Muumeista miljoonabisnes

 

Muumeista miljoonabisnes, Siltala 2017, sivumäärä 191.

Muumit ovat kaupallistuneet ja kirja Muumeista miljoonabisnes perustuu Niina Pulkkiksen elokuvaan The Moomin Boom (2014), jota en ole nähnyt. Kirjan ovat tehneet Liisa Vähäkylä ja Niina Pulkkis. Kirjassa on muumikuvia ja valokuvia Tove Janssonista, perheestä, ja asioista tai esineistä, jotka liittyvät muumeihin ja tietenkin liiketoiminnasta koskien muumihahmoja.

Tove Jansson (s. 9.8.1914 - 27.6.2001) loi muumit, mutta se alkoi sattumalta ja alku oli  kuva "huussin seinässä". Kirjassa kerrotaan muumien synnystä, sarjakuvien tekemisestä, kirjoista, yrityksen perustamisesta ja sen kasvamisesta.

Vuonna 1945 Tove julkaisi teoksen Småtrollen och den stora översvämningen, joka suomennettiin nimellä Muumit ja suuri tuhotulva. Sen jälkeen ilmestyi Muumipeikko ja pyrstötähti, Taikurin hattu, joka on englanniksi Finn Family Moomintroll, Muumipapan uroteot, Kuinkas sitten kävikään, joka oli taitoltaan väreiltään aikaansa edelleen ja Vaarallinen juhannus (1955), joka kertoi teatterista. Tämän jälkeen tapahtui muutos, lasten saduista siirryttiin aikuisten kirjoihin.  Tove oli alkanut piirtää sarjakuvia 1954. Toven rinnalle sarjakuvailemaan tuli veli Lars Jansson ja lopulta Lars piirsi ja tekstitti sarjakuvat, niiden ilmestyminen lakkasi 1975, Tove ja Lars palkittiin Puupäähatulla vuonna 1981.

Muumikirjat myivät hyvin 1950-luvulla. Tove siirtyi nostalgiasta yksinäisyyteen teoksilla Taikatalvi, Muumipappa ja meri. Jäähyväiset Muumilaaksolle sanotaan teoksessa Muumilaakson marraskuu. 

Muumit ovat aikaansa edellä myös siinä, että ne ovat ikäänkuin sukupuolettomia, vaikka Muumimamma ja -pappa ovat aika perinteisiä hahmoja essun ja käsilaukun sekä Muumipapan silinterihatun ja kävelykepin kanssa. 

Teoksessa valotetaan myös Atelier Faunin tarinaa. Atelier Fauni teki käsin muumihahmoja nahasta ja vaatetti ne. Hahmoja  tulee aina välistä myyntiin huutokaupoissa tai huuto.netissä, hinta on 150 eurosta 500 euroon. Jokainen tai miltei jokainen  hahmo on erilainen, sillä vaatteet ovat erivärisiä. Alkuun niitä tehtiin ilman lisenssiä, mutta asiasta tehtiin sopimus. 

Muumeista tehtiin tavaramerkki. Kyselyjä muumien käyttämisestä erilaisiin tarkoituksiin alkoi tulla yhä enemmän. Moomin Characters alkoi avoimena yhtiönä jossa  Tove ja Lars olivat osakkaina. Nykyisin Moomin Characters Oy Ltd osakeyhtiö, joka hallinnoi muumihahmojen käyttöoikeuksia ja lisensointia. Katsoin netistä, nykyisin liikevaihto on 26.5 miljoonaa euroa vuodessa ja voitto 8,9 miljoonaa euroa. 

Kun Tove oli vielä osakkaana liikevaihto ja voitto olivat aivan murto-osa tästä. Ymmärsin kirjasta, että Tove ei ollut rikas, koska kirjapalkkioista ym  ei kerry eläkettä. 

Perhe on pitänyt yrityksestä huolimatta taiteellisen linjan arvioinnin omissa käsissä.

Kirjassa valotetaan myös eri animaatiosarjojen syntyä, Ruotsissa SVT muumeili jo vuonna 1969, myös Länsi-Saksassa, Puolassa ja jopa Neuvostoliitossa "siirrettiin" muumeja TV:seen. Muumeista tehtiin 1990-luvulla näytetty loistava piirretty sarja. Dennis Livson, joka oli tehnyt Alfred J. Kwak -sarjan, tuotti sarjan, jonka syntyminen vaati taiteellisen työn lisäksi paljon lakimiestyötä. Tämän kirjan ilmestymisen jälkeen on tullut suomalais-brittiläinen sarja Muumilaakso.

Kirjassa kerrotaan myös Pentti Eistolan, Tuulikki Pietilän ja Toven muumitalo-projektista, talo on iso "nukketalo, mutta kaikki on tehty itse. Taloon on rakennettu tarina Outo vieras Muumitalossa.

Muumimukit ovat nykyään muotia. Ensimmäiset mukit tehtiin 1950-luvulla, mutta Arabia aloitti muumimukien tekemisen vuonna 1988.

Kirjassa on paljon tarinoita, ja mukava laadukas kirja. Muumibisnes kukoistaa, joidenkin mielestä liikaakin.

Muumimukejakin tehtaillaan monta kertaa vuodessa, tänä vuonnakin peräti 7 erilaista ja minimukit lisäksi.

Andre Gide: Vääränrahantekijät

 

André Gide: Vääränrahantekijät, alkuteos Les faux-monnayeurs, 1925, suomentanut  Yrjö Kaijärvi, Otava 1967, sivumäärä 390.

Vääränrahantekijät on ranskalaisen kirjallisuuden nobelistin André Giden (1869 - 1951) pääteos. Se ei ole perinteinen romaani, joskin 101 vuodessa romaanit ovat kehittyneet tähän suuntaan. Vääränrahantekijät kertoo muutaman yläluokan pariisilaisperheen värikkäästä ja minusta oudosta elämästä, ja pääpaino on perheen lasten nivoutuminen tapahtumiin. Romaani vie  montaa juonta ja henkilöhahmoa eteenpäin. Romaanin keskiössä on kuitenkin kirjailija Édouard, joka yrittää kirjoittaa romaania "todellisuudesta". Teoksessa on Édouardilla on joko suora side romaanin henkilöihin tai vähintään välillinen. Kirjailija vie isoa laumaa päähenkilöitä eteenpäin. 

Romaani itsessään alkaa, kun ylioppilastutkintoon valmistautuva 17-vuotias Bernard Profitendieu lukee äitinsä kirjeitä, ja tajuaa olevansa äidin syrjähypyn tulos. Bernard ei ole tullut toimeen "isänsä"  Albericin kanssa. Alberic Profitendieu toimii tuomarina, hän on konservatiivinen perheenisä. Bernardin äitiä Marguerite'a ei esitellä kirjassa, eikä hänen rakastajaansa eli Bernardin isää ei "ilmaista" lukijalle. Perheen äiti on perinyt rahaa. Parilla on vielä poika Caloub, tyttö Cecile ja Albericin poika asianajaja Charles.  Bernard kirjoittaa jäähyväiskirjeen ja poistuu kotoaan. Hän yöpyy koulukaverinsa Olivier Molinierin luona. Molinierit on omituisin perhe kirjassa. Isä Oscar Molinieri on oikeuden tuomari, hän on Albericin kollega ja myös itsetietoinen yksinkertainen setämies. Oscarin vaimo ja lasten äiti on Pauline on järkevä, mutta alistunut avioliitossaan. Lapsista vanhin on Vincent, hän opiskelee lääkäriksi. Sitten on Olivier ja nuorin lapsi on Georges. Bernard ja Olivier tuntevat toisiinsa vähintään kiintymystä, mutta luultavasti ei rakkautta. Édouard tai Edouard X, kuten häntä myös kutsutaan on kirjailija ja  Paulinen velipuoli, hän on tulossa Englannista Ranskaan. Edouard kirjoittaa päiväkirjan lisäksi romaania  Vääränrahantekijät. Edouard tuntee Laura Douvieursin, joka on naimisissa Felix Douviers'n kanssa. Vincentillä on suhde Lauran kanssa, josta Laura tulee raskaaksi. Vincent Molinieri jättää Lauran yksin. 

Kirjan juoni muuttuu vielä monisyisemmäksi ja saadaan toimimaan sarjalla sattumia, jotka yhdistävät eri henkilöhahmoja. Välillä Edouard pohtii, minkälaisen romaanin haluaa kirjoittaa. Romaanin kolmannessa ja viimeisessä osassa tapahtumat menevät osin traagiseen suuntaan. Kaikesta huolimatta Vääränrahantekijät ei ole juonivetoinen teos, koska useat juonilangat jäävät kesken, kuten elämässäkin ja pääpaino on teemoissa.

Vääränrahantekijät tarkastelee myös ihmisten rooleja ja käyttäytymistä, mikä on oikeaa ja väärennyttyä. Romaani on ankea ja osalta tapahtumista hyvin ongelmallinen, mutta Andre Gide näyttää olevansa loistava kirjailija. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1947.

Alla hieman enemmän henkilöistä ja juonesta, älä lue jos haluat lukea romaanin ilman pohjustusta.

Teoksen alussa on Giden omistus Martin du Gardille "syvän ystävyyden osoitukseksi". Martin du Gard (1881 - 1958) on kirjallisuuden nobelisti vuodelta 1937. Hän siis oli Gide'tä nuorempi, mutta sai Nobelinsa ensin. Martin du Gardin pääteos on Thibaultin suku, joka oli lopulta 10-osainen ja julkaistiin vuosina 1922-1940. Thibaultin suvussa on muutamia yhtymäkohtia Vääränrahantekijöihin, kuten Thibaultin yläluokkainen pariisilaisperhe, joka on erikoinen. Perheen pojan karkaaminen kotoa, itsemurha, sen yrittäminen tai sillä uhkailu. Lisäksi esitellään poikien välistä kiintymystä, sitä että isällä on avioliiton ulkopuolisia suhteita, eikä isä ymmärrä poikaansa. 

Vääränrahantekijöiden henkilökatras

Edouard X romaanin keskushahmo, kirjailija, ja on Andre Giden alter ego. Hän ohjailee romaanin sivuilla henkilökatrastaan ja juonenpätkiä. Edouardin kilpailija on rappeutunut kreivi de Passavant, jonka kirja Rekki myy hyvin. Passavantin luona asuu lady Lilian Griffith, jonka aviomies on Englannissa. Edouard edustaa hyveellisyyttä, ja kreivi ja lady paheellisuutta. Kreivillä ja Ladylla ei ole suhdetta, vaan de Passavant lienee kiinnostunut nuorista pojista? (Asiaa ei minusta sanota suoraan, mutta monta kertaa epäsuorasti). Edouard on Pauline Molinierin velipuoli, tuntee Azais-Vedelin perheen, ja erityisesti Laura Douviersin.

Profitendieut
Alberic Profitendieu on virkaintoinen ja kunnianhimoinen tuomari, joka haluaa pitää perheensä vaimon Margueriten ja lasten Bernardin, Caloubin, Cecilen koossa. Charles vain vilahtaa jutussa. Alberic on  joustava, vastuuntuntoinen ja "hyvä ihminen". Romaani on dickensiläinen, sillä hyville henkilöhahmoille käy paria poikkeusta huolimatta hyvin, ja pahoille käy huonosti.

Molinierit 

Oscar Molinier on perheen pää, heikko ihminen, pettää Pauline vaimoaan, Oscar on tyhmäkin, sillä säilyttää "hoitojensa" kirjeet, tuskin hän on hyvä tuomarikaan. Vaimo Pauline on hyvä äiti, mutta ei voi miehensä kasvatusmenetelmille mitään, Oscar ei mitenkään rajoita lastensa tekemisiä. Vincent on vanhin pojista. Hän opiskelee lääkäriksi, mutta luulee kantavansa tuberkuloosia, saattaa parantolassa Lauran raskaaksi. Vincent hullaantuu kreivi de Passavantin yllytyksestä rahapeleihin ja sitten solmii suhteen naimisissa olevaan lady Griffithiin. Vincent hurahtaa kaloista,  muuttaa Afrikkaan ... loput jätän kertomatta, mutta erikoinen kaveri. Olivier on keskimmäinen pojista, "kiintynyt" Bernardiin, mutta ajautuu Vincentin pelivelkojen takia kreivi de Passavantin vaikutuspiiriin, ja sihteeriksi. Mitä kreivin ja Oscarin Korsikan matkalla tapahtui, en tiedä. Kreivi lahjoi Oscaria lupaamalla tälle aikakausilehden  päätoimittajuuden. Olivier läpäisee ylioppilastutkinnon, mutta on herkkä runoratsu, ja joutuu vaikeuksiin, lopulta Oscarille, joka on viaton, käy hyvin. Georges on perheen kuopus, ja on jo nuorisorikollinen. Hän varastaa kotoa rahaa, on pöllinnyt kaappien avaimet. Lisäksi hän on kähveltänyt isänsä rakkauskirjeet. Lisäksi hän on hakeutunut Azais-Vedelin koulussa rikolliseen seuraan, ja on käynyt bordellissa ja levittää vääriä kultafrangeja. Georges on sangen uppiniskainen ...

Vedel Azaiz'n suku. Vanhaherra Azais koulupensionaatin johtaja. Azaisin vävy pastori Prosper Vedel pyörittää ääriuskonnollista koulua, mutta talousasioista vastaa perheen tyttäristä vastuunkantaja Rachel. Laura Douvieurs on toinen tytär ja kolmas Sarah. Perheessä on kaksi poikaa Armand, joka asuu koulukompleksissa ja Alexandre, joka on muuttanut ahdasmielistä ilmapiiriä pakoon Afrikkaan. Myös Sarah ja Armand kapinoivat ahdasmielisyyttä vastaan. Bernard on loppuosissa koulussa töissä ja nukkuu Sarahin kanssa samassa vuoteessa.

Georges Molinieri käy Azais'n koulua. Kirjan lopun traagiset käänteet näytellään juuri siinä koulussa. Eräät pojat Georges mukaanlukien toimivat rikollissyndikaatin (joka jää arvoitukseksi) käsikassarana, ja levittävät vääriä kultafrangeja. Koulun mätämuna on esittelyittä jäävä Gheridenisol, joka saa Georgesin ja muutaman muun tekemään likaisen työn. Gheridenisol myöskin myllyttää ja yllytää koulukiusausta, joka johtaa traagisiin seurauksiin. Gheridenisol on liian ovela jäädäkseen kiinni. Koulussa opettaja vaatii palkankorotusta.  Talous on kuralla, sillä rahaa on kulunut perheen toisen pojan Alexandren Afrikan matkaan. Kirja on harsittu mestarillisesti kasaan.  Siihen ymppäytyy musiikkimies vanhaherra La Perouse, joka houkutellaan koulun opettajaksi (pelastajaksi). Hänellä on pojanpoika Boris, jonka Edouard toi hoitolasta Sveitsistä. Boris näyttelee lopussa traagista narrin osaa.  (Hänen kuolemansa tulkitaan itsemurhaksi, vaikka kyse oli Gheridenisolin masinoimasta murhasta).

Ehkä en viitsi paljastaa juonesta enempää. Luin ranskankielisen analyysin, ja se on kovin toinen kuin itselläni. Siinä väitetään kreivin ja kirjailijoiden olevan kiinnostuneita pojista. Lisäksi lopussa ilmenevä outo vääränrahanlevitys olisi symbolisella tasolla kuvaus ihmisen valehenkilöllisyydestä. Itse pidän romaania paljon monipuolisempana, siinä on paljon eri teemoja, on juoneltaan paikoin jännittävä, kuten monet klassiset romaanit.  Lisäksi siinä on modernin romaanin piirteitä, eli kerrontatekniikat ovat moninaiset. Minusta monien henkilöiden ja tapahtumuen vyörytys on myös  dickensiläisyyttä, eli kaikilla hahmoilla on oma rooli juonessa, lisäksi  Bernardille ja hänen "otto"isälleen käy hyvin, kuten Laurallekin, monelle muulle ikävälle ihmiselle käy huonosti.

Olen blogannut Giden henkilökohtaisemmasta kirjasta Ellei vehnänjyvä kuole

*****

André Gide (1869 - 1951) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1947.

Olli Marttila: Safaritarinoita

 

Olli Marttila: Safaritarinoita, Tammi 2023, sivumäärä 181.

Olli Marttilan  (s. 1954) Safaritarinoita teos kertoo aivan yksikertaisesti tarinoita safareista. Käsitykseni mukaan Marttila on julkaissut paljon kirjoja ja 2000-luvulla etupäässä Tansaniasta, jossa hän on ollut vuodesta 2001 tutkijana.

Tansania on itäisessä Afrikassa ja on Intian valtameren rannalla. Pohjoisessa rajanaapuri on Kenia ja siellä on myös Victorian järvi. Lännessa rajan takana on Kongon demokrattinen tasavalta ja Tanganjiikkajärvi. Tansanian pinta-ala on 945 000 neliökilometriä ja asukasluku on 72,5 miljoona. Alue oli Saksan siirtomaa 1885-1919 ja sen jälkeen Iso-Britannian hallinnassa. Itsenäinen Tansania muodostui 1964, kun Zanzibar ja Tanganjika yhdistyivät.

Safari tarkoittaa matkaa, missä "katsellaan luontoa ja etenkin eläimiä", edelleen luulen, että safari on sellainen matka, missä rikkaat valkoiset  kulkevat alkuperäisväestön avustamana luonnossa katsellen villieläimiä. Oletan, että safaristit matkustavat Tansaniaan lentokoneella.

Marttila on kirjoittanut safareista lyhyitä tarinoita. Ne ovat osuvasti kerrottu ja hyvin kuvattuna, mutta minut ne jättivät kyllä aika ulkopuoliseksi. Se johtuu ehkä ennakkoasenteestani, minusta safari-matkailu on turhaa, eikä minua asia kiinnosta. Safarimatkat ovat myös epäekologisia lentomatkojen vuoksi.

Voi tietenkin olla, että safarimatkailu jollain lailla edistää luonnon säilymistä, mutta oma mielipiteeni on silti kielteinen. Turismin vuoksi tehdään teitä. parkkipaikkoja ja rakennelmia, tällöin puut hakataan, kasvit lanataan ja eläinten reviirit pienenevät. Tämä ei ole luonnollisesti Marttilan vika.

Christina Rivera Garza: Liliana's Invincible Summer

 

Christina Rivera Garza: Liliana's Invincible Summer, Bloomsbury 2023, sivumäärä 309.

Christina Rivera Garza (s. 1964) on palkittu meksikolainen naiskirjailija ja professori. Tämä teos Lilianan voittamaton kesä julkaistiin espanjaksi 2021 ja englanniksi vuonna 2023, vuonna 2024 se voitti Pulizer-palkinnon.

Teos  kertoo kirjailijan pikkusiskon Lilianan traagisen tarinan. Pikkusisko oli arkkitehtiopiskelija, jolla oli maailma avoin ja elämä edessään, Hänet murhasi mustasukkainen ex-poikaystävä heinäkuussa 1990. Murhan tekijä on tiedossa, mutta ei häntä ei otettu kiinni eikä hän ole vastannut teostaan, hän kuoli 2020. Kirjassa on hänen nimensä, mutta en mainitse sitä tässä, murhaajat eivät tarvitse muistelua.

Kirjailijan synnyinmaa on Meksiko, mutta Christina Rivera Garza toimii professorina Texasissa. Tässä kirjassa hän palaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua 2019 selvittämään, mitä "virallisesti" ja "oikeasti" viranomaistahot tekivät ja sen jälkeen kirjoittanut kollaasin tapauksesta. Kirjailija on käyttänyt kirjassaan lähteinään virallisia dokumenttejä, ja sisaren elämän valottamiseksi hänen kirjeitään, päiväkirjojaan, puhelinmuistioitaan, kalentereita, valokuvia, muistilappuja ja kirjailija on puhunut siskon tuntevien henkilöiden kanssa. Teos ei ole dokumentti, mutta se ei ole romaanikaan, internetissä se on luokiteltu non-fiktioksi.

Meksikossa asuu 133 miljoonaa ihmistä. Maata johtaa presidentti, joka on tällä hetkellä Claudia Sheinbaum (s. 1962). Claudia Sheinbaumin kausi alkoi 2024 ja hänen politiikkansa yrittää helpottaa Meksikon heikko-osaisten asemaa. Toinen pääpaino on suitsia väkivaltaa. Meksiko on maa, jossa tehdään suhteellisesti paljon murhia, pääsyyt  ovat huumejengien iskut ja toinen on "femicide", eli naisten surmat perheissä ja ylipäätään naisten murhat. Juuri tähän jälkimmäisen syyn takia kirjailijan sisar kuoli, ja se kerrotaan heti kirjan alkusivuilla. Meksiko oli Espanjan siirtomaa  300 vuotta 1521-1821, ja aika oli varmasti myös väkivaltainen. Teoksessa on joitain mainintoja 1900-luvun hallintokoneiston väkivallasta, vakavin tapahtui  2.10.1968, kun erikoisjoukot avasivat tulen mielenosoittajia kohti. He olivat aseettomia. Asiaan liittyy todella kuvottavia yksityiskohtia ja ajallisesti ja ehkä muutenkin asiaan liittyi Meksikon kesäolympiakisat 12 - 27.10.1968. Asiasta lisätietoa Ilta-Sanomien jutusta täällä.

Liliana murhattiin, kun hän oli 20-vuotias, hänen elämänsä päätti väkivaltaisesti entinen poikaystävä. Liliana oli älykäs ja itsenäinen nainen, opiskeli arkkitehtuuria ja oli uimari, minkä takia hän tapasi teininä ensimmäistä kertaa tulevan murhaajansa punttisalilla, jossa Liliana teki voimaharjoitteita uimavalmentajansa ohjeiden mukaan. 

Teoksen alussa selitetään tragedia ja kirjailija haluaa viralliset dokumentit haltuunsa. Hänet kuitenkin ohjataan aina seuraavaan virastoon, mutta dokumentteja ei löydy. Tämän jälkeen kirjailija kertoo lapsuuden perheestään isästä, joka oli maatalousinsinööri, joka "kehitti" perunan ja muiden kasvien viljelyä. Lapsuuden leikeistä, elämästä rajaseudulla ja koulussa. Lilianan elämä muuttuu, kun hän kirjoittaa päiväkirjaansa ensisuudelmasta.  Lähempänä tragediaa puheenvuoron Lilianasta saavat Lilianan ystävät yliopistosta.

Teos etenee traagiseen pisteeseen mutta myös se yli, eli ystävät kertovat muistoja, mutta myös perhe "jossittelee", sillä ihmisellä on tapana pohtia, olisiko ikävät tapaukset voitu ennakoida ja estää. Perhe antoi tyttärille vapauksia ja he opiskelivat yliopistossa ja Liliana asui ja opiskeli Mexico Cityssä, perhe asui Tolucassa noin 60 kilometrin päässä, mutta oli vaihe, jossa isä teki väitöskirjaa Euroopassa. Iso-sisko oli viitisen vuotta vanhempi. Lilianalla oli oma kaveripiiri. Jotenkin minulla tuli olo, että kukaan ei olisi voinut estää tragediaa, sillä poikaystävä tai tuolloin entinen poikaystävä oli hyvin ongelmallinen. Hän ajeli autolla Lilianan asunnon viereen, seuraili Lilanan elämää, vaikeutti sitä, pahoinpiteli, uhkaili ja jopa uhriutui ...

Teoksessa on paljon muuta Lilianan elämästä, mutta jota en kirjaa tähän, kamala tragedia.

Kirja on feministinen ja pohtii myös yhteiskunnan normeja, lakeja ja toimintaa. Useimmat elleivät kaikki yhteiskunnat ole patriarkaalisia ja ainakin jossain määrin misogyynisiä. Esimerkiksi abortti oli laiton Meksikossa vuoteen 2007 asti, asia on mennyt parempaan suuntaan. Vuonna 2023 abortista ei voida enää virallisesti rangaista missään osavaltiossa korkeimman oikeuden päätöksen perusteella. Meksikon koulujärjestelmä on ollut heikkotasoinen, siis julkinen koulutus, se johtaa siihen, että ne joilla on rahaa, laittavat lapsensa yksityiskouluihin. Meksikossa ei ole samanlaista "turvaverkkoa", jossa yhteiskunta pitää huolta, opintotuki, asumistuki, kouluruoka, ilmainen lukio myös kirjoineen, ilmainen korkeakoulutus, lapsilisät, Suomessa tätä ei arvosteta, eikä myöskään ymmärretä sitä, että kaikki on maksettu 18 vuotta ulkomaisella velalla. Taannummeko tässäkin asiassa köyhien valtioiden tasolle? Kirja antaa pontta hoitaa myös omat asiat kuntoon, ja tukea yhdenvertaisuustyötä. Yhteiskunnassa on oltava myös valistusta, mahdollisuus kunnolliseen ehkäisyyn ja aborttiin. Naisten oikeudet on turvattava, mutta myös miehiä on autettava, Suomessa yhä suurempi osa nuorista miehistä syrjäytyy tällä hetkellä koulutuksesta. Kirja herättää paljon ajatuksia, enkä ala erittelemään, mitä tuli mieleen, sillä se ei auta Lilianea. Maailma on epäoikeudenmukainen paikka.

Kirjailija pohtii myös uhreja syyllistäviä mekanismeja, jotka johtavat "entä jos silloin" - kysymyksiin. Kirjailija myöskin toteaa, että olen kaivannut Lilianea joka päivä. Kirjassa on termi No visible bruises, eli päällepäin ei näy mitään.

Kirjan nimi tulee Albett Camus'lta: "In the midst of winter I finally found there was within me an invincible summer..."  Talven keskeltä löysin vihdoin voittamattoman kesän. 

Liliane ei antanut periksi, hän pyrki elämään vapaana.

*****

Ihmettelin Lilianan päiväkirjaa, jossa ensisuudelmasta kirjattu My first kiss 31.11.1982. Marraskuussa on 30 päivää.

Tuija Siltamäki: Ihan hyvä

 

Tuija Siltamäki: Ihan hyvä, WSOY 2023, sivumäärä 144.

Tuija Siltamäki on kirjoittanut teoksen Ihan hyvä teemalla pärjäilyjä suoritusyhteiskunnassa. Kirjan on "taittanut" graafikko Saara Helkala.

Nykyisin ihannoidaan suorituksia, aikaansaamista ja menestystä. Instagramissa ja somessa on hienoja ihmisiä hienoissa kulisseissa. Se voi aiheuttaa paineita muille. Kirja pohtii, mitä kaikkea pitää odotusten mukaan suorittaa: liittyen opiskeluum, työhön ja perheeseen!

Oletan että kirja on suunnattu alle 25-vuotiaalle tai henkilöille, jotka ylisuorittavat koulussa, töissä tai elämässä. Kirjassa on nostettu käsittelyyn koulupaineet lukiossa, ja yliopistoissa, perheen perustaminen, työssä oleminen ja "ura". Lisäksi käsitellään koulukiusaamista, mielenterveyttä, ahdistusta, päihteiden käyttöä, liikunta- ja ravintosuosituksia sekä huijarisyndroomaa.

Kirja on helppolukuinen, siinä on tiedon ja tilastojen lisäksi "haastateltu" asian kokeneita.

Olisin halunnut pitää kirjasta, mutta minusta se oli todellinen huti. Kirjan perusvire oli se, että ihminen selviytyy päihdeongelmista esim. kokaiinin käytöstä ilman katkoa. Usea ongelma oli minusta yksinkertaistettu ja teoretisoitu.

Kirjassa ohjataan valitsemaan vapaasti, mutta ei kerrota, että vapaudellakin on rajansa. Perheitä käsitellään myös. Jos "hankkii" lapsen, minusta siihen liittyy vähintään 18 vuoden vastuu, yleensä koko loppuelämän mittainen vastuu. Lapsen elatus vaatii työntekoa, joka taas vaatii koulutusta. Monilapsisen perheen elatus on vaatii paljon tuloja. Tätä ei millään perustuloilla muuteta. Yksinäinen ihminen voi elää tuilla, mutta lapsiperheen taloudellisen pohjan pitää olla turvattu.

Ymmärrän kyllä, että olen vanhempaa sukupolvea, mutta yhteiskunnalla ei ole enää taloudellisia resursseja tulla apuun. Valtion velka on paisunut liian isoksi.

Kirjassa oli yksi erittäin outo väite, eli että määräaikainen työsuhde olisi vaikeampi purkaa kuin vakituinen. Purkaminen on aina "yhtä vaikeaa". Koeajalla voidaan purkaa ja koeajan ulkopuolella työsopimuslain kahdeksannen luvun mukaan. Irtisanominen on eri asia. Irtisanomiseen liittyy irtisanomisaika, purkamiseen ei.

Olen 1900-luvun ihminen, elänyt 1990-luvun laman, jolloin monilla (myös itsellänikin)  oli taloudellisia vaikeuksia. Valitettavasti me emme oppineet lamasta mitään. Vuoden 2000 perustuslaki antoi kansalaisille vain oikeuksia. Rahat oikeuksiin loppuivat jo 2008. Siitä pitäen olemme eläneet "vekselein".  Valtion velka on kasvanut jo niin isoksi, ettemme selviä siitä.  Nykyiset leikkaukset ovat vain murusia. Edelleen velkaannumme yli 12 miljardia vuodessa. Korkokustannuksetkin ovat 3-4 miljardia, pian jo yli 5 miljardia euroa. Toutuimme nollakoron maailmaan. Velkaantuminen jatkuu koko ajan suuremmin summin. 

Kirjassa puhutaan myös huijarisyndroomasta, eli henkilö epäilee omaa pätevyyttään. Itsellä on kirjablogin suhteen aina välillä huijarisyndrooma. Se mitä kirjoitin yllä on mielipiteeni, hyväksyn sen että nuoremmille kirja antaa eväitä elämään, muttei takuureseptiä selvitä elämän karikoista, joista yksi on miten rahoittaa oma elämä valtion velkaloukussa, kun hyvinvointiyhteiskunta on romahtanut. Moni nuori onkin jo tajunnyt tämän ja alkanut sijoittaa nuorena. Pörssisäätiön mukaan jo 44% nuorista omistaa sijoituksia, 16-24-vuotiaista 32,5% omistaa sijoituksia.

Majavan mailla

 

Pepe Forsberg - Paula Forsberg: Majavan mailla, Minerva 2021, sivumäärä 151.

Kirja perustuu  Forsbergien päiväkirjaan korona-ajalta 2020  ja upeisiin valokuviin kanadanmajavista Lammin Evolta. Valokuvia on eri vuodenajoilta.

Evo kuuluu Hämeenlinnaan, ja siellä on retkeilyalue, mutta on myös Natura 2000-alueita. Majavakanta siellä on kanadanmajavaa. Ne nähdään kirjassa hyödyllisenä, koska ne aikaansaavat laajoja tulva-alueita. 

Toisaalta Kanadan majavaa pidetään haitallisena vieraslajina, joka syrjäyttää euroopanmajavan. Asiantuntijoiden mukaan kanadanmajavan pois metsästys ei onnistu. Kanadanmajavan poikastuotto on suurempi kuin euroopanmajavan.

Euroopanmajavaa esiintyy myös itärajan takana. Kromosomistoltaan majavalajit eroavat, joten ne eivät voi lisääntyä.

Kirja on minusta kuvastoltaan hieno, ja siinä on lisämateriaalia QR-koodien takana. Lisäksi kirjassa on hahmoteltu eripituisia "majavaretkiä".

Tämä on varmasti ilkeästi sanottu, mutta itse kaihdan Suomen luontoon tulleita vieraslajeja, niitä näen joka päivä eli komea lupiini, jättipalsami ja valkohäntäpeura.

Ymmärrän kyllä kirjan näkökulman tulva-alueistakin.

Rex Stout: Trio for Blunt Instruments

 

Rex Stout: Trio for Blunt Instruments, julkaistu vuonna 1964, tämä on 200-sivuinen pokkarinäköispainos on painettu Puolassa. Kokoelmaa ei ole suomennettu, eikä sitä ole Suomessa myynnissä.

Totutun tavan mukaan kirja sisältää kolme Nero Wolfe -tarinaa: Kill now Pay Later, Murder is Corny sekä kolmantena Blood will tell. 

Yksityisetsivä Nero Wolfe on ruokaa ja orkideoja rakastava salapoliisi, jonka apurina häärii tarinan kertoja hyvin sanavalmis ja ilmaisussaan vuolas Archie Goodwin. Tarinoiden keskipiste on Nero Wolfen yleellinen kivilinna New Yorkissa, jossa arvoitukset ratkaistaan. Goodwinin lisäksi Nero Wolfe käyttää etsiväkolmikkoa Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather. Nero Wolfen yli 10 000 orkideaa hoitaa Theodore Horstmann ja gourmet-pöperöitä kokkailee sveitsiläinen keittiömestari Fritz Brenner. Murharyhmän päällikkö tarkastaja Cramer hätistelee alituiseen Nero Wolfea, joka usein tarjoilee ratkaisun Cramerin "lapaan".

Kill Now - Pay Later -juttu on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1961.
Tarina alkaa, kun Pete Vassos, kreikkalaistaustainen ahkera ja nöyrä kiertävä kengänkiillottaja tulee kotikäynnille Nero Wolfen luo. Hän tulee liian aikaisin ja on hyvin järkyttynyt (Nero Wolfen apurin Archie Goodwillin mukaan ei virnistä). Pete on  nähnyt, että edellinen asiakas herra Dennis Ashby putosi korkealta ikkunasta ja kuoli. Dennis Ashby työskenteli Mercer's Bobbins -yrityksessä,  hän edisti myyntiä. Ashby (39 v) oli naimisissa, mutta pariskunnalla ei ollut lapsia. Pete kertoo tapauksessa Archie Goodwinille ja Nero Wolfelle. 

Muutaman päivän perästä Kivilinnaan saapuu Peten tytär Elma Vassos, joka kertoo Peten pudonneen kallion kielekkeeltä, Poliisi kuittaa tapahtuman itsemurhaksi, ja murhan Peten tekemäksi. Pete on ihaillut Nero Wolfea ja säästänyt kaikki Nero Wolfen antamat dollarin setelit, jotka Elma kiikuttaa palkkioksi. Nero Wolfe haluaa ratkaista Peten murhan ilmaiseksi. Hän majoittaa Elman kivilinnaan, jossa sveitsiläinen keittiömestari Fritz Brenner loihtii hänelle herkkuja (Elma on menettänyt ruokahalunsa surussaan).

Murhamysteeri kytkeytyy yritykseen. Nero Wolfe lähettää yksityisetsivät Saul Panzerin ja Fred Durkinin kenttätöihin. Nero Wolfe tarjoilee Cramerille ratkaisun, jota Cramer ei aluksi usko. (en paljasta murhaajaa enkä edes motiivia). Minusta hyvä tarina.

 "Murder is Corny" 1964.
Ovikello soi, ovella on tarkastaja Cramer. On tiistai ja viikottaiset Nero Wolfen maissintähkät ovat jääneet tulematta. Cramerilla on pahvilaatikko, jossa on Wolfen 16 viikottaista maissintähkää, jotka sveitsiläinen keittiömestari paahtaa. Nyt tulleet tähkät ovat väärin valittuja, osa on  liian kypsiä, osa raakoja. Maissintähkiä kuskannut mies Kenneth Faber (28 v) on löytynyt Rustermannin ravintolan viereiseltä kujalta murhattuna. Maissintähkät tulevat Duncan McLeodin tilalta.

Nero Wolfe käy ravintolassa säännöllisesti, Nero Wolfe "johtaa" ravintolaa ystävänsä Marko Vuckicin murhan jälkeen. Cramer epäilee murhasta Archie Goodwiniä kahdesta syystä. Faberin muistikirjassa on ollut Archien nimi, toki myös Max Maslow'n, Carl Heydt'n ja Peter Jayn. Faber on seurustellut Duncan McLeodin tyttären malli Sue McLeodin kanssa. Sue on kuulusteluissa nimennyt Archien, jonka tuntee hyvin, syylliseksi. Cramer pidättää Archien, joka pääsee vapaaksi ison takuusumman 20 000 dollarin "kanssa". Summa on ollut tuolloin todella suuri

En luettele yksityiskohtia, en syyllistä, enkä motiivia, mutta Nero Wolfe tekee muistion, jossa osoittaa syyllisen, ja yksi ratkaiseva todiste on maissin tähkät.

Tarinassa esiintyy myös Archien vakioheila Lily Rowan.

"Blood Will Tell"

Tarina alkaa kun Archie Goodwin avaa paketin, jossa on verentahrima solmio ja kirje James Neville Vancelta. Tämän jälkeen tulee soitto, missä käsketään polttaa paketti. Tapahtumat ovat niin kummallisia, että Archie jalkautuu ja piipahtaa Vancen luona. Ilmenee, että naapurissa on murhattu rouva Kirk, jonka aviomies herra Kirk joutuu epäilyksen alaiseksi ja palkkaa Nero Wolfen. Wolfe selvittää murhan. Hän pistää kentälle etsivätrion Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Catherin, jotka pöyhivät solmioita. Nero Wolfe osoittaa syyllisen solmioita analysoidessaan.

Nero Wolfe tarinoita (pitkät ja lyhyet) on kaiken kaikkiaan 73, joista yksi ilmestyi Rex Stoutin kuoleman jälkeen. Se on kuitenkin jo julkaistujen tarinoiden toisia versioita, joita Stout ei julkaissut. 

Novellikokoelmat
1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Curtains for Three

 

Rex Stout: Curtains for Three,  1950, pokkaripainos 1994, sivumäärä 222.

Rex Stout (1886 - 1975) julkaisi 33 Nero Wolfe -dekkaria ja 14 Nero Wolfe -novellikokoelmaa. Jutuissa salapoliisina on orkideoista ja gourmet ruusta pitävä Nero Wolfe. Neljästätoista novellikokoelmasta on suomennettu vain kaksi, tätä ei ole suomennettu.

Nero Wolfe viihtyy kivilinnassaan ja hänen käytännön asioitaan hoitaa Archie Goodwin, joka on myös tarinoiden sukkela kertoja. Pöperöitä Nero Wolfelle valmistaa Fritz Brenner ja orkideoija hoitaa Theodore Horstmann.

Tähän viidenteen novellikokoelmaan Curtains for Three esipuheen on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Judith Kelman (s. 1945), hänen tunnetuin tuotos on Sara Spooner kirjasarja, josta ainakin kahta osaa myydään netissä. Kelman tuo esiin Nero Wolfen rauhallisuuden ja vakauden hänen työssään.

Nero Wolfe -novellikokoelmissa on perinteisesti kolme noin 70-sivuista tarinaa, tässä nimeltään: The Gun with Wings, Buller for One  ja Disguise for Murder.

The Gun with Wings,  72 sivua, julkaistu vuonna 1948

Ensimmäisessä tarinassa  Nero Wolfen luo tulee 14.8.1948 nainen, joka läväyttää vaaleanpunaisen 5000 taalan  shekin pöytään. Nainen rouva Mion lyhyemmin Peggy on saapunut miesystävänsä Frederick Wepplerin eli Fredin kanssa. Rouva Mionilla on ongelma, hänen miehensä huippusopraano Alberto Mion on kuollut huhtikuussa. Kuolema on kuitattu itsemurhaksi. Peggy haluaa, että Nero Wolfe selvittää todellisen kuolinsyyn ja mahdollisen murhaajan, jotta hän voisi hyvin mielin avioitua Fredin kanssa.

Tarinan nimi juontuu aseesta, joka on ollut pöydällä, ei lattialla, mikä olisi loogista, jos kyse olisi ollut itsemurhasta.

Alberto Mionin luona tai asunnossa oli tapahtumahetkellä oktetti Fred, Peggy, Alberton manageri Rupert Grove, Metropolitan-oopperan pr-päällikkö Adele Bosley, oopperalaulaja Gifford James ja hänen tyttärensä Clara, lakimies Henry Arnold ja lääkäri Nicholas Lloyd.

Motiivi veritekoon olisi ollut monella. Peggy on kertonut suhteestaan miehelleen, joka voisi laukaista itsetuhoisen reaktion, mutta Alberto oli naisten mies, hän oli puolestaan ahdistellut Gifford Jamesin tytärtä Claraa, jonka seurauksena Gifford James on iskenyt Albertoa kurkunpäähän. Alberto oli joutunut sairaslomalle, ääni oli poissa. Hänet leikannut lääkäri Nicholas Lloyd arvioi paranemisajaksi on 2-3 kuukautta. Etelä-Amerikan kiertue on jouduttu perumaan, ja Alberto Mion vaatii 50 000 dollarin korvauksia Gifford Jamesilta.  Metropolitan ooppera haluaa taas välttää skandaalin.

Archie Goodwin on vauhdissa ja näin hän kuvaa Henry Arnoldia: He was a little sawed-off squirt with bald head so flat on top you could have kept an ashtray on it, and his nose was pushed in. s. 21. Rupert Grovea hän kuvaa vielä värikkääämmin, ja sen jälkeen nimittää häntä Rupert the Fat'ksi.

Nero Wolfe ratkaisee murhaajan ja motiivin, joka on varsin yllättävä, mutta on vahva.

Bullet for One, julkaistu 1949, pituus  71 sivua
"Luoti yhdelle" on saanut hyviä arvioita, koska siinä on miltei kaikki "hyvän" Nero Wolfe tarinan piirteet. 

Johtava teollisuusmuotoilija Sigmund Keyes on ammuttu ratsastuslenkillä aamulla New Yorkin Keskuspuistossa. Poliisitarkastaja Cramerin johdolla poliisi tutkii veritekoa, mutta tekijä on epäselvä. Poliisin omien silminnäkijähavaintojen perustella murhan tekoaika on haarukoitu. 

Nero Wolfen luo marssii viisikko, joka on vainajan lähipiriä. Dorothy Keyes, vainajan tytär, liikekumppanit Ferdinand Pohl, Frank Broadyke, Wayne Safford. sihterinä toimiva neiti Audrey Rooney. Tai hän sai potkut, kun hänen epäiltiin varastaneen suunnitelmia ja myyneen ne Broadykelle. Tämän takia Audrey Rooney tulee aiemmin puhumaan Archie Goodwinin kanssa. Archie tunnistaa hänet kalenteritytöksi. Kalenterissa Audreylla oli sanko kädessä ja hän oli hevosen vieressä, johdatusta vainajan ratsastusretkiin. Viisikosta neljä asettelee syyllisen viittaa Victor Talbotille Keyesin myyntitykille. Vainajan tytär Dorothy on eri mieltä, sillä hän rakastaa Talbotia. Talbotilla on murha-ajalle vedenpitävä alibi.

Nero Wolfe pistää yksityisetsivät Orrie Catherin ja Saul Panzerin kenttätyöhön. Archie loukkaantuu Orrien kukkoilusta ja illastaa Flamengo-Clubilla heilansa Lily Rowanin kanssa. En avaa juonta enempää, mutta Archie rekonstruoi ratsastusretken uudestaan, jolloin murhaaja selviää. Archie joutuu myös menemään Nero Wolfen orkidea-ystävän Lewis Hewittin luo.

Archie unelmoi myös Audreystä hänen vaimonaan, ja pohtii, kuka lopulta maksaa Nero Wolfen taksan. Loistotarina.

Disguise for Murder, julkaistu 1950. mitta 80 sivua
Tarinassa "Murhan naamiointi" Nero Wolfe järjestää  orkideanäyttelyn tai Manhattanin kukkakerhon jäsenet voivat tutustua Nero Wolfen kasvihuoneisiin.. Näyttelyn aikana Cynthia Brown  kertoo Archie Goodwinille, että on nähnyt murhaajan.  Pian Cynthia Brown löydetään murhattuna Nero Wolfen toimistosta. Jutun hankaluutena on se, että Cynthia ei tiennyt murhaajan nimeä. Kukkanäyttelyssä oli paljon ihmisiä. Lopulta ratkaisu löytyy "hatuista".

Tarinassa Archie Goodwin joutuu murhaajan vangiksi, mutta selviää puhelahjojensa avulla. Poliisitarkastaja Cramer sulkee Nero Wolfen "toimiston". Yllättävä tarina.

Nero Wolfe -novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956
9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Minna Canth: Eräs Puijolla käynti

 

Eräs Puijolla käynti on Minna Canthin (1844-1897) novelli vuodelta 1891. Kuvissa on Puijo, Puijon torni ja hyppyrimäet. Niitä ei ollut vielä 1891, jolloin novelli ilmestyi. Silloin oli puinen vuonna 1865 rakennettu torni. Sen jälkeen rakennettiin vuonna 1906 tiilinen torni, ja nykytorni oli valmis 1963. Puijon tornille pääsee nykyisin viereen autolla. Toiselta puolelta pääsee myös. Hyppyrimäkien vieressä on "kuntoportaat" joita pitkiin pääsee sinne hyvin. Rinne on todella jyrkkä ja siinä on "vieläkin" metsää. Yläkuva on otettu Valkeisjärveltä ja alempi Neulamäestä.

Nyt novelliin.

Aina ja Hilma ovat ystävättäret, jotka ovat talvella kirjeenvaihdossa. He suunnittelevat yhteistä kesää. Aina asuu Kuopiossa. Tytöt ovat 17-vuotiaat. He päättävät seikkailla. He lähtevät kaupungista ja menevät Puijolle. He päättävät elää vastoin sääntöjä ja ottavat kengät ja sukat pois (ja piilottavat ne). Sitten he kiipeävät Puijon torniin. Pahaksi onneksi he törmäävät remuaviin ylioppilaihin (ovat siis poikia). He eivät pysty etenemään riittävän nopeasti paljain jaloin ja ylioppilaat seuraavat heitä kotiin asti. Asiasta syntyy "skandaali", jonka johdosta Hilma lähtee kotiin.

Novelli näyttää kuinka kauan miehillä ja naisilla oli yhteiskunnassa eri normit ja kuinka tytöt itse lopulta noudattivat normeja, Hilma päättää itse lähteä, koska hän sisimmässään häpeää? Minusta vain perhe tiesi asiasta.

Ensimmäinen suomalainen naisylioppilas oli Maria Tschetschulin, joka sai Helsingin yliopiston kanslerilta erivapauden (jonka kaiketi keisari hyväksyi). Maria jäi työelämään. 

Emma Irene Åström oli ensimmäinen nainen, joka suoritti maisterin tutkinnon. Åström suoritti 1869 Jyväskylän opettajaseminaarin tutkinnon, ylioppilastutkinnon 1873, ja maisterin tutkinnon 1882.

Tasaveroinen oikeus opiskella yliopistossa tuli vuonna 1896, mutta pitkään korkeakoulua käyvistä valtaosa oli miehiä. Nykyisin naiset ovat enemmistö sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Myös lukion ja ammatillisen tutkinnon suorittaneista enemmistö on naisia.  

Opetushallituksen ylläpitämän tietopalvelu Vipusen  mukaan suoritetuissa tutkinnoissa naisten etumatka on ollut huima, lisäksi esimerlkiksi 2010-luvulla ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa ero on 70%-30% naisten hyväksi.

Mika Kivelä: Ja kahdeksantena päivänä

 

Mika Kivelä: Ja kahdeksantena päivänä, Enostone Kustannus 2019, sivumäärä 186.

Ja kahdeksantena päivänä on turkulaisen Mika Kivelän toinen romaani, jonka päähenkilö Jakke Kivistö on työttömyyden kokeva tavallinen keski-ikäinen perheenisä. Toimettoman setämiehen arki menee raiteiltaan outojen tapahtumien vuoksi.

Mika Kivelä fanittaa Kissiä ja opus on saanut nimensä 1983 julkaistun Lick It Up levyn raidasta And On The 8th Day. Samana vuonna Kiss konsertoi marraskuussa Helsingissä ja Oulussa.

Suuri osa kirjaakin kertaa Kissin uran nousua ja pientä väliaikaista lässähdystä ja kaikkeen yhtyeeseen liittyvää. Rinnalla menee Jaken outo kujanjuoksu.

Ostin opuksen kirjakaupan alehyllystä ja kesälukemisena se antoi tuhdin tietopaketin Kissistä, joka minulla on jäänyt hieman varjoihin. Kivelällä on selkeä ilmaisu, joten kirjan lukee helposti missä vaan. Kivelä valottaa lisäksi Turun maisemia itäiseltä suunnalta, kuten Lausteelta,  Varissuolta ...

*****

Turkulainen Mika Kivelä löi itsensä läpi runoilla, joita olen arvioinut kuusi kappaletta  (linkki). Ensimmäinen romaani oli Elukkavaunu, olen blogannut myös romaaneista Marilynin kiehkura. ja Muukalainen. 

Kivelän blogissa Levyhyllyn takaa on erinomaisia levyarvioita.Siellä on myös Kissin Dynasty-levyn arvostelu (täällä) ja sieltä löytyy linkkejä Kissin muiden jäsenten soololevyjen arvioihin. 

Itse en ole Kissiä nähnyt livenä, mutta cover-bändi Trr Trr Trr soittaa ja laulaa myös Kissiä. 

Tässä kappale I Was Made For Lovin' You. Kiss oli yksi isoveljeni suosikkiyhtyeistä, veli kylläkin piti kovaa kiinni aarteistaan.

Löysin yhden äänitteen kun hän muutamia vuosia sitten yllättäen oli menehtynyt ja tyhjensimme hänen asuntoaan, tämä on kasetin kansi.

Luultavasti tässä on Kissin Suomen vierailut:
23.11.1983 Helsingin jäähalli ja 25.11.1983 Oulun jäähalli

19.9.1987 Helsingin jäähalli (lisäsin tämän ks. kommentit).
17.6.1997 Hartwall Areena
26.2.1999 Hartwall Areena
27.5.2008 ja 28.5.2008 Hartwall Areena
10.6.2010 Tampereen Sauna Open Air -festivaali
3.6.2013 Hartwall Areena
4.5.2017 Hartwall Areena
19.9.2018 Helsingin jäähalli
20.6.2022 Helsingin jäähalli

Harva on päässyt lukemisessa tänne asti, joten totean, että kirjassa leikitellään  vaihtoehtotodellisuudella ja Kivelä on koonnut kirjan soundtrackin. Kaikille, joita kiinnostaa Kiss, kannattaa lukea.

Vergilius: Aeneis

 

Vergilius: Aeneis, suomentanut Alpo Rönty  Loki-Kirjat 2000, sivumäärä 490.

Aeneis on roomalaisten kansalliseepos. Se on käännetty suomeksi kokonaan kolme kertaa. Kuvan mukainen opus on Alpo Röntyn (s. 1941)  vuonna 2000 kääntämä. Ensimmäinen joka tiettävästi suomensi eepoksen kokonaan oli kirkkoherra Konstantin Siitonen (1851-1925). Gutenbergissa  tämä on suomeksi nimellä Aeneidi, julkaisuvuosi oli 1888.

Publius Vergilius (70 eaa - 19 eaa) kirjoitti Aeneis-eepoksen vuosina 29 - 19 eaa. Keisari Augustus etsi kirjoittajaa  Homeroksen Ilias- eepoksen tapaiselle teokselle.  Lopulta työ lankesi Vergiliukselle, joka kirjoitti Aeneisin heksametriin. Teos koostuu kahdestatoista laulusta. Augustus julkaisi eepoksen Vergiliuksen kuoleman jälkeen. Vergilius sai työn loppuun tai tiettyyn vaiheeseen, mutta ei ehtinyt stilisoimaan sitä valmiiksi. Vergilius nojautui kirjallisiin lähteisiin. Sairastuessaan ja kuollessaan Vergilius oli tiettävästi etsimässä lisäaineistoa. Konstantin Siitosen mielestä teos oli tärkein länsimainen teos 1500 vuoden ajan.

Useilla kansakunnilla (ja valtioilla) on oma kansalliseepoksensa, ne ovat yleisesti tunnettuja ja toimivat kansallistunteen vahvistajana. Usein ne ovat kirjoitettu runoelmiksi. Ne ovat myyttisiä. Aeneis liittää kreikkalaisten Ilias-eepokseen, ja muovaavat käsitystä siitä, että roomalaiset ovat antiikin jumalaista alkuperää ja polveutuvat troijalaisesta Aeneaksesta.

Aeneis sijoittuu Välimeren tienoille. Kirjan päähenkilö on Aineias, josta itse käytän latinalaista muotoa Aeneas. Teoksen alussa Aeneas harhautuu (tai Juno harhauttaa hänet) Karthagoon. Rooma oli käynyt eepoksen ilmestyttyä puunilaissotia (264 -146 eaa) Karthagon kanssa. jossa Rooma laajeni ensin välimeren seudulla. Rooma sai haltuunsa Sisilian, sitten Iberian ja lopulta Karthago tuhottiin kokonaan. 

Troijan sodan loppuvaiheet kerrataan teoksen toisessa laulussa Didon luona. Teoksessa on siis menneisyyttä, mutta myös leikkauksia Rooman myöhempiin tapahtumiin.

Aeneas liitetään saagassa myös susinaaraan imettämään Romulukseen ja siten Juliusten dynastiaan ja myös Zeukseen, joka roomalaisille oli Iuppiter (jatkossa tässä bloggauksessa Juppiter, koska Rönty käyttää sitä muotoa, ei muotoa Jupiter). 

Aeneas oli troijalainen sotapäällikkö. Aeneas oli Juppiterin tyttären Venuksen ja Ankhiseen poika. Aeneaan oli määrä löytää "luvattu" maa (Rooma). Aeneaan matkaan tulee heti mutka, ja retki Roomaan kestää ja vaatii ponnistuksia. Ponnistuksia oli myös tällä bloggaajalla teoksen lukemisessa ja bloggauksen kirjoittamisessa. Tämä on hajanainen bloggaus.

Ensimmäisen kirjan alussa Aenas on retkikuntansa kanssa harhaillut vuosia. Päämäärä on Rooman perustaminen. Kun retkikunta on kiertänyt Sisilian alkaa tapahtua. Toisaalla ylijumala Juno (Juppiterin puoliso) käskee Aiolosta nostattamaan myrskyn. Retkikunta hajaantuu ja kärsii tappioita. Neptunus, joka on Junon veli, tulee apuun. Retkikunta  nousee maihin Afrikassa. Myös Venus auttaa poikaansa. Ylipäätään tämänkin saagan polttovoimana ovat jumalten oikut ja puuttuminen ihmisten asioihin. Pohjois-Afrikassa he saapuvat Karthagoon, jota hallitsee leskikuningatar Dido. Dido pitää pidot Aeneaksen retkikunnalle. Dido rakastuu Aeneakseen ja retkikunta jää Didon hoviin, missä Aeneas kertoo Troijan sodasta,  kreikkalaisten tuomasta puuhevosesta, petoksesta ja Troijan hävityksestä. Tätä käytäneen koulussakin läpi ja siksi tarina on tuttu. Troijan puuhevosesta yön turvin tulee sotilaita, jotka polttavat ja tuhoavat kaupungin. Aeneas saa tehtävän unessa Hektorilta (Troijan prinssi ja kuulu soturi). Aeneaan pitää viedä kotijumalat uuteen kaupunkiin.  Aeneaan isä Ankhises ottaa kotijumalat ja on mukana, vaikka on raihnas. Myös Aeneaan poika saadaan  mukaan sen sijaan Aeneaan vaimo Kreusa kuolee, mutta ennustaa Aeneaalle unessa hänen tulevaisuuttaan. Ankhises kuolee myöhemmin ja matkaa manalaan.

Troijan hävityksen keskellä Aeneas ja troijalaiset päättävät lähteä, ja he varustavat laivoja. Retkikuntaa kohtasivat myrskyt ja ruttoakin oli liikkellä. Matkallaan he tapaavat Hektorin puolison Andromachen "seurata kulk' usehin niin luo apen kuin anopinkin, kantaen vaarillen sylissään pient' Astyanaktaa" (Hektorin ja Andromachen poika). Andromacheen uusi puoliso tietäjä Helenos antaa ohjeita matkan loppuun saattamiseksi.

Juppiterin tahdon mukaan Aeneaan on lähdettävä. Kuitenkin Aeneas ja Dido rakastavat toisiaan. Kaikki johtaa tragediaan ja Dido päättää päivänsä "Näin nimes; silloin tään näkevät juur lausuttuansa piiat syöksyvän miekkaansa sekä hurmehest' säilän höyryävän, kädetkin verisiks'." tosin kuolinkamppailu jatkuu pidempään.

Aeneas saapuu (taas) Sisiliaan. Retkikunnan miehillä on paljon aktiviteettejä, mutta naiset ovat tyytymättömiä jatkuvaan merellä oloon ja sytyttävät laivat palamaan. Aeneas rukoilee Juppiteria, ja sade sammuttaa palon, joskin laivoja menetetään. Aenaan kehoitetaan jättävän napisijat maihin.

Manalaan!
Transsissa ennustava Sibylla ohjaa Aeneaan Manalaan. Hautaamattomat eivät ole päässeet kuolemanvirran Styxin yli. Aeneas tapaa  matkallaan Didon ja näin saa varmuuden tämän kuolemasta. Hän sanoo vihastuneelle Didolle, että jumalien käskystä hän lähti. Manalassa kärsitään rangaistuksia. Vehreällä niityllä Aeneas tapaa Ankhisen isänsä, joka näyttää Aeneaalle hänen tulevat lapsensa ja sukunsa. Lisäksi hän kertoo Romuluksen kohtalon perustaa Rooman ja vetää sukulinjat myös Caesariin ja Augustukseen: "Katsos, poikani, johdattaessa sen mainio Rooma vallassa maill' ylenee, ylevyydessäkin Olympolle; yhdellä muurillaan tuo seitsemän kumpua kiertää, urhoja tuotteliast': ihan kuin Berekynthia äiti kaupungein Frygian läpi ajaa kruunuhikkaana, kun, iloten jumalaissuvustaan, syleääpi lapslaumaans': kaikk' ovat taivahikkait', asekkait' ylä-ilmojen kaikki. Luoppas katseesi tähän, katsellen tätä heimoo, Rooman kansaas! Tää on Caesar ja kaikki Julon heimoa on, avaran joka taivaan kannelle nousee. Täss' on mies, jota sie usehin luvatuks olet kuullut, keisari Augustus, jumalain sukulainen, mi saattaa kultaiset ajat taas Latioon, jotk' maill' on Saturnon ennen vallinneet; levittää Garamantiahan tää valtans' ja Indiahan sekä maahan, mi ulkona tähtein, ulkona auringon radan on, joss' taivahan pönkkää, tähtihin kiilteleviin sovitettua, kantavi Atlas hartehillaan" (Konstain Siitosen suomennos).

Manalan retken jälkeen Aeneas onnistuu purjehtimaan Tiberin suulle. Latinus kihlaa tyttärensä Lavinian leskeksi jääneelle Aeneaalle. Ylijumala Juno sekaantuu vihassaan taas Aeneaan tehtävään. Juno pyytää avukseen Allekton Manalan raivottaren, jonka seurauksena Turnus Rutulien kuningas aloittaa sodan. Turnukselle oli luvattu Lavinia puolisoksi. Aeneas ei ole valmiina sotaan, ja alkaa kerätä liittolaisia itselleen. Juno usuttaa Turnusta hyökkäämään, koska Aeneas on poissa. Sota syttyy. Juppiter yrittää lopettaa jumalien puuttumisen sotaan, turhaan. Juno houkuttelee Turnuksen pois,  koska Aeneas on raivostunut, koska Turnuus surmasi  Pallaksen, kuningas Evanderin nuoren pojan.

Lopulta pystytään solmimaan aselepo, ja asia aiotaan ratkaista kaksintaistelulla Aeneaan ja Turnuksen välillä. Aselepo ei pidä, sillä Juno yllyttää rutuleita hyökkäykseen. Aeneas haavoittuu, mutta Venus tuo lääkeyrttejä. Lopulta kaksintaistelu alkaa, ja siinä on dramaattisia vaiheita,  mutta Aeneas surmaa lopulta Turnuksen.

Juppiter saa Junon rauhoittumaan sillä, että Aeneaan joukko omaksuu latinan kielen ja uuden identiteetin, he eivät ole enää troijalaisia.

Otan tekstinäytteet teoksen alusta, voitte verrata Siitosen ja Röntyn tyylejä.

Konstantin Siitonen: "Taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinnä Troijan  rannoilt' Italiaan, Lationkin äärille saapui, Salliman käskystä; paljonpa hän samos maita ja merta, tahdost' ylhäisten, vihan kantavan Junonki vuoksi: paljon kärsiä sai sodan aikana, siks kuni laittoi  kaupungin sekä toi jumalat, Lation suku jost' on, albalais-isät, niin myös Rooman korkeat muurit. 

Alpo Rönty: Taistelut kerron ja sen, mikä mies pakolaisena Troijan mailtaan Italiaan tuli kohtalon tuomana ensin, paljon kärsiä sai ulapalla ja maissa, kun taivas vaati ja leppymätön oli Junon kauhea kiukku, joutui myös sotimaan, kun toi jumalansa ja tänne toi Laviniumin; niin nousi latiinien kansa, Alba ja sen isien suku, tehtiin mahtava Rooma.

Teoksen on suomentaneet myös Päivö ja Teivas Oksala, valitettavasti minulla ei ollut tätä teosta käytössäni.

Rönty ja Siitonen ovat kääntäneet eri tavalla myös luonnehdinnan Minotauruksesta:
Rönty: "tuo rivon rutsauksen rivo muisto" s.146
Siitonen "tuon pimeän parituksen ilkeämuotoinen taimi".

Myös William Shakespeare on  näytelmässääm Julius Caesar viitannut Aeneakseen: 

"Kuin suuri kanta-isämme Aeneas

Harteillaan kantoi Troijan liekeistä

Anchises-ukon,"

Osallistun tällä kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen.

Lopuksi voin tunnustaa, että ennen lukemaani en tiennyt, että teukrit ovat nimitys troijalaisille.

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö

 

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö, Kultosaari 2025. Kannen ulkoasu Lasse Rantanen, taitto Noora Ohvo. Sivumäärä 343.

Seppo Jokinen (s. 1949) päättää teoksellaan Viimeinen vääntö komisario Koskinen sarjansa. Dekkari tarkastelee Koskisen ryhmän henkilöitä ja luotaa menneitäkin. Romaani soljuu alkuun hitaasti, mutta loppu on hyvin vauhdikas.

Viimeinen vääntö on nostalginen päätös 30-osaiselle dekkarisarjalle, jonka taso pysyi korkeatasoisena. (edit 12.9.2026, tulee vielä ainakin yksi osa lisää 9.10.2026 julkaistaan Koskis-osa Kerta kielon päälle). 

Juonesta henkilöistä ja sarjasta
Eletään heinäkuuta 2024, Tampereella komisario Sakari Koskinen on jäämässä eläkkeelle ja perehdyttää Pirjo Purosta tiiminsä toimintaan. 

Osastolle tulee useita tehtäviä samaan aikaan: tuntematon mies nakkeli nuoria pesäpallotyttöjunioreita Tammerkoskeen ja toisaalla perheväkivaltatapaus. Lisäksi terapeutti ja näytelmäkirjailija Moona Helahovin olinpaikka on  tuntematon, minne hän on kadonnut? Sattuu toinenkin silmitön väkivallanteko. Seuraavaksi Moona Helahovin tuntema näyttelijä Vili Ruusuvirta tapetaan kotiinsa.  Heinäkuussa poliiseja on paljon lomalla. Rikososaston johtaja Risto-Matias Rusinpää peruu osaston lomat, mutta Sakari Koskinen ehtii suuntaamaan minilomallaan Australiaan ex-vaimonsa Raijan kanssa.

Näistä aineksista dekkari koostuu.

Kirjassa tarkastaellaan Tampereen rikospoliisi tiimejä, joiden johdossa ovat rikosylikonstaapelit Risto Pekki ja Ulla Lundelin. Ulla Lundelin oireilee aika vahvasti Koskisen eläkkeelle jääntiä ja sitä, että Koskinen  menee naimisiin Australiassa ex-vaimonsa Raijan kanssa. Koskinen -sarja 19. osa Mustat sydämet tapahtui Koskisen osalta Australiassa, ja häissä oli läsnä monia Australian suomalaisia tuttuja, kuten Soppakala, Kimmo Räikkönen ja Iso-Jorma. Koskinen juoksi  tällöin maratonin Sydneyssä Australiassa ja auttoi löytämään Valpuri Kiuruveden. Koskinen sai palkkioksi opaalin, joka oli hiottu ja koristi nyt vihkisormusta ja korvakoruja. Häät vietetään Bribien saarella.

Poliiseista Kaatio on edelleen innostunut jalkapallosta, ja viettänyt lomansa Saksassa EM-kisoja katsoen. Veli-Pekka Simo kuuluu poliisin vakiokaartiin arpineen. Anni Kanninen on edelleen parisuhteessa Susanna Perttulan kanssa. Ennen Koskista Riipinen ja Lehmus ovat jääneet eläkkeelle, Salmi ja Petäistö ovat eläköitymässä Kurjenaho on lonkan takia siirretty talousrikososastolle. Koskisen tiimi hajoaa. Poliisijohtaja Eini Passi aikoo yhdistää tiimejä ja vähentää henkilökuntaa. Koskisen toimia jatkaa Pirjo Puronen, jota vastaan Ulla Lundelin kapinoi. Teoksessa tutkimusapulainen Alli Leino on aika isossa osassa, tai hänen 80-kymppinen isänsä.

Oudot tapahtumat, pesäpallotyttöjen heittäminen veteen sillalta, terapeutin katoaminen ja näyttelijän kuolema, liittyvät toisiinsa, ja siinä on paljon eri henkilöitä ja tapahtumia, jonka jokainen voi lukea itse. Rikokset saadaan selvitettyä Koskisen miniloman aikana ja viimeinenkin Koskisen eläkejuhlapäivän iltana.

Kaikki päättyy onnellisissa, mutta haikeissa merkeissä.

Teemoja
Jokinen nostaa mielenkiintoisia asioita esiin. Eräästä rikollista Koskinen vertaa ensimmäisen tarina siimamieheen. Lapsuuden traumat nostavat todennköisyyttä syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja rikoksiin. Psykiatrinen hoito on laitoksessa lyhytkestoista ja sitten päästetään siviiliin selviytymään. Toisaalta Jokinen arvostelee sitä. että terapeutiksi voi julistautua kuka tahansa (vain psykoterapeutti on suojattu nimike).

Vankien perheiden leimautumista myös käsitellään.

Myös nuorten naisnäyttelijöiden käpälöintiä sivutaan. Vili Ruusuvirta käpälät ovat väärissä paikoissa. Hän on kuuluisa, sarjasta Sielun syvyydessä.

Julkisen sektorin säästöt etenevät poliisissakin. Rikososaston eläkkeelle jääneiden tilalle ei palkata uusia. Vakanssit joko "säästetään" tai siirretään muihin yksiköihin.

Huomio Leontes-hahmosta. Koskinen kysyy vaimoltaan, kuka on Leontes. Hän on Shakespearen näytelmästä Talvinen tarina. Raija tuntee näytelmän ja Leontesin hahmonkin, joka kilahtaa totaalisesti epäilessään vaimoaan Hermionea uskottomuudesta. Näytelmässä Leontes on Sisilian kuningas, jolla on vieraanaan Böömin kuningas Polyxenes, jonka haluaa jäävän hieman pidemmäksi aikaa. Kun hän ei onnistu suostuttelussa, pyytää vaimoaan Hermionea puhumaan. Kun Polyxenes jää,  Leontes joutuu hirvittävän mustasukkaisuuden valtaan, joka saa aikaan paljon. Tarinalla on osittain onnellinen loppu, että lopussa totuus selviää ja Leontes ja Hermione jatkavat pariskuntana, mutta Mamillius Leonteen poika kuoli suruun tapahtumien tuoksinassa.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Seppo Jokinen: Mustat sydämet

 

Seppo Jokinen: Mustat sydämet  Crime Time 2014, sivumäärä 330.

Seppo Jokisen komisario Koskinen -sarjan osa 19 tapahtuu Koskisen osalta Australiassa. Koskisen "tyttöystävä" ja kollega Ulla Lundelin ahertaa poliisin tehtävissä ja huolestuu kuopuksestaan Lotasta (20 v), Lotta on luultavasti jonkun miehen luona, eikä vastaa puhelimeen.

Koskinen, Anni Kanninen ja Havia osallistuvat Sydneyn maratonille. Kesken maratonin Koskinen kuulee avunpyynnön ja maalissa Loskinen tapaa Kathy Innesin, joka pyytää auttamaan äitiään Auli Kiuruvirtaa. Kathy on Airin ja Veikon tytär Katariina, joka avioituessaan "lyhensi" etunimeään. Airin veljentytär Valpuri on kadonnut.  Airin mies kuoli puoli vuotta sitten pudottuaan kalliolta Brisbanessa. Koskiselta ja Kanniselta surahtaa tapaukseen viikonloma, mutta he selvittävät rikokset ja myös löytävät Valpurin hengissä.

Koskisen Australiassa tapaamat suomalaiset ovat tiivis ja jo ikääntyvä joukko. Siihen kuuluvat kiuaskeisari Ari Hurtikka, Soppakala eli Pertti Säynävä, Kimmo Räikkönen, Iso-Jorma eli Jorma Möttölä ja Sutukka. Hyviksiin kuuluu myös Airin vävy Ron Innes.

Tutkimusten lomassa maratonilla kipeytynyt vasemman polven nivelkierukka repeää, edellisen maratonin jälkeen repesi oikea. Paikallisen lääkärin tuomio: maratonit on polvien osalta juostu.

Koskinen ja Kanninen saavat tuliaisina molemmat mustan opaalin, josta juontuu myös dekkarin nimi.

Mustat sydämet on erilainen ja erinomainen opus Komisario Koskinen -sarjassa. Tämän dekkarin maisemiin palataan viimeisessä Koskisdekkarissa Viimeinen vääntö.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu

 

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu, Crime Time 2022, sivumäärä 319.

Tämä teos päättää Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan. Kirjassa on Jarkko Sipilän tyttären Annikan esipuhe. Jarkolle oli mieluista kirjoittaa Takamäki-sarjaa ja hän ehti saamaan tämän miltei loppuun.  Annika Sipilä, joka oli editoinut Jarkon tekstejä, saattoi kirjan loppuun.

Kahdesti tapettu tiivistää hyvin yhden juonilangan. Vuonna 2013 Jyväskylässä kadonnut ja myöhemmin kuolleeksi julistettu Janne Honkanen löytyy Helsingin Paloheinästä tapettuna, mies on vaihtanut nimensä Janne Ylöseksi ja elänyt "yhteiskunnan ulkopuolella". Miten Paloheinän murhaan liittyy nuoremman Takamäen kiinniottama harhoissaan oleva Johan Stenmarck, on iso kysymys. Liittyvätkö siihen  eri huumeorganisaatiot?

Henkilökatras on suurinpiirtein entinen Väkivaltayksikön päällikkö on Karila. Karila on kypsähtänyt jatkuvasti lisääntyneeseen byrokratiaan. Rikoskomisario Kari Takamäki  asuu uuden vaimonsa kanssa edelleen Kruunuhaassa. Takamäen Kaarina-vaimo kuoli auto-onnettomuudessa. Nuorempi Takamäen pojista Joonas on vanhempi konstaapeli ja ottaa sekavan Stenmarckin maijan kyytiin Komisario Takamäki käy aamuisin Mustikkamaalla 7-8 kilometrin juoksulenkeillä. Anna Joutsamo on sinkku, mutta tapailee insinöörimiestä. Joutsamo on työmyyrä ja hyvä etenkin puhelimen lokitietojen kanssa. Kirsi Kohonen on edelleen ryhmässä. Kohonen on naimisissa ja perheessä on kaksi lasta. Mikko Kulta on naimisissa asuu Malmilla, hänelläkin on kaksi lasta. Nuorin tulokas Milka Mustavaara on vakiinnuttanut paikkansa Takamäen tiimissä, johon kuuluu myös ataripoliisi naimaton Suhonen.

Sanna Römpötti on vakiorikostoimittaja. Takamäki tulee Römpötin kanssa hyviin juttuun. Takamäki antaa ne tiedot, jotka voi. Toisaalla Römpötti haluaa julkisuuslain perusteella tietoja, jokainen voi pohtia, missä on asiakirjajulkisuuden "raja". (Julkisuuslaki 24§).

Janne Honkanen-Ylösen lisäksi jalkapallokentällä on ammuttu 15-vuotiasta Alban Skelaa polveen. Ervin Albanin isoveli on raivona, pikkuveli on ollut lupaava jalkapalloilija.  Kuvio liittyy erään jengin huumeiden tuontiin ja "markkinointiin". Huumemarkkinoilla taistelee markkinaosuuksista Pääkalloprikaati ja  huumekonna Paul Lindmanin poppoo. Huumekuvioon on sotkeutunut myös Suhosen vinkkimies Salmela, joka saa kokea markkinavoimien hengenvaarallista painostusta.

Paloheinän vainajaan liittyy yllättäviä kytkentöjä, mutta rikokset tulevat selvitetyksi. 

Jarkko Sipilän tekstissä kuvataan Helsingin rakennuksia, ja kerrotaan niiden historiaa.

Kahdesti tapettu päättää tyylillä Takamäki-sarjan.

Kirjasta lisää alla. mutta allaoleva teksti paljastaa erään henkilöhahmon kuoleman.

Ensin vakiopaikasta, jonka nimi kirjasarjassa on Kulmapubi, joka sijaitsee Helsinginkadulla Brahenkentän vieressä. Sitä ei todellisuudessa ole, vaan paikalla on Ravintola Roskapankki, se on ollut pystyssä kolmekymmentä vuotta.

Suhosen lapsuuden ystävä Eero Salmela on luukuttaja ja  vinkkimies. Salmela sai edellisessä osassa Pelontekijät vinkki-miesmuistitikusta 100 000 euroa. Salmela matkusti Brasiliaan, josta palasi ja asuu leveästi. Salmelan poika murhattiin, mutta pitkään salassa ollut tytär asuu miehensä kanssa Berlinissä ja heillä on kaksi lasta. Salmelan äiti kidnapattiin Pelontekijät osassa. Salmela sekaantuu isojen huumesalakuljettajien riitoihin ja hän saa surmansa. Suhonen menee lopussa hautaamaan Lahteen Eero Salmelan tuhkauurnan. Suhonen oli paljon Eeron äidin hoivissa ja he käyvät keskustelua Eerosta.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Halusin blogata koko Takamäki-sarjasta, kunnianosoituksena Sipilän urasta. Katsoin toisinaan Rikospaikka-ohjelmaa MTV3:lta (tulee aika myöhään).

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus

 

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus, alkuteos The Chinese Orange Mystery 1934, suomentanut Annika Eräpuro, Saga Egmont 2024, sivumäärä 293.

Ellery Queenin dekkari Kiinalaisen appelsiinin arvoitus tapahtuu New Yorkissa hotelli Chancellorin 22 kerroksessa, jossa tutkijatohtori reumatismin vaivaama ja kärttyinen Hugh Kirk (70 v) pitää majaa. Hughia hoitaa sairaanhoitaja neiti Diversey. Koko kerros on Kirkien hallussa sillä poika Donald Kirk hoitelee 22-kerroksessa Mandariini-kustantamon asioita. Hän kerää myös postimerkkejä ja kallisarvoisia kiviä. Donald Kirkin sihteeri James Osborne tuntee vetoa neiti Diversey'hin.

Kirkin hotellihuoneistossa tapahtuu murha. Tuntematon keski-ikäinen pulska mies on tapettu ja huoneessa kaikki on "nurin kurin", myös ruumiin vaatetus on puettu uudestaan nurinpäin. Lisäksi uhrille on aseteltu sarvet.

Huoneistossa oli tai "tuli" vielä seuraavat henkilöt-Salapoliisi Ellery Queen, joka hälytti murharyhmän (Richard Queen, tarkastaja Velie) paikalle. Marcella Kirk, Donaldin sisar. Huoneistossa ovat pyörineet aiemmin mainitut James Osborbe, neiti Diversey, Hugh Kirk ja Donald Kirk. Neiti Josephine "Jo" Temple pelmahtaa paikalle, hän on varttunut Kiinassa, ja hän on saanut kustannussopimuksen kirjastaan. Felix Berne, Donaldin yhtiökumppani, aliarvioi Jon kykyjä, ja epäilee hänen matkivan Pearl S. Buckia. Jo Temple on toinen Donald Kirkin "morsian-ehdokas". Toinen morsmaikkukandidaatti on diiva ja kaunotar Irene Llewes. Glenn Macgowan on Marcellan sulhanen. Lisäksi tarinassa esiintyy hotellin johtaja, lääkäri, etsivä ja siistijä. Monessa amerikkalaisessa dekkarissa hotellilla on oma etsivä, joka varmistaa turvallisuutta.

Ellery Queenin dekkareissa on usein hyvin ainutlaatuinen ilmapiiri ja nerokas erikoisesti suoritettu murha. Ellery Queen kerää paljon johtolankoja, ja käy päättelyketjuja läpi, niin tässäkin. Keskivaiheilla etsitään lisätodisteita ja lausuntoja, lopussa viimeisessä luvussa Ellery Queen käy kaikki päättelyketjut läpi ja lopussa syyllinen on selvillä. 

Kirjassa esitellään yhdysvaltalaisten käsityksiä Kiinasta. Ellery Queen puhuu Jon kanssa, joka kertoo kiinalaisista tavoista, en lähde kertaamaan, sillä ne ovat länsimaisten käsityksiä sadan vuoden takaa. Temple kylläkin mainitsee, että Kiina kehittyy nopeasti. 

Mysteerin ratkaisu löytyy, sitä ennen Ellery Queen päättelee uhrin ammatin vaatteiden nurinkurisuudesta huolimatta. Ammattikunta ei käyttänyt solmiota, joka ilmeisesti muilla läsnä olevilla miehillä oli.

En avaa mitään rikoksesta, tekijästä, dekkarin nimestä enkä loppuratkaisusta, sen sijaan mainitsen ihmisten kiinnostuksen kohteista. Ellery Queen kerää "erikoisia murhamysteerioita", nuorempi Kirk kerää postimerkkejä ja jalokiviä vanhempi Kirk harrastaa heprean ja kiinan kielisten teosten lukemista.

Kirjan erikoisuutena on se, että ruumiin henkilöllisyys jää arvoitukseksi, ammatti sen sijaan selvisi. Vaatteet on hyvin esillä, Ellery Queenin dekkareissa on tutustuttu jo silinterihattuihin ja kenkiin, nyt solmioihin.

*****

Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen pitkä dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, sitten Sormenjälkijauheen arvoitus  1930 ja  Kenkäparin arvoitus 1931.

Ellery Queenilla ja Richard Queenilla on palvelija Djuna, joka esiintyy myös tässä teoksessa.

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos, joka on myös ilmestynyt uudestaan.

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön

 

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön, Crime Time 2018, sivumäärä 283. Takamäki #18.

Roskisdyykkari löytää roskiksesta ruumiin, minkä raportoi hätäkeskukseen. Mies on tapettu kosketuslaukauksella niskaan. Ainoa vihje on niskatatuointi venäjäksi "Häikäilemätön".  Takamäki ryhmineen lähtee selvittämään vainajan henkilöllisyyttä. Hän oli Sergei Kylmänen, Pääkalloprikaatista potkut saanut rikollinen.

Juoneen putkahtaa myös vuonna 2005 teoksessa Likainen kaupunki elinkautisen saanut Riutta. Riutta on päässyt pois kiven sisältä 13 vuoden kakun jälkeen.

Ataripoliisi Suhonen on muuttanut. Takamäki asuu Kruunuhaassa vaimonsa Iinan kanssa. Iina ei pidä, kun Takamäen toinen poika Joonas muuttaa asuntonsa putkirempan ajaksi lukaaliin.

Suhosen lapsuuden tuttu Salmela tuntuu olevan varoissaan.

Eniten dekkarissa suhailee Suhosen alter ego Suikkanen, joka ajautuu jopa Riutan autokuskiksi.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Häikäilemätön on Takamäki-sarjassa aika perusdekkari, luki mielellään, mutta ei ollut sarjan parhaita.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Takamäki-sarjassa  voidaan mainita ohimennen Ariel Kafka. Hän on Harri Nykäsen luoma poliisi, joka myös mainittiin tässä opuksessa.