Gosginny Sempe: Nikke vauhdissa

 

Goscinny -  Sempe: Nikke vauhdissa, Pikku Niken uudet seikkailut 3 alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, 2004, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 365

Nikke on ranskalainen pikku poika, jonka seikkailuista kaverien kanssa Nikke-kirjat kertovat. Tämä kirja alkaa joulusta ja loppuu pääsiäisen viettoon.

Joulu on tulossa ja isä kertoo, että joulupukilla on ollut rekionnettomuus, ja rahat vähissä. Niken pitää olla järkevä, ja toivoa vain muille jotain. Nikke toivoo kirjeessään vanhemmille punaisen auton, Sopalle lomaa, hän muistaa myös opettajaa, Ann-Marieta ja Klokua, jolla on jo keltainen pyörä, jolla treenaa pyöräilyä. Kloku on koulussa huono. Toisessa tarinassa isä toheloi joulukuusen ja koristeiden kanssa, mutta joulu saapuu ajallaan. Sukulaisten häissäkin ollaan, ja kirja päättyy pääsiäiseen. Pääsiäistä lähdetään viettämään Mummin (Niken äidinäidin) luokse maalaistaloon. Niken isä ei haluaisi lähteä, mutta äiti voittaa aina väittelyt. Ruuhkia on ja Niken isän oikoreitti on umpikuja, lisäksi isän auto alkaa savuttaa. Perillä Nikke saa suklaamunia ja isä työlistan. Isä murjottaa ja haluaa lähteä kotiin, mutta ei saa autoa korjattua. Perhe matkaa kotiin junalla ja isä joutuu hakemaan auton Mummin tyköä myöhemmin yksin. Niken isä ei pidä Mummista, ja se on vakioriidan aihe.

Tarinoita on yhteensä 45.

Niken koulussa tapahtuu tarinoissa paljon sattumuksia. Pojat tuovat kouluun tavaroita, jutun mukaan Cyrille on tuonut valkoisen hiiren, Henri nyrkkeilyhanskat ja läiskii muita, Kloku on tuonut väärennetyn lapun, ja Albert tuhkarokon. Kun Jori tuo rullaluistimet, on hulina valmis. Soppa takavarikoi rullaluistimet, kokeilee niitä ja teloo itsensä. Myöhemmin Jori tuo kouluun pelilaudan, monopolin tapaisen pelin, mutta pelaaminen menee tappeluksi. Pojat leikkivät koulun jälkeen usein joutomaalla ja yleensä leikki jää sivuosaan, rugbya pelataan, mutta pojat häipyvät, kun hätäpotkun jälkeen kuuluu älähdys. Joutomaalla kaivetaan lammikkoa, projekti alkaa, mutta varmasti päättyy, kun poikien vaatteet ovat mutaiset.  

Bledurt rouvineen asuu Niken naapurissa, ja toisena naapurina on Lavalin perhe, joiden tyttöön Ann-Marieen Nikke on pihkassa. Bledurtilla ei ilmeisesti ole lapsia. Niken isä ivaa Bledurtia, mutta Bledurt on väleissä Niken äidin ja Niken kanssa. Bledurt hoitaa Nikkeä, kun Niken vanhemmat ovat poissa, Bledurt pelaa jalkapalloa Niken kanssa, ja ikkuna menee rikki, eikä Niken potkusta. Niken isä haukkuu Bledurtia lihavaksi, ja Bledurt tunnustaa, että muutama miseliini on kertynyt vatsan ympärille. Niken isä ja Bledurt lähtevät metsälenkille, ja Nikke tulee mukaan. Sunnuntaisin lenkit saavat jatkua, kun löytyi mukava ruokapaikka, jossa saa lisäksi aperitiiveja.

Tarinoissa pojat ovat aina lopulta iloisia, aikuiset yleensä eivät, ja lapset ainakin ovat onnellisia. Kun Nikke menee parturiin, tulevat kaverit mukaan, ja soppa on valmis. Parturi rastii lopulta asiakasryhmistä lapset pois. Suklaatehtaassa pojat viihtyvät, opettaja ei. Kerran sataa lunta. Vanhemmat eivät yhdy lasten riemuun lumesta.

Nikke-kirjat ovat myös ajankuva lasten kasvatuksesta, mutta myös opetusvälineistä. Kotona ei ole kuin lankapuhelin, ei kameroita, ei nettiä, eikä somea, mutta poikien kaveruus kantaa.  Koulussa on huonosti toimiva projektori. Valokuvat pitää kehittää, ja kaitafilmeissä ei ole ääntä. 

Nikke vauhdissa on mukava kirja Nikke-kirjojen ystäville. Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinnyn (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Aiemmin julkaistiin  viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla).

Rene Goscinny kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke vauhdissa sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, ykkösosa oli Nikke palaa lomilta tämä on kolmos osa, kakkososasta on Nikke on paras. 

Goscinny - Sempé: Nikke palaa lomilta

 

Goscinny - Sempé; Nikke palaa lomilta, Pikku Niken uudet seikkailut 1, alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 318.

Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinny (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain lyhyitä Nikke-tarinoita Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Niistä on julkaistu viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla). Päähenkilö Nikke on tavallinen pikkupoika, joka asuu isän ja äidin luona. Nikke käy koulua, ja hänellä on paljon kavereita. Kirjojen idea on Niken rikas elämä, jossa tapahtuu, ja asiat on esitetty koomisesti Niken kertomana.

Rene Goscinnyn kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Renén tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Jean-Jacques Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke palaa lomilta sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, jotka on Ranskassa julkaistu yhtenä niteenä Histoires inédites du petit Nicholas, Suomessa niteestä on julkaistu myös teokset Nikke on paras ja Nikke vauhdissa.

Nikke on ollut kesälomalla ja koulu on alkamassa, Nikelle ostetaan koululaukku ja penaali. Niken vaalima rusketus on häviämässä. Niken isä ja äiti rakastavat Nikkeä, mutta ärsyyntyvät usein (aina?) Niken kysymyksiin. Naapurin Ann-Marie saapuu myös lomalta, Nikke haluaisi näyttää rusketuksensa, mutta punastuu. Nikke on ihastunut Ann-Mariehen.  Ann-Marien muuutosta Niken naapuriin kerrotaan tässä kirjassa. Naapurit ovat hyvin kiinnostuneita muutosta. Niken toinen naapuri on Bledurt, joka kiusaa Niken isää, tai ainakin ärsyttää. Ann-Marien sukunimi on Laval, ja Ann-Marien isä on Tavaratalo Pienpennin osastopäällikkö. Kirjan tarinoissa naapurusten välille tulee kitkaa, mutta Nikke ja Ann-Marie ovat ystäviä ja Nikke on (salaisesti) pihkassa Ann-Marieen.

Kirjan paras juttu minusta Ruokala. Nikke joutuu menemään koulun ruokalaan syömään sillä äiti ja isä ovat menossa yhdessä jonnekin. Yleensä Nikke käy syömässä kotona, ja ruokalassa syövät vain ne, jotka asuvat kaukana koulusta tai ovat toiselta paikkakunnalta. Nikke ei halua mennä ruokalaan, koska jännittää kovin. Kun Niken pitää tehdä jotain, äiti sanoo Nikkeä kullaksi, ja isoksi pojaksi. Nikke on hermostunut, koska ei tunne ruokailijoita, lukuunottamatta Henriä. Niken perheessä käydään tavanomainen riita, ja lopulta Nikke sanoo että menee syömään ja meneekin. Ruokalassa on kivaa ja ruoka on aivan loistavaa, paistia ja vanukasta. Illalla Niken äiti hermostuu, kun Nikke ei jaksa innostua äidin pöperöistä ja kehuu koulun ruokalan paistia ja vanukasta.

Niken äiti ei pidä vierailuista, joita kirjassa on paljonkin. Isän koulukaveri Leon Labiere tulee vierailulle. Leon Labiere naureskelee isän huonolle koulumenestykselle ja kepposille, ja isä hermostuu näihin paljastuksiin. Niken isä ja äiti pahastuvat ja hermostuvat helposti. Isän naimaton Eugene-veli käy vierailulla, ja veljekset tekevät kepposia toisilleen. Niken äidin Mummin merkkipäivää vietetään ravintolassa, jossa ei haastavia tilanteita puutu.

Pojat perustavat salaseuran kaatopaikalle (tässä kirjassa se on käännetty joutomaaksi!). Kaikki menee hetken hyvin, mutta Kloku ei muista tunnussanaa ja kaaos on valmis. Klokun syntymäpäivää vietetään ja Klokun isä turhautuu kun yrittää näytellä nukketeatteria, ja pojat menevät katsomaan tv:tä. Pojat ovat auttamassa myös Klokun muutossa ja farssi on valmis. Niken isä hankkii TV:n mutta laite viedään pois, kun isä huomauttelee ruokaohjelman aikana Niken äidin keittotaidoista, perheriita ja mökötys alkavat.

Isät ovat hyvin kateellisia toisilleen. Jorin isä on miljonääri. Nikke menee tässäkin kirjassa Jorin luo, 

Nikke kehuu isän tekemää autoa Jorille, joka haluaa auton. Niken isä ei myy autoa, joten Jorin isä tulee opettelemaan mäkiauton tekoa Niken isän luo. Poikien kotoa lähetellään lappuja kouluun, ja vanhemmat tekevät poikien kotilaskuja, jotka aina tuntuvat olevan kanatilan ongelmia, kanat munivat, ja kysytään munamäärää, mitä isät  yrittävät ratkaista. Niken isä palkkaa Nikelle yksityisopettajankin, joka hermostuu Nikelle. Äitikin menee kouluun, nimittäin autokouluun, jotta pääsee liikkumaan. Autokoulu ottaa äidin ja isän hermoille, mutta äiti saa ajokortin, mutta ilmoittaa, että ei aio ajaa autolla metriäkään.

Kirjassa on 40 pientä ja hauskaa tarinaa, jotka viihdyttävät Niken ystäviä. Nikke on oma itsensä reipas, ja spontaani, kuten vanhempansa. Vanhemmat pahastuvat poikia helpommin, kuten Goscinny tekstittämässä Asterix-sarjassa. Minusta Nikke palaa lomilta on hyvä kirja, mutta ei kokonaisuutena yllä alkuperäisten Nikke-kirjojen tasolle. Ranskankielisestä alkuteoksen loppu tarinat on julkaistu Suomessa kirjoissa: Nikke on Paras sekä Nikke Vauhdissa. Kirjan toteutuksessa olennainen osa on loistavan  Jean-Jacques Sempén kuvissa

*****
Rene Gosginnystä olen postannut myös Ahmed Ahneen, Lucky Luken, Asterixin ja Umpahpahin tekstien ansiosta.

Onneksi olkoon Nikke!

Laulun sanat ilman sävelmää ... alkaa esipuhe, joka ylistää Jean Jacqcues Sempéä, joka on kuvittanut Nikke-kirjat. Rene Gosginnyn hauskat sanat ovat usein kehun kohteena. Esipuheessa Anne Gosginny kertoo, että on vielä 10 uutta tarinaa.

Teos on kahdestakin syystä arvokas, siinä on ensimmäinen Nikke juttu, joka on julkaistu 29.3.1959 Sud-Ouest  -lehdessä  ja tarinan nimi on Pääsiäismuna, joka kertoo pääsiäismunien maalaamisesta, poikien suklaan syönnistä, mahakivuista, äitien reaktioista, isän kellon katoamisesta, naapuri Bledurtista ja on tarinassa uusi poikakin, jolla on lapamato.

Toiseksi Sempen uudet akvarellilla väritetyt kuvat vuodelta 2008 ovat hienoja ja kauniita. Tämä on kymmenes Nikke kirja, ja olen kuusi lukenut ja useasta postannutkin, mutta tämä kymmenes on hieno keräilijän kannalta, värikuvien ja ensimmäisen tarinan kannalta.

Gosginnystä olen postannut Lucky Luken, Asterixin ja Umpahpahin tekstien takia.
-
Kirja on ostettu kirjakaupasta.

Nikke kesälomalla ja isän kanssa torilla

Sempen ja Gosginnyn tekemät Nikke-kirjat ovat hyviä. Pikku-Jokkena luin niitä, ja nyt yritän vähän analysoidakin.

Nikke kesälomalla kirjan ensimmäisessä jutussa Isä päättää juttu alkaa seuraavasti

"Joka vuosi, ainakin viime vuonna ja toissa vuonna, sitä ennen on niin kauan sitten etten minä muistakaan, isä ja äiti riitelevät kovasti siitä minne mennään lomalle. Sitten äiti rupeaa itkemään ja sanoo lähtevänsä äitinsä luokse, ja minäkin itken koska pidän mummista mutta hänen luonaan ei ole rantaa, ja lopulta mennään sinne minne äiti haluaa ja se ei ole mummola.

Eli aikakäsitys. Niken "aina" on viime ja edellisvuosi. Joka vuosi eli  "aina" äiti ja ja isi riitelevät, ja äiti voittaa, mutta ei mennä mummin tyköön, vaan rannalle. Mielstäni koko kappale kuvaa Niken maailmaa. Se on positiivisen minäkertojan iloinen tulkinta riitaisasta aikuisten maailmasta. Onneksi Nikke ei ymmärrä, mitä tarkoittaa muuttaminen äitinsä tyköön...

Rannalla on kivaa juttu alkaa

"Rannalla pidetään aina hauskaa. Minä olen saanut kavereita, on Pascal ja Denis ja Marcel, hän se vasta on tyhmä "....

Eli aina Nikke on kavereiden kanssa, ja kaikilla on ominaisuuksia, nykyisin ikävätkin asiat todetaan ilman ennakkoluulon häivää, eli tyhmä, lihava (Simon), huono koulussa (Kloku), hurja mottamaan (Henri). Tämä on minusta toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, lapsen silmin.

Kesälomalla tapaa tyttöjäkin.

Leikittiin kauppaa juttu alkaa.

"Tytöissä on se vika, etteivät ne osaa leikkiä, itkevät kaiken aikaa ja sitten aiheuttavat aina ikävyyksiä. Täysihoitalassa niitä on kolme.  ....Antoinen selitti, miten ärsyttävää, kun oli tyttö siskona ..."

Rankka väite tytöistä kerrotaan taas ilman mitään ennakkoluuloa. Lopun ajatus on myös mainio, arsyttävää, kun tyttö on siskona, kääntäjä on todella onnistunut, luuleeko pikku poika, että voisi olla poika sisarena :)

Niken perheessä vain isä käy töissä, ja rahaa ei aina ole. Niken isä nalkuttaa kuluista, ja joutuu joskus vastaamaan nalkutuksestaan, kuten lempijutussani Isä kanssa torilla (Nikke ja kostajien sakki).

Päivällisen jälkeen isä ja äiti laskivat kuukauden menoja
-Ihmettelenpä mihin menee kaikki se raha jonka saat minulta, isä sanoi
-Sepä hauskaa, että kysyit, äiti sanoi, vaikkei hän näyttänytkään olevan naurutuulella ...

Tässä lapsen silmin joudutaan kohtamaan niukkuus, ja ongelma siitä, että perheen työnjako on erikoistunut, toinen on töissä ja toinen vastaa kodista. Koko torireissu on niin uskomattoman hauska, ja päättyy ravintolaillallisiin, koska ...
--

 René Goscinny kirjoitti ja Jean-Jaques Sempé kuvittivat vielä esimerkiksi ..

Nikke ja kaverit (Le petit Nicolas et les copains) WSOY 1965,

"Nikke ja kaverien" parhaita juttuja on minusta Filateliaa, missä pojat aloittavat postimerkkiharrastuksen ja arvata saattaa mitä tapahtuu. Minulla on itse kuvan postimerkki, ja siitä minulle tulee aina mieleen tämä tarina ja hyvät muistot. Tässä kirjassa kerrotaan myös Niken "silloisesta" naapurista ja naapurin tytöstä nimeltä Ann-Marie (Marie-Edwige). Tohtorit juttu symppaa myös koululääkäreitä. Salakieli on tarinan Jorin keksimästä viittoilu ja irvistelykielestä, jota ei luokassa kannattaisi kokeilla.

Nikke ja Nenä (Les recres du petit Nicolas) vuonna 1968.

"Nikke ja nenän" ensimmäisessä jutussa Niken lihava kaveri Simon erotetaan koulusta, voisarvien ja hillovoileipien syönnistä aiheutuneiden sattumusten vuoksi. Monet patoavat tunteita syömisen avulla, mutta Simonin tunteet pursuavat, jos hän ei saa syödä. Tässä loistavassa kirjassa Nikke saa myös tekonenän, josta tulee hankaluuksia koulussa, mummilta lahjaksi kellon, josta tulee hankaluuksia myös kotona, ja pojat tekevät sanomalehteäkin. Parhaita juttuja on minusta jalkapallo, jossa poikien peli muuttuukin isien peliksi, parasta tässä on taktiikkapalaverit ja selostukset pelin vaiheista, sekä sammakonpoikasista kertova Tuliharja. Tässä tulee esiin isien ja äitien erilaisuus, ja lopulta tehdään aina kuin äiti haluaa.

Päähenkilönä on minä-kertoja Nikke (Le petit Nicolas), joka on konttorissa työskentelevän hermoilevan isän (Papa) ainut lapsi. Äiti (Maman) on hieman takaireä kotirouva, jonka äiti eli mummi (Meme) saa Niken ihan perusisän näyttämään hermoheikolta ja naapuri Bledurt saa isän näkemään punaista pomo saa Niken isästä esiin keskenkasvuisen ja Niken harrastukset kuorivat isästä katteettomat kehut, hienosta pyöräilyurasta alkaen, jotka päättyivät äidin tapaamiseen.

Poikajoukossa Jokkis (Joachim) jää eniten sivuun, Paulin nopeutta, jotka johtuvat isoista likaisista polvista, mainostetaan usein, ja on Paul (Maixent) pääroolissakin Taikuri jaksossa, ja sille vintiöporukalle ei kannata vakavasti mitään näytää :)

Jorin (Geoffroy) isä on upporikas, ja heillä on autonkuljettajasta lähtien henkilökuntaa, ja tämä aiheuttaa päänvaivaa mm. koulun lääkärintarkastuksessa. Jori on rikkaudestaan huolimatta minusta ihan reilu ja mukava kaveri.

Ruffen eli (Rufus) isä on poliisi, jolla on merkitystä sekä Ruffen käytökseen, ja muiden käytökseen Ruffea kohtaan. Ruffe ei sen sijaan siedä yhtään kritiikkiä, hänellä on joskus poliisin pillikin mukana.

Koulussa on henkilökuntaa. Rehtori on peruspomo, joka ei onnistu luokan kanssa kovinkaan hyvin. Opettajatar (La maitresse) on kiltti ja alkaa oppia ettei pojat voi oppia. Välituntivalvoja Soppa (La Bouillon) eli herra Dubon on vanhan luokan herrasmies, joka tietää poikien metkut jo hieman paremmin kuin herra Forte. Luokan priimus on silmälasipäinen Albert (Agnan). Albert on joutunut väärään luokkaan.

Henri (Eudes) on hurjan vahva ja mottailee kaikkia. Myöhemmin ilmenee, että Henrillä on myös isoveli. Henri saa nyrkistä, kun nyrkkeilee englantilaisen vaihto-oppilaan kanssa, jonka sanavarasto kertyy ei-toivotulla tavalla.

Simonin (Alceste) intohimona on syöminen. Simon on minusta varsin älykäs ja aikaansaava kaveri, kun olosuhteet ovat otolliset, eli jalkapallokin sujuu, kun pelataan säilyketölkillä. Simonin suhde ruokaan ja omaan kehoonsa on minusta tasapainoinen, ruoka ei ole hänelle mikään ongelma.

Kloku (Clotaire) on huono koulussa, mutta hänen vanhempansa ovat pojasta huolissaan. Kloku juuri tämän ominaisuutensa ansiosta saa tilaa tarinoissa. Myös Klokun pyörälle kävi samoin kuin Niken ensimmäiselle pyörälle. Kloku kuitenkin on reilu kaveri ja hyvä ihmistuntija. Klokun vanhemmilla tuntuu olevan rahaa hieman enemmän käytössä kuin Niken.