lauantai 12. heinäkuuta 2014

Leena Lehtolainen: Harmin paikka


Leena Lehtolainen: Harmin paikka, Tammi 2004, ensimmäinen painos ilmestyi 1994, sivumäärä 244.

Herätessäni näin ensimmäiseksi tuomet    ***  Kun suutelimme, satakieli lensi lähivaahteraan ja alkoi liverrellä villisti.

*** Kaikki ikävät ja perverssit tapahtumat sijoittuvat näiden kuulaiden kuvausten keskelle ja väliin.

Lehtolaisen toisessa Maria Kallio -dekkarissa punapäinen ex-poliisi Maria Kallio on lakiasiaintoimistossa töissä ja asuu poikaystävänsä Antti Sarkelan kanssa Tapiolassa kesää tämän vanhempien asunnossa.

Antin sukujuhlissa läppä lentää, mutta puheet ovat seksuaalisia. Kimmo Hännisen tyttöystävä Armi Mäenpää ottaa kontaktia Maria Kallioon ja haluaa puhua tämän kanssa. Puhehetkeä ei tule vaan Armi kuristetaan, Maria Kallio löytää vaiennetun vainaan. Poliisi pidättää Armin poikaystävän Kimmon "itse teosta", hänellä on poliisin mielestä erikoisia harrastuksia ja tavattu itseteossa kokovartalo kumipuvussa. Murhan tai murhien motiivit tuntuisivat olevan seksuaalisia. Taannoin oli hukkunut Hännisen tytär Sanna. Tapaus on kirjattu itsetuhoisen viiltelijän omaksi ratkaisuksi. Sannan poikaystävä Markku "Make" Ruosteenoja on ollut samaan aikaan sammuneena rannalla. Teoksessa kaikki linkittyy kaikkeen ja piiri on pieni ja ahdas. Maria Kallio tuntee Maken, joka taas on tuntenut Armin. Antti taas tuntee kaikki, myös vanhan kaartin, jota edustaa Marian pomo lakimies Erkki Henttonen. Kuristettu Armi oli töissä gynelogin vastaanotolla. Gynekologi Erik Hellström tutkii naisia ja naispotilaita ilmeisesti muuallakin kuin tutkimuspöydällä. Hukkuneella Sannalla oli samoja harrastuksia kuin veljellään Kimmolla.
Antti Sarkelan lanko on Risto Hänninen. Armin sisko Mallu eli Marja Laaksonen on kokenut pitkän lapsettomuushoitojen jälkeen keskenmenon, joka aiheutui auton töytäisystä. Autosta ja kuljettajasta ei jäänyt kuin epämääräisiä näköhavaintoja joilla spekuloidaan.

Henkirikosta tahollaan selvittävät Maria Kallio ja tahollaan poliisi ja Marian poliisikoulun kurssikaveri sovinistinen Pertti Ström. Vinoilua ja vääntöä on.

Näiden sekavalta tuntuvien ainesten pureskeluun käytetään 244 sivua, kerronta on aiheeseen nähden hyvin kevyttä. Lukija arvailee, kuka on seurapiirien salakavala seksiaddikti ja lisäksi murhaava mätämuna. Itse asiassa arvasin heti, mikä ratkaisu on. Minulla oli vielä vararatkaisu, jos Lehtolainen olisi pyöräyttänyt yllätyskäänteen, mutta se oli jäänyt kirjoittamatta.

Maria vertaa itseään Agatha Christien luomaan terävään neiti Marpleen sekä Lehtolainen Anttia ja Mariaa Agatha Christien Tommyyn ja Tuppenceen. Kumpikin vertaus minusta ontuu tai kulkee peräti rullatuolilla. Antti ei osallistu tutkimuksiin kuten Tommy eikä Tuppence ole poliisi tai lakimies kuten Maria. Neiti Marple ei ollut miesten kanssa hengaava ja joka paikkaan singahteleva punapää vaan arvokas vanha neiti-ihminen, eikä Maria Kallion äly ole lähelläkän neiti Marplen tasoa. Sitä paitsi neiti Marple toimii aina taustalla, eikä koskaan nuuski nenäänsä verille.

Kirjan sisältö on ongelmallista. Sitä ei voi suositella alle 18-vuotiaille Kimmon ja Sannan harrastusten vuoksi. Vanhemmille dekkarin lukijoillle itse juoni ja ratkaisu taas eivät tarjoa haastetta. Maria Kallio TV-sarjasta kuitenkin pidin, joten suositan kirjaa etenkin Maria Kallio -faneille. Myös Tapiolan maisemat ja maamerkit oli kuvattu kirjaan hyvin. Tosin osa henkilöistä asui Haukilahdessa, joka on Länsiväylää jonkin matkaa eteenpäin. Itse muistan paremmin seuduilta Tapiolan kirkon ja altaan sekä kauppakeskuksen, mutta Tapiolassa en ole koskaan itse asunutkaan. Leena Lehtolainen on sen sijaan asunut Harmin paikka kirjan kirjoitusaikana Tapiolassa. Sitä paitsi Lehtolaisen teosten myyntimäärä kertoo, että hän kirjoillaan on pystynyt ilmentämään jotain olennaista ja saavuttamaan lukijoiden suosion.
*****

Leena Lehtolaisen (s. 1964) ensimmäinen Maria Kallio seikkailu Ensimmäinen murhani ilmestyi 1993. Dekkari on 251-sivuinen ja siinä oikiksessa opiskeleva Maria Kallio, punapäinen sinkkutyttö on ottanut pestin poliisiin, jonka palveluksesta erosi opiskelujen vuoksi seuraavassa ylempänä blogatussa teoksessa.
Tarina alkaa, kun Vuosaaressa mökin laiturin vieressä kelluu hengettömänä kirveellä tapettu osakunnan kuorolainen. Maria Kallio tuntee useimmat epäilyksen alaiset, kuten sivari Antti Sarkelan, jonka sormenjäljet komeilevat kirveessä. Irveessä on Marian suu, ennenkuin murha ratkeaa. Motiivi ei ole rakkaushuolet eikä mustasukkaisuus vaan useahkot myyntipuuhat. Kuten Harmin paikassa aborttia tehdään ja seksuaalista toimintaa harrastetaan. Henkilötkin ovat hyvätaustaisia, sivistyneitä, mutta ongelmallisia juppeja. Maria Kalliota verrataan (minusta taas ja edelleen virheellisesti) neiti Marpleen.
Antti ja Maria lähenevät tarinassa toisiansa. Maria jää lopussa Einstein-kissan ja Antin väliin, sillä Antilla on Henry Parlandin teos (oletettavasti siis runokirja) ja pontikkaa.
Lehtolainen on rakentanut lukujen nimet Virta venhettä vie -runon säkeisiin. Hieno runo on Eino Leinon ja sen on säveltänyt Toivo Kuula. Kirjan kuoro harjoitteli kyseistä kappaletta.
Kirja on tietenkin ostettu.

*****

Yllä on Maria Kallio -extran kansikuva. Kirjan ovat toimittaneet Maria Kallio -dekkarin 20-vuotisjuhlien kunniaksi Hannu Harju ja Ismo Loivamaa. Opuksessa on kaksi ennen julkaisematonta novelliakin. Siinä on myös Maria Kallion henkilötiedot, kirjojen henkilöitä ja termejä, kirja-arviot kirjoista kansikuvineen ja paljon muuta analyysia ja eri ihmisten arvioita kirjasta ja ilmiöstä. Kirjan mukaan esimerkiksi Harmin paikkaa on myyty  aikanaan yli 38 000 nidettä.

Ostin tämänkin marketista, mukava kirja.

*****
Leena Lehtolaisen Henkivartijasta olen blogannut täällä.
Tälläkin osallistun Oksan hyllyltä Rikoksen jäljillä -haasteeseen.
Maria Kallio -seikkailusta Veren vimma, olen blogannut, se on vimmaisen hyvä tarina.

4 kommenttia:

  1. TV-sarjana Maria Kallio jotenkin menettelee minulle, mutta näistä kirjoista en ole innostunut - eikä se innostus oikein tätä lukiessa noussut. :) En kyllä ole kokeillut kuin paria (en tätä), mutta ehkä tuo vimmainen kirja sitten saattaisi olla parempi. :) Lehtolaista kokeilin äänikirjanakin keväällä, Hilja Ilveskero-sarjan kakkoskirjan myötä, mutta sekin oli niin vaisu kuuntelukokemus, etten viitsinyt bloggailla. 1 tähti, mitäänsanomaton juoni. :)

    VastaaPoista
  2. Pari Maria Kallion myöhempää osaa olen lukenut -- hiihtomökin kirjahyllyyn niitä on näyttänyt pokkareina kertyvän -- mutta näitä Tapiolaan sijoittuvia en. Kasvoin lapsena Tapiolassa ja nyt kiinnostus heräsi :).

    VastaaPoista
  3. Näiden ensimmäisten Maria Kallio -kirjojen lukemisesta on niin kauan, että en oikein muista, millaisia ne ovat. Olivat kuitenkin sen verran hyviä, että jatkoin sarjan lukemista. Olen asunut vähän aikaa kirjojen tapahtumaseuduilla ja sellainen lisää aina kiinnostusta.

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut paljon Maria Kallio-dekkareita, mutta voi olla että yksi alkupään kirjoista on jäänyt lukematta ja veikkaan että se on tuo Harmin paikka, koska en Margitin tavoin oikein muista enää niiden sisältöjä. Hankin juuri uusimman Maria Kallion ja tänä kesänä varmaan luen sen. Maria Kallio-ekstra voisi olla ihan kiinnostava lisä! :)

    VastaaPoista