Aleksis Kivi: Kullervo

 

Aleksis Kivi: Kullervo, näytelmä 1859, luettu Gutenbergistä, kuva Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Kullervon kirous, kuva wikimedia commonsista (täältä)

Aleksis Kivi (10.10.1834 - 31.12.1872) muunsi Kullervon tarinan viisinäytöksiseksi näytelmäksi vuonna 1859, teos voitti SKS:n järjestämän näytelmäkilpailun palkinnon, ja se julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna1864.  

Kullervo on  Kalevalan traaginen hahmo. Kullervo on Kalervon poika, joka tuhoaa Untamon suvun ja surmaa itsensä. Kalervo puolestaan oli Untamon veli, ja veljekset olivat riidassa. Lopulta Untamo tappaa koko Kalervon perheen, mutta ottaa yhden "immen" mukaansa. Impi synnyttää Kalervon pojan. Äiti kutsuu lastaan Kullervoksi. Kalervo vaimoineen kuitenkin elää, minkä siniviitta ilmoittaa myöhemmin (täysikasvuiselle) Kullervolle:

"Ei ole surmattu sukusi,
viel' ei kaatunut Kalervo.
On sulla iso elossa,
maammo maille tervehenä."

Tämä siis Kalevalasta.

Aleksis Kivi on ottanut Kullervon kohtalon näytelmänsä aiheeksi. Näytelmässä Untamo on Unto ja Ilmarinen Ilmari, ja Siniviitta on Sinipiika. 

Kullervo on Kalevalassa väkivaltainen ja vakivahva uros, jonka kädet toistuvasti tahriutuvat hurmeeseen, ja sen lisäksi urho sotkee lähipiirinsä asiat. Aleksis Kivi osoittautuu Kullervon tarinassa taitavansa tragedian tyylilajin. Kullervo on todellinen antimidas joka muuttaa kaiken tuhkaksi, ja myös sen aikainen Raid, eli tappaa talossa ja puutarhassa.

Ensimmäisessä näytöksessä Unto havaitsee Kullervon hakkaavan vimmatusti metsää, toki komennettuna kaskea kaatamaan, ja Unto on nähnyt unta Kalervosta, veljestään ja tämän vaimosta, jotka on veljesvihassa tappanut. Unessa Kullervo sytyttää pirtin palamaan, lisäksi Kalervo vaimoineen liihoittelivat liekeissä. Kullervo surmaa unessa Untamon ja Untamo Kullervon.

Ilmari tulee Untolle, joka myy Kullervon orjaksi Ilmarille, hintana viisi viikatteen terää. Nyyrikki kertoo Kimmolle, että Kalervo elää ja  asuu Nyrjösenä? He päättävät, etteivät hiisku asiasta Kullervolle, ennen kuin Kimmo on tutkinut väitteen todenperäisyyttä. Kullervo tahollaan vannoo kostoa perheensä tappajalle, ja pohtii otsamerkkiään. Kullervo on paimenena. Ilmarin emäntä on leiponut tahallaan kiven leipään, johon Ilmarin veitsi osuu. Kullervo saa taas raivokohtauksen. Paikalle pelmahtanut Ajatar ehdottaa että voisi manata petoja, jotka syövät Ilmarin karjan. Ajatar lupaa auttaa Kullervoa. Toisaalta kiltimpi Sinipiika vakuuttaa Kullervolle, että hänen vanhempansa elävät. Kullervo haluaa karjan kuolevan, ja pedot raatelevat karjan hengiltä.

Kullervo on väkivaltainen, ja menee vihassa Ilmarin luo, jossa Ilmarin vaimo sättii Kullervoa karjan menetyksestä, Kullervolta palavat päreet, ja Kullervo tappaa veitsellä Ilmarin vaimon. Kullervon kujan juoksu alkaa. Hän menee erämaahan, josta löytää Nyrjöset, jotka ovat kuin ovat kuin ovatkin hänen vanhempansa. Kullervo on jo tehnyt murhan, eikä isä-Kalervo ilahdu siitä. Kalervolla ja Kalervon vaimolla on kaksi tytärtä, vanhempi Ainikki on kadonnut. Kullervo lähtee töihin ja tapaa metsässä immen, jonka kanssa karkeloi. Myöhemmin selviää, että impi oli sisko Ainikki, ja Ainikille selviää, että Kullervo on hänen veljensä. Ainikki hukuttautuu. Kalervo tyrmistyy. Kun Kullervo suorittaa pääkostoaan tappaen Unton perheen, käy Kalervo perheessä kuolo.

Näytelmä loppuu Kullervon omiin johtopäätöksiin, ja hän surmaa itsensä miekallaan.

Kivi on näytelmässään kuvannut Kullervon kostoretkeä Untolaan varsin pitkään, mutta lyhentänyt sitä joltain osin, lisäksi sivuhenkilöitä on lisätty, sillä Kalevala ei ole näytelmän vuorosanoja, vaan nelipolvista trokeeta.

*****

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (10.10.1834 - 31.12.1872) tunnetuin teos on Seitsemän Veljestä, mutta hän kirjoitti näytelmiä, tunnetuin on Nummisuutarit. Kivi kuoli unohdettuna veljensä mökissä.

Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Aleksis Kivi: Nummisuutarit, julkaistu 1864, Otava, Seven 2011, sivumäärä 170

Aleksi Kiven näytelmä Nummisuutarit on  komedia viidessä näytöksessä. Minusta tarina on hyvä, mutta nauratti minua varsin vähän.

Suutarimestarin 20-vuotias Esko-poika on lähdössä häihinsä. Puolisoksi on katsottu Kreeta. Esko asuu isänsä suutarimestari Topiaksen ja äitinsä Martan huushollissa, jossa asuvat myös Eskon viinaan menevä veli Iivari, sekä merille "kadonnut"  Nikon lapsi Jaana. Kummallinen korpraali on tehnyt testamentin, kumpi  nuorista Esko tai Jaana menee naimisiin ensin on saava 500 riksin perinnön. Jaanan sulhanen nuori seppä Kristo, joka ei ole tervetullut suutarimestarin taloon, pyörii siellä, kunnes Martta hänet häätää pois.

Eskolle tehdään paperit kuntoon aviolittoa varten, Esko laittaa isän puvun päälleen, ja isä sanoo: " Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni." (yleensä sanonta on nykymuotoisena kuuluu "niin muuttuu maailma Eskoseni").
Sepeteus lukkari väsää papereita, johon tarvitaan isän puumerkki, ei Eskon puumerkkia, jonka kovasti hän haluaisi laittaa. Esko lähtee Mikko Vilkastuksen kanssa Kreetan luo. Kun he saapuvat  Karrin Kreetan kasvatti-isän luo, on Kreetan, ja Eskon inhoaman puusuutari Jaakon häät käynnissä Hätylän kylässä. Esko tuntee tulleensa petetyksi, mutta ei ilmaise harmiaan, mutta se kuplii alkuun hieman ja lopussa paljon yli. Esko haastaa riitaa viuluniekka Teemun kanssa, myöhemmin sulhasen kanssa. Esko harmistuu kuultuaan, että Kreetan naimapuheet olivat olleet vain leikkiä. Esko hajottaa Teemun viulun, ja hajottaa ikkunoita, ja poistuu paikalta.

Iivari, Eskon juoppo veli, ja Eskon eno Sakeri ovat Hämeenlinnassa hakemassa tavaraa häihin. He ovat juoneet rahansa, ja suunnittelevat tekosyitä, miksi matka meni mönkään. He päätyvät ryöstötarinaan. Jaanan todellinen isä Niko on saapunut Suomeen, ja kärsinyt rangaistuksensa Turussa. Hän näkee kulkijat ja haluaa höynäyttää heitä, ja saada matkan kotiin. Niko naamioituu etsityksi rosvoksi, josta saa 700 riksin palkkion. Iivari ja Sakeri kiikuttavat Nikoa kotikyläänsä.

Mikko Vilkastus ja Esko taapertavat kotiin. Mikko kertoo Kristolle, että häät olivat, mutta Kreeta nai puusuutarin. Esko pelkää äitiään ja ainakin äidin tervapamppua, ja hän kerää äidille riisiä (?). Sepeteus ja Topias jättävät kraatari Antreaksen odottamaan kotiin tulijoita. Mikko Vilkastus juottaa Eskolle ensi kännit, jonka harhoissa Esko löylyttää Antreaksen luullen jopa tappaneensa tämän. Antreas on hengissä.

Esko on ylpeä, sillä hän  on piirtänyt puumerkkinsä naimalupaan, mutta päättää olla poikamiehenä. Iivari ja Sakeri ovat juoneet rahat, jolla kylään piti tuoda nuuskaa, ja amputarvikkeita.
Niko paljastaa olevansa Jaanan isä. Jaanan ja Kriston kihlajaisia vietetään Eskon hääjuhlan sijasta. Niko, Jaana, Tobias ja Esko tekevät sovinnon.

Aleksi Kiven Nummisuutarit on lopulta ehjä näytelmä, näyttämölle siirrettynä en sitä ole nähnyt, näin luettuna se ei ole erityisen komediallinen, mutta jotain hauskaa tietenkin Eskossa, Nikossa, Sakerissa, ja Iivarissa on.

Eskon puumerkki
Esko olisi halunnut, että naimalupaan olisi tullut isän puumerkin sijasta hänen   oma puumerkki.
Esko "Puumerkkini täytyy löytyä kirjassa".

Myöhemmin kotiin tullessaan:

Esko: Enpä tarkoittanut muuta kuin saada piirretyksi puumerkkini lupauskirjaan, jonka täytyy siellä löytyä; mutta tehtyäni tämän, miksi emme jatkaneet kohta taasen tietämme morsius-taloa kohden?
Myöhemmin isä Topias katsoo Eskon naimalupaa.
Topias:  Ja ota myötäs, mitä sinulle kuuluu. Tässä on lakkis. (Viskasee lakin päästään Eskon jalkoihin, Esko kääntyy ympäri, ottaa sen ylös ja panee sen päähänsä). Sinustako naimisiin! Köntti!—Annappas takaisin valtuuskirja; lupauskirjani tänne! (Esko antaa hänelle kirjan, Topias katsoo siihen). Mikä on tämä variksen-jalka?—Ei vastausta. Tämä variksen-jalka? kysyn minä.

Esko; Kyllä se on minun puumerkkini. Sen luulin siinä tarvittavan laillisuuden tähden.
Topias repii lopulta paperin, jossa on Eskon puumerkki

Topias ei pidä Eskon kovinkaan viisaana, ja se ilmenee jo alussa, tässä lainauksessa on sana "vihapuhe"
Topias: Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut. »Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa. —Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä. (Esko tulee puettuna häävaatteisin).

*****

Aleksis Kivi (10.10.1834 - 31.12.1872) oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

"Seitsemän veljestä kertoo nimensä mukaisesti Jukolan veljessarjasta: Juhanista, Tuomaksesta, Aaposta, Simeonista, Timosta, Laurista ja omasta suosikistani Eerosta, koska itsekin olen kuopus.

Pojilla on monta vaihetta, ja asiat menevät monta kertaa solmuun ja sauna palaa, mutta periksi ei anneta. Kun veljekset seestyvät ja saavat asiat kuntoon, se kerrotaan niin upeasti, että teoksen viimeinen luku on minusta kaunokirjallisuutta parhaimmillaan. .. , näin kirjoitin joskus, nyt luin teoksen uudestaan ja bloggaan Aleksis Kiven päivän kunniaksi 10.10. Uusintalukukerroilla Aapo osoittautuu veljeksistä älykkäimmäksi ja kaunopuheisemmaksi.  Laurista paljastuu lukutaitomies, mutta jokainen veljes piirtyy hienosti esiin.

Yläasteella meidän piti lukea Seitsemän veljestä  Silloin en pystynyt, luin nelisenkymmentä ensimmäistä sivua ja lopun, sitten palautin kirjan. Olin silloin liian nuori niin kuin moni nykynuorikin. Tajuan nyt sen, miksi teini-iässä teos oli tervaa. 
1. Seitsemän veljestä -teoksen teksti on haastavaa: kerronta etenee seitsemän veljeksen vuoropuheluna. Puheenvuorot ovat pitkiä ja monipolvisia. Kummallista, kun veljet ovat hampputukkaisia lukutaidottomia "möllejä", mutta kuinka sivistymätön mies voi puhua noin kauniisti.
2. Joka luvun, (yhteensä neljästoista lukua) alussa on lyhyt runollinen kuvaelma. Tekstin täytyy olla runoutta, sillä V.A Koskenniemi todistaa sen alkupuheessa. Hän jos kuka vannoi mitallisen, loppusoinnullisen runouden nimiin. Teos on runollista, vaikka ei mitallista eikä loppusoinullista, välistä tosin on.
3. Veljesten itsensä etsiminen monipolvisine vuoropuheluineen on teinille ehkä vähän liikaa. Jo sanasto ja kielen rakenne antaa haastetta. Koulujen lukuohjelmassa tämä kuuluu minusta lukioon.

Vaikka Seitsemän veljestä on kansalliskirjamme, ja pidän siitä, ei sen lukemisesta liian nuorena saa kaikkia tehoja irti.

***

Veljeksistä Seitsemässä veljeksessä Juhani on äänessä eniten. Sana Juhani esiintyy teoksessa ainakin 1057 kertaa. Juhani on veljeksistä vanhin, ja esikoisen oikeudella on äänessä eniten. Tuomas on leveäharteisin, Tuomas mainitaan 301 kertaa, hänen kaksoisveljensä Aapo on kaunopuheisempi, esimerkiksi ennen rukkasiin päättyvää Venlan kosioretkeä hän ylistää emäntää seuraavasti
"Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.—Katso: ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paiste-tun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista varti-jaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee.—Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.—Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyrytte-lee kehdossansa.—Tämä, veljet, on oivallinen emäntä". Aika hyvin lukutaidottomalle miehen köriläälle. Puhelahjojensa vuoksi sana Aapo mainitaan 423 kertaa, eli enemmän kuin kaksoisveljensä. Aapon huomiot naisesta, emännyydestä, aviolittosta, talon onnesta ovat useat ja merkillepantavat. Aapo voi sanojen määrässä peitota veljensä. Venla mainitaan 50 kertaa (ainakin, en takaa laskujen oikeellisuutta, mutta kaikki on laskettu samalla periaatteella)

Simeoni mainitaan 314 kertaa. Kaksoisveljet Timo ja Lauri mainitaan 389 kertaa sekä 205 kertaa. Lauri oli harvasanainen ja kaipaa korpeen, mikä alussa jo ilmenee
JUHANI. Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina?
LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. Laurista sukeutuu lopussa lukumies, mutta työtä se vaatii.
Eero kuopusveli mainitaan 314 kertaa.
***
Metsästys on keskeistä sana karhu mainitaan 52 kertaa, otso viidesti ja  kontio 27 kertaa. Veljekset ovat myös viihteellä, viina mainitaan 64 kertaa, kortteli 11 kertaa on mitta, useimmiten viinan yhteydessä. Sana ryypättiin mainitaan ehkä vain 7 kertaa. Teoksessa puhutaan toki myös oluesta kolme tusinaa kertaa.
Taula-Matti, joka mainitaan 14 kertaa, on aika veijari, joka tulee seuraavassa katkelmassa esille.

TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, heiluvaan suohon, ja suksila sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan. Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin.— ja kyllä veljekset metsästivät ja ryyppäsivätkin, mutta ryhdistäytyivät, ja Taula-Matin tarinan jälkeistä härjien piiritystä on sivuttu runonurkan Kiven karja postauksessa täällä.

Jukola on ehkä tärkeämpi, vaikka enemmän asutaan Impivaarassa kymmenen vuotta. Jukola mainitaan ainakin 196 kertaa, kun puolestaan Impivaara 84 kertaa. Veljekset ovat Jumalaa pelkääviä, Jumala sana mainitaan 143 kertaa, joskin on ainakin kuudesti päinvastaisessa merkityksessä jumalaton.

***

Lainaukset ja 7 veljeksen laskemiset  sikseen. Osoitin vain, että teoksen hienoudesta ja monipolvisuudesta seuraa myös tekstin vaikeus ja siitä, miten ottaa hienous haltuun. Tämä lukukerta taisi olla minulle jo viides, ja joka kerta löytää upouusia kohtia, luulee lukevansa kohtaa ensimmäisen kerran.
***
Mestariteoksessa on neljätoista lukua, jotka käsittelevät seuraavia asioita ja teemoja, sama löytyy muualla netissä, joten tämä ei erityisemmin paljasta mitään. Suositan kaiken lukemista. Seitsemästä veljeksestä on selostukset juonesta loistavasti täällä. ääninäytteet, tekstin pätkät kaikki, mutta seuraavassa ydinkohdat.

JUONI, lukupäiväkirja/ Seitsemän veljestä luvuittain lyhyesti tiivistetysti

Ensimmäinen luku
Kuvaillaan Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, taustoitetaan veljesparvi, kovin ovat metsämiehiä, isä kuollut kontion kanssa painiessa, äiti myöhemmin, kuten enokin. Veljet tuottavat aapiskirjat Hämeenlinnasta.
Toinen luku
Veljekset yhtä lukuunottamatta ovat iskeneet silmänsä naapurin Venlaan, jolla "hiukset ruosteenkarvaiset", Juhani esittää "kysymysten kysymystä", mutta seurauksena on rupiset rukkaset . Toukolan pilkkalaulu saa veren kuohumaan, ja nyrkit viuhumaan. Apc-kirjasta taistellaan, verissä päin, lue, onko niin haluttu kirja!.
Kolmas luku
Veljekset lukkarin väkituvassa tavausharjoituksissa, mutta käpälämäkeen veljekset pinkovat. Rajamäen rykmentti eli Kuohari-Mikko ja Kaisa, sekä parvi lapsia tulevat vastaan. Kuppari-Kaisa ennustaa veljille kovia aikoja ja saunan paloja. Rajamäen rykmentti on muuten nurmijärveläinen suunnistusseura, joka hakee vielä voittoa Seitsemästä veljeksestä ideansa ammentavasta suunnistuksen Jukolan viestistä. Kakkossija on jo saavutettu. Miksi Venlojen viestissä on muuten neljä osuutta? Vain Simeoni ei mennyt naimisiin, eli pitäisi olla kuusi vaimoa. Muuten vain esikoisen, Aapon ja kuopuksen vaimoista on nimet, Timo ja Lauri kaksoispojat naivat Kuokkalan kaksoset, eli minusta Venlojen viestissä pitäisi olla siis kuusi osuutta, ja Venlakin oli "palleroinen", joskin suunnistuksessa tarvitaan voimaa mäkisen maaston vuoksi. Timon ja Laurin vaimot eli Kuokkalan kaksoset kuvataan ulkomuodoksi "tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkaiinen töpsä".
Tässä luvussa Aapo kertoo traagisen rakkaustarinan.
Neljäs luku
Toukolan tuhotyöt jatkuvat nyt lisävoimin, Jukolan saunan lämpiää liian kuumaksi. Veljekset miettivät oikeudenkäyttöä, ja lautamies Mäkelä tulee uhkailemaan jalkapuulla.Veljet vuokraavat Jukolan vuosikymmeneksi

Viides luku

Veljet muuttavat Impivaaraan.Aapo kertoo tarinan Valkean kärmeen kruunusta ja Kalvaasta immestä
Kuudes luku
Metsästystä. Veljesten pirtti valmistuu ja palaa jouluna, ja pako Jukolaan, josta loistava kansikuvakin, on Akseli Gallen-Kallelan tekemä.
Seitsemäs luku
Uusi yritys ja uusi pirtin pystytys. Taula-Matti tulee ja metsästysjutuillaan saa pojat metsästysintoon. Nautoja nassutelleen kontion kaatoon. Karhun kaato onnistuu, Lauri hakee viinaa. Viertolan härkiä tulee ...Aapo kertoo tarinan hurskaasta miehestä
Kahdeksas luku
Härkien piiritys jatkuu neljättä päivää. Lauri "saarnaa"ja Tuomas on kostonhimoisena. Taula-Matin apinointi vaati neljäkymmenen härjän hinnan.
Yhdeksäs luku
Veljekset lihoissaan eli keräävät härkien lihat, raivaavat kenttää, kiihkeä kurraottelu. Lauri uneksuu. Pilkkalauluja Rajamäen rykmentistä. Lautamies Mäkelä piipahtaa. Viertola vaatii saatavia härjistä. Veljekset pääsevät sovintoon, kaatavat metsää, kulottavat, korjaavat ja metsästävät.
Kymmenes luku
Jyvistä saadaan viinaa. Simeonin ja Eeron epäonninen kaupunkireissu, jonka seurauksena Simeoni näkee ja kuulee omiaan ... Taula-Matti avittaa veljeksiä löytämään sekaisen Simeonin. Poikien parannus. Huutokauppaan. Kolmas painierä Toukolan veljesten kanssa, ja kuka voittaa? Kannattaa lukea!
Yhdestoista luku
Haavoja rasvaillaan, veljet ruotuun (siis armeijaan) menossa, vaan nimismies toppuuttaa. Aapo virkahtaa vanhan viisauden "herroihin ei ole luottamista", vaan tässä tapauksessa on. Eero lähtee lukuoppiin, ja opettaa muille A:n, P:n, C:n T:n äffän ja Keen :)
Kahdestoista luku
Maanviljelyn aloittaminen hallan takia vaikeaa, monia halloja, ja veljekset joutuvat kärsimään nälkää. Pojat punnertavat sisulla. Pääsevät ripille.Vuosikymmen Imipivaarassa on miltei takana, ja nahkapeitturi on lähdössä etuajassa Jukolasta. Aapo puhuu vaimosta.
Kolmastoista luku
Jukolaan. Rajamäen rykmentin kanssa sovinto, kuten Toukolankin. Tupaantuliaiset, jossa Kaisa kahvista ennustelee. Juhanin ja Aapon vaimovalinnat. Kuka kosii Venlaa? Myöntyykö Männistön Muori? Kehen Venla viehtyy, lue ihmeessä!
Viimeinen luku
Jos et suomalaisesta kirjallisuutta yhtään lue, niin lue edes tämä, tässä veljekset vaimot löytää ja elämän uransa kyntää, ja sato on suomalaista sanataidetta. Suosittelen.

***
Alun kysymyksiin ymmärtää vastauksen vasta varttuneena. Tiivistyksen veljeksistä saa hyvin pilkkalaulustakin. Pilkkaa tuli Aleksis Kivelle myös alkuperäisissä kirja-arvostelussa tai -arvioinnissa, Kivi luultavasti luonnosteli hioi romaaniaan todella pitkään miltei kymmenen vuotta, joten sen lukeminenkin voi olla pitläkestoinen projekti.

Taiteessa on ja pitää olla vapauksia. Seitsemän veljestä on runoutta.

Aapon suurten salomaiden sanan sepittäjän toteamus emännättömästä isännyydestä kuuluu suuriin viisauksiin. Aapo siis nai Konkkalan Hinriikan, Juhani Männistön Venlan, Tuomas nai Härkämäen ainoan tyttären, Simeoni jäi vanhaksi pojaksi, Lauri ja Timo naivat molemmat yhden Kuokkalan kaksosista, Eero nai Seunalan Annan ja muutti Vuohenkalmaan.

Teoksen teksti hyrisee hypnoottisena, veljesten puheenporina pulppuilee, muuttaa muotoaan, ilakoitsee ilmaisuvoimaisena: Kiven Seitsemän veljestä on kansalliskirjamme, ansiostaan.

*****
Aleksis Kivi (1834 - 1872) on Suomen kansalliskirjailija. Hän sai aikanaan huonot palautteet esim. August Ahlqvistilta. Kiveä ja Ahlqvistiä olen tarkastellut täällä. Nummisuutarit on Kiven tunnetuin näytelmä.