Cecil Bødger: Karkuri ja musta ratsu.

Cecil Bødger Karkuri ja musta ratsu, Nuorten toivekirjasto n:o 180, WSOY, 1972, Toinen painos suomentanut Kaarina Ruohtula luultavasti tanskasta alkuteos Silas og den sorte hoppe (1967), sisällys ja 134 sivua 11:ssa luvussa.

Kirjan päähenkilö on Silas, kolmitoistavuotias poika, joka karkaa sirkuksesta, koska äidillä on suhde miekannielijän kanssa, isästään hän ei tiedä. Philippe, miekannielijä, pakottaa Silasta nielemään miekkaa, mutta Silas ratsastaisi mielummin, mutta ei ole hevosta. Riidan ja pahoinpitelyn jälkeen Silas piiloutuu puuhun ja pakenee veneellä. Silas ajautuu veneellä Bartolinin hevostallin rantaan. Silas voittaa oman hevosen Bartolinin haluttua ilmaisen apulaisen. Jos Silas tippuisi hevosen selästä, tulisi hänen tehdä ilmaiseksi kymmenen vuotta töitä, jos Silas ei putoaisi, hän saisi hevosen omakseen. Kansikuvassa lienee tuo "hevonen". Silaksen vaikeuskerrointa lisää se, että hevosella on vain riimu, ei suitsia, ei kuolaimia eikä satulaa. Silas saa taltutettua villihkön hevosen, eikä putoa selästä, vaikka tamma vikuroi. Vedonlyönnissä on liian korkeat panokset, hävinnyt Bartolin hosuu talikolla Silasta, jotta hevosta ei tarvitsisi antaa. ...Silas ratsastaa kylään, joka vaikuttaa autiolta, mutta jossa ollaan epäluuloisia, ja kysellään häädöistä ja voudeista. Silasin hevosta ihaillaan, luullaan varastetetuksi, ja Silas huumataan. Silas päätyy perheeseen, jossa on sokea tyttö Maria, jota Silas ehdottaa suutuksissaan myytäväksi miekannielijälle sirkukseen. Maria yrittää kostaa Silasille. Silas törmää kieroon kauppiaaseen, ja lehmäpaimen Godiin, joka on rampa, mutta viisas. Lehmän käsittelijänä hän on oiva, saa viheltämällä lehmät tottelemaan. Lopuksi kylään saapuu Silas, Godi, saukonpyytäjä Aron, Maria, mutta myös sirkusseurue, jossa on miekannielijä, ja Silasin äiti. Markkinapäivänä tapahtuu loppuselvittelyt niin lasten kuin hevosen osalta, konnat saavat palkkansa tai "palkkansa"   ....

Silas vetää aina pisimmän korren, Godin ja Marian asiat  järjestyvät.

Tarina tapahtuu aikana, jossa ei ole nykyajan mukavuuksia, ei autoja, ei puhelimia, eikä sosiaaliviranomaisia eikä ilmeisesti kunnon poliisilaitostakaan, mutta verottajasta ja veroista puhutaan..

Tässä kirjassa on minusta hyvin paljon sama kaava, kuin Leopardissa, joka on kirjoitettu vuonna 1970, tanskalaisten lähteiden mukaan muutamassa kuukaudessa. Säännöllisesti jotakuta pahoinpidellään, tai jonkun henkiriepu lepattaa heikosti,
-Tapan hevosen, jos et kerro (Silas puhuu)
-Aioin leikata pääsi poikki, sähähti Maria vihaisesti hampaittensa välistä s.59

Piiska iski viuhahten Silasta ... piiskaaminen jatkuu, kunnes... sivalsi taas piiskalla poikaa niin että tämä putosi tielle. ss 62-63

Ruumiillisesta kurituksesta puhutaan monesti, ja Silas pyytää olutta ruokajuomaksi, ja toistekin annetaan olutta.Tässäkin tarinassa on paljon epäloogisuuksia, eikä tarinaa päätetä, tosin tälle on jatko-osia.

Minusta Bødger on kuvannut hevosen hoitoa hyvin. Heinää tiputetaan ylisiltä heinähangolla, lantaa luodaan lapiolla ja talikolla. Myös ratsastuskohdat tuntuvat oikein kerrotuilta. Godi on lehmäpaimen, joka osin viheltämällä saa lehmät tulemaan paikalle. Tähän myös uskon. Lehmät reagoivat minunkin kokemuksen mukaan vihellykseen.

***
Tanskalaisten www-sivujen mukaan Bødger on syntynyt vuonna 1927, ja ollut varsin tuottelias kirjailija. Tämä "Silas ja musta hevonen" -kirja on ensimmäinen osa 14-osaiseen Silas-sarjaan, joista viimeinen on tanskalaisen wikipedian mukaan kirjoitettu 2001, viimeinen Bødgerin teos on vuodelta 2003.

Cecil Bødger: Leopardi

Cecil Bødger Leopardi, Nuorten toivekirjasto n:o 226, WSOY, 1976, suomentanut Aaro Lassi luultavasti tanskasta alkuteos Leoparden, 1970, sisällys ja 187 sivua 19:ssa luvussa.

Leopardi tapahtuu Etiopiassa. Teos alkaa lehmän poikimisella. Päähenkilö on Tibeson, nuori paimenpoika, joka on vastuussa perheensä lehmistä, aaseista ja hevosista. Poikiminen onnistuu hyvin, mutta vasikka katoaa. Tibesonin käsitys on, että vasikan on siepannut (myyttinen) leopardi. Kun leski-äiti lähtee markkinoille ostamaan tavaraa lähempänä kaupiteltavaksi, Tibeson menee naapurikylään kysymään poppaukon apua leopardiongelmaan. Poppaukkoa ei näy vaan seppä, jolla on ahjo ja pahoja ajatuksia. Tibeson kertoo karjavarkaasta, jolla on omituinen merkki jalanpohjassa, ja kertoo kadonneesta vasikasta. Seppä on tämän jälkeen maanisen kiinnostunut Tibesonista, alkaakin loppukirjan kestävä kujanjuoksu, jossa Tibeson yrittää paeta seppää, mutta seppä tulee aina uudestaan vastaan. Seppä jättää Tibesonin kuolemaan autiokylään, tulee kaupunkiin, jossa Tibeson on vaihtanut nimensä ja seppä kaappaa Tibesonin kaverina olleen Sokina-tytön  ... Tibeson pukeutuu tytöksi ... Sattumusten summana päästään loppuun.

Cecil Bødgerin teos Karkuri ja musta ratsu, on hyvin saman tyyppinen juoneltaan. Se on hyvä kirja, eli "formaatin" siirto toiseen maanosaan ei onnistunut, vaikka vmpäristön kuvaus ja tapojen kuvaus on ehkä parasta teoksessa, mutta juoni on täysin tuulesta temmattu sattumusten suma tai summa. En lämmennyt tälle, mutta teini-ikäinen voi.

Kansikuva on upea. Tibeson juoksee pakoon. Kadun kiveys on hieno.

Kirjailija(tar?) on tanskalainen, joka on oleskellut Etiopiassa.

***
Lehmä poikii teoksessa laidunolosuhteissa. Olen nähnyt yhden laidunpoikimisen, ja siinä asiat tapahtuivat toisessa järjestyksessä kuin tässä. Ensin lehmä oli rauhaton, ja häntä jännittynyt kaarella, lopussa lehmä makasi jalat suorina laitumella kyljellään, ja vasikka syntyi. Kun vasikka syntyi, sekä vasikka että lehmä ammuivat varsin kovaa. Lehmä nuoli vasikan heti puhtaaksi (tässä odottelee pitkän tovin), ja muut lehmät myös haistoivat vasikkaa, ja nuolivat, tässä ei tapahdu niin. Näkemässäni tapauksessa muut lehmät tulivat heti katsomaan uutta tulokasta puoliympyrään, tässä eivät tule. Vasikan pystyyn pääsy kesti varsin pitkään, ei saa etujaloilla "tukea". Kun vasikka sitten seisoi omilla jaloillaan, se jonkin ajan kuluttua alkoi etsiä utareita, mutta lehmä pyöri jonkin aikaa, ennen kuin vasikka oli niin jaloillaan, että imeminen onnistui. En sano olevani vasikan syntymisen ammattilainen näkemäni yhden tapauksen perusteella, mutta Bodgerin kuvaus ei ole myöskään vakuuttava, koska muutama asia näkemässäni synnytyksessä tapahtui aivan toisin. Tibeson tietää, että vasikka on lehmä. Kuinka kummassa? Sukupuolen toteamiseksi pitää nähdä vasikka aivan läheltä, mitä kuvauksen mukaan ei ehdi tapahtua. Teoksessa Tibeson tulee kertomaan vasikan katoamisesta kotiin. Äidin mukaan ei ole uudessa tilanteessa illalla maitoa puuroon, vaan on laitettava vettä. Miksi? Lehmähän poiki juuri ja varmasti lypsää, eikä vasikka ole juomassa maitoa. Ennen poikimista maitoa ei tule, eli maitoahan pitäisi juuri olla puuroon enemmän ei vähemmän.

Sonnivasikka varmasti päätyisi lihaksi, mutta lehmävasikka tulee sukukypsäksi aikaisintaan vuoden ikäisenä tuossa tilanteessa ehkä myöhemmin, ja kanto-aika lienee hieman yli yhdeksän kuukautta, eli lehmävasikan maitoa olisi pitänyt odottaa noin kaksi vuotta.