärässä käsittelen teosta laveammin:
Karl Ove saapuu Norjaan liftausmatkaltaan, ja ajattelee Ingvildiä, johon on "rakastunut". Karl Ove tapailee Ingvildiä muutaman kerran, mutta Ingvild tutustuu isoveli Yngveen, ja alkaa seurustella hänen kanssaan. Asia käy pikkuveljen tunteisiin. Karl Ove on hyväksytty Bergenin Kirjoittaja-akatemiaan, jossa on kuuluja opettajia kuten Jon Fosse (s. 1959) ja Ragnar Hovland (s. 1952). Karl Ove on vuosikurssinsa nuorin ja kärsii alemmuuskompleksista, ja lintsaa paljon.
Elämä jatkuu, ja Karl Ove löytää kiltin, rauhallisen ja fiksun tyttöystävän Gunvorin, suhde kestää aikansa ja näivettyy. Karl Oven kännipanot vieraissa eivät edistä suhdetta, mutta Gunvor luultavasti ei aavista niitä. Myöhemmin Tonje astuu kuvioihin, pari seurustelee ja avioituu, mutta avioliitto ei kestä.
Veljeksillä on bänditouhua. Karl Ove paukuttaa bändissä rumpuja, hän myöskin tekee sanoituksia.
Karl Ove opiskelee sekalaisia aloja yliopistoissa, ja tekee myös sekalaisia töitä Sandvikenin sairaalassa psykiatrisessa osastolla. Myöhemmin hän on sivarissa radiohommissa.

Geir Gulliksen uskoo kuitenkin Karl Oveen ja hänen esikoisnovellinsa on lupaava. Lopulta myös romaani saadaan julkaistua. Samaan aikaan kuolee isä, ja lama alkaa. 

Bloggaan päättöosasta 23.10.2022. Päättyykö K-O:n taistelut voittoon, häviöön vai ratkaisemattomaan?

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja 
Viides kirja (tämä)
Kuudes kirja (ilmestyy 23.10.2022)

torstai 22. syyskuuta 2022

Reijo Mäki: Valkovenäläinen

 


Reijo Mäki: Valkovenäläinen, Otava 2009, 480 sivua.

Reijo Mäen 20:s Jussi Vares -seikkailu Valkovenäläinen oli ilmestyessään Suomen ostetuin kirja, sitä myytiin kesä-heinäkuussa 2009 enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistusta samaan aikaan, tosin Puhdistus oli hallinnut myyntilistoja jo pitkään 2008 Finlandia-voiton jälkeen. 

Valkovenäläisen  tapahtuma-aika on kevät-kesä 2008 ja kirja alkaa apeasti: kirjailija Juhani Oxbackan hautajaisilla. Vareksen ystävä on löytynyt Aurajoesta likoomassa, päässä lyönnin jälki. Jussi Vares saa toimeksiannon Oxbackan kustantajalta Oskari Pohjoiselta, Vareksen pitää selvittää, miten Oxbacka kuoli ja kuka hänet tappoi.

Kerronnassa vuorottelevat Vareksen tutkimukset, tapahtumat Turussa ja Oxbackan Vienan Karjalan reissun kuvaus. Juoneen sekoittuu muitakin konnia, ja rikosvyyhtejä, ja yllätykset seuraavat toisiaan. 

Reijo Mäki on onnistunut dekkarissaan Valkovenäläinen alla avaan enemmän dekkaria, ja kerron, miksi bloggaan tästä.

Pidempi oppimäärä
Vares  ja Luusalmi kävelevät Oxbackan viimeisen illan reitin ja kyselevät Oxbackasta kuppiloissa, viimeisen illan reitillä oli monta välietappia Old Bank, pari Hesburgeria, Hunters Inn ja Oxbacka oli joutunut veteen Yliopistonkadun päässä Kutomokadun seudulla. Vares asuu yhdessä Pernillan kanssa. Suhde loppuu satiaisiin, mutta yhteisymmärryksessä, sillä molemmat ovat käyneet vieraissa. Tutkimuksissa Vares haastattelee Oxbackan entistä vaimoa Elleniä, tyttöystävää Vanilja Viitasta, jonka kanssa touhutaan intiimistikin. Vares lukee Oxbackan päiväkirjaa.

Turussa juoneen sotkeutuvat paikalliset isot ja pikku gangsterit Icke Istid, Samuli Sekametsä ja Amigo ja Vemppa, jotka taistelevat Venäjältä lähetetystä munasta, jonka sisällä on arkaa tietoa. Asiaan sekaantuu myös ulkolaisia konnia, sillä kuriirilla, tuhkan vaalealla venäläisellä (="valkovenäläisellä") onkin  kaksi pakettia tai paremminkin munaa hallussaan. Lisäksi Portsan talonvaltausta ja asumiskuvioita valotetaan. Kamakauppias Tzepolla on käärme, jonka outohemnmo Red haluaa itselleen. Mäki kuvaa eri juonirihmoja ja konnien keskinäisiä välien selvittelyjä. Lopulta pääkonnat ovat Vareksen kintereillä. Vauhdikas seikkailu.

Pisin oppimäärä
Teoksen tekee kiinnostavaksi Juhani Oxbackan Vienan Karjalan kokemukset, joita on joka osan alussa.  Oxbacka löytää kirjassa vanhan Neuvostoaikaisen tukikohdan ja sieltä suunnitelmia Suomen miehitystä koskien, meno on varsin vaarallista. Vuonna 2009 tämä tuntui hauskalta fiktiolta, nyt vähemmän hauskalta, eikä tunnu enää edes fiktiolta, vaikka Oxbacka siis on fiktiota, kuten kirjakin. 

Kaikki synnit tulevat ilmi, myös Oxbackan murhaaja saadaan selville ja hyvä niin.

Varekset  ovat hyviä Turun kuvaajia. Tässä puhutaan Forumin ja Kauppatorin Hesburgerista kumpaakaan ei ole enää. 


Toriparkin yhteydessä tehdyn remontin myötä. Myös Torin Kallun grilli on historiaa. Kuva torista 28.4.2022

****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Roivas-trilogia
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.

Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ
Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas

Varoitus: tulen lähitulevaisuudessa bloggaamaan Vareksista. Ne on hyviä harvoin nautittuina, mutta niissä on hyvin sama kaava, kuin näissä bloggauksissakin. Valitan voi aiheuttaa yliherkkyyttä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Linda Boström-Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan

 


Linda Boström-Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan, alkuteos Välkommen till Amerika, suomentanut Petri Stenman, Like 2016, sivumäärä 96.

Ruotsalaisen Linda Boström-Knausgårdin (s.1972) pienoisromaani Tervetuloa Amerikkaan kertoo pienestä 11-vuotiaasta tytöstä Ellenistä, joka on lopettanut puhumisen isänsä kuoleman jälkeen, mutta kertoo ajasta ennen ja jälkeen isän kuoleman. Teos alkaa: "ON JO KAUAN SIITÄ, kun lakkasin puhumasta. Kaikki ovat tottuneet. Minun äitini, minun veljeni. Isäni on kuollut, joten en tiedä mitä hän sanoisi".

Äiti on näyttelijätär, jonka osat vaihtuvat, kun hän esitti Vapauden patsasta, hän huusi näyttämöltä "Tervetuloa Amerikkaan", josta kirjan nimi tulee. Teos on kaunista kieltä, ei yhtään turhaa sanaa. ja kertoo perhen traagisista minusta psyykkisistä ongelmista, jotka ovat tarttuneet isän lisäksi ainakin Elleniin, ja tämän veljeen, eikä äitikään aivan rationaalisesti ja tasapainoisesti käyttäydy.

Lukija odottaa vastauksia, tai selvityksiä, mutta niitä on tarjolla niukalti, eivätkä ongelmat hälvene oikeassa elämässäkään minnekään, ehkä muuntuvat tai peittyvät. Ehkä perheen tragedia johtui isän ja äidin erilaisuudesta. Isä oli pohjoisesta, piti kalastamisesta. Äiti halusi etelään estradille. Isän talous petti ensin, sitten hänet täytti pimeys, ja se oli murhenäytelmän alkutahteja?

Luin huippubloggareiden ja  kirjailijoiden arvioita tästä teoksesta (klik, klak, klok), ja olen varsin eri mieltä näistä arvioista, lisäksi minua haittaa viitteet Lindan ex-mieheen ja Lindan oletettuun elämään, eikö kirjaa voi lukea ja arvioida vain ja ainoastaan kirjana, sen sisältönä eikä minään muuna.

torstai 15. syyskuuta 2022

Reijo Mäki: Lännen mies

 


Reijo Mäki: Lännen mies, Otava 2008, sivumäärä 398.

Reijo Mäen Lännen mies on onnistunut Jussi Vares -seikkailu, joka totuttuun tapaan koostuu monesta juonilangasta. 

Juonilanka 1: Martin kaupunginosassa tapahtuu kolme peräkkäistä murhaa. Tarinan kuluessa Pizzaketjun yrityskaupalla rikastunut Danny Boxberg pestaa Vareksen tutkimaan murhia.

Juonilanka 2: Länsi-Berliini 1982. RAF:n Punaisen armeijakunnan "taistelijat" kaappavat ministerin ja tämän lapsen.

Juonilanka 3: Jussi Vares eksyy Margareetan asuntoon, jonne jumppahetkien jälkeen saapuu aamusella aviomies. Margareetalle tulee ero, mutta Jussi välttelee Margareettaa, joka on aiemmissa osissa esiintyneen raivotar Elisabeth Ekbergin kaksoissisar. Elisabeth seurustelee moottoripyörägangsterin Taco Puuntaan kanssa, joka antaa opetuksen Varekselle, joka kostaa. Jussi vuokraa oman kerrostalonsa putkiremontin vuoksi asunnon Martista. Jussi asuu Krister Sulanderin kuolinpesän asunnossa yhdessä Lenin-papukaijan kanssa. Asunnossa on Humphrey Bogartin kuvia ja elokuvajulisteita, ja paljon punakirjallisuutta. Lenin-papukaijan jälkeen asuntoon tulee vielä Kristerin sisarentytär Irma, joka on paossa eroprosessiaan väkivaltaisesta hollantilaismiehestään.

Nämä kolme juonilankaa etenevät, uusia yhteyksiä alkaa näkyä. Miten Länsi-Saksan ministerin kaappaus 1982 ja puna-aate vaikuttavat 2000-luvun Turkuun? Lopulta tapahtuu Martissa neljäs murha. Saadaanko maaninen murhaaja kiinni?

Reijo Mäki on onnistunut minusta hyvin tuossa Punaisen armeijakunnan kidnappauksen (ja sen epäonnistumisen) kertomisessa ja sen kuvaamisessa, miten joukkio jatkoi elämäänsä. Mäki valottaa kutakin juonen palasta, ja aivan kirjan lopussa palaset alkavat loksahdella paikalleen ja sitten näkyy rikosten ja petosten irvokas kuva. Kun juonilangat yhdistyvät, alkaa kipinöinti ja sitten kipuilu.

Pidempi oppimäärä (poimintoja)
1. Punaisen armeijakunnan RAF:n  terroristi Bunuel kirjoittaa päiväkirjaa kidnappauksesta, päiväkirjamerkintöjä on aina joka osan alussa. Bunuel on suomalainen, kuten operaatioon osallistuvat Bardot, Bonanza, Brando ja Bogart. Teosta jää kiinni saksalainen Karlheinz Mensch, joka saa elinkautisen vankeustuomion. Hänet vapautetaan 25 vuoden kakun jälkeen hyvän käytöksen vuoksi. Tämä ei ole "kuka sen teki" -dekkari, vaan ehkä ketkä murhaavat ja miksi, en paljasta suoraan motiivia, enkä edes uhreja, mutta alusta saakka on selvää, että Mensch on tullut kostamaan.
Jussin vuokraama kämppä on Martissa Tervahovinkadun ja Vilhonkadun risteyksessä. Asunnossa on valokuva 1970-luvun lopulta, jossa on ihmisiä pukeutuneina intiaaneiksi ja Lännen mieheksi.

2. Moottoripyöräkonna Taco Puuntaka on ollut Saksassa vankilassa. Karlheinz Mensch on ollut samassa vankilassa, ja tuntee Tacon. Mensch on opiskellut vankilassa ahkerasti suomea, mihin on oma motiivinsa.
Kirjassa kuvataan suomalaisia, jotka lähtivät puna-aatteesta kiiluvin silmin DDR:ään opiskelemaan ja sitten RAF:iin. Todellisuudessa RAF:ssa oli ymmärrykseni mukaan vain länsisaksalaisia jäseniä, joista osa kuoli ja osa vangittiin. Kirjan kirjoittamista ennen alkuvuodestasta 2007 vapautettiin ehdonalaiseen yksi RAF-terroristi (Kalevan linkki). Seuraava vapautus tapahtui 2008 lopussa (Suomen kuvalehden  linkki), viimeinen vapautus tapahtui 2011 (ylen linkki). Kirjassakin mainitaan Rosenholz-aineisto, joka kuten Tiitisen lista on salattu. Aineistosta on ilmeisesti pääteltävistä DDR:n vakoilun ulkomaisia vakoojia tai tietolähteitä?

3. Reijo Mäki on onnistunut olemaan ajan hermolla, ja teos, joka sisältää aika ajoin voimakasta väkivaltaa, on kuitenkin hyvin luettava. Kirjassa on huumoria, ja hieman erilaista kuin yleensä nämä juoppojen kännihorinat.

4. Varekset kuvaavat aina Turkua, ja tässä Marttia ja Kakolan rinteitä. 


Tuolloin Kakolan vankitoiminta loppui ja siirtyi Saramäkeen. Nyttemmin Kakola on hotelli, alueella on kerrostaloja.


Ylös ei pääse Funikulaarilla, sillä se on aina rikki.


Ranta on nykyisin upean näköinen. 


Martinkirkko näkyy ja Föri.


Martinkirjasto on kirjassa vielä auki, se suljettiin 13.3.2009, sen paikalla on Sale-kauppa.

Varoitus: tulen lähitulevaisuudessa bloggaamaan Vareksista. Ne on hyviä harvoin nautittuina, mutta niissä on hyvin sama kaava, kuin näissä bloggauksissakin. Valitan voi aiheuttaa yliherkkyyttä.

lauantai 10. syyskuuta 2022

Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton

 


Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton, WSOY 2021, sivumäärä 363.

Jouni K. Kemppainen (s.1962) on kirjoittanut Kaija Koon (s.1962) elämänkerran, jossa käydään kronologisesti läpi Kaija Koon elämää ja uraa. Isä on diplomi-insinööri, ja Kaija (mitä ei kirjassa tuoda esiin) meni oppikouluun, ja valmistui ikäluokkansa mukana ylioppilaaksi.... tästä kirjasta on bloggauksia, jossa on referoitu ihmisten (isä. äiti, poikakaveri, aviomies ja poika) henkilökohtaisia asioita, niitä et tästä bloggauksesta löydä. Kaija Koo paljastaa tapahtumia murrosiästään, minusta kaikki menee tuon aikaiseen normaaliin nuoruuteen.

Lapsuuskin oli varmasti tyypillinen sodan aikana eläneiden vanhempien lapsen lapsuus 1960-luvulla. vanhemmilla oli ammatit, he eivät näytä tunteitaan, eivät kannusta lapsiaan, mutta toisaalta, koska ikätovereita on paljon, lapsilla on kavereita. Kaijalla oli bändejä, ja pian hän oli Steel Cityn laulaja. Hän lauloi myös Euroviisukarsinnoissa, ja oli kaksi kertaa kisoissa Kirkan ja Sonja Lumpeen taustakuorossa, ja tuliaisina kaksi yhdeksättä sijaa. 

Elämään tuli vaikeuksia ja musiikkitouhu hyytyi, mutta avioelämä alkoi, mutta taloudellisia vaikeuksia oli. Pariskunta päätti tehdä levyn vaikeista lähtökohdista huolimatta, ja alettiin valmistella levyä, jonka nimeksi tuli Tuulten viemää, joka on Suomen kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin levy. Levylle ei löydetty aluksi julkaisijaa, mutta Warner lopulta julkaisi sen 1993. 


Tuulten viemää levyä myytiin peräti 175 144 kpl. Siinä on monta Kaijan suurimmista hiteistä: Kuka keksi rakkauden, Viimeinen lento, Niin kaunis on hiljaisuus, Kylmä ilman sua, ja Matkalla kotiin. Oikeastaan levyllä ei ole yhtään biisiä, joka ei olisi hitti. Julkaisua seurasi kiertue. Helmikuussa 1995 julkaistiin kakkoslevy Tuulikello, samalla reseptillä eli Markku Impiö sävelsi ja soitti ja pääosin sanoitti, ja Kaija lauloi.

Tuulikello levyä myytiin yhteensä 107 732 kpl. Siellä on hitit Seuraavassa elämässä ja Viimeiset hitaat. Levy on hyvä, mutta ei yltänyt hiteissä eikä myynnissä ykköslevyn lukemiin. Levyn jälkeen taas kiertue ja ensi esiintyminen Provinssi-Rockissa. Kaijalla oli hieman "iskelmä"-leimaa, jota karisteltiin pois.

Kolmaslevy on hyvin erilainen, ja itse pidän siitä. Unihiekkamyrsky julkaistiin 9.4.1997 ja se möi hyvin eli 52 796 kpl, mutta vähemmän kuin edelliset. Levy sai nihkeitä arvioita.

Operaatio jalokivimeri julkaistiin vuonna 23.4.1998 ja myi taas vähemmän eli  37 981 kpl. Levyllä on loistava biisit Operaatio jalokivimeri ja Maraton ja levyn päättää Hyviä öitä. Sen jälkeen lähdettiin keikoille, ja laivakeikoille. Kaija Koo kertoo vaikeuksista kiertueilta, joka minun tulkintani mukaan johtui alkoholin käytöstä, joka tapauksessa kiertueella juhlittiin.

Kaija Koo vaihtoi levy-yhtiötä, ja seuraava levy oli  Tinakenkätyttö, jonka nimikkobiisi on Kaijan suurin hitti. Levyllä on minusta hyviä biisejä kuten Ex-nainen, Isä ja Uni ei tuu. Levyn myynti oli taas huonompi vain 27 004 kpl. Levyn jälkeen julkaistiin kokoelma Tuuleen piirretyt vuodet, jonka myi hieman paremmin 40 000 kpl. Tietenkin 27 000 levyn myynti on hyvä, mutta trendi oli laskeva, kuten avioparin "onnellisuus" parisuhteessa.

Mikään ei riitä levy julkaistiin vuonna 2002 ja se myi taas vähemmän eli  22 460 kpl. Levy on tummempi ja kyynisempi, eikä sisällä hittejä, eikä Kaija Koo esitä biisejä nykyään keikoillakaan.


Vuonna 2004 ilmestyi Viiden minuutin hiljaisuus, joka jatkoi trendiä myynnin suhteen. Levyllä on muidenkin kuin Impiön sävellyksiä, esimerkiksi Huone kahdelle on Maki Kolehmaisen sävellys.


Kuten 2005 julkaistu Joulukirkossa levy. Se julkaistiin ja unohdettiin.

Vuonna 2007 ilmestynyt H-Hetki oli viimeinen jossa Markku Impiö oli mukana. Levyä myytiin 22 000 kpl. Tältä levyltä ei minusta olen kappaleita Kaija Koon keikkaseteissä.


Seuraava levy Irti oli käänteen tekevä. Täysin uusi levy-yhtiö Päijät-Hämeen Sorto ja Riisto Oy ja moni teki biisejä, vielä myös Markku Impiö. Levyltä on jäänyt soimaan avausraita Vapaa. Levyä myytiin enemmän kuin edellistä eli 26 000 kpl ja Vapaa on nousi sinkkulistojen kärkeen.


Kuka sen opettaa ilmestyi vuonna 2014, sitä myytiin 18 633 kpl. Vuonna 2014 levymyynti oli yleisesti jo pudonnut, eli myynti ei täysin kerro levyn suosiosta. Kuka sen opettaa oli levyn nimibiisi, mutta suurin hitti on luullakseni avausraita Supernaisia, joita keikalla esitetään ja (nais)yleisö laulaa.


Sinun naisesi ilmestyi vuonna 2016, sen tunnetuin biisi on Nää yöt ei anna armoo, fiittajana Cheek.

Taipumaton julkastiin 2021, ja sen nimibiisi on hyvin soitettu.

Kuten yllä luki, Tinakenkätytön jälkeen julkaistiin kokoelmia.


Tuuleen piirretyt vuodet 1980 - 2000 myi 40 795. Siinä on biisit Kaikki vanhat filmit ja Seis, vanhempaa tuotantoa.


Kaija Koon 30 Suosikkia julkaistiin vuonna 2010, siinä on kaksi Risto Asikaisen  biisiä Kevään ensilunta ja Jotakin tärkeää, muut 28 ovat Impiön säveltämiä



Kaija Koon kokoelma Kaunis, rietas onnellinen - Parhaat 1980 - 2011, sitä myytiin 46 394 kpl. Nimibiisi oli Syksyn sävel kilpailuissa 2011. Jari Sillanpää esitti sen Satulinnassa 2012. Kaija Koota oli houkuteltu kauan  Vain elämää ohjelman ensimmäiselle tuotantokaudelle, jonne osallistui vuonna 2012. Kaija tunsi ennestään Jare Tiihosen, mutta oppi tuntemaan muutkin. Cheek veti Kaijan Tinakenkätytön ja Cheek esitti sitä myös keikoillaan, myös päättökeikallaan.



Ohjelmasarjan levyä myyntiin 177 972 kpl. Artistit ideoivat myös konsertin, joka traditio päättyi koronaan. Kaija Koo oli myös Vain Elämää ohjelman ensimmäisellä All Stars kaudella, eli kaudella 7. Siellä veti mm. Sannin Että mitähän vittua

Olen nähnyt Kaija Koon keikalla festareilla useammankin kerran, ja CheekEndissä  Cheekin jäähyväis-konsertissa Valot sammuu Kaija Koo veti Nää yöt ei anna armoo yhdessä Cheekin kanssa, sekä Tinakenkätytön.

Kaija Koolla on ollut kolme Hartwall-keikkaa, joita hän myös kirjassa muistelee.

Kaija Koon Taipumaton, on minusta sujuvasti kirjoitettu artistielämänkerta, jonka näkökulma on minusta hyvin subjektiivinen. Niin subjektiivinen, että jätän kaiken henkilökohtaisen tästä postauksesta pois. Sen sijaa Heidi P. on kirjoittanut Taipumattomasta näin. Siellä on bloggaus, jossa on muutamia "lisäpaljastuksia", sitä en omaani linkkaa. Luultavasti kaikki lukijat ovat jo häipyneet, mikä oli levyjen esittelyn tarkoituskin.


Näin Kaija Koon viimeksi 10.7.2022 Ruisrockissa, ja yllä youtube-video läpimurtobiisistä Kuka keksi rakkauden

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Karl Ove Knausgård: Taisteluni kolmas kirja

 


Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kolmas kirja, alkuteos Min kamp tredje bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like, Miki minikirja 2013. Sivumäärä 933 sivua.

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni,  on jo kolmannessa osassa. Vuosi on 2009, kun Karl Ove palaa Malmössa kirjoituspöydän ääressä lapsuuteensa Norjaan. Perhe isä, äiti ja isoveli Yngve ja pikkuveli Karl Ove ovat muuttaneet Tromoyan saarelle uuteen taloon 1970. Isä opettaa yläasteella, ja äiti on sairaanhoitaja. Karl-Ove elää pikkupojan elämää, kaikki on uutta, jännittävää ja pelottavaakin. Toisaalta Karl Ove kuvaa alakoulun käyntiä, kaverisuhteita, ihastumistaan Anne Lisbetiin. Pojat harrastavat jalkapalloa, ja tutkivat ympäristöä. Tulitikuilla leikitään, luonnossa touhutaan kaikkea, myös ulostellaan ja virtsataan sinne ja tänne. Paikasta toiseen kävellään, juostaan tai pyöräillään. Karl Oven äiti Sissel hoitaa kehitysvammaisia, on rauhallinen ja rakastava nainen, samoin isovanhemmat välittävät Yngvestä ja Karl Ovesta. 

Elämä voisi olla idyllistä, mutta kaikki ei ole kunnossa.

"Vihasin isää mutta olin hänen käsissään, hänen vallastaan ei ollut poispääsyä. Hänelle oli mahdotonta kostaa". s.712. Voimakkaasti sanottu, mutta romaanissa isä on kotona ja kasvatuksessa määräilevä, kostonhaluinen, ja sadistinen. Isä on ulkoisesti asiallinen, koulussa tyttöjen seurassa suosittu. Ulkoisesti hän on rauhallinen, kerää postimerkkejä ja osallistuu kunnallispoliitiikkaan. Äidillä on ystäviä, isällä ei ole. Isä rankaisee lapsia useimmista asioista: pikku virheistä, siitä että asiat eivät suju. "Isän silmissä paistoi raivo, raivokohtaukset tulivat yllättäen. Pelkäsin raivoa, halusin kuolla". Isällä on tapana väännellä Karl Oven korvia. Lisäksi hän pilkkaa poikaansa, ja irvii "ärrä-viasta". Karl Ove on varpaillaan isän käytöksen vuoksi. Äiti menee vuodeksi Osloon jatko-opintoihin. Vuosi ei ole idyllinen, onneksi  sen jälkeen isä menee lukemaan maisterin pahvit Bergeniin, ja myöhemmin Karl Ovelle selviää, että isällä on ollut suhde islantilaiseen vosuun, ja hän on alkanut juoda. 

Muuten Karl Ove kertoo suhteista tyttöihin. Ihastumisia on paljon, jotka muuttuvat, kun pojat vanhenevat. Ensimmäinen suhteellisen viaton seuriustelu kesti ikuisuuden eli 5 päivää, ja huipentuu kielisuudelmiin. Kotibileissä hyväillään tyttöjen rintoja, ja housujen verhoamia reisiä. Kirja päättyy yläkouluaikaan, jolloin perhe muuttaa Kristiansandiin, isän saadessa lukiosta töitä. Neljäs osa, jonka olen lukenut aiemmin, kertoo Karl Oven ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä vuodesta, jolloin hän on opettajana pohjoisessa, mutta hänen tärkein tavoitteensa on saada ensimmäistä kertaa pesää, mikä lopulta onnistuukin. Asia on KO:lle suuri. Tässä kolmososassa pojat ovat hyvin kiinnostuneita pornolehdistä, joita miltei koko ajan katsellaan.

Karl Ove kertoo myös lukemisestaan, ja hän on lukenut lapsena samoja kirjoja kuin itse, esimerkiksi Tohtori Tattinen, Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä,  Alexsandre Dumasin Musta tulppaani, Peter Pan, ja Ursula Le Guinin Maameren velho, jonka juonta selittää. Merkityksellistä on yhteys nimiin. Äiti on päättänyt vaihtaa nimensä, tai ottaa tyttönimensä Hatloy takaisin. Isovanhemmat eivät halua olla enää yhteydessä perheeseensä. Maameren velho Ged päästää ylpeydessään varjon vapaaksi. Varjo yrittää tappaa hänet, ja Ged pakenee. Hän pystyy voittamaan varjon vain tietämällä tämän tosinimen. Lopulta hän tietää, että varjo on Ged. Karl Ove tajuaa: ""Varjo oli hän itse" s.641. 

Pornolehtien, lukemisten, ja tyttöjen lisäksi jalkapallo näyttelee suurta osaa. Harjoituksiin mennään polkupyörällä. Isäkin on kiinnostunut jalkapallosta. Hän katsoo lauantaisin Englannin liigaa. Poikien on myös katsottava, vaikka ei aina haluattaisikaan, ja isän tarjoamat karkitkin on syötävä mukisematta, muuten tulee vaikeuksia.

Knausgård kertoo tuntemuksista mitä öljynporauslautan Alexander Kiellandin traaginen onnettomuus herätti. Onnettomuus tapahtui maaliskuussa 1980. 

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kolmas kirja kuvaa pojan lapsuutta, ja isän ongelmallisuutta. Kirja on sen verran kiinnostava, että päätin lukea koko sarjan eli vielä kirjat 5 ja 6, joista bloggaan syksymmällä (25.9 ja 23.10).

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Korl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä.

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta


Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, alkuteos vuonna 1981 What We Talk When We Talk About Love, suomentanut Seppo Lahtinen, Sammakko 2015. Sivumäärä 159.

Raymond Carver (1938 -1988) oli merkittävimpiä amerikkalaisnovellisteja ja -runoilijoita. Carver syntyi Oregonissa sahatyöläisen ja tarjoilijan perheeseen. Hän avioitui 1956, mutta erosi. Hän eli viimeiset vuodet runoilija Tess Gallagherin kanssa, jolle kokoelma on omistettu.

Novellikokoelmassa on 17 novellia. Niminovelli Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta on toiseksi viimeisenä, se on pisin ja kahteenkymmeneen sivuun Carver on saanut tiivistettyä paljon. Kaksi uusiopariskuntaa naukkailee giniä, ja puhuvat rakkaudesta, joka saa tarinoissa erikoisia muotoja, kun kyseessä on entisten puolisoiden maaniset kostoyritykset. Melin uusiovaimon Terrin mielestä hänen exänsä Ed, oli rakastanut niin, että yrittänyt tappaa hänet retuuttaamalla jaloista, ja huutamalla "rakastan sinua huora".  Ed on sittemmin kuollut oman käden kautta. Mel sen sijaan kertoo toisenlaisesta rakkaudesta, kun  iäkäs pariskunta jouduttuaan auto-onnettomuuteen alkoi toipua vasta, kun tiesivät toisen selvinneen hengissä, ja näkivät toisensa. Kun gini loppuu, huone pimenee. Tarina jää ilmaan väreilemään tunnelmana, kuten monissa muissakin kokoelman novelleissa. 

Luin arvion tästä, ja siellä mainittiin, että giniä kuluu paljon, totta muutamassa tarinassa, mutta se ei ole hallitseva teema, joita minusta ovat parisuhde, ero, suhteet ex-puolisoon ja lapsiin, väkivalta ja toisen aiheuttama kuolema motiivina himo, häpeä, tai mustasukkaisuus. Myös pettäminen on teemana useammassa tarinassa. 

Tämä kokoelma kertoo paljon miehen vaikeuksista pysyä järjissään ja erojen ja takaiskujen tullessa tolkuissaan.

Miljööt vaihtuvat pihakirppiksistä, motelliin, rautatieasemalla isä ja poika puivat isän syrjähyppyä ja eroja. Monessa tarinassa kalastetaan tai metsästetään, usein ollaan asunnoissa, joissa tosiaan naukkaillaan giniä ja poltetaan tupakkaa. Traagisia tarinoita on paljon, on taistelua lapsista, jopa murhia.

Useammassa  novellissa mennään toisen asuntoon tai talolle, katsomaan myytäviä tavaroita, kädetön mies tulee myymään talosta kuvia. Naapuri piipahtaa käymään.

Yhdessä novellissa leski-äidillä on  poikakaveri, jonka oli löytänyt AA:sta. Mies kuvataan ontuvaksi työttömäksi avaruusinsinööriksi, jolla on elatusriitoja ja sivusuhteita. Toisessa novellissa kirjamyyjä tapaa isänsä, joka kertoo oman versionsa, miksi lankesi rekkamiehen vaimoon.

Kylpy-novellissa äiti tilaa pojalleen Scottylle 8-vuotispäivän kunniaksi syntymäpäiväkakun. Scotty jää koulumatkalla auton alle... 

Eniten pidin kuitenkin novellista "Kolmas juttu joka nitisti isäni". Isää harmitti Pearl Harbour, mutta hänet romahdutti Dummyn juttu, joka novellissa kerrotaan. Dummy istuttaa bassi-kaloja lampeensa. Hän alkaa käyttäytyä omituisesti, eikä anna kenenkään kalastaa niitä vaan lammikosta tulee hänen elämänsä keskipiste. Syystulvien tultua Dummyn kalat huuhtoutuvat lammesta ja mies sekoaa. Vaimo lähtee toisen matkaan. Dummy tarttuu vasaraan ...

Raymond Carverin novellikokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on mojova pläjäys elämän sivuraiteilta, sisältää hyvin karheita tarinoita, mutta on ehyt kokoelma ja hyvin suomennettu, suosittelen.

torstai 25. elokuuta 2022

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan #MartinBeck2

 


Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan (Martin Beck #2), alkuteos Mannen som gick upp i rök, 1966, suomentanut Kari Jalonen, Karisto 2005, sivumäärä 224.

Martin Beckillä alkaa kesäloma elokuun alussa ja hän menee perheensä luo saareen, jossa on valitettavasti myös lankapuhelin. Beckin pomo Hammar soittaa, ja Beck palkataan Ulkoministeriön leipiin etsimään Unkarissa kadonnutta ruotsalaista lehtimiestä Alf Matssonia. Unkari oli tuolloin osa itäblokkia. Beck tutkii ensin Mattssonin asunnon, matkustaa Budapestiin ja aloittaa tutkimukset hotellista. Kollberg nuuskii Mattssonin liikkeitä ja asioita Ruotsissa. Alf  Mattson oli käynyt monessa itäblokin maassa ja oli ollut myös toukokuussa Budapestissä. Beck seuraa jälkiä aloittaen hotellista, puhuen poliisin kanssa, ja Alfin kontaktien. Mies tuntuu hävinneen aivan ilman jälkiä. 

Maj Sjöwallin ja Per Wahlöö ovat onnistuneet dekkarissaan Mies joka hävisi savuna ilmaan. Unkarin miljöön kuvaus ja Martin Beckin tutkimukset ovat nautinnollisesti kerrottu.

Alle avaan dekkaria hieman enemmän. Minusta tässä teoksessa viitataan lähestystösihteeri Raoul Wallenbergiin, joka järjesti juutalaisille suojapasseja Ruotsiin. Wallenberg joutui ilmeisesti Neuvostoliiton vangitsemaksi, ja kuoli mahdollisesti 1947. Alf Mattsson on lehtimies eikä omaa samoja hyveitä kuin Wallenberg, mutta ulkoministeriö haluaa löytää hänet. Matka Budapestiin, ja etsintä on minusta kuvattu hienosti miljöössä, jota enää ei ole. Martin Beckin tutkimukset joutuvat umpikujaan, mutta onneksi Ruotsissa saavutetaan läpimurto, ja konna joutuu kiinni.

Martin Beckin perhe on viettänyt kesää saaressa jo heinäkuun alusta ja saa sitä viettää isän loman alussakin. Kun hän viimein saapuu saareen lomalle, vaimo ottaa alasti aurinkoa ja narisee miehelleen. Tässä osassa Ingrid on 15-vuotias, ja Rolf 11-vuotias. Ruotsissa siirryttiin aiemmin peruskouluun kuin Suomessa, ja viisipäiväiseen kouluviikkoon, mutta ilmeisesti yleisesti vasta 1968. Viisipäiväinen työviikko tuli vasta 1970-luvun alussa.

Poliisilaitoksella Hammar on pomona, Melanderista puhutaan kuin reikäkorttikoneesta hänen muistinsa vuoksi. Tietokoneitahan ohjattiin reikäkortein tuolloin. Lennart Kollberg on Beckin aisapari. Nuorimpana häärää Åke Stenström. Sisällä tupakoidaan, ja Beck polttelee Florida-merkkistä tupakkaa, jota Unkarista ei saa. 

Vetävä dekkari.

*****
Ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat  Martin Beck -hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975.
Dekkarisarja oli mullistava ja Martin Beck oli lähtölaukaus Nordic Noirille, uudenlaiselle dekkarille.
Martin Beck -sarja
1. Roseanna, 1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975 
Henning Mankell on ihaillut Beck-sarjaa. Myös Mankellin Wallander-sarjassa toisessa osassa Riian verikoirat käydään ulkomailla Latviassa, ja kolmannessa osassa Valkoinen naarasleijona juuret on Etelä-Afrikassa, mutta sen jälkeen Wallanderit näyteltiin Ruotsin Ystadissa.

WSOY:n uusimpaan dekkaripainokseen ovat kirjoittanut alkusanat Roslund-Hellström, eli ruotsalainen kirjoittajapari Anders Roslund (s. 1961) ja Börge Hellström (1957-2017). Heidän mukaansa Sjöwall ja Wahlöö ovat saaneet kirjoihinsa sisältymään rikosmysteerin, yhteiskuntakritiikin ja ajankuvan. Kaksikon Roslundin ja Hellströmin  luoma rikoskomisario Ewert  Grens asuu Tukholmassa, ja on imenyt vaikutteita Beckiltä. Parivaljakko pitää Unkarissa katoamista linkkinä Wallenbergiin, kuten aavistelin itsekin yllä. Luin WSOY:n esittelyn vasta luettuani Gummeruksen painoksen.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Simone Buchholz: Mexikoring

 


Simone Buchholz: Mexikoring, 2018, suomentanut Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2021, sivumäärä 302.

Saksalaisen Simone Buchholzin dekkari Mexikoring jatkaa Hamburg Noir -sarjaa. Ympäri Saksaa (ja Eurooppaa) autot palavat soihtuina, mutta Hampurissa niin, että Nouri Saroukhan on auton sisällä ja kuolee. Käytännössä poliisina toimiva syyttäjä Chastity Riley saapuu rikospaikalle ja soittaa paikalle myös Ivo Stepanecin. ".... tunnelin päähän on pysäköity Ivo Stepanecin ruskea Mercedes. Kumpikin, komisario sekä auto on jo parhaat päivänsä nähnyt. Toisella roikkuvat silmäluomet, toisella ajovalot". s.23.

Chastity Riley, Ivo Stepanec, Anne Stanislawski ja Lennart Rocktäschel alkavat tutkia tapausta. Uhri Nouri Saroukhan on syntynyt 1990 Bremenissä, ja perhe on mhallameita Libanonista. Kaikesta kuvauksesta päätellen juuuri tämä heimo ei ole kotoutunut perusoikeuksia kunnioittavaan yhteiskuntaan. Elanto hankitaan rikoksilla, tytöt myydään vaimoiksi, naisilla ei ole oikeuksia, poliisin kanssa ei puhuta, vaan loukkaukset kostetaan. Nouri on tutustunut eri klaanin samanikäiseen Aliza Anteliin, joka pakenee kotoa, kun viimeinenkin isosisko naitetaan 15-vuotiaana. Aliza katoaa, mutta on paennut Hampuriin, minne Nouri lähtee opiskelemaan myöhemmin lakia.

Erillisesti viedään eteenpäin Nourin ja Alizan haaveiden roihua, ja toisaalla Chastityn tiimin yrityksiä selvittää Nourin kuolemaa. Dekkarisarjan luonteeseen kuuluu, että lopussa on tukku yllätyksiä myös rikoksen, tekijän ja motiivin suhteen. 

Buchholzin Hamburg Noir -sarja nostaa yhteiskunnallisia asioita esiin, tässä rikollisjengien toiminnan. Osa Saksaan tulijoista ei tämän kertomuksen mukaan edes yritä kotoutua, vaan jatkaa jo lähtömaassa rikollista elämäntapaansa Euroopassa. Poliisi on aika voimaton rikosten suhteen, eikä viranomaiset pysty puuttumaan tyttöjen kohteluun. Sitä, kuinka realistista tämä kuvaus on, voi jokainen tykönään pohtia.

Dekkarisarja peilaa myös Chastityn elämää. Krokotiiliyön  jälkeen Chastityn ystävä Inceman on menettänyt kätensä etnisjengin kostoiskussa. Carla ja Rocco jatkavat kapakointiaan, ja Blau Nachtiin kokoontuvat oluille Chastity, Ivo ja Faller, Rocco passaa. Calabretalla on Roccon antama porttikielto, kun Carla on ollut kiinnostunut aiemmin herrasta. Chastityn naapuri Klatche on muuttanut pois ja saanut perheenlisäystä. Chastity on yksinäinen ja kärsii unettomuudesta. Chastityn äiti on muistanut tyttärensä olemassaolon 40 vuoden poissaolon jälkeen ja piipahtanut passautettavana jouluna. Välit eivät ole edelleenkään kunnossa, eivätkä koskaan tule olemaan. Chastity lääkitsee neuroosejaan viinalla, tupakalla, ja miehillä.

Pidän sarjasta, ja luin suomennetut teokset nopeasti. Dekkareissa on katujen kuonaa, mutta myös välittämistä  ja huumoria, kuten Ivon soittaessa Rocktäschelille: "Iltaa Rocktäschel, Ivo tässä, voisinko saada tyttöystäväsi puhelinnumeron?" (Punkkarityttöystävä saattaa tietää missä Aliza Anteli on).

Jalkapallosta puhutaan mutta tässä vain Werden Bremenissä pelanneesta Ailtonista (s. 1973), hän pelasi joukkueessa vuosina 1998 - 2003. Ailton teki Bundesliigassa yli 100 maalia. Nouri pelasi silloin e-junioreissa. Teoksen nimi tulee parkkihallista, mutta nuori pari haaveilee paosta Meksikoon.

Takkutukan bloggaus teoksesta TÄÄLLÄ.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja 
1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019. Ilmestyy syksyllä 2022.

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Juuse Tamminen: Varjagien aarre

  


Juuse Tamminen: Varjagien aarre, WSOY 1954,  Nuorten toivekirjasto NTK no: 49, sivumäärä 147. 

Juuse Tammisen nuortenkirja Varjagien aarre on jännittävä ja hyvä nuortenkirja, joka sai Topeliuspalkinnon 1955. Tarinan päähenkilöt ovat 16-vuotias Tero Haukkavuori ja hänen naapurinsa ja ystävänsä 15-vuotias Merja Isopää. He asuvat kylässä joen varrella. Teron vanhemmilla on vuohia ja lehmiä. Kaskiviljelystä saadaan ruista ja ohraa. Elantoa saadaan myös kalastamalla ja metsästyksellä. Kauppaa käydään varjagien ja novgorodilaisten kanssa, etenkin suolaa vaihdetaan nahkoihin. Rikalan kauppapaikasta puhutaan. Rikala on nykyistä Saloa Halikossa.

Eletään aikaa jolloin palvotaan Ukko-jumalaa. Päähenkilö Tero on hyvin tehokas, hän korjaa laidunaitoja, kalastaa ja metsästää, mutta etenkin hän keksii parempia tapoja tehdä asioita, kuten metsästää ja kalastaa. Hän on punonut kaksinieluisen katiskan, ja tehnyt itselleen jalkajousen, jolla hän saa kaadettua karhun, joka syö perheen uuhia. Tero kaataa tarinan aikana lisäksi kolme sutta, hirven ja ilveksen. Merja on yhtä reipas, ja hän on lähtee usein Teron matkakaveriksi. Eräällä matkalla  Tero tekee savesta padan, ja keittää siinä merivettä, ja saa hieman suolaa jäämään. Enemmän he saavat vaihtokaupoissa. Tero ja Merja näkevät kesällä uponneen veneen järven pohjalla. Talvella Tero keksii tavan päästä veneeseen käsiksi. Hän alkaa "kaivaa isoa kuoppaa  jäähän" ja saa jään kasvamaan alaspäin. Veneestä löytyy "varjagien aarre" aseita, koruja ja erilaisia rahoja, myös kultarahoja, joita voi käyttää isoissa markkinapaikoissa. Varjagit vaikuttivat pääosin ennen 1000-lukua, ja olivat sknadinaaveja ehkä viikinkejä, ja suuntasivat retkillään itään.

Kesällä Tero kehittää "snorkkelin", jolla pystyy piiloutumaan veden alle. Eräällä matkalla kyläläiset ottavat peuroja kiinni, ja kesyttävät peurat vetämään rekiä.

Elämä on turvatonta ja myös Haukkavuoren isäntä näkee muutoksen merkit. Kylä on kauppareittien varrella, ja Haukkavuori vaatii, että peltoa raivataan lisää, jotta kylää pystytään puolustamaan. Metsästys- tai kalastusretkillä olevat miehet eivät ehdi apuun hyökkäyksen tullen. Linnavuori on kyläläisten paikka tähyillä tulijoita, puolustautua ja suojautua vihollisia vastaan. Vaikeuksia onkin tulossa. Ensin itäläiset tulevat Isopään talolle ja heitä ruokitaan, he kaappavat Merjan "kalakeiton keittäjäksi". Tero lähtee vimmattuun takaa-ajoon. Merja pääsee pakenemaan ryöstäjiä, ja upottautuu veteen. Rosvot luulevat Merjan hukkuneen, mutta Merja käyttää Teron tavoin snorkkelia. Merjan saadaan kotiin, ja miehet saavat pitää henkensä. Lisää vaikeuksia ilmaantuu kun novgorodilaiset hyökkäävät. Kyläläiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan, mutta kukistavat tunkeutujat.

Loppu jää auki, mutta koska Tero antaa aarteesta ottamansa varjagi-soljen Merjalle, he varmaankin avioituvat.

Yllä kerrottu juonikyhäelmä ehkä tiivistää liikaa, sillä minusta teos on oikeasti hyvä, ja siinä on paljon suvantopaikkoja, missä kuvaillaan elämää ja askareita, paikoin kertomus on jännittävä, ja varmasti on ansainnut vuoden 1955 Topelius palkinnon.

*****

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

torstai 11. elokuuta 2022

Åsa Larsson: Isien pahat teot

 


Åsa Larsson:  Isien pahat teot, alkuteos Fädernas missgärningar 2008, suomentanut Kirsi Kokkonen, Otava 2022, sivumäärä 567.

Åsa Larssonin (s. 28.6.1966) Rebecka Martinsson -sarja on tullut päätepisteeseen. Sarja alkoi vuonna 2003 teoksella Aurinkomyrsky  jossa lahkosaarnaaja murhataan. Päähenkilö Rebecka Martinsson on uupunut verojuristi Asianajotoimisto Meijer & Ditzingerillä, mutta Rebecka tulee selvittämään murhaa, koska tuntee epäillyn, joka on uhrin vaimo, joka pyytää apua. Paikallispoliiseista esitellään monilapsisen perheen äiti Anna-Maria Mella ja hänen poliisiparinsa Sven-Erik Stålnacken. Oikeuslääkärinä on  Lars Pohjanen. Syyttäjän valtuuksilla kukkoilee ongelmallinen Carl von Post.  Jatko-osissa mukaan tulevat poliisit Fred Olsson, ja Tommy Rantakyrö. Rebeckan naapurina on leskimies Sivving. Sarja jatkui teoksilla Suden taival (2004), Musta polku (2006), Kunnes vihasi asettuu (2008) sekä Uhrilahja (2011) ja nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen Isien pahat teot (2021). Näissä Rebecka Martinssonin tilanne on sama. Rebeckaa kositaan takaisin Tukholmaan, mutta hän haluaa olla pienellä palkalla ja kiusattunakin Kiirunan seuduilla syyttäjänä. Rebecka ei pysty sitoutumaan parisuhteeseen ja häilyy entisen pomonsa Måns Wenngrenin ja tulipalossa vammautuneen koirapoliisi Krister Eriksson välillä. 

Tässä osassa selviää Rebecka Martinssonin äidin Virpin taustasta lisää. Virpi on ollut kasvattilapsena Pekkarin perheessä. Pekkarin perheessä on ollut isä, äiti, vanhin poika Olle, Ragnhild, Virpi ja hulttiopoika Henry, jolle on jätetty saareen maatila, kun perhe on muuttanut Kiirunaan. Kasvattilapsi Virpi on tullut perheeseen kolmivuotiaana ja heitetty ulos 14-vuotiaana. Virpi on avioitunut Rebeckan isän Mikon kanssa, synnyttänyt Rebeckan, muuttanut kotoa pois Rebeckan ollessa 7-vuotias ja jäänyt kuorma-auton alle, kun Rebecka on ollut 12-vuotias. Koska myös Rebeckan isä on kuollut, isän äiti kasvatti Rebeckan. 

Isien pahat teot alkaa, kun eläkkeellä oleva sairaanhoitaja Ragnhild Pekkari on päättänyt kuolla ja menee hiihtämään kevätjäille. Mieli muuttuu ja hiihtäessään saareen hän löytää alkoholisoituneen veljensä Henryn kuolleena. Siivo on kauhea. Ragnhild perkaa paikkoja, ja perimmäisestä pakastimesta löytyy ihmisen jäätynyt ja muumioitunut ruumis. Uhri on kesäkuussa 1962 kadonnut Raimo Koskela. Rikos on vanhentunut, mutta uhrin poika nyrkkeilijä Björn Ström haluaa tietää, kuka isän on ampunut. Rebecka saa ylipuhuttua eläköityneen poliisin Sven-Erik Stålnackenin tutkimaan tapausta. Tutkinta laajenee viralliseksi, kun havaitaan, että Henry Pekkari on murhattu, ja läheltä löytyy kahden silvotun naisen ruumiit. 

Dekkarissa selviää veritöiden tekijät, ja motiivit, sekä aiempien sukupolvien syntien heijastumat nykyisyyteen, sekä kurjuuden ainainen jatkuminen. Teos sisältää rankkoja tapahtumia, jotka tällä kertaa pääosin masinoidaan yhteisön ulkopuolelta rahanahneudesta, mutta osa on kotikonnien pahailuja. 

Isien pahat teot on pitkät jäähyväiset Rebecka Martinssonille, ja hänen maailmalleen, johon kuuluvat kaikki yllä mainitut poliisit, naapurit, poikaystävät ja kollegat. Poliisiyhteisössäkin on pikkukaunansa, mutta kun  rikollisuus raa'istuu, on poliisien pidettävä yhtä.

Kuten kanssa-bloggarit tietänevätkin, alkaa nyt pidempi oppimäärä, missä avaan kirjan henkilöiden suhteita, mutta rikoksiin syyllisiä en kommentoi enkä paljasta. Juoni pääosiltaan kannattaa itse selvittää.

Rebecka Martinsson maailma on epäoikeudenmukainen. Kouluissa lapsia kiusataan, perheiden suhteet säilyvät ennallaan sukupolvien vaihtuessa. Yläluokkainen mies Carl von Post työpaikkakiusaa rankasti Rebecka Martinssonia, jolle laittaa liikaa töitä, ja omiaan, joita ei viitsi tehdä. Kun Carl von Post on poissa, Rebecka alkaa tutkia murhamysteeriä. Rebecka tekee nopeita ratkaisuja, mutta Carl von Post kostaa, kun rotary-ystävä Olle Pekkari ottaa yhteyttä. Rebecka siirretään sivuun, sillä Pekkarit ovat sukua, vaikkakaan eivät biologisesti, mutta Rebecka jäävätään. Se, että Carl von Post tuntee Pekkarit rotareiden kautta, ja pelaa Ollen pojan Andersin kanssa höntsäsäbää, ei aiheuta jääviyttä, vaikka Anders soittelee asioistaan.  Sen sijaan pelkkä vuosia sitten kuolleen äidin kasvattilapsena olo on jääviyttä ja näinhän se on. Yksi osoitus hyväveliverkostoista ja niiden toiminnasta. Toinen ikävä verkosto on pahaveliverkosto. Kiirunassa on Puolukkakuningas, joka on pyörittänyt pimeitä kuvioita jo 70 vuotta. Puolukkakuningas on ysikymppinen, valtaa pitää itävaimo, ja kuria itämafian miehet. Keinot on brutaaleja, eivätkä sivistysvaltion oikeuskeinot pysty patoamaan pahaa, ennen kuin veri roiskuu ja rahat katoavat.

Anna-Maria Mella on uudessa tilanteessa, kun  hänen poliisiparinsa Sven-Erik Stålnacken. on eläköitynyt. Hän tuntee itsensä syrjäytetyksi, kun Stålnacken tutkii Raimo Koskelan murhaa. Anna-Mari Mella tuntee kaunaa Rebeckaa kohtaan, kun ei syytä hänen jutussaan liian hataran näytön vuoksi. Mella -kuten oikeastaan kaikki viranomaiset- uivat syvissä pohjavirroissa. Mella on tähtäimessä muutenkin.
Lars Pohjanen, oikeuslääkäri on ollut myös aina syrjitty. Hän on siksi keskittynyt vaan tekemään ruumiinavaukset hyvin. Ruumiit eivät enää voi kiusata, elävät kyllä. Pohjanen on itsekin kuolemansairas.
Krister Eriksson on katkaissut suhteen Rebeckaan, joka on ollut Tukholmassa Månsin kanssa lakanoiden alla. Kristerin luona asuu kasvattipoika Marcus, jota on myös rankasti koulukiusattu. Krister seurustelee ylireippaan Maritin kanssa. Marit Törmä keskittyy pinnallisiin asioihin ja omaan instaprofiiliin. Kuinka kauan tämä ruokkii tervettä parisuhdetta?

Isien pahat teot kirjan yksi päähenkilö on nyrkkeilijä Björn Ström, jonka isä katoaa kesämökiltä. Björn itse asiassa piiloutuu, kun isä haetaan pois. Björn on avioton lapsi, ja Björnin äiti inhoaa Raimoa, ja selittää että isä on vain kadonnut, ettei tarvitse huolehtia velvollisuuksistaan. Björn ihailee isäänsä, ja alkaa isänsä tapaan nyrkkeillä, mutta salaa sen äidiltään. Björnin tie olympiavoittajaksi on vaikea, kuten koko lapsuus ja elämä. Äiti on lestadiolaisperheestä, ja hänellä on avioton lapsi. Hankalaa, kun veljien perheet ovat uskossa. Kun nyrkkeily paljastuu, enot yrittävät myös lopettaa Björnin nyrkkeilemisen, mutta Björn on päättänyt jatkaa. Tarinan aikana Björnille selviää myös isänsä pahoista teoista, mutta haudattuaan isänsä, ja murhan selvittyä, hän voi aloittaa  (tai jatkaa) ilman taakkoja. Björn käy muuten juniorina nyrkkeilemässä Suomessakin. Björnin uraa seurataan olympialaisiin ja raadolliseen ammattilaisuuteen.

Teoksessa käsitellään myös Kiirunan siirtoa kaivoksen tieltä. Kiirunan alla on suuret rautamalmivarat. Markkinavoimat siirtävät Kiirunaa.

Rebeckan äiti Virpin tarina (tai miksi hän karkasi) kerrotaan. Virpi muuttaessaan saaresta 7-vuotiaana ei osannut ruotsia. Kouluissa tämän mukaan suomenkielisiä kiusattiin. Virpi oppi ruotsia, mutta 14-vuotiaana oli toisia haasteita.  Haasteita ja valintoja on myös Rebeckalla. Mihin hän päätyy? Sen loppu valottaa.

Kirjasarja valottaa myös Kiirunan haasteita, ja kuvaa pohjoisen kaamosaikaa. Kirjasarjan miltei joka luvussa mainitaan joku koira. Koirat ovat hyvin keskeisiä, tässä Rebeckalla on koira jonka nimi on Rääpäle, mutta myös muilla on omat koiransa. Tätä sarjaa koirista huolimatta ei voi haukkua.

****
Åsa Larsson (s. 28.6.1966) on Uppsalassa syntynyt ja Kiirunassa varttunut ruotsalainen entinen verojuristi ja nykyisin  kirjailija.
Rebecka Martinsson -sarja:
Aurinkomyrsky (2003)
Suden taival (2006)
Musta polku (2007)
Kunnes vihasi asettuu (2008)
Uhrilahja (2012)

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Annie Ernaux: Min far & Kvinnan



Annie Ernaux: Min far & Kvinnan alkuteokset La place 1983 ja Une femme 1987, översättning Katja Waldén, Norstedts, 220 s.

Annie Ernaux (s. 1940) on ranskalainen kirjailija, joka on innoittanut monia muita kirjailijoita ja on voittanut monia palkintoja. Annie Ernaux on 1980-luvulla kirjoittanut vanhemmistaan ensin isästään ja sitten äidistään. Esipuheessa painotetaan että Ernauxin teoksissa hän on tunteissaan rehellinen.

Molemmat osat alkavat kuolemasta. Isä kuolee vuonna 1967 sydänkohtaukseen, kun kertoja on valmistunut yliopistosta. Hautajaiset vietetään suvun kesken. Äiti suree, mutta pääsee elämään kiinni. Romaanin toinen osa alkaa "Min mor är död". Äiti on ollut hoitokodissa muistisairaana ja kuolee. Tytär suree, ja purskahtelee itkuun. Hän hyvästelee äidin ruumiin, yhdessä poikiensa ja ex-miehensä kanssa. Sitten pidetään hautajaiset ja taas elämä jatkuu.

Isän ja äidin tarinat ovat erillisiä, mutta sisältävät paljon yhteistä. Isovanhemmat ja vanhemmat asuivat Normandiassa, isä ja äiti olivat  monilapsisista perheistä. Sekä isä että äiti saivat käydä koulua (ainoastaan) kaksitoistavuotiaiksi ja sitten mentiin töihin, isä ensin maatilalle ja sitten tehtaaseen. Isä, joka oli vanhempi (syntynyt 1899), oli ensimmäisen maailmansodan aikana "kotirintamalla". Vanhemmat isä ja äiti tapasivat köysitehtaalla, ja menivät naimisiin. Hääkuvassa äidillä oli "niin lyhyt hame, että polvet näkyivät". Vanhemmat ostivat luotolla sekatavarakaupan ja kahvilan Yvetotista. Työ liikkeessä on miltei ympärivuorokautista, mutta ei elätä perhettä, jolloin isä jatkaa työtä tehtaassa, joten äiti joutuu neuvottelemaan kaikki sopimukset, palvelemaan asiakkaita, ja pitämään kirjaa, ja hoitamaan viranomaisasiat. Tällöin kertoja ei ole vielä syntynytkään, mutta syntyy toisen maailmansodan aikana, jolloin lähdetään ensin evakkoon, mutta sodan aikana liiketoiminta jatkuu, sodan jälkeen on säännöstelyn takia vaikeaa, ja toiminta aloitetaankin uudestaan toisessa paikassa.

Äiti vie tytärtään museoon ja kirjastoon, myöhemmin ilmenee, että äiti ei ole sivistynyt, mutta tuntee nimeltä maalareita ja kirjailijoita, ei heidän teoksiaan. Isä pitää sirkusmusiikista, ja saattaa tytärtään kouluun. Isästä puhutaan vähemmän ja isän ajatuksista. Isä myöhemmällä iällä nikkaroi paljon ja puuhaa puutarhassa. Isä on hävennyt ranskankieltään tai ilmeisesti Normandian murrettaan, mutta hän puhuu sunnuntaisin kahvila-asiasta, ja on vapautunut sunnuntaisin, ja hänen ranskansa on ranskaa.

Äidillä on kahdet kasvot, asiakaspalvelijana hän on kärsivällinen ja ystävällinen, mutta kotiminä on erilainen. Äiti ei tee kotona mitään ja tiuskii. Pahimmat kiukunpuuskat tulevat, kun tyttären puberteetti alkaa, mitään järkevää keskustelua seksuaalisuudesta ei pystytä käymään. Äiti on huolissaan, että tytär tulee raskaaksi. Äidin pituutta ei kerrota, mutta paino on 89 kiloa. Äiti juo iltaisin muutaman lasillisen, ja syö sokeria. Äiti on aina pingottunut, ja asiakaspalvelijana on "naamio päällä".

Isä, joka oli äitiä kymmenisen vuotta vanhempi, kuolee 1967, kun kertoja valmistui yliopistosta. Äiti kuoli geriatrisella osastolla 1980-luvulla. Hautajaisjärjestelyt olivat sangen identtiset ja surusta toipuminen. Äidin kuolema kuitenkin nostaa mieleen enemmän omaan kasvamiseen liittyviä ajatuksia. Äiti luopui kahvilasta, ja asuu tyttärensä luona, lopulta Pariisissa. Äiti ei kuitenkaan sopeudu isoäidin harmaaseen arkeen, vaan muuttaa takaisin Yvetotiin. Hän joutuu auton yliajamaksi, mutta selviää, mutta se kenties jouduttaa Alzheimerin tautia, jota Annie Ernaux kuvaa pelottavan tarkasti. Taudissa mennään vain alaspäin, potilas on lisäksi varsin ilkeä eikä lopulta tunne läheisiään.

Annie Ernaux kysyy Kvinnan-osion alussa "Äiti, Mitä hänestä tiedän?" 

Mitä tiedämme vanhemmistamme? He ovat olleet eri sukupolvea? Annie Ernaux kertoo opiskeluajastaan, hän omaksui toisenlaisen elämänkatsomuksen ja "tavat" kuin äiti, ja suhtautumisen uskonnollisuuteen. Tuntuu, että jonkunlainen pysyvä juopa on äidin ja tyttären välillä, tai vähintään kommunikaatio-ongelma.

Miksi luin kirjan? Annie Ernaux oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja veikkailussa 2021 mukana, joten luin tämän. Annie Ernauxilta on ilmestynyt hiljattain teos Tunnit suomeksi, siitä on moni blogannut.

Helmet-kohta 2022 kohta 37, kerrotaan kolmesta sukupolvesta

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna, Martin Beck -sarja, osa#1

  

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna (Martin Beck #1), alkuteos Roseanna 1965, suomentanut Kari Jalonen, WSOY 2021, sivumäärä 263.

Maj Sjöwallin  ja Per Wahlöön dekkari Roseanna käynnistää legendaarisen Martin Beck -sarjan. Roseanna-dekkari alkaa, kun Motalan kanavaa ruopataan. Kaivinkoneen kauhassa nousee ylös alastoman naisen ruumis. Motalan poliisi pyytää virka-apua ja Martin Beck määrätään Tukholmasta tutkimaan murhaa. Tutkinnan lähtökohtana on vain ruumis, jolle tehdään ruuminavaus. Motalassa asiaa tutkii Ahlberg, joka esittää teorian, mistä ruumis on tullut. Teoria ei saa kannatusta, mutta on oikea. Ruumiin henkilöllisyys saadaan lopulta selvitettyä, hiljalleen järjestelmällisesti päästään eteenpäin. En lähde paljastamaan juonta, mutta uhri on Roseanna McGraw, yhdysvaltalainen Nebraskan Omahasta, ammatiltaan kirjastonhoitaja.

Rikostutkinnnalla oli 1960-luvun alussa vähemmän teknisiä apuvälineitä kuin nykyään, ei ollut DNA-tutkimusta, ei kännyköitä, ei nettiä, eikä tietokoneita. Valokuvat olivat filmeinä, paperikuvina tai diakuvina, ne piti kehittää ja katsella yksitellen. Valokuvilla on tutkinnan kannalta hyvin ratkaiseva merkitys, kuten kuulusteluilla, jotka on "litteroitu".  Seuraavassa taustakuulustelua Yhdysvalloista (K = kuulustelija, M on kuultava, Kuulustelijan nimi on muuten Kafka):
K: Milloin tutustuitte Roseanna McGrawiin?
M: Lähes kaksi vuotta sitten
K: Toisin sanoen syksyllä 1962?
M: Kyllä marraskuussa --

....
Kuulustelua yksitoista ja puoli sivua

Kuulustelu on kiinnostava, lukija pystyy päättelemään varsin hyvin Roseannan tavat ja käyttäytymisen. Roseanna on töissä kirjastossa, asuu yksin, lukee kirjoja, ja hänellä on säännöllisiä suhteita kuulusteltavaan mieheen, mutta vain sängyssä. Suhde oli katkennut, kun mies paljasti rakastuneensa Roseannaan, ja kertoi sen hänelle. Tämän jälkeen mies oli mennyt naimisiin, eikä ole siis syyllinen veritekoon. Dekkari ei muutenkaan arvuuttele tekijää, vaan Martin Beck -sarjan avausosa Roseanna on mullistava dekkari sen realistisen arkipäiväisen näkökulman vuoksi, jossa pusketaan tutkimuksia eteenpäin. Dekkari sai minut hankkimaan kaikki saatavilla olevat muut osat. Olen nyt jo lukenut koko sarjan, ja olen ohjelmoinut bloggaukset.

Alle avaan Martin Beckin persoonaa, dekkarin tutkinnan vaiheita, ja koko sarjan merkitystä
Martin Beck oli sodan aikana armeijassa ja aloitti sen jälkeen passipoliisina, mutta kävi poliisikoulussa rikostutkimuksen kurssit, ja on nyt rikoskonstaapelina. Beck asuu Tukholmassa, vaimo Inga on hapan ja takakireä, parilla on tyttö Ingrid ja nuorempi poika Rolf. Lapset käyvät koulua. Beckiä usein väsyttää, hänellä on huono olo tai flunssa. Beck on uskollinen, eikä hypi vieraissa, mutta salailee taksin käyttöä vaimoltaan. Beck ei aina halua matkustaa täydessä metrossa. Beck ei viihdy kotona, jossa hänellä on usein vatsa kipeä.

Rikostapauksessa uhrin henkilöllisyys pysyy pitkään salaisuutena. Lopulta kansainväliset kyselyt johtavat läpimurtoon. Kun Roseannan henkilöllisyys selviää, yhdysvaltalainen poliisi nimeltä Kafka kuulustelee Roseannan entistä "poikaystävää" ja naiskämppäkaveria. Tutkintaan saadaan vauhtia, sillä pystytään varmistamaan, että Roseanna oli risteilyllä, joka ajoi sulkualueen läpi. Laivan henkilökuntaa ja matkustajia kuullaan. Ongelmana on henkilöiden tavoittaminen, matkustajia on ollut useasta eri maasta. Tutkimukset polkevat paikallaan, kunnes aletaan keräämään matkustajilta, ja risteilylaivaa kuvanneilta valokuvia. Tämänkään jälkeen ei tule lopullista läpimurtoa, mutta ratkaisemalla yhden pulman, tulee seuraava ja lopulta rikollinen on selvillä ja vielä silloinkin poljetaan paikalla, mutta lopulta syyllinen on satimessa.

Martin Beck oli minulle tunnetumpi uudemmasta 2000-luvulla näytetystä tv-sarjasta, mutta ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat alkuperäisen Martin Beckin hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975, joista ensimmäinen on tämä Roseanna. Tuolloin dekkareista tehtiin myös elokuvat. Dekkarisarja oli mullistava sen kerronnan ja näkökulman vuoksi. Martin Beck oli lähtölaukaus Nordic noirille, uudenlaiselle dekkarille, jota moni - myös  Henning Mankell jatkoi Wallander-sarjalla. WSOY-pokkareissa on huikeita saatesanoja. Henning Mankell on kirjoittanut tähän osaan avaussanat. Tajusin ne luettuani, kuinka paljon Mankell arvosti sarjaa, ja tajusin samalla kuinka paljon Wallander-sarjan  ensimmäinen osa Kasvoton kuolema muistutti tätä kerronnan ja ajan suhteen. Kurt Wallanderilta kestää kauan ennen kuin pääsee syyllisten jäljille. Mankell nostaa itse aika-kysymyksen Roseanna-dekkarin kerronnassa etusijalle. Minusta Beck-sarja muistuttaa Wallander-sarjaa, mutta Wallanderin pohdinnat ovat toisenlaisia, koska Ruotsin tilanne on erilainen. Wahlöö ja Sjöwall sekä Mankell olivat "vasemmistolaisia" minusta, mutta analyysi (tai kritiikki) nojaa huomioihin, ei niinkään mielipiteisiin.  Wallanderissa on oma hahmokatraansa. Wallanderin ja Rydbergin ammatillinen suhde on samantapainen kuin Beckin ja Kollbergin suhde. Muitakin yhteyksiä on. Beck sauhuttelee Virginiaa, Wallander John Silveriä. Molemmilla on usein huono olo tai flunssa. Wallander oli sarjassa jo eronnut vaimostaan  Monasta, ja tytär Linda oli vanhempi, kuin Beckin lapset. Sarjan kuluessa Beck eroaa aina tyytymättömästä vaimostaan. Vaimo voi olla tyytymätön samasta syystä kuin Walladerin vaimo, eli poliisin työaika venyy, palkka ei, lisäksi työn arvostus on pientä. Kotona ei jää aikaa rakentaa perheidylliä. Wallander on aina myöhässä. Beck yrittää vältellä vaimoaan. 

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3.  Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975
Sarjan yhdeksännessä osassa Poliisimurha palataan tähän, sillä Etelä-Ruotsissa tehdystä seksuaalimurhasta epäillään Roseannan tappajaa, joka on päässyt vapaaksi vankilasta. Hän on jo parantanut tapansa, mutta joutuu vangituksi, mutta pääsee vapaaksi.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Joseph Heller: Catch-22 Me sotasankarit

 

Joseph Heller: Catch-22 Me sotasankarit, alkuteos Catch-22 julkaistu 1961, suomentanut Markku Lahtela, Gummerus 1995, sivumäärä 552.

Joseph Hellerin romaani Catch-22 Me sotasankarit on absurdi kertomus  Pianosan saaren lentotukikohdan amerikkalaissotilaista toisen maailmansodan aikana.  Armeijan toiminta perustuu mielettömiin ohjesääntöihin, joista useimmin on mainittu tämä Sääntö 22. Sota (ja elämä yleensä) on tehnyt ihmisistä omituisia, eikä normaali logiikka toimi.

Catch 22 koostuu 42:stä lyhyestä luvusta, jossa kerrotaan sairaalassa lintsaavista lentäjistä, nahistelevista kapiaisista, heidän lapsuudestaan ja toisille kiimaisista vaimosta, mustan pörssin kaupasta, sotilaiden lomamatkoista Roomaan ja lentäjien naissuhteista, ja lopulta ystävyydestä, jota varjostaa sotakaverien kuolemat, ja sodan aiheuttamasta siviilien ahdingosta. Kerronnassa tarkastellaan yhä uudestaan samoja avaintapahtumia.

Romaanin päähenkilö on Jossarian, joka on arvoltaan kapteeni. Teoksen alussa Jossarian on sairaalassa maksavaivojen vuoksi. Todellisuudessa mies on parantunut, mutta hän on menettänyt halunsa sotia. Sairaalassa useimmat potilaat ovat valesairaita. Kun osastolle tulee yli-innokas isänmaallinen teksasilainen, osasto tyhjenee, ja sotilaselämä telttoineen ja pommituslentoineen jatkuu.

Tukikohta on turvassa Välimerellä viholliselta, mutta omien toiminta aiheuttaa vaaratilanteita ja tappioita. Virkaintoinen eversti Cathcart ilmoittaa miehiään vapaaehtoisiksi, ja vaatii miehiltä jatkuvasti lisää pommituslentoja, kirjan aikana lentomäärä nousee aina miesten tavoittamattomaksi (25:stä 30:een ja viiden välein 75:een). Kenraalit, everstit ja majurit virittelevät toisilleen ansoja. Loppua kohti kirja saa yhä enemmän mollisointuja, jotka osoittavat sodan mielettömyyden.

Joseph Hellerin Catch-22 Me sotasankarit on ironinen mustan huumorin täyttämä kertomus ja yksi sotakirjojen klassikoista.

Avaan alla enemmän romaanin henkilökatrasta ja tapahtumia.  Pianosan saari on Välimerellä Korsikan ja Elban lähistöllä ja välissä. Lentue on numeroltaan 256. Pommikoneet ovat B-25:ia.

Juoni on absurdi, jo ensimmäisessä luvussa selviää, että kapteeni Jossarian on sotilasairaalassa välttääkseen pommituslennot, ei enää maksavaivojen vuoksi. Jossarian on ahdistunut ja pelkää. Hän on kokenut pommituslennoilla omiensa kuolemia, joista Lumidenin (alkuteoksessa Snowden) kuolemaa tarkastellaan useimmin. Jossarian saa  urhollisuusmitalin tärkeän sillan pommittamisesta, ja vastaanottaa mitalin alastomana, sillä hän ei kykene pitämään vaatteita, kun on joutunut pitämään tällä Avignonin lennolla kiinni kuolevasta toveristaan, ja vaatteensa on täynnä verta. Lisäksi Jossarianin teltassa kuollut mies. Monta Jossarianin ystävää kuolee lennoilla tarinan aikana.

Sairaalassa ahertaa lääkäri Daneeka. Hän toimii ohjesäännön mukaan. Daneekalle käy lopussa "huonosti", sillä omien hyökättyä tukikohtaan, nousee huhu, että hän olisi kuollut. Daneeka elää, mutta hänen vaimolleen ilmoitetaan kaatumisesta. Vaimo vaihtaa nimeään ja muuttaa tuntemattomaan paikkaan ja "katoaa". Daneeka pyyhitään papereista, hän ei saa enää edes palkkaa. Tämä kuvaa kirjan ironista ja kyynistä yleisilmettä. Papereissa olevaa byrokratiavirhettä ei saada korjattua.

Ylemmät upseerit taistelevat vaikutusvallasta. Alkuun langat ovat kenraali Dreedlen käsissä. Lentoja määrää eversti Cathcart, joka vaatii koko ajan lisää lentoja, koska haluaa itse tulla palkituksi. Everstejä ovat lisäksi Korn ja De Coverley, jonka etunimeä ei kukaan tiedä. Kaikki upseerit ovat omituisia, eikä poikkeusta tee majuri Majuri, jonka urakehitys on nimen vuoksi jämähtänyt majuriin. Majuri Majurin tragedia periytyy lapsuudestaan, ja on isänsä aiheuttama. Majuri Majuri luuli alkuun, että hänen nimensä on Caleb Majuri, mutta oikeasti isän ideoimana Majuri Majuri, ja kun otetaan huomioon sotilasarvo, niin hän on majuri Majuri Majuri Majuri. Naimaton Majuri alkaa sensuroidessaan kirjepostia kirjoittaa kirjeisiin Washington Irving  tai Irving Washington. (Washington Irving oli kirjailija, joka eli 1983 - 1859). Nimi kiinnittää esikunnan huomiota, ja asiaa aletaan tutkia. Myös Jossarian peukaloi postia, mutta epäilykset kohdistuvat sotilaspastori A. T. Tappmaniin, joka ei pysty todistamaan että ei ole kirjoittanut niitä. Tappman kärsiii sodasta, ja myös puntaroi uskoaan sodan keskellä. Muut kapiaiset karttavat sotilaspastoria, ja hänellä on porttikielto upseerikerhoon.

Kapiaiset kadehtivat toisiaan. Kenraali Peckem aikoo juonia itsensä kenraali Dreedlen  paikalle. Aie on myötätuulessa, kun Dreedle siirretään. Esikunnassa tapahtuu mutta aivan kummia. Luutnantti Scheisskopf on edennyt everstiksi, ja ylennetään kenraaliluutnantiksi, ja hänestä tulee päällikkö. Kun on olemassa paperi, sen mukaan toimitaan. Luutnantti Milo Minderpinder esitellään alussa. Hän välittää aluksi kananmunia Maltalta. Kapiaiset ja kaikki ovat mukana syndikaatissa. Milon toimintaan palataan yhä uudestaan. Jossarian ihmettelee, miten Milo pystyy saamaan voittoa kananmunista, joita ostaa Maltalta 7 sentillä ja myy ne 5:llä sentillä. Jossarianilla selviää, että todellisuudessa kananmunat ostetaan Sisiliasta  puolella sentillä, ja viedään Maltalle. Milo ostaa ja myy ja käyttää itseään välikätenä. Milo käyttää koko innovointikykynsä hankkiessaan kapiaisille herkkuja, tomaatteja, lihaa, kalaa, vihanneksia, oikeastaan mitä vaan, portugalilaista vasikanlihaa, tavaroita ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Milon toiminnat paisuvat, ja hänellä on omat lentokoneet. Hän on Palermon pormestari, varaemiiri, ja kova kauppamies, joka ei ole erehtymätön. Hän ostaa koko Egyptin puuvillasadon, jota ei onnistu kauppaamaan. Hän ehdottaa varuskunnalle, että hän myy puuvillan varuskunnalle, josta tehdään ruokaa, siis ruokaa! Milon retket ovat yhä uhkarohkeampia, seetriä Libanonista, ja myös saksalaisten kanssa käydään kauppaa. Milon kautta Heller tarkastelee kylmää kapitalismia. Ostetaan, myydään ja kenotellaan, ja kenellä on tavaraa tai rahaa. Milo käy kauppaa saksalaisten kanssa, he ovat myyjiä, ei vihollisia. Milo ylittää kaikki rajat, kun hän liiketoimiensa yhteydessä sopii saksalaisten kanssa, että he pommittavat Pianosan lentokenttää. Asiaan reagoidaan voimakkaasti, mutta kun kaikki ovat mukana syndikaatissa, Milolle ei tapahdu mitään, vaan kaikki jatkuu.

Kirjan teemoja ovat sodan mielettömyys, hermojen menettäminen, keinottelu ja myös huorissa käynti. Lentueen miesten lomat vietetään Italiassa, lähinnä Roomassa. Naisia on tarjolla, he myyvät itseään eläkseen, mutta he ovat pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä. Nately on yksi romaanin keskeisiä henkilöitä. Hän on 19-vuotias, vanhemmat ovat sivistyneitä ja rikkaita. Nately näkee asiat positiivisena. Hän kutsuu sotakaverit isälleen töihin. Nately on rakastunut Roomassa naiseen, jota kirjassa kutsutaan Natelyn huoraksi. Nately on mustasukkainen naisesta, ja vaatii tätä keskittymään itseensä. Natelyn huora kaitsee viatonta pikkusiskoaan, joka on 12-vuotias. Miehet pitävät asunnoissa naisia ja sitä kuvataan (ei intiimitasolla). Natelyn käy huonosti, eli hän joutuu kohtalokkaalle lennolle, jonne Milon olisi pitänyt lähteä. Milo ei lennä pommituslentoja, vaan kaikki aika menee herkkujen ja luksustavaroiden junailuun ja roudaukseen. Jossarian katsoo velvollisuudekseen etsiä Natelyn huora ja kertoa. Samalla reissulla Aarfy heittää erään muun huoran ikkunasta kadulle,  jonne huora kuolee. Aarfya ei pidätetä vaan Jossarian, jolla ei ole lomatodistusta.

Jossarian masentuu yhä enemmän, kun intiaanipäällikkö Valkea Kaura kuolee, Nately kuolee, Kid Samson ja McWatt kuolevat. Orr putoaa mereen ja katoaa. Pääsikö Orr karkaamaan Ruotsiin? Jossariankin haluaa pois, vaikka Ruotsiin, jos ei muualle,

Miehet yrittävät eristäytyä telttoihinsa. Jossarianin telttaan tulee loppuosilta nuoria innokkaita sotilaita Amerikasta. Jossarian ei voi sietää poikien halua kokea seikkailuja ja sotaa, ja heidän lapsellisuuttaan.

Kirja rönsyää monia muita tarinoita, jotka voit itse lukea teoksesta. Luennoilla tulee esiin myös jenkkiupseerin sivistys, ja tiivistyy kysymyksessä "Kuka on Espanja?"

Kiitos, että jaksoit näin alas, alla vielä kirjailijasta, ja sen alla vielä loppuratkaisusta, joka kuvaa elämän sattumanvaraisuutta. 

*****
Joseph Heller (1923 - 1999) oli yhdysvaltalainen kirjailija, Catch-22 oli hänen esikoisromaaninsa, ja useimmat hänen julkaisuistaan pyöri tämän idean tai kirjan ympärillä. Joseph Heller liittyi vuonna 1942 USA:n armeijaan, ja toimi pommituslentäjänä B-25-koneissa Italian rintamalla pääpaikkana Korsika. Sodan jälkeen hän opiskeli yliopistossa ja valmistui, teki mainostoimistossa töitä, ja vuonna 1953 aloitti tämän teoksen kirjoittamisen. Hän julkaisi ensimmäisen luvun vuonna 1957, jolloin romaanista oli  valmiina 270 sivua.  Teos sai ilmestyessään marraskuussa 1961 ristiriitaisen vastaanoton, osa kriitikoista kiitti, yhtä moni moitti. Yleisö otti omakseen ja tästä otettiin pokkaripainoksia. Alkutaipaleen hypetykseen kuuluivat JOSSARIAN ELÄÄ tarrat. Kirjailija itse vahvistaa, että Jossarian jäi henkiin ... henkiin Natelyn huoran toisestakin puukotuksesta. (Natelynin huora syyttää Natelyn kuolemasta Jossariania, jota puukottaa. Jossarian joutuu taas sairaalaan, ja monimutkaisten keskustelujen jälkeen hän on kotiutumassa, kun Natelyn huora väijyy kapiaisten oven takana ja ...)

Osallistun tällä Ankin kirjablogin kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen täällä.