Frederick Marryat: Uudenmetsän lapset

Frederick Marryat: Uudenmetsän lapset, alkuteos The Children of the New Forest 1847 mukaellen suomentanut Anni Swan, Otava 1927, sivumäärä 304. Kirjan kanteen olen kirjoittanut valkoisella tekstit.

Frederick Marryatin Uudenmetsän lapset alkaa Englannin sisällissodan (1642 - 1651) tuoksinassa. Sisällissodassa olivat vastakkain kuningas Kaarle I:n ja myöhemmin Kaarle II:n tukijat eli rojalistit ja toisella puolella parlamentaristit eli keropäät Oliver Cromwellin (1599 - 1658) johdolla. Kuningas Kaarle I (1600 -1649) oli kuninkaana vuodesta 1625  vuoteen 1649, jolloin hänet teloitettiin. Englannissa ei ollut kuningasvaltaa vuosina 1649-1659, jonka jälkeen Kaarle II kutsuttiin kuninkaaksi.

Marryatin Uudenmetsän lapset -kirjan alussa uskollinen rojalisti eversti Beverley kaatuu sodassa keropäiden laukauksiin, ja häneltä jää orvoksi neljä lasta Edvard, Humphrey, Alice ja Edith. He asuvat Arnwoodin kartanossa, miehet ovat kaatunut taisteluissa, alustalaiset eivät maksa veroja, eivätkä tee töitä. Elämä Arnwoodissa on hankalaa ja lisäksi Oliver Cromwellin joukot etsivät Kaarle I:ä juuri Arnwoodin metsistä ja kartanosta. Cromwellin keropäät tuikkaavat kartanon tuleen, onneksi Uudenmetsän metsävartija Jacob Armitage on vienyt ihmiset turvaan ja Beverleyn lapset kasvatettavakseen kotiinsa metsän keskelle. Beverleyn lapsista Edvard on neljäntoista, ja hänen veljensä vuotta nuorempi, Alice on yhdentoista ja Edith kahdeksan.

Edvard ja Humphrey opettelevat metsästämään, lisäksi otetaan kiinni sodassa irtipäässeitä ja osittain villiintyneitä kotieläimiä. Aatelisen Beverleyn lapset oppivat jokapäiväiseen kovaan työhön ja Jacob vie markkinoille lihaa ja nahkoja. Perheen talous on turvattu. Metsät ovat tosin valtion, eikä ihmisillä ole lupaa metsästää.

Edvard Beverley vihaa keropäitä, mutta Humphrey (joka Anni Swanin suomalaisessa käännöksessä on Alfred)  on tasaisempi.  Jacob kuolee, ja Edvard pestautuu päämetsänvartija Stonen kirjuriksi. Stonella on hehkeä tytär Kate, jonka Oliver pelastaa liekeistä. Lisäksi Humphrey pelastaa rosvojen kynsistä rojalisti Ratcliffin tyttären Klaran, joka varttuu Stonella. Stone on taistellut aluksi Cronwellin puolesta, mutta kuninkaan mestaamisen jälkeen ei ole enää innokas keropää.

Kirjassa laitetaan rosvolaumoja kuriin, sitten Oliver pestautuu Kaarle II:n soturiksi, ja paljastaa muille aatelisille verenperintönsä, ja selvittää vaikeudet ja nai lopulta Katen, eikä tässä suinkaan kaikkia vaan saa takaisin Arnwoodin. Humphrey nai Klaran, ja Alice ja Edith saavat siipat Oliverin hienoista aateliskavereista.

Frederick Marryatin Uudenmetsän lapset on nuorille sopiva historiallinen seikkailu. Edvardin asenne on sangen ehdoton, ja hän näkee vain oman asiansa oikeutuksen. Tuleva appiukko neuvoo häntä pitämään omia mielipiteitään piilossa. Stone on myöskin arvannut Oliverin olevan Beverley, sillä Stone oli selvittänyt Beverleyn lasten ristimänimet. Stone oli toivonut Oliverin kosaisua, Kate taas ei tiennyt isän mielipiteestä, eikä uskaltanut heti lupautua vain metsänvartijan jälkeläiselle. Chaloner, joka nai Alicen, on tyypillinen aatelinen, hän pitää rahvaanomaisena Beverleyn lasten työntekoa. Juoneen on ympätty  myös Pablo, joka on ollut tuolloin maahanmuuttaja, ja hänen romani-taustansa tuodaan esille. Pablo on reipas kaveri ja jää metsänvartijan talolle, kun muut muuttavat kukin omaan hulppeaan kartanoonsa. Osallistun tällä Mennään metsään -haasteeseen.

*****
Frederick Marryat (1792 - 1848) oli sujuvakynäinen kirjailija,  Marryatin Nuori kadetti Simple on blogattu TÄÄLLÄ, ja Merirosvo TÄÄLLÄ.
Vaikka Oliver Cronwell voitti sisällissodan, niin parlamentti kutsui Kaarle II:n monarkiksi Cronwellin jälkeen, Kaarle II hallitsi vuosina 1660 - 1685.

Frederick Marryat: Nuori kadetti Simple

Frederick Marryat: Nuori kadetti Simple on Nuorten Toivekirjasto teos n:o 34 vuodelta 1953, siinä on 145 sivua, ja sen on lyhentäen suomentanut Tauno Karilas. Alkuperäinen  teos Peter Simple on vuodelta 1834 ja löytyy Gutenbergistä.

Peter Simple on kirjan alussa neljätoistavuotias lordin pojanpoika, joka lähetetään perheen pienimpänä merille. Ensimmäisellä merimatkalla Simpleä huijaa Trotterin pariskunta. He tarjoavat aterioita laivalla guinean hintaan, ja vaimo pyytää Peterin sukkia muka Peterille tarpeettomana ja lainaavat Peterin arkun avainta. Muutama sivu myöhemmin Trotterin vilppi paljastuu. Peter Simplelle tapahtuu muutenkin asioita, jotka ovat merillä ollut tavanomaisia, väkijuomia, kaksintaisteluita, raippatuomioita, taisteluja Napoleonin laivastoa vastaan, vankina oloa, jossa hän tapaa Celesten, karkaa ja pukeutuu valepukuun (kirjan kansikuva), pääsee takaisin.

Simple seikkailee tämän jälkeen monilla merillä lähinnä Länsi-Intiassa siis Karibialla, Barbadoksella, Trinidadissa ja Guyanassa. Simple käy Tanskan siirtomaassa St Thomasissa, joka sijaitsee nykyisessä Yhdysvaltain Neitsytsaarilla. Englantilaiset taistelevat jopa tanskalaisia tykkiveneitä vastaan.Tanskahan möi Länsi-Intian siirtomaansa Yhdysvalloille.

Frederick Marryatin Nuori kadetti Simple on loistava poikakirja, jonka ote on kepeä ja iloisen ironinen. Ironia on siis pelkästään hyväntahtoista. Simple ei koe seikkailuja yksin, vaan minä-kerronnan lisäksi on paljon me-muotoista kerrontaa ja kerronta on sujuvaa. Simplen ystävänä on O'Brien niminen reipas nuori mies, myöhemmin kapteeni.

Vastoinkäymisiäkin on paljon: haavoittuminen, vankina olo, sedän petollisuus, mielisairaalaan sulkeminen, kuulustelut ja oikeudenkäynnit. Kaikista vastoinkäymisistä ja läheisten kuolemista päähenkilö selviää pintanaarmuin yksinkertaisen ja iloisen asenteensa turvin. Asiat selviävät aina, Peter rakastuu ja lopussa vielä rikastuu, vaikka olisi köyhänäkin appiukolle kelvannut..

Kirjan nimet ovat itsessään humoristisia Simple (=yksinkertainen ), Handycook  (=kätevä, kokki), kapteeni Savage (=villi), isoisä on lordi Privilege (=etuoikeus), laivalla on Coxswain (cox = perämies), huijari Trotter (=ravuri tai sorkka sanakirjan mukaan), kapteeni Falcon (=haukka), Chucks (esim. slangi "yrjöää", monia merkityksiä sanakirjan mukaan).

Seuraava lainaus sivulta 29, luvusta 4.
Kauempana telakalla tapasin kolmisenkymmentä harmaapukuista miestä, jotka kertoivat äkänneensä kaksi miekkosta puutavarapinojen takana. He häärivät touhukkaasti ympärilläni ja tarjosivat apuaan, mutta heidät komennettiin samassa kantamaan ankkuriketjua rantaan. Huomasin, että jokaisella oli numero selässään ja rautarenkaat jalassa. Kiireestäni huolimatta kysyin, miksi he käyttivät renkaita. Eräs vastasi, että he olivat saaneet ne palkkioksi hyvästä käytöksestä.
Peter Simplen tapaamat mukavat miehet ovat taskuvarkaita, jotka on vangittu. Lisäksi Peter huomaa pian, että taskuistaan puuttuu tavaraa. Aitoon poikakirjan henkeen asia siis paljastuu.

Riemastuttava poikakirja, joka on ollut takakansitekstin mukaan hyvä mainoskirja laivastolle. Pojat ovat joukoin halunneet palvelukseen. 

Juoni muistuttaa monissa käänteissään Frederick Marryatin (1792-1848) pääteosta  Merirosvoa 1836, jonka teoksen arvio on täällä. Tästä pidin kyllä paljon enemmän naiivin humoristisen asenteensa vuoksi.

***

Frederick Marryat Merirosvo

Frederick Marryatin (1792-1848) Merirosvo, 192 sivua, Nuorten Toivekirjasto NTK n:o 54, 1955, alkuteos The Pirate, 1836. Tämän kirjan kansikuva on  minusta yksi uljaimpia ja hienoimpia.

Teoksessa ei ole takakansitekstiä, mutta sisäsivulla lukee "kertoo kaksoisveljien tarinan". Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin 1800-luvun alkuun, joskin alun haaksirikko, jossa kaksoisveljet joutuvat erilleen tapahtuu 1790-luvulla. Kirjan meriaiheiset yksityiskohdat pitänevät paikkaansa, sillä Marryat on toiminut meriupseerina. Vaikka kyse on "poikakirjasta", siinä on varsin ironinen sävy. Teos laittaa minusta Marryatin brittiläiseen kirjalijaperheeseen sen saumattomaksi osaksi.

Kirjan alkuluvuissa kuvataan Sirkassianin haaksirikkoa, josta lähtee pelastusveneellä toinen poika. Toinen poika jää laivalle, jossa Judy niminen musta imettäjä pitää hänet hengissä. Lapsen kanssa on myös Coco niminen musta. Kolmikko päätyy vanhanpojan herra Witheringtonin luo, kun kyseessä on hänen serkkunsa kaksoispojat. alkaa hurja huhumylly, jonka käynnistää Witheringtonin vanhapiikasisko, joka kirjoittaa näin veljelleen "PS. Lady Betty and I both agree that you are very right in hiring two black people to bring the child into your house, as it makes the thing look foreign to the neighbours, and we can keep our own secrets". Vanhatpiiat ovat usein väärässä, ja todella tämä oli serkkunsa lapsi Edward Templemore, ja vartuttuaan Edward valitsi laivaston ja pestautui merille.

"Edward Templemore pursues his career, Mr Witherington grows older and more particular, and his sister Moggy amuses herself with Lady Betty’s remarks and her darling game of whist". Vanhapiika voi sitten keskittyä whistin pelaamiseen. Tässä näkyy ironian perusväritys, joka hallitsee kirjan alkuosaa. Kirjan alkuosa on minusta varsin vaikuttavaa.

Kirjan takakannessa on maininta, että kirja on tarkoitettu 10-14-vuotiaille pojille ja se pätee kyllä kirjan loppuosaan, se on tyypillinen poikakirja. Edward menee merille, iloisen luonteenlaadun vuoksi hän ylenee ja on pian Enterprise -nimisellä aluksella ja ajaa takaa merirosvoaluksia, ja armastaa salatapaamisin katolista neitoa Claraa. Francisco joutuu olemaan toisaalla merirosvoalus Kostajalla, jossa lukee äitinsä Raamattua, ja arvostelee merirosvokapteenia. Mustat ovat hänen puolellaan. Tilanne ajautuu konfliktiksi, jonka seurauksena Francisco jätetään yksin saarelle. Francisco osoittaa neuvokkuutta, ja erään toisen haaksirikon ansiosta hän tekee lautan ja saa haaksirikkoutuneet mustat puolelleen, ja pääsee Eurooppaan ja pestautuu töihin. Monien sattumusten kautta merorosvot hyökkäävät saarelle, jossa asuu Francisco, joka siepataan. Sattumusten seurauksena laivalla on lisäksi siepattu Clara. Loppuselvittelyissä rehdit seulotaan konnista, neito valitsee omansa ja aarteet jaetaan. Kirjan juoni on erittäin jännittävä.

Merirosvo sisältää alun teemojensa jälkeen tyypilliset poikakirjaelementit. Tässä pitää huomata kirjoitusajankohta. Merirosvo on kirjoitettu Robinson Crusoen jälkeen, mutta ennen Aarresaarta ja Tarzania. Lisäksi Mark Twain kirjoitti Prinssi ja Kerjäläispoika -teoksen tämän jälkeen, kuten C.S Lewis Hevosen ja pojan, niissä molemmissa on kaksoset (erillään, eivät tiedä toisistaan). Tässä tosin kaksoset eivät vaihdu. Merirosvossa ollaan autiolla saarella kuten Robinsonissa, mutta vain tovin verran, mutta uskonnollinen Francisco on "Franciscon sysän heltyi ilosta ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan" s.104. Tarzaniin yhteys löytyy juonen käänteistä ja varsin pitkästä alusta, sekä siitä, että Francisco sivistää itse itsensä ensin orjalaivassa ja sitten merirosvolaivassa.

Francisco ja Edward saavat molemmat miesten kunnioituksen. Merirosvolaivassakin oli varsin monikulttuurista väkeä, päällystönä englantilaisia ja skandinaaveja, miehistönä portugalilaisia, brasilialaisia, maltalaisia, ja mustia. Tämä on minusta miltei ainoa kohta, joka on syrjivä. Muut kohdat tuovat esille rodullista epätasa-arvoa nimeenomaan ongelmana, jolle ei ole perustetta. Aarresaaren yhteys on merirosvous, merirosvojen  välien selvittelyt ja aarre.

Klassinen poikakirja, jonka nykyistä asemaa en tiedä. Tämän kirjan luin vasta ensimmäisen kerran.

Se on englanniksi Gutenbergissä täällä.
***
Kapteeni Danin sivuilla on tänne linkki täällä.