Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri, The Old Man and the Sea , 1952, suomentanut Tauno Tainio, Tammen Keltainen kirjasto, 1999, sivumäärä 130.

Nobelisti Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri on hänen myöhäistuotantoaan, ja lyhyydestään huolimatta yksi tunnetuimmista. Se on tarina vanhuksen kalastusmatkasta. Kirjan syvin sanoma on kuitenkin allegoria eli vertauskuvallisuus ihmisen ja luonnon suhteesta sekä vanhuksen ja nuoren kohtaamisesta. Tarinassa voi nähdä myös sinnikkään yrittämisen, itsensä voittamisen, onnistumisen, mutta myös saavutusten katoamisen, kun saalistajat repivät kaiken kappaleiksi, ja sen jälkeen kaikki unohtuu.

Kuuban rannikolla vanhus, laiha kalastaja Santiago yrittää pyydystää kaloja Golfvirrasta. Santiagon kumppanina on nuori kyläläinen Manolin, joka on jäänyt veneestä pois, kun vanhus ei ole saanut kalaa 40 päivään. Tarinan käynnistyy, kun kalatonta kautta on kestänyt 84 päivää. Vanhus on ystävällinen pojalle, hän kertoo nuoruudestaan. Lisäksi he puhuvat baseballista ja amerikkalaisesta baseballtähdestä Joe DiMaggiosta, jonka isä oli siirtolainen ja kalastaja.

Vanhus asuu yksinkertaisessa majassa, ja lähtee pienellä veneellään kalaan. Hemingway kuvaa hienosti vanhuksen ajatuksia, ja luonnon ilmiöitä, ja aiempia kalaretkiä, kunnes jättivonkale iskee kiinni koukkuun. Kala rimpuilee kolme päivää koukussa, vanhus väsyttää sitä, hänen kätensä ovat verillä, mutta hän saa kalan harppuunalla hengiltä. Vonkale on miltei kuuden metrin mittainen miekkakala, jonka "miekka" on baseballmailan mittainen. Miekkakala on venettä suurempi, ja vanhus vetää kalaa kotirantaan. Ensin iskee yksi hai, ja raatelee kalaa, lopulta vanhuksen pyytämästä vonkaleesta on jäljellä vain luuranko, jonka Santiago jättää mereen ja palaa kotiin. Turistit luulevat luurankoa hain luurangoksi, (hai kuuluu rustokaloihin).

Poika auttaa vanhusta, ja lupaa tulla kalastamaan vanhuksen kanssa. Vanhus jatkaa elämäänsä kuin ennenkin. Kirjasin juonen ylös, sama on nimittäin vielä suoremmin wikipediassa, joka oli kirjan ensimmäinen googlen hakutulos.

Kirja on koululaisille hyvä lukukirja. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta tähän sisältyy paljon elämänviisautta.

1. Vanhus ei anna periksi, vaan kalastaa, hän ei päästä vonkaletta karkuun, vaan tekee asian loppuun.

2. Vanhuksen unelma hajoaa haiden tultua. Onni voi siis olla epäonni. Usein saalistajat hyötyvät toisen työstä. Luonto on armoton.

3. Vanhuksen olisi minusta pitänyt päästää miekkakala vapaaksi, koska sen perille saanti oli mahdotonta. Mikä oikeus on tappaa eläin turhaan?

4. Mies laski kuinka paljon rahaa hän saaliillaan saa. Ihminen on ahne.

5. Vanhus ei ole kuitenkaan poissa tolaltaan, hän ei syyttele ketään, eikä raivoa twitterissä, eikä somessa, eikä edes kotikylässään.

6. Turistit ovat tietämättömiä. He tuovat rahaa kalastajakyliin. Kalastajakylät tullaan aikanaan hävittämään, koska turisteille tehdään hotelleja, ravintoloita, uima-altaita ja muita palveluja.

7. Kalat kalastetaan tehokalastuksena merestä trooleilla, jolloin vanhus ei saa enää kalaa.

8. Elintason nousu täyttää meren saasteilla ja muovilla, joka järkyttää ekosysteemiä.

En pitänyt kirjan käännöksestä, eniten ärsyttivät puheet pesäpallosta, ja baseball-joukkueiden nimet oli turhaan suomennettu, esimerkiksi New Yorkin Jenkit, (New York Yankees).
*****
Amerikkalainen Ernest Hemingway (1899 - 1961) voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1954. Hemingway oli kotoisin Illinoisista ja perhe oli "omalaatuinen". Ernest pestautui Kansasiin toimittajaksi. Hemingwayn Kirjavasta Satamasta olen blogannut näin. Olen blogannut teoksesta Jäähyväiset aseille näin. Hemingway syntymästä on tänään 119 vuotta, ja hänen kirjallisuutensa elää.

Baseballin kuuluisin tähti on Joseph Paul DiMaggio (25.11.1914 - 8.3.1999). Di Maggio pelasi vuosina 1936- 1951, ja oli naimisissa Marilyn Monroen kanssa kirjan julkaisun jälkeen 1954, avioliitto jäi lyhyeksi, mutta Marilyn ja Joe tapailivat ehkä tämänkin jälkeen. DiMaggiolla oli yksi lapsi, mutta ei siis Marilynin kanssa. DiMaggion isä oli siirtolainen ja kalastaja. DiMaggio syntyi Kaliforniassa kahdeksan lapsiseen perheeseen. Hän edusti New York Yankeesia ja voitti yhdeksän mestaruutta. Vuonna 1941 hän löi juoksuja 56:ssa ottelussa peräkkäin.

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille,  A Farewell to Arms, 1929, suomentanut Veikko Polameri, Femi, Suuri naistenkerho Helsinki 1980 (Suuri suomalainen kirjakerho), sivumäärä 264, sisältää viisi kirjaa ja 41 lukua.

Kirjan kansikuva tiivistää kertomuksesta osan. Ensimmäinen maailmansota on käynnissä. Amerikkalainen isoisänsä vekselein elävä Frederik Henry on pestautunut Italian armeijaan ja herra Henry on rintamalla, kun Itävallan armeija yrittää rynnäköidä eteenpäin. Isonzollan taistelussa Henry haavoittuu kranaatin sirpaleista jalkoihin ja päähän, hänen vierustoverinsa Passiini menettää jalkansa ja kuolee. Henry viettää toipumisjakson sairaalassa, jonne sotilaskaverit tuovat viinaa ja sympatiaa.

Henryn silmin ja dialogin avulla kuvataan sodan arkea ja  armeijan rutiineja. Asemissa ollaan ja vapaa-ajalla tavataan tyttöjä useimmin ilotalossa, yritetään elää huolettomasti. Henry tapaa skottilaisen neiti Barkleyn, joka on sairaanhoitajattarena. Välit lämpenevät ja neiti Barkley etunimeltään Catherine pestautuu sairaalaan, jossa Henry on hoidettavana. Henry rakastuu Catherineen. Catherine on pääosin yövuorossa, koska potilaita on vähän, läheisiin hetkiin on Henryn kanssa aikaa. Henry toipuu ja saa tiedon rintamalle joutumisesta. Catherine ilmoittaa olevansa raskaana... ...loppuosa kirjasta päättää tarinan ja sen jätän jokaisen itse luettavaksi.

*****
Jäähyväiset aseille -teos on varsin melodramaattinen alun hapuilun jälkeen. Pääosin kerronta on Henryn näkökulmasta tai outoa dialogia. Minä-kertojan silmin katsottuna neljäs luku alkaa: "Viereisen puutarhan tykistöpatteri herätti minut aamulla ja näin auringon paistavan ikkunan läpi ja nousin vuoteelta".

Teoksessa on kuitenkin paljon kahden henkilön dialogia pääosin Catherinen ja Henryn. Monesti jankutetaan varsin toisarvoisesta asiasta. Luultavasti jotain muuta tapahtuu rivien välissä.
Mitä ajattelet nyt
En mitään
Ajattelitpa. Sano minulle
Mietin olikohan Rinaldilla syfilis.
Sitäkö vain
Niin
Oliko hänellä syfilis?
En tiedä
Olen iloinen, että sinulla ei ole. Oliko sinulla koskaan sellaista
Minulla oli gonorrea....
5:s kirja 38 luku, ss.237-238
Tämä keskustelu on kerta kaikkiaan kummallinen. Luultavasti Henryllä ei ole ollut eikä ole gonorreaa eli tippuria. Rinaldiin kuppaan eli syfilisekseen ei oteta kantaa, hän ehkä kävi ilotaloissa. Tätä keskustelua on vaikea ymmärtää, kuten aiemmin kirjassa käytyä "rakastatko minua" -keskustelua. Luultavasti kumpikaan ei silloin rakastanut toista tai keskustelun alle kätkettiin toiveita rakastamisesta tai pelkoa, siitä että on ollut muita. Sodan aikana ilmapiiri kevenee, koska kuolema on arkipäivää. Myöskään rakastan sinua ei merkitse samaa kuin rauhan aikana tai ei yhtä kauan. Sukupuolitauti-keskustelun tekee oudoksi se, että Henry on karannut rintamalta ja Rinaldi lienee kuollut. Catherine on raskaana ja pitäisi pohtia, missä lapsen synnyttää ja kuka sen elättää ja missä.

Jäähyväiset aseille -teema jää minusta varsin puutteelliseksi. Kirja osoittaa kyllä sodan vaikutuksia yleiseen ilmapiiriin, mutta kokonaiskuva jäi minusta vaillinaiseksi. Teoksen tapahtuma-aika on vuodet 1915-1918 tai 1916-1918. Italia nimittäin liittyi sotaan Itavaltaan vastaan vuonna 1915 ja alkuun taistelut käytiin Isonzolla. Mutta sota Itävaltaa päättyi vasta vuonna 1918 marraskuussa. Selvästi Henryn sota päättyi aiemmin jo syksyllä 1917, hän karkasi armeijasta, jätti jäähyväiset aseille. Teoksessa tätä ei mitenkään alleviivata, vaan se pitää itse oivaltaa. Amerikan kansalaisena hänellä on mahdollisuus muuttaa puolueettomaan Sveitsiin. Kirjassa leviää tietoa, että sota olisi loppu, mutta se ei ole vielä tuolloin päättynyt.
Tätä teemaa minusta alustetaan ensimmäisen kirjan yhdeksännessä luvussa ss.43
"Miksi emme lakkaa taistelemasta? He lähtevät pois. Heillä on oma maansa".
Tätä kovasti ihmettelen. Sota ei minusta lopu, jos lakataan taistelemasta. Viholliselle ei riitä oma maa, sehän on sodan syy. Moni kirjassa jätti joukkonsa ja paot rangaistiin teloituksin. Todellisuudessa Henry heitti jäähyväiset aseilleen saksalaisten ja itävaltaisten murtaessa italialaisten asemat Caporeton taistelussa. Hän selvisi rintamien välistä lähinnä onnen avulla ja siksi, että hänellä oli rahaa ja USA:n passi. Hän pakeni myöhemmin siis Sveitsiin veneellä. Maailmansodassa perääntymisen jälkeen italialaiset saivat apuvoimia Ranskasta ja Britannialta ja sota päättyi vuoden päästä 1918. Tätä ei kirjassa avata lainkaan vaan loppuosa on aivan toista teemaa, joka on varsin melodramaattinen.

Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille on melodramaattinen kuvaus tapahtumista maailmansodan aikana. Parhaiten sen muistaa melodramaattisesta ja onnettomasta juonesta.
*****
Amerikkalainen Ernest Hemingway (1899 - 1961) voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1954. Hemingway oli kotoisin Illinoisista ja perhe oli "omalaatuinen". Ernest pestautui Kansasiin toimittajaksi. Hemingwayn  Kirjavasta Satamasta olen blogannut näin.

Ernest Hemingway: Kirjava satama

Ernest Hemingway: Kirjava satama, suomentanut Toini Aaltonen, Suuri suomalainen kirjakerho, 1999, 252 sivua, sisältäen Ernest Hemingwayn (1899 - 1961) esittelyn, kirjan julkaisuvuonna oli kulunut sata vuotta Hemingwayn syntymästä. Aulis Ojajärvi mainitsee hänet chicagolaisen lääkärin pojaksi, jonka teosten keskeinen teema on kuolema ja nimeenomaan väkivaltainen kuolema, kuten tässäkin.

Alkuteos To Have and Have Not on vuodelta 1937. Hemingway sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1954. Olen nähnyt loistavan Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin tähdittämän  Kirjava satama-filmin, joka perustuu erittäin löyhästi tähän kirjaan. Filmin suurin jännite on Bogartin ja Bacallin välillä.

Romaani Kirjava satama on kolmeosainen, jossa Harry Morgan on pääosin minäkertojana.

Päähenkilö on yksityisyrittäjä Harry Morgan, joka vuokraa venettään kalastukseen ja salakuljetukseen. Harrylla on vaimo ja kolme tytärtä Key Westissä. Veneily on vaarallista, ja Harry kolhiutuu osin omaa syytään, osin pahantahtoisten lähimmäisten ja viranomaisten vuoksi.

Juonesta, varo juonipaljastuksia
Ensimmäisessä osassa Havannassa Harryn vene miehistöineen on vuokrattu amerikkalaisen Johnsonin miekkakalajahtiin. Johnson on tumpelo ja tohelo kalamies ja jos on rahamies, niin on myös paha mies, hän ei maksa 18 päivän venesafariaan ja näin ollen pakottaa Harryn suostumaan ihmisten salakuljetukseen, jotta kotimatka onnistuu. Ihmissalakuljetus ei pääty hyvin ja Harry palauttaa kuubalaiset takaisin Kuubaan, kuristettuaan matkan järjestäneen Mr Singin. Harry ottaa rahat ja palaa kotiin.

Toisessa osassa Harry on ajautunut viinan  salakuljetusmatkalle, jossa hän on haavoittunut käteen, ja musta Wesley jalkaan. (Teoksessa mustista käytetään termiä n**k*ri). Wesley valittaa vointiaan ja ihmettelee Eikö ihmishenki ole tärkeämpi kuin viinalasti. Eikä edes kieltolaki ole enää voimassa. He heittävät lastia pois, mutta jäävät kiinni, koska salakuljettajia vastassa on  Frederick Harrison virkaintoinen Washingtonin mies.

Kolmas osa päättää Harry Morganin alamäen lopullisesti. Albert on kolmannen osan alun minäkertojana. Albert kertoo, että Harry on yksikätinen ja veneetön. Koska töitä ei ole, ja hätäaputyöt eivät ylpeälle Harrylle kelpaa, hän lupaa salakuljettaa kuubalaisia Kuubaan ja Albert haluaa tulla mukaan, hänen perhe tarvitsee myös rahaa. Viinan salakuljetusretken vuoksi Harryn vene on takavarikoitu. Kapinalliset kuubalaiset haluavat vuokrata asianajaja Simasuun kanssa veneen. Tehtyään pankkiryöstön ja tapettuaan ensin Simasuun, ja sitten Albertin, he ilmoittavat tappavansa laivaa kipparoivan Harryn ...

Mikä on Harryn motiivi lähteä matkalle, jonka tiesi vaaralliseksi ja mahdottomaksi? Harryn peruste on: Se oli viimeinen tilaisuuteni ansaita kunniallisesti rahaa s.122 Todellisuudessa oli siis kysymys rikollisesta toiminnasta, mutta Harry pohtii, että yksikätinen ja veneetön mies on vailla mahdollisuuksia elämässä ja Albertinkin sanoin Silloin kun Harrylla oli veneensä, häntä ei kerrassaan vaivannut mikään. s.99. Harry ei ole kovaksi keitetty, vaikka on kovapintainen, sisimmässään hän on pehmeä, antoi Johnsonin kalastaa luotolla, lähtee mukaan uhkayrityksiin luottaen muihin, Harryllä on vastoinkäymisiä, joista jotkut voivat olla kateellisten kanssaihmisten aikaansaamaa, kuitenkin sisimmässään Harrylla on löysää luottamusta lutikkamaisiin lähimmäisiin.

Key Westissä puhaltavat muutoksen tuulet, tyhjiä tontteja ostetaan, mutta työttömille miehille on tarjolla vain ojankaivuuta ja ratakiskojen irrottamista, Harry ei suostu hätäaputöihin ja hänen toinen käsi on leikattu poikki, miten hän voi elättää perheensä? Sitä myös Harryn vaimo (47-vuotias leski) kysyy lopussa, miten hän pärjää kolmen tyttären kanssa ja valvoo yöt. Lamasta huolimatta vaurautta löytyy. Key Westin rannalla on turistien laivoja ankkurissa. Hemingway kertoo hyväosaisten huolista. Miten saada unta ilman unilääkkeitä? Eräs nuorimies, joka on poikaystävänsä jahdilla, on hävinnyt rahaa sekä pörssissä että kasinolla, ja lykkää itsemurhaansa muutamalla viikolla, vaikka varallisuus on moninkertainen paikallisten ihmisten varoihin nähden. Joku on hankkinut miljoonansa myymällä juomaa dollarilla, kun valmistuskustannukset ovat sentin, virolaisten jahti on myös laiturissa, rahat tulevat artikkelien kirjoittamisesta.
Hemingway ei hae Harryn tarinan pätkistä yhteyksiä myöhempiin sattumuksiin vaan linkittää minusta rikkaiden turhakkeiden oleilun tarinaan. Kertomalla omaisuuden määrät ja hankintatavat voidaan nähdä yhteisön jakautuvan kahteen kerrokseen köyhiin ja rikkaisiin. Ihmislaji on jakautunut, raha määrää ihmisen paikan ja arvon. Sotaveteraanit ovat myös alakerrosta, he kiistelevät pikku pöhnässä baarissa, kuka on tartuttanut heihin kuppataudin. Yläkerros pyörii omassa vaahdossaan ja ökyveneissään, välillä käyden Freddien baarissa. Talousteemaa sivutaan myös Freddyn baarin asiakkaiden analyysissä, asiakkaana on kansantalouden  professori MacWalsey, jonka mukaan lähtee kirjailija Richard Gordonin vaimo. Kirjailijalle tämä on kova paikka, hän on ollut se suhteen häntäheikki, asujaimistossa on eräskin nainen, joka "keräilee" kirjailijoita. Kirjailijan linkkaamisen tarinaan näen sen sijaan subjektiivisena. Myös rakkauden harjoittamiseen fyysisenä toimintana viitataan muutaman kerran.

Toisaalta lukija voi miettiä, mikä oikeus on levittää vallankumouksen liepeet syyttömien kannettavaksi ja mihin veritekoihin vasta suunnitteilla oleva vallankumous oikeuttaa.

Kevät, Syksy ja Talvi ovat romaanin osien nimet. Harryn kohdalla on minusta kysymys alamäestä, jonka aiheutti rikas urheilukalastaja. Hän jätti laskunsa maksamatta, hajotti pyyntivälineitä ja oli passattavana pomona eikä penniäkään pyörähtänyt palveluksista. Ilman tätä ei olisi ehkä tullut kuubalaisia, eikä ehkä viinalastiakaan, vallankumouksellisista puhumattakaan. Toisaalta jokaisella on ristinsä kannettavana, ja teoistaan pitää vastata.

Puhuttelevista teemoistaan huolimatta Kirjavan sataman parasta antia ovat kuitenkin toiminnan kuvaukset merellä.