Hannu Mäkelä: Mestari

 

Hannu Mäkelä: Mestari, Eino Leinon elämä ja kuolema, Otava 1995, sivumäärä 572.

Hannu Mäkelä (s. 1943) voitti Eino Leinosta kertovalla Mestari-romaanilla vuoden 1995 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Mestari on elämänkertaromaani Eino Leinosta ja loppuun Mäkelä summaa Leinon kuoleman jälkeisiä asioita. Eino Leinon elämä sammui 10.1.1926 Mäkelän kirjan  mukaan selkäydintautiin. Mäkelä kertoo Leinon hautajaisista, Onervan kirjoittamasta Leinon elämänkerrasta sekä käynnistään Leinon kuolinmökissä. Hannu Mäkelä on kirjoittanut 2003 tietokirjan Nalle ja Moppe. Eino Leinon ja L. Onervan elämä. Vuonna 2002 avautui L. Onervan arkisto. Runoilija L.  Onerva (1882 - 1972) oli hyvin tärkeä Eino Leinon elämässä, vaikka naimisissa he eivät olleetkaan.

Mäkelän teos on upea, laaja ja monipolvinen, siinä on oma tunnelmansa, jonka saa selville vain lukemalla. Summaan alle joitain hajatelmia.

Romaani kuvaa Eino Leinon ajatuksia Riitahuhdan talossa Ossi Stenin perheen luona 1925, missä Leino kuoli.  Leino räknii rahojaan ja pohtii Elämäni kuvakirjan toisen osan sanelua, ja miettii, missä on Mestarin käsikirjoitus. Teksti kuvaa ajatuksia Onervalle. Ajatukset laukkaavat ensin Eino Leinon avioeron jälkeiseen aikaan. Leinon avioliitto Freya Schoultziin (1880 - 1951) päättyi, ja heillä yhteinen tytär Eya, joka jää äitinsä hoiviin.

"Olin alkamassa uuden elämän, vanha nahka luotu, jäi kotimaan kivikkoon, uusi vasta orvaskedellä tässä, arkana, kipeänä ja hiertävänä vähäisen, mutta sitten taas: miten paljon voimaa oli yhä jäljellä, miten monia pitkiä vuosia taas uuden syntymiseni jälkeen elätettävänä". s.62. 

Eino Leino suuntasi Tukholmaan ja vaimo ja tytär jäivät. Matka jatkui junalla Italiaan, missä Leino käänsi Dantea, Leino kuhertelee Onervan kanssa, mutta virallista paria heistä ei tule. Onerva valitsee Leevin (Madetojan).

Romaanin Leino muistelee Sulo ja Hella Wuolijokea ja hänen suhdettaan Viroon, mistä Hella oli kotoisin. Romaani leijuu ajassa. Leino pohtii kesää, milloin täytti 31 vuotta. Tämä tapahtui 1909, sitten muistuu äiti mieleen, joka kuoli jo 1895. Eino veljeksistä nuorin, lapsuuden perhe asui Paltamossa. Isä oli kotoisin Liperistä, ja äiti Sortavalasta. Leino menestyi koulussa, ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa 16-vuotiaana. Isä oli vaihtanut nimensä kahdesti ja lopulta Lönnbohmista Leinoksi. Nuoruuden lukemistaan kirjoista hän nimeää kolme kirjailijaa Scott, Cooper ja Dumas.

Leinolla on monesti Onerva mielessään. Toinen hallitseva asia on raha tai sen puute. Mutta kyllä Eino palaa monta kertaa avioliittoonsa Freyan kanssa, joka päättyi kirjan mukaan Freyan muuttoon äitinsä luo. Leino ei päässyt murtautumaan piireihin (tai näin tulkitsin). Leino kuvaa Freyaa jumalattareksi ja nartuksi. Eino Leino toimi sanomalehtimiehenä, ei suorittanut akateemisia tutkintoja. Onerva on vakioajatus päässä, mutta kirjan loppusosissa Eino Leino pohtii suhdettaan Aino Kallakseen, mistä Onerva ei lainkaan pitänyt. "Mutta en nyt Onervasta välitä. Hänellä on Leevinsä kotona. Minulla Aino kuin omani." s. 406.

Aino Kallas (1878 - 1956) oli siis koko ajan naimisissa virolaisen Oscar Kallaksen kanssa, ja muutti suhteen jälkeen Lontooseen aviomiehensä kanssa. Teoksessa käydään läpi myös Eino Leinon halua päästä Viron kansalaiseksi, ja halun luopua Suomen kansalaisuudesta.

Hannu Mäkelän romaani Mestari Eino Leinon elämä ja kuolema on upea teos Leinon ajatuksista ja elämästä. Teosta on ryyditetty Leinon runojen säkeillä, ja osallistun tällä Ankin Runohaasteeseen.

Tarukirjassa on tämä blogattu NÄIN.

****

Hannu Mäkelä (s.1943) on tuottelias kirjailija, jonka laajasta tuotannosta olen blogannut ainoastaan teoksen Herra Huu matkoilla.

Hannu Mäkelä: Herra Huu matkoilla

Hannu Mäkelä: Herra Huu matkoilla, Tammi, sivumäärä 213, painovuosi 2007, alun perin vuodelta 1994, neljäs Herra Huu -kirja. Tässä lastenkirjassa on myös kirjailijan itsensä piirtämiä "naivistisia" mustavalkokuvia yhteensä 36.

Herra Huu on minulle uusi tuttavuus. Lasten kirjaksi tämä on hyvä, en pystynyt ennustamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Herra Huu on arvoituksellinen enemmän antisankari kuin sankari. Hän on hukassa, tai ainakin joku puuttuu tai on hukassa: uni, unet, kaivo, asunto, matkalippu ja jopa määränpää. Unia on eniten ja nukkumista "vaikeina aikoina voit joutua paljon valvomaan. Kun sinulla on unta säästössä, se on kuin pankista ottaisi".

Minusta omallaan tavallaan hyvä esittää vanhemmat epäröivänä ja keskeneräisenä ja maailma muunakin kuin rationaalisena, on hyvä muistaa, että tapahtumat eivät aina etene loogisina ketjuina. Herra Huu ei kuitenkaan ruikuta eikä syyttele muita, vaan ottaa elämän apean rauhallisesti ja hallitsee hallitsematonta omalla keskeneräisyydellään. Kuvissakin hän on mustana hahmona hieman surullinen. Herra Huun ympärillä on ihmisiä lapsiakin. Herra Huu kokee seikkailuja käkikellon käen kanssa ja ilman, tapaa joitain henkilöitä ja teos päättyy toteamukseen "Mitään syytä huoleen ei ollut. Herra Huu oli varma siitä, että pääsisi perille". Se usko on elämässä ja matkalla hyvä olla ja hyvä aina säilyttää: Pääsemme perille!
***
Käkikellon käki sairastaa ja lomailee, tässä Mäkelä minusta ironisoi. Sarkasmia on esittää Herra Huun jonotus, jossa "laukku pengottiin aina uudestaan ja uudestaan. "Passi? Pakolainen?, Paluumuuttaja?, ne sanat Herra Huu varsinkin muisti." Siirtolaisena hänet sijoitetaan Kaunis kesä -nimiseen siirtolapuutarhaan. Huomattavaa on alkuperäinen ilmestysmisvuosi, joka on 1994.

Lainauksia vielä muutama, ei minusta mitään lässynlässyä vaan kaunokirjallisuutta, ja hienoa, jos lapsilukijoita ja -kuuntelijoita löytyy:
Sitten pakasti, ilma seisahtui kuin hevonen ja huokui huurua, ja arat tähdet alkoivat katsoa hiljaa tummenevalta taivaalta. Herra Huu yritti pitää säähavainnoistaan kirjaa.... s. 86

Jääkenttä oli myös kääritty rullalle ja kannettu mattona pois: sen paikalla oli sohjoa ja santaa. s.87
Lainaus on luvusta Herra Huun kalaonni, missä Herra Huu päätyy onkimaan Ukon kanssa. Ukko haluaa kalaa, ei saa, Herra Huu haluamattaan saa kalaa paljon. Kalat jäävät Huun ämpäriin. Herra Huu tulee kotiin ämpäri tyhjänä, kalat hän on päästänyt koteihinsa.