Pierre Boulle: Apinoiden planeetta

Pierre Boulle: Apinoiden planeetta, alkuteos La planete des singes 1963, suomentanut Outi Nyytäjä, Like 2001, sivumäärä 220.

Ranskalaisen Pierre Boullen legendaarinen scifi-teos Apinoiden planeetta on taipunut valkokankaalle lukemattomia kertoja. Ensimmäinen filmi tehtiiin Charles Hestonin tähdittämänä vuonna 1968, siihen tehtiin neljä jatko-osaa ja vielä vuonna 1974 tv-sarja ja piirrossarja. Vuonna 2001 Tim Burton filmasi Apinoiden planeetan, mutta tarinalle ei tullut jatko-osia. Kansikuva yllä on tästä filmistä. Apinoiden planeetasta tehtiin vuosina 2011, 2014 ja 2017 elokuvatrilogia. Olen nähnyt myös ensimmäisen Apinoiden planeetta -filmin, jossa retkikunta siirtyy ajassa eteenpäin. Kirjassa, johon alla oleva bloggaus pohjautuu, ollaan tulevaisuudessa ja matkustetaan toiseen aurinkokuntaan ja takaisin.

Boullen Apinoiden planeetta alkaa, kun avaruudessa aurinkopurjealuksella matkaava pari Jinn ja Phyllis löytävät  pullopostin, jossa on huikea tarina kirjoitettu maan kielellä.

Tarina
Tarinan kirjoittaja Odysseus Merou kertoo tutkimusretkestä Betelgeusen aurinkokuntaan, ja sen toiselle planeetalle, jonka retkikunta nimeää Sororiksi. Retkikuntaan kuuluu sen johtaja professori Antelle, fyysikko Arthur Levain ja lehtimies Odysseus Merou sekä simpanssi Hector. Retkikunta jättää avaruusaluksensa kiertoradalle ja laskeutuu maahan. He tapaavat siellä alastoman naisen, jonka he nimeävät Novaksi. Nova ääntelee ja käyttäytyy kuin eläin, ja tappaa heti Hectorin. Novan heimo vangitsee kolmikon. Vaatetetut apinajoukko hyökkää kylään ja tappaa suuren osan ihmisistä, loput he ottavat vangiksi ja vievät häkkeihin. Ihmisillä tehdään älykkyys-kokeita. Koeasemaa johtaa oranki Zaius, ja assistenttina on simpanssi Zira, joka huomaa Odysseuksen älykkyyden. 

Apinoiden planeetta -teos tarkastelee sivilisaatioiden kehitystä, ja tuhoa, evoluution valintaa, älykkyyttä, kulttuuria, rasismia ja vallankäyttöä. Näiden teemojen lisäksi Apinoiden planeetta on huikea juoneltaan, pääseekö retkikunta pois planeetalta, ja mitä sitten tapahtuukaan? Boulen Apinoiden planeetta on ajaton kauhu-scifin merkkiteos.

Juonipaljastuksia ja analyysia (älä lue jos et ole lukenut kirjaa).

Retkikunnan jojtaja professori Antelle on sivistynyt mies. Alus on hyvin varustettu, ja jäsenet ovat perheettömiä. Retkikunta suuntaa  aurinkokunnan toiselle planeetalle, jonka happi ja typpipitoisuus ovat maankaltaisia, he nimeävät planeetan Sororiksi, koska se on kuin maan sisarplaneetta. Päähenkilö Odysseus Merou tapaa planeetalla alastoman ja hyvin kauniin naisen. Nainen urahtelee, ja käytös on vaistomaista. He ristivät naisen Novaksi. Nova telmii miesten kanssa vedessä. Pian Novan heimo tulee ja vangitsee kolmikon. Retkikunta on ymmällään ihmisten apinamaisesta käytöksestä. Vaatetetut apinat hyökkäävät kylään ja apinat tappavat osan ihmisistä, fyysikko Levain kuolee, mutta Antelle ja Merou lähtevät pakoon, mutta juoksevat verkkoansaan. Ihmisillä ei ole vaatteita, ja retkikunnan vaatteet on jo revitty ja varusteet tuhottu. Vangit viedään apinoiden yliopiston koe-eläimiksi häkkiin.

Apinoiden yhteiskunta muistuttaa paljon maan yhteiskuntia. Planeetta on yhtä valtakuntaa, ja apinayhteiskunta koostuu kolmesta eri lajista: orangeista, gorilloista ja simpansseista. Gorillat ovat erikoistuneet sotilaiksi, ja usein voimaa tarvittaviin tehtäviin, simpassit ovat älykköjä, ja orangit hallitsevat mielellään. Tutkimuslaitoksen johtaja on oranki Thaius. Naarassimpassi Zira on etevä tutkija, hänen kumppani  on ihmisteoreetikko simpassi Cornelius. Ihmisille tehdään samanlaisia kokeita kuin Pavlovin eläinkokeet. Merou joutuu alistumaan kokeisiin, hän yrittää näyttää älykkyytensä, mutta sangen laihoin tuloksin, hyviä suorituksia pidetään matkimisena. Kuukaudet kuluvat ja Merou on vaipumassa sivistymättämyyteen, hän joutuu parittelemaan Novan kanssa, ja kerjäämään ruokaa. Merou kuitenkin keksii keinon, hän alkaa raapustaa matemaattisia merkintöjä, ensin Ziralle Pythagoraan lauseen, ja sen jälkeen kartioleikkauksia kuten ellipsi ja hyperbeli. Zira kiinnostuu uudestaan Odysseus Merousta ja opettelee ranskaa, jota Merou puhuu. Merou alkaa opetella apinakieltä, jonka hän vankeuden aikana oppii. Zira ja Cornelius alkavat valmentaa Therouta isoa konferenssia varten. Apinajoukko on ällikällä lyöty Odysseus Meroun esiintymisestä. Myös kateutta esiintyy. 

Merou selvittää miten professori Antelle voi. Hän on eläintarhassa ja valunut viettien ja vaistojen tasolle. Antelle ei tunnista enää Therouta, eikä osaa edes ranskaa.

Cornelius esittää arkeologisia kaivauksia Odysseus Theroulle. Apinat ovat kaivauksista innoissaan. Planeetalla on vallinnut korkeakulttuuri tuhansia vuosia sitten. Innostus muuttuu raivoksi, kun ilmenee, että se oli ihmisten luoma kulttuuri. Simpassitiedemies Helius on päässyt ihmiskokeissa atavistisille tasoille, ja soittaa nauhoituksia. Ihmiset ovat alkaneet koulia apinoita, ja käyttäneet apinapalvelijoita. Apinakapinan seurauksena apinat ovat ottaneet vallan. Ihmiset on tapettu ja ajettu luontoon, jossa he ovat taantuneet eläinten tasolle.

Nova on raskaana, ja synnyttää pojan. Poika Sirius-nimeltään alkaa jokeltaa, ja se on apinoille uhka. Zira ja Cornelius auttavat Theroun, Novan ja Siriuksen pakoon tai avarusalukselle. Kolmen vuoden matkan aikana Sirius oppii puhumaan, ja myös Nova, joka saa toisenkin lapsen.

Tuossa Theroun kertomus tiiviisti. Tarinassa otetaan kantaa minusta lajien alistamiseen, ja eläinkokeisiin. Siinä pohditaan evoluution valintoja. On sattumaa, miten evoluuto on edennyt. Tiedettä tehdään arvolähtöisesti. Apinoilla on tärkeä saada tieteestä pönkitystä apinoiden ylivallalle. Professori Antellen kohtalolla Boulle haluaa osoittaa, että sivistys voi karista alkukantaisessa ympäristössä nopeasti.

Juonipaljastus (älä lue)

Tarina on siis pullossa, josta Jinn lukee sen Phyllikselle aurinkopurjealuksessa. Theroun tarina päättyy, kun he saapuvat maahan. Maaassa ei juuri toimintaa näy, mutta vastassa on vaatettu gorilla ... ja Boulle paljastaa, että Jinn ja Phyllis ovat simpasseja, jotka pitävät tarinaa, missä ihminen olisi älykäs, täysin mahdottomana.

Apinoiden planeetan yllätyksellisyyttä ei minusta ole osattu saada siirtymään valkokankaalle. 

Tim Burtonin filmi on minusta surkea. Kuvassa filmin sankari kapteeni Leo Davidson (Mark Wahlberg). Filmi alkaa Davidsonin aluksen saapumisella planeetalle, muuten planeetan kuvaus on erilaisia. Apinat ja ihmiset puhuvat englantia, ja filmi on pelkkää taistelua, vain alku ja loppu ovat kiinnostavia. Filmi loppuu miltei samoin kuin kirja.

*****
Pierre-François-Marie-Louis Boulle (1912 - 1994) oli ranskalainen kirjailija. Hänen toinen tunnettu teoksensa on Kwai-joen silta. Kirjailijalla oli kumiplantaasi nykyisessä Malesiassa, ja hän toimi vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana.

Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet

Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet, alkuteos The Space Merchants 1952, suomentaja Ari Koskinen, WSOY 1975, sivumäärä 206.

Avaruuden kauppamiehissä eletään lähitulevaisuutta. Maailma on ylikansoittunut ja suuryritysten hallinnassa. Mainostoimistot manipuloivat ihmisiä kuluttamaan, tuotteissa on riippuvuutta aiheuttavia ainesosia. Sanoilla hallitaan ihmisiä.

Alkutilanne
Päähenkilö Mitchell Courtney on hyväpalkkaisessa työssä Fowler Shockenin johtamassa mainostoimistossa, jonka alkaa uusin projekti saada houkuteltua 1800 aikuista asuttamaan Venus-planeettaa. Yllättäen Mitch nimitetään projektin johtoon. Samalla Mitch kuulee, että projekti on kaapattu toiselta mainostoimistolta Tauntonilta. Mainostoimistojen ja yritysten välillä on ollut verisiä sotia, ja Fowlerilla ollut taistelu Tauntonin kanssa Antartiksesta. Venus-diiliin kuuluu asuttamisen lisäksi täysi verotusoikeus. Yhtiön pääpaikka on New Yorkissa. Toimiluvan on myöntänyt senaatti, jossa valtaa käyttävät yhtiöiden edustajat.

Mitchillä on solmittu järjestetty koeavioliitto kirurgi Kathy Nevinin kanssa. Kathy ei lämpene Mitchin kuherteluille. Mainostoimistosta käsin yhteiskunnan suurin uhka on  Konsukat, järjestö joka vastustaa nykymenoa.

Juonen alkuasetelma, en paljasta mitä monipolvisessa juonessa lopulta tapahtuu
Itsekeskeinen, kunnianhimoinen ja ahkera, mutta myös pohjimmiltaan rehellinen  Mitch Courtney paneutuu projektiin, ja suunnittelee kampanjaa, ja pyytää siihen mukaan Venuksessa käyneen lyhytkasvuisen (87 cm, 30 kg) Jack O'Shean, joka on Venuksessa käytyään naisten suuri lemmikki. Mitch huomaa projektissa laiminlyöntejä, ja lähtee niitä selvittämään San Diegoon ja  Antarktikselle, jossa hän joutuu yllätetyksi. Mitch herää orjalaivalla matkalla Costa Ricaan, jossa hän joutuu leväplantaasille orjaksi. Hänen henkilökohtainen tatuointinsa on muutettu ja hän on William Groby alemman tason kuluttaja ja  täysin leväyhtiön armoilla. Hän joutuu maksamaan jokaisesta palveluksesta, ja elintarvikkeesta, ja vaikka työläiset saavat palkkaa palvelukset, ja riippuvuutta aiheuttavat tuotteet maksavat enemmän, joten velka yhtiölle ja nokkamiehille kasvaa. Mitch alkaa tajuta, että yritysten hallitsema maailma ei olekaan niin hyvä ...

Teemoja, aiheita ja analyysia
Maapallo on pahoin saastunut, ylikansoittunut, energiavarat ja ruokamulta on vähissä. Yritykset hallitsevat kokonaisia valtioita. Leväyhtiö Chlorella maksaa koko Costa Rican valtion budjetin, ja määrää kaikesta, yhtiö on senaatissa, ja oikeuslaitos tekee yhtiön edun mukaisia päätöksiä.
Yhtiöille sopimukset on pyhiä, niiden rikkomisesta ei saa puhua. Alalla on kuitenkin verisiä sotia. Mainosyhtiöt luovat ihmisille tarpeita kuluttaa, se tehdään niin että ihminen ei itse ymmärrä sitä. Tuotteissa on ainesosia, jotka aiheuttavat riippuvuutta.
Maailma on oikeasti rujo paikka. Kuitenkin yritysten tasolla suurin ongelma on Konsukat, järjestö, joka pohjimmiltaan ajaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, ja luonnonvarojen järkevää käyttöä. Maa on ylikansoittunut, ja saastunut.
Kuussa on siirtokunta, nyt halutaan asuttaa Venus, jotta maa saisi sieltä energiaa, ja raaka-aineita.
Mitch on sanaseppo, mainostoimistojen ykkösluokkaa, hän pitää itseään hyvin älykkäänä ja terävänä. Monessa kohtaa hän joutuu toteamaan, että hän ei tajua eikä näe, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Kirja on perusteemoiltaan hieno, ja varsinkin sen alkuosasta pidin. Minun makuuni juonenkäänteitä on liikaa, ja ne ovat huikeita. Kirja on hyvin tiivis ja koko ajan tapahtuu, lisäksi se sisältää varoituksen ekokatastrofista ja yritysten vallasta ja siitä kuinka helppo ihmisten mieltä on manipuloida.

Korona-pandemian aikana on kylmäävä lukea scifiä, jossa hmiset ovat ylikansoittaneet ja pilanneet planeettansa.

****
Frederik Pohl (1919 - 2013) oli amerikkalainen kuulu tieteiskirjailija, jonka ensimmäisiä tuotoksia tämä loistava romaani on. Pohl toimi sodan aikana mainos copyrighterinä.

Cyril M. Kornbluth (1923 - 1958) oli kuuluisa scifi-kirjailija, joka menehtyi sairaskohtaukseen  1958. Kornbluth oli rintamalla toisessa maailmansodassa. Sekä Pohl että Kornbluth kuuluivat Futurians -ryhmään, jonka tunnetuin jäsen oli Isaac Asimov, jonka kanssa Pohl teki kaksi julkaisua.

Pohlilla oli idea kirjaan ja hän oli kirjoittanut alun, mutta hylkäsi sen. Pohl kirjoitti uudestaan alun. Kornbluth kirjoitti keskimmäisen osan ja loppuosa kirjoitettiin yhdessä. Teos julkaistiin ensin osina Galaxy Science Fiction lehdessä ja sittemmin romaanina.

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

Stanislaw Lem: Solaris

Stanislaw Lem: Solaris, suomentaja Matti Kannosto,  Kirjayhtymä 1981, sivumäärä 250.

Psykologi Kris Kelvin saapuu avaruusaluksella Maasta Solaris-planeetan läheiselle avaruusasemalle. Maasta on löydetty runsas sata vuotta sitten kaksoisaurinkoa kiertävä Solaris-planeetta, joka on musteen näköisen plasmameren peitossa. Maan ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, onko planeetalla elämää. Tutkimuksia on tehty, mutta yhteyttä mihinkään älylliseen ei ole saatu. Planeetta on kuitenkin hyvin outo ja kiehtova. Solaris kiertää kaksoisaurinkoja, ja sen rata on epäsymmetrinen ja radan pitäisi muuttua epävakaaksi. Planeetan plasmameri "estää" kaikki  tutkimusyritykset.

Kelvinin tullessa asemalla pitäisi olla kolme tohtoria Shaut, Giberian ja Sartorius. Giberian on kuitenkin kuollut, Shaut on kauhuissaan ja Sartorius sekaisin. Kelvin tutkii aluksen ja Giberianin huoneessa musta nainen. Kelvinin huoneeseen ilmestyy nainen Harey, joka teki maasa kymmenen vuotta sitten itsemurhan. Kelvin arvelee olevansa hullu, mutta tutkii Hareytä, hänen ihonsa on liian nuorta ja tämä tietää uusia asioita. Kelvin lukitsee naisen rakettiin, jonka lähettää pois. Pian nainen on tullut takaisin.

Tiedemiestrio tajuaa olevansa vankeja. Matka maahan kestää puolitoista vuotta, he ovat yksin ja oudon planeetan ilmiöiden kuristamia. Päähenkilö Kelvin ei paljasta ajatuksiaan Hareylle, ja neuvottelee Shautin kanssa. Hän tutustuu raportiin, jossa on kirjattu ylös kuolemantapauksia, plasmameren purkauksia ja harhanäkyjä. Kelvin tutkii myös Hareyn verta, se ei näytä koostuvan molekyyleistä eikä atomeista, vaan neutriinoista ja valosta.

Kirjan teemat ovat Stanislaw Lemille tyypillisiä, ihminen tulee ja haluaa valloittaa avaruuden, levittää reviriään, ja arvojaan. Planeetalla on  mystinen voima, elämänmuoto, ihmiskunta kokee sen ongelmaksi ja uhaksi ja koettaa päästä siitä perille sen herraksi, valjastaa plasmameren energian. Näin ihmiskunta toimii, pitää päästä luonnon herraksi ja hyötyä siitä.

Stanislaw Lemin Solaris on hyvin ajankohtainen, moderni ja perustematiikaltaan iätön teos.

Jos haluat lukea kirjan, lopeta tähän, en tosin paljasta juonta, enkä lopputulosta, vaan pohdin kirjan teemoja ja hieman tapahtumiakin.

Kris Kelvin on ymmällään, ei erityisen peloissaan. Hän tajuaa pian, että Harey on hänen ajatustensa ilmentymä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Koska alkuperäinen Harey on päätynyt itsemurhaan, eivät uudessakaan hahmossa Hareyn kaikki ajatukset ole myönteisiä. Ajatusten kopio tarvitsee isäntäänsä. Kelvin opiskelee koko Solaris-projektin vaiheet. Tutkimus on ollut aluksi innokasta, mutta kun lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, siitä on tullut epäsuosittua, myös sen takia, että planeetasta ei ole voinut hyötyä mitenkään.

Ihmiskunnan historia ei ole maassa mairitteleva, ja varmasti se olisi avaruuden herrana vielä ongelmallisempi.  Sartorius suunnittelee antimateriaheittimen käyttöä, tuhoamaan plasmamerta. Snautilla on omat tuhosuunnitelmat, ja Kris haluaa olla entisen vaimon uuden ruumiillistuman kanssa. Näistä koostuu yhtälöryhmä, jolla ei ole onnellista ratkaisua.

Kirjan lopussa pohditaan myös jumaluutta, elämän syntymistä, evoluutiota ja jumalia, kirjan hienouteen kuuluu se, että kaikki jää auki, eikä oikeastaan mihinkään kysymyksiin anneta vastauksia. Meilläkään ei ole vastauksia galaksimme syntyyn, alkuräjähdykseen, pimeään aineeseen, toisiin universumeihin,  eikä kuoleman jälkeiseen elämään....

Vaikuttava teos.


*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli puolalainen kirjailija, joka on kuuluisin scifi-teoksistaan. Suomennettuja teoksia on 12, aiemmin bloggasin Voittamaton teoksesta, joka on minusta scifi kirjana voittamaton.

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit, alkuteos The Robots of Dawn  1983, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1987, sivumäärä 473.

Aamunkoiton robotit on Isaac Asimovin kirjoittama jatko-osa teoksille Teräsluolat, ja Alaston aurinko. Linnunrataa hallitsevat avaruuslaiset, jotka ovat asuttaneet maasta 49 planeettaa, ja omista planeetoistaan yhden, Solarian. Avaruuslaisten mahtavin planeetta on Aurora, joka asutettiin ensiksi. Avaruuslaiset ovat kehittyneet geenitekniikan avulla pitkäikäisiksi ja voivat elää neljäsataakin vuotta. Heillä on ylimielinen asenne. Avaruuslaisten planeetoissa on vähän asukkaita ja paljon robotteja. He eristäytyvät ja pelkäävät tarttuvia tauteja, mikä on 2020 hyvin ajankohtainen teema juuri nyt.

Tarinan sankari on Maan etsivä Elijah Baley, joka Teräsluolissa ratkaisi Maassa avaruuslaisen murhan, ja Alastomassa auringossa solarialaisen murhan Solariassa. Osittain siksi Maan poliittinen eristäminen on lientynyt, ja avaruuslaisten tukikohta on poistunut. Lisäksi nuoret, esimerkiksi Elijah Baleyn poika Bentley harjoittelevat asumista sään armoilla ulkona ja aikovat lähteä asuttamaan uusia planeettoja.

Tarina alkaa maasta, missä etsivä Elijah Baley on joutunut kateuden kohteeksi. Häntä kuitenkin arvostetaan Aurorassa, jonne hän saa kutsun. Avaruusaluksessa Elijah Baley tapaa vanhan kumppaninsa ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin, ja toisen robotin Giskard Reventlovin, molemmat ovat Han Fastolfen robotteja. Tällä kertaa ratkaistava murhamysteeri on hyvin outo, joku on murhannut ihmisenkaltaisen robotin Jander Panellin tai paremminkin lamauttanut sen aivot. Oikeastaan on vain yksi epäilty eli robotin suunnitellut Han Fastolfe, koska vain hänellä on tekniset edellytykset saada robotin positroniset aivot hyytymään. Fastolfen naapurimaatilalla asuu Baleyn Solariasta pelastama Gladia, jonka hallussa Jander Panelli oli.

Baleyn tehtävä on mahdoton. Jander Panelli on niin monimutkainen ihmisenkaltainen robotti, että vain huippuluokan robotikkoon voinut halvaannuttaa sen. Han Fastolfe on ainoa joka on onnistunut kehittämään ihmisen kaltaisen robotin, nyt hänen asemansa Auroran johdossa järkkyy epäilyjen vuoksi. Fastolfe on pitänyt omana tietonaan positroniaivojen matemaattisen ja teknisen osaamisen. Robotiikan instituutti on perustettu samaa tarkoitusta varten kehittämään ihmisenkaltaisia robotteja, ja saamaan Han Fastolfen tiedot.

Auroralaiset elävät 400 vuotta ja saavat hankkia kaksi lasta. Perhesiteet ovat löyhät, ja lapset kasvatetaan kodin ulkopuolella. Sukulaisuus ei ole tärkeä. Fastolfella on ollut kaksi lasta, joista toisen Vasilian hän tapojen vastaisesti on kasvattanut itse. Myöhemmin syistä, joita en avaa, Vasilia-tytär on riitautunut isänsä kanssa.

Baley haluaa kuulustella kaikkia asianosaisia, joita tutkimusten edetessä tulee lisää. Baleyn valttina on nopea äly, ja rohkeus. Häntä saattavat Aurorassa robotit Daneel ja Giskard, jotka näyttelevät tarinassa hyvin suurta osaa. Vasilian jälkeen Baley kuulustelee Gladiastakin kiinnostunutta hiustaiteilijaa Santirix Gremionis'a. Yhä enemmän tutkimukset suuntautuvat politiikkaan ja Robotiikan instituuttiin, jossa valtikkaa heiluttaa Kelden Amadiro. Aurorassa Fastolfen vastustajat haluaisivat kahlita maan, ja asuttaa itse uusia planeettoja, mutta niin, että ne lähettäisivät planeettaa kesyttämään ihmisenkaltaisia robotteja. Ongelma on se, että vain Han Fastolfe hallitsee positroniaivojen matematiikan ja tekniikan. Daneelin tekemiseen osallistui myös Sarton, joka teki hänet omaksi kuvakseen, Sarton murhattiin Teräsluolissa. Avaruuslaiset ovat pitkäikäisyydessään ja tautien pelossa liian mukavuuden haluisia.  Avaruuslaiset eivät voi laiskuutensa ja pelkonsa vuoksi kesyttää enää uusia planeettoja. Maan asukkailla on lyhytikäisyydessään ja dynamiikassaan kyky kestää vastoinkäymisiä ja muuttuvia oloja, he ovat toisaalta painuneet maan alle luoliinsa ja ahdistuvat ulkoilmassa ...

Sarja jatkuu teoksessa Robotit ja imperiumi kaksi vuosisataa myöhemmin Aurorassa Baylen planeetalla ja Maassa. Ihmiset ovat alkaneet valloittaa Linnunrataa, Baleyn poika Bentleyn johdolla. Gladia elää ja samoin Kelden Amadiro. Fastolfe on kuollut, mutta testamentannut robottinsa Daneelin ja Giskardin Gladialle. Vasilia haluaa robotit omakseen.

Aamukoiton robotit on rikostutkimus ja dekkari, joka toimii hyvin scifi-maisemassa ja samalla se jatkaa Robotit -sarjaa ja yhdistää sen Säätiö-sarjaan. Teos on kuitenkin itsenäinen, eli sen voi lukea ja nauttia kasvavasta jännityksestä, ja pohtia samalla yhteiskunnallisia asioita, ja eri yhteisöjen tapoja. Kirjan päätös on yllättävä ja haikea ja ilmenee että  psykohistorian siemenet on jo kylvetty. Tässä bloggauksessa en ole kerro kirjasta enkä sen juonen käänteistä  paljoakaan, vaan olen kertonut tarinan kehyksistä.

Isaac Asimov jatkoi Robotit-sarjaansa romaanilla Aamunkoiton robotit, joka on vauhdikas ja jännittävä ja antaa alkusävelet myös psykohistorialle.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi, The Left Hand of Darkness 1969, suomentanut Kalevi Nyytäjä, WSOY 1986, sivumäärä 303.

Ursula K. Le Guinin romaani Pimeyden vasen käsi on laadukas ja teemoiltaan moderni scifi-kirja. Pimeyden vasen käsi on hainilaissarjan neljäs osa, olen lukenut sarjan viidennen osan Osattomien planeetta. Tämä on minusta paras Le Guinin kirjoista, mitä olen lukenut,

Taustaa
Hainilaiset ovat aikoinaan asuttaneet Linnunrataa, ja perustaneet Ekumeenin, joka koordinoi kauppaa ja toimii yleisinhimillisenä standardina. Pimeyden vasemmassa kädessä Ekumeenin mobiili Genly Ai on saanut tehtävän, liittää syrjässä olevan Gethenin eli Talviplaneetan Ekumeeniin. Planeetalla on aina talvi, siellä on eri "valtioita". Planeetan asukkaat ovat hainilaisten kokeiluja, kaikki ovat ihmisiä, mutta ei ole erikseen miehiä tai naisia. Kerran kuukaudessa ihminen on kemmerissä (eli lisääntymishaluinen ja -kykyinen), ja tällöin he voivat paritella toisen kemmerissä olevan kanssa. Tällöin ihminen voi saada kumman sukupuolen hyväänsä. Ihminen voi siis olla syntyvän lapsen isä tai äiti, ja rooli voi vaihdella myöhemmin. Ihminen voi tehdä vapaaehtoisesti kemmervalan jonkin kanssa, ja sitoutua tähän pariin eliniäkseen, tai olla sitoutumatta, jolloin kumppani kemmerissä vaihtuu.

Talviplaneetalla ihmiset eivät ole suorituskeskeisiä, ja ovat sukupuolisesti latentteja, paitsi kemmerissä, jota varten he saavat lomaa "töistä". Planeetan asukkaat käyttävät syntyvyyden säännöstelyä eli ehkäisyä tai pidättäytymistä, sillä planeetan talvi on ankara, eivätkä olot ole kovinkaan kehittyneet.

Ursula Le Guin nostaa kemmeri-ihmisten tasa-arvon teoksen yhdeksi pääteemaksi, esimerkiksi ihmistä ei ajatella miehenä eikä naisena, eikä synnytykset kohdistu vain tiettyihin henkilöihin. Minusta kuitenkin Talviplaneetta on ihmisoikeuksien ja tasa-arvon takapajula, Genly Ai joutuu Orgoreynissä vankileirille, jonne suljetaan uudelleen koulutettavaksi poikkeavat, heitä myös "lääkitään" ja hakataan  eri tavoin ja olot ovat minusta epätasa-arvoiset.  Genly Ai pidetään poikkeavana, kuten muitakin leirin orjia. Pikkusieluinen vallantavoittelu, informaation pihtaus, vääristely ovat planeetan arkipäivää. Lisäksi kuolemanrangaistus on voimassa ja toteutetaan epäinhimillisesti, eli henkilön käsketään vaan häipyä (eli jäätikölle kuolemaan). Kemmeri-ihmiset vaikuttavat muutenkin kerronnan perusteella olevan aivan yhtä asenteellisia kuin muutkin, ja perhesuhteet vaikuttavat. Le Guin osoittaa hyvin epätasa-arvon.

Juoni lyhyesti
Genly Ain on Ekumeenin lähettiläs. Ekumeeniin kuuluu noin 80 planeettajärjestelmää, ja sen tarkoitus on yhdistää kaikki ihmisten asuttamat galaksin osat. Galaksi on asutettu Hainista, myös Terra eli Maa, jossa on ilmeisesti ollut aiemmin muuta inhimillistä asutusta (en ole lukenut hainilaissarjan alkua). Genly Ai on siis Maasta, ja hän on ollut vapaaehtoinen. Hän on tullut isommalla aluksella, joka kiertää aurinkokunnan aurinkoa, ja muu miehistö on "horroksessa", sillä matkat avaruudessa ovat pitkät (täällä ei ole keksitty vielä hyppyä hyperavaruuden läpi, tapahtuu Le Guinilla vasta Osattomien planeetassa, Asimovilla on Säätiön ykkösosassa jo hyperavaruudessa hyppy). Ekumeeni lähettää planeetalle vain yhden henkilön, koska hän ei ole uhka.
Genly Ai on mies, jonka ihonväri on musta, nenä litteä. Hän on reipas, ennakkoluuloton ja avoin.
Genly Ain tehtävä on liittää Gethenin talvi-planeetta Ekumeeniin. Hän saapuu ensin  Karhiden valtakuntaan, missä hän on kuolemanvaarassa (kemmer-ihmiset eivät olekaan niin "kilttejä", harmonisia ja yhdentyneitä).
Karhiden valtakuntaa hallitsee kuningas Argaven XV, jonka pääministeri lordi Estraven. Estraven on tarinan toinen sankari. Hän on joutunut epäsuosioon, ja tulee karkoitetuksi. Uusi pääministeri Tibe karkoittaa hänet (mikä merkitsee siis kuolemanrangaistusta) ja  Estraven pakenee Orgoreyniin, Genly Ai päättää kiertää Karhidea ja käy Handdarassa, jossa "ennustajat" vastaavat yhteen Genly Ain kysymykseen. Tällöin hän tutustuu Faxeen, joka esiintyy myös kirjan lopussa.
Genly Ai matkustaa lopulta Orgoreyniin salaa. Vaikka Orgoreynissa on kemmeri-ihmisiä, ovat molemmat (Genly Ai ja Estraven) hengenvaarassa. Kemmeri-ihmiset eivät siis olekaan niin harmonisia ja hyviä. Genly Ain saapumisesta ei raportoida lainkaan, ja hänet suljetaan uudelleenkasvatuslaitokseen, jossa olot ovat epäinhimilliset, häntä huumataan, lääkitään, ja hakataan. Estraven onnistuu vapauttamaan hänet, ja ainoa toivo on yrittää ylittää jäätikkö noin 1300 km pelkällä reellä, jota vedetään itse.

Matka kattaa miltei kolmasosan kirjasta on olennainen osa kirjan sanomaa. Matkalla Genly Ai ja lordi Estraven "oikealta nimeltään" Therm Harth alkavat luottaa toisiinsa, he eivät voi paritella, vaikka toinen on kemmerissä, mutta he saavuttavat sisäisen yhteyden. Genly Ai opettaa Estravenille puhentamisen, eli telepaattisen sanattoman yhteyden. Matka on uskomattoman raskas, öisin pakkasta on -55 astetta Celsiusta ja päivälläkin -20. He kuitenkin selviävät jäätiköltä 81 päivässä ja matkaa on taittunut yli 1300 km kävellen rekeä vetäen. Tämän jälkeen  Genly Ain pitää vielä suorittaa Ekumeenin tehtävä, ja miten käy Estravenin?

Pimeyden vasen käsi sisältää paljon samaa kuin tämän jälkeen julkaistu Le Guinin Osattomien planeetta. Siinä päähenkilö toimii yksin kahdessa erilaisessa yhteisössä. Yhteisöt eivät ole niin ihanteellisia, kuin päähenkilö on kuvitellut. (Tämä realismi on tyypillistä Le Guinia).

Nykyhetken mittapuun mukaan tärkeitä teemoja
Talviplaneetta on takapajula. Kuningas on jumittunut valtaansa, eikä todellakaan halua liittyä suurempaan kokonaisuuteen. "koska Gethen on pölyhiukkanen avaruudessa verrattuna Ekumeenin sadan maailman  kokonaisuuteen". Vaikka Ekumeeni ei hallitse vaan koordinoi, nurkkakuntaisuus painaa vaakakupissa enemmän kuin edistys, inhimillisyys ja yhteisyys. Isänmaallisuus karhidelaisuudessa koostuu kolmesta elementistä: vihasta, kilpailuhenkisyydestä, ja aggressiosta.

Planeetalla virallinen puhe on Shifgrethoria eli minusta hölynpölyä, jossa ei sanota mitään. Sana tarkoittaa varjoa. Jäätiköllä molempien pitää puhua vain asiaa, luottaa toisiinsa ja puhua aidosti tunteistaan.

Kirjan nimi viittaa runoon sivulla 234. Jossa Le Quin yrittää huuhtoa kirjan teemaa esile
Valo on pimeyden vasen käsi
ja pimeys on valon oikea käsi 
Kaksi on yhtä, elämä ja kuolema
jotka makaavat yhdessä
kuin rakastavaiset kemmerissä ...
Estraven selittää runon lausuessaan, että hekin ovat dualisteja (jonka jokainen täysjärkinen lukija on jo tajunnut), on aina olemassa minä itse ja toinen. Genly Ai sivulla 235 puhuu naisen epätasa-arvoisesta asemasta. Minusta miehet ja naiset ovat erilaisia, mutta on olemassa paljon isompia jakajia jo kirjan syntyhetkellä, esimerkiksi se, minkä värisenä syntyy ja mihin maahan, ja kuinka varakkaaseen perheeseen sattuu syntymään. Lisäksi syntymähetkellä ja myöhemmin on paljon eriarvoistavia mekanismeja. Näitä kaikkia vastaan pitää taistella. Näin ei Talviplaneetalla tapahdu. Tapahtuuko fiktiivisessä Ekumeenissa, en tiedä? Tai Suomessa tai Blogistaniassa?

Ursula K. Le Guinin romaani Pimeyden vasen käsi on mahtava scifi-klassikko, yllä oleva ajoittainen kitinä johtuu lukijan pääkopan rattaiden liikkeestä, ei kirjasta.

Raija Taikakirjaimista on blogannut kirjasta  näin.
Olen blogannut Ursula Le Guinin Maameren tarinoista NÄIN, ja sen kakkososasta Atuanin hautaholveista NOIN. Haikaran silmän bloggaus on suhteellisen tuore TÄÄLLÄ.

Ursula K. Le Guin (1929 -2018) on kuuluisa amerikkalainen kirjailjja, hänen tuotantonsa koostuu scistä, fantasiasta, runoista, lasten- ja nuorten kirjoista.

Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001 ja Jatkot 2010 sekä 2061

Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001, alkuteos A Space Odyssey 1968, suomentanut Sakari Ahlbäck, Tammi Loisto-pokkari 2001.

Arthur C: Clarken Avaruusseikkailu 2001 tapahtuu paloittain, en kerro viimeistä palaa, mutta varo juonipaljastuksia. Lopeta tähän, jos et halua tietää, mitä kirjoissa Avaruusseikkailu 2001, 2010 sekä 2061 tapahtuu.

Avaruusseikkailu 2001
Aluksi ruohoaavikon ihmisapinat kituuttavat nälkäkuoleman ja kuivuuden riivaamina. Taivaalta tulee valopiste, ja kristallipaasia, yksi Kuunkatselijan heimon lähelle. Paasi on useita metrejä korkea ja kiiltävä. Sen pinnassa ihmisapinat näkevät kuvioita, liikettä ja kuulevat rummutusta. Paasi myös kerää tietoa ihmisapinoista ja antaa virikkeitä. Ihmisapinaheimossa alkaa vipinä: solmuja tehdään, aseita haalitaan, ja opitaan saalistamaan ja puolustamaan reviireitä, ollaan "ihmisyyden tiellä".

Toiseksi satatuhatta vuotta ihmisapinoista Heywood Floyd, joka  on ollut presidentin luona neuvottelussa suuntaa kuuhun, tapaa kosmonautti Dimitri Moisevitsin, joka on hänen ystävänsä. Kuussa on karanteeni päällä.  Clavius kraaterista kaivetaan esille hiilenmusta pilarimainen pylväs, joka nimetään TMA-1:ksi, auringon noustessa siitä purkautuu "säteilyä" ja ääntä, joka suuntautuu Jupiterin ohi,

Kolmanneksi Löytö -avaruusaluksessa David Bowman herätetään. David Bowman on Löytö-aluksen kapteeni, mutta tietokone HAL9000 on aluksen aivot ja hermosto. Hal on koulutettu, se ajattelee, ja niinkuin pian ilmenee, sillä on myös voimakas tahto. Bowman ei tiedä tehtävää, vaan tieto on miehistöllä, joka on nukutettu. Tehtävä on etsiä maan ulkopuolista älyllistä elämää. Bowman on aluksessa yhdessä Frank Poolen kanssa, jonka Hal tuuppaa avaruuteen. HAL on ottanut oikeuden käsiinsä, hän tuhoaa talviunilla olijat, ja Bowman taistelee hengestään Halia vastaan. Bowman on ollut yhteydessä maahan, mutta etäisyyden vuoksi yhteydenpidossa on viivettä. Bowman joutuu selviämään yksin. Heywood Floyd on Maassa, hän tietää tehtävän ja kuulee kaikki Löydön viestit. Bowman voittaa taistelun, mutta joutuu tuhoamaan HAL:n itsetunnon ja itsenäisen ajattelun. Bowman matkaa Saturnuksen kuuhun Japetukseen, jossa on valtavia pilarimaisia rakennelmia, ja Bowman saa yhteyden .... ja päätyy avaruusseikkailuun 2001.

A. C. Clarken maailma on varsin perinteinen. Avaruuslentoja on tehty viitisenkymmentä vuotta ja aurinkokuntamme planeetoille on lennetty. Maailma on bloggeina: USA, Neuvostoliitto ja Kiina. Syntyvyyden säännöstely ei ole onnistunut vaan maailmassa on 6 miljardia ihmistä. Ydinaseet ovat ongelma. Kuussa on asutusta kupujen alla. Kuu on likipitäen omavarainen, kivestä erotetaan alkuaineita. Avaruusmatkailu on hidasta, osa miehistöstä vaivutetaan talviuneen, sillä säästetään ruuassa, hapessa ja talviunessa ihminen ei vanhene yhtä nopeasti. Tässä on paljon samaa kuin A.C Clarken esikoisromaanissa Marsin aamunkoitto.

Avaruusseikkailu 2001 on legendaarinen kirja, mutta sen elokuvaversio lienee vielä kuuluisampi. Stanley Kubrick on ohjannut klassikon, jossa ihmisapinoista, kuusta, avaruusaluksen painottomuudesta sekä HAL:n ja ihmisten kamppailusta on saatu visuaalisesti paljon irti. Kubrick ja Clarke kehittelivät yhdessä käsikirjoitusta. Kirja eroaa paikoin filmistä. Filmissä Bowmanin lopullinen seikkailu alkaa Jupiterista, kirjassa Saturnuksesta.

Arthur C. Clarke:  2010 Avaruusodysseia, alkuteos 2010 Odysseus Two, julkaisuvuosi 1982, kirjayhtymä 1983 suomentanut Matti Kannosto, sivumäärä 302.

Arthur C. Clarke on kirjoittanut esipuheen tähän jatko-osaan, jossa hän kertoo Avaruusseikkailu 2001:n syntyhistoriasta. Hän kirjoitti sitä 1964 - 1968 ja sitä limitettiin Kubrickin vastaavaan loistavaan elokuvaan, josta maininta yllä. Jatko-osa limittyy kirjailijan mukaan nimeenomaan elokuvaversioon, koska filmissä päädyttiin Jupiteriin, kirjassa Saturnukseen. Avarodysseia 2010  sai minut kerran ällistymään. Melko alussa todetaan "se oli tapahtunut vuoden 2005 Suuren tsunamin päivänä ...", tämä on kirjoitettu vuonna 1982, tosin päähenkilö Heywood vaikuttaa Havaijilla. Traaginen tsunamihan teki tuhoja 26.12.2004

Kirjan alussa edellisestä osasta tuttu Heywood Floyd on siirretty akateemisiin töihin. Hän puhuu neuvostoystävänsä Dimitri Moisevitsin kanssa, monoliiteista ja mielenhäiriöisistä tietokoneista. He puhuvat Bowmanin viimeisestä viestistä.

Venäläiset ovat varustamassa pelastusalusta etsimään Löytöä, sen sisältämiä tietoja, ja ratkomaan arvoitusta, jonka Löytö kohtasi. Neuvostoliitto on nimennyt aluksen nimeltä Kosmonautti Aleksei Leonoviksi. Aleksei Leonov on  kosmonautti, joka lienee ensimmäisen avaruuskävelyn tehnyt ihminen, hän on syntynyt 1934. Polaarisessa maailmassa on tärkeää, kumpi NL vai USA pääsee ensin Jupiteriin.  Kulisseissa on hyvin paljon jännitteitä. Alus on neuvostoliittolainen, USA pitää Löytöä omanaan. Myös Kiina on lähettänyt "salaa" aluksensa.

Neuvostoalukseen otetaan kuitenkin kolme amerikkalaista Floyd Heywood, tohtori Chandra, joka on ohjelmoinut HAL9000:n ja Walter Curnow, jotka vaivutetaan uneen ja herätetään Jupiterin läheisyydessä. Miehistöllä on hyvä henki, kapteenina toimii venäläinen Orlow.

Avaruudessa ilmenee, että kiinalaiset ovat ensin Jupiterilla, mutta joutuvat onnettomuuteen Jupiterin kuussa Europalla, ilmenee, että siellä on elämää. Jupiterin lähiseuduilla on huikeita seikkailuja ja vaarallisia käänteitä. Hal herätetään henkiin, siihen on iskenyt tietokoneitten "mielenhäiriö".

Puolessa välissä kirjaa esitellään David Bowmanin uusi "olomuoto". Myös paasien pystyttäjistä saadaan lisää "tietoa". Aiemminhan tiedettiin, että paasien kolmiulotteisuus toteutuu suhtein 1:4:9, mutta Bowman on oppinut jo uusia ulottuvuuksia, joten neliöinti jatkuu.

Kirjassa on seikkailuja Jupiterissa ja ufoilua maassa. Ufoilua on lisää Jupiterissa, jossa Jupiteriin saadaan fuusio aikaiseksi, jolloin mahdollistetaan Europan vesielämän kehitys, josta lisää seuraavassa osassa ja Epilogissa, joka on vuodelta 20 001

Jatko-osa alkaa lupaavasti, mutta loppu on toikkarointia ja ufojuttuja. Oikeastikin Jupiterin kuu Europa on ollut tutkimuksen kohteena, siellä on meri, onko siellä edes mikrobitasoista elämää on hyvinkin epäselvää. Kirjassa kuitenkin uusi prosessi sysätään käyntiin.

Arthur C. Clarke: Odysseia 2061, Kirjayhtymä, 1988, alkuteos 2061: Odyssey Three, 1988, suomentanut Matti Kannosto, sivumäärä 239.

Kirjan alussa tavataan Heywood Floyd, joka on toistuvien talviunten ansiosta vielä hengissä (talviunen aikana ihminen ei vanhene, Heywood Floyd on jopa nuortunut). Osin kyllästynyt HF tähtää Halleyn komeetan kohtaamiseen  2061. Edellisessä osassa Hal ja Löytö jäivät Jupiterille, ja Bowmanin "astraalihahmo" minusta vapautti Halin. Tohtori Chandra ei palannut maahan. Kiinalaiset raportoivat samalta matkalta, että Europassa on elämää ja kuolivat. Jupiterista tuli Lusifer-niminen valonlähde, joka näkyi maahan asti ja lämmitti Europaa.

Maailma on muuttunut rauhallisemmaksi vuoteen 2060 mennessä, suurvallat USA, NL ja Kiina elävät rauhassa. ... kirjan juonta en avaa enempää, mutta lopussa tapaavat Heywood Floyd, David Bowman sekä HAL tai "heidän uudet olomuotonsa". He jälleen kerran ruotivat monoliitteja ja joutuvat tekemään ratkaisuja Europan lajien kehityksestä.

Minusta nämä jatko-osat olivat varsin turha lisä avaruusseikkailuihin, alkuperäinen Avaruusseikkailu 2001 sen sijaan on eittämättä klassikko, Clarken romaanissa Lapsuuden loppu on myös näitä astraalijuttuja.

Stanley Kubrickin filmissä kuvattu osuvasti Bowmanin ja HAL9000:n legendaarinen elonjäämistaistelu, jota valitettavasti vesitetään kirjan jatko-osissa. Elokuvaan WALL-E on tarkoituksella lainattu HAL:a matkiva autopilotti, joka ottaa komennon ihmiseltä. Sen punainen silmä tai linssi on tarkoituksellinen lainaus filmistä Avaruusseikkailu 2001, kuten eräät muutkin loistavan WALL-E -animaation kohtauksista.

Arthur C. Clarke: Marsin aamukoitto

Arthur C. Clarke: Marsin aamukoitto, alkuteos The Sands of Mars 1951, suomentanut Anja Toivonen, Gummerus, Uusi kirjakerho 1980. (Kuva ei virallinen kansikuva vaan oma tekeleeni, vain kirjan selkämys on kirjasta, kansipaperit puuttuivat, alla kirjayhtymän painoksen kansi), sivumäärä 240. Ostettu antikvariaatista viidellä eurolla.

Marsin aamunkoitto on ensimmäinen Arthur C. Clarkin (1917 - 2008) tieteisromaani tai scifikirja. Ajanjakso, jota tarkastellaan on 2000-luvun alku eli juuri nykyhetki, Kuu on valloitettu, ja Marsia asutetaan, sinne on perustettu kupujen alle pieniä kaupunkeja. Marsin aamunkoitto on seikkailukertomus, eli teos on hyvinkin juonivetoinen, monet juonen käänteet tulevat yllättäen  perustelematta, henkilöt ovat ohuita, mutta oma viehätyksensä tässä on, tulevaisuuden kuvakaan ei ole minusta ollenkaan epärealistinen. Arthur C. Clarken avaruusmatkailu keskittyy tässä aurinkokuntaan, myös Saturnuksessa ja Venuksessa on käyty. Kirjassa uskotaan teknologian voimaan, älyllä ja uutteruudella valjastetaan uudet planeetat ihmisen ikeen alle. Tässä Marsia asuttavia uudisasukkaita pidetään parempana osana ihmiskuntaa. Kirjassa on havaittavissa kitkaa emäplaneetta Maan ja siirtoplaneetan Marsin välillä. Clarke tuntuu ihannoivan pioneerihenkeä ja planeetan alistamista varsin varauksetta.

Tarinassa kirjailija-astronautti Martin Gibson lähtee Marsiin uutukaisella Ares -aluksella raportoimaan Maan kansalaisille siirtoplaneetan saavutuksista. Kirjan rakenne muistuttaa paljon Avaruusseikkailu 2001:a, eli alun matkakuvaus on erillinen, Ares on pallonmuotoinen alus, matka kestää sata päivää. Aluksen pitäisi laskeutua Phobokselle Marsin kuulle, mutta laskeutumispaikkaa muutetaan Deimokseksi, josta siirrytään Marsin emäplaneetalle. Vastaanotto on asiallinen, mutta Gibson huomaa pinnan alla outoutta ja Marsissa onkin "salahankkeita" ja yllätyksiä. Henkilökohtaisessa elämässä Martin Gibson joutuu kohtaamaan kahdenkymmenenvuoden takaiset tekemisensä, hyttipalvelija Jimmy Spencer on hänen poikansa, seikka joka lukijalle selviää heti, isälle loppumetreillä ja pojalle ei vielä silloinkaan.  Huikeista juonenkäänteistä en mainitse enempää, mutta kirjassa isä-poika asetelma selviää jo heti matkan alussa.

Scifi-kirjoissa on  mielenkiintoista, kuinka "teknologiset" innovaatiot pitävät paikkaansa "nyt". Marsista lähetetään sanomat maahan radioaalloilla ja facsimile -lähettimellä. Atomivoiman nimeen vannotaan. Aluksissa on mikrokirjasto. Kansaa valistetaan sanomalehdillä ja TV-vastaanottimien kautta. Tietokoneistumisesta ei ole merkkiäkään. Hengitysilma valmistetaan malmista. Siirtoplaneetan tavoite on olla omavarainen.

Tällä on minusta varsin paljon yhtymäkohtia Asimovin Säätiö-sarjan alkuosiin. Avaruutta asutetaan (Säätiössä Terminusta) ja on olemassa hankkeita ja salahankkeita. Siirtokunnan David haastaa Imperiumin Goljatin. Kaikissa 1940- ja 1950-luvun scifikirjoissa kuvataan avaruuslennon tekniikkaa. Clarke arvaa varsin hyvin, että Kuu valloitetaan 1960-luvun lopussa (Apollo 11 laskeutui Kuuhun 20.7.1969, Neil Armstrong käveli siellä ensimmäisenä 21.7.1969), mutta Marsiin asti ei ole päästy, ja kuuintokin loppui jo 1970-luvun alussa. Clarken avaruusmatkailu ei käytä hyperavaruushyppyä, mikä on varsin yleinen scifi-kirjoissa.

Hegemoniataistelua alkuperäisten maan asukkaiden ja avaruuslaisten ja myöhemmin ihmisten ja "avaruuslaisten" välillä on Asimovilla 1950 luvulla julkaistuissa Teräsluolissa sekä Alastomassa auringossa. Sangen kaluttu aihe, eikä tämä tuo siihen genreen lisävaloa toisin kuin Asimovin teokset. Clarken esikoinen raapii monessa asiassa pintaa, muttei malta käsitellä yhtään asiaan pintaa syvemmälle. Lapsuuden loppu on monen suosikki, Avaruusseikkailu 2001 on Clarken tunnetuin teos.

Arthur C. Clarken Marsin aamukoitto on teknologiapainotteinen scifi-jännäri, joka on esikoisteokseksi varsin mukiinmenevä.

Kirjayhtymän painoksen lainasin kirjastosta ja sen kansi on kuvatunlainen. Sisältö, sivumäärä ja kääntäjä ovat samat.

Gerard Klein: Sodan valtiaat

Gérard Klein: Sodan valtiaat,  WSOY 1977, alkuteos Les seigneurs de la guerre, 1971, suomentanut Kalevi Nyytäjä, sivumäärä 247.

Sodan valtiaat on scifiä. Kirja alkaa, kun Georges Corson saapuu Hirviön kanssa Uriaan, hän on planeettojen välisen sodan Terran armeijan luutnantti. Terran ihmiset aikovat viedä Uriaan Hirviön, joka pystyy hallitsemaan aikaa ja universumia muutamia sekunteja ennen ja jälkeen. Hirviön tuhovoima on valtava. Uriaan laskeuduttuaan Hirviö näkee ennalta urialaisten iskun ja puolustautuu ja se ja ainoa eloonjäänyt ihminen Corson siirtyvät tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa universumissa on harmonia ja ihmiset näkevät muutamia hetkiä tulevaisuuteen. Kukaan ei tee töitä ja kaupoissakin on puhuvat koneet ja robotit. Yleiskieltä pangalia edelleen puhutaan. Luutnantti Corsonilla on kaksi ongelmaa. Vain hän tietää, että Hirviö tuottaa puolen vuoden päästä 18 000 itsensä kaltaista jälkeläistä syvällä maan alla imien energiaa, syntyvät poikaset ovat valmiina tuhoamaan kaikkea. Toisaalta Corson havaitsee planeetalla, että hänet on julistettu sotarikolliseksi, vaikka hänen sotansa on käyty jo tuhansia vuosia sitten, eikä hän ole ollut kuin luutnantti. Siirtymiset maailmojen välillä Corsonin uudessa ajassa  tapahtuvat silmänräpäyksessä, mutta näitä siirtymisiä ja aikahyppyjä kontrolloidaan, sotarikolliset eivät voi siirtyä ajassa, eivätkä he voi vaihtaa planeettaa. Hirviöt on myös kesytetty hipproneiksi ajassa ja paikassa hyppiviksi sotaratsuiksi, jotka tosin ovat lisääntymiskelvottomia vain villi Hirviö voi lisääntyä. Hippronin kykyyn liittyy minusta ongelma. Corson pystyy liikkumaan sotarikollisena sekä ajassa että paikassa hippronin avulla, eikä tätä kontrolloi kukaan.

Sodan valtiaat on todella haastava scifi-kirja, jossa aikahypyt molempiin suuntiin ovat toistuvia. Universumin takana ovat hahmot, jotka pystyvät liikkumaan ajassa ja rakentamaan toiminnallaan seittimäisiä yhteyksiä, todellisuus muodostuu (yhä uudestaan) näiden seittien avulla. Koska tulevaisuudesta jatkuvasti järjestetään menneisyyttä, tässä on helposti ristiriita, kaikkia linjoja ei lopulta ole lainkaan.

Corson on joka tapauksessa pulassa, mutta hän saa tehtävän näiltä hahmoilta, joiden päämäärä on saattaa rauha ja harmonia Linnunrataan ja Andromeedaan. Corsonin pitää estää sota Urialla, jossa pollea urialainen lintu Ngal R'nda esittelee aatelista sinistä munaansa, josta on syntynyt ja suuruudenhulluja suunnitelmiaan alistaa ihmiset planeetallaan. Jos Corson onnistuu estämään sodan, hän saa "jumalilta" kyvyn itse liikkua ajassa ja rakentaa seittejään, jos hän epäonnistuu, joutuu hän sotien planeetalle, keinotekoiselle planeetalle Aergistaliiin, jonne sotarikolliset tuomitaan käymään sotia ikuisesti, välistä tilanne nollataan ja kaatuneet herätetään henkiin ja sodat eri sektoreilla ja aseilla alkavat uudestaan. Kirjassa jonkin verran analysoidaan sotien syitä ja mekanismeja. Sekä sotien syyt että mekanismithan ovat kautta vuosituhansien olleet samoja. Pääidea on kuitenkin se, että Corson joutuu pelastamaan galaksin, itsensä ja kaikki eri aikojen corsonit, jotka auttavat ja järjestelevät corsonien toimia.

Teoksen ajanhallinta on sovellettu Harry Potterissa teoksessa Azkabanin vanki sekä Lostin viidennessä kaudessa ja tietenkin Paluu tulevaisuuteen -filmeissä. Tässä aikahyppelyssä tulee helposti paradokseja ja se on aikahyppyjen rajoitin. Hyppijän ymmärrys kuten lukijan ymmärryskin on kovilla. On "jumalia", yli-ihmisiä, mutta hahmoja, jotka eivät ole olemassakaan, koska he ovat väärässä tulevaisuuslinjassa. Osin ilmeisesti myös Terra Nova -sarjassa ideaa käytettiin, tässä tuotettiin tavaraa eri ajalta eli ei tarvittu koneita eikä työtä.

Minusta tämä on varsin kiinnostava teos ja sen historiakäsityksessä on samaa kuin Asimovin Säätiössä. Puhutaan historian solmukohdista, toisekseen on henkilöitä, jotka voivat vaikuttaa historiaan, itse juonen kehittelyssä Kleinin keinot muistuttavat Asimovin mestariilisia juonen käänteitä.


Gérard Kleinin Sodan valtiaat on jännittävä scifi-kirja, jonka olen lukenut teini-iässäkin.

****
Gerard Klein (s. 1937) on kirjoittanut 14 romaania, joista tämä on kahdestoista. Hän on käyttänyt myös kirjoissaan nimeä "Gilles d'Argyre", tutkin nettiä niin teosten kokonaisluku on silti 14.

Isaac Asimov: Säätiö

Isaac Asimov: Säätiö. Alkuteos ilmestynyt 1940-luvulla jatkokertomuksena ja kirjana Foundation, vuonna 1951, suomentanut Tuulikki Lahti   wsoy-pokkari 3 p, ensimmäinen suomenkielinen painos 1976, sivumäärä 337.

Säätiö -trilogian ykköskirjan olen kirjoista lukenut useimmin, jos ei lasketa sarjakuvakirjoja. Siinä on ollut jotain sellaista, joka on kiehtonut minua pikkupojasta lähtien. Bloggaus kuitenkin käsittää koko alkuperäisen Säätiö-trilogian. Jokainen kirja on jaettu osiin ensimmäinen viiteen.

Varo mahdollisia juonipaljastuksia, eli mahdollisuus lopettaa tähän.

Psykohistorioitsijat aloittaa trilogian ykkösosan. Eletään 12 000-luvulla Imperiumin ajanlaskua. Linnunradan imperiumi, joka sisältää miljoonia aurinkokuntia ja triljoonia ihmisiä, on mahtavimmillaan. Psykohistorioitsija Hari Seldon (11988 - 12 069) on kehittänyt uuden ihmismassojen liikkeitä analysoivan tieteen eli psykohistorian, se käsittelee ihmisjoukkojen reaktioita yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin virikkeisiin. Malli ei ole julkinen, eikä ennustettava ihmisjoukko saa tietää mallista. Hari Seldonin malli ennustaa varmasti, että Imperiumi tulee tuhoutumaan ja edessä on 30 000 vuoden kaaos. Teoksen alussa uusi matemaatikko Gaal Dormick tulee Seldonin projektiin Imperiumin keskusplaneetalle Trantorille. Trantor on  40 miljardin asukkaan kaupunki, joka levittäytyy koko jättiläisplaneetalle, suurin osa planeetoista on kuvun ja maankin alla. Näennäisestä suuruudestaan huolimatta Seldon ennustaa, että Trantor ja koko Imperiumi tuhoutuu, koko ajan on  lisää kapinoita ja salamurhia, "syynä olivat lisääntyvä virkavaltaisuus, aloitekyvyn väheneminen, luokkajaon jähmettyminen, tiedonhalun tukahtuminen  ja sadat muut tekijät" s.43. Tämä rappeutumismalli on luultavasti peräisin (Länsi-) Rooman rappiosta ja nopeasta tuhosta. Asimov tai Seldon siis näkee historian tapahtumat isojen aaltojen aiheuttamina. Kirjoissa kuitenkin tapahtumat nähdään yksittäisten sankarien kautta. Hari Seldon on alkuperäisen trilogian yksi sankareista, mutta sankarin viitta kiertää, eli keskeisiä henkilöitä on monia. Antiikkiin Roomaan on muitakin viittauksia, Imperiumissa on ollut Pax Imperium aikanaan 2000 vuotta, asimovilainen rauhan jakso oli kymmenkertainen roomalaiseen verrattuna.

Hari Seldonin pidetään vaarallisena kansankiihottajana ja häntä vastaan nostetaan oikeudenkäynti. Kuulusteluja on aikansa ja Hari Seldon hyväksyy maanpaon kaukaiselle Terminus-planeetalle. Mukaan hän haluaa joukon tiedemiehiä tekemään ensyklopediaa. Kun Imperiumi hajoaa, kirjastot tuhotaan, kirjat katoavat ja tiede rappeutuu. Keräämällä tieto yhteen paikkaan ja kopioimalla sitä rappiosta tulee lyhyempi. Alkaa Säätiön aika

Ensyklopedistit -osassa tarkastellaan tiedemiesyhteisön elämää ensyklopedian parissa. Säätiön 50-vuotispäivänä aukeaa Hari Seldonin Aikaholvi. Hari Seldonin hologrammi ilmestyy aikaholviin, se paljastaa että ensyklopedia oli pelkkää huijausta ja keino harhauttaa nyt jo reunoilta rapautunutta Imperiumia sallimaan sadantuhannen ihmisen muuton Terminukselle. Terminuksen tie on viitoitettu, se joutuu kriiseihin ja niistä on vain yksi ulospääsytie. Lisäksi paljastuu, että Toinen Säätiö on perustettu Tähdenpäässä. Myöhemmin selviää, että ilmoitus on osittain huijausta. Toinen säätiö perustuu ajatusten muovaamiseen ja mentaalisiin kykyihin ja sen pääpaikka on Trantorissa. Seldon oli suunnitellut Säätiön taipaleen. Aika ajoin ne joutuvat Seldonin kriisiin, josta on yksi ulospääsytie. Terminus Säätiön kotiplaneetta on metalliton köyhä planeetta, seikka jolla on paljon merkitystä. Tässä kriisissä se on Anakreonin saartama. Anakreonin aateliset haluavat maata Terminuksesta ja perustaa sotilastukikohdan. Säätiön sisällä käydään poliittista kädenvääntöä jonka voittaa ovela Salvor Hardin. Salvor Hardin on peluri. Hän on kolmannen osan Pormestarit päähenkilö. Ratkaisuunsa Salvor Hardin käyttää aikaa ja oveluutta. Koska Terminus on köyhä planeetta, siellä ei ole metalleja, jonka vuoksi koko Säätiön kehittää teknologiaa. Sillä on ainoana enää ydinvoimaa, Hardin on niin ovela, että hän ei luovuta teknologista tietoaan muille planeetoille vaan ydinvoima on näennäisesti pappien pyörittämää. Muista maista tulee koulutukseen ihmisiä, mutta parhaat voimat jäävät Terminukseen. Ulospääsytie ensimmäisestä kriisistä on siis teknologis-uskonnollinen, joka teema toistuu myös viimeisessä kirjassa Säätiö ja Maa. Teknologia ratkoo asimovilaisessa imperiumissa ongelmat, ja uskonto on hölynpölyä. Missään vaiheessa ei tarkoin avata, mikä osuus Toisen säätiön ajatuksia muovaavalla toiminnalla on, mutta luultavasti työ on käynnissä muuallakin kuin Trantorissa, jossa Toinen Säätiö pitää majaansa, mikä selviää vasta päättöosassa ja laajennusosissa. Tarina jatkuu ja Säätiön 80-vuotis hologrammiesitys kertoo ratkaisun olleen uskonnollinen. Säätiö on verhonnut uskonnon galaktisen hengen huiputukseen, ja Hari Seldonin sen tulkitsijana. Taantumista on tapahtunut ympäröivien maailmojen teknologia rapautuu voimalat sammuvat ja  ydinvoimalat uhkaavat pysähtyä. Anakreon yrittää saada pommitetuksi Säätiön, mutta valtionvierailulla kruunajaisissa oleva Hardin on suunnitellut kaiken. Anakreonin energiahanat suljetaan, pommituksia pyhää Säätiötä vastaan ei tehdä. Hardin neutraloi sijaishallitsija Wienis'n atomiaseiden suihkut, jotka tappavat lopulta Wienis'n. Seldon viittaa uusiin ongelmiin, joita ei enää ratkota uskonnollisena höpinällä. Neljännessä ja viidessä osassa Kauppiaat ja Kaupparuhtinaat käsitellään tähtien välistä kauppaa. Säätiö on metallittomana planeettana kehittänyt pieniä tavaroita ja henkilökohtaisia generaattoreita. Kauppiaat toimivat Säätiön ylivallan edelläkävijöinä. Uskonnollinen valta muuntuu rahavallaksi. Smyrnolainen Hober Mallow, kaupparuhtinas, jonka uskonto on raha, tajuaa seuraavan laajenemiskeinon eli vapaakaupan, joka hyödyttää ja sitoo aurinkokuntia Säätiön liittoon. Hober Mallowia vastaan vehkeillään, mutta hän perii lopulta voiton.

Säätiö tunkeutuu yhä lähemmäs Imperiumin alueita, yhteenottoja on odotettavissa.

Isaac Asimov: Säätiö ja Imperiumi. Wsoy 2012. Alkuteos ilmestynyt 1940-luvulla jatkokertomuksena ja kirjana Foundation and Empire, vuonna 1952, suomentanut Tuulikki Lahti   wsoy-pokkari 3 p, ensimmäinen suomenkielinen painos 1977, sivumäärä 284 ja sisällys.

Alkuperäiseen Säätiö-trilogiaan kuuluu toisena teoksena Säätiö ja Imperiumi, kirja alkaa Imperiumin kenraali Ben Riosen tiedustelumatkasta, häntä kiinnostavat avaruuden taikurit ja säätiöläisten pikku generaattorit. Keisari Cleo II:n käskystä Bel Riose aloittaa sotatoimet aikeena kukistaa säätiö tai säätiöt.  Sota-alukset lähestyvät Säätiötä. Lathan Devers ja siwennalainen ylimys Durann Barr pakenevat vankeudesta Trantoriin. Trantor on taantumassa ja korruptoitunut ja byrokraattinen. Keisari lopettaa sodan, sillä hän pelkää omaa kenraaliaan. Useimmat keisarit ovat joutuneet vallankumouksen tai salamurhan uhriksi. Säätiö tuudittautuu asioiden sujumiseen "Seldonin kuolleen käden" (vertaa Adam Smithin näkymätön käsi)  ohjaamana. Aika kuluu ja Säätiön pormestarin virka muuttuu perinnölliseksi, tuloerot kasvavat ja tulee yhteiskunnallista kuohuntaa. Tapahtumia seurataan nuoren avioparin Toranin ja Baytan kanssa, joista Bayta on vaimo. He ovat häämatkalla Kalganilla, jossa törmäävät ilveilijä Magnificioon, joka väittää olevansa Muulin uhri. Muuli on kuuluisa sotapäällikkö, joka sai haltuunsa Kalganin taisteluitta. Tämä on käänne koko Seldonin suunnitelmassa. Muulilla on mentaalisia voimia, jolla hän pystyy kontrolloimaan muita ja lopettamaan vastarinnan. Säätiössä on käsillä viides Hari Seldon -kriisi. Hologrammi selittää kumouksellisista voimista. Säätiö on itsevaltaistunut ja yritteliäisyys vähenee. Todellisuudessa Muuli on vallannut verettömästi Säätiön päästen kiinni sen atomiteknologiaan. Seldonin kuollut käsi näyttää olevan todella kuollut. Loppuosa kirjasta seurataan kumouksellisia sekä Bayta, Torania, Magnificiota ja psykologi Ebeling Mis'ä, joka koittaa selvittää Toisen Säätiön sijaintia. Kerronta on äärimmäisen jännittävää ja huipentuu lopussa. Toinen Säätiö jää piiloon, mutta Muuli hallitsee suurta osaa galaksia. Trantorissa käydään useasti. Se on tuhoutunut Suuressa ryöstössä. Planeetan kuori on purettu ja siellä harjoitetaan maanviljelystä. Yliopistoalue on rauhoitettu. Tämä on hyvin merkityksellistä.

Isaac Asimov: Toinen säätiö, Wsoy 1977 1.p, alkuteos Second Foundation 1953, suomentanut Tuulikki lahti 284 sivua ja sisällys.
Toinen Säätiö -kirja on jaettu kahteen osaan. Ensin etsii Toista Säätiötä Muuli sitten Säätiö. Molemmat luulevat sen löytävänsä, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Muuli kesytetään ovelalla juonella. Muulin kesyyntyminen paljastaa epäsuorasti Toisen Säätiön vaikutuksen , joka toimii kuten Muuli ajatuksia muuntelemalla. Ensimmäinen Säätiö aikoo tuhota toisen Säätiön ja luulee onnistuvansa. Toinen Säätiö jää kuitenkin pääpaikkaansa tuhoutuneeseen Trantoriin harhautettuaan Ensimmäistä Säätiötä.

Säätiö-sarjassa tapahtumat koetaan yksilöiden kautta. Loppuosan sankari on Arcadia "Arcady" Darrell, Bayta Darrellin lapsenlapsi vuosi on osapuilleen 377 S.a . Isoäitinsä Bayta Darrell esti Muulia saamasta selville Toisen Säätiön sijaintia. Hän on ensimmäinen nainen Säätiön tarinassa. Hänen lapsenlapsensa Arcady on vasta toinen nainen, joka osallistuu tapahtumien keskiöön. Muulin kukistumisesta on kulunut viitisenkymmentä vuotta ja Seldonin suunnitelma on pian 400 vuotta vanha. Toinen Säätiö on pahoissa ongelmissa, sillä Muulin aiheuttamat poikkeamat ovat huomattavia. Isompi ja vakavampi ongelma on se, että Säätiö sai vihiä Toisen Säätiön luonteesta ja heidän kyvystään kontrolloida ajatuksia. Linnunradan asukas ei ole valmis tällaiseen toimintaan. Ensimmäinen Säätiö haluaa tuhota toisen, Toinen Säätiö haluaa vakauttaa suunnitelman ja häivyttää itsensä näkymättömäksi ja palauttaa rohkeuden Ensimmäiselle Säätiölle.

Trantorilainen maanviljelijä Preem "Pappa" Palver on myös keskiössä, hän on, kuten lopussa selviää, Ensimmäinen puhuja, jonka tehtävä on vaalia Seldonin suunnitelmaa. Kuolonuhreilta ei kirjassa vältytä, jo psykopaattinen Muuli tappoi miljoonia, mutta lisäuhreja tulee. Yksilöt siis toteuttavat historian suuret linjat, linjoihin sortuu vainajia.

Säätiö-sarjassa kuolleet kuitataan ilmoituksina sivulauseessa ja niitä lukemattomissa sodissa tulee. Kauppiaat ovat monesti keskiössä, he ovat rohkeita ja yrittävät pysytellä poissa ammusten tieltä. Linnunradan talous perustuu tekniseen osaamisen ja pienuuden ylistämiseen, mutta toisaalta atomivoimaan, jota ei määritellä, mutta tuskin on enää fissiota. Ihmiset kaiken kaikkiaan toimivat sangen rationaalisesti, aivan kuten järkevät ihmiset nyt. 1940-luvun alussa on hahmoteltu tietokoneita, puheella toimiva kirjoitusjärjestelmä, kirjafilmit ja televisori. Muuli pystyy säätelemään jopa tunteita alieetterissä, muut pystyvät lähettämään viestejä planeetalta toiselle. Avaruusmatkailu perustuu avaruuden rakenteen ymmärtämiseen ja hyppyihin avaruusaluksilla hyperavaruuden läpi". Ihmiset elävät varsin terveesti, viinaa ei juoda, mutta useimmat polttavat tupakkaa tai sikaria.

Seldonin suunnitelmassa on merkittävää aika. Aikaa on aina riittävästi. Salvor Hardinkin odotti 30 vuotta. Muulin kukistamista suunniteltiin viisi vuotta. Itse asiassa kirja esittelee Toisen Säätiön toiminnan. Seldon on tallentanut suunnitelman perusradianttiin (myöhemmin käännetty perussäteilijäksi), siinä pystytään käsittelemään malleja ja yhteiskunnallisia virtauksia, jotka ovat mahdollisia. Malliin tehdään korjauksia tapahtuneiden tosiasioiden mukaan. Tulevaisuudessa on aina useita vaihtoehtoja ja näille todennäköisyyksiä. Malli elää jatkuvasti ja sitä työstetään. Minusta on lapsellista puhua mallin derivoinnista. Derivaatta lähinnä kertoo muutosvauhdin, muutossuunnan tai ääriarvot. Jos koko Linnunradan maailmoja koskeva malli todella voisi olla olemassa, sitä ei voisi tai kannattaisi derivoida. Varsin lapsellista. Derivaatasta on sekä puhetta ykkös- että kolmososassa. esim. Osa I s.26 "Sillä ehdolla, että saan myöhemmin tarkastaa funktion derivaatan. (Ole hyvä vain :)

Pidin kirjoista edelleen paljon. Välillä tarina imee. Seldonin suunnitelma tosin on lapsellinen. Aikuisella iällä ymmärtää, että Seldonin suunnitelma ei ole lopultakaan hyvä. Jos yhteiskunnan rauha perustuu Toisen Säätiön kaltaiseen ajatuksia kontrolloivaan eliittiryhmään, tai teknologiaan perustuvaan Ensimmäiseen Säätiöön, voisiko olla joku kolmas linja. Tätä tarinaa käsitellään Säätiön laajennuksissa.


Säätiön laajennukset
Asimov laajensi trilogiaansa molemmista päistä kahdella teoksella. Alkupäähän kertovat teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä murtavat myyttiä Hari Seldonin psykohistoriasta. Suunnitelmassa on monin tavoin mukana Teräsluolissa ja Alastomassa auringossa esiintynyt auroralainen robotti R. Daneel Olivaw. Lisäksi sattumalla on paljon osuutta asiassa. Säätiö-trilogian loppuun kirjoitetut Säätiö veitsenterällä ja Säätiö ja Maa, joista alla lisää.

Isaac Asimov: Säätiö veitsenterällä, Foundation Edge, 1982, suomentanut Pekka Markkula, 453 sivua.

Säätiön kohtalo määrätään trilogian loppuun kirjoitetussa Säätiö veitsenterällä -teoksessa.

Säätiöllä on pian puolivuosituhat-juhlat ja vuonna 498 S.a (Säätiön aikaa) on ollut Seldonin kriisi ja Hari Seldonin hologrammi on ilmestynyt kertomaan, että 92,5% todennäköisyydellä Säätiön pääkaupungiksi on jäänyt Terminus City, minkä puolesta naispormestari Harla Branno on taistellut. Valtuutettujen joukossa on epäilijä Golan Trevize, jonka mukaan suunnitelmassa on jotain kummaa, kaikki menee aivan lian hyvin. Harla Branno syyttää häntä maanpetoksesta, mutta lähettää etsimään Toista Säätiötä. Toiminta naamioidaan ihmisen alkukodin Maan etsimiseksi. Matkalle Kaukotähti -nimisen aluksen kanssa lähtee vanha tiedemies Janov Pelorat.

Ensimmäinen Säätiö kuplii, ja niin myös Toinen. Quindor Shandess on 25:s puhemies, Seldonin suunnitelma etenee ja Toisen säätiön 40 000 jäsentä ahertavat Trantorissa, Linnunradassa asuttuja aurinkokuntia on 30 miljoonaa. Minusta tässä eivät mittasuhteet toimi, eikä matemaattinen mallikaan.

Toinen Säätiö pohtii paljon Seldonin suunnitelmaa, sen yhtälöitä ja poikkeamia, joista suurin on Muulin aiheuttama. Nuoret ovat radikaaleja Terminuksessa Golan Trevize ja Trantorissa Stor Gendibal, jonka mielestä Seldonin suunnitelma etenee liian hyvin. Muulin aiheuttamat poikkeamat ovat korjautuneet liian hyvin. Gendibalin päätelmä on, että on olemassa joku taho, joka harmonisoi suunnitelmaa. Gendibal joutuu ovelan väijytyksen kohteeksi, josta syyttää Toisen Säätiön johtoon haluavaa naista Delora Delormia. Gendibal joutuu syytteeseen huonosta käytöksestä ja uhkana on karkoitus. Aikaa valtataisteluun ei ole, koska Gendibal tajuaa ensimmäisen säätiön Trevizen pahimmaksi suunnitelman ja Toisen Säätiön uhkaksi. Hyökkäys ei ole tullut sisältä vaan ulkoa Gaiasta. Gaia on asettanut maalaisnaisen Sura Novin ansaksi. Gaia on planeetta, jonka idea on sulauttaa kaikki toimimaan yhdessä samalla idealla kuin Avatarissa. Gaia on sidottu robotiikan pääsääntöihin.

Kaikki haahuilevat pimeässä, kunnes päädytään kolmoiskohtaamiseen jossa Ensimmäinen Säätiön tekninen voima vastaan Toisen Säätiön mentaalinen voima ja kolmas ja voimakkain tekijä on Gaia, jonka päätöksenteko kykyä haittaa robotiikan ensimmäinen pääsääntö, eli ei voi tehdä Linnunradan elämän puolesta haitallista päätöstä. Linnunradan puolesta päätöksen joutuukin tekemään arvaamaton Golan Trevize.

Kirja on hyvä tai huono, riippuu mistä näkökulmasta sitä katsotaan. Moni asia selviää tai selitetään. Minusta selitykset ontuvat (tai kulkevat kuten Hari Seldon vanhana rullatuolilla). Muulin väitetään olleen steriili karkulainen Gaiasta. Monia muita uskomattomia asioita selviää tai selvitetään. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, mutta auttamattomasti liian pitkä jaarittelu ja sisältää alkuperäisen trilogian ja robotit sarjojen loputonta kertausta ja uudelleen määrittelyä (kuten myös tämäkin bloggaus). Naiset nousevat kirjan juonessa enemmän esille ja tupakan tupruttelu jää vähemmälle.

Kaikella kunnioituksella, minusta tämän jatko-osan julkaiseminen oli virhe.

Isaac Asimov: Säätiö ja Maa, WSOY 1991, alkuteos Foundation and Earth, 1986, suomentanut Pekka Markkula, sivumäärä 490.

Säätiö ja Maa (erillinen bloggaus nimen alla) päättää Säätiö-sarjan ajallisesti, vaikka matkataan eri planeettojen kautta Maahan. Golan Trevizen päätös hylätä psykohistoria ja molemmat säätiöt pysyy ja koko tarina loppuu radioaktiiviseksi muuttuneen Maan Kuuhun, jossa R.Daneel Olivaw tunnustaa ohjailevansa hyperavaruuden yli ajatuksia, ja olevansa sekä psykohistorian että GAIA:n takana, minusta todella outo loppu.

Säätiö ja Maa -kirja sen sijaan on minusta itsenäinen kirja ja yhdistää tämän Robotit-sarjaan. Siinä käsitellään universaaleja teemoja, kuten vanhenemista, lähestyvää kuolemaa. erilaisia yhteiskuntien tai ekosysteemien häiriötiloja.

Säätiö-trilogian kannalta jatko-osat ovat minusta "huiputusta". Koko ajanhan alkuperäisen trilogian aikana on lainauksia Ensyklopediasta, ikäänkuin se oli valmis esim. Säätiö -kirjassa viitataan Galaktisen ensyklopedian painokseen 1020 S.a eli yli tuhat vuotta Säätiön jälkeen. Tässä annetaan voimakkaasti ymmärtää, että Säätiön synnytys onnistui ja Linnunrata saatiin niin vakautettua. Miksi siis Isaac Asimov hylkäsi psykohistorian ja synnytti GAIA:n, se jää arvoitukseksi.

Ensimmäisen osan (sivulla 39) Hari Seldonin kuulusteluissa on seuraava kysymys ja vastaus.
K: Toimitteko jonkun toisen henkilön asiamiehenä
V: En ole kenenkään palveluksessa
Myöhemmin kirjoitettujen teosten mukaan siis oli R Daneel Olivawin palveluksessa!

Alkuperäinen Säätiö-sarja oli jännittävä scifi-seikkailu, josta pidin edelleen. Säätiön idea joko teknokraattisena vallantaisteluna tai ajatuksia kontrolloivana salaseurana tai näiden yhdistelmänä ei ole länsimaisen ihmisoikeus- ja demokratia -käsityksen mukainen, eli ehkä tämä kuvaa myös Asimovin ajatusten muutosta. Kuinka syvällisiä tai harkittuja  oli alkuperäiset ajatukset toisen maailman sodan aikaisessa jatkokertomuksessa?

*****
Luultavasti jok'ikinen bloggauksen silmäilijä on uupunut matkalle, mutta osallistun tällä Jonnan Kirjakaapin avain -blogin Nostalgiset nuorten kirjat -haasteeseen. Alkuperäistä Säätiötä nuorena usein luin.

Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit

Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit, Kirjayhtymä, 1997, sivumäärä 335. Kirja on kirjoitettu vuosien 1994 ja 1996 välillä.

Kirja Pimeän pilven ritarit on Isomäen tyyliin jaettu prologin ja epilogin lisäksi viiteen osaan, joiden osien nimet paljastavat miljöön ja tapahtuma-ajan. Prologi on kirjattu vuodelle 2038, osat ovat I Maa, 2109; II Kuiperin vyöhyke, 2111; III Dudajevin komeetta, 2112;  IV Mars -  Merkurius - Maa,  2112; V Maa 2113, Epilogi tapahtuu niin ikään vuonna 2113 mutta itäisellä Suomenlahdella.

Pimeän pilven ritarit -kirja alkaa vuonna 2038 huomiolla, että Kuiperin vyöhykkeellä Neptunuksen takana on tuhansia, kymmeniä tuhansia tai miljoonia komeettoja, ja kaikki ovat tulossa kohti Aurinkokunnan sisäosia. Tästä siirrytään vuoteen 2109, jossa avaruusastronautti Johnny Kororon silmin katsotaan Los Angelesiin osuvaa mahtavaa järkälettä, joka aiheuttaa tuhoa kuumuudellaan ja räjähtämällä, maan järinänä sekä tsunameina. Johhny Kororo on Spaceguardin retkillä tehnyt miljardien krediittien omaisuuden, retkillä joilla eloonjääminen on epätodennäköistä ja joilla torjutaan komeettoja. Hänellä on ollut suhde toisen astroveteraani Nadeshan kanssa. Johnnyn ystäviin kuuluu myös astroveteraani Ralph Zworkin, joka kaivaa Keniassa fossiileja ja löytää kolmannen lajiryhmän nisäkkäiden ja dinosaurusten rinnalle.

Johnny Kororoa houkutellaan uudelle matkalle asteroidivyöhykkeelle tutkimaan 51 vuotta sitten löytynyttä Dudajevin komeettaa. Johnnylla ei olisi mitään syytä lähteä halveksimaan kuolemaa komeettavyöhykkeelle, mutta adrenaliini ajaa miehen taas astronautiksi, päätöstä avittavat tiedemes Cheng asia-argumentein ja tiedenainen Suseelah fyysisillä. Mukaan lähtee myös Cheng, Suseelah sekä Ralph. Matka taittuu avaruuspurjehtijoilla, ja osa matkasta kuluu horteessa. Kun on saavuttu Kuiperin vyöhykkeelle paljastuu retken todellinen tarkoitus, salaisessa filminpätkässä on Dudajevin komeetan sisältä löytynyt jättiläiskokoinen  (7 km x 1 km) avaruusalus, joka paljastaa, että ...

Tämän pidemmälle ei juoni etene tai en kerro, mutta suurin osa miehistöstä kuolee ja vain yksi alus palaa Tellukseen. Kuolo korjaa joko komeettatörmäyksissä tai jumitutaan vieraaseen avaruusalukseen. Suseelah kuolee vasta paluumatkalla, kun aurinkopurjehtija ei pääsytkään suoraan maahan, vaan sen piti ottaa Merkuriuksesta vipuvoimaa päästäkseen maahan, impulsseja antanut Suseelah jäi avaruuteen.

Kororo on matkan jälkeen jokseenkin romuna ja viski maittaa, mutta entinen tyttöystävä Nadescha eheyttää kippaamalla viinat viemäriin, ja tarjoamalla lakanalohtua. Lopuksi saasteiden syömällä Suomenlahdella veteraanipariskunta katsoo hanhiparvien muuttoa ja he visioivat suurta avaruuden valistusta ihmiskunnan virheistä.....

***
Pimeän pilven ritarit -kirjan rakenne ja teemat ovat varsin samat kuin Isomäen Saravatin hiekkaa -teoksen. On muinaisia kaivauksia, luonnon katastrofeja ja ihmisten virheiden luettelua: otsonikerroksen ohentaminen, merenpohjien metaanipurkauksien aiheuttaminen, kasvihuoneilmiön voimistaminen, ydintalven aiheuttaminen, napajäätikköjen sulattaminen, supermyrskyt, sinilevät ja muut ongelmat: sodat, nälänhädät, pakolaisuus. Lisäksi linnunradan liike aiheuttaa ajoittaisen komeettasateen ja niihin liittyvät tsunamit. Yhtymäkohtia näen myös Arthur C Clarken Avaruusseikkailu 2001:een, koska siinäkin matkustettiin vieraan kulttuurin rakentamien monoliittien perässä, ja tehtävä oli osin salainen, eivätkä kaikki astronautit herää horroksesta. Clarken romaani Jumalan moukari tuntuu takakantensa puolesta olevan samanlainen, lähdetään tuhoamaan maata lähestyvää asteroidia. (Jumalan moukari on julkaistu 1993 ja suomeksi vasta 2010)

Isomäen kirjoitustyyli pitää jännitystä yllä, hänellä on myös hypnoottinen kyky vangita lukija kirjan ääreen. Hän myös luettelee ikäviä faktoja luonnon kestokyvystä ja kosmisista faktoista lähtien dinosaurusten kuolemasta komeettasateessa, ja Tunguskan räjähdyksestä vuonna 1908. Luku-urakkaa analysoitaessa huomaa, että Isomäki pinoaa vain vaikeudet, eikä lainkaan mahdollisuuksia. Isomäen sankarit voivottelevat enemmän pienen telkän kuolemaa savupiippuun  kuin satojen miljoonien ihmisten tuhoa komeetan maahan sinkoutumisessa. Maailma tuntuu kovin autiolta, kun sitä tarkastellaan Johnny Kororon silmin, eli ihmisiä ei ole mailla halmeilla, vaikka Telluksella on kirjan mukaan 11 tuhatta miljoonaa eli 11 miljardia ihmistä. Wikipedian mukaan Kuiperin vyöhykkeellä on harvassa komeettoja, eikä kuten kirjassa tiheästi eli minusta ei kannata menettää yöunia, komeettasadetta tuskin on luvassa, eikä muitakaan katastrofeja, uskon lisäksi ihmiskunnan järkeen viisastua. Tosin yksi kunnon komeetta tai katastrofi riittää, ei tarvita komeettasadetta?

Saastuminen johtuu minusta viime kädessä kerskakuluttamisesta. Itse ainakin olen köyhä ja elän varsin vaatimattomasti, enkä ole eläissäni esimerkiksi lentänyt ulkomaille tai lomamatkalle, eikä ole jatkossakaan suunnitteilla, minulla ei ole myöskään moottorivenettä eikä myöskään kesämökkiä, missä katsoisin telkkää. Tämä liittyy kirjan teemaan sikäli, että Kororo visioi Kenian kaivauksistaan turistikohdetta, joka turistikohde aiheuttaisi minusta lentoliikennettä, joka aiheuttaisi saastumista, kasvihuoneilmiön voimistumista ja otsonikerroksen ohentumista. Kuka väittää, että turismi on vain positiivinen asia?
***
Avaruusaluksina toimivat teoksessa aurinkopurjelaivat. Aurinkopurjehtija on erilainen idealtaan kuin rakettimoottori, sen maksiminopeudeksi mainitaan miljoona kilometriä tunnissa. Neptunukseen on maasta 29 AU:ta (30 AU - AU), ja AU= 149,6 miljoonaa kilometriä, näin laskien ihmettelin horrekaappia, sillä matka Neptunukseen kestäisi "vain" puolisen vuotta, joskin välillä nopeus on "vain" 10 000 km/h, eli horre tarvitaan nopeuden vaihtelun vuoksi ja ehkä ruoka- ja ulosteongelman takia, jota myös kirjassa käsitellään. Aurinkopurje -idea on keksitty 1920-luvulla ja se perustuu esim. fotonien imeytymiseen. Tieto on peräisin wikipediasta. Luultavasti aluksia ei ole suunnitteilla eikä ole rakennettu koskaan.
***
Risto Isomäki kaikesta ylläolevasta huolimatta tai sen ansiosta on varteenotettava ja hyvä scifi-kirjailija sekä "kansan" herättelijä.

H.G. Wells: Maailmojen sota

H.G. Wells: Maailmojen sota, Tammi sivumäärä 223. Kirja on jaettu kahteen osaan Marsilaisten tulo ja Maa marsilaisten vallassa. Suomentanut Matti Kannosto-

H.G Wells on kirjoittanut tämän The War of the Worlds -kirjan vuonna 1898, ja 1800-luvun viime vuosina  tarina myös tapahtuu.

Juoni on varsin yksinkertainen: Minäkertoja kertoo Marsissa nähdyistä purkauksista, vihreitä meteoriitteja laskeutuu Englantiin lähelle Wokingia. Uteliaat ihmiset katsovat kraateria, jossa on lieriö. Lieriöstä tulee eräänlainen kolmijalka, jolla on laite josta tulee kuolettava polttosäde. Marsilaiset sulattavat ihmisiä polttosäteillä ensimmäisenä Ogilvy nimisen kertojan tutun, polttosäde myös polttaa taloja, silpoo hevosia ja tappaa sen vaikutuspiirin joutuneet.

Lontoossa kertojan nuorempi veli lukee lehtijutuista marsilaisista, ja pian marsilaiset levittävät myrkyllistä kaasua. Vaikka kranaatit tehoavat osuessaan tulee lieriöitä lisää Marsista, ja peli näyttää meneteltyltä.

Teoksen teho on apokalyptisessa kerronnassa, jossa minä-kertoja luettelee lakonisesti havaintojaan. Valoilmiöitä, kraatereita, ihmisten uteliaisuutta, ja epäuskoa, tilanne etenee: pakolaisia, kuolleita oletuksia vangeista, ryöstelyä ihmisten kesken ...

Tripodit kolmijalat kuvataan ulkomuodoltaan, ja niitä lienee kuvattu kirjan kanteenkin. Nämä siis muistuttavat hieman tähtien sodan at-xt:tä, jossa kaksi jalkaa.

Kuvan at-at neljällä jalallaan muistuttaa hieman isoa lehmää, ehkä nämä ovat niiden välimuoto. Kirjan toisessa osassa tripodihavainto osin kyseenalaistetaan. Päähenkilö joutuu nimttäin oleilemaan marsilaisten lieriön vieressä ja hänen kuvailunsa marsilaisista on paljon puhuva. Olennot ovat nelisen jalkaa pitkiä, ruumis on pyöreä. Suun ympärillä 16 lonkeroa, joilla imetään ravintoa. Ravinnoksi käy vain uhrin veri, marsilaisilla oli eväät mukanaankin. Olennot eivät siis syö mitään - ja nyt tulee kummallisin osa - olennoilla ei ole myöskään ruuansulatusta, eikä siksi ole mitään siihen liittyviä vaivoja, eikä se vaikuta mielentiloihin. Samoin päähenkilö päättelee, että olennot ovat vain yhtä sukupuolta, joten niillä ei ole mitään "tunnemyllerrystä". Poikaset kuroutuvat kehosta kuin lampipolyypilla. En paljasta kirjan lopputulosta, mutta suvuttoman lisääntymisen haittana on kloonautuminen, joten evoluutio jää vaiheeseen, ja tuho voi kohdistua helposti kerralla koko populaatioon. Kommunikaatio tapahtuu telepaattisesti.

Teoksessa pohditaan tavallisten työläisten tylsää elämää -esikaupungista töihin konttoriin eväät käsissä esikaupunkijunilla, takaisin vaimon luo, jonka kanssa ollaan naimisiin, siksi, että on saatu myötäjäiset. Puhuessaan apokalyptisessa tilassa erään tykkimiehen kanssa, tämä visioi tulevaisuutta. Vahvaruumiiset ja puhdasmieliset miehet ja naiset asuttavat Lontoon viemärit, ja jatkavat ihmiseloa, naiset äiteinä ja opettajina. Jos marsilaisten silmä välttää, niin voi pelata vaikka krikettiä! Päähenkilö ja tykkimies jakavat jo Lontoon keskenään. Tässä on hyvää vallanhimon ja visioiden käsittelyä, en tiedä onko Wells suuri ironian ystävä, mutta naisten uhraus äideiksi ja opettajiksi kuulostaa nykyisin kummalta, kriketti sarkasmilta, ja Lontoon jako, sitä mitä ihmiset valitettavasti usein tekevät, sortuvat vallanhimoon. Samassa yhteydessä tykkimies visioi ihmisten käytöstä. Osa antautuu marsilaisten kätyreiksi, ruuaksi tai pyydystäjiksi, osa (he) taas perustavat villiyhteiskunnan. Kesyt oliot kasvavat koossa, villit taantuvat luonnossa, pätee kaiketi kotieläimiin, taantumisesta en ole varma.

Jokainen teoksen lukija voi pohtia, mikä merkitys tällä on teoksessa, mutta se on nykyisin kiinnostavin kohta. Toisaalta teos on kirvoittanut vaikutteita luultavasti miltei kaikkiin scifin visuaalisiin genreihin, ja idean pohjalta on lukuisia filmejä ja tv-sarjoja. Jopa uusin tulokas Avatarin laite millä esim. Quaritch taistelee on hieman samanlainen, mitä marsilaiset tässä käyttävät. Viittasin aiemmin atat:hen, mutta viitteitä on varmasti miltei jokaisessa filmeissä,

***

Englanti- ja Lontoo -näkökulma on mielenkiintoinen. Englanti on tässä maailman mahtavin valtio, lieneekö ollut kirjailijan toive tai ironisointia. Toki Englanti (Britannia, Yhdistyneet kuningaskunnat) oli tuolloin mahtava siirtomaaisäntä, mutta vuosisadan päästä näkemys tuntuu hieman lapselliselta samoin kuin tapahtumien nopeus. Nopeudella saadaan aikaiseksi lähes hengästyttävä intensiteetti, joka yhdistettynä minäkerrontaan saa lukijan näkökulman lähelle maanpintaa ja lisää lopunajan tunnelmaa. Erityisen kriittistä silmäilyä se ei kylläkään enää kestä. Kuten ei tämä alakuvaakaan :)

Isaac Asimov: Itse jumalat

Isaac Asimovin romaanin Itse Jumalat. WSOY 1974, 308 sivua, Alkuteos The Gods Themselves 1972, kääntänyt suomeksi Ari Koskinen.

Isaac Asimovin romaanin Itse Jumalat. -teoksen lähtökohta on Plutonium-186. Plutonium on alkuaine, jonka järjestysluku on 94 ja atomipaino yli 240. Ollakseen stabiili alkuaineet tarvitsevat yleensä paljon neutroneita, joita kuvaa massaluvun ja järjestysluvun erotus. Siksi Plutonium 186 on mahdoton, koska esimerkiksi lyijyatoimin ytimessä on 82 protonia ja ainakin 125 neutronia jotta se pysyy koossa. En ole fyysikko, mutta jotenkin näin se lukion tiedoilla opetettuna menee.

Plutonium liittyy ydinreaktioihin ja se on radioaktiivinen aine.

Isaac Asimovin romaanin Itse Jumalat -kirja sen sijaan ei juurikaan kerro ydinreaktioista, mutta Universumin energiataseet ovat siinä aivan keskeisessä osassa. Tarkastellaan kolmea paikkaa maata vuonna 2070, eli meidän Universumia ja Parauniversumia, jossa on älyllistä elämää mutta kovin toisenlaista sekä Kuuta.

Teoksen alussa ollaan maassa ja kerrotaan elektronipumpun keksimisestä, miten vaihtamalla alkuaineita universumien välillä saadaan energiaa. Selviää, että kyseessä onkin ongelmallinen vaihtokauppa, joka uhkaa meidän universumia. Varoitus tulee yllättäen parauniversumin puolelta.

Toisen universumin eli Parauniversumin elämää esitellään. Se olennot ovat kovin toisenlaiset kuin me.  Siellä esitellään Dua, Odeen ja Tritt, joiden toiminta perustuu ”aikuisena” näiden kolmen symbioosiin. Yksi kolmesta pyörästä kapinoi …

Maassa on kitkaa maan ja kuun asukkaiden välillä, josta kirjan kolmannessa osassa. Asimoville tyypilliseen tapaan ratkaisut löytyvät tai ne löydetään yllättäen.

Itse jumalat -kirjan idea ei välttämättä vanhene, varsinkin parauniversumin kuvaus on minusta hienoa eli on kiistämättä erilaista asimovia ja scifiä. Asimovin scifi ei minusta kyllä muutenkaan vanhene.

Kirjan osat muodostavat lauseen: Tyhmyyttä vastaan...itse jumalatkin....taistelevat turhaan?

Kirjaa on ollut huuto.netissä myynnissä, Isaac Asimovin (1920- 1992) kirjojen suomenkielisetkin ensipainokset ovat varsin kalliita, mutta tämä irronee 25-30 eurolla.

Varsin toisenlainen teos tämä on kuin  Asimovin Säätiö