Graham Greene: Kolmas mies

Graham Greene: Kolmas mies, 1982 kolmas painos, sivumäärä 136, The Third Man 1949. Kirjaston poistokirja (Turun Skanssin Monitori, 1 euro).

Tämä kirja perustuu Kolmas mies (The Third Man) elokuvan käsikirjoitukseen, joka on myös Graham Greenen käsialaa. Olen nähnyt tämän film noir -klassikon, jossa Orson Welles vilahtaa pahana Harry Limenä. Romaani on loistava: siinä on filmin asetelma mutta lisävalaisuin. Kirjassa halpahintaisen kirjailijan sekoittaminen miltei kaimaansa on toteutettu hauskasti. Teos avasi filmiä siis uudella tavalla, ja odotan seuraavaa Kolmannen miehen tv-esitystä.

Romaanin minä-kertojana on poliisi Calloway, joka tutkii Harry Limen rikoksia. Harry Lime on kutsunut Rollo Martinsin omasta mielestä typerän koulukaverinsa miehitettyyn Wieniin. Tapahtuma-aika on toisen maailmansodan päättymisen jälkeinen aika. Rollo Martinsin tultua Wieniin selviää, että Harry Lime on jäänyt auton alle ja kuollut. Martins menee rahattomana hänen hautajaisiinsa, jossa tapaa Gallowayn. Galloway tarjoaa ryyppyjä, ja Martins kertoo siteensä Limeen. On ollut Limen koulukaveri, Harry Limen koko toiminta on perustunut vilunkipeliin. Vilungista jäävät aina muut -yleensä Martins- kiinni. Martins on hieman hölmö kioskikirjoja syytävä uskollinen britti, joka ihailee Limeä, eikä usko poliisin vakuutteluja miehen täydellisestä moraalisesta rappiosta. Lime on väittänyt Martinsille olevansa lääkäri ja säveltäjä, ja säveltäjä hän ei ainakaan ole, tuskin lääkärikään. Martins on alussa muiden vietävissä ja hän uskoo olevansa Harry Limen maineen puhdistaja ja kaveri. Häneen ottavat yhteyttä Limen "peruukkiystävä" Kurtz, hän tapaa Harryn tyttöystävän Anna Schmidtin ja ruumishuoneen notaarin Kochin, joka puhuu kolmannesta miehestä. Tilanne tiivistyy, kun Koch murhataan. Kolmannen miehen ongelmaa toistellaan. Siihen ongelmaan pitää päätellä vastaus lähinnä itse, vinkiksi annetaan Kurtzin peruukki. Lopulta on tilinteon aika, ja tiliä tehdään itsensä kolmannen miehen kertaalleen kuolleen Harry Limen kanssa.

Kirjan miljöönä on miehitetty tai valvonta-alueisiin jaettu Wien, mutta kirja henkii aitoa valloitetun valtion tilaa. Neljällä voittajavaltiolla on oma valvonta-alueensa. Tässä vaiheessa jo liittoutuneiden edut olivat toisen suuntaiset ja yhteistyö ei enää pelaa. Mustan pörssin kauppa kukoistaa useimmat toimivat mustan pörssin kaupassa ainakin ostajina, kaikkea välitetään auton renkaista passeihin. Toiminnan johtajat saavat voittoja, yhä tuottoisimmille aloille mennään, lopulta välitetään lääkkeitä, ja niitä laimentamalla saadaan eniten voittoa ja tuhoa.

Rollo Martins tapaa Harry Limen. Loppu on varsin jännittävä, alkaa takaa-ajo Wienin maanalaisessa koko kaupungin kattavassa viemäriverkostossa, Greenen tyylin mukaan joku päähenkilöistä kuolee ja jäljelle jäävät, joutuvat tai saavat valita, miten jatkavat elämäänsä.

Koska kirjan minä-kertoja on Galloway, on tekstiin saatu uutta ulottuvuutta, mutta osittain minä-kertojan viittaa asetetaan Rollo Martinsin päälle seuraavasti "Martins kertoi minulle myöhemmin: -Kuljin virran vartta etsien Harrya, mutta minun on täytynyt pimeässä kulkea hänen ohitseen ..."


***
Rollo Martins kirjoittaa nimellä Buck Dexter, ja  hänet on sekoitettu kuuluisaan kirjailijaan Benjamin Dexteriin, jonka teoksista hänellä ei ole harmaintakaan havaintoa. Rollo on varsin yksinkertainen ja sinisilmäinen, tästä juonenkäänteestä on saatu jalostettua mainioita tuokioita. Tästä Kolmas mies -kirjan Rollo Martinsin kirjallisen alter egon Buck Dexterin sekoittamista vakavan proosan kirjoittaja Benjamin Dexteriin on tarkasteltu paljon Pierre Bayardin teoksessa, Miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut, josta huonohko bloggaukseni täällä. Rollo Martins joutuu järjestettyyn tilaisuuteen, missä puhutaan kirjoista, joita Rollo ei ole lukenut eikä kirjoittanutkaan. Hauskan ja hikisen tuokion jälkeen, jossa hän on saanut avata uusinta teostaan "Kaartuvaa keulaa" ja joutunut kommentoimaan kanssakirjailijoita, lopuksi hän signeeraa kirjallisuuden ystäville nimikirjoituksia. Tässä minusta irvitään myös kirjailijatilaisuuksissa kävijöitä. Benjamin Dexter -asiakin käydään jonkin näköiseen loppuun asti, kun laskut kirjailijatilaisuuden kustannuksista tulevat maksuun.
Rollo Martins kuitenkin tienaa ihan hyvin, mikä hänen ja Limen vuoropuhelusta tulee ilmi

"Kuinka paljon ansaitsee vuodessa villin lännen kirjoillasi, hyvä mies?
-Tuhat puntaa verollista. Minä ansaitsen kolmekymmentätuhatta verotonta. ...
.. -Ennen olit katolinen
Samassa vuoropuhelussa tulee ilmi myös Limen katolisuus, kuten Kiveä kovempi -teoksen Pinkien. Myös mysteerin vähittäinen avautuminen, ja loppuratkaisu ovat analogisia.

Limen moraali avataan neljännessätoista luvussa (seitsemäntoista lukua kaikkiaan)
Lime: "tuntisitko todella sääliä, jos joku noista pisteistä lakkaisi liikkumasta - ainiaaksi (ovat huvipuiston maailmanpyörässä, ja  alla liikkuu ihmisiä), jos sanoisin sinulle, että saisit kaksikymmentätuhatta puntaa jokaisesta pisteestä joka lakkaa liikkumasta ... vapaana tuloverosta ... ei saa minua kiinni, Rollo ...pulpahdan esiin jälleen ...
Greeneltä loistava valinta: Lime pulpahtaa esiin likaviemäristä.

Eikä se Rollo Martins mikään tyhjäpää ollut, ja loppu on onnellinen.

***
Wien on matkailukaupunki. En ole käynyt siellä, mutta James Bond- filmissä Vaaran vyöhykkeellä esitellään wieniläisiä valjakkoja, valssia, miljöötä ja myös huvipuistoa, ja Wienin maailmanpyörää jossa Kara Milovy ja James Bond "kuhertelevat", näyttelijöinä Timothy Dalton ja Maryam D'Abo. Filmissä Kolmas mies Rollo ja Harry ovat myös maailmanpyörässä Wienissä, mutta eivät kuhertele.

Graham Greene: Kiveä kovempi

Graham Greene: Kiveä kovempi, 7. painos 2010, Tammi, seitsemän osaa, sivumäärä 292,  alkuteos Brighton Rock, 1938. Suomentanut Tauno Tainio.

Kirjan avausvirke on tyrmäävä: Hale tiesi, ennen kuin oli ollut Brightonissa kolmeakaan tuntia, että he aikoivat murhata hänet. Charles Hale todella murhataan tai ainakin kuolee. Hän on Messenger-lehden (käännöksessä ilman artikkelia the!) kiertävä Kolley Kibber- mainosmies, jonka tapaamisesta saa rahapalkinnon. Kun Hale tajusi, että hänet tullaan murhaamaan hän lyöttäytyy rehevän naisen Idan seuraan. Iloluontoinen Ida, josta Hale etsi tukea että saisi elää, arvaa, että Halen kuolema ei ollut luonnollinen. Ida on utelias ja hän kyselee. Kolley Kibler piilotti myös kortteja, joiden palauttamisesta saa rahaa. Koska kahvilassa oli kortti, jota ei Hale laittanut, arvaa myös kahvilan tarjoilijatar Rose, että asiassa on jotakin hämärää, koska hän on nähnyt kortin jättäjän elossa Kolley Kiblerin kuoleman jälkeen.

Kirja on hyvä, mutta se aukeaa verkkaan. Kyse on Brightonin alamaailman välien selvittelystä, mihin verityö liittyy. Rikollisjoukot taistelevat vedonlyönnin kontrolloinnista aseinaan partaveitset ja happopullot.  Murhan tekijä on Pinkie seitsemäntoistavuotias rikollisjoukon pomoksi kohonnut katulapsi. Lapsi, koska hän ei ole kasvanut mieheksi monessakaan mielessä. Pinkie on paatunut, koulukiusaaja, joka on siirtynyt rikollisjengiin. Hän on psykopaatti ja vainoharhainen.

Graham Greenen Kiveä kovempi on hitaasti aukeava moraalinen pohdinta, jossa pinnan alla poreilee monta elämän kannalta keskeistä teemaa: kuolema, itsemurha, kuolemansynti, häpeä ja kunnia. Itse juoni on monelta osin epäuskottava. Juonilangat ovat hauraita. Toisaalta kirja on jännittävä ja juoni on ennalta arvaamaton ja oikeastaan sivuseikka, koska se on vain kehikko moraalisille tarkasteluille.

***
Kirja ei ole dekkari vaan tarina, jossa tarkastellaan miehen suhdetta naiseen (ei erityisesti päinvastoin), seksuaalisuutta tai sen suorittamista lähinnä miehen näkökulmasta, kuoleman syntiä, itsemurhaa, uskontoa ja moraalisia valintoja. Joudun reippaasti avaamaan teosta, mutta se sallittakoon.

Jos et halua juonipaljastuksia, lopeta tähän

Pinkie aikoo mennä naimisiin Rosen kanssa, jotta Rose ei voisi todistaa häntä vastaan mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Koska molemmat ovat katolisia kirkkohäät eivät ole mahdollisia, he ovat alaikäisiä. Rose pitää juuri tätä kuolemansyntinä. Minusta vielä pahempaa on Pinkien tekemät murhat. Rose kammoaa siviilivihkimystä, ja Pinkie kammoaa aviovuodetta. Pinkie on suorastaan neuroottinen jo etukäteen. Hän on joutunut kokemaan vanhempiensa joka lauantaisen jumppahetken, ja siitä on jäänyt liian isot arvet. Pinkie pohtii täyttääkö miehen mitat. Pinkien mielestä murhat eivät tuo kunnioitusta vaan suoriutuminen naisten kanssa. Greene oikein alleviivaa tätä häitten aattona "Morsian ja sulhanen; tamma ja orhi joka sitä astui ..." s.192. Pinkie ei rakasta vaan jopa vihaa ja inhoaa Rosea, ja se minusta on myös väärin. Pinkien suhde naisiin näkyy tamma-vertauksen kautta, hän kutsuu kaikkia naisia, myös Rosea lutkiksi tai nartuiksi.

Teoksen naiset on toistensa täydellisiä vastakohtia. Iloluontoinen Ida Arnold on rehevä, ja kaiken miesten kanssa kokenut, mutta jäänyt paitsi omaa lasta. Tätä seikkaa monesti alleviivataan. Joskin Ida pohtii ""miehet tuottivat hänelle pettymyksen itse toimituksessa. ... tunsi jälleen kiihotuksen liikahtelevan pettyneessä ruumiissa" s.178. Rose sen sijaan on pieni ja hintelä, ja Pinkie halveksii Rosea "katseli hiiren kalloa, luisevaa vartaloa ja halpaa pukua"! Graham Greene panee vastakkain Idan ja Rosen. Ida haluaa totuuden esiin, ja tavoittelee sitä omin vedonlyönnistä saaduin rahoin. Rose taas haluaa totuuden peittoon. Ida harrastaa henki-istuntoja (= spiristismiä) ja Rose käy messussa ja ripittäytyy. Rose uhraa itsensä valheellisesti Pinkien auttamiseksi, hän luulee pystyvänsä muuttamaan paatuneen Pinkien. Ida tietää, että ihmiset eivät muutu. Ida uhraa omia varojaan totuuden selville saamiseksi. Rose kantaa todennäköisesti sisällään Pinkien lasta, Idan rinnoilla ei ole ollut omaa lasta.

Teos on arvoituksellinen. Alun aavistus murhastakin saattaa olla väärä. Kuolema saattaa olla luonnollinen. Joka tapauksessa jengin oli määrä toimittaa Hale elävien kirjoista. Tästä näkökulmasta Pinkien psykoottinen ja vainoharhainen toiminta oli aivan turhaa, ja Greene on kuvannut tämän loistavasti. Se, joka veitseen tarttuu, se veitseen lopulta hukkuu.
***
Teemoja, joita en yleensä käsittele blogissani ovat uskonnollisuus ja seksuaalisuus. Koska bloggaan tästä teoksesta teen poikkeuksen. Kirjassa tarkastellaan molempia, ja ne ovat keskeisiä teemoja.

Pinkie suhdetta omaa seksuaalisuuteen tarkastellaan yllättävän suoraan ottaen huomioon, että teos on kirjoitettu 1920-luvulla. Vanhempien jokaviikkoiset ruumiinharjoitukset, joita hän oli katsonut voimattomana, hallitsevat häntä ja määrittelevät hänen suhteensa naisiin. Hänellä on suuria paineita asian suhteen. Murhattuaan Spicerin, hän makaa tämän tyttöystävän kanssa, ja se on hänen ensimmäinen kerta "jos häntä päästäisiin vertaamaan Spiceriin ja hänet havaittaisiin alamittaiseksi s.156 ... katsoi tyttöä himon vallassa ... kuin sukupuolivietti ... sen mukaan miestä arvostettiin. Spicerin tyttöystävä kysyy kai sinussa on miestä s.159. Tästä asiasta olisi lukuisia muitakin lainattavia kohtia. Pinkie pelkää olevansa alamittainen, ja kokee teot suorittamiseksi ja ahdistuu paineiden edessä.

***

Asiaan liittyy myös uskonto. Koska sekä Pinkie että Rose ovat katolisia: Oletko katolinen? Poika kysyi. Olen Rose sanoi s.60 ja he määrittelevät suhteensa uskoon ainakin seuraavasti "credo unum Dominum" s.60, josta tosin Pinkiellä oli oma väännös, joka kuvaa siitä luopumista. Lisäksi "Dona nobis pacem" on tärkeä, rauhasta Pinkie ei tosin pysty nauttimaan. He puhuvat myös seuraavaa: "Käytkö messussa? Eivät nämä Jumalan kieltäjät tiedä mitään. Tietysti on Helvetti". s.61. Minusta uskonnollinen teema tulee ilmi myös siinä, että murha tapahtuu helluntaina, ja puhutaan myös toisesta helluntaipäiväivästä, (Pyhän Hengen vuodatuspäivä on helluntai ja helatorstai on Jeesuksen taivaaseen astumispäivä).

Kuolemansynti nousee keskusteluissa kahdesta suunnasta itsemurhan kautta, ja siitä, että he eivät mene kirkossa naimisiin, vaan maistraatista (pieniä järjestelyjä), ja he kuvaavat tilaa kuoleman synniksi. En ole asiantuntija, mutta jääkö tästä puuttumaan avioliiton sakramentti, mutta sormuksiaankaan he eivät hanki.


Pinkie, joka psykopaattina osoittaa täydellistä tunteettomuutta,  pelkää vailla synninpäästöä olevaa kuolemaa s.215.

Lisäksi teoksessa on monia kohtia, joita voisi olla analysoida. Rose asuu nykyisin, ja Pinkie ennen
Paradise Piecessä (todellisuudessa Brightonin vuokraslummia), avioliiton alla puhutaan, että  tietämättömyyden Eedenin portti meni kiinni.

Teoksen nimellä voit etsiä selityksiä. Brighton Rocks lienee paikka aallomurtajilla, kiviröykkiö, mutta se voi tarkoittaa jotakin muuta. Suomalaisessa nimessä, oliko Pinkie kiveä kovempi? Minusta sydän ainakin oli.

***
Tätä käännöstä hieman pohdin:
s. 31 "Tämä on minun ensimmäinen päiväni. Nyt on vasta ensimmäinen henkähdystauko". Eli nuori tarjoilitar Rose puhuu, ja pian hän kertoo, että "Nähkääs olen täällä vasta toista päivää".

***
Graham Greene (1904-1991) oli englantilainen kirjailija, jonka neljäs teos oli yllä mainittu Brighton Rock. Kolmas mies Orson Wellesin tähdittämä loistava filmi perustuu Graham Greenen tekstiin, ja sen romaaniversio on julkaistu vuonna 1949, josta kirjasta bloggaus täällä.