Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta

Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta, alkuteos Eight Cousins 1875, suomentanut Ville Hynynen, 1992 WSOY, sivumäärä 206.

Tarinan päähenkilö on 13-vuotias orpo Rose Campbell, joka vanhempiensa kuoleman jälkeen, joutuu sukulaistensa holhoukseen. Rose Campbell on haaveilija, ja kirjojen parissa viihtyvä tyttö, jolla ei ole ystäviä. Rose on hyvin herkkä: "hevosia pelkään, veneessä voin pahoin, ja poikia vihaan". Hänet majoitetaan vanhojen tätien luokse, mutta lähistöllä asuu Rosen seitsemän serkkua, Archie, Georgie, Will, Jamie, Charlie, Mac ja Steve, eli kaikki ovat poikia.

Rosen huoltajaksi on testamentissa määrätty Alec-setä, joka on lääkäri. Hän lohduttaa itkevää tyttöä. Hän kuulee, että Rose on heikko, nukkuu huonosti, ja on väsynyt. Tädit juottavat hänelle rohtoja. Alec, joka on lääkäri, heittää rohdot sivuun, kieltää tytöltä kahvin juonnin, koska se aiheuttaa unettomuutta ja sydämen tykytystä. Aamupalaksi Alec määrää kaurapuuroa, ja pikari maitoa, joka pitää olla itse lypsettyä. Rose alkaa herätä aikaisin, mennä lypsylle ja Rose ystävystyy orvon tytön Fabe Moren kanssa. Fabe tekee palvelijan töitä, on reipas ja mukava tyttö.

Suru unohtuu, ja Rose reipastuu ja Alec-setä kasvattaa Rosea. Kahdeksan serkusta on Alcottille tyypillinen teos, se on hyvin kasvattava. Rose oppii joka luvussa jotain. Alec saa hänet ulkoilemaan, reipastumaan, tekemään töitä, asettumaan toisen asemaan ja opettelemaan taloustöitä, joita Alec pitää naisen tärkeimpänä ominaisuutena. Nykymaailmassa taloustöiden osaaminen on tärkeää kaikille. Tekemällä ruokaa, pitämällä asunto siistinä, ja hoitamalla raha-asioita, saadaan elämälle tuleva perusta. Rose yllytyksestä lävistää korvansa, ja laittaa itselleen korvarenkaat. Alec ihmettelee turhamaisuutta, ja ehdottaa nenärengastakin, kuten Fidzillä oli tuolloin. Nenä jää lävistämättä (ja napa). Rose paheksuu poikien tupakanpolttoa, ja vetoaa se lopettamiseen. Pojat luopuvat tupakoinnista, ja Rose korvarenkaista.

Roselle sattuu monia seikkailuja, nilkka nyrjähtää, ja luistelun jälkeen tulee keuhkokuume, mutta kaikesta selvitään. Kirjan lopussa Rose saa päättää kenen luo jää, ja Alec-setä saa kasvattaa neidon aikuiseksi.

Kirjassa on reippaita mielipiteitä rahasta:
"Rahanhimo on Amerikan kirous" s. 146
Lisäksi on mainintoja, että liika rikkaus on pahasta. Rose on sitä mieltä, että tytön tehtävä on pitää huolta pojista, mutta Febe More kumoaa tämän, tytön täytyy pitää huolta itsestään.

****

Louisa May Alcott (1832 - 1888) on legendaarinen kirjailija, jonka on kuuluisin kirjasarja kertoo Marchin tytöistä, jonka osat ovat Pikku naisia, Viimevuotiset ystävämme ja Pikku miehiä sekä Plumfieldin pojat Lisäksi olen lukenut Alcottin Tytöistä parhain joka on myös kelvollinen kirja.

Kirjablogini täyttää kahdeksan vuotta, suunta on eteenpäin. Tämä on se toinen versio 8-vuotis- jutusta, version 1, kirjoitin kun luin tiettyjä päiväkirjoja, kiitos kommenteistanne ja tuesta. Arvostakaa itseänne, ja kanssa bloggareita. Nauttikaa kun luette jotain.

Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain

Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain, An Oldfashioned Girl 1870, suomentanut Lyyli Reijonen, WSOY 1975, sivumäärä 283.

Louisa M. Alcottin teos Tytöistä parhain on herttainen, mutta varsin perinteisiä arvoja pönkittävä. Tarina alkaa, kun bostonilainen sisaruspari Fanny ja Tom kinastelevat. Fannyn luo tulee vierailulle Polly -niminen maalaistyttö, joka on tarinan sankari: tytöistä parhain. Shawnit asuvat äveriäästi Bostonissa, Fanny Shawn nuoresta iästä huolimatta on jo nuori neiti. Kuusitoistavuotiaaana hän on kuin pieni aikuinen ja päiväperhostelee ja tapailee (viattomasti) keikaripoikia. Tom, joka on 14-vuotias on ilkikurinen pikkupoika, joka on täynnä kepposia. Polly, jonka oikea nimi on Mary Milton, on 14-vuotias ja tottunut työhön ja omien tarpeidensa sivuuttamiseen muiden hyväksi.

Tarina on kirjoitettu kahdessa osassa. Ensimmäinen kestää Pollyn kuuden viikon vierailun ajan, jonka kuluessa hän eheyttää perhettä. Perheen äiti on hermoheikko tyhjästä valittaja eli "rouva Shaw oli hermostunut kärsimätön invalidi, joka vähän väliä tarvitsi jotain", isä on etäinen liikemies, joka hellittelee Fannya, ja on äreä ja poissaoleva Tomin suhteen. Polly tulee paremmin toimeen Tomin kanssa, jonka kanssa laskee mäkeä. Tom saa polkupyörän isältään Pollyn avustuksella, ja Tom kaatuu ja loukkaantuu. Tässä vaiheessa isäkin havaitsee, että kappas vaan hänellä on poika.

Tarinan kuluessa Polly kuvataan sis uhrautuvaksi pyhimysmäiseksi hahmoksi, joka on köyhä ja nöyrä ja vielä köyhempien ja vähäosaisten äänitorvi ja auttaja. Shawnin isoäiti ihastuu Pollyyn, kuten lapsellisella tavalla myös Tom. Tosin Tomin mielestä tytöistä ei ole mihinkään, Pollyn mielestäkin Tomin tuntemista tytöistä ei ole juuri mihinkään. Siksipä Fannyn kanssa Pollylla on vaikeaa, mutta tyttökirjamaiseen tapaan, hänen kanssaan on välienselvittely Fannyn luettua Pollyn tunnustuksellisen päiväkirjan. Rypyt oikenevat ja Fanny reipastuu.

Shawnin perheen kuopus Maud kuvataan rumaksi ja puhevikaiseksi ja hänen puheviastaan revitään huumoria. "Ei pitäisi najjata naujamaan" toteaa Maud sivulla 37. Minusta ei pitäisi jepiä huumojia puhevioista. Maud jääkin vanhaksi piiaksi, vaikka havittelee romaanin toisessa osassa Pollyn veljen "kättä".

Romaanin toinen osa tapahtuu kuutta vuotta myöhemmin, kun Tom ja Polly ovat 20-vuotiaita. Pyhimysmäinen Polly rahoittaa veljensä Willin opintoja antamalla soittotunteja. Tom keikaroi ja on kihlautunut itseään vanhemman Trixin kansa. Pissis-Trix on hyvin pinnallinen ja halveksii köyhiä. Hänestä köyhien pitää pysyä lestissään, pukeutua säkkiin ja olla hiljaisesti nöyriä. Polly puolestaan on valistuksen ja köyhän avun kannalla. Polly ja Trix ottavatkin yhteen, sillä Polly ja Tom ovat rakastuneita toisiinsa. Pollyyn on rakastunut myös etevä ja verevä ja kaiken lisäksi myös rikas Sydney.

Romaanin suurin käänne tapahtuu varsin lopussa eli Tom munii asiansa saamalla yliopistosta potkut ja velkaantumalla, isäkin ajautuu konkurssiin, rikas on muuttunut köyhäksi, vapaaherran pitää hankkia rahaa ja känsiä sekä vielä kärsiä. Vasta ruumiillinen työ kasvattaa Tomista aikuisen miehen.

Alcott osoittaa näin, että kasvaminen voi tapahtua vain työnteon avulla. Fannykin on 22-vuotiaana täydellisen kyllästynyt ja leipääntynyt, mutta joutuu nöyrtymään ja kasvamaan.

Tyttökirjamaiseen tapaan lopussa saadaan tuplahäät.

Vaikka tämä teos ei yllä Alcottin parhaimpien teosten tasolle, on tämä hyvin kiinnostava. Alcott, joka itse tienasi leipänsä kirjoittamalla, marssittaa estradille naiskirjailija Kate Kingin, joka puhuu kirpeästi kansansuosiosta, jota hänen mukaansa pitää kavahtaa, koska se sokaisee silmät, aiheuttaa virheitä ja on oikullinen. Tämä on julkaistu vuonna 1870, suosittu Pikku Naisia ja sen ensimmäinen jatko-osa ilmestyivät vuosina 1868 ja 1869. Muutenkin Alcott arvostelee (aiheestakin) penseää ja torjuvaa suhtautumista työssäkäyviin naisiin. Alcott kuvaa hyvin hienostoneitejä. Neidit keimailevat koreasti kuusitoistavuotiaana kuin pienet aikuiset. Käännöksessä puhutaan aikuisista. Minusta keimailu ei ole aikuista, sillä aikuisen toiminnan tunnusmerkki on vastuu. Tässä neidit tosin vain päiväperhostelevat ja tapailevat sangen viattomasti keikaripoikia  eli eivät sentään niin kuin ehkä nykyisin syntisesti yöperhostele, eivätkä nauti alkoholia ja yökköstele.
****

Aino on blogannut tästä vuonna 2012 näin.

*****
Yhdysvaltalainen naiskirjailija Louisa May Alcott (1832 - 1888) on tunnettu parhaiten teoksestaan Pikku Naisia, sekä sen jatko-osista Viimevuotiset ystävämme, Pikkumiehiä sekä Plumfieldin pojat

Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat

Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat, Wsoy.

Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat on viimeinen osa neliosaisesta kertomuksesta, jossa aiempia osia ovat Pikku naisia, Viimevuotiset ystävämme ja Pikku miehiä.

Pikku naisten tarinassa Marchin perheeseen kuuluvat äiti ja sisällissodassa ollut isä, ja tyttäret ikäjärjestyksessä vanhin eli Meg, Jo, Beth ja Amy. Naapurissa asuu isoisänsä kanssa Laurie. Marchit ovat köyhtymässä tai köyhtyneet, mutta Laurie on varakas. Lapsista Beth on menehtynyt ja tämä tarina kertoo lähinnä muiden tytärten lapsista. Varakkaisiin naimisiin päätyi tytöistä Amy, joka minusta on lopulta reippain tytöistä ja sai siis Laurien. Jo avioitui  professori ”Fritz” Bhaerin vanhan pedagogin kanssa, poikia heillä on kaksi eli Rob ja Teddy. Meg eli Margaret on mennyt naimisiin John Brooken kanssa, joka on ollut Laurien kotiopettaja. Megillä on kaksoset Daisy ja Demi.

Tämä Plumfieldin pojat -teoskappale on vaimoni, se on vuodelta 1969 uudistettu ja lyhennetty (?!) suomennos 210 sivua ja Marchin perheen tarinan viimeinen osa. Alkukielellä teos on nimeltään Jo's boys, joka minusta on osuva napakka nimi. Suomentajia on peräti kaksi eli Elma ja Aarni Voipio, eli taas eri suomentajat. Minusta eräissä paikoissa suomennos ei ole ehkä tätä päivää vaan jättää väärinymmärryksen mahdollisuuksia, mutta minusta teos ja  uomennos ovat muuten aivan loistava.

Vanhat ajat ovat takana ja kymmenen vuoden kuluttua Jo tarkastelee kasvun hedelmiä. Pojat ja tytöt ovat löytämässä paikkansa ja elämänkumppaninsa, ja osa avioituu, osa ei. Trio opiskelee lakia, Nan ja Tom suuntautuvat lääketieteeseen, Nat jatkaa viulunsoittoa ...

Minusta tällä tarinalla on paikkansa, sillä teoksessa kerrotaan miten kaikkien käy lopulta.

Teemat ovat hyvä kasvu, puutarhurina kasvattaminen ja eräitä arkipäivän viisauksia:

s. 14 Parasta, ettei odota mitään, sillä nuoret kulkevat omia polkujaan. Tässä myös peilataan tätä puutarhurivertausta kasvatukseen ja hyvän kodin merkitystä, ja rakastavien henkilöiden esim. orpo-poika Danin kohdalla, jossa maaperä on ollut varsin karu.

s. 15 Demillä on kolme henkivartijaa -hyvät periaatteet, tyylivaisto ja viisas äiti, luulin, että puhutaan tytöstä, mutta Demi on koko nimeltään Demijohn.

Luvussa kolme on kiinnostavaa Jon kirjailijan ura ja innokkaat fanit, koska sehän on selvästi Alcottin oma tarina, mistä hän kirjoittaa ss. 30-31  ..kunniahimoiset unelmat oli tuottanut katkeran pettymyksen. Sen sijaan tämä vaatimaton kertomus, joka oli kyhätty muutaman dollarin toivossa joutui odottamatta myötätuuleen ...kovia sanoja, kun selvästi on puhe teoksesta Pikku naisia. Pitääkö teoksen olla niin kunniahimoinen, että normaali tyttö tai poika ei sitä ymmärrä. Minusta monet klassikot ovat varsin yksinkertaisia juoneltaan. Esimerkiksi Nalle Puh on varsin yksinkertainen teos, mutta kerroksittainen loistava jopa filosofinen Milnen hengentuote. Tästä huomiosta seuraa kaksi asiaa: esikoisromaani voi olla puuttellisista taidoista huolimatta kirjailijan paras teos, jos aihe on osuva, on ollut oikea flow-tila.

Alcottin viisaudet jatkuvat
Amystä: "olla hyvä puoliso ja äiti uhraamatta omia erityislahjojaan" s.19

Danin kohtalo ei ollut mukavimmasta päästä, mutta hänen yhteydessään otetaan kantaa intiaanien reservaattikysymykseen, ja kannustetaan taistelemaan sorrettujen puolesta

Naisten äänioikeuden puolesta myös puhutaan kuin myös naisten ja kaikkien ihmisryhmien oikeudesta koulutukseen.

s. 70 Jo selittää

”hymyillä rakkaudelle, joka ei auennut nupustaan …

Ajatteletko noin, kysyi Nat

En, vastasi Jo"

Tämä on minusta tärkeää, miksi vanhemmat selittävät sydämen (teoksessa monesti tulehtunut elin!) asioista, joihin eivät itse usko. Jo on viisas kun uskaltaa sanoa, ettei usko siihen, mutta Nat on viisaampi kun uskalsi kysyä.

s.76 "Tulen mainiosti toimeen villipetojen kanssa, mutta ihmiset ärsyttävät minua hirvittävästi". Dan tekee minusta virheen myöhemmiin siinä, että sekaantuu toisen kaverin pelaamiseen, ja tekee siitä oman taistelunsa, mutta toisaalta maksaa siitä ison hinnan!

s.175 puhutaan herra Fröbelistä, minulle oli vielä vuosi sitten epäselvää, kuka oli herra Fröbel, mutta lastentarhan "keksijästähän" on kyse ja  Fröbelin palikatkin lienee nimensä hänestä keksineet!

Viimeinen Jon viisaus päättäköön Jokken retken Alcottilaiseen maailmaan
s 208 " Katuva syntinen tuo enemmän iloa kuin kymmenen vanhurskasta"

Alkukielellä koko kohta, josta näkyy, että kääntäminen on onnistunut kuitenkin kohtalaisen hyvin.
'Ach, we can but sow the seed and trust that it falls on good ground. I planted, perhaps, but you watched that the fowls of the air did not devour it, and brother Laurie watered generously; so we will share the harvest among us, and be glad even for a small one, heart's-dearest.'
'I thought the seed had fallen on very stony ground with my poor Dan; but I shall not be surprised if he surpasses all the rest in the real success of life, since there is more rejoicing over one repentant sinner than many saints,' answered Mrs Jo, still clinging fast to her black sheep although a whole flock of white ones trotted happily before her.


Tämäkin loistava teos on amerikan englanniksi gutenbergissä. josta lopun lainaus on poimittu.

Suositan kaikille myös miehille alcottislaiseen tyttökirjamaailmaan tutustumista.

Louisa M Alcott: Pikku miehiä

Kannessa lennätetään leijaa

Louisa M Alcottin Pikku miehiä, Wsoy

Louisa M Alcottin Pikku miehiä on jatko-osa loistavalle Pikku naisia  ja Viimevuotiset ystävämme -teoksille. Tarinat lopettaa Plumfieldin pojat.

Marchin perheeseen kuuluvat äiti ja sisällissodassa ollut isä, ja tyttäret ikäjärjestyksessä vanhin eli Meg, Jo, Beth ja Amy. Naapurissa asuu isoisänsä kanssa Laurie. Marchit ovat köyhtymässä tai köyhtyneet, mutta Laurie on varakas. Edellisessä osissa Jo ja Fritz ovat  avioituneet kuten myös Amy ja Laurie. Ensiksi avioituneiden Megin ja John Brooken kaksoset Daisy ja Demi ovat jo koulussa. Beth on menehtynyt tulirokon jälkikomplikaatioihin.

Jo ja hänen professorimies Fritz ovat perustaneet mallikoulun, jossa on tusinan verran poikia. Kasvatusmenetelmät poikkeavat tuonaikaisista. Pojille annetaan tiettyjä vapauksia, ja heistä välitetään ja yritetään vahvistaa heidän osaamistaan.

Teos alkaa uuden pojan Natin kouluun tulosta. Natin tausta on ankea, hän on ollut katusoittajana ja hän on kouluun tullessaan 12-vuotias orpo, joka ei osaa lukea kuin nuotteja. Nat pääsee talon tavoille ja seuraava haaste on hänen juron ystävänsä Danin tulo. Nat on kiitollinen avusta, mutta samaa ei voi sanoa Danista, mutta routa se kotiin ajaa porsaankin, niin miksei sitten kovanaamaa, ja kovan kuoren alta Jo saa kaivettua sielun kultaa. Muutama tyttö pyörii poikakoulun kuvioissa, kuten jalkapallopelistä poishäädetty miniatyyrileipomaan opetellut Daisy, ja hänen kaverikseen tuleva kymmenvuotias Nan (Anne). Daisyn syy oleilla koulussa oli kaksoisveli Demi, jonka lelunpolttovimmaa kovasti kummastelin, Nanin puolestaan kotihemmottelu.

Pikku Naisien Laurie jatkaa hyväntekijänä kulisseissa, tarina soljuu eteenpäin, mutta myös kommelluksia pieniä, suuria ja tulisia sattuu ja kuolemakin pitää kohdata, eli kasvatusoppeja tarvitaan teorian lisäksi myös käytäntöön. Puutarhavertaus kuvaa koulun kasvatusopillista ratkaisua. Lasten annetaan olla omia itsejään ja heitä tuetaan ottamaan itse vastuuta. Jokaiselta vaaditaan suhteessa heidän ominaisuuksiin, heidän vahvuuksia tuetaan, jotta juuri oikeat kukat puhkeavat. Esiteltäessä poikia Alcott ottaa voimakkaasti kantaa äidin makeisilla ylensyöttämään kasvatusongelmaan, tai isän ylenluetuttamaan tylsistyneeseen poikaan, ensimmäisellä pettivät hampaat ja kunto ja toisella tyhjeni kovalevy.

Teoksen heikkous on alun hieman hajanaisuus, joka johtuu siitä, että minä en ole lukenut teosta Viimevuotiset ystävämme. Kasvatusperiaatteita esitellään ja ne ovat hyvinkin järkeviä. Toisaalta aluksi niitä tyrkytetään liikaa ja vasta tyrkytyksen jälkeen tarina pääsee kunnolla vauhtiin.
Minusta teoksen kasvatuslähtökohtia ovat ainakin
- Itseluottamus, itsetunto ja tasapainoisuus ovat tärkeämpiä kuin päätön pänttääminen
- Tarvitaan tasapaino liikunnan ja tiedon välillä. Liikuntaa ja fyysistä kuntoa tarvitaan ja sitä hankitaan varsinkin kesällä
- Puutarhavertaukset ovat keskeisiä kasvatusfilosofiassa, jokainen lapsi on sarka, josta nousee kukkaset ja rikkaruohot, oikein kasvattamalla saadaan kukat menestymään ja rikkaruohot karsiutuvat. Lopussa todetaan: "Rakkaus on kukka, joka juurtuu millaiseen maaperään hyväänsä"
- Lapsia ei saa fyysisesti rangaista. En ymmärtänyt Natin valehtelun rankaisumenettelyä, jossa valehtelija joutui lyömään opettaja-Fritziä. Nania rankaistaan sitomalla hänet päiväksi kiinni löyhästi. Muu fyysinen rankaisu oli kielletty, teoksen tapahtuma-aika lienee 1860- tai 1870-luku, ja minulla muuten tuli hammasvedosta mieleen Tom Sawyerin seikkailut.
-Nuorissa (ja nuorista) uskotaan hyvään, rakennetaan vahvuuksiin, kerrotaan tarinoita. Keskeistä ovat auttaminen, puutarhanhoito, lemmikkieläinten hoitaminen, tutkielmat, pienimuotoinen työ, viikottaiset riehahetket ja vapaapäivä.
- Asennevamma (esim. rahanhimo) on suurempi paha kuin "kyttyräselkä" tai änkyttäminen.
- Toivotonta tapausta ei ole, mutta jos häröilee, lähetetään toiselle maatilalle, sillä esimerkki vaikuttaa muihin
- Mokan jälkeen voi palata, keskeistä on, että asia käsitellään, ymmärrys kasvaa, annetaan rangaistus, se sisäistetään ja sitten voi jatkaa puhtaalta pöydältä (esim. Annen metsäseikkailut) , myös yhden pojan tienestien katoaminen ja palautuminen on case, jota käsitellään kauan
-Toisilta opitaan, toisia autetaan!

Sivuhuomiona, miksi Suomessa pitää muuttaa koulua sellaiseen suuntaan, jossa faktaa opetetaan aikaisemmin ja jo alakoulussa profiloidutaan kielikylpyluokille, medialuokille, matematiikkaluokille, kun aiemmalla menetelmällä pisaoppimistulokset ovat hyviä.
Alcottin maailmassa kehitytään henkisesti ja ruumillisesti sopusuhteisesti. Äiti hoitaa vilpitöntä sydäntä ja isä ruumiin kuntoa. s 265 "Hyvyys tehoaa aina paremmin kuin voima", tässä yksi kasvatusmetodi. Koulun arvot ovat (s.279) rehellisyys, rohkeus, tarmokkuus, usko Jumalaan, lähemmäiseen ja omaan itseen. Luultavasti nykykoulu pärjäisi näillä arvoilla, ja koulun missio ja visio olisi näistä johdettu!

Mukava kirja, jossa lopussa myös pohditaan kuoleman mysteeriä hengellisessä viitekehyksessä ja korjataan opilliset sadot.

Itse asiassa lopun hautajaispuheissa kritisoidaan tätä maallista toimintaa, vai mitä on pääteltävissä seuraavista lainauksista

s.245   .. oli ollut tyynessä elämässä liian vähän aikaa hankkia ystäviä, mutta nyt heitä näytti ilmaantuvan joka puolelta  ... hänen ansionsa muistettiin ja hänen salaiset hyvät tekonsa tulivat nyt julki

Hieman liike-elämän pelisääntöjä eli vainaja oli sanonut seuraavan lauseen s.246
 "Ilman periaatteita en yritä koskaan menestyä"  
Josta keskustelu s.246
 .. oliko hän rikas? Ei. Tekikö hän mitään huomiota herättävää? Ei. Hän oli siis vain hyvä?

Siirtomaauhittelua?
s.269 "Intiaanit kiusasivat heitä" (englantilaisia uudisraivaajia, eli kuka kiusasikaan ketä?)

Teoksessa on 21 lukua ja 280 sivua ilman sisällysluetteloa ja se on myös gutenbergissä  alkukielellä.

Voin suositella kirjaa!

Louisa M. Alcott: Pikku naisia, WSOY, 1973



Kirjan kannen kuva, siirsin kirjan nimen alareunasta

Louisa M. Alcott: Pikku naisia, WSOY, 1973

Louisa M Alcottin teos Pikku naisia on takakannen tekstin mukaan kuolemattomia tyttökirjoja. Teos kertoo ajasta, jolloin Marchin perhe elää köyhyyden kurimuksessa naisten kesken, isä on USA:n sisällissodassa Pohjoisen puolesta taistelemassa. Sijoitan siis teoksen 1860-luvun alkuun. Tapahtumat kattavat yhden vuoden joulusta jouluun, jonka aikana koetaan köyhyyttä, annetaan ja saadaan apua, osallistutaan seurapiireihin, varsinkin Amy käy koulua ja joutuu koulukiusauksen kohteeksi, luistellaan heikoilla jäillä ja sairastellaan ja lopulta vanhin tytöistä eli Meg avioituu. Luettuani vaimoni omistaman kirjan, voin todeta sen olevan loistava tyttökirja, ja myös kuolematon teos, jonka kuuluisi olla edelleen koulujen lukuohjelmassa.
Tähän kirjaan on Alcott kirjoittanut kolme jatko-osaa, joista olen blogannut eli Viimevuotiset ystävämme, Pikku miehiä, ja Plumfieldin pojat.

Kirja alkaa napakasti, heti kerrotaan tytöt ja heidän ominaisuutensa.

"Christmas won't be Christmas without any presents," grumbled Jo, lying on the rug.

"It's so dreadful to be poor!" sighed Meg, looking down at her old dress.

"I don't think it's fair for some girls to have plenty of pretty things, and other girls nothing at all," added little Amy, with an injured sniff.

"We've got Father and Mother, and each other," said Beth contentedly from her corner.

Jo on minusta päähahmo reipas tyttö, hänen sisaruksiaan ovat hieman pedantti Meg, joka on vanhin ja ujo Beth ja kuopus pippurinen ja vaalea Amy. Luulin, että kirja on siirappia ja kasvatusohjeita, mutta minusta teos on muutakin, siinä on enemmän elämänmakua kuin pelkässä kasvatusoppaassa. Esimerkiksi Amy osoitti todellista ilkeyttä polttamalla Jon kirjan, oli kirjassa vakavaa sairautta ja haavoittumista ja eriarvoisuuden kuvausta.

Alcotin maailma on selkeä ja ehyt. On tytöt ja tyttöjen maailma. Naapurissa asuu vain kaksilahkeisia, vanha herrasmies, ja nuori herrasmies Laurie, joka on kertomuksen orpo hyvis, joka on välillä vähän tuhmiskin. Pieni muistutus Alcotille, pojat eivät ole näin kilttejä ja huomaavaisia kuin Laurie. Alcott omaa varsin voimakkaita mielipiteitä myös englantilaisista, joka selviää krokettiottelun kuvauksessa, missä Fred huijaa, ja joutuu sen tunnustamaan.

Kirjan teemana on paljon raha, sen puute, käytöstavat ja Korkeamman kunnioitus ja ohjaus, mutta myös kasvatus. Tärkeä on myös, että rakkaus on parempaa kuin rikkaus. Alcott antaa tyttöjen langeta väärään käytökseen kerta toisensa jälkeen, ja he oppivat virheistään kantapään kautta. (Velttoilu -> Vitsaus -> Viisastuminen). Tämä teema toistuu monesti ja koko ajan. Kasvatetaan, annetaan yrittää ja erehtyä, ja sitten opitaan. Alkaen luisteluonnettomuudesta, shampajan juonnnista kureliiveissä ... Äiti lopuksi sitten kertoo ja ymmärtää. Minusta äidin neuvot ovat hyviä, paitsi en ole samaa mieltä oman vihan, suuttumuksen ja muiden voimakkaiden tunteiden patoamisesta. Ei minusta ole tervettä padota tunteitaan, ei niitä tietenkään kannata purkaa väärinkään. Ulkokultaisuuttakin arvostellaan, ja korostetaan rakkautta ennen rikkautta … Korkeamman kunnioitus tapahtuu jokseenkin ilman kirkossa käynnin kuvailua!

Ohje juoruihinkin loistava. "Ole viisas, älä toista typerää juttua", joka tässä tapauksessa oli ilkeä juoru tai arvelu.

Tytöt ovat mukavia, itse asettaisin heidät järjestykseen Jo, Beth ja Amy ja lopuksi kontrollifriikki Meg. Tyttöjen maailma on minulle osin outo, en ymmärtänyt tätä pukujuttua, mikä oli musliini tai karttuuni -kangas? Kangas kuin kangas, tässä komppaan Alcottia, joka vielä sivaltaa Jo:n kaupunkireissun kuvailussa. "Hän huomasi, että hienoilla vaatteilla on oma viehätysvoimansa, joka tehoaa erääseen ihmisluokkaan ja takaa heidän kunnioituksensa". Myöhemmin Lauriekin ”haukkuu” Jon hepenet! (olen itse samaa mieltä kuin teos, mutta en seuraavasta). Laurien (siis poika) tarvitsee vapautta, eikö tyttö siis tarvitse vapautta. Tytöillä oli "lepää ja leiki" kokeilu, joka päättyi velttouteen ja Lauriella oli sentään kuusi palvelijaa.

Kirja alku oli jo aika opettavainen jouluvellit viedään köyhälle s.20 "astuvat köyhän viheliäiseen huoneeseen särkyneet ikkunat" ...tässä vaiheessa ajattelin, että laittakaa pahvit ikkunoihin, mutta laittoivatkin kankaat ja naapurista tulee sitten kiitokseksi tästä uroteosta jouluateriat ja Uuden Vuoden kutsut. Kirjan kuluessa uhrataan koulunkäynti, letit ja monta muuta omien läheisten ja periaatteiden vuoksi. Pickwick kerho lienee Dickensin peruja ja heidän lehti oli oikein mukavaa luettavaa.

Kerronnassa välillä kaikkitietävää, välillä minä, välillä me, esimerkiksi:

”Emme huoli kuvailla, mitä tämän jälkeen tapahtui” tai ”Jätän lukijan arvattavaksi”

s.30 on hyvä kuvaus Uuden Vuoden kutsuista. Käherryshän meni pilalle, Jon puku on palanut, Meg tanssii liian pienillä kengillä ja nyrjäyttää nilkkansa.

Meg on kotiopettaja ja  Jo on seuraneiti, annetaan kuitenkin  työnantajasta jokseenkin huono kuva. Tytöillä on koulussa kiellettyjä karkkeja, Amy kärytetään, opettaja lyö, äiti ottaa pois koulusta. Jo kieltää Laurielta Nedin seuran. Nämä kaikki ovat minusta voimakkaita kannanottoja

Parhaita kohtia on Bethin käytös.
s 70 Beth kiittää pianosta. ”sillä rakkaus karkoittaa pelon ja kiitollisuus voittaa ylpeyden”

Draaman luonti on loistavaa, kirjan henkilö luulee kuumekuolemaa, todellisuudessa ei ole kuumekuolemaa. Eräs päätös on EI, mutta kun täti March aikansa säätää, EI muuttuu KYLLÄksi

Hieman yksioikoinen kirja, mutta erittäin hyvä :)

--
Lopuksi pienehkö käännöskukkanen

"Don't mean to have any. It's fun to watch other people philander, but I should feel like a fool doing it myself," said Jo, looking alarmed at the thought.

s244:lle Tyyni Haapasen käännös—Kiitoksia vain ei tarvita. On vitsikästä katsella toisten ihmisten rakastelua, mutta olisin hullu, jos itse rupeaisin, sanoi Jo hätääntyneenä jo pelkästä ajatuksesta,   

En itse asiassa osaa itsekään kääntää, mutta Jon tuntien puhuttaneen ehkä vain kuhertelusta.

***
Tästä on tehty 1994 filmi Pikku Naisia, jossa Jo:ta esittää itse Winona Ryder, legendaarinen Susan Sarandon on äitinä ja filmi on varsin kirjan mukainen, mutta kattaa miltei pari tuntisena myös kakkoskirjan viime vuotiset ystävämme, missä professori Bhaeria esittää Gabriel Byrne, joka esiintyi sarjassa Terapiassa Paul Weston-nimisenä