Bertrand Russell: Avioliitto ja moraali

 

Bertrand Russell: Avioliitto ja moraali, alkuteos Marriage and Morals 1929, suomentaja J. A. Hollo, Gummerus 1951, sivumäärä 233.

Bertrand Russell (1872 - 1970) oli brittiläinen matemaatikko ja filosofi. Russelin tunnetuimmat julkaisut lienevät matematiikan alalta  The Foundations of Geometry ja Principia Mathematica sekä  filosofian alalta The Philosophy of Leibniz. Bertrand Russell voitti myös Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1950. Bertrand Russell oli muuten Victorian ajan pääministeri John Russelin (1792 - 1878) pojanpoika. Russell oli tasa-arvon kannattaja ja pasifisti. Russell oli ennemmin agnostikko kuin ateisti. Olen blogannut hänen teoksestaan Filosofiaa jokamiehelle

Russellin teos Avioliitto ja moraali tarkastelee eri perhetyyppejä, tässä alla olen tulkinnut, nykyaikaistanut sekä oikonut. Teos on kirjoitettu miltei sata vuotta sitten. Kirjassa Russell toteaa että perhekeskustelussa vallalla on paljon Marxin ajatukset taloustieteestä ja Freudin näkemykset vieteistä. Tuolloin seksi kuului (vain) avioliittoon, ja avioliittoa säädellään yhteiskunnan lainsäädännöllä. Uskonto vaikuttaa myös avioliittoon. Suomessa kirkkohäät ovat monelle vieläkin merkityksellinen tapahtuma. Sata vuotta sitten on ollut vielä enemmän sukupuolielämää rajoittavia lakeja ja yhteisön normeja. Perheisiin vaikuttavat edelleen yhteiskunnan lait avioliitosta, perinnön jaosta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista. Yhteisön normit säätelevät, mikä on hyväksyttävä parisuhde ja mitkä yksilön valinnat yhteisössä  hyväksytään. Vaikka yhteiskunta ja yhteisö ohjaavat voimakkaasti yksilön valintoja, on viime kädessä vaistot ne, jotka vaikuttavat paljon ihmisen parinvalintaan ja avioliittojenkin muodostumiseen. Russelin mukaan seksuaalisuus myös opitaan, sillä ihminen ei vaistomaisesti tiedä seksistä kaikkea. Russell on tajunnut jo vuonna 1929, että lääketiede, ehkäisymenetelmien kehitys vaikuttavat myös perheisiin. Hänen mukaansa se ja seikka, että yhteiskunta osallistuu lasten kasvatukseen yhä enemmän, tulee pienentämään isän roolia perheissä. Russell ei kannata Neuvostoliiton järjestelmää, jossa on isoja lastentarhoja, missä perhesiteet ovat "hölliä". Normaali perhe on hyväksi lapselle, joka saa vanhempiensa kiintymystä osakseen. 

Russell tarkastelee eri järjestelmiä. Matriarkaalisessa järjestelmässä, äidit saavat lapsia, mutta lapsella ei ole isää. Miehen malli tulee yhteisön miehiltä, mutta eniten lapsen enolta. Tällainen järjestelmä on (tai on ollut) Trobriand-saarilla Papua Uusi Guinealla. Russell huomauttaa että sosiaaliselle isälle, eli naisen elinkumppanille tulee tunteita lasta kohtaan, vaikka biologisesti hän ei ole isä.

Äitikeskeinen järjestelmä on poikkeus. Ihmiskunnassa vallitsi ja useassa paikassa vallitsee edelleen patriarkaalinen järjestelmä, jossa lapsella on isä, joka on perheen pää, ja jota muut tottelevat. Järjestelmässä naisen neitsyyttä (ennen avioliittoa) korostetaan, "isä - poika" -ketju on tärkeä, (ja vielä isä - esikoispoika). Naista kontrolloidaan, jotta sukuun ei tulisi vierasta verta. Miehen mustasukkaisuus kumpuaa kunnianloukkauksesta tai sen mahdollisuudesta, nainen on kuin miehen omaisuutta. Miehelle sallitaan syrjähypyt, naiselle ei. Russelin mukaan jo Mooseksen ensimmäisessä kirjassa isät haluavat poikia ja heillä on paljon lapsia. Russelin mukaan apostoli Paavalin vaikutus on suuri, eikä myönteisessä mielessä. Paavali liitti seksin avioliittoon, ja seksi on siellä pakollinen "paha", mutta parempi olisi olla selibaatissa tai pysyä naimattomana. Katolinen kirkko on suhtautunut nuivasti ehkäisyyn. "Tähdentämällä seksuaalista siveyttä kristillinen etiikka huononsi naisten asemaa". s. 46 Se johti "tulkintaan", että nainen oli viettelijä.

Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, jota Russell käsittelee. Sadassa vuodessa usea asia on muuttunut, joten kaikilta osin Russelin analyysi ei ole ajankohtainen. Russell ennustaa, että kaupungissa solmitut avioliitot ovat alttiita ongelmille. Naisen nousu tasavertaiseen asemaan miehen kanssa, aiheuttaa paineita avioliitossa myös miehelle.  Mitä sivistyneempi yhteiskunta on, sitä enemmän näyttää tulevan avioeroja.  Tämä johtuu minusta myös siitä, että koulutetulla naisella on paremmat mahdollisuudet selvitä yksin, kuin järjestelmässä, jossa vain mies on kodin ulkopuolella töissä. Russell kuitenkin ounastelee, että maaseudulla avioliitot ovat onnellisempia, koska siellä elämän tahti on rauhallisempi.

Avioliitto vaikuttaa mieheen, naiseen ja lapsiin. Perhe on yhteiskunnallinen instituutio, vaikka se perustuu "yksityisiin tunteisiin". Yhteiskunnan rajat ja väliintulo pohjautuvat lapsen hyvinvointiin. Russelin mukaan perhe saa ihmisen kartuttamaan myös varallisuutta. Perhe ei olekaan silloin enää etupäässä seksuaalista kumppanuutta varten vaan yhteistoimintayritys, jonka tavoite on saattaa perheen lapset maailmaan ja saavuttaa hyvä asema ja turvata jälkipolvien onnistuminen.

Russell käsittelee eugeniikkaa ja pakkosterilointia. Molemmat hän tuomitsee. Rotueugeniikka on kansalliskiihkon tekosyy. Tuolloin ihmisiä myös pakkosteriloitiin, tätä Russell pitää julmana. Russelin mukaan yhteiskunnassa koulutettujen perheet ovat vähälapsisempia kuin työväenluokan perheissä. Englannissa oli tuolloin 2 miljoonaa naista enemmän kuin miehiä, joka johti siihen, että moni nainen ei löytänyt kumppania. Russell havaitsee, että väestön määrä on alkanut nousta 1900-luvulla. (Todellinen väestöpommi tuli vasta 1900-luvun jälkipuolella). 

Russell kuvaa, kuinka tuolloin tyttöjä ja poikia kasvatettiin hyvin eri lailla. Poikien kasvu briteissä sukupuoliasioihin tapahtui riettaitten juttujen kautta, tytöille luotiin pelkoja ja paineita. Toisin tapahtui Samoalla, jossa nuorilla oli avoimempi suhde seksuaalisuuteen, ja nuorilla oli myös vähemmän mielenterveysongelmia.

Russell harmittelee sitä, että seksuaalikasvatuksessa on paljon vaikenemista ja kieltoja. Asiasta tulee myöhemmin ongelmia.

Bertrand Russellin Avioliitto ja moraali oli tietyillä osiltaan yllättävän ajankohtainen teos, jossa tarkastellaan seksuaalisuutta ja perhetyyppejä, ja sitä, mihin perhenormit perustuvat ja mitä niistä seuraa.

****
Bertrand Russell sai vuoden 1950 Nobelin kirjallisuuden palkinnon, ja Nobelin palkinnon perusteluissa hänet mainittiin "ihmisyyden ja ajatuksen vapauden esitaistelijana".

Bertrand Russell: Filosofiaa jokamiehelle ja muita esseitä

Bertrand Russell: Filosofiaa jokamiehelle ja muita esseitä alkuteos Unpopular essays 1950, suomentanut Kyllikki Sutinen, WSOY 1967, sivumäärä 187

Filosofiaa joka miehelle sisältää alkusanat ja  12 esseetä. Päättöjutussa filosofi Bertrand Russell (1872 - 1970) kirjoittaa omasta elämästään hauskasti. Hän hulluttellen, että The Listenerissä 1937 julkaistu juttu ilmestyisi The Timesissä hänen 90-vuotispäivänään 18.5.1962. Russell eli vanhemmaksi aina  97-vuotiaaksi asti. Bertrand Russell, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1950, oli  matemaatikko ja kuuluisin matematiikan julkaisuista The Foundations of Geometry ja Principia Mathematica ja myös filosofi ja loogikko tunnetuin teos The Philosophy of Leibniz. Russell oli jaarli, ja Victorian ajan pääministeri John Russelin (1792 - 1878)  pojanpoika. John Russell tapasi Napoleonin Elban saarella. Russell kieltäytyi osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, ja kannatti sodan lopettamista, hänet vangittiin, ja erotettiin Trinityn Collegen dosentin virasta.

Russell tarkastelee filosofioiden ja politiikan suhdetta. Russell, joka kävi Neuvostoliitossa ja tapasi Leninin, piti Leninin yhtenä ohjenuorana Platonin valtiota. Neuvostoliiton ja Leninin ohjenuorana oli  myös Marxin filosofiset näkemykset. Lenin Russelin mukaan oli julma, eikä Lenin kunnioittanut traditioita, Lenin piti kaikkia keinoja luvallisena puolueen voittoa turvatessaan. Russelin mukaan Lenin luuli olevansa ateisti, mutta silti uskoi olevansa yli-inhimillisen voiman inhimillinen sanansaattaja, ja jonka päämäärä oli tärkeä, eivät keinot.

Russell vierastaa valtion voimakasta otetta kasvatuksesta ja myös lopulta Leninin oppeja. Katolinen kirkko nojaa Russelin mukaan Tuomas Akvinolaisen filosofiaan. Yhteiskunnassa varsinkin etiikalla on merkitystä, miten sovittaa yksilön pyyteet  yhteisön tarpeisiin. Antoisa essee, missä Russell kertaa myös filosofian merkkipaaluja, ja päättyy johtopäätökseen, että ainoa filosofia, joka voi toimia on Locken empiirinen liberalismi. Kansoilla, joilla tällainen ajattelu, tunnustavat kansalaisvapauden, tieteellisen vapauden eivätkä puolustele oikealta tai vasemmalta vaikuttavia dogmaattisia järjestelmiä. Russell liputtaa myös keskinäistä suvaitsevaisuuden puolesta.

Esseet on kirjoitettu vuosina 1935 - 1950, useat toisen maailmansodan jälkeen. Russell suhtautuu ihmiskunnan tulevaisuuteen pessimistisesti. Hän provokatiivisesti ennustaa, että vuoteen 2000 mennessä ihmiskunta tuhoutuu, paluu barbarismiin ja asukasluku alenee dramaattisesti tai koko maailma yhdentyy yhden hallituksen alle, joka kontrolloi aseita. Maailman tuho tapahtuisi ydinsodan jälkeen. Barbarismi vallitsee, jos tapahtuu Rooman romahduksen kaltainen tila. Kolmas vaihtoehto yhteinen hallitus, on pelkkä utopia. Russell kuitenkin näki jo tuolloin että YK, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä, ei ole tehokas elin. Essee tarkastelee tilannetta kylmän sodan alkuvaiheessa, mutta on hyvin pohdiskeltu, vaikka mikään vaihtoehdoista ei toteutunutkaan.

Nimikko jutussa Filosofiaa jokamiehelle Russell toteaa, että ihmiskunta painii kahden ongelman kanssa. Ensimmäinen on taito ja kyky hallita ja vallita luontoa, eli valmistaa työkaluja, koneita, ja on keksitty tuli, sähkö, ja Russelin jälkeen moderni tietoliikenne. Tämä luonnon taltutus tapahtuu osin tieteen ja tekniikan keinoin. Toinen kysymys on se, miten käytetään tätä "valtaa" ihmiskunnan ja ihmisten parhaaksi. Onko hallintakeino demokratia vai diktatuuri? Pitääkö talousjärjestelmä ollasosialismi vai kapitalismi? Miten kansainvälisiä asioita hallitaan ja koordinoidaan, vai onko vallalla anarkia? Tiede ja keksinnöt eivät välttämättä lisää onnellisuutta. Orjuuden lopettaminen johti siihen, että lapset joutuivat työskentelemään puuvillapelloilla.

Mikä on paras elämänfilosofia? Mitä kuoleman jälkeen on? Kuka pyörittää maailmankaikkeutta, vai ei kukaan? Tiede ei osaa vastata siihen, siksi on uskontoja ja koulukuntia, jotka yrittävät selittää tämän, ja antaa vastauksia kuoleman jälkeisen elämän mysteeriin, ja antaa elämänohjeita.

Russell toteaa sen, että hyvin harva on älyllisesti täysin raitis. Jos on väite USA:sta ja/tai Neuvostoliitosta niin moni ihminen muodostaa kantansa "erisnimen" mukaan, ei itse asian.

Yleinen harhakäsitys on sellainen, että jokin osa ihmiskuntaa on moraalisesti muita ylempänä. Tuolloin on vallalla käsitys, sorrettujen, orjien, ja lasten hyveellisyydestä, vaikka näin ei olekaan. Kirkko piti toisaalta naisia viettelijättärinä, mutta toisaalta kyvykkäinä suurempaan pyhyyteen kuin miehet. Naiset saivat Britanniassa äänioikeuden vasta 1928, jotkut perustelivat asiaa naisten suojelemisella poliittisen pelin likaisuudelta.

Russell tarkastelee ajan ahdashenkisyyttä. Jo tuolloin maailmanmeno oli kiihtynyt: muoti vaihtuu, näkemykset muuttuvat, ihmiset nousevat parrasvaloihin. Parrasvaloihin nousemisen hyvä puoli on raha ja kuuluisuus, toisaalta ihminen ei sen jälkeen voi keskittyä siihen mihin haluaisi. Aikakausilla on omat norminsa, moni on ollut elinaikanaan yksin John Milton, Kopernikus, Spinoza...

Älyllisen hölynpölyn pääpiirteet on kirjan pisin yksittäinen juttu, ja siinä Russell lohduttaa, että ihmiskunnan typeryys on ollut kautta aikain hyvin yleinen piirre, vaikka Aristoteleen mukaan ihminen on järjellinen eläin. Uskon kaudet olivat aikoja, jolloin kansa uskoi papistoa, noidat roihusivat rovioilla, ja aurinko kiersi maata. Rutto ja luonnonkatastrofit johtuivat ihmisten synneistä. Papisto käy viivytystaistelua. Russell pitää luonnonmukaisuutta myös hölynpölynä, ja varsinkin perusteena syntyvyyden säännöstelyyn, joka edelleen on ongelma. Abortti ja ehkäisy ovat edelleen kielletty hyvin monissa maissa, väestönkasvu suistaa meidät ilmastonmuutoksen kanssa tuhoon?

Synnin käsitettä Russell myös rapsuttaa pintaa syvemmältä, koska synti on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, mutta toisaalta Jumala on kaikkivaltias, eli mitään ei tapahdu vastoin hänen tahtoaan, tässä on paradoksi. Ihminen on omahyväinen, ja sitä edustaa näkemys, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja ihmiselle sielun, ja maan hedelmät ihmiselle. Väestöräjähdyksen syytä ei kannata kaukaa etsiä "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa",. Kirjailija Tolstoi muuttui vanhemmiten, ja hän  esitti "että kaikki sukupuoliyhteys on syntiä, myös avioliitossa". Tolstoi piti myös tupakkaa miltei yhtä pahana kuin sukupuolielämää. Joidenkin mielestä syntyvyyden säännöstely on luonnonvastaista. Pitkään oli vallalla teoria, että mielisairas oli paholaisen vallassa. Rotu on ollut myös  älyllisen hölynpölyn kohteena. Kuninkuus on jumalalta, eli kuninkaalliset ovat korkeampaa rotua kuin muut. Russelin mukaan kansanluonteiden yleistäminen on erittäin vaarallista, ja yleistykset muutenkin miehistä tai naisista. Harhaluulo on myös se, että ihmisluonnon muuttumattomuudesta, josta seuraa se, että sotia tulee aina olemaan. Nykyihmiset taivastelevat entisten kansojen taikauskoa, mutta onko nykykäsitykset tuonpuoleisesta oikeita? Voimakkaan pelon valtaamana melkein jokainen ihminen käy taikauskoiseksi. Pelko ja itserakkaus  johtavat ihmisen erehdyksiin. Yhteisön tuntema pelko johtaa yleensä julmuuteen. Russell kertoo tarinan naisprofeetasta, joka ilmoitti, että kykenee kävelemään veden päällä. Tuhatmäärin uskovia oli seuraamassa tilaisuutta. Profeetta kysyi, uskotteko kaikki nyt aivan varmasti, että kykenen siihen. Uskomme, vastasi lauma. Siinä tapauksessa minun on tarpeetonta kävellä!

Russell kirjoittaa opettajan tehtävistä. Jo tuolloin on tapahtunut murros kaikkitietävästä opettajasta, ja opettajasta, joka opettaa vain harvoja. Opettamiseen liittyy vaaroja, opettaja pystyy levittämään joko omia harhakäsityksiä tai jos valtio kontrolloi oppisisältöjä, niin poliittisesti korrekteja asioita tai on suoranaista propagandaa. Russell kirjoittaa myös "kukaan ei voi olla hyvä opettaja, ellei hän tunne kiintymystä oppilaisiinsa ja vilpitöntä halua opettaa heille sellaista millä uskoo olevan arvoa." ss 130-131. Russelin mukaan "jos demokratia tahdotaan säilyttää, opettajan on ensi sijassa pyrittävä herättämään senlaatuista suvaitsevaisuutta, jonka lähtökohtana on ymmärtää poikkeavia ihmisiä" s.133. Russellin mielestä opettajilla pitää olla laaja vapaus opettaa haluamallaan tavalla

Puhetaito, taito tehdä tulta olivat ratkaisevia askeleita, jolla ihminen alkoi kehittyä, karjan kesyttäminen ja maanviljelys, jonka yhteydessä tuli kirjoittaminen, ja laskeminen olivat tärkeitä askelia.  Kehitys jatkui matematiikkaan, tähtitieteeseen, luonnontieteisiin ja fysiikkaan. Galileo Galilei keksi liikkeen jatkavuuden lain. Kopernikus tajusi, että avaruus ei ole maakeskeinen, vaan planeetat kiertävät aurinkoa. Darwin osoitti, että evoluutio on muuttanut "lajeja". Tieteen kehitys ei kuitenkaan ole aina myönteistä, koska on keksitty atomipommi. Ihminen on myös julma, vaikka ei niin julma kuin muut lajit, (reviireistä taistellaan, ja ravintoa etsitään).

Russell pitää uskonnollisia järjestelmiä ja taikauskoa vahingollisina, ja asketismia, joka johtaa julmiin rangaistuksiin. Kateus on ollut aina yleismaailmallinen ongelma, samoin kuin ylpeys, joka esiintyy rotuylpeytenä, kansojen kesken ja sukupuoltenkin välillä.

Demokratiasta Russell puhuu kauniisti. Tarvitaan valtarakenne ja jonkin näköinen hallitus. Demokratia on hallituksen ja vapaiden kansalaisten välissä,

Bertrand Russellin Filosofiaa jokamiehelle ja muita esseitä on ajankohtainen ja mainio teos, vaikka se on kirjoitettu atomipommin varjossa kylmän sodan aluvaiheessa. Filosofiset pohdiskelut ovat ajattomia, kuten kateus, ylpeys ja taikausko. Ihmiskuntaa uhkaa vakiomäärä uhkia, nyt vakavin on ilmaston nopea lämpeneminen ja väestörajähdys.

****
Bertrand Russell sai vuoden 1950 Nobelin kirjallisuuden palkinnon, ja Nobelin palkinnon perusteluissa hänet mainittiin "ihmisyyden ja ajatuksen vapauden esitaistelijana".

Häneltä ole blogannut myös teoksen Avioliitto ja moraali.