sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää

 

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää, Wsoy 2021,  sivumäärä 407.

Markus Ahosen (s.1972) romaani Anna pahan kiertää, on Isaksson-sarjan kuudes, ja palaa ensimmäisen kirjan Meduusan tapahtumiin. Meduusassa sarjamurhaaja tappoi lähiöissä nuoria aikuisia. Nyt palataan aiheen ääreen uudestaan, maailma ei ole muuttunut paremmaksi, eikä ihmisten elämä helpommaksi.

Kirjan kerronta koostuu limittäin eri näkökulmista ja erillisistä juonilangoista, jotka hiljalleen punoutuvat kipeäksi kertomukseksi. Nuori hamppari-kolmikko hakkaa ja ryöstää Isakssonin pojan Antin. Antti on kuoleman kielissä, ja taistelee hengestään teholla. Kolmikko potkii ja ryöstää muitakin. Lisäksi he tunkevat ilotulitteita uhrien suuhun ja räjäyttävät. Toisaalta puhutaan edellisvuotisesta Flow-festivaalin räjäytyksestä, ja sen vaatimista uhreista.

Kolmannessa juonilangassa Meduusa on palannut toimintaan, mikä jäi varjoihin sarjan avausosassa. Meduusalla on menossaan kaksi vastakkaista suuntaa, toisaalta hän katuu, ja haluaisi tunnustaa, toisaalta hän luulee, että jää kiinni, ja hän jatkaa murhaamistaan peitelläkseen jälkiään. 

Edelleen seurataan poliisi Markku Isakssonia, joka  on kotiutunut Helsinkiin. Hän on avoliitossa kollega Nina Markkasen kanssa. Parilla on vihdoin tyttö. Isakssonin avioeropoika Antti on kärsinyt äitinsä uusioperheen arjesta ja Isaksson on kärsinyt poikansa kärsimisestä. Nyt Isaksson kärsii poikansa sairasvuoteen vierellä.

Kaikissa juonilangoissa pohditaan syitä ja seurauksia, peilataan tekijöiden lapsuuteen, jossa betonilähiö ei aina tarjoa otollisinta kasvuympäristöä. Väärät valinnat, ikävät sattumukset, päihteet ja väärät kaverit aiheuttavat kierteen, jonka imusta on vaikea irrottautua. Lähempi kuva saadaan  Kannelmäestä ja Myyrmäestä.

Ahonen käsittelee tärkeitä teemoja ja yrittää valottaa motiiveja, osattomuutta ja syrjäytymisen kovaa hintaa yksilöille ja yhteisölle.

Anna pahan kiertää ei ole dekkari, jossa arvuuteltaisiin tekijää, tai edes motiivia, tämä kertoo elämästä ja valinnoista. Ahosen näkökulmat etenevät, mutta kenen mikin takauma on, ja mikä pala se on murhamosaiikissa, on pitkään lukijalle epäselvää.

*****

Pidempi oppimäärä, jota ei kannata lukea, jos aikoo lukea romaanin. Kaikkien Ahosen luomien henkilöiden lapsuudesta kumpuaa ongelmia, koulukiusaamista, osattomuutta ja onnettomuuksia. Isakssonin lapsuus on ollut onneton, mutta Markku on selvinnyt. Nyttemmin Isakssonin äiti on kuollut. asunto Myyrmäessä on myyty. Isaksson ja Reponen asuvat Vuosaaressa. Antti on teholla, hän on voittanut juuri aiemmin bändeineen musiikkikilpailut ja saanut sopimuksen levy-yhtiöön. 

Maailma Ahosen dekkareissa on rujo ja lohduton, yhden hakkaajaporukan kun saa pois kadulta, seuraava astuu tilalle. Väkivalta on ikuista, valitettavasti?

Kirjassa palataan Meduusan tunnelmiin. Antti selvisi silloin koulukiusaamisesta, Isakssonille selviää, että sitä seurasi muutaman opettajan hiillostus, ja kotona huomiotta jääminen. 

Eniten selvyyttä saadaan teokseen Meduusa, jossa poliisien päättelyketju oli virheellinen, kuka slumminuorten kuolemien takana oikeasti oli. Meduusan kuuppa on lopullisesti himmennyt. 

Markus Ahonen osaa kirjoittaa ja kirjan teemakin on tärkeä,  miljöö on kuvattu mainiosti. 

Ahoselta olen blogannut myös teoksen Palava sydän.

****

Helmet haasteen kohta 11 asioita ei kerrota aina tapahtumajärjestyksessä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Reijo Mäki Vares ja kaidan tien kulkijat

 


Reijo Mäki: Vares ja kaidan tien kulkijat, Gummerus 1992, Otava Seven pokkari , sivumäärä 383.

Reijo Mäen Vares ja kaidan tien kulkijat on seitsemäs Vares-sarjassa ja minusta dekkari-mielessä paras seikkailu, Dekkari on  julkaistu vuonna 1992 ja henkii hyvin ajan henkeä myös 1980-luvulta.  Vain aivan tarinan alku ja loppu tapahtuvat Turussa.

Hämeenportissa yksityisetsivä Jussi Vares saa toimeksiannon pastori Alasen opiskelukaveri pastori Olavi Hukkaselta. Hänen entinen rippilapsi Annaliisa Vaara on löytynyt murhattuna 18-vuotiaana, ja Annaliisan sydän on revitty rinnasta. KRP on tutkinut murhaa, mutta tekijä on karkuteillä. Teosta epäillään läheisen mielisairaalan hoidokkeja. Tapaus muistuttaa 1699 vuonna tapahtunutta Annaliisa Antintyttären tapausta, jossa Annaliisa Antintyttärelle on käynyt samoin.

Murha on tapahtunut Kahdenvirranmaan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla, siellä vaikuttaa hurmoshenkinen herätysliike, jonka karismaattinen johtaja on Taisto Raappana, jolla on kirjastoa hoitava vaimo Elisabet. Raappanan rukouskirjat painattaa paikkakunnan suurliikemies Juhana Sulander. Jussi Vares tapaa junassa paikallisen Osuuspankin pankinjohtajan Sara Peltomaan, jolta saa autokyydit kylälle. Jussi majoittuu majoitusliike Mesopotamiaan, jota pitää Sulo Peitsara. Hotellissa siivoaa Ragne, jolla on ollut suhde mustan miehen Jean Jacques Theresienin kanssa. Suhteesta on poika Lauri. Jean Jacques on kadonnut, on jäänyt vain krokotiilinnahkaiset saappaat ja Ragnen ikävä. Jussi kulkee paikallisella taksilla, jota suhailee Jaakko Riutta. Jussi jututtaa kyläläläisiä, aloittaa kirjastosta, jossa Elisabet Raappana on töissä, keskusteluhetkiä on myös mielisairaalan ylilääkäri Aimo Vennon kanssa.

Reijo Mäki on todella onnistunut tässä. Vaikka teos sisältää alatyylisiä heittoja, ja sanontoja, niin se osaltaan kuvaa sitä todellisuutta joka vallitsi Suomessa 1980- ja 1990-luvun Suomessa. Baarissa on levyautomaatti, ja Klamydia on keikalla. Vareksen mukaan "suurin taiteellinen ambitio näytti olevan, että desibelitaso piti koko ajan säilyttää reippaasti vahingollisen paremmalla puolella" ss. 240 - 241.

Dekkarissa asioiden annetaan kehittyä rauhassa. Konnailua on monenlaista, ja hiljalleen alkaa kuvio selvitä. Annaliisan murhaan ja Jean Jacquezin katoamiseen ei kuitenkaan löydy heti selvyyttä. Sen sijaan muuten tutkimukset alkavat herättää huomiota, ja pian Vares on todellisessa pinteessä, josta hän uskomattomalla tavalla selviää, mutta vaikeudet eivät ole ohi.

Ostin tämän itselleni pokkarina, ja luin dekkarin toistamiseen, ja pidän tätä parhaana Vareksena. Tässä on oikea "suljetun joukon rikosmysteeri, mitä Vareksissa ei yleensä ole. Tässä on tekijän henkilöllisyys arvoitus, ja motiivi, lisäksi konnailua ja konnia on paljon". Kaidan tien kulkijat on nimenä aika harhaanjohtava. Kirjassa on monta lieveilmiötä ja moni tallaa leveää tietä. Myös Taisto Raappanalta löytyy salaisuuksia ja syntejäkin. Mäen teksti on monessa kohtaa osoittelevan asenteellinen, mutta pääsaarnaaja Raappana on uskossa ja ilmeisesti yrittää elää vakaumuksensa mukaan.

Vuosituhat on vaihtunut Turussakin, ja liikennejärjestelyt ovat muuttuneet. Vareksen taksi kääntyy Tuomiokirkkosillalta Tuomiokirkontorille. Hovioikeudenkadulla on vielä Alko. Jussi asuu Kerttulinkadun, Vähä-Hämeenkadun, Kellonsoittajankadun ja Kaarinankadun liepeillä, minusta osoitetta ei sanota tarkasti.

Vares ja kaidan tien kulkijat vie Vareksen pikkukylään, jonka isot rikokset lymyävät piilossa. Vares joutuu syntimyllyn selvittäjäksi. Yksi parhaista Vares-seikkailuista.
****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta. Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

torstai 16. kesäkuuta 2022

Markus Ahonen: Palava sydän

 


Markus Ahonen: Palava sydän, Isaksson #2, julkaistu 2008, BON WSOY, 2016, sivumäärä 375.

Markus Ahosen (s. 1972) Isaksson sarjan päähenkilö on rikosylikonstaapeli Markku Isaksson, eroamassa oleva keski-ikäinen mies. Isaksson on Vantaan Myyrmäen kasvatti ja Heinolasta Helsingin poliisilaitokselle muuttanut peruspoliisi. Sarjan avasi teos Meduusa, jossa Markku Isakssonin oli jo erossa vaimostaan ja Antti-pojastaan. Suhde on tyrkky Maaretiin mutta myös kollegan Nina Markkasen syli houkuttaa. Sarjan jatko-osat näyttävät, kutsuuko kotiliesi, Maaretin makuuhuone vai kiehtooko kolleega Markkanen eniten. Meduusan tarina jatkuu teoksessa Anna Pahan kiertää.

Tapahtumaketju alkaa, kun nainen pahoinpidellään kuoliaaksi, ruumis löytyy Töölönlahden rannalta. Metron alta kaivetaan myös ihmisen jäännökset.

Poliisi alkaa tutkia kuolemantapauksia  järjestelmällisesti. Nuori nainen Töölönlahdesta tunnistetaan Taru Lähdesniemeksi, on ilmeistä, että hänet on pahoinpidelty kuoliaaksi. Kiskoilta kuolleena löytynyt on ehkä kadonnut lääkäri Matti Marila. Kansanedustaja Niilo Ropponen katoaa.

Nykydekkarien tapaan näkökulmat vaihtuvat, poliisit tahollaan vievät tutkimuksia eteenpäin tutkien uhrien taustoja ja epäiltyjiä. Lähdesniemen asioita tongitaan Lappeenrannassa, Marilan ja Ropposen Helsingissä. Toisaalla kuvataan uhrien viime hetkiä, ja myös mahdollisten syyllisten toimia kuvataan. 

Dekkarin edetessä juonilangat alkavat yhdistyä, ja tapahtumien traagisuudessa on mukana myös ripaus huumoria. Kierrokset nousevat ja Supokin astuu kuvaan, kun eduskunta on ehkä tähtäimessä.

Markus Ahonen osaa kirjoittaa ja Palava sydän on minusta nykysuomalainen jännäri tai dekkari, jossa on  yllättäviä käänteitä. Toisaalta dekkarissa nostetaan hyvin esiin suomalaisen yhteiskunnan kipupisteitä, kuten omaishoito, yksinäisyys, parisuhdeväkivalta, ja kunnallisen demokratian mahdolliset heikkoudet.

Markus Ahosen Palava sydän on mukiinmenevä pääkaupunkiseudulle sijoittuva jännäri, jonka luki mielellään. Ajan ilmiönä mainitsen Internet kahvilan, joita oli taannoin, tässä puhutaan Lasipalatsissa olevasta. Lasipalatsissa pystyi tuohon aikaan myös ilmaiseksi käyttämään wifiä Helsingin kaupungin tiloissa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Simone Buchholz: Verikuu

 

Simone Buchholz: Verikuu, alkuteos Beton Rouge, suomentaja Anne Kilpi, sivumäärä 272.

Saksalaisen Simone Buchholzin Hamburg Noir- dekkarisarjan seitsemäs osa Verikuu alkaa naisen yliajosta, sitten löytyy työpaikkansa kustantamo Mohn&Wolf edestä esimies Tobias Rösch alasti ja pahoinpideltynä häkistä. 

Dekkarisarjan päähenkilön syyttäjä Chastity Rileyn poliisipariksi on tullut Ivo Stepanovic. He alkavat selvittää häkin arvoitusta. He kuulevat kustantamon henkilökuntaa, mutta mitään ei selviä. Kustantamo on karsinut toimintoja, ja irtisanonut ihmisiä, vaikka kannattavuus on ollut hyvä. Sitten toinen kustantamon esimies Leonhard Bohne löytyy häkistä vielä huonommassa kunnossa.

Sarjassa viedään eteenpäin Chastity Rileyn elämäntarinaa ja hänen ystäviensä kohtaloja. Chastityn isä oli amerikkalaisupseeri, jonka vaimo ja Chastityn äiti hylkäsi perheensä. Isä on kokenut tilanteen raskaaksi, ja kun Chastity tuli täysi-ikäiseksi, niin isä surmasi itsensä. Chastity asuu traumojensa kanssa yksin ja suhde naapuri Klatchen kanssa vetelee viimeisiään, kuten myös Carlan avioliitto Roccon kanssa, samasta syystä, miehet haluavat lasta, naiset eivät. Chastityn entinen pomo ja ystävä eläkeläinen Georg Faller lomailee Espanjassa. Chastity viettää tässäkin dekkarissa vapaa-aikaansa kapakoissa polttaen tupakkaa, ja juoden väkeviä, ja taitaa hän tässäkin heiluttaa peittoa.

Häkkien tutkimukset junnaavat paikallaan, mutta sitten kustantamon yksi johtajista Sebastian Schmidt on kuultavana yliajosta poliisilaitoksella. Schmidtillä on alibi, mutta hänkin on kustantamon johtoporrasta. Tällöin  löytyy Schmidtiä ja aiempia uhreja yhdistävä tekijä...

Verikuu on loppua kohti tiivistyvä dekkari, jossa käsitellään moraalisesti tärkeitä asioita.

*****

Tässä hieman pidempi oppimäärä, jota ei kannata lukea, mistään syystä. Kirjoitan, miten rikoksia on motivoitu, ja minkälaisia pohdintoja on nostettu esiin. Mikään Chastity Riley -kirja ei ole klassinen "kuka sen teki" -dekkari, joskin dekkareiden loppuun liittyy yllätyksiä, ja osin rivien väliin jääviä asioita. 
Koska kyse on kustantamosta käydään sen liiketoimintamalleja läpi, eli internet muuttaa uutisten tekoa, miten  alustataloutta voidaan käyttää hyväksi. Journalismi maksaa, ja helpointa on käyttää nuoria toimittajia, tai hankkia uutiset halvalla.
Chastity ja Ivo käyvät myös Baijerissa pöyhimässä 1900-luvun lopulla lopetetun sisäoppilaitoksen toimintaa. Koulussa on ollut opiskelijoiden välillä rankkaa koulukiusaamista, ja myös opettajia oli kiusattu.
Aikuiseksi kasvaminen ja nuoruuden traumat ovat läsnä dekkarisarjan jokaisessa osassa. Chastitylla on ollut rankka lapsuus, hän ei halua lapsia, eikä perusta perhettä. Carla pitää miehistä, ja sänkyilystäkin, mutta ei halua lapsia, eikä myöskään Chastity? Vai olisiko Chastity halunnut? Nyt ikää alkaa olla jo liikaa. Miehet sen sijaan useimmin haluavat lapsia kuten Klatsche ja Rocco. Carlan aiempia kumppaneita on jo vaihtunut samasta lapsi-syystä jo aiemmissa osissa.
Dekkarisarjan yhtenä teemana on päähän potkitun asema, ja se, onko kosto oikeutettu, tai onko lapsuuden traumat ja oma kyvyttömyys puhua, tehdä ja toimia - oikeutus tehdä pahaa niille, jotka pystyvät voittamaan omat esteet toimia.  
Ivo Stepanovic puhuu ankeuttajista, ja niitä elämässä riittää, jos jollain menee paremmin, on joku moralisoimassa, lyttäämässä tai kiusaamassa, vähintään puhutaan pahaa selän takana.
Puhuttaessa työelämästä niin kustantamo on tässä paikka, jossa pomoporras "lapioi paskaa alaspäin", tämä on myös monen dekkarin teema.
Jalkapallo puuttuu tästä dekkarista, mutta tässä ihmetellään take a way kahvi kuppi -kulttuuria.

Kirjasta on huippudekkaribloggari Takkutukka on blogannut tästä näin.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja oli minulle uusi, mutta vuonna 2022 olen alkanut sitä lukea. Aiemmat osa ja suomennokset ovat alla:

****
Chastity Riley -sarja, jonka tyyliä kutsutaan Hamburg Noiriksi
1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019.

Osallistun tällä Kirsin Kirjanurkan #Dekkariviikko -tempaukseen TÄÄLLÄ.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Markus Ahonen: Meduusa

 


Markus Ahonen: Meduusa, #Isaksson 1, ilmestynyt Book Karin kustantamana 2006, uusittu ja korjattu painos  WSOY 2016, sivumäärä 221.

Markus Ahosen (s. 1972)  Isaksson-sarja alkaa teoksella Meduusa, jonka alussa murhataan ihminen, ja tekoa yritetään lavastaa itsemurhaksi. Murhia tulee lisää, erityistä on, että sarjamurhaaja houkuttelee tekopaikoille sivullisia. 

Poliisi alkaa tutkia asiaa. Poliisilaitoksella on monia poliiseja: Jylli, Litovaara, ja Niina Markkanen, mutta koko Isaksson sarjan päähenkilö on rikosylikonstaapeli Markku Isaksson. Isaksson on eroamassa oleva keski-ikäinen mies. Isaksson on Vantaan Myyrmäen kasvatti ja Heinolasta Helsingin poliisilaitokselle muuttanut peruspoliisi. Tässä opuksessa Isakssonin poikaa Anttia koulukiusataan. Isaksson ajelee Heinolaan, jossa koulussa asiaa puidaan. Antti pääsee kiusaajien kynsistä. Isaksson sen sijaan kokee vaimonsa manipuloinnin kiusaamisena.  

Meduusa jatkaa puuhailujaan ja peittelyjään slummilähiöissä kuten Jakomäessä ja Havukoskella. 


Yläkuva on Havukoskelta elokuusta 2021. Myyrmäestä mainitaan legendaarinen Red Onion.  Poliisi jalkautuu lähiöihin ja keksii uhrien yhteyden ja tekee kiinniottoja ...

Markus Ahonen osaa kirjoittaa, Meduusa on loppuratkaisultaan yllätyksellinen. Kirjan teema on tärkeä: koulukiusaaminen, sen jättämät jäljet ja haavat. Varhainen puuttuminen, mikä Antin tapauksessa toimi, on parempi, kuin kosto vuosia myöhemmin.

Meduusa on Isaksson sarjan ykkösosa. Meduusan tarina jatkuu Ahosen uusimmassa dekkarissa Anna pahan kiertää, josta bloggaan 26.6.2022. 

Osallistun tällä Kirsin Kirjanurkan #Dekkariviikko -tempaukseen TÄÄLLÄ.

Markus Ahonen on blogannut myös teoksesta Palava sydän

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Norma Khouri: Kunniamurha

 


Norma Khouri: Kunniamurha, rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa, alkuteos Honor Lost, suomentaja Marja Helanen-Ahtola, WSOY 2003, sivumäärä 246.

Luin kirjan Helmet 2022 lukuhaasteen vuoksi, tämä rastittaa kohdan 24, kirjailija on syntynyt Lähi-Idässä eli Jordaniassa vuonna 1970. Kirjan esittelyssä kerrotaan, että Norma kertoo ystävänsä Dalian tarinan, Ateenaan muuttamisen jälkeen. Englanninkielisen wikipedian (klik) mukaan Norma Khouri (kirjailijanimi) muutti pois vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1973 ja avioitumisensa jälkeen Australiaan, jossa kirja julkaistiin. 

Teoksen aikaikkuna on 1990-luvun alku. Kirja alkaa Jordanian esittelystä, joka on hieman kitkerä, maan tavat mainitaan paradoksaalisiksi eikä niin moderneiksi. Tuloerotkin ovat suuria, Norman perhe tosin vaikuttaa varakkaalta. 

Jordania on kuningaskunta, jota hallitsee Abdullah II. Asukkaita on nykyisin 10 miljoonaa, joista pääkaupungissa Ammanissa asuu yli 1 miljoonaa. Valtio muodostui brittien Transjordaniasta. Jordaniassa asuu jordanialaisia, palestiinalaisia ja beduiineja.

Norma Khouri kertoo, että naisten oikeudet (ajolupa, äänioikeus ja oikeus opiskella) ovat perheen miesten luvan varassa. Norman perhe on siis varakas ja katolinen, isä on yrittäjä. Dalian perhe on myös varoissaan ja isä on töissä vakuutusyhtiössä. Dalian uskonto on islam.  Kirjan nimen mukaan Dalia kunniamurhataan.

Alla juonitiivistelmä, eli jos haluat lukea kirjan, älä lue tätä.

Tytöt haaveilevat kauneussalongista, ja käyvät amiksen eivätkä lukiota. Tytöt alkavat yrittäjiksi, kun tyttöjen perheet antavat rahat kauneussalonkiin tyttöjen tullessa täysikäisiksi. Pian kauneussalonki M&D avaa ovensa. Dalian veli toimii sisarensa esiliinana, mutta ajelee autollaan ja vääntää punttia. Dalia rakastuu asiakkaaseen 32-vuotiaaseen Michaeliin, joka on katolinen. Kirjailijan mukaan eri uskontokuntiin kuuluvien suhteet ovat normitasolla ja lainsäädännössä kiellettyjä. Dalia on ihastunut Michaeliin ja päinvastoin. He tapaavat kahviloissa ja puistoissa joitain kertoja, ja haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta ulkomailla. Dalian veli saa selville suhteen  ja seuraa Michaelia, mutta Dalia tapetaan kotona. Kunniamurhasta ei seuraa kuin muutaman kuukauden vankeus, joka on suoritettu jo tutkintavankeudessa.

Norma lähtee Michaelin auttaessa Kreikkaan ja kirjoittaa asiasta kirjan. Viimeisessä luvussa kirjailija kertoo Jordaniassa tapahtuneista kymmenestä kunniamurhasta, joista on ollut lehdessä juttu vuosina 1994 - 1998. Dalian tapauksesta ei ollut lehtijuttua.

*****

Kunniamurha on väärin, mutta on edelleen yleinen ja tapauksia on ollut myös Pohjoismaissa, alla kaksi linkkiä haulla "Jordania kunniamurha":
1. Yle (2007) "Kunniamurhasta selviää Jordaniassa helpolla" linkki
* Veli oli saanut kuuden kuukauden tuomion.

2. Iltalehti (2011) "Isä ampui tyttärensä -kunniamurha lievensi tuomiota" linkki
* Isä oli saanut 10 vuoden tuomion

3. Jordania on lieventämässä 2017 raiskauslakia (linkki) jutun mukaan naisia syrjiviä pykäliä on edelleen.

perjantai 27. toukokuuta 2022

V. Schwartz: Leningrad

 


V. Schwartz: Leningrad, taiteellisia muistomerkkejä, suomentanut Tauno Haapalainen, Kustannuslike edistys Moskova 1973, sivumäärä 339.

Teos Leningrad on ollut aikanaan upea kirja valokuviensa ja historiankirjoituksensa vuoksi, osa kuvista on mustavalkoisia, osa värikuvia. Teksti on vain vähän kyllästetty neuvostoliturgialla, ja keskittyy etupäässä Pietarin historiaan ja esittelee sen katuja, toreja, siltoja, upeita rakennuksia, taidemuseo Eremitaasia, ja sen taideteoksia. 

Pietari Suuri, tai kuten kirjassa sanotaan Pietari I alkoi rakentaa Pietari-Paavalin linnoitusta Neva-joen saarelle Suuren Pohjan sodan (1700 - 1721) aikana. Pietarin perustamispäivänä pidetään 27.5.1703. Pietarissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana 1917 tapahtui Pietarissa ensin Helmikuun vallankumous, ja sen jälkeen Lokakuun vallankumous, jonka yksi keskuspaikka oli Smolna, jota kirjassa paljon kuvataan. Leninin kuoleman jälkeen Pietarin nimi muutettiin Leningradiksi vuonna 1924 ja uudestaan Pietariksi 1991, kun Neuvostoliitto hajosi.

Kirjan pääpaino on Leningradin taiteellisilla muistomerkeillä. Teoksen tekijästä en löytänyt tietoja, mutta suomentaja Tauno Haapalainen (1908 - 1976) oli Viipurissa syntynyt, ja perhe muutti Neuvostoliittoon 1926. Haapalainen toimi toisen maailmansodan jälkeen kääntäjänä. Kirjailijasta V. Schwartzista en löytänyt tietoja. Joissain kirjan valokuvissa näkyy autoja, ja niiden tyyli liittyy 1950-luvulle tai 1960-luvulle. Kirjassa on mainittu vuosilukuja, viimeinen mainittu vuosiluku on 1962.

Kirjan aluksi puhutaan Leningradista punaisena Pietarina, ja vallankumouksen kehtona, ja todetaan, että kaupunki on kuulu teollisuudestaan ja kulttuuristaan.  Leningradia piiritettiin toisen maailmansodan aikana 900 päivää ja oli äärettömän rankka kokemus kaupunkilaisille. Kirjassa toista maailmansotaa kutsutaan Suureksi isänmaalliseksi sodaksi, Isänmaallinen sota sen sijaan oli Napoleonin voittaminen, ja sotapäällikkö Kutuzoville on patsaita myös Leningradissa. Kutuzovia tarkastellaan kaunokirjallisuudessa Tolstoin Sodassa ja rauhassa. Pietarin valkeita öitä Dostojevskin teoksissa. Gogol kirjoittaa Nevan valtakadusta.

Tarina alkaa Pietari Paavalin linnoituksesta, sen jälkeen esitellään tsaarien aikasia palatseja, esimerkiksi Vorontsovin palatsi rakennettiin 1749 - 1757. Talvipalatsia, jossa on 1050 huonetta, rakennettiin 1754 - 1762. Eremitaasi ja sen lisärakennukset esitellään, ja sen taideaarteista on kuvia, kuten Renoir'n Tyttö ja viuhka, ja Rubensin Maan ja veden liitto. Smolnan katedraalia esitellään paljon, lähinnä sen vallankumoukseen liittyvän historiansa vuoksi. Smolna on rakennettu 1808. Lenin valmistui lakimieheksi Pietarissa, ja teoksessa on kuvia isosta Lenin-maalauksesta ja Lenin-patsaasta. Ylipäätään patsaita on paljon, monen tsaarin ratsastaja-patsas. Leninä esitellään myös useasti, mutta ei Stalinia, jota en kirjassa huomannut lainkaan. Palatsin torilla 9.1.1905 (Gregoriaanisen kalenterin mukaan) tsaari Nikolai I usutti sotilaat rauhanomaisten miehenosoittajien kimppuun, päivää kutsutaan Verisunnuntaiksi, josta on muistomerkki, joka on kuvattu kirjaan.  (Kaksitoista vuotta myöhemmin vuonna 1917 työläiset valtasivat Talvipalatsin).

Leningrad ja Pietari on siltojen kaupunki, koska kaupunkia halkoo Neva. Myös näistä on kuvia. Mars-kenttä "rakennettiin" 1800-luvulla, sen lähellä on kasarmi, ja se oli sotilaallinen keskus, nykyisin (tai tuolloin) virkistysalue.

Nevski prospekti sanotaan Pietarin valtakaduksi, sen on 4,5 km pitkä. Sen tienoota esitellään tekstein ja kuvin. Kazanin tuomiokirkossa on kirjan mukaan "Kutuzovin tomu", eli minusta hän oli kenraalina, kun Napoleon hyökkäsi ja lyötiin. Vuonna 1957 paljastettiin Pushkinin patsas ja Moskovan riemuportti pystytettiin  vuonna 1959.  Leningradin metro avattiin vuonna 1955, kirjassa kuvataan metroasemia. 

Iisakin kirkkoa rakennettiin kauan vuosina 1818 - 1858, rakentamiseen tarvittiin peräti 24000 paalua, rakennuksen 112 massiivista graniittipylvästä tuotiin Pyterlahden louhokselta.

Leningrad oli kaupunki Neuvostoliitossa, ja Proletariaatin diktatuurin aukio pidettiin 15 vuotisjuhla voitosta fasisteista. Vallankumoukseen liittyy myös ballerina Ksesinskajan talo, jossa oli bolsevikkien tiloja 1917, ja jossa Lenin "esiintyi". Ballerina muutti Ranskaan ja eli 98-vuotiaaksi ja kuoli vasta 1971.

Leningrad kirja lienee Suomessa suunnattu ainakin matkailijoille. 

Luin kirjan syyskuussa 2021, jolloin Pietari oli suosittu matkailukaupunki upeine taideaarteineen. Kaikki muuttui helmikuussa 2022 Venäjän Ukrainaan tunkeutumisen vuoksi, matkailua lännestä tuskin tapahtuu. Muutos lienee pysyvä ainakin nykyisen tilanteen aikana, mutta kaupungissa on hotelleja paljon. Kirjassa on hotelli Rossijan kuva, se valmistui teoksen mukaan 1962. 

En näe syytä olla bloggaamatta tästä teoksesta, jonka olen saanut kirjan muiden vanhojen kirjojen mukana, ja meinasin nakata poistokirjahyllyyn, mutta  tutustuin tähän. Kirja kertoi olennaisia asioita Pietarista ja esitteli myös neuvostoajan taidetta ja neuvostoinformaatiota.

 Lukeminen siis kannattaa aina, koska se lisää tietämystä historiasta, joka on aina läsnä nykyhetkessä.

 Maantieteelle emme myöskään voi mitään.

tiistai 24. toukokuuta 2022

Super-Hessu - maalikuningas

 


Super-Hessu - Maalikuningas, Readme.fi 2019, sivumäärä 240. Toimittanut Matias Strozyk.

Super-Hessu  Maalikuningas -teos kertoo jalkapalloilija Heikki Suhosen pelaaja- ja valmentajaurasta. Pelaajana Heikki oli kova  harjoittelemaan, suoraviivainen kentällä, ja hän teki maaleja jalalla ja uran loppuvaiheessa yhä enemmän päällä. Suhonen edusti kausilla 1969-1972 ja 1974-1986 TPS:ää ja kaudella 1973 HJK:ta. Suhonen voitti neljä SM-kultaa: TPS:ssä 1971, 1972 ja 1975, sekä HJK:ssa 1973. Jalkapallon SM-sarja oli tuolloin tasainen. Vuonna 1971 TPS voitti, sillä oli 34 pistettä 22 ottelussa, HIFK:lla ja KPV:lla 33 pistettä. Voitosta sai tuolloin 2 pistettä ja tasapelistä yhden.

Heikki asui varhaislapsuuden Turun Pansiossa, joka oli tuolloin työläiskaupunginosa. Pihapiirissä oli  valmetilaisia, pihapelissä olivat tulevat jääkiekkoilijat Rauli Tammelin ja Jorma Valtonen, tai tuolloin kaikki olivat pikkupoikia. 

Perhe muutti Turun Martinmäelle Betaniankadulle, jonka tienoota hän kuvaa.  Suhonen pitää Marttia kotinaan. Urheilupuistossa pelattiin ja juostiin. Heikki oli määrätietoinen ja kova harjoittelemaan, ja siirtyi TPS:iin pelaamaan, joka oli tuolloin työläisperheen pojalle kova ratkaisu, joka kylläkin kannatti. Suhonen murtautui ykkösjoukkueeseen ja sylki maaleja. 

Suhonen kävi Martin kansakoulua, josta hän suuntasi oppikouluun Klassikkoon, josta hän valmistui. Suhonen viihtyi pelaajana Turussa poikkeuksena yksi Helsingin vuosi. Helsinkiin muuton taustalla oli asepalvelu Santahaminan Urheilukomppaniassa, ja ajatukset opiskella sen jälkeen Helsingissä voimistelunopettajaksi. HJK:ssa oli valmentajana 1973 kaikkien aikojen maalipörssiä johtanut Kai Pahlman. HJK voitti mestaruuden 1973, mutta Suhonen palasi TPS:iin 1974. Liikunnanopettajan koulutus  lopetettiin Helsingistä kokonaan (ja on vain Jyväskylässä). Suhonen siirtyi takaisin TPS:iin 1974  ja maalinteko jatkui. Mestaruus tuli vuonna 1975, ja jäi Hessun viimeiseksi. Ura jatkui mestaruuksien jälkeen ja Suhosen  saldoksi jäi 427 pääsarjaottelua ja niissä ennätykselliset 206 maalia. Ulkomaille Suhonen ei koskaan lähtenyt, osittain siviiliammattinsa (haastemies) vuoksi.

Hessulla on 20 maaottelua, joissa hän teki 2 maalia. Maajoukkueuran alkuun liittyy tapahtumia Unkarissa, mistä Hessu kertoo oman versionsa. Asia oli kirjan mukaan otsikoissa. Kohu oli Suhosen kannalta kiusallinen, kun hän oli varusmiehenä Santahaminassa.

Pelaajauran jälkeen Heikki Suhonen toimi valmentajana, ensin TPS:ssä ja sitten myös muissa joukkueissa. Valmentajana näkee seuratoimintaa aivan eri valosta, se on raadollisempana, ja näkee kuinka pienet tuolloiset resurssit olivat. Valmentaja vastaa menestyksestä ja muustakin, ja potkut on usein pestin päätepiste. Valmentajana Suhosella on SM-hopea.

Kirja antaa minusta Suhosesta kahdenlaisen kuvan. Heikki mainitsee itsensä alkuun itsekeskeiseksi. Kentällä hän kinaa tuomareiden kanssa. Valmentajalta Heikki vaatii paljon, itseltään vielä enemmän.  Pelaajana hän on ei-vaihtopelaaja. Toisaalta pelikaverit (Pauno Kymäläinen, Timo Jalo, ...) antavat Heikistä paljon paremman ja pehmeämmän kuvan.

Kävin katsomassa Kupittaalla TPS:n kotiotteluja 1990-luvulla, myös kaudella 1991, jolloin Heikki vielä valmensi TPS:ä ennen potkujaan. Alle kirjaan itseäni kiinnostavia huomiota.

Kun Suhosen oikea jalka yhdellä kaudella kipeytyi, hän opetteli käyttämään vasuria, mistä oli jatkossa apua.

Suhosen mukaan 1980-luvulla oli futareilla tärkeä pitää sekä pallo- että pullohommat kontrollissa. (Olen blogannut myös Atik Ismailin kirjasta, hän vietti myös rokkielämää).

Jalkapallon ja haastemiehen työt pitivät Heikki Suhosen leivässä.

Jalkapallo-ottelujen yleisökeskiarvot alkoivat laskea 1970-luvun puolen välin jälkeen (oma huomio tällöin tuli jäähalleja, ja jääkiekon suosio kasvoi).

Suhonen arvostelee 1980-luvun alati vaihtuvia sarjasysteemejä, jossa pisteitä puolitettiin loppusarjaan, ja oli loppuottelu. TPS voitti kyllä runkosarjan, mutta jäi jatkokarkeloissa toiseksi tai neljänneksi.

Heikki Suhonen oli vuonna 1987 Tommy Lindholmin apuvalmentajana. Sinä vuonna tapahtui San Siron ihme, jossa Mika Aaltonen ampui Interin verkkoon vierasmaalin, ja TPS johti vierasottelun jälkeen. Kotona tuli takkiin 0-2. Heikki Suhonen muistelee leukemiaan kuollutta huippumaalivahti Dan-Ola Eckermania, ja 1991 saavutettua CUP-mestaruutta.

Kirjan loppu kertoo vielä yhden näkökulmaan jalkapalloon tai elämään.

Super-Hessu oli hyvä futis-kirja.

Super-Hessu - maalikuningas -kirja on hyvä oikealle kohderyhmälle.

****

Heikki Suhonen (s. 1951) oli TPS:n kärkimies, joka mätti SM-sarjassa 206 maalia, eniten.

torstai 19. toukokuuta 2022

P.G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu


P.G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu, alkuteos The Code of the Woosters. Suomentanut Tauno Nuotio. WSOY 1960, sivumäärä 242.

P.G Wodehousen (1881 - 1975) Pulmallinen viikonloppu  on mainio ja hauska.

Minäkertoja on laiska ja rikas poikamies Bertram 'Bertie' Wooster. Hänen talouttaan hoitaa hovimestari Jeeves. Bertie pitää itseään välkkynä, mutta on todellisuudessa aika tyhmä, kömpelö ja joutuu jatkuvasti vaikeuksiin. Jeeves on isäntäänsä monin verroin älykkäämpi ja junailee asiat lopulta uomiinsa.  Bertie on avuton, mitä kuvaa kirjan aloituskin:
Kurkotin kättäni peitteen alta, ja soitin kelloa. Uskollinen miespalvelijani Jeeves saapui:
- Hyvää iltaa Jeeves
- Hyvää huomenta, sir
Hänen sanasa hämmästyttivät minua.
- Aamuko nyt on?
- Niin on, sir
- Onko varmasti? Ulkona näyttää kovin pimeältä.
- Sumua, sir. Muistattehan, että nyt nyt on syksy, sumun ja kypsien hedelmien aika.
-Minkä aika?
-Sumun, sir, ja kypsien hedelmien.
-Niinkö? Aivan oikein. Olkoon kuinka tahansa, tuo nyt minulle virvokesekoitustasi.
-Minulla on annos valmiina jääkaapissa, sir.

Bertie on saanut rahansa perimällä edesmenneet vanhempansa. Bertien sukuun kuuluu paljon setiä ja tätejä, joista eniten tarinoissa esiintyvät Dahlia-täti, tämän aviomies Tom Travers, sekä Agatha-täti. Bertien suurin pelko on joutua naimisiin, hän yrittää pysytellä poikamiehenä ja Jeevesin passattavana, toiseksi tärkeintä on saada nauttia Anatole-kokin herkuista.

Bertien viikonloppu on hyvin pulmallinen. Hän pitää saada hopeinen kermakko haltuunsa, ja  varjella omaa poikamieheyttään, kuulostaa helpolta tehtävältä, mutta enteet ovat epäsuotuisat.

Bertien täti Dahlia tarvitsee jatkuvasti mieheltään Tomilta rahaa Miladys Boudoir -lehtensä pyörittämiseen. Tom on keräilijä ja hän on kärkkynyt hopeista lehmäkermakkoa. Dahlia käskee Bertien mennä haukkumaan kermanokka antiikkikauppaan, jotta Tom saisi sen halvalla.

Antiikkikaupassa sir Watkyn Bassett on fasistijärjestön puheenjohtajan Roderick Spoden kanssa. Spode on pitkä, paksu, ja pahansuopa. Sir Watkyn esittelee Spodelle Bertien rikollisena. Bertie hermostuu ja kompastuu kissaan ja miltei lähtee epähuomiossa kermakko mukanaan antiikkikaupasta.  (Kansikuva). Sir Watkyn ostaa lehmäkermakon Tomin nenän edestä.

Bertien on pakko suunnata sir Watkyn Bassetin kartanoon. Asiassa on ongelma, sillä hän ei halua avioitua sir Watkynin tyttären Madeline Bassetin kanssa, jonka isä on tuomari sir Watkyn Bassett.
Sir Watkyn on tuominnut Bertien poliisilakin varkaudesta sakkoihin. Madeleine Basset on parhaillaan kihloissa Bertien ystävän Gussie Fink-Nottlen kanssa. Bertie pelkää, että Madeline iskee uudestaan häneen kyntensä, pari on ollut lyhyen aikaa kihloissakin.

Gussie Fink-Nottle sähköttelee Bertille maanisesti, että Bertien on pakko tulla eheyttämään hänen kihlaustaan Isä-Bassetin tyköön. Myös Dahlia-täti usuttaa Bertietä varastamaan Tomille kermakon. Bertie menee paikalle, mistä Madeline on imarreltu, hän luulee että Bertie rakastaa häntä yhä.

Gussiella on tapana merkitä muistikirjaansa huomioita ihmisistä. Hän on avautunut tulevan appensa maiskutuksesta ja muista ärsyttävistä tavoista. Muistikirja katoaa, mutta on Bassetin siskon tyttärellä Stephanie Byngillä eli Stiffyllä, joka haluaa mennä naimisiin Bertien ystävän Harold Pinkerin eli Pimeän kanssa. Harold on vain kappalainen, eli hänen pitäisi saada kirkkoherran paikka. Stiffy kiristää Bertietä varastamaan kermakon, jotta hänen sulhasehdokkaansa sen palauttaisi ja voisi pyytää kirkkoherran paikkaa. Dahlia-täti ilmoittaa myöskin tulevansa kartanoon. Lisäksi Roderick Spode ilmoittaa Bertielle tietävänsä, että Bertien tehtävä kartanossa on vain ja ainoastaan varastaa hopeinen lehmäkermakko Tom Traversille.

Tilanne muodostuu todella pahaksi, nuorten avioliitot uhkaavat jäädä solmimatta, Bertietä uhkaa kuukauden vankeustuomio, ja kokki Anatolea ollaan menettämässä.

Jeeves kuitenkin kätilöi ratkaisun, hauskana yksityiskohtana voi mainita, että Spodesta ilmenee silloin erikoinen, nykyisin normaali asia, hänellä on naisten alusvaatteiden liike.
"Ihminen ei voi menestyä diktaattorina ja samalla piirtää naisten alusvaatteita".

Bertie on tyytyväinen, koska Tomille lahjoitetaan kerma-astia, ja Dahlia-täti käyttää tilaisuuttaan ja nipistää itselleen suuren shekin Naisen budoaaria varten. Lisäksi Anatole pysyy Dahlian luona.

Juonet ovat monipolvisia, ja juonilangat risteilevät, mutta Jeeves on paras!

*****
P.G. Wodehouse (1881 - 1975) eli ristimänimeltään Pelham Grenville Wodehouse oli kuuluisa englantilainen kirjailija, joka aateloitiin vasta 1975. Wodehouse muutti 1930-luvulla Ranskaan, ja joutui saksalaisten arestiin ja teki sodan aikana muutamia radiokuunnelmia Berliinissä. Tämä oli shokki Saksan kanssa sodassa olevalle Britannialle. Sodan jälkeen Wodehouse muutti Yhdysvaltoihin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

                                     

Simone Buchholz: Krokotiiliyö, alkuteos Blaue Nacht 2016, suomentanut Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2019, sivumäärä 295.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972) Krokotiiliyö on toinen suomennettu Chastity Riley -sarjassa, vaikka on sen sarjan kuudes osa (lista sarjasta alla).  Aiemmista on suomennettu vain sarjan avausosa Revolverisydän. Syyttäjä Chastity Riley asuu Hampurissa. Chastityllä on omat möröt harteillaan. Hänen äitinsä  jätti perheen, kun Chastity oli aivan lapsi, vartuttuaan riittävästi hänen amerikkalaisisänsä teki itsemurhan. Chastity suoritti juristin tutkinnon isänsä muistoa kunnioittaakseen. Chastity Riley on yksinäinen susi, jolla on oma lojaali lähipiiri. Georg Faller on Chastity Rileyn eläköitynyt pomo ja ystävä. Calabretta on poliisi ja auttaa Chastityä, ja Chastity on pelastanut Calabretan hengen. Kapakan pitäjä Carla Velosi on Chastityn ystävä. Henri Klassman  on entinen murtovaras, nykyisin lukkoseppä, joka asuu Chastityn naapurina.

Aiemmassa osassa (ei suomennettu) Chastity on saanut korkean virkamiehen korruptiosta kiinni ja  hänet on laitettu aromipesään suojelemaan rikoksen uhreja. Chastity Riley saa asiakkaakseen pahasti hakatun miehen, jolla ovat luut murtuneet ja yksi oikean käden sormi katkaistu. Mies ei kerro nimeään, eikä juuri muutakaan, mutta Chastity saa johtolankoja, joita seuraamalla rikoksia selviää. Kirjan miljöö on Hampurin huorakadut, itäisen Saksan maisemat ja rajaseudut.  Tämä ei ole kuitenkaan perinteinen dekkari, vaan kerronta koostuu erilaisista osista, jokainen "päähenkilö" saa puheenvuoronsa ja eri aikatasoissa. Hakatun miehen tarinan tai tutkimusten rinnalla tarkastellaan Fallerin, Rileyn, Calabrettan, Carlan ja Klassmanin ajatuksia eri vuosina.

Dekkari kuvaa  rikoksia paikoin liiankin hyvin, murhat ovat raakoja. Rikosten lonkerot ovat syvällä, raaputtamalla pintamaata näkyy osa juuristosta. Dekkari on jännittävä ja yllättävä. Georg Faller, Rileyn entinen pomo tekee omia tutkimuksiaan, kohteena on suurkonna Gjergi Malaj, joka on valkopessyt itsensä kunnianarvoiseksi liikemieheksi, ja teettää likaisen työnsä muilla. St. Paulin huorakaduilla tapahtuu, mutta Hampuri on  kauttakulkureitti ja lähtösatama myös päihdyttäville pillereille ja mömmöille.

Jalkapallo tai Sankt Pauli futisjoukkue on Chastityn intohimo. Loppukohtaus näytellään  joukkueen kotiottelussa.

Krokotiiliyössä on oma lumonsa ja tunnelmansa, jota en pilaa paljastamalla enempää. Dekkari on  mainio, ja Krokotiiliyöstä on blogannut Kirjanurkassaan Kirsi, joka myös taustoittaa dekkari-sarjaa. Hyvät arviot on pudonnut myös Oksan hyllyltä

Anekdootteja: Revolverisydämessä kerrotaan, että Henri Klassmanin nimi on Klatche, tässä voi olla selityksenä se, että herralla on linnatuomio, ja ehkä nimenvaihdos. "Vito" Calabretan etunimi on Stefan.

****
Chastity Riley -sarja, jonka tyyliä kutsutaan Hamburg Noiriksi
1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019, suomennetaan parhaillaan.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Juuse Tamminen: Rapolan kuninkaan vangit

                                 

Juuse Tamminen: Rapolan kuninkaan vangit Nuorten toivekirjasto no: 61,  WSOY 1955, sivumäärä 160.

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja tämä  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

Rapolan kuninkaan vangit - teoksen teemoja ovat kristinuskon tulo Suomeen ja ruotsalaisverotuksen alkaminen, lisäksi juoni on jännittävä. Tarina päätapahtumat pohjautuvat historiallisiin tapahtumiin eli ensimmäiseen ristiretkeen Suomeen 1050-luvulla sekä Lallin legendaan. 

Vuonna 1055 Koroisilla uhrataan Ukko-Jumalalle, kun Länsi-Götanmaan kuningas Eerik ja Uppsalan piispa Henrik lähestyvät laivoilla kohti Koroista 1500 keihäsmiehen kanssa. 


Koroinen, joka on nykyisessä Turussa ja näkyy isona punaisena pisarana kartassa, kukoisti tuolloin, mutta nyt siellä on lähinnä joitain kiviä muistuttamassa menneestä asutuksesta. 


Alue on 2022 laakeaa ja alavaa.

Takaisin teokseen: Koroinen ei antaudu ruotsalaisille, mutta suostuu maksamaan kymmenykset kirkolle. Ruotsalaisten matka jatkuu sisämaahan, ja piispa Henrik menee muonittamaan itseään Lallin taloon rouvan estelyistä huolimatta, josta Lalli kuullessaan kimmastuu ja surmaa piispan.

Lähetystyö ristin nimissä ja paavin luvalla jatkuu mutta Suomenniemeen kristinuskoa ja kristittyjä tulee myös idästä. Novgorodilaisella kauppiaalla Vasililla on mukanaan ikoni. Muuten ihmiset saavat uskoa mihin  haluavat, ja ainakin Ukko ylijumala on suosittu palvottava.

Pääosin teoksessa tarkastellaan Koroisten linnanherran poikaa Ilmaria, hänen ystäväänsä Päivöä sekä Ilmarin sisarta Terhiä. Ilmari ja Päivö seuraavat ristiretkeläisiä sisämaahan, jossa Rapolan kuningas on paha pakana. Isä Andreas käännyttää ihmisiä kristinuskoon, hänen apulaisena on Päivö, ja he joutuvat Rapolan kuninkaan vangeiksi. Vaikka Isä Andreas joutui Rapolan pakanakuninkaan hampaisiin, hän vastaa pahaan hyvällä. Tarinan lopussa Päivö ja Terhi saavat toisensa, ja Andreas suuntaa Nousiaisiin, jossa kaitsee seurakuntaansa. Lisäksi kristinusko saa hiljalleen jalansijaa ja kirkko kymmenykset.

Juuse Tammisen Rapolan kuninkaan vangit on nuorille suunnattu seikkailu, joka historiallisesta kehyksestä huolimatta jätti tämän bloggarin hieman viileäksi ja on huonoin Tammisen NTK-kirjoista. Bloggaan tuosta Varjagien aarteesta 14.8.2022, ja se oli Tammisen kirjakvartetista minusta paras ja palkittiin Topeliuspalkinnolla vuonna 1955.

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Antonio Munoz Molina: Sefarad



Antonio Munoz Molina: Sefarad, 2000, suomentanut Tarja Härkönen, Tammi 2009, sivumäärä 546.

Espanjalaisen Antonio Munoz Molinan romaani Sefarad koostuu 17 eri tarinasta, joiden tapahtumien perusluonne on sama, ja tarinoissa toistuvat tapahtumat ja tietyt henkilöt, ja kerronasta kiteytyvät universaalit teemat joista tärkein on maasta karkoituksen kaiho. Tarinat osoittavat elämän raadolliseksi ja ihmisjoukot raaoiksi. Kaikki on toisaalta suhteellista, ja ajan hammas haalistaa lopulta kaikki muistot. Hyvien romaanien tapaan tässä kehrätään juonilangoilla merkitysseittiä, joka kantaa ja kiinnostaa. 

Romaanissa käsitellään ihmisen elämää, katolista lapsuutta, tai lapsuuden muistoja, matkustamista, etenkin junalla ja sen merkitystä, mutta hiljalleen nousee ihmisen syrjäyttäminen, eristäminen ja vieminen vankileirille tai useimmin  keskitysleirille, kuten Auschwitziin. Katolisuuden lisäksi rivien välistä nousee vahvasti sefardijuutalaisten diaspora. (Sephard tarkoittaa Espanjaa, mistä sana tulee).

Tarinoissa tuodaan toistuvasti esille tilanteita, joissa ihmiset jätetään yksin, eristetään, hiljalleen epäilys kasvaa, ja lopulta ihminen viedään. Kirjassa on paljon nimeltä mainittuja ihmisiä, joiden kohtaloksi tuli toisinajattelijan leirikomennus tai natsien keskitysleiri. Näistä ihminen moni oli selvinnyt fyysisesti, mutta tuollainen jättää henkisesti loppuelämän traumat. Toisaalta kirjassa leirikomennusten jälkeen käsitellään arkisempaa ilmiötä, ja niitä tietyllä tavalla  Sefarad on upea kollaasi-romaani, joka osoittaa vainon ikuisen ikeen, mutta myös kaiken suhteellisuuden. 

Kiiltomadossa osataan tiivistää: "Sefaradissa merkittävää on romaanifilosofinen periaate, jota kutsun kirjailijan platoniseksi eetokseksi. Muñoz Molinan Sefarad irtautuu fiktioteollisuuden trendeistä keksiä kuviteltuja tarinoita ja pyrkimyksestä vieraannuttaa lukijoita historiallisesta ja yhteiskunnallisesta todellisuudesta. " Todellisuus on ihmisten raadollisuus ja pidin kirjasta, vaikka lukeminen aikaansai apeutta. Alla käsittelen tarinoita ja teemoja, jos haluat nauttia kirjan tuoreena, älä lue alla olevaa sepustusta, kirjoitin alla olevan itselleni muistuttamaan, että en saa ylläpitää syrjinnän ilmapiiriä. 

Avaustarinassa Suntio, aikuinen mies pohtii lapsuuden kylää, jossa varttui ilman puhelinta ja ilman tv:tä. Aikuisuutta suoritetaan Madridissa, mutta lapsuuden kotiin matkataan loilla lasten kanssa. Lapsista paikka on takapajula, mutta on ollut isälle lapsuuden aikana kokemusten tärkeä tyyssija. Kaupungin raja oli Casa Christine, hotelli on sittemmin purettu. Tässä lyhyessä tarinassa on monta teemaa. Syrjäytyminen tulee ilmi, kun lapset vieraantuvat takapajulasta, heillä on nuoren elämä Madridissa. Kun mies jää työttömäksi, hän alkaa vältellä kotiseutuyhdistyksen kokouksia, häpeä on ikuinen, syy vain vaihtuu. Tarinassa puhutaan myös kyläläisistä, ja kantotuoliin maalatusta taulusta, jotka oli maalannut paikallinen taiteilija, joka eli muilta lainaamillaan rahoilla. Räätäli, joka vaatii julkisesti rahojaan, maalataan tauluun Juudakseksi. Suutari, joka unohtaa laskut, ikuistuu tauluun apostoli Tuomaksena. Juudaksen hahmo toistuu tarinoissa. Juudas koetaan  Jeesuksen pettäjänä ja rahanahneena.

Toisessa tarinassa Kööpenhamina on monta teemaa. Ensiksi käsitellään matkailua. Matkalle lähtiessä ihmisen aiemmat matkat muistuvat mieleen. Toisekseen matkalla syntyy "uusi ihminen", joka on vapaa velvollisuuksistaan. Junamatkalla hän on jo eri ihminen, vapautunutkin, joka parantelee tarinoitaan. Tässä matkustetaan Kööpenhaminaan, mutta milloin rintamalle, asepalvelukseen tai kiellettyihin tapaamisiin (= junalla matkustava naimisissa oleva nainen tapaa asevelvollista, ja suhde loppuu, kun asepalvelus on ohi). Tarinassa esitellään tanskalaisnainen, joka on alun alkaen ollut juutalainen Ranskasta. Hän muistelee pakoa junalla ja  Tanskaan tuloa, ja sopeutumista  Tanskaan. Ihmisen evakkotaival nousee monessa tarinassa. Myös Frantz Kafkan ja Milena Jesenskan kirjeenvaihtoa ja junailuja tarkastellaan. Kafka kuoli kesäkuussa 1924 tuberkuloosiin. Milena Jesenka kuoli 1945 Ravensbruckin keskitysleirillä. Franz Kafkan Oikeusjuttuun  viitataan. Oikeusjutun päähenkilöä Josef K:sta. ei  pidätetä heti, hän ei tiedä, mistä häntä syytetään, mutta nimi on listassa. Tämän kirjailija liittää neuvostoliittolaisen Jevgenia Ginzburgin (1904 - 1977) kohtaloon. Häneltä poistettiin hiljalleen oikeuksia, ja lopuksi kutsuttiin pistäytymään toimistolle. Ginzburg sai kymmenen vuoden tuomion, jota ei kirjassa mainita, eikä jatkotuomiota vuodelta 1949. Ginzburg oli opettaja, ja kirjoittanut vankileirikokemuksistaan kirjan Rajumyrskyn halki. Ginzburgit pidätettiin ja syytettiin trotskilaisiksi. Ginzbugin juutalaisuutta kirjassa ei tuoda esille, eikä sitä, että hän on kirjailija, mutta eristystä, ja pidätyksen odotusta kuvataan. Eristetty yrittää piiloutua, ja toivoo, että kaikki palaa ennalleen, mikä on tuulentupa. Tätä teemaa tarkastellaan kolmannessa jutussa Joka odottaa. Kirjassa ihmetellään, kuinka Saksan kaltainen sivistynyt maa, vajoaa niin nopeasti täydelliseen natsivaltaan. Saksan painostus on uskomattoman kovaa. Sorrettujen pako Wienistä 1938, rinnastuu Afrikasta vainoa pakeneviin. Vaikka ihminen olisi katkaissut etniset siteet, saanut rautaristin ensimmäisestä maailmansodasta, kastettu protestantiksi, sittenkin kauppapuoti suljetaan, ja ilmestyy merkki hihaan, tai vainottu itse pakotetaan se (merkki) laittamaan.

Tarinoissa viitataan Espanjan sisällissotaan (1936 - 1939), joka päättyi tasavaltalaisten tappioon ja Francon voittoon. Aktivisti Maria Teresa Leon lähti maanpakoon  tasavaltalaisten hävittyä Pariisiin, Oraniin ja sitten Argentiinaan, mutta joutui Peronin epäsuosioon (mitä ei kerrota kirjassa). Monet henkilöt ovat jääneet henkiin, ja he ovat kirjoittaneet kokemastaan, kuten professori Victor Klemperer, joka erotettiin Saksassa 1935 professorin virasta. Ensin vaivihkainen eristäminen ja sitten vangitseminen. Saksalainen kommunisti Margareta Buber-Neumann pidätettiin Stalinin aikana 1937, hänet vangittiin ja vaihdettiin natsien kanssa, ja siirrettiin Ravensbruckiin. (Tätäkään ei kerrota kirjassa, jossa kuvataan hienovaraisesti pelon ja toivon vaihtelua, jännitystä ennen pidättämistä). Jean Ameryn (1912 - 1978) tarina on myös surullinen, vaikka Amery selvisi hengissä. Jean Ameryn ristimänimi oli Hanns Chaim Mayer. Amery havaitsi, että natsien lakimuutoksella hän ei ollut enää itävaltalainen, hän muutti Pariisiin ja Brysseliin, missä hänet ilmiannettiin ja pidätettiin natsien tullessa ovelle. Amery selvisi hengissä Auschwitzistä ja Buchenwaldista. Primo Levi (1919 - 1987) italialainen kemisti vietiin Auschwitziin, mutta hän  selvisi, ja on kuvannut keskitysleirin "arkea".

Sefardi-juutalaisten kohtalo lävistää tekstin. Sefarad oli espanjanjuutalaisten kadotettu alue. Kertojan kotikaupunki vallattiin vuonna 1234 maureilta.  Kastillia ja Espanja yhdistyivät Isabellan (1451 -1504) ja Ferdinand II:n (1452 - 1516) lyödessä hynttyyt yhteen. He varustivat Kolumbuksen ja samana vuonna sefardit karkoitettiin valtakunnasta. Sefardien perinne eli lastenlorut ja leikit tuhoutuivat kuitenkin vasta lopullisesti natsien kaasukammioissa. Emile Roman kertoo, että ei tullut juutalaiseksi esi-isiensä uskon takia, vaan antisemitismin vuoksi. Vuonna 1941 hänen piti ommella Daavidin tähti päällystakin rintapieleen. "Oli anteksiantamatonta olla juutalainen ja oli mahdotonta lakata olemasta sitä" s. 501.

En voi kirjoittaa asiasta enää lisää, mutta tämä tapahtui "sivistyneissä" maissa 1900-luvulla! Lisäksi kiduttaminen ei lopu uhrin mielessä koskaan. Heilhitleriä tervehtineet jatkavat elämäänsä kirjan mukaan entisellään, mutta sortoa kokeneiden on vaikea tuntea luottoa heihin, tai heitä alkaa helposti ahdistaa. Vielä sodan viime kuukausina junia käytettiin ihmisten viemiseen keskitysleireihin, joita ihmistuhoamisen loputtua yritettiin tuhota todisteiden hävittämiseksi.

Tekstissä häivytetään asioita. Kirjailija on luentomatkalla Saksassa ja hän puhuu kuulijoiden kidutuksesta, kun hän lukee kirjaa espanjaksi ja pohtii kuulijoiden reaktioita. Aiemmin on puhuttu natsien kidutuksesta. Sama sana, mutta kovin eri merkitys. Kirjan päättöjutussa piipahdetaan kertojan lapsuuden maisemissa, missä on iso laakeripuu. Hän kuvailee kaunista kaupunkia, jossa on piilossa juutalaisenkin talo, merkittynä. Näistä maisemista siirrytään New Yorkiin, jonka piilossa on Hispanic Society & Library, espanjalaisen kulttuurin näyteikkuna. 

Lähdemme kaupungeista  vähitellen, eikä meistä jää edes muistoa ja tätä minusta rinnastetaan maasta karkoituksen kaihoon, vaikka kyse on lopulta varsin erilaisista lähtötavoista.

*****
Espanjalainen Antonio Muñoz Molina (syntynyt Úbedassa 1956) on Espanjan luetuimpia, käännetyimpiä ja palkituimpia nykykirjailijoita. Hän valmistui Granadan yliopistosta.

(Luin kirjan ja kirjoitin bloggauksen kesäkuussa 2021, kirjan teemat ovat ikuisia).

torstai 5. toukokuuta 2022

Camilla Grebe & Åsa Träff: Levoton mieli

 


Camilla Grebe & Åsa Träff: Levoton mieli, alkuteos Någon sort frid 2009, suomentanut Markus Myllyoja, Gummerus 2022, sivumäärä 368.

Sisarusten Camilla Greben  ja Åsa Träffin dekkari Levoton mieli on psykologinen trilleri ja pohjimmiltaan "kuka sen teki ja miksi" -murhamysteeri. Tarinan päähenkilö on leskeksi jäänyt Siri Bergman, joka asuu yksin rantamökissä. Mies on kuollut sukeltaessa. Siri toimii psykologina tiloissa yhdessä kahden muun psykologin Aina Davidssonin ja Sven Wideliuksen kanssa. Lisäksi toimistossa työskentelee osa-aikainen vastaanottoapulainen Marianne. Aina on Sirin ystävä, Sven on naimisissa, mutta lääppii mielellään naisia. Mariannella on miesystävä, kuten Ainallakin.

Siri Bergmanilla käy asiakkaita, ja yksi heistä Sara Matteus löytyy kuolleena Sirin asunnon läheltä. Kuolemaa tutkitaan itsemurhana kirjeen vuoksi, mutta poliisi havaitsee seikkoja, jotka paljastavat kuoleman olevan murhan. Siri on joutunut omituisten tapahtumien kohteeksi, ensin tupsahti kirjekuori, jossa Siristä salaa otettu valokuva, sähköt katkaistaan ja outoja soittoja. Siri joutuu kohtaamaan vainon lisäksi omat pelkonsa ja poliisitutkimukset.

Jännitys tihenee, kun tarina etenee Sirin asiakasistuntojen, murhaajan harhaisten ajatusten ja suoran kerronnan kautta. Pelko kasvaa, ja Siri epäilee viiniä litkiessään myös omia ajatuksiaan. Poliisitutkimukset etenevät ja terapiaistunnot jatkuvat. Omituiset tapahtumat saavat pelottavampia muotoja, verkko kiristyy Sirin ympärillä, kunnes...

Loppu on ruotsalaisdekkareiden tapaan vimmainen ja hurmeinen. 

Camilla Grebe ja  Åsa Träff ovat leiponeet hyvällä reseptillä dekkarinsa Levoton mieli jonka parissa tämä lukija viihtyi, ja muistutti Greben myöhempää tuotantoa. Tässä Siriä lohduttaa Markus-poliisi. Jatko-osissa parivaljakko fuusioi yksityiselämänsä?

Takkutukka on blogannut tästä NÄIN.

****
Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi. Camilla Grebe on suosittu Flickorna i mörkret -sarjastaan:
Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta
Lemmikki 
Lisäksi hän on julkaissut dekkarin Veteen piirretty viiva

Levoton mieli on myös kirjasarjan alku, ja sarjaa yhdistää Siri Bergman. Kaikki viisi kirjaa on  saatavilla ruotsiksi ja kirjoitettu aiemmin. 
Åsa Träff on Camilla Greben kaksi vuotta nuorempi sisar. Åsa Träff toimii psykologina, Camilla Grebellä on ekonomin koulutus.

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Måns Mosesson: Tim - Aviciin elämänkerta

 


Måns Mosesson: Tim - Aviciin elämänkerta, suomentanut Tarja Lipponen, Johnny Kniga 2021, sivumäärä 380.

Tim Bergling (1989 - 2018) oli ruotsalainen musiikkituottaja ja DJ, ja hänet koko maailma tunsi nimellä Avicii. Avicii julkaisi kolme studiolevyä, monia sinkkuja, tuotti musiikkia ja keikkaili paljon. 
Måns Mosesson on Dagens Nyheterin tutkiva journalisti ja kirjoittanut tämän teoksen. 

Tim, Aviciin elämänkerta on Ruotsin kuuluisimman DJ:n elämäkerta, jossa käydään läpi hänen uransa ja elämänsä päättyminen. Tärkeä kirja, tärkeästä asiasta, nimittäin mielenterveydestä, sillä Tim kuoli oman käden kautta. Kirjoittaja kertoo koostaneensa teoksen sadoista haastatteluista, Aviciin kännykän sisällöstä, sähköposteista ja chattikeskusteluista. Perhe on avustanut projektia etenkin vanhemmat Klas ja Anki. Aviciin kuoleman jälkeen on perustettu Tim Bergling Foundation, joka tukee mielenterveystyötä ja pyrkii ennalta ehkäisemään itsemurhia.

Teos käsittelee lyhyesti Timin lapsuuden, ja nuoruuden. Isä oli yrittäjä, äiti näyttelijä, perheeseen kuului myös vanhempia sisarpuolia. Perhe asui Tukholmassa. Tim oli ujo lapsi. Lukioaikana Tim työsti musiikkia jo tietokoneella, ja sai ensimmäiset kontaktit. Alkuun Tim sai vaikutteita Swedish House Mafialta. Taiteilijanimen Avicii merkitys ilmenee kirjasta.  Alku lähtee pienestä, kasvaa ja kasvaa kuin pullataikina. Yksi ongelma on se, että kun on kysyntää, kysytään ja artisti takoo keikkaa. Teoksessa kerrotaan Levels -biisin synnystä, Ibizan keikoista, Amerikkaan menosta, ja tyttöystävistä. 

Kirjaan tähän mitä asioita tuli mieleeni. Jokaisella artististilla on paineita, onko suosittu, ja jatkuuko luovuus,  artistia revitään joka suuntaan. Avicii jännitti myös keikkoja. Tarinassa on vahva päihdelanka. Kaikki alkaa niin pienestä, paineiden helpottamisesta viinalla. Kipulääkkeet tulivat kuvaan, kun lääkäri määräsi niitä haimatulehduksen aikana. Välillä oli parempia aikoja, välillä huonompia. Tyttöystäviä oli, mutta ne vaihtuivat.

Jotenkin tuntuu, että Avicii ei ehtinyt tai osannut pysähtyä. Kirjassa on myös fanien kommentteja somessa, hekään eivät (aina) ymmärrä, että artisti ei ole kone, vaan ihminen, ja Avicii oli vielä nuorukainen. Avicii ei tehnyt musiikkia rahasta, mutta sitä virtasi. Minusta äkillinen rikastuminen on myös ongelma, samoin kuin liiallinen keikkailu, kiertueet ja haastattelut. Avicii oli monesti vatsaongelmien vuoksi sairaalassa ja leikkauksissa.

Aviciin True levy julkaistiin syyskuussa 2013, siinä on hittibiisit Wake Me Up ja Hey Brother. Seuraava levy Stories julkaistiin 2015, Aviciin tyyli oli jo muuttunut, levy, ei ollut enää EDM:ää. Kolmas levy Tim ilmestyi postuumista kesäkuussa 2019, jossa on biisi Heaven. Biisin laulaa Chris Martin, joka on sanoittanut kappaleen yhdessä Aviciin kanssa. Biisi on äänitetty toukokuussa 2014. 


Samana vuonna 2014 Chris Martin sai apuja Aviciilta biisiin A Sky Full of Stars, joka julkaistiin Coldplayn Ghost Stories -levyllä. Biisin tekijäksi on merkitty kaikki Coldplayn jäsenet, ja tuottajaksi Tim Bergling. 


A Sky Full of Stars on suosikkini ja hyvin tuotettu, saundi on lämmin ja biisin jälkeen Coldplay Ghost Stories levyllä tulee herkkä O. Video on Ullevilta Ruotsista vuodelta 2017


Aviciin biisissä Wake Me Up, lauletaan All this time I was finding myself and I didn't know I was Lost. Henkilökohtaisessa elämässä Tim oli päässyt kertaalleen eroon lääkkeistä, mutta umpisuoli- ja sappirakko-operaatioiden jälkeen piti taas lääkkeitä syödä. Vuonna 2015 meno oli sangen sekavaa ja 2015 läheiset tekivät intervention. Tim suostui parantolareissuun, ja se auttoi. Loppukirja kuvaa tätä ajanjaksoa, ja Aviciin uraa, ja Timin henkistä etsintää, joka ei aivan raittiina tapahtunut. Viimeistä Omanin matkaa kuvataan myös. Kukaan ei tiedä, mitä Timin korvien välissä Omanissa liikkui.

Pidin kirjan loppuosasta, sillä siinä yritetään pohtia ja ratkoa ongelmia. Vuonna 2015 havaittiin työuupumus, eli ärsyyntyi helposti, häiriöitä keskittymiskyvyssä, kävi kierroksilla vaikka oli väsynyt. Terapeutti puhuu jäävuoresta, mistä näkyy vain pieni osa. Kirjassa käsitellään hypoteeseja, että some vaikuttaa masennusoireita lisäävästi. Minä näin tässä päihdetragedian, joka on hyvin kuvattu.

En avaa kirjaa enempää, koska kirjan lukeminen oli raskasta. Kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen ja hyvä. Elämme vääristyneessä kulttuurissa, jossa someillaan, mutta mitä enemmän someillaan, sen huonompi olo tulee. En ole diginatiivi, enkä ole missään internetissä omalla nimellä, en ota selfieitä, eikä identiteettini rakennu somen tykkäyksiin, mutta siitä huolimatta some vaikuttaa minuun kuten meihin kaikkiin, myös niihin, jotka eivät ole somessa. Kirjassa on paljon opetuksia, ja yksi on "tee somesta renki älä isäntää". Viisaus ei ole näin kristalloitunut, mutta väänsin sen tuohon kuosiin. En hajoa, vaikka ei tulisi yhtään kommettia tähän bloggaukseen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Juuse Tamminen: Salamiin voittajat

 


Juuse Tamminen: Salamiin voittajat, WSOY 1952,  Nuorten toivekirjasto 13 1957, sivumäärä 235. Kansikuva Alf Danning.

Juuse Tammisen nuorten kirja Salamiin voittajat jatkaa persialaissotien historiaa teoksesta Ensimmäinen Marathon. Persialaissotia käytiin ennen ajanlaskun alkua Persian ja Kreikan kaupunkivaltioiden kesken vuosina 499 eaa - 448 eaa. Persialaisilla oli materiaali- ja miehistöylivoima, mutta Kreikkaan pääsy maateitse oli hankalaa, mutta merelläkin tapahtui haaksirikkoja. Lisäksi persialaisten piti erikseen varmistaa huoltoreitit,  sen he tekivät valtaamalla alueita ja sotasaaliina vaadittiin hevosia, ruokaa ja orjia. Persialaisten sotajoukot koostuivat monista kansallisuuksista (tämän kirjan mukaan).

Salamiin voittajat kertoo Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden ja Persian Xerxeen yhteenotosta.  Xerxes tai suomalaisittain Kserkses oli Persian kuningas vuosina 485 eaa - 465 eaa. ja Xerxes halusi kukistaa Kreikan ja tämä sotaretki oli kostona tappiosta Marathonissa 490 eaa.

Kirjan alussa kuvataan Themistokleen pyrkimyksiä varustaa ateenalaiset laivoilla, kolmisouduilla, koska hän aavistaa, että persialaiset ovat pian hyökkäämässä. Themistokles (525 eaa - 460 eaa) oli ateenalainen poliitikko, joka kannatti laivaston rakentamista, ja yhteistä puolustautumista. Hellas koostui kaupunkivaltioista, joten yhtenäiseen puolustukseen tarvittiin kaikkien kaupunkien suostumusta. Sparta ja Ateena kilpailevat johtajuudesta, muita kaupunkivaltioita olivat Korinthos, Aigina, Plataia, Megara. Ateenan valtio sai tuloja hopeakaivoksista, joiden tuottoja jaettiin kansalaisille. Themistokles ehdotti kansankokouksessa tulojen ohjaamista laivojen rakentamiseen. Themistokles saa ajettua tahtonsa läpi. Hän lisäksi tietää uusista hopeasuonista. Varustautumisella on kiire, sillä persialaiset Xerxeen johdolla suunnittelevat hyökkäystä. Persiassa on maanpaossa Spartan karkoitettu kuningas Demaratus, joka hautoo kostoa, mutta ilmoittaa ovelassa kirjeessä Spartaan, että Xerxes on hyökkäämässä. Taulun kaiverrus on peitetty vahalla. Spartan kuningatar Gorgo keksii ottaa vahat pois ja näkee viestin.

Themistokleella on kuitenkin ongelma organisoida puolustus tai saada muut itsenäiset kaupunkivaltiot mukaan ponnisteluihin. Kreikan kaupunkivaltiot oli itsenäisiä, ja yhteistyöstä pitää sopia erikseen kansankokouksissa. Themistokles saa sopimuksen aikaan, mutta joutuu antamaan maajoukkojen johdon spartalaisille, mutta haluaisi johtaa merijoukkoja. Kirjan yksi kantava teema on helleenien valtioiden eripuraisuus. Eripuraisuus on myös ateenalaisten poliitikkojen välillä. Laivaston rakentamista vastustanut Aristeides on karkoitettu Ateenasta. Marathonissa torjuntavoitto saavutettiin hopliittien eli maajoukkojen avulla, nyt ratkaisu tapahtuu merellä, ja siellä persialaisilla on ylivoima ja  Xerxes jyrää maalla, saavuttaa ensin voiton Thermopylain taistelussa, jossa Leonidas oli vähäisten joukkojen kanssa puolustuksessa, missä persialaiset yrittävät tulla salaisen solan läpi. Arvaan, että Juuse Tamminen on ammentanut tietoa Herodotoksen (484 eaa - 425 eaa) historian kirjoista, joista loppuosan (VII, VIII ja IX) kirjat tarkastelevat persialaisten sotaretkiä Kreikkaan. Suoraa lainausta Herodotoksen suomennetussa painoksesta on Delfoin oraakkelin ennustukset, joista tässä Leonidasta koskeva:

"Teilt', oi Spartan aukeatanterisen asujoilta, suuren, mainion kaupungin joko Perseun pojat kaatavat, tai jää kaihoamaan Lakedaimonin ääret kaattua valtijataan, jok' on Herakleen sukukantaa. Ei näet estää voi väki sonnin, ei jalopeuran vainoajaa, väki Zeun häll' on, eik' estyvä ennen lie, kuin raastanut jommankumman on kappalehiksi." (Lainattu teoksesta Herodotoksen historia-teos VII-IX, kääntänyt suomeksi Edvard Rein).

Spartan kuningas Leonidas I katsoo tämän tarkoittavan itseään, ja puolustaa Thermopylain solaa valiomiestensä kanssa, ja sitoo Xerxeen joukkoja, Leonidas miehineen kuolevat. Xerxeen joukot valtavat Ateenan, joka on evakuoitu lukuunottamatta Akropoliin temppeliä, jossa on  niukka mutta sitkeä puolustus. Xerxeen joukkio valtaa temppelin ja tappaa puolustajat. Themistokles on kutsunut Aristeidesin maanpaosta, ja hän saa osallistua taisteluihin. Xerxes on kärsimätön, hän haluaisi lopettaa sodan pian, joukkojen huolto vaatii viljaa, jota on vaikeampi hankkia Kreikasta, kuin Persiasta. 

Themistokles vie poliitiikkaansa läpi, ja laivasto on Salamiissa, jonne persialaiset hyökkäävät. Vimmaisessa meritaistelussa kreikkalaiset vievät voiton, ja persialaiset menettävät kolmasosan laivastostaan. He peräytyvät, kuten itse Xerxeskin. Persialaisten joukkoja jäi johtamaan Mardonios, joka ehdottaa rauhaa ja ehtona on  liitto. Kreikkalaiset eivät suostu, ja persialaiset lyödään 479 eaa Plataiain taistelussa. Salamiin taistelu käytiin 480 eaa.

Nikomakhe, Themistokleen tytär, menetti rakastettunsa Kleonin Ensimmäisessä Marathonissa ja lähtee rintamalle ja palatessaan tajuaa, että sodassa on uhrinsa, ja pystyy päästämään irti surustaan.

Juuse Tammisen nuorten romaani Salamiin voittajat on kelpo kuvaus persialaissodista, ja ihmiskunnan sotaisuuden jatkomosta. Miksi sotia käydään, vaikka ne luovat kurjuutta ja kuolemaa? 

*****

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin kaksi persialaissotiin liittyvää teostaan Ensimmäinen Marathon (no:5) sekä  Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Juuse Tamminen: Ensimmäinen Marathon

 

Juuse Tamminen: Ensimmäinen Marathon, WSOY 1951,  Nuorten toivekirjasto 5,  sivumäärä 188. 

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin kaksi hänen persialaissotiin liittyvää teostaan Ensimmäinen Marathon (no:5) sekä Salamiin voittajat (no:13), lisäksi NTK-sarjassa on julkaistu Varjagien aarre (no: 49) ja Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

Ensimmäinen Marathon kertoo Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden ja Persian kuningas Dareios I:n yhteenotosta, joka päättyi Marathonin taistelussa persialaisten tappioon vuonna 490 eaa.  Tarina alkaa, kun Traakkien ruhtinas Miltiades (550 eaa - 489 eaa) lähtee Jooniasta kolmisoudulla synnyinkaupunkiinsa Ateenaan, sillä persialaiset ovat vallanneet Traakian. Ateenassa on havahduttu persialaisten laajenemiseen. Kansankokouksessa arkontti Themistokles (525 eaa - 460 eaa) vaatii laivaston vahvistamista. Miltiades toivoo puolestaan, että jalkaväkeä koulutetaan ja heidät varustetaan.

Kansankokous päättää, että Spartaan lähetetäään valtuuskunta, joka tarjoaa liittoalaissopimusta. Sparta on Ateenan kilpailija. Spartassa pojat sotakoulutetaan, heikot lapset jätetään vuorille kuolemaan. Spartassa on myös orjia, kuten Ateenassakin. Spartalaiset ovat ylpeitä, mutta ottavat vastaan ateenalaiset ja lopulta suostuvat liittoon. Varustelu alkaa. Maajoukkoja harjoitetaan, ja varustetaan miekoin, keihäin ja haarniskoin. Persialaiset lähtevät matkaan. Dareioksen ylipäällikkö Datis saa apua kreikkalaiselta luopiolta Hippiakselta. Hippiaan mukaan ateenalaiset eivät menesty maataisteluissa. Persialaisia parveilee, ja Miltiades lähettää sanan Spartaan, mutta päättää hyökätä ylivoimaisia persialaisia vastaan, perusteena yllätyshyökkäys ja se, että heillä ei ole vielä hevosia. Myös persialaiset ovat päättäneet hyökätä. Taistelu Marathonissa on kiivas. Miltiades lyö persialaisten joukot kiilamaisilla miehityksillä sivustoista. Hopliittien keihään ovat hyviä lähitaistelussa, eikä persialaisten nuolet lävistä haarniskoita. Taistelu on raakaa "Täysin saarretun vihollismassan tuhoaminen tapahtui nopeasti. Hopliittikomppaniat kyntivät verisiä vakoja persialaisten laumoihin. Heidät jaoteltiin hajallisiin ryhmiin ja tuhottiin. Marathonin kylän ympärillä makasi taistelun päättyessä kuusituhatta neljäsataa suurkuninkaan soturia.". Ateenalaisten tappiot ovat 192. Taistelu oli tauonnut. ennen kuin spartalaiset joukot ehtivät paikalle.

Ensimmäinen marathon: Pheidippides (Feidippides) lähetettiin viemään sanaa Spartasta Ateenaan. Tämä tulkitaan nykyisin Spartathloniniksi (246 km). Taistelujen päätyttyä Kleon lähtee viemään tietoa voitosta Marathonista Ateenaan, ja hevosen vammauduttua juoksee matkan kylästä kylään lopulta Ateenaan, jossa kuolee rakastettunsa Nikomakhen käsivarsille.

Lainausta Herodotokselta Feidippideestä (Gutenbergissä on koko teksti):

105. Ja ensiksikin, vielä kaupungissa ollessaan, lähettivät sotapäälliköt Spartaan Feidippides kuuluttajan, erään atenalaisen miehen, joka muuten oli pikajuoksija ja hoiti tätä ammattia. Mainittu Feidippides kohtasi, kuten hän itse kertoi ja ilmoitti atenalaisille, Parthenion-vuoren seuduilla, Tegean yläpuolella, Panin. Pan oli muka huutanut Feidippidestä nimeltä ja käskenyt hänen kysyä atenalaisilta, minkä vuoksi nämä eivät ollenkaan välittäneet hänestä, vaikka hän oli heitä kohtaan suopea ja monasti jo oli ollut heille hyödyksi sekä vastakin aikoi olla. Atenalaiset uskoivat tämän todeksi, ja myöhemmin, kun heidän tilansa jo oli hyvällä kannalla, he pystyttivät linnan alapuolelle Panille pyhätön, ja tämän ilmoituksen johdosta he vuotuisilla uhreilla ja soihtujuhlalla suostuttelevat häntä.

106. Juuri tällä matkalla siis, jolloin mainittu Feidippides väitti Panin hänelle ilmestyneen, hän sotapäällikköjen lähettämänä saapui toisena päivänä Atenasta lähdettyään Spartaan. Ja perille saavuttuaan hän lausui hallitusmiehille: "Oi lakedaimonilaiset, atenalaiset pyytävät teitä auttamaan heitä eikä sallimaan Hellaan vanhimman kaupungin joutua barbarien orjuuteen. Sillä onhan jo Eretria orjuutettu, ja Hellas on joutunut yhtä huomattavaa kaupunkia köyhemmäksi." Näin hän ilmoitti heille sanottavansa, ja lakedaimonilaiset päättivät tulla atenalaisten avuksi; mutta heidän oli mahdoton heti paikalla tehdä se, koska eivät tahtoneet rikkoa lakia. Oli nimittäin kuluvan kuukauden yhdeksäs päivä, ja he selittivät, etteivät aikoneet maastaan marssia yhdeksäntenä päivänä, koska kuun kehä ei ollut täysi.

Juuse Tammisen nuorille suunnattu  Ensimmäinen Marathon on mukaansa tempaava historiallinen kertomus. Nuorten toivekirjaston kansista pidän, ja niin myös tästäkin. Tarina jatkuu teoksessa Salamiin voittajat

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Simone Buchholz: Revolverisydän

 

Simone Buchholz: Revolverisydän, alkuteos Revolverherz suomentanut Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2019, sivumäärä 307.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972) Revolverisydän on ensimmäinen osa Chastity Riley -sarjassa. Teos alkaa Hampurin satamasta, kun Elben  vedestä löytyy alaston tyttö peruukki päässä, mutta skalpeerattuna. Syyttäjä Chastity Riley on rikospaikalla ja soittaa pomolleen Georg Fallerille. Tämä on ensimmäinen sarjamurhaajan uhri. Poliisivoimat aloittavat järjestelmälliset tutkimuksensa, joihin kuuluvat ruumiinavaukset, rikospaikkojen analysointi, tekijän profilointi ja kenttätyö.

Pääpaino dekkarissa on Chastity Rileyn elämän ja menneisyyden kuvauksessa. Chastity asuu yksin traumojensa kanssa. Hän on varttunut amerikkalaisen isänsä kanssa. Äiti on häipynyt toisen miehen matkaan. Kun Chastity on riittävästi varttunut, isä on tehnyt itsemurhan. Isän muistoa kunnioittaakseen Chastity on lukenut oikistutkinnon ja on nyt syyttäjä.

Chastitylla on lämpimän platoninen suhde pomonsa Georg Falleriin, poliiseista Calabretta suojaa monesti Chastityä. Italialaisjuurien vuoksi Calabrettaa kutsutaan Vitoksi.  Chastityllä on lämmin ja toisinaan fyysinen suhde naapuriinsa entiseen murtovarkaaseen ja nykyiseen lukkoseppään Henri Klatscheen. Chastityn lähin naispuolinen ystävä on  kahvilanpitäjä Carla Velos. Chastity on futisfani ja käy FC St. Paulin kotiotteluissa. 

Takakannessa dekkari tyylilaji on tiivistetty Hamburg Noiriksi. Chastity vaeltaa Sankt Paulin kaupunginosassa ja Reberbahnilla. Chastity arvaa murhaajan, verkko tihenee, ja jännitys, loppu on kihelmöivän jännittävä.

Chastity Riley -sarjan  Revolverisydän avaa uudenlaisen dekkarigenren Hamburg Noirin, jossa kynnetään kuonaisia katuja, jossa tukahdettu kiima purkautuu murhina, jonka poliisi joutuu selvittämään.

Anekdootteja: Yhden uhrin nimi on Henrietta Auer. Kirjassa puhutaan myös baarista Blaue Nacht, joka on seuraavan suomenneten kirjan eli Krokotiiliyön saksankielinen nimi, ja mistä kirjan nimi tulee. Tässä eletään kesää 2006, jolloin Saksassa oli jalkapallon MM-kisat, ja jotka Italia voitti.

Revolverisydän vakuutti ja luin muut sarjan suomennetut osat, joista bloggaukset ilmestyvät lähikuukausina.

****
Chastity Riley -sarja
1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019, tästä on Kirsin bloggaus
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019.

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Veli-Pekka Hänninen: Edu Kettunen

 


Veli-Pekka Hänninen: Edu Kettunen, Minerva 2021, sivumäärä 287.

Käsikirjoittaja Veli-Pekka Hännisen teos Edu Kettunen julkaistiin muusikon 60-vuotispäivän kunniaksi tasan vuosi sitten.  Lentäjän poika Edu Kettunen syntyi 61 vuotta sitten, äiti oli töissä Seutulan lentokentällä. Edun perhe asui Martinlaaksossa, josta muutettiin Munkkiniemeen. Koulussa alkoi bänditouhut, joka johti Broadcastin perustamiseen. Broadcast oli hyvin suosittu yhtye, ja sen suosituin levy oli Who's got the ball, jolla oli hitti You break my heart. Bändissä Esa Kaartamo oli alkuun biisien tekijä, mutta viitta siirtyi myös enemmän Edulle, joka alkoi tehdä jo Broadcastin aikana suomenkielisiä tekstejä. Edu Kettusen toinen soololevy Lentäjän poika on suosituin (tai ainakin myydyin) Edun levyistä, ja myynyt kultaa.

Teoksen ote ei ole noin suora, vaan esittelee musiikkiharrastuksen "kasvua", Edu oli vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Texasissa, josta kertoo esimerkiksi Suiston salaisuus biisi. Edu palasi Suomeen ja soitti Broadcastissa alkuun perkussiota, myöhemmin sitten akustista kitaraa. Broadcast oli suosittu, ja keikareissuilla tapahtui. Bändin paluukeikalla elokuussa 2018 tapahtui todella ikävää, Esa Kaartamo sai sairaskohtauksen ja kuoli.

Kirjassa on paljon henkilökohtaisia asioita, ja ratkaisuja, joista kannattaa lukea, mainitsen ne  vain yleisellä tasolla.  Edu muutti "pois" hälinästä Perniöön, ja puolisonsa kanssa rakensivat viisi vuotta Concepta-alusta, jolla lähtivät matkalle syksyllä 1993. Aikaisen talven vuoksi laiva juuttui jäihin Ruotsissa. Keväällä matka jatkui Saksaan ja Reinin kautta Ranskaan, jonne asetuttiin asumaan. Eläminen vaatii rahaa, eikä elantoa helpottanut tuolloin Kelan ja verottajan toimet. Perhe palasi kotiin. Nyttemmin Edu on kotiutunut Salon seudulle, mutta asuu nykyisin Kemiön saaressa. Edu ei nauti lavallaolosta, eikä halua osallistua esimerkiksi Vain elämää ohjelmasarjaan.

Veli-Pekka Hännisen kirja Edu Kettusesta on suunnattu Edu-faneille, ja tälle kohderyhmälle oiva teos.

Itsellä on joitain Edu Kettusen äänitteitä, mitä kaikkia käsitellään kirjassa.

Jokapojan Hollywood on vuodelta 2000, Edu oli vaihtanut Universalille, ja Hannu Sormunen oli mukana levyn tuottamisessa. Itse (ja kirja) nostan ykköseksi loistavan myös radiossa soineen biisin Taivaansininen BMW. Kansikuva on luonnollisesti Edun piirtämä. Edu myös soittaa kaikki soittimet.

Grand Prix levy on vuodelta 2002. Tässä on kyyninen Säädettävä omatunto, kevyesti kyyninen Grand Prix. Pidän myös Enkelien talosta. Kirja mainitsee, että radiossa soitetuin biisi on hauska Perseenlämmitin.

Minulla on joitain Edu Kettusen kokoelmia. Tässä on hittejä Lentäjän poika, Sinä vuonna, 69-Scania, ...

Edu Kettunen tekee biisejä muille, tässä pari artistia, eli Kim Lönnholm ja TikTak esittivät Edun biisejä, mutta biisejä ja artisteja on paljon. Edu on tehnyt biisin Jotain niin oikeaa myös Juha Tapiolle

Edu Kettunen teki hienon levyn ja kiertueen Mikko Kuustosen ja Esa Kaartamon kanssa. Lisäksi mainitaan, että Edu kiersi luupperin kanssa keikoilla, mutta ei ole toistanut projektiaan.

Katsotaan tuleeko Edulta vielä musiikillisia helmiä. Onnittelut merkkipäivänä.