Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alasalmi Päivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alasalmi Päivi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Kari Väänänen, Päivi Alasalmi: Taivaantulet, punainen kukko
Kari Väänänen, Päivi Alasalmi: Taivaantulet, Punainen kukko, toinen osa. Mäntykustannus, Bookwell 2011. Sivuja on 253, ja lukuja on 12. Luvut alkavat usein joko Kemijärven kuvailulla, tai henkilön tekemten analyysillä. Lukujen määrämittaisuus viittaa, että kirjan luvutus on tv-sarjan jaksotus. Ensimmäisen kakkoskauden jakson nimi on "Karaokekuningas", jossa Aarne Kallio saapuu Kemijärvelle kiikaroimaan, ja asetta käyttämään, kirjassa sama asia myös kerrotaan, mutta kirjassa lukuja ei ole nimetty, mutta tapahtumat vyöryvät samoin. Itse asiassa tv-sarjan siirrossa kirjaksi on minusta onnistuttu kohtalaisesti. Mikään elämää suurempi teos tämä ei ole, vaan lähinnä juoni- ja henkilövetoinen kertomus. Kirjoitettuna tietyt "alapääläpät" tuntuvat roisimmilta kuin sarjan loistavien näyttelijöiden esittämänä ja tapahtumia on liikaa, ja kohtaukset ovat minusta liian voimakkaita.
Kirja perustuu Taivaan tulet tv-sarjan toiseen tuotantokauteen, jossa päähenkilö poliisi Rauni Väänänen-Viherkoski on avioitunut lääkäri Erkkinsä kanssa, joka on leskimies, kahdella lapsella siunattu. Raunin isä Pekka on sairaalan dementiaosastolla, ja äiti on hukkunut avantoon. Muita hahmoja ovat Sinikka Ström kaupunginjohtaja, Päivikki Korkea-aho hoitaja, sekä Raunin kollega poliisi Aimo Peltoniemi, jonka hahmosta tv-sarjassa kovasti pidin niin kuin Rauninkin, joka muuten tuli kotiseuduilleen etelästä, oli ollut Kilon poliisi. Aimon ja Päivikin välit kuumenevat monessakin mielessä, kuten dementiaosaston asiat. Aimon tili ja sairaalan lääkeverasto tyhjenevät. Paha hoitaja leimasi ylihoitajan hulluksi ja lääkärin rikolliseksi, ja työpaikkakiusasi lähes kaikkia. Näistä ei oikeudessa koskaan rankaista, mutta luultavasti sisar hento valheinen sai muista ansioistaan ison kakun.
Neljän kopla tai juopporemmi (tuttu ykköskaudelta niin ikään) kokee muutoksia, kun kämppä ja Jetsun Tex Willerit palavat. Kirpparilta saadaan toki uusia Tex Willereitä, mutta kopassa ilmestyy vauva, joka ristitään Urhoksi. Urho raitistuttaa remmin, ja miehet käyvät "huoltajuuskiistaa" tai vaativat oikeutta kasvattaa lasta. Raunin biologinen kello tikittää, ja hän vaatii aviomieheltään tekoja, tekoja vaatii Erkin Saanakin, tytär oireilee nuoruuttaan, on ekstaasissa ja sitten teholla. Sinikka Ström joutuu kokemaan tyttärensä Sinin isän kiikaroinnit, ja poismenon ja kamalan keskenmenon. Kallungin menneisyys kummittelee, mutta selviää, monta muuta kaunaa kahinoidaan ase kädessä ja kiukku kasvoilla ...
Isoin tapahtumavyyhti liittyy eräiden aineiden kauppaan. Kopla saadaan kiinni, sitä ennen dementiaosaston hoitajien välit kiristyvät, Aimo nollaa elämänsä ja poistuu hetkeksi kaupungista ja majoittuu radan vieressä, eikä naisten kanssa vieläkään natsaa.
Teksti ei nosta ihmisiä jalustalle, vaan näyttää ihmiset raadollisina viettiensä vankeina. Minusta kielen käyttö on jo liiankin suoraa ja roisia, kun Rauni esittelee bilogisen kellon mukanaan tuomia haasteita lääketieteellistä julkaisua lukevalle Erkilleen tai kun kaupunginjohtaja Sinikka Ström kertoo vanhalle kylässä käyvälle äidilleen rakastumisen fysiologisia vaikutuksia. Oi sitä romanttisen rakastumisen ihmettä ja viatonta avio-onnea, Toisaalta entinen ryyppyremmi kuvataan Urhonsa kanssa leperteleviksi esimerkkikansalaisiksi, eli tasa-arvoa tämäkin. Kaverit lukevat vauvalle Tex Willereitä, Muumia ja Myyrää. Ryyppyremmi on lopettanut pontikan myyntinsä, ja käyttäytyvät siivosti. Erkin lapsista tytär oireilee, poika ei. Erkki on esimerkillinen isä. Päivikki rötöstelee, Aimo kärsii. Tehtaanjohtaja Launis vaihtaa vapaalle, kumma kyllä silloin mopo alkaa keulia, oikea mopo keulii vain vaihde päällä.
Julkaisen nyt postauksen, sillä sarjaa esitetään TV2:ssa aina keskiviikkona, ykköskauden uusinnat ovat lopuillaan, ja jatkuuko se kakkoskaudella, joka tapauksessa keskiviikkoisin kannattaa avata TV2, klo 21. Arvostan kotimaista tv-tuotantoa, sarja oli minusta ykkös- ja kakkoskaudella hyvä (enempää en ole katsonut, jos on tullutkaan), kirja on tarkoitettu sarjan faneille ja on hieno ele, ottakaa arviointi "huumorilla", oikeasti sarja nostaa kovia asioita ihmisten arjesta.
Punainen kukko on nimitys tulipalolle.
***
Taivaan tulet tv-sarja päättyyi lutuisasti häihin. Densojengin raittiuskin piti.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Satanen
ÄIDINKIELI II, ylioppilastutkinnon esseekokeessa, 24.9.2012 oli tehtävä 9 seuraavanlainen
Analysoi ja tulkitse Päivi Alasalmen novellia Sata
Sivuilla 4-5 oli Päivi Alasalmi: Sata (novelli), Koirapäinen pyöveli (2010)
Novelli alkaa
"Nyt oli talvi hänen ehdoton suosikkivuodenaikansa, niin kuin nuorena oli ollut kesä. Nyt olivat talvi ja ääneti puihin leijuvat lumihahtuvat, ja sinä päivänä vanhainkodin arpajaiset, hänelle tärkeitä asioita."
Novellissa on kaksi aikatasoa kyseinen vanhus muistelee numeroin elämäänsä, lähinnä traumojaan, missä hän joutui patoamaan tunteensa sisälleen alistettuna naisena, ja laskemaan ensin kymmeneen, ja pian päästään nollaan, absoluuttiseen nollaan, missä ei enää mitään tapahdu, eikä ole elämääkään.
Monen nykyvanhuksen lapsuus on ollut "kultaisen" kasvatuksen kyllästämää. Vanhemmat, opettajat ja muut auktoriteetit ovat olleet oikeassa. Naisen asema on ollut heikko, ja tämäkin vanhus on aina ollut korrekti, mielenkuohunsa hän on taltuttanut laskemalla "kymmeneen". Sillä on selvitty, sinnitelty vähämielisen lapsen kanssa, ja vilunkiaviomiehen pettämisten ja kaikki on lopulta padottu sisään...
Joskus lienee hyvä neuvo, ei kannata suutuspäissään ehkä ensi reaktiota kailottaa muille, mutta kaiken kritiikin patoaminen sisälle ei ehkä ole viisasta.
Novellissa tuodaan kaksi aikatasoa esille, nykyisyydessä oleva vanhainkotielämä, ja lumihiutaleiden seuraaminen ja eräät muut tapahtumat, jotka liittyvät tunteiden ilmaisuun ja velliin, menneessä ajassa elämän kipupisteet, joista moni on liittynyt elämän avaintapahtumiin, ensirakkauteen, petetyksi tulemiseen, naimisiinmenoon, lasten saamiseen ja kohtaloihin, yksinjäämiseen ja sairastumiseen.
Päivi Alasalmi (s. 7.8.66) oli minulle uppo-outo kirjailija, mutta täytyy tunnustaa, että Sata on näppärä novelli. Se toimii, ja antaa varmasti saman haasteen yo-kokelaalle, lukion "esseistille" kuin kirjabloggarille.
Kertoja tässä on kaikkitietävä, kuten jokainen voi lainauksesta päätellä. Numerot lienevät tässä vain motiiveja.
Sata on tärkeä luku, nainen voittaa numerolla sata.
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
