tiistai 19. toukokuuta 2026

George Eliot: Rehdin miehen rakkaus

 


George Eliot: Rehdin miehen rakkaus, alkuteos Adam Bede 1859 suomentanut Aune Brotherus, WSOY 1946, sivumäärä 512.

George Eliotin klassikkoromaani Rehdin miehen rakkaus alkaa Jonathan Burgen puusepänverstaalta heinäkuussa 1799. Verstaalla ovat töissä  Beden veljekset Seth ja Adam. Sethin rakastumisen kohde on Dinah Morris, joka asuu kylässä herra ja rouva Poyserin luona. Dinah on 25-vuotias ja orpo. Hän saarnaa metodistien kokouksissa. Seth on myös metodisti. Seth tunnustaa rakkautensa Dinahille, mutta Dinah vastaa, että ei ole rakastunut ja noudattaa kutsumustaan. Romaanin päähenkilön Adam Beden ihastumisen kohde on 17-vuotias Hetty Sorrell, joka on piikana Poysereilla. Hetty täyttää heinäkuussa 18 vuotta ja hän on monien miesten katseiden kohteena.

Kirjassa kuvataan laajasti ja rakkaudella kyläyhteisöä, maisemia ja yhteisön jäseniä. Kylän kirkkoherra Adolphus Irwine on rauhallinen ja suhtautuu neutraalisti metodistien herätysjuhliin. Beden veljekset ovat järkeviä ja siivoja, mutta heidän isänsä Thias suistuu kännipäissään virtaan ja kuolee. Dinah Sorrel tulee auttamaan perheen äitiä Lisbethiä hautajaisjärjestelyissä.

Hetty tietää, että Adam on ihastunut häneen. Paikallinen aatelinen kapteeni Arthur Donnithorne flirttailee Hettyn kanssa ja heillä on treffejä metsässä. Arthur tietää, että erisäätyinen avioliitto on mahdottomuus. Dinah näkee Hettyn turhamaisuuden ja aavistaa vaikeudet ja yrittää vedota Hettyn järkeen. Turhaan. Dinah on lähdössä takaisin kotiseudulleen Snowfieldiin.

Romaani kuvaa toisaalta Hettyn kohtaloa ja toisaalta Adamin ratkaisuja. Romaanina Rehdin miehen rakkaus on erittäin hyvä ajankuva, mikä on köyhän asema yhteisössä ja mikä on naisen paikka.

Alempana pidempi oppimäärä kirjasta juonenkäänteineen.
Romaanin keskeiset naishenkilöt ovat Hetty Sorell ja Dinah Morris. Naiset asuvat Poyserien luona, toinen on sukua rouvalle toinen herralle. Perheessä on kolme lasta. Dinah tulee lasten kanssa toimeen, Hetty ei. Dinah (25v) on myös metodistisaarnaaja. Hetty on nuorempi, turhamaisempi ja vielä hyvin lapsellinen. Kapteeni ja tilallinen Arthur Donnithorne flirttailee Hettyn kanssa. He tapaavat metsässä ja heidän suudelmiaan kuvaillaan. Kapteenilla ei ole aikomustakaan mennä naimisiin Hettyn kanssa. Myös Adamilla on tunteita Hettyä kohtaan. Adam pyörittää Burgen pajaa, ja hoitaa Donnithornejen metsää. Hän on opetellut sekä lukemaan että kirjoittamaan, kylässä Bartle Massey pitää aikuisille koulua kuudella pennyllä viikossa osallistujaa kohti. Hän opettaa alkeet ja kannustaa itseopiskeluun. Seth, joka on myös metodisti, kosii useaan kertaan Dinahia, mutta tämä kieltäytyy. Dinah palaa ensin Snowfieldiin ja sitten menee saarnaamaan Leedsiin.
Heinäkuussa on suuret juhlat, joka ajoittuu Hettyn 18-vuotisjuhliin. Hettyn unelma toteutuu: kapteeni tanssittaa häntä ja tapaamiset jatkuvat. Adam näkee heidän suutelevan ja vaatii selitystä kapteenilta. Vastauksia saadaan Adamin nyrkiniskun jälkeen: kapteenille Hetty on ollut pelkkä pelinappula. Kapteeni palaa rykmenttiinsä  ja Hetty suostuu Adamin kosintaan (luettuaan kapteenin kirjeen). Kun häät lähestyvät Hetty lähtee kylästä. Hän on menossa Windsoriin, missä luulee kapteenin olevan. Rykmentti on siirretty Irlantiin. Hetty harkitsee itsemurhaa ...

Adam etsii Hettyä Snowfieldistä, hän kuulee, että Hettyä ei ole näkynyt ja Dinah on Leedsissä. Adamin palatessa kotiin kirkkoherra kertoo, että Hetty on pidätetty lapsenmurhasta.

Sikäli lapsi on yllätys, kun kirjassa kuvataan vain suudelmia, joskin erään sanan nykymerkityksillä asia kerrotaan: "Mutta kun näen että sinua rakastelee herrasmies, joka ei koskaan  voi naida sinua eikä ajattelekaan sinun naimistasi, tunnen velvollisuudekseni puuttua asiaan sinun takiasi". s. 305.

Romanin loppu on hyvin dramaattinen, sillä Hetty tuomitaan hirtettäväksi, myöhemmin tuomio muutetaan vankeudeksi, Hetty "vain" hylkäsi lapsen, mutta palasi sen luo, mutta vauva oli viety menehtyneenä pois. Ajassa siirrytään 1800-luvulle ...

Lopun imelyyskäänne on se, että Adam ja Dinah löytävät toisensa, avioituvat ja saavat lapsia.

Henkilökatras
Romaanin päähenkilöt loppuratkaisun näkökulmasta ovat Adam Bede ja Dinah Morris.
Adam Bede on kunnollinen ja pyrkii kouluttautumaan ja pääsemään eteenpäin. Adamin on vaikeaa ymmärtää kapteenin tekosia ja myös Hettyn ratkaisua.
Dinah Morris on rohkea ja uudenaikainen, hän saarnaa kokouksissa. Hänen kielellinen ilmaisu on monipuolista ja vahvaa. Hetty auttaa muita. Hän lohduttaa Lisbeth Bedeä (Beden veljesten äiti) ja menee tapaamaan vankilaan Hetty Sorellia, joka tunnustaa lapsen murhan. 
Hetty Sorrel on hyvin kaunis, pinnallinen ja itsekäs, mutta joutuu kohtuuttomaan välikäteen. 
Kapteeni Arthur Donnithorne luulee olevansa "hyvä mies", kirjassa hän on tragedian alulle panija. 
Kirkkoherra Aldophous Irwine on hyväntahtoinen ja salliva,
Seth Bede, Adamin veli, on metodisti ja tarinan "hyvis". Seth luopuu rakkaudestaan, jotta Adam voi avioitua Dinahin kanssa. Dinah on monesti torjunut Sethin kosinnat. 
Rachel Poyser on hyvä äiti ja valmiina puolustamaan perhettään ja niitä asioita, jotka kokee oikeaksi. Rouva Poyser varoittaa Hettyä turhamaisuuden vaaroista.
Bartle Massey on opettaja ja Adamin ystävä. Massey ansioituu koulunpidossa ja neuvoo Adamia vaikeilla hetkillä.
Gyp Adamin uskollinen koira, 
*****
George Eliot oikealta nimeltä Mary Ann Evans (1819 - 1880) oli englantilainen kirjailija, runoilija, toimittaja ja kääntäjä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2026

Jarkko Sipilä: Takamäki 11-13: Muru, Suljetuin ovin ja Valepoliisi



Jarkko Sipilä:  Muru, Crime Time 2011, #Takamäki 11

Tarina  tapahtuu joulukuussa 2011, jolloin lievästi kehitysvammainen yksin asuva 26-vuotias  Laura Vatanen murhataan. Takamäen tiimi selvittää murhan. 

Jutun alussa Vatasen tuttu Korpikari tunnustaa murhan. Hänen asianajajansa Nea Lind tajuaa, että tunnustus ei ole totta. Nea Lind tonkii asiaa yhdessä toimittaja Sanna Römpötin kanssa. Lauran luona on ollut paljon miehiä, ja sanoivat häntä Muruksi, mistä kirjan nimi.

Takamäen pojista Kalle on Vaasassa opiskelemassa ja Joonas on armeijassa. Takamäki aikoo myydä rivariasuntonsa Leppävaarasta.

Eero Salmela, Suhosen lapsuuden kaveri, on saanut pahan sydäninfarktin. 

Loppuosissa asianajaja Lindin henkilökohtainen koskemattomuus on vaarassa.


Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin, Crime Time 2012. Sivumäärä 304. Takamäki #12

Takamäki-sarjan tyyliin loppuräjähdys koostuu monesta sytytyslangasta.

Konna Jose Saarnikangas on veloissa Thaimaassa, missä hän on ollut hotellin pyörittäjä. Hän päättää palata Suomeen.

Asianajaja Nea Lind on oikeustalolla puolustamassa Raisa Mäenpäätä, joka oli tavannut Veikko Sandströmin Kulmapubissa. Iltaa oli jatkettu yhdessä ja Raisa oli lopulta raiskattu. Sandström selviää ehdollisella. Lind pettyy ja nostaa asian mediaan Sanna Römpötin kautta...

Takamäen vaimo Kaarina on kuollut ja Takamäki asuu yksin Leppävaarassa rivarissa. Vanhempi poika Kalle  opiskelee Vaasassa kauppatieteitä ja nuorempi poika Joonas on armeijassa. Marraskuun lopussa murharyhmä viettää kosteaa iltaa, samaan aikaan Takamäen rivari poltetaan. Takamäki muuttaa Suhosen luo. Suhosella on ongelmia vinkkimiehensä Salmelan kanssa. Salmela raahaa tämän huumekämppään, jossa on KRP:n tutkijat. Suhonen joutuu sisäiseen tutkintaan.

Lopussa Takamäki, Lind, Römpötti ja Joutsamo houkutellaan ansaan .... 



Jarkko Sipilä: Valepoliisi Crime Time 2013, sivumäärä 271. Takamäki #13

Hermanninrantatiellä löytyy pahoinpidelty mies, joka paljastuu Ari Nurmimaaksi. Itäkeskuksen parkkipaikan lumikasasta löytyy amerikkalainen Michael Dunigan murhattuna. Hänen otsassa on luodinreikä. 

Murhaa tutkii Kari Takamäen murharyhmä, mutta asia kiinnostaa myös KRP:tä ja Supoa, sekä FBI:tä, sillä todellisuudessa jenkki on Michael Franks, joka on Yhdysvaltain valtiovarainministeriön virkamies.

Takamäki selvisi edellisosan räjähdyksestä, mutta asianajaja Nea Lind kuoli. Myös Anna Joutsamo on toipunut, hän oli räjähdyksen jälkeen teholla. Takamäki on muuttanut Kruunuhakaan  kerrostaloon, jonka alakerrasta asuu kiinnostava  kuvaamataidon opettaja.

Vasikka Eero Salmela on tavannut nuoruuden rakkaansa ja on kuullut olevansa aikuisen tytön isä. Suhosen peitetehtävät Suikkasena johtaa hänet kuolemanvaaraan.

Valepoliisi nimi viittaa poliisin tiedotteisiin jutusta. Kaikkea ei kerrota julkisuuteen.

Nämäkim kolme Takamäki-dekkaria meneevät eteenpäin kuin HSL:n joukkoliikenne, säännöllisesti ja luotettavasti, mutta mitään mullistavia muistijälkiä lukemisesta ei jää, mutta perille päästään.

*****

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)
21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)
22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Anni Polva: Tiinaa harmittaa

 


Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.

Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. 

Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022


Kansikuvan tyyli on  kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.

Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua. 

Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.

Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.

Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...

Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ...  Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.

Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan  Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.

Heikin koiralla ei ole veromerkkiä, joka tuolloin oli kaulapannassa. Tuskin sitä oli rokotettukaan? Sama pätee hänen kissapoikaiseen.



Tiina löytää hopeamarkan tieltä, kirjan ilmestymisvuosi 1968 oli viimeinen vuosi, kun markassa oli hopeaa, vuoden 1964-1968 olivat seosta, jossa oli hopeaa, vuoden 1969 markka oli nikkeliä, näitä kolikkoja painettiin 1993 asti. 



Yhden markan seteleihin painovuodeksi laitettiin 1963.

Sote näytti toimivan kirjassa hyvin. Kun Heikin äiti oli sairas, haettiin terveyssisar, joka ajoi polkupyörällä (paikattuaan ensin polkupyörän kumin) kotikäynnille. Hän tutki potilaan, Tiinan avustuksella lievitti kipuja, sitten potilas siirrettiin sairaalaan ja leikattiin.

Tiinan mielitiettynä pörrää edelleen Juha, joka on tällä kertaa sivuosissa.

Oppilaat jaksoivat koulussa, vaikka ei ollut kuin opettajat ja rehtori, ei ollut kuraattoria,  psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, laumaa nuorisotyöntekijöitä, uraohjaajia, yhteisöpedagogeja, oppilaskunnan ohjaajia, opinto-ohjaajia, koulunkäynnin ohjaajia eikä edes etsiviä nuorisotyöntekijöitä. Oli rajat, eikä sitä rajatonta vapautta, kuten nyt. Jos harmitti, niin harmitti, eikä sitä sanallistettu erilaisissa viranomaispalavereissa. 

Tiina menee ja tekee, vaikka harmittaa ja Tiina selviää.

*****
Olen lukenut nyt 8 Tiina-kirjaa, sarjassa on peräti 29 osaa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2026

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus

 


Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus alkuteos The French Powder Mystery 1930, suomentanut Aulis Rantanen, WSOY 1978, SaPo-sarja 223, sivumäärä 336.

Sormenjälkijauheen arvoitus on Ellery Queen -sarjan toinen dekkari ja sarjan parhaimmistoa.

New Yorkin French-tavaratalon näyteikkunasta löytyy ruumis. Ruumis retkahtaa näkyviin keskipäivällä, kun siivooja avaa seinällä olevan sängyn mekanismin. Vainajaa on ammuttu kahdesti revolverilla. Tästä alkaa murhaajan jahti. Murhattu on tavaratalon omistajan upporikkaan Cyrus Frenchin vaimo Winifred Marchbanks French. Frencheillä on asunto tavaratalorakennuksen ylimmässä kerroksessa. 

Paikalle singahtaa ensin tavaratalon etsiviä ja sitten New Yorkin poliisi mukanaan Richard Queen ja hänen poikansa Ellery Queen. Ellery havaitsee näyteikkunan esittelytilasta monta ratkaisevaa johtolankaa. Poliisin tutkimukset alkavat, ja jokaista kuullaan, tarkastetaan alibeja ja lopussa Ellery Queen selittää kaikki johtolangat ja niistä seuraavat päätelmät. Tietenkin rikollinen jää kiinni. 

Sormenjälkijauheen arvoitus -dekkari on varsin yllättävä ja kuten mainitsin sarjan parhaimpia.

Alla enemmän dekkarista sen juonesta ja ratkaisustakin, syyllistä enkä motiivia en kuitenkaan paljasta.

Teos alkaa 1930 päivätyllä esipuheella, jossa selvitetään, että Richard Queen on  ollut New Yorkin poliisissa. Ellery kirjoittelee dekkareita salanimellä  ja ratkoo rikoksia. Tämä tarina on siis jo tapahtunut.

Teoksen alussa johtokunta on koolla, French valmistelee fuusiota. Koska johtokunnan jäsenet ovat paljon tavaratalossa ja asunnossakin, heitä epäillään, kuten vainajan aviomiestä, tytärtä, veljeä ja johtokunnsn jäseniä, kaikista on esittely dekkarin alkulehdillä.

Ellery Queen kerää johtolankoja ja tajuaa oikeastaan heti, että ruumis on siirretty näyteikkunan sänkymekanismiin, ja murhapaikka on muualla, itse asiassa Frenchin asunnossa. Sieltä löytyy paljon uusia johtolankoja, kuten onyx-kirjatukien tahrat ja sormenjälkijauhe, josta tulee dekkarin nimi. Huulipunapuikko on tärkeä johtolanka. Lisäksi asunnossa on kokoelma erikoisia kirjoja. Missä tai kenellä on asunnon kuudes avain?

Loppuluku on 37 sivua pitkä, ja siinä Ellery Queen käy läpi kaikki johtolangat ja niistä tekemänsä päätelmät, deduktiivisen päättelyn seurauksena murhaaja jää kiinni aivan lopussa, viimeisessä lauseessa.

Tämä on 1930-luvun klassinen dekkari, mutta amerikkalainen. Keskiössä on murha, jonka salapoliisi selvittää omalla älyllään. Rikoksen motiivia ja syyllistä ei alkuasetelman perusteella voi arvata, eli johtolankoja kertyy. 

Kirjoitusajankohdasta ja suomennoksen ajankohdasta johtuen kieli on alussa varsin rasistista. Siistijä on musta, ja hänestä käytetään sekä nimitystä n33k3risiivooja ja lyhyemmin n3kru, ja hänen hysteriaansa liioitellaan ja kuvataan hyvinkin paljon epäedullisessa valossa.

Tavaratalon kirjaosastoa johdetaan huonosti. Johtokunnan sihteeri nuori Ellery Queenin tuttu Westley Weaver oli saanut Frechiltä tehtävän tutkia, miksi kirjaosaston tuotot olivat vähentyneet. Westley havaitsee tutkimuksissaan outojen kirjojen ilmestyvän tiettyyn hyllyyn. Hän kerää  viisi kirjaa talteen ja vielä kuudennenkin. Mikä on kirjojen tarkoitus? 

No. Siinä on viestijärjelmä ennen tor-verkkoa ja telegrammia, joilla levitetään huumeita. Cyrus French on muuten Paheiden vastustajien puheenjohtaja. Kirjan aivan alussa poliisit ja syyttäjä Samson pohtivat huumesyndikaatin röyhkeää toimintaa. Tavaratalon kirjaosasto toimi syndikaatin viestijärjestelmän solmukohtana. Valitut kirjat ovat eksoottisia ja fiktiivisiä, tai en löytänyt niitä, kuten Stani Wedjowski: 1300-luvun kaupankäynti, A. I. Thoromorton Hassutusten antologia ....

Minusta lajityypissään oiva teos.


*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, tämä Sormenjälkijauheen arvoitus on vuodelta 1930.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämö ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan dekkareita omalla nimelln. 

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2026

Jarkko Sipilä: Takamäki 9-10 Prikaatin kosto ja Katumurha




Takamäki 9-10



Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto, Gummerus 2009, sivumäärä 340.

Pääkalloprikaatin kakkosmies Tapani Larsson pääsee vankilasta hovioikeuden lyhennettyä tuomiota. Larsson ottaa Pääkalloprikaatin johdon. Prikaatin pitää huolta vankilassa olijoiden perheistä. Larsson sanoo että pitää tarvittaessa uhrata itsensä Prikaatin puolesta. Todellisuudessa Prikaati harrastaa huumekauppaa, ihmisten pahoinpitelyä ja tappamista.

Myös Eero Salmela on päässyt linnasta ja on velkaa Prikaatille. Hän yrittää tuoda piriä Virosta, mutta epäonnistuu ja on lisää velkaa. Salmela soluttautuu Prikaatiin. Alkaa iso poliisioperaatio, jossa on monia vaiheita.  Prikaati saadaan aisoihin, ja osa konnista linnaan, mutta Suhonen ja Salmela joutuvat tulilinjalle, ja kiipeliin.

Jännittävä ja viihdyttävä dekkari. 

Tarina tapahtuu lokakuun lopussa 2009. Vakiokaarti on ennallaan. Poliisesita Kirsi Kohonen lomalee Australiassa. Joutsamo puurtaa asemalla. Kari Takamäki on 48-vuotias, ja on naimisissa Kaarinan kanssa. Vanhempi poika Kalle keskityyy kouluun. Joonas käy lätkäharjoituksissa, mutta ei pelaa junnujen ykkösjoukkueessa. Joonas haluaisi iPhone 3G:n ja käy isänsä kanssa filosofisia keskusteluja. Varastettuja iPhoneja saisi ostettu koulukaverilta. Taklamäellä on Nokia Communicator eli kommari. 

Rikostoimittaja Sanna Römpötti on ollut neljäs Tanssii Tähtien Kanssa. Prikaatilainen Sami Rahja haluaisi hänet sänkyynsä, mutta Römpötti onnistuu  välttämään sänkyilyn.

Kulmapubissa soi Happoradion Che Guevara, joka on julkaistu 2008.


Jarkko Sipilä: Katumurha, Gummerus, 2010, sivumäärä, sivumäärä 275. Takamäki #10.

Dekkari alkaa rajusti ja rujosti: moottoripyöräilijä ampuu iltapäiväruuhkassa mersua ajavan Mikael Nymanin. Takamäen velvollisuus on viedä Raakel-vaimolle suruviesti. Parilla on lapsi Jonathan, Takamäen mukana on myös  pappi Kaarina Silvennoinen.

Takamäki on kokenut suuren menetyksen itsekin. Vaimo Kaarina on kuollut auto-onnettomuudessa toukokuussa ajaessaan työmatkaa. Porintiellä oli tapahtunut nokkakolari vastaantulijan kanssa. Kaarina kuoli, toisen auton ajaja sai vaikean aivovamman. Keväällä oli hautajaiset ja vanhempi poika Kalle pääsi ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan Vaasaan. Joonas asuu isänsä luona kotona.

Nymanin murhaajan etsintä kulkee sipiläismäisiä uria, eli Joutsamo penkoo puhelintieoja (paikkoja, kontakteja ja ajankohtia), muut  etsivät puurtavat eri tehtävissä. Suhonen on saatellut vinkkimies Salmelan turvaan Ouluun Pääkalloprikaatin kostotoimien vuoksi. Salmela on kuullut nuoruuden rakasteltultaan Marika, että Salmela on 20-vuotiaan Sallan isä. Salmelan poika Lauri kuoli vuonna 20006 vain 18-vuotiaana.

Mikael Nyman on syntynyt Amerikassa ja alkuperäiseltä nimeltä Michael Newman, Yhdysvallatkin on kiinnostunut murhasta. Mikael on kaksoiskansalainen. Hänellä oli perheen lisäksi rakastajatar. Tutkinta on kuitenkin aika tyypillinen. Teoksesa on konnia moneenlähtöön ja niin myös poliiseja. Yksi pidätys tapahtuu Vantaan Koivukylässä. Myös Tapiolaa kuvataan. Kauppakeskus oli jo tuolloin kulahtanut. Stockmannilla oli kahvila, jossa oli varsin hulppeat hinnat.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

10. Katumurha (Gummerus, 2010)
14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)
21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)
22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

sunnuntai 12. huhtikuuta 2026

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus

 


Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus alkuteos The Roman Hat Mystery, A Problem in Deduction.  Frederick A. Stoke Company, New York, MCMXXIX, suomentanut Leena Karasjärvi, Saga Egmont, sivumäärä 369.

Silinterihatun arvoitus on ensimmäinen dekkari Ellery Queen -sarjassa, joka jatkui aina vuoteen 1971 asti. Sarjan avausosassa Silinterihatun arvoituksessa on vanhan klassisen  kulta-ajan dekkarien patinaa. Selvitettävä murha tapahtuu vuonna 1921 teatterinäytöksen aikana. Poliisi saapuu paikalle, myös isä ja poika eli poliisipäällikkö Richard Queen ja hänen älykköpoikansa Ellery Queen. Teatteri suljetaan, suoritetaan henkilöiden alustava kuuleminen, kerätään henkilötiedot ja ihmisten hallussa olevat tavarat kirjataan ylös. Yllätys on se, että mitään epäilyttävää ei löydy. 

Murhattu mies on kiero lakimies Monte Field. Hänen vihamiehiään on samassa näytöksessä monia. Poliisi haparoi pimeässä, murha tuntuu "täydelliseltä". Ellery Queen kuitenkin löytää joukon johtolanganpätkiä, joita pitkin päättelemällä hän ratkaisee mysteerin. Ratkaiseva vihje on vainajan kateissa oleva silinterihattu.

Silinterihatun arvoitus on Ellery Queen sarjan avausosa, ja perinteisten dekkarien aatelia.

Enemmän murhasta, ja sen ratkaisusta, mutta en paljasta motiivia, enkä murhaajaa, mutta asetelmaa avaan.

New Yorkin Broadwayn Roomalaisessa teatterissa esitetään syyskauden sensaatiota loppuunmyydylle yleisölle, näytelmää nimeltä Pyssyleikki, joka kertoo gangstereista. Sen toisen väliajan jälkeen murhataan rikollinen lakimies. Poliisi aloittaa heti tarmokkaat tutkimukset. Ovet laitetaan kiinni. Ensin kuulustellaan teatterin henkilökuntaa, vahtimestareita, paikannäyttäjiä, juomien myyjiä. Kukaan ei ole poistunut teatterista. Kuolinsyyksi paljastuu myrkytys. Ainoa johtolanka on vainajan puuttuva silinterihattu.

Dekkari on julkaistu 97 vuotta sitten ja kertomus tapahtuu 105 sitten. Tavat ovat erilaiset. Jokaisella katsojalla on paperilippu. Miehillä asuun kuuluu hattu esimerkiksi silinteri tai knalli. Ellery Queen saa selville murhaajan, ratkaisemalla ensin silinterihatun arvoituksen. Miksi hattu oli varastettu? Missä hattu on? Kuka sen otti ja miksi? Tätä arvoitusta en avaa lainkaan, koska se on dekkarin ydin.

Kun Elleryllä on selvillä kenellä hattu voisi olla, tutkintaa suunnataan motiiviin, ja murhatapaan. Tyypillisen dekkarin tapaan kartoitetaan väärien henkilöiden taustoja ja tekemisiä. Monte Field oli varsinainen mätämuna.

Perimmäinen motiivi on hyvin yllättävä, mutta 105 vuotta sitten hyvin ymmärrettävä.

 *****

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee,  salanimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky,  loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, Ellery Queen -dekkareita alettiin julkaista 1929 ja ensimmäinen oli Silinterihatun arvoitus. Pitkiä tarinoita julkaistiin 33 ja lisksi lyhyt juttuja.  

Kirjoissa Ellery Queen on salapoliisi, joka merkitsee seikkailunsa "ylös". Hänen isänsä on poliisi Richard Queen. Alkuosan kirjoissa Queenit asuvat Italiassa, Richard on jäänyt eläkkeelle ja Elleryllä on vaimo ja poika. Ellery on kirjannut tapahtumia ylös ja tämäkin julkaistaan kustantajan Italian matkan jälkeen, kun hän on saanut Elleryltä muistiinpanot. Ellery taas kirjoittaa itsekin dekkareita omalla nimellään, joka ei ole Ellery Queen, minusta monimutkaista. Sarjan edetessä Ellery tuntuu olevankin poikamies ja isä on taustalla.

Olen blogannut sarjan myöhemmistä osista Kymmenes rikos ja Vastapeluri jotka minusta eivät kuitenkaan yllä aivan alkupään tasoon.

torstai 9. huhtikuuta 2026

Mikael Agricola ja Abckiria

 


Mikael Agricola ja Abckiria, toimittanut Aarni Penttilä, eri painosten säilyneistä katkelmista.

Mikael Agricolaa, joka syntyi Pernajasssa vuoden 1510 tienoilla, pidetään suomen kirjakielen luojana.

Mikael Agricolan alkuperäistä Abckiriaa (jatkossa Abc-kirja) ei ole säilynyt nykypolville. Kielitieteilijä ja professori Aarni Penttilä (1899-1971) on valottanut Abc-kirjan kohtaloa yllä olevassa Abc-kirjan näköispainoksessa. Kolmesta eri alkuvuosien painoksesta on kuitenkin säilynyt osia, joiden perusteella on pystytty päättelemään Abc-kirjan sisältö. Yksi näistä osista on löydetty Upsalasta 1851, toinen Tukholmasta 1904, ja kolmas Västeråsista vuonna 1966. Abc-kirja on julkaistu luultavasti 1543. Kaikki on epävarmaa, ja myös Mikael Agricolan syntymävuosikin on epäselvä. Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolinpäivänään yhdeksäs huhtikuuta.  Mikael Agricola menehtyi vuonna 9.4.1557.

Abc-kirjan lukeminen on hankalaa. Kirjasin on outo. Lisäksi jotkut kirjainvalinnat ovat vanhahtavia. Latinassa käytettiin c-kirjainta, joka ääntyi k:na kuten sanassa Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää.

Latinassa ei ollut j-kirjainta vaan oli i, ja sananlaskussa "alea iacta est" i-kirjain ääntyy ainakin suomen kielessä j:nä. Nimessä Tiberius, luonnollisesti i:nä. Oheinen lainaus on Julius Caesarin Gallian sodasta: "Gallia est omnis divisa in partes tres, quarum unam incolunt Belgae, aliam Aquitani, tertiam qui ipsorum lingua Celtae, nostra Galli appellantur. Hi omnes lingua, institutis, legibus inter se differunt. ", josta näkee q-kirjaimen  käytön.

Yllä olevassa Abc-kirjassa parhaiten pääsee tekstistä kärryille, kun lukee Isä meidän -rukousta, joka Agricolalla on muodossa: "Se Rucus" "Ise meinen ioca olet taiuasa ...". Huomaa u- ja i-kirjaimen käyttö.

Suomen kieli on kehittynyt tästä ja Abc-kirjakin. Ilmeisesti 1800-luvulla alettiin käyttää Aapinen nimeä. Nykyään aapisissa on paljon värikuvia. Otavan Aapiskukon yhteydessä mainitaan myös Aarni Penttilä kirjoittajana. Aapiskukko on vanha symboli (1700-luvulta?)  lukemaan opettelemiselle ja oppimiselle.


M. Tela on kirjoittanut lyhyen katsauksen Mikael Agricolasta kirjassa Isien töitä: Piirteitä suurmiestemme elämästä (huomaa maskuliininen nimi). Teoksen on kustantanut WSOY vuonna 1916. Siinä oli ensimmäisenä kirjoitus Mikael Agricolasta. Mikael Agricolan elinajalle osuu uskonpuhdistus, sillä Martin Luther julkaisi 95 teesiään vuonna 1517.  Mikael Agricolan isä oli Telan mukaan köyhä kalastaja. Wikipediassa mainitaan, että Mikael otti sukunimekseen Agricola (=maanviljelijä), koska isä oli maanviljelijä. Joka tapauksessa Mikael kävi koulua Viipurissa. Hän muutti Turkuun opettajaksi ja pääsi piispa Martti Skytten sihteeriksi. Agricola oli vaikuttunut Pietari Särkilahden saarnoista. Piispa lähetti Agricolan Wittenbergiin yliopistoon. Agricola palasi maisterina ja nimitettiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Pesti päättyi, koska 1848 kuningas nimitti "toisen miehen" rehtoriksi. Agricola kuitenkin pääsi Turun piispaksi. Tela mainitsee Agricolan tuloista seuraavaa: Hänen tulonsa lienevät vähentyneet, ja olivat ne ennen piispan virkaan astumista 150 tynnyriä ruista, 57 tynnyriä ohria, 19 tynnyriä kauroja, vähän vehnää ja herneitä sekä 84 leiviskää voita.

Tela kirjoittaa, että Abc-kirjasta "Aakkosten lisäksi on siinä kymmenet käskyt, uskonkappaleet, Isämeidän rukous, enkelien tervehdys Maarialle sekä kasteen-, ripin ja alttarinsakramentit". 

Agricola työsti myös katekismuksen ja Rucouskirian, jossa Agricola neuvoo pappeja: "se on sangen heiy (=häijy) Pappi, ioca waan etzi watzans tarpet. Ja eij catzo HERRAS caria, jakain Opin Winja maria (=viinimarjaa) Quin Reeskan (=rieskan) Nahan ja Lihan wie ja sijtt eij Lauma wartioijtze.

Agricolan suurin ponnistus oli Uuden Testamentin suomennos.

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää.

torstai 2. huhtikuuta 2026

15 vuotta kirjabloggausta, entä sen jälkeen?

 



Aloitin viisitoista vuotta sitten kirjabloggauksen.

Täsmälleen 15 vuotta sitten 2.4.2011 klo 10:24  julkaisin ensimmäisen blogitekstin , joka ei mullistanut blogimaailmaa, mutta se mullisti kirjojen lukemiseni.

Lyhyt kertaus 15 vuodesta. 

Vaikka keväällä 2011 oli monia kirjablogeja., perustin oman oikeastaan sattumalta tai vain hetken mielijohteesta. Olin lukenut kirjoja säännöllisesti, mutta en jäänyt niitä pohtimaan. Blogin perustaminen tuntui hyvältä ajatukselta, mutta en arvannut, kuinka hyvä se oli. Tiedän nyt paljon enemmän lukemisesta.

Viisitoista vuotta on pitkä aika, ja tässä jotain linjojani.

Ensimmäisenä bloggausvuonna (2.4.2011 - 1.4.2012)  aloin lukea Keskisuomalaisen sadan kirjan listaa. Koko blogitouhu ja lukuharrastus oli alkuun innostunutta hapuilua ja rönsyilyä, koska Keskisuomalaisen listassa oli joitain hyvin haastavia kirjoja, listasta lukeminen unohtui pitkäksi aikaa, mutta Keskisuomalaisen listan sain valmiiksi blogin kymmenvuotispäiväksi.

Toisena blogivuonna (2.4.2012 - 1.4.2013) aloin lukea nobelisteja. Erityisesti jäi mieleen Camus'n Sivullinen luin myös Solohovin Hiljaa virtaa Don trilogian, sekä ei-nobelisti Leo Tolstoita. Sota ja rauha on häneltä parasta. Dostojevskiltä luin Rikoksen ja rangaistuksen

Haasteet on osa blogitouhua, olen osallistunut moneen  ja 1.1.2013  lanseerasin oman ensimmäisen 13 haasteen, missä piti kirjoittaa bloggaukseen 13 sanaa, kuten tarttua, hykerryttävä, herkullinenpäälleliimattu. Haaste  ilahdutti, pelkäsin että kukaan ei osallistu, mutta osallistuttiin.

Kolmantena vuonna (2.4.2013 - 1.4.2014)  bloggasin Montgomeryn Runotyttötrilogiasta, ja aloin blogata Dorothy L. Sayersin dekkareista, projekti, joka kesti muutaman vuoden, osa kirjoista piti ostaa englanniksi. Ensimmäinen blogattu oli Kuolema vierailee kerhossa. Jatkoin nobelistien lukemista ja haastoin muutkin 14 haasteessa. Haaste oli suosittu.

Neljäntenä vuonna (2.4.2014 - 1.4.2015) aloin blogata järjestelmällisesti Agatha Christien dekkareista. Luin myös Volter Kilven Alastalon salissa.

Viidentenä vuonna (2.4.2015 - 1.4.2016)  bloggaus jatkui tutuin uomin ja sain Agatha Christie -projektin valmiiksi täällä.

Kuudentena vuonna (2.4.2016 - 1.4.2017) kaikki jatkui ennallaan, luin, bloggasin ja ohjelmoin bloggauksia sopiviin paikkoihin luin scifiä, ja ruotsiksi dekkareita esimerkiksi Lapiduksen Vip-Rummetin 
Uljas uusi maailma tuli luettua ensimmäisen kerran.

Seitsemäntenä vuonna (2.4.2017 -  1.4.2018) luin Arne Dahlin A-ryhmän kirjat, ja katsoin  tv-sarjaa ruotsiksi. Bloggaus oli jo urillaan, jotka olivat jo aika syvässä. Haastoin bloggarit mukaan hiilidioksidihaasteeseen (siis tarkoituksena vähentää hiilidioksidia tai pohtia miten asiaa on käsitelty kirjallisuudessa). Liityin twitteriin, ja tajusin kuinka eri mieltä ihmiset ovat kaikesta. Twitterissä lähdetään helposti laukalle. (Nykyisin Twitter on X ja rinnalle on tullut BlueSky, Threads, jonne vouhottajia on siirtynyt X:stä).

Kahdeksantena vuonna bloggasin uudestaan kaikista Harry Pottereista

Yhdeksäntenä vuonna bloggasin paljon Ursula Le Guinin kirjoista, ja Henrik Tikkasen Osoite-trilogiasta (5 kirjaa =). Haastoin bloggarit mukaan 75 vuotta Toisesta maailmansodasta. Tavoitteena oli  ymmärtää sodan pahuus ja turhuus, ja arvostaa rauhaa. Mitä nyt tapahtuukaan vuonna 2026, sotia ja ilmaiskuja todella monessa paikassa. Drooneja lentänyt jo Suomeenkin.

Liityin instagramiin, siellä on lähinnä kuvia, mutta myös kirjoista postauksia. Olen nyttemmiin lopettanut miltei kokonaan kirja-arviot Instagrammissa.

Kymmenes vuosi meni puuttuvien Keskisuomalaisen listan kirjojen hankkimiseen, lukemiseen, ja bloggaamiseen. Samalla haastoin muut mukaan täällä. Luin täyteen myös Karl Ove Knausgårdin Taisteluni sarjan.

Yhdennentoista vuoden kunniaksi haastoin bloggarit lukemaan Gutenbergistä. 

Kahdestoista vuosi kului joiden Nuorten toivekirjojen parissa, luin suomennettuja  Simone Buchholtzin dekkareita. Aloitin komisario Beck-sarjan, jonka sain seuraavana vuonna "valmiiksi".

Seuraavana vuonna aloitin lukea Nero Wolfe -dekkareita ja Finlandia palkinnon saaneita kaunokirjallisia teoksia (alkuun myös runot olivat mukana).

Neljästoista vuosi meni Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkarien parissa täällä, aloin lukea P.D. Jamesin komisario Dalgliesh sarjaa.

Viidestoista vuosi on mennyt P.D Jamesin ja Charles Dickensin parissa, toki olen lukenut muutakin.

Tulevana blogivuonna postaukset vähenevät, sillä olen alkanut lukea hyviä ja kiinnostavia kirjoja uudelleen, mm. Komisario Beck -sarjan, Agatha Christien dekkareita. Luen myös joitain palkittuja kirjoja ja Ellery Queenin alkupään dekkareita, joista postaankin. Hankin myös muutaman puuttuvan Nero Wolfe kokoelman, joita ei ole suomennettu.

Mitä blogin tulevaisuuteen tulee, jää itsellenikin arvoitukseksi, mutta en tietenkään lopeta lukemista enkä kirjoittamista mutta määrä ei ole merkitsevä, eikä tämän blogin kohdalla laatukaan. 

Bloggaaminen on hyvä harrastus, ja sääli, että, kirjojen luku on vaihtumassa kuunteluksi, blogien kirjoitus "podcasteiksi", asioita nousee ja laskee, mutta uskon, että lukeminen pitää pintansa ja kannattaa aina, vaikka olisi mitkä tekoälyt vallalla. Koitin muuten tekoälyllä tiivistää Tom Sawyerin seikkailut ja pelottavan hyvää tuli. Koska kirja on internetissä kokonaan, sen voi syöttää tekoälyyn ... kiinnostavaa nähdä, miten tekoäly vaikuttaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja asioihin perehtymiseen.

Isot kiitokset kaikille lukijoilleni, kommentoijille, ja muille kirjabloggaajille vai pitääkö käyttää sanaa sisällöntuottajille, joka tapauksessa lukemisiin.

torstai 19. maaliskuuta 2026

Minna Canth: Spiritistinen istunto

 


Minna Canth: Spiritistinen istunto, ilveily yhdessä näytöksessä, 1894.

Minna Canthin näytelmä Spiritistinen istunto on kevyt ja Canthin tuotannossa hauska, ei siis ankea.

Näytelmän keskuhahmo on nuori nainen neiti Helmi Vesterholm, joka asuu tätinsä rouva Tallqvistin luona. Helmi on mieltynyt ylioppilas  Renne Hammariin, josta täti ei pidä, koska tämä ei usko spiritismiin. Täti sen sijaan on hurahtanut istuntoihin, joita vetää Amerikasta tullut herra Orell. Näytelmä on lyhyt ja se alkaa, kun  Helmi ja palvelijatar Liisa leipovat. Liisa on näkevinään enteitä aviosta, mutta Helmi kertoo tädin penseydestä Renneä kohtaan. Täti haluaa naittaa Helmin meedio Orellille.

Spritististä istuntoa johtaa herra Orell ja joukkio koostuu emännän ystävistä. Istunnossa käsitellään kihloja. Helmin täti haluaa tietää, onko Helmi salakihloissa. Herra Orellilla on siis oma kiinnostus Helmiä kohtaan.  "Henki" tulee peliin ja antaa myönteisen vastauksen kihlaukseen  ja saa lupauksen, ettei täti vastusta sitä, kun henkilö tulee esittelemään itsensä.

Renne Hammar oli ilveillyt istunnon henkenä mutta saa helmen omakseen eli Helmin. Orell jää nuolemaan näppejään.


Hyvää Minna Canthin päivää.

*****

Minna Canth (1844-1897) oli kuuluisa näytelmäkirjailija, jota liputetaan tänään. Canth bloggauksiani löytyy täältä

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä, Otava 2024, sivumäärä 279.

Pajtim Statovci voitti toistamiseen kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2024 tällä teoksellaan Lehmä synnyttää yöllä. Ensimmäinen voitto tuli vuonna 2019 romaanilla Bolla. Bollan tapahtumat nivoutuivat Kosovon sisällissotaan, joka sota nivoutuu tähänkin tarinaan.

Lehmä synnyttää yöllä romaanin päähenkilö on Jugoslaviassa nykyisessä Kosovossa syntynyt kirjailija Kujtim. Kujtimin perhe pakenee Suomeen, mutta vierailevat aika ajoin Kosovossa, jossa asustavat isoisän kodissa, missä Kujtimille tapahtuu paljon eikä erityisen hyvää. Toisaalta Suomessa köyhänä pakolaisperheen lapsena ei elämä näytä parhaita puoliaan.

Romaani on sirpalemainen ruma mosaiikki, jonka tapahtumat ovat oikeastaan kaikki ongelmallisia. Päähenkilö Kujtim kokee ongelmia kaikissa aikatasoissa ja on aikamoinen antisankari. Teos on poikkeuksellinen sikäli, että se valottaa ongelmia kaikista suunnista, niin Kosovossa, Suomessa, pakolaisten ja valtaväestön piirissä. Meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka.

Lehmä synnyttää yöllä on rujoista paloista kokoon kursittu sisällissodan jälkimainkien likaviemäreistä ja sen liemissä marinoiduista perheistä. Kirjan Suomessa pakolaiset ovat kakkosluokan porukkaa, ja rasistien  päähänpotkimia. Varmasti aivan oikeassakin Suomessa.

Alla enemmän romaanin henkilöistä, tapahtumista ja teemoista.

Kirjan tapahtumat jakautuvat useille vuosille, mutta tärkeimmät aikatasot ovat 1996 ja nykyhetki, missä kirjailija Kujtim luovii labyrintissa, jossa seininä ovat kirjailijan työ, perhevelvoitteet, tilinteko menneisyyden mörköjen kanssa ja nykyisyyden mt-ongelmat. 

Vuonna 1996 perhe suuntaa isoisän tiluksille. Tilaa on riittävästi, mutta talo on suomalaisen mittapuun mukaan asumiskelvoton, mutta siellä kuitenkin asutaan. Navetassa on lehmä, jonka kanssa Kujtim puhuu. Mullistava tapahtuma on lehmän poikiminen (mikä minusta ei tapahdu yöllä). Isoisä osallistuu poikimiseen varsin väkivaltaisesti. Odotettu vasikka on kolmi-jalkainen, mikä saa isoisän raivoihinsa, ja johtaa vasikan väkivaltaiseen kuolemaan. Vastaavia rumia väkivaltaisia tapahtumia riittää ja niistä romaanin kerronta koostuu. Kirjassa on lisäksi päähenkilön kirjeitä kuolleelle isälle, ehkä kirjeet olisi pitänyt lähettää elävälle isoisälle?

Isoisän metsässä Kujtim tapaa Kimeerin. Kimeeri eli Khimaira on kreikkalaisessa mytologiassa oleva taruhahmo, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja häntänä käärme. Teoksen nimi voisi Kimeeri isoisän ullakolla, jonne Kujtim sen kuvittelee. 

Koulussa Kujtim kokee suomalaisen rasismin monessa sen iljettävimmissä muodoissa, koulu tai Kujtimin opettaja saa tuta Kujtimin isäb väkivaltaiset purkaukset sen stereotyyppisimmissä muodoissa. Perhe-elämää vaikeuttaa isän poissaolot mutta myös läsnäolo hänen bisnesten ja väkivallan vuoksi. Juurtumiseen on vähän mahdollisuuksia. Köyhyys Suomessa leimaa ja eristää. 

Kosovossa sota loppuu, mutta ongelmat jatkuvat eri muodoissa. Lopussa on totuuden aika.

Romaanin eri aikatasot vaihtelevat, mutta menevät eteenpäin. Lisäksi poika kirjoittaa kuolleelle isälleen. Teoksessa on hyvin luettavia kohtia ja välillä on aika sumeaa, tai en ymmärtänyt kaikkien tapahtumien liittymistä kokonaisuuteen.

Olen vain kirjabloggari, joten jätän syvemmän analysoinnin ammattilaisille, mutta nostan joitain asioita, jotka kiinnostavat minua.

Kujtimin opettaja (tai yksi heistä) on rasisti. Hän ei osaa kohdata kosovolaista, ja ilkeys paistaa kaikesta toiminnasta. Lehmän synnyttämisestäkin hän suuttuu. Lehmä nimittäin poikii.

Kirja osoittaa, kuinka eri olosuhteita eri maissa on, uskonto, tavat, yhteiskunnan toiminta ja lasten kasvatus. Suomessa halutaan, että kaikki ovat "yhdenvertaisia", ja se tulkitaan, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Vaikka erilaisuudesn hyväksymisestä  puhutaan, sitä erilaisuutta minusta aika huonosti Suomessa siedetään. Kirjassa mainitaan, että Suomessa koulutus on ilmaista, perheille maksetaan asumistukea. Lääkkeetkin on edullisia. Suomalaiset eivät ymmärrä tätä, kuinka hyvin meillä on (ja kaikki on maksettu 18 vuotta velalla).

Teoksen päähenkilö on kirjailija. Teoksessa käsitellään myös kirjailijan saamaa palautetta, mistä kirjoittaa ja miten.

Aivan yksittäinen heitto, on "kaltoinkohdeltujen velvollisuus anteeksiantoon". Miksi päähän potkitun pitää antaa anteeksi ihmisille, jotka ovat yhteiskunnan hyväosaisia, ja isolla kengällä on monotellut toista pannuun? Miksi?


****

Pajtim Statovci (s. 1990 Podujevo Jugoslavia) Statovci on muuttanut Suomeen 2-vuotiaana, ja saanut romaaneillaan positiivista huomiota ja palkintoja. Hän korostaa että tarinoidensa päähenkilöt eivät kuvaa häntä vaan ovat fiktiota.

Kosovossa käytiin sota 1998-1999. Jännitteet kasvoivat albaanien ja serbien välillä jo Jugoslavian hajottua 1991, alueen halutessa eroon Serbiasta. Sisällissota loppui Naton pommitettua Serbiaa. (Lähde: Kosovon sota Wikipediassa). Kosovo on julistautunut itsenäiseksi, mutta Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä, mutta Kosovon ja Serbian välillä on solmittu "sopimus".

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Jarkko Sipilä: Rikospaikka Takamäki 7-8

 


Jarkko Sipilä: Rikospaikka, Takamäki 7-8, Gummerus 2013, sivumäärä 502. 
Sisältää Takamäki-dekkarit:  Kylmä jälki ja  Mitään salaamatta

Jarkko Sipilä: Kylmä jälki Gummerus, 2007, sivumäärä 261. Takamäki #7

Elinkautisvanki vaimonsa murhatuomiota istuva Timo Ruoste karkaa isänsä hautajaisten aikana Perhon ravintolasta.

Takamäen nuorempi poika Joonas joutuu auton yliajamaksi Espoon Sellon vieressä. Auto pakenee paikalta.

Suhonen tekee atari-poliisin hommia huumehörhö Jose Saarnikankaan ja vakiovasikka Eero Salmelan kanssa. 

Kylmä jälki on sujuva dekkari, joka käsittelee peruspoliisityötä sekä vanhempien ja lasten suhteita. Se valottaa myös tuomareiden julkisia mielipiteitä ja sitä, että heillä ei ole vastuuta vääristä tuomioista.

Tähän kirjaan enemmän juonesta ja tapahtumista... 

Kari Takamäki joutuu selvittelemään Joonaksen yliajajaa, hän yrittää hakea valvontakameran kuvia. Siitä tulee monenlaistakin kitkaa poliisien kesken, tutkintavastuu on Espoon poliisilla, jolla on paljon tehtäviä, ei Helsingin "murharyhmällä". Takamäen vaimo Kaarina haluaisi tekijän kiinni. Tekijä ajoi punaista päin, ja lanasi Joonaksen, joka pyöräili, ja piti pyöräilykypärää. Hänellä murtui käsi ja hän sai aivotärähdyksen. Lätkän harrastamiseen tulee tauko.

Kirjassa kuvataan Timo Ruosteen pakomatkaa, joka suuntautuu ensin futiskentälle, missä hänen huostaanotettu poika pelaa. Sitten Ruoste alkaa toteuttaa omaa kostoaan, joka suuntautuu tuomari Fredbergin asuntoon. Fredbergin mielestä "vankila ei paranna", mikä kaappaustilanteen kärjistyessä pitää hyvin paikkaansa. Timo Ruoste sekoittaa asioitaan. Toisaalla Anna Joutsamo huomaa paljon ristiriitaisuuksia  murhatutkinnassa....

Suhosen yhteiselo naisystävänsä Raijan kanssa on muuttunut hyvin kitkaiseksi.

 


Jarkko Sipilä: Seinää vasten, Gummerus 2008, sivumäärä 300. Takamäki #8.

Tarina alkaa kun Suikkanen alias ataripoliisi Suhonen on kiipelissä selvittäessään Pääkalloprikaatin kakkosmiehen Tapani Larssonin asioita. Larsson pidätetään ja joutuu linnaan. Linnassa on myös Suhosen lapsuuden ystävä ja vasikka Eero Salmela.

Rikollinen Jerry Rissanen ammutaan, ja rikollinen Jose Saarikangas määrätään hävittämään ruumis, Jose tunnistaa Jerryn, eli konna tuntee konnan ja Jose kutsuu poliisit paikalle.

Näistä aineksista keitetään mukiinmenevä Takamäki-seikkailu. Konnagalleriaan lisätään ekonomi Kalevi Kohlström ja hänen apukätensä Marko "Mörkö" Kylmäkoski, jonka konnailua yrittää rajoittaa vaimo ja poika. Jerry Rissaseen liittyy linkki tulliin, missä Rissanen kiristää tyttöystävänsä isää tullivirkamies Nyholmia. 

Henkilökatras on tuttu ja samoin heidän tapansa. Kari Takamäki juoksee 7-8 km:n mittaisia lenkkejä. Anna Joutsamo penkoo töissä teletietoja ja on korvaamaton osa tiimiä. Kirsi Kohonen ja Mikko Kulta tekevät enemmän kenttätöitä, joskin Joutsamo on myös kentällä. Työt tiimissä jaetaan oikeudenmukaisesti. Suhosen suhde Raijaan on katkennut. Raija vielä soittelee, mutta Suhonen ei vastaa. 

Kulta puhuu muille vaimoehdokkaastaan.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan, jossa päähahmot venhenevat ja tapahtuu Helsingin seudulla ja ajankohta on kirjan ilmestymisvuosi (suunnilleen).

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)
21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)
22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Ilkka Karisto: Vuosi ilman nettiä

 


Ilkka Karisto Vuosi ilman nettiä, WSOY 2021, sivumäärä 224.

Toimittaja ja kirjailija Ilkka Karisto huomasi, että internetin käyttö oli todellinen aikasyöppö. Ihmisiä koukutetaan klikkiotsikoilla, sähköpostitulva on loputon, lisäksi Karisto uppoutui twitter-ketjujen syövereihin.  Ilkka Karisto päätti olla vuoden 2020 ilman nettiä. 

Päiväkirjamuotoon kirjoitetut kirjat on helppo jakaa kahteen osaan: hyvät ja huonot. Tämä oli hyvä. Teoksessa oli omakohtaisia havaintoja ja mielenkiintoisia ilmiöitä, joita avattiin ja pohdiskeltiin.

Nyky-yhteiskunnassa ilman internettiä on hyvin vaikea selviytyä tai elää "helppoa elämää", koska miltei kaikki työelämässä toimii internetissä: sähköpostit, verkossa olevat foorumit, tiedostot. Palkka maksetaan pankkiin, ja kaikki laskut hoidetaan verkkopankissa, tai sitten jonotetaan tuntitolkulla pankin tiskille. Sama pätee verotoimistoon. Työtunnit raportoidaan internetissä, anomukset ja matkalaskut tehdään verkossa. Arjessakin ei pääse netistä. Lasten koulujen yhteydenpito on wilmassa. Lasten harrastustoiminnassakin on omat foorumit netissä. Myös liikkeiden aukioloajat, kartat eli miltei kaikki on netissä.

Netissä surffaillaan tunti tolkulla ja somea selaillaan. Jos se loppuu, ihmiselle jää paljon aikaa, jolloin voi tehdä jotain muuta: liikkua, lukea kirjoja, tehdä ristikoita, pelata ja leikkiä lasten kanssa tai puhua puolisolle. Aikaa voi kulua teksti-tv:n selailussa. Ylen teksti-tv on edelleen käytössä, mutta MTV3 luopui omastaan.

Vuosi 2020 oli toki hyvin erilainen, kun alkuvuonna alkoi kuulua oudoista tartunnoista, ja Suomessa alkoi Korona-sulku maaliskuussa 2020, joka siirsi lasten koulunkin Teamsiin.

Maailma on 1900-luvulta muuttunut. Kaikki on online. Ennen oli vain lankapuhelin. Ylen klo 20.30 uutisissa Heiiki Kahila, Arvi Lind ja Eva Polttila kertoivat maailman tapahtumat. Sanomalehti luettiin joka aamu. Nyttemmin on internet, jossa on myös outoja salaliittoteorioita. 

Ihmiset ostivat (ja lukivat?) tietokirjoja, nyt ihmisten tietokirja löytyy googlaamalla. Älypuhelimessa on kaikki. Jos verkko pätkii tai jonnekin ei pääse, ihmiset raivostuvat. Keikkalippujen jonotus on siirtynyt internettiin. Liput myydään muutamassa sekunnissa loppuun, mutta niitä tulee uudelleen myyntiin, kun "netti takkuilee". Jos puhelin ei toimi tai sitä ei voi hipelöidä, tulee vierotusoireita. Somen nopeus ja tykkäykset koukuttavat.

Kerroin yllä aika vähän kirjasta, koska en käsittele ihmisten henkilötietoja. Mutta yllä olevia aiheita pohditaan, ja pohditaan myös sanomalehden tulevaisuutta, ja somejättien kasvavaa valtaa.

Mielenkiintoinen kirja.

lauantai 14. helmikuuta 2026

Heidi Köngäs: Hertta

 


Heidi Köngäs: Hertta, Otava 2015, sivumäärä 285.

Takakansi lupaa "säkenöivän romaanin palavan poliittisesta liitosta, sen noususta ja tuhosta sodan ja vaaran vuosina".

Romaani ei minusta säkenöi, on perusvireltään ankea, vaikka kuvaa rakastumista, rakkautta ja sen loppumista. Romaani on etenkin loppua kohti paraneva punatilitys kahden johtavan kommunistin liitosta ja sen nolosta lopusta ja Hertan todellisesta rakkaudesta, joka on kommunismi

Kirjan ymmärtämäksi on hyvä tietää ainakin kansalaissodan päävaiheet (ketkä olivat esimerkiksi Kullervo Manner, Hanna Malm, Edvard Gylling, Otto-Wille Kuusinen ja Arvo "Poika" Tuominen), lisäksi on hyvä tietää itsenäisen Suomen historiaa vuoteen 1948 asti. Pohjustan alla asetelmaa, mutta en käsittele juurikaan itse romaania.

Kirjan päähenkilöt 
Hertta Kuusinen (1904 - 1974) oli Otto-Wille Kuusisen tytär. Kirjan päähenkilöistä toinen, ja osa luvuista on kirjoitettu hänen näkökulmaansa (Hertta).

Yrjö Leino (1897-1961) oli sisäministeri toisen mailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä. Hänen näkökulmansa luvuissa, joissa lukee Leino.
Esko Riekki (1891-1973) on kolmas minä-kertoja. Riekki oli etsivä keskuspoliisin johtaja, joka teoksen mukaan oli saanut Leinon kätyrikseen Leinon vekselien vuoksi. Leino oli tuolloin toisissa naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta, yksi päättyneestä ja yksi sen jälkeisestä avioliitosta. Hertan ja Leinon avioliitto, jonka alusta ja lopusta esitetään kyynisiä huomioita, oli lapseton. 

Kuusisten perheessä oli kuusi lasta. Otto-Wille Kuusinen (1881-1964) oli sosialidemokraattien puheenjohtaja (1911-1913), joka pakeni kansalaissodan jälkeen Neuvosto-Venäjään. Otto-Wille kuului Suomen ja Neuvostoliiton kommunistisiin puolueisiin. Kuusinen kohosi NKP:n hierarkiassa, selvisi puhdistuksista. Hän oli Neuvostoliiton masinoiman Terijoen nukkehallituksen pääministeri 1939-1940. Hertta Kuusinen oli Moskovassa 1922-1934, josta tuli Suomeen "isän asioille" josta romaani alkaa. Hertta tuli pidätetyksi ja kärsi vankeusrangaistuksen, vapautui, kunnes otettiin uudelleen säilöön. Sodan jälkeen Hertta Kuusinen oli ministerinä ja kansanedustajana 1945-1972.
Yrjö Leino oli sisäministeri toisen maailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä, luovutti ihmisiä Neuvostoliittoon.

Romaani antaa oman äänen ja näkökulman kahdelle kommunistille. Riekki on porvari ja puolestaan juuri päinvastaista mieltä kuin Hertta ja Leino, mutta kirjan mukaan mukaan käyttää hyväksi Leinoa, ja asettaa hänet uuteen painetilanteeseen (saavatko kommunistit tietää hänen petturuudestaan?).

Hertta-romaani on kirjallisuuden lajia, josta en lähtökohtaisesti pidä. Faktaa fiktioidaan ja ihmisten ajatukset luotaavat menneisyyteen. Kirja kuitenkin yllätti minut, ja loppuun luettuna antaa paljon perspektiiviä ihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin, taistelua vallasta, hallinnasta ja henkilökohtaisista menetyksistä. Itse kirjan luettuani, ihmettelin, kuinka ihmiset pystyivät jatkamaan elämää toisen maailmansodan jälkeen ja mitä se on itse kuhunkin vaikuttanut.

Romaanin juonesta muutama sana
Teos alkaa, kun Hertta Kuusinen  35-vuotiaana pääsee pois vankilasta keväällä 1939. Kun Hertta lähti Otto-Willen asioille, poika Juri jää Moskovaan. Pojan kohtalo on yksi romaanin teema tai aihe. Hertta kuulee romaanin aikana Neuvostoliitosta asioita, joita ei alkuun usko, eli puhdistuksista. Romaanin mukaan Hertta on uskollinen isälleen.
Kirjan alkaessa Yrjö Leino on "hyvissä naimisissa" ja pariskunnalla on lapsi. Leinokin on kärsinyt punavankeuden 1930-luvulla. Leino on absolutisti. Leinon ongelma on yhä kiihtyvä vekselikierre, jota Esko Riekki käyttää hyväksi. 
Kommunistit ihmettelevät erityisesti 1939 Hitlerin ja Stalinin solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta. Eihän Hertan mukaan heillä ole mitään  yhteistä ainakaan ideologisesti, jälkikäteen ajatellessani oli ehkä paljonkin, eli valta ja diktaatuuri.
Kun suhde Hertan ja Leinon välillä alkaa, Hertta hommaa Leinon Hella Wuoliojan kartanoon pehtooriksi. Siellä pari lupsuttelee, kun Leinon vaimo puskee arkea kansakoulunopettajana Kirkkonummella poikansa kanssa. Leinon lapset vierailevat isänsä luona pehtoorin asunnossa.
Jatkosodan aikana Leino piileskelee ja Hertta on vangittu ja on kolme vuotta  päämäärättömässä vankeudessa. Leino on maanalaisten kommunistien johdossa.
Sodan aikana teloitettiin Martta Koskinen (1896 -1943), asiaa käsitellään teoksessa, kuten Leinon ministeriyyttä, Hertan ja Leinon avioitumisen syytä ja eroa, Leinon luisua alkoholismiin. Kremlin ja Otto-Willen vaikuttamiskeinoja. 

Teoksessa mainitaan, että Otto-Willellä olisi ollut oma datsa Mustalla merellä, uusi vaimokin oli, ilmesesti avioliitto ei ollut virallinen, sillä toinen vaimo Aino oli vankeudessa.

Hertta ei ole herttainen teos vaan apea kurkistus kommunistien arkeen. 
###
Kun Leinosta tuli sisäministeri, se sai oikeiston takajaloilleen. SKDL sai sodan jälkeen vaaleissa 49 kansanedustajaa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2026

Satu Rämö: Tinna

 


Satu Rämö: Tinna, WSOY 2025, sivumäärä 406.

Satu Rämön Islantiin sijoittuvan Hildur-sarja on ehtinyt jo viidenteen osaan.

Päähenkilö on Islannin Länsivuonoilla asuva rikosetsivä Hildur Runarsdottir. Hänen pomonaan on Elisabet Baldursdottir eli Beta. Hildurin apuna on suomalainen Jakob Johansson. Jakobilla oli huoltajuusriita norjalaisen ex-vaimonsa  Lenan kanssa. Lenalle käy huonosti ja poika Matias yrittää nyt sopeutua Islantiin isänsä kanssa.

Hildur on nelikymppinen sinkku ja kokenut syvän trauman, hänen pikkusiskonsa Rosa ja Björk katosivat vuonna 1994. Hildurin vanhemmat Runar ja Rakel kuolivat auto-onnettomuudessa ja Hildur kasvoi tätinsä Tinnan kanssa. Tinna on heikkonäköinen. Aiemmissa osissa Rosa ja Björk ovat löytyneet Färsaarilta, jossa Tinnan toinen täti Hulda asui. Traumaattiset tapahtumat perheessä jatkuivat. Rosa ja Björk joutuvat vaikeuksiin Islannissa ja nyt Björk istuu vankilassa syyttömänä. Lisävaloa on saatu Hildurin vanhempiin Runariin ja Rakeliin, joka piti perhettä pystyssä. Jokaisessa osassa käydään Hildurin ja myös Jakobin traumoja läpi.

Tämä kirja luotaa Tinnan elämän kipupisteisiin, joista selvittämättä on Huldan nopea lähtö kotoa. Lisäksi Tinnan sokeutumista käsitellään. 

Dekkarin alussa saksalainen valokuvaaja Paula Wolf murhataan vuorilla ja kuolema lavastetaan itsemurhaksi. Reykjavikissa Hildur tapaa Jamesin, joka oli hänen harjoitteluaikojensa mentori ja myös sänkyseuralainen. James jätti Hildurin kylmästi, mistä paljon traumoja kokenut Hildur ei ole päässyt yli. Hildur myös muistelee Jamesin kanssa tutkimaa murhaa, joka kuitattiin itsemurhaksi tai onnettomuudeksi.

Uutuuskirja kun Tinna on, niin en avaa oikeastaan lainkaan juonta, mutta siihen liittyy Paulan murha, omituiset uhkaavat kirjeet. Huumekaupasta Suomessa kiinni jäänyt Disa, joka esiintyi sarjan toisessa osassa, saa oman roolinsa. Jakob hakee tytön Islantiin. Samalla Jakob voisi auttaa äitiään, johon hänellä ei ole kovinkaan hyvät välit. Jakob asuu reippaan Gudrunin luona. Gudrunin biologinen kello tikittää, hän haluaisi perheenlisäystä. Jakob on nihkeä, koska ex-vaimon Lenan kanssa oli hyvin hankalaa.

Minusta teos oli sarjan paras. Tinnalle (ja Hildurille) selviää syy Huldan lähtöön.

Teoksessa on useita selvitettäviä rikoksia. Osan motiivit ja tekijät ovat yllättäviä, Tinna -teos toimii dekkarinakin.

Rikoksia on siis huumekaupasta, ja alaikäisten raiskauksista murhiin, eli rikoskimara on sinänsä ahdistava, mutta kirja ei kokonaisuudessaan ole ankea, koska syyllisiä jää kiinni.

Kirjassa oli tieto, että ulkomaisia alumiinitehtaita on runsaasti Islannissa halvan energian vuoksi. Alumiinitehdas on aika potentiaalinen saastuttaja. Tekstin mukaan Islannin pankkikriisin vaikutukset ovat piensijoittajien riesana edelleen.

Suuremmitta juonipaljastuksitta voin todeta, että pidin lukemastani. Varasin tämän kirjastosta, ja oli jonossa sijalla 2701. En odottanut omaa vuoroani, sillä sain tämän lahjaksi. Hyvä lahja, joskin ostos oli 30 euron suuruinen.

*****

Satu Rämö ( s. 1980 ) on suomalainen Islannissa asuva dekkaristi. 
Hildur-sarja
1. Hildur
3. Jakob
4. Rakel
5. Tinna

Neloselta tulee TV-sarja ykkösosasta.  Hildur Rúnarsdóttir’ia näyttelee Ebba Katrín FinnsdóttirJakob Johansonia Lauri Tilkanen. Poliisiasemalla on myös toinen poliisiharjoittelija Rick Okon Saksasta, häntä näyttelee Florian Herrmann Hildurin pomoa Betaa näyttelee Nína Dögg Filippusdóttir. Jakobin uusi tyttöystävä on muutettu suomalaiseksi Anna Virtaseksi, jota näyttelee Oona Airola. Norjalainen Lena on muuttunut Iina Kuustosen myötä suomalaiseksi Leena Pesoseksi, jonka siskoa Saritaa näyttelee Iinan sisko Minka. Freysiä näyttelee Oddur Júlíusson ja Tinnaa Halldóra Geirharðsdóttir. Freysin ammatti on vaihtunut, eikä sarjassa ole koronaa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Jarkko Sipilä: Murharyhmä Takamäki 4-6,

 


Jarkko Sipilä: Murharyhmä, Takamäki 4-6 sisältää Takamäki-dekkarit: Todennäköisin syin, Likainen kaupunki ja Mitään salaamatta, yhteisnide.


Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin. Gummerus 2004, Loisto-pokkari 2006, sivumäärä 252.

Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan yhden osan vuodessa -vauhdilla. Todennäköisin syin on sarjan sujuva nelososa, joka vie rikostapausten ohella myös Takamäen ja hänen lähipiirinsä tarinoita eteenpäin.

Takamäen ryhmän tutkittavaksi tulee 17-vuotiaan irakilaistaustaisen Ibrahimin porttikongissa tapahtunut murha. Ibrahim on kotoutunut hyvin, hän on käynyt lukiota, pelannut namikassa korista ja hänellä on ollut suomalainen tyttöystävä. Tekijän tuntomerkit viittavat "maahanmuuttajaan". Vuonna 2004 tilanne Suomessa oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Maahanmuuttajia oli vähemmän, eikä Irakista tulleita ollut vielä paljon. Arabikeväästä ei ollut kuultukaan ja vuoden 2015 pakolaisaaltoa ei ollut edes ennustettu. Sipilä kuvaa ihmisten mielipiteitä ja raadollisuutta tutkimusten edetessä eli teema on esillä ja tällöin elettiin Kaksoistorni-iskujen jälkeistä aikaa, Al-Qaida oli "voimissaan". 

Kerronnassa vuorottelevat Takamäki, Anna Joutsamo ja ataripoliisi Suhonen, joka nuohoaa baareja ja hengaa rikollisten kanssa, mutta saa arvokasta tietoa poliisille. 

Murhan motiivit ovat aiemmissa tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet Irakissa, enkä puutu bloggauksessa tähän tutkintaan, joka kiinnostaa myös Supoa.

Kirjan alussa on tapahtumakuvia, jotka eivät liity kovinkaan paljon käsiteltävään tapaukseen. Rikosylikonstaapeli Anna Joutsamo kuuntelee puheluja autossa, joka pöllitään.  Anna on kolmikymppinen sinkku. Loppukahinoissa hänen pitää käyttää asettaan ja ampuu erästä henkilöä olkapäähän.

Takamäki on ollut mukana ratkaisemassa vuonna 1977 tapahtunutta murhaa. Murhaaja tosin oli tullut tunnustamaan ja todisteet osoittavat miehen syylliseksi. Takamäki on 44-vuotias. Kirjan mukaan vatsa on litteä mm. lenkkeilyn takia. Kaarina-vaimo on tottunut (tai turtunut)  yöllisiin puhelinsoittoihin töistä. Perhe asuu rivarissa Espoon Leppävaarassa. Hääpäivänä  pariskunta on syömässä G.  W. Sundsmanissa. Kaarina on ylihoitaja. He olivat tavanneet opiskelijabileissä, jossa sairaanhoitajaopiskelijoita ja poliiseja. Poliisit ja sairaanhoitajat tekevät vuorotyötä, tosin ylihoitaja on päivätyötä. Parilla on kaksi poikaa: Joonas (13 v) ja Kalle (11 v). Perhe on selvinnyt rivariyhtiön rakennusvirheestä mutta lomaillut Turun Caribiassa. 

Ataripoliisi Suhonen on 36-vuotias poikamies. Rikostoimittaja Sanna Römpötti on siirtynyt televisioon toimittajaksi.

Teoksen mukaan muslimeja olisi ollut 2004 noin 25000 - 30000, nyt jo enemmän, oikeaa lukua en tiedä, mutta yli 100 000.



Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki  Loisto-pokkari 2006, Sivumäärä 294. Takamäki #5.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarisarjan viides osa Likainen kaupunki alkaa heinäkuun neljäntenä päivänä 2005 tai oikeastaan yöllä rekkapalosta. Sammutuksen jälkeen rekasta löytyy heroiinin yliannokseen kuollut virolainen rekkakuski Ivo Martinsoni. Miehen tekemisiä aletaan selvitellä ja rekisterimerkinnät eivät täsmää tutkinnan kanssa.

Murharyhmää vetää Kari Takamäki, 45-vuotias rikosylikomisario, jonka loma on alkamassa. Perheen pitäisi suunnata Kreetalle.  Vaimo Kaarina on HUS:n hallintopäällikkö, ja lapsista Joonas on menossa kasille ja Kalle kutoselle. He harrastavat jääkiekkoa. Takamäki on hyvässä kunnossa, hän juoksee 20 kilometrin lenkkejä. Takamäen ryhmään kuuluu edelleen  Anna Joutsamo (32 v), joka kipuilee ammatin henkisen rankkuuden kanssa. Ataripoliisi Suhonen on neljissäkympissä, hänellä on edelleen pitkätukka ponnarilla ja nyt lisäksi koko parta. Suhosella on tietolähteensä, yksi on lapsuuden ystävä Salmela, joka toimii luukuttajana. Kirsi Kohonen on toinen naispoliisi ryhmässä. Hän on Joutsamon ikäluokkaa. Ryhmässä puurtavat lisäksi Strand, Nurmi ja Kannas. Rikostoimittaja Sanna Römpötti on siirtynyt TV:n puolelle.

Konnia on monessa kategoriassa, eniten kuvataan moottoripyöräkerholaista Mika "Remo" Kahmaa, jonka lähipiiriin ujuttautuu outo Tiina Wallin. Tutkimuksissa selviää, että Ivo Martisoni on ollut virolainen peitepoliisi,  Anders Tammerk, joka on murhattu. lisäksi hänen vaimonsa ja lapsensa on ammuttu. Tutkimuksiin tulee outoja yhteensattumia KRP:n kanssa, myös Supo tulee kuvioihin mukaan. Loppujen lopuksi kyse on isoista asioista. Loppuselvittelyt uhkaavat Takamäen lomaa, ehtiikö hän lentokentälle?

Ajankuva puhelinlokien ja paikannustietojen osalta välittyy hyvin. Takamäki muistelee 1978 Ruisrockia, jossa esiintyi Uriah Heep. Tai Ruisrock muistuu Jussi Raittisen Kesäduunibluesista, missä lauletaan aiheesta. Kallion Kulmapubin Jukeboxissa sen sijaan soi Maija Villkumaan Ei.



Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta, Gummerus 2006, sivumäärä 348. Takamäki #6.                            

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan kuudennessa osassa Mitään salaamatta käsitellään todistajan asemaa. Syyskuun 17. päivä on tapahtunut raaka murha 18-vuotiasta Lauri  Salmelaa on ammuttu keskelle otsaa. Ampuja Iiro Nyberg (23 vuotta) on kiinniotettu, ja dekkarin alussa häntä kuulustelevat poliiseista Anna Joutsamo ja Mikko Kulta, mutta Nyberg ei kerro mitään. Murharyhmä johtaa Takamäki, joka on 46-vuotias lommoposki. Miehelle maistuu pitkät juoksulenkit. Vaimo Kaarina on Hussilla töissä hallintopuolella. Parilla on pojat Kalle ja Joonas. Murharyhmässä on Joutsamon lisäksi toinen nainen eli Kohonen. Ryhmään kuuluu myös Atari-poliisi Suhonen. Ammuttu Lauri Salmela on Suhosen koulukaverin Salmelan poika. Salmela luukuttaa ja on Suhosen tietolähde. Suhonen seurustelee vakuutusyhtiössä työskentelevän Raijan kanssa.

Iiro Nyberg on tuotu ja haettu murhapaikalta Porvoonkadulta Alppilasta, poliiseja kiinnostaa, kuka oli kuljettaja. Poliisin kiikarissa on huumeliigaa pyörittävä Jari Korpi, jolla on organisaatio kilpimiehineen. Porvookadulla asuva kolmikymppinen yksinhuoltaja Mari Lehtonen on nähnyt auton sen rekisterinumeron ja kuskin. Lehtonen tunnistaa Korven ja todistaa oikeudessa, mistä Lehtosen ja hänen tyttärensä ongelmat alkavat. Onnistuuko poliisin suojella Mari Lehtosta ja hänen 12-vuotiasta tytärtä?

Mitään salaamatta oli minusta napakka dekkari, joka poikkeaa virkistävästi muista alkupään Takamäki-sarjan kirjoista.

*****

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

Sipilän kotisivuilla (linkki) on vähintään takakansiteksti jokaisesta dekkarista.