V. Tarkiainen: Minna Canth

 

V. Tarkiainen: Minna Canth, Otava 1921, sivumäärä 109.

Viljo Tarkiainen (1879-1951) oli professori ja kirjallisuuden tutkija. 

Minna Canth (1844-1897) on kuuluisa näytelmäkirjailija, hän edustaa realismia ja hän toi teoksissaan esiin naisten aseman ja epätasa-arvon. Hän myös kirjoitti köyhistä ja arvosteli rikkaita. Canthilla on lisäksi kepeitä näytelmiä.

Minna Canthin isä Gustaf Vilhelm Johnson (1816-1877)  oli mestarina Finlaysonin puuvillatehtaalla Tampereella. Äiti Loviisa (1811-1893) oli ilmeisesti kotona. Minna kävi Tampereella Finlaysonin koulua, jossa opetettiin ruotsiksi. Perhe muutti työtilanteen vuoksi Kuopioon ja Minna kävi työväen tyttökoulua. Opetusta annettiin suomeksi. Neiti Johnson ei halunnut mennä naimisiin vanhempiensa suositteleman miehen kanssa, vaan meni 1863 Jyväskylän seminaariin. Minnan aviomieheksi "seuloutui" seminaarilehtori Juhana Ferdinand Canth. Aviomies toimi myöhemmin lehtimiehenä, mutta kuoli 1879. Parilla oli seitsemän lasta, jotka jäivät Minnan hoidettavaksi. Minna Canth kuoli 1897 sydänkohtaukseen. 

Viljo Tarkiainen on kirjoittanut Minna Canthin elämäkerran, jossa mainitaan yllä olevat asiat. Lisäksi analysoidaan Minna Canthin julkaisuja, ja liitetään ne Minna Canthin elämän eri vaiheisiin. Tosin Tarkiainen pohtii alkuun Euroopan kirjallisuutta 1800-luvun  loppu vuosikymmeninä. Romantiikka vaihtuu realismiin. Suomi oli Tarkiaisen mukaan "Norjan kirjallinen alusmaa". Canth luki esimerkiksi  Bjørnstjerne Bjørnsonin (1832 – 1910) teoksia. 

Minna Canth oli jo avioaikana raittiusaatteen puolella, ja kirjoitti lehtijuttuja niin, että hänen miehensä erotettiin Keski-Suomi lehdestä. Lehti perustettiin 1871 ja se lienee pisimmin ilmestynyt yhtäjaksoisesti nykyisinkin olemassa olevista suomenkielisistä lehdistä. Lehden nimi on nyt Keskisuomalainen. Canthin aviomies oli sen päätoimittajana vuosina 1874- 1875.  Potkujan jälkeen Canthin aviomies siirtyi Päijänteeseen. Lehti muuten toimi vain viisi vuotta 1877-1882 ja levikki 600 eli kokoluokaltaan Keski-Suomen kaltainen. Minna Canthin kirjoitukset jatkuivat Päijänteessä. Minna Canth sai siellä kaunokirjallisia töitä, hän suomensi  Bjørnstjerne Bjørnsonin Päivärinteen Synnöven. (s. 21). Tätä suomennosta en ole lukenut vaan linkissä oleva lienee eri suomennos ja nimi on Synnöve Päiväkumpu. Sivujuonteena totean, että Suomessa 1870-luvulla ilmestyi parisenkymmentä lehteä, joita oli suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Hufvudstadbladetin levikki oli suurin noin 2000 - 3000.

"Perheenäitinä" Minna Canth tajusi "naiskasvatuksen pintapuolisuuden sekä huomasi elämässä muitakin epäkohtia ja puutteellisuuksia, vaikkei persoonallisesti kovin kirpelöinä". ss 16-17

Leskenä hän huomasi, että useat ansiolähteet ovat naiselta suljetut (s. 17). Minna Canth muutti lapsineen Jyväskylästä  Kuopioon 1880 ja sai julkaistua ensimmäisen näytelmänsä Murtovarkauden. Se on Canthin tuotannossa varsin kepeä. Sama tunnelma on näytelmässä Roinilan talossa. Canthin tuotanto oli alkuun jopa romanttis-ihanteellista. Tarinoissa on onnellinen loppu. Uskonto pelastaa, ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Tämä vaihe loppui 1884. Tähän vaiheeseen viattomuuden aikaan kuului myös nippu novelleja.

Kuopiossa Canthia kiinnosti edelleen raittius ja naisasia. Ibsenin näytelmät "saapuivat" Suomeen. Nukkekoti oli Suomessa teatterissa jo 1880. Tästä alkoi Canthin "aatteiden kausi". Näytelmä Työmiehen vaimo esitettiin vuonna 1885, se on raju tilitys, jossa juoppo mies selviää, perheenäiti ei. 

Hanna ilmestyi vuonna 1886. Hanna kuvaa naisen riutumista, nuori nainen jää vanhaksi piiaksi. Miesten kaksinaismoraali kukkii. Samana vuonna ilmestyi Köyhää kansaa, jossa perheen äiti kuormittuu ja viedään mielisairaalaan köyhyyden viheliäisyyden ja lapsen kuoleman vuoksi. Salakari ilmestyi 1887, siinä hyväosainen vaimo Alma antaa miehensä ystävälle "pesää", mutta hänen käy huonosti, koska saa tulirokon ja kuolee. Kauppa-Lopo (1889) on jo dostojevskimäinen tarina. Kauppa-Lopo on kaupustelija, joka lähinnä juoppouden ja pikkurikosten vuoksi joutuu yhtenään vankilaan. Hän kuitenkin vapauduttuaan auttaa hädässä olevaa rouva Kortmania, joka kuitenkin on hänelle kylmäkiskoinen. Näpisteltyään Kauppa-Lopoa viedään taas vankilaan. Tarinan lyttäsivät Tarkiaisen mukaan sekä Arvi Jännes että Jac Ahrenberg. Noihin aikoina Canthia järkytti myös ystävänsä Eljas Erkon kuolema 1888 ja tyttärensä Hannan kuolema 19-vuotiaana oli kova isku. Canthin muut lapset elivät 1900-luvulle asti, Lyyli Augusta kuoli heistä viimeisenä vuonna 1969.

Canthin loppu-ura irtautuu aiemmista teemoista eli alkoholin kiroista ja köyhyydestä. 

Papin perhe (1891) on enemmän psykologinen katsaus sukupolvien törmäyksestä ja se päättyy sopuun. 

Novelli Agnes on kolmiodraaman tynkä, jossa Pietarin seurapiireissä liikkuva Agnes koittaa vampata entisen koulutoverinsa Liisin aviomiestä. 

Näytelmän Sylvi (1893) Minna Canth kirjoitti ruotsiksi ilmeisesti Kauppa-Lopon palautteen vuoksi. Näytelmä perustuu todelliseen perhesurmaan, jossa nuori aviovaimo tappaa vanhemman aviomiehensä.

Spiritistinen istunto (1894) on hauska hupailu.

Sen sijaan Anna Liisa (1895) on todella rankka kertomus lapsenmurhasta.

Minna Canthin päivää vietetään 19.3. jolloin myös liputetaan. 

Kirjabloggarit ovat aina hienosti huomioineet tämän päivän bloggaamalla Canthin tuotannosta. 

Itse bloggaan 19.3.2027  näytelmästä Hän on Sysmästä, joka on leppoinen pariutumiskomedia.

Puolentoista vuoden päästä 19.3.2028 bloggaan Laulaja-novellista, joka kuvaa ottopojan kiittämättömyyttä ottoperheen vaikeuksissa.

Tämä voi olla myös haaste kaikille canthilaisille kirjabloggareille.