Karoliina Sallinen: Tee se itse vauva, kuvittanut Sanni Kariniemi, Bazar 2016, sivumäärä 240.
Karoliina Sallisen (s.1985) esikoisromaani tarkastelee kolmekymppisen parin vauvan tekoa, odotusta ja syntymää. Kirjassa on 40 lukua, jotka on nimetty raskausviikkojen mukaan, useammin äänessä on kovista leikkivä Usva ja välillä kiltti ja pedantti Juha. Kirjan ideana on tarkastella siis eri näkökulmista odotusta. Pari asuu yhdessä, Usvan sukunimi on Leppä ja Juhan Matilainen
Kirja menee lutuisasti ja keskiluokkaisesti eteenpäin. Usva (31 v) on yläkoulun kuvaamataidon opettaja ja Juha on yksityisellä sektorilla töissä. Ennen raskautta Usvan suurin ongelma tuntuu olevan hapannaama-anoppi ja se, että Juha ei alkuun kehdannut ostaa hänelle siteitä ("kuin se olisi pelännyt, että tamponit hyökkäävät sen kimppuun" s. 11-12), ja Juhan yksi mysteereistä on, meikkaako Usva itseään arjessa vai ei?
Naisrehtori Ryynänen suhtautuu varsin kummallisesti Usvan ilmoitukseen raskaudestaan. Ryynänen ei alkuun onnittele raskaudesta vaan puuttuu helmikuun jälkeisiin 18 poissaolopäivään, joiden syyt ovat olleet vatsatauti, flunssa ja migreeni. Ehkä asiaan olisi pitänyt jo aiemmin puuttua, kun kyse on 18 arkipäivästä eli yli kolmesta viikosta ja rehtorilla lienee ollut oikeus päättää sairaslomien palkallisuudesta. Raskaushan on aina iloinen asia, ja kuvaamataidon sijaisopettajan aina saa. Ryynänen mainitsee juosseensa puolimaratonin omien kaksostensa odotusaikana. Eli kirjan mukaan Usvan suurimmat haasteet ovat kiukkuiset neuvolatädit ja superäitirehtori.
Kuten olen blogissani ilmaissut, minulla on lapsia, joiden raskauksia olen seurannut, käynyt katsomassa ultraäänitutkimuksia, ollut mukana äitiysneuvolassa, ollut synnytysvalmennuksissa, ja seurannut kolme kertaa synnytystä. Pohdin kirjaa lukiessani, mikä on tämän kirja kohdeyleisö. Kuvat ja teksti viittaisivat 12- 14 -vuotiaisiin, mutta aihe sinänsä ei kuulu näin nuorille, ehkä tämä kirja sopii keskiluokan ensisynnyttäjille ja heitähän riittää. Taloudellisia huolia ei kirjan nuorella parilla tunnu olevan, penniä ei venytetä, eikä oikeita tosiongelmia ole.
Kirjaan on tarttunut minusta jotain nykymaailmasta. Olen ihmetellyt, miksi peruskoulussa opiskelijat voivat tupakoida, mutta olen itse nähnyt välituntisauhuttelijoita, ja niin tässäkin kirjassa oppilaat, (kuten kovis-Usva aikanaan) sauhuttelevat välitunneilla. Kirjan Usvalla ei ole ponnekkuutta puuttua siihen. Kirjan vanhemmat pitävät Mäkkärissä käyviä kermapersesukupolven nuorina ("Mäkkärissä, jonne kermapersesukupolvi tuli pakoon rakkaudella kotiin tehtyä kotiruokaa"). Juhan tekstistä paistaa halveksunta irtoripsiin ja tatuointeihin. Minusta kaikkien kannattaa keskittyä vain omiin ongelmiinsa, ja olla arvioimatta toisten ulkonäköä. Kirjassa on miehen työmatkaa, naisen kapakkamatkaa, mutta mitään todellista ongelmaa ei ole.
En tiedä olenko tulossa vanhaksi, mutta nykyvanhempien avuttomuus ja näennäisongelmat ovat pitkään kummastuttaneet. Lapsen syntymisessä ja kasvattamisessa ei ole minusta mitään kummallista, vaan sitä on vuosituhansien ajan tehty vaihtelevalla menestyksellä. Minusta lapsella pitää olla rajat, ja välittävät vanhemmat (tai vanhempi), minusta lapsen kaikkia haluja ei pidä täyttää ja asteettain lapsi pitää opettaa omatoimiseksi. Keskiluokan perheiden suurin ongelma on minusta oikeiden ongelmien puuttuminen, keksitään näennäisongelmia.
Karoliina Sallisen Tee se itse vauva on minusta helposti luettava oikeastaan ihan kiva kirja, jossa luovitaan lapselliseen lopputulokseen. Usvan ja Juhan tarina jatkuu teoksessa #Vauvavuosi
****
Huvittava yksityiskohta on parin kissa, jonka nimi on pahaenteinen eli neiti Amalia Rygseck (kirjasta Komisario Palmun erehdys).
