Karl Ove Knausgård: Talvi

 

Karl Ove Knausgård: Talvi, alkuteos Om vinteren 2015, suomennos Jonna Joskit-Pöyry, Like 2016, sivumäärä 238.

Karl Ove Knausgård (s.1968) on kirjoittanut herkän päiväkirjamaisen teoksen vaimonsa vatsassa olevalle tyttärelle, tai ihan ensin syntymättömälle tyttärelle, joka syntyy tammikuun lopussa. Kun kirjaa lukee pidemmälle, niin minusta Knausgård kirjoittaa itselleen ja pohtii monia asioita. Talvi -teos sisältää, kolme talvikuukautta ja niissä kussakin 20 "lukua". 

Teos alkaa kirjeellä syntymättömälle tyttärelle: 
2. joulukuuta. Olet maannut vatsassa koko kesän ja syksyn...

Raskaus on Linda-vaimon neljäs, jota Karl-Ove kauniisti kuvaa. Hän kylläkin kirjoittaa, "etteivät auringonpaisteiset, nauruntäyteiset päivät ole normi, vaikka niitä onkin. Me olemme toistemme armoilla." ss. 13-14. Knausgård kirjoittaa, että elämä on kärsimystä ja että koulussa on selvittävä yksin ja elämässä on kohdattava vaikeuksia. 

Joulukuussa on esseitä eri aiheista, kuten Kuusta, vedestä. Pöllöjen muoto on Knausgårdin mukaan pyöreä, mutta pöllöt ovat pelottavia."Pöllö elää tappamalla pieniä eläimiä, se raatelee ne kynsillään ja nielee kokonaan". Esseissä pohditaan ihmisen evoluutiota, joulua lapsiperheen juhlana ja lunta. Knausgårdin syntymäpäivä on 6.12, jolloin hän on kirjoitushetkenä täyttänyt 45 vuotta. Lapset "yllättivät" päivänsankarin, joka oli tosin herännyt pari tuntia ennen heitä. 

Syntyvä lapsi on siis perheen neljäs. Lapsen syntymääkin kuvataan ja kodin sotkuja, ja sitä, että lapselle on osoitettava rajat, mutta kuinka vaikeaa on olla jämäkkä, mutta ei liian ankara.

Esseet ovat kauniita, ja niissä on joitain hyviä huomioita, esimerkiksi että tuoli on vallan symboli.

Knausgård nimeää talven kuningas talveksi, ja pohtii, miksi alkoholi on kuningas juuri talvisin.

Kuningas Talvi = kuningas alkoholi?

Knausgård puhuu kirjojen teksteistä, jotka heräävät henkiin, kun ne luetaan, tarinat ja tavarat heräävät henkiin kertomusten kautta. Keskustelussa on sanoja tärkeämpiä elementtejä kuten sanaton viestintä ja tilanne kokonaisuudessaan.

Vauva syntyy tammikuun lopussa. 

Talven teksti on hyvinkin erilaista kuin Taisteluni -sarjassa, vaikka kyllä tyylin tunnistaa samaksi. Kokoelma päättyy lukuun Ikkunat, jossa pohditaan sisä- ja ulkotilaa, ja ajatusvirta päättyy arkkuun, "joka viimeisenä asuntonamme, viimeisenä suojanamme luonnonvoimilta, viimeisenä sisätilanamme hyvin pitkälti kieltää meiltä todellisen luontomme, vaikkakaan ei kokonaan, sillä jos asia olisi toisin, arkussa olisi ikkunat".

Karl-Ove Knausgårdin päiväkirjamainen esseekokoelma Talvi on pieninä annoksina hyvää luettavaa.

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, on kuuluisin kirjailijan tuotoksista ja kertoo Korl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä, ja romaanisarjan julkaisusta, sekä isän kuolemasta.

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni kuudes kirja

 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kuudes kirja, alkuteos Min kamp sjette bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like,  Sivumäärä 1216 sivua.

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni,  on jo päättöosassa. Kirja alkaa vuodesta 2009, kun Knausgårdin Taisteluni kirjasarjan ensimmäistä osaa ollaan julkaisemassa. Knausgård hoitaa lapsiaan, ja kotona on hyvä tunnelma. Haastattelut jännittävät, ja mitä läheiset, joille kirja on lähetetty postissa, reagoivat kirjaan. 

Ensimmäinen palaute on ahdistava ja aggressiivinen, se on Gunnar-sedältä. Ykköskirjassa puhutaan isästä ja tuodaan  esille, että isä herätti pelkoa, ja myöhemmällä iällä isä erosi, alkoholisoitui ja kuoli. Setä syyttää Karl Ovea perheen maineen pilaamisesta, ja siitä, että äitiä ei ole moitittu. Setä uhkaa oikeusjutulla, ja kertoo toivovansa, että äiti toimittaisi pojan hoitoon. Tämän asian ympärillä pyöritään. Kirjailja saa entiseltä vaimolta, ja veljeltä julkaisuluvan, mutta oikeustoimien pelossa poistaa jotain romaanista, eikä kirjaa lainkaan isänsä nimeä, ja vaihtaa eräitä muita nimiä. Palautteen saaminen tapahtuu Malmössä, missä kirjailija hoitaa kolmea lastaan yhdessä vaimonsa kanssa. Heillä on vierailulla Geir ja Christina, ja heidän poikansa Njaal. Kirjassa käsitellään paljon myös Karl Oven avioliittoa, ja vaimoa, ja tämän äitiä, josta itse en aio kirjoittaa, mutta sitä on kirjassa.

Taisteluni kuudes kirja, joka sisältää osat 8 ja 9 on miltei ehtymätön aitta, josta pursuaa asiaa ja missä on piilossa paljon helmiä. Tekstivirrassa asioihin voidaan palata yhä uudelleen, ehkä toisesta kulmasta, varsinkin  isän kuolemaan ja viimeisiin vuosiin yhä uudestaan  pistäydytään. Aivan loppuvaiheessa mainitaan isän nimikin, usea on jättänyt kirjan jo aiemmin kesken. 

Kirja kattaa noin kaksi vuotta ja päättyy vuoteen 2011. Ajanjakso muuttaa kirjailijan elämän tuntemattomuudesta kuuluisaksi jopa julkkikseksi. Koska kirjassa tarkastellaam kirjalijan lapsuuden perhettä, molempia aviovaimoja, niin kiinnostus on valtava, eikä kaikki huomio ole miellyttävää.

Kirjan keskiosissa Knausgård alkaa pohtia Shakespearen Hamletin ongelmia. Ollako vai eikö olla on -olemassaolon pohdintaa, Hamletin isä kuolee, setä on hänet  tappanut, ja äiti on pettänyt myös Hamletin. Hamlet  päättää päivänsä näytelmässä. Knausgård analysoi myös James Joycen Odysseusta, Leopold Bloom kuvittelee olevansa Stephen Dedaluksen isä, ja he vertautuvat Odysseukseen ja Telemakhokseen.

Knut Hamsunia (1859 -1952) myös käsitellään. Vuoden 1920 nobelisti oli köyhistä oloista, ja esikoisromaani Nälkä käsittelee köyhyyttä. Knut Hamsunilla  oli natsisympatioita ja kaiketi tapasikin Hitlerin (lähde). Knausgård pohtii paljon myös Paul Celanin (1920 - 1970) runoja, ja Kuoleman fuugaa. Knausgårdin mukaan on mahdotonta sanoittaa tai edes kuvata holokaustia, joka on niin käsittämätön pahuuden osoitus. Knausgård on löytänyt isän tavaroista "natsineulan" ja isosisän tavaroista Hitlerin Taisteluni -kirjan. Ne ovat Karl Ovelle ratkaisemattomia mysteerejä. Hän on saanut koulussa natsitietotta historian tunneilla, ja sarjakuvista. Knausgärd uhraa satoja sivuja Hitlerin varhaisvaiheisiin, Hitlerin Taisteluni-kirjan analysointiin ja holokaustin pohtimiseen. Adolf Hitlerin  Taisteluni -kirja  ei ole kovinkaan "rehellinen" nuoruuden kuvaus, joskin päätiedot isän ja äidin kuolemasta pitävät paikkaansa. Netissä (lähde) olevan listauksen mukaan tässä romaanissa sana Hitler mainitaan 625 kertaa, mein kampf 112 kertaa, isä-sana mainitaan 137 kertaa. Hitlerin elämänvaiheiden välissä Knausgård käsittelee Mooseksen kirjoja Kainia ja Abelia ja pohtii, miksi holokausti oli mahdollinen. Kaikki pidettiin salassa, esimerkiksi Treblinkassa. Laitos oli pieni, ja juutalaiset tapettiin heti, ja ruumiit hävitetiin. Tälle ei ollut näkijöitä, tästä ei kirjoitettu, eikä tähän ollut "kieltä". Knausgårdin mielestä holokaustista puhuminen on jollakin tavalla tabu, eli vain tietyt ihmiset voivat puhua siitä. Hän etsii Hitlerin kirjasta, lapsuudesta, ja poliitikasta motiiveja tuhontaan. Tekstissä on varmasti oikeita huomioita, mutta lopullisia vastauksia ei kenellekään ole. Hitlerin politiikka oli järjestelmällistä, hän nimesi juutalaiset syyllisiksi erilaisiin ilmiöihin, lisäksi kansalaisuus poistettiin ja mahdollisuus toimia tietyissä ammateissa. Heidät eristettiin, koottiin ja tuhottiin. Knausgård pohtii nimiä. Tuhoajat ovat jääneet historiaan, heidät tunnetaan heillä on nimet, uhrit ovat nimettömiä.

Knausgård pohti yleisemminkin nimeä ja sen merkitystä. Nimi on tärkeä ihmiselle, se erottaa ihmisen muista. "Ihmisen tärkein tarve aineellisten tarpeiden lisäksi on tulla nähdyksi. Kun ihmistä ei nähdä, hän ei ole kukaan." s. 418. "Nimi on läheisesti sidoksissa siihen mikä on omaamme, niin, se on niin tiiviisti nivoutunut omaan identiteettimme, että ihminen ajattelee nimeä omanaan, vaikka sitä ei ole hänelle sen takia annettukaan" ss. 417-418.

Mitään yhteenvetoa ei tehdä, mutta kirjailijan, Hitlerin ja Hamletin isä kuoli. Knausgård huomioi myös Utøyan verilöylyä 2011 (tavalla, joka sekään ei miellyttänyt kaikkia?)

Kirjallisuudesta nousee aika ajoon esiin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jonka nimeä kirjailijana pitää nerokkaana. Cervantesin Don Quijote, saa useamman huomion, kuten  Oidipus, kuten yllättäen Mustanaamio. Käsitellään myös Taikavuorta, josta Knausgård nostaa esiin miljöön ja sen, kuinka hyvin päähenkilön nimi (Hans Castorp) on valittu. Kirjassa viitataan paljon norjalaisiin kirjailijoihin, joita en ole lukenut mutta myös kirjoihin Pimeyden sydän, Moby Dick. Kafkaa käsitellään jonkin verran ja Oikeusjuttua, jossa päähenkilöä ei nimetä tarkasti, hän on Josef K.

Kirjassa ilmenee myös kirjailijan kurinalaisuus, hän herää kello 4 ja kirjoittaa kunnes muu perhe herää. Koska hänen ystävänsä ei saa teosta Bagdad Indigo julkaistua, hän perustaa kustantamon, joka on vieläkin voimissaan (täällä)

Lopussa kirjalliset asiat oikenevat. Karl Ove saa dokumentin, joka osoittaa, ettei ole valehdellut isänsä kuoleman yksityiskohdista, kuten setä on kirjan mukaan väittänyt. Isän kuolemaan palataan. Karl Ove kirjoittaa, että hän pelkäsi ja vihasi isää, mutta myös rakasti.

Teoksesta voisi kirjoittaa jättipostauksen, mutta jätän tämän runsassisältöisen vilja-aitan jokaisen itse läpikäytäväksi ja oivallettavaksi.

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Karl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä, ja romaanisarjan julkaisusta, sekä isän kuolemasta.

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja

 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja, alkuteos Min kamp, femte bok 2010, suomentaja Katriina Huttunen, LIKE 2015, sivumäärä 683.

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968) romaanisarjan Taisteluni viides kirja kattaa vuodet 1988 - 2002. Edellinen osa päättyi Karl Oven  Roskilden festivaaleihin, jossa hänen unelmansa täyttyi (hän sai ensimmäistä kertaa pesää). Neljäs kirja kertoi vuodesta jolloin ylioppilas Karl Ove toimi opettajana vuoden pohjoisessa. Nyt alkavat opinnot Bergenin kirjoittaja-akatemiassa. Karl Oven isoveli Yngve opiskelee myös kaupungissa. Vanhemmat ovat eronneet, äiti asuu vanhempiensa lähellä Keski-Norjassa, ja isä avovaimo Unnin kanssa pohjoisessa. Karl Ove on minusta jumissa, opiskelut eivät etene, parisuhteissa tökkii ja hän liehuu Yngve-isoveljensä luona ja hengaa hänen kaverinsa kanssa. Kirjan kannessa on katkenut lyijykynä, eli esikoisromaanin kirjoittaminenkin tökkii. Eronnut isä tekee pohjoisessa viinalla hidasta itsemurhaa, ja lopulta isä kuoleekin. Karl Ovella on omat haasteensa, eikä viinanjuonti niitä ratkaise, vaan aiheuttaa hankalia tilanteita.

Karl Ove Knausgårdin viides nide Taistelustaan on johdonmukainen kertomus nuoruudesta, jossa mies etsii tietään hapuillen, välillä kännissä hortoillen. Isä on kaukana ja sitten poissa, mutta poika pelkää vielä isää. Kirja oli hyvin luettava ja informatiivinen, mutta jätti minut jotenkin ulkopuoliseksi.

Pidemmässä oppimäärässä käsittelen teosta laveammin:
Karl Ove saapuu Norjaan liftausmatkaltaan, ja ajattelee Ingvildiä, johon on "rakastunut". Karl Ove tapailee Ingvildiä muutaman kerran, mutta Ingvild tutustuu isoveli Yngveen, ja alkaa seurustella hänen kanssaan. Asia käy pikkuveljen tunteisiin. Karl Ove on hyväksytty Bergenin Kirjoittaja-akatemiaan, jossa on kuuluja opettajia kuten Jon Fosse (s. 1959) ja Ragnar Hovland (s. 1952). Karl Ove on vuosikurssinsa nuorin ja kärsii alemmuuskompleksista, ja lintsaa paljon.

Elämä jatkuu, ja Karl Ove löytää kiltin, rauhallisen ja fiksun tyttöystävän Gunvorin, suhde kestää aikansa ja näivettyy. Karl Oven kännipanot vieraissa eivät edistä suhdetta, mutta Gunvor luultavasti ei aavista niitä. Myöhemmin Tonje astuu kuvioihin, pari seurustelee ja avioituu, mutta avioliitto ei kestä.

Veljeksillä on bänditouhua. Karl Ove paukuttaa bändissä rumpuja, hän myöskin tekee sanoituksia.

Karl Ove opiskelee sekalaisia aloja yliopistoissa, ja tekee myös sekalaisia töitä Sandvikenin sairaalassa psykiatrisessa osastolla. Myöhemmin hän on sivarissa radiohommissa.

Geir Gulliksen uskoo kuitenkin Karl Oveen ja hänen esikoisnovellinsa on lupaava. Lopulta myös romaani saadaan julkaistua. Samaan aikaan kuolee isä, ja lama alkaa. 

Bloggaan päättöosasta 23.10.2022. Päättyykö K-O:n taistelut voittoon, häviöön vai ratkaisemattomaan?

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja 

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni kolmas kirja

 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kolmas kirja, alkuteos Min kamp tredje bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like, Miki minikirja 2013. Sivumäärä 933 sivua.

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni,  on jo kolmannessa osassa. Vuosi on 2009, kun Karl Ove palaa Malmössa kirjoituspöydän ääressä lapsuuteensa Norjaan. Perhe isä, äiti ja isoveli Yngve ja pikkuveli Karl Ove ovat muuttaneet Tromoyan saarelle uuteen taloon 1970. Isä opettaa yläasteella, ja äiti on sairaanhoitaja. Karl-Ove elää pikkupojan elämää, kaikki on uutta, jännittävää ja pelottavaakin. Toisaalta Karl Ove kuvaa alakoulun käyntiä, kaverisuhteita, ihastumistaan Anne Lisbetiin. Pojat harrastavat jalkapalloa, ja tutkivat ympäristöä. Tulitikuilla leikitään, luonnossa touhutaan kaikkea, myös ulostellaan ja virtsataan sinne ja tänne. Paikasta toiseen kävellään, juostaan tai pyöräillään. Karl Oven äiti Sissel hoitaa kehitysvammaisia, on rauhallinen ja rakastava nainen, samoin isovanhemmat välittävät Yngvestä ja Karl Ovesta. 

Elämä voisi olla idyllistä, mutta kaikki ei ole kunnossa.

"Vihasin isää mutta olin hänen käsissään, hänen vallastaan ei ollut poispääsyä. Hänelle oli mahdotonta kostaa". s.712. Voimakkaasti sanottu, mutta romaanissa isä on kotona ja kasvatuksessa määräilevä, kostonhaluinen, ja sadistinen. Isä on ulkoisesti asiallinen, koulussa tyttöjen seurassa suosittu. Ulkoisesti hän on rauhallinen, kerää postimerkkejä ja osallistuu kunnallispoliitiikkaan. Äidillä on ystäviä, isällä ei ole. Isä rankaisee lapsia useimmista asioista: pikku virheistä, siitä että asiat eivät suju. "Isän silmissä paistoi raivo, raivokohtaukset tulivat yllättäen. Pelkäsin raivoa, halusin kuolla". Isällä on tapana väännellä Karl Oven korvia. Lisäksi hän pilkkaa poikaansa, ja irvii "ärrä-viasta". Karl Ove on varpaillaan isän käytöksen vuoksi. Äiti menee vuodeksi Osloon jatko-opintoihin. Vuosi ei ole idyllinen, onneksi  sen jälkeen isä menee lukemaan maisterin pahvit Bergeniin, ja myöhemmin Karl Ovelle selviää, että isällä on ollut suhde islantilaiseen vosuun, ja hän on alkanut juoda. 

Muuten Karl Ove kertoo suhteista tyttöihin. Ihastumisia on paljon, jotka muuttuvat, kun pojat vanhenevat. Ensimmäinen suhteellisen viaton seuriustelu kesti ikuisuuden eli 5 päivää, ja huipentuu kielisuudelmiin. Kotibileissä hyväillään tyttöjen rintoja, ja housujen verhoamia reisiä. Kirja päättyy yläkouluaikaan, jolloin perhe muuttaa Kristiansandiin, isän saadessa lukiosta töitä. Neljäs osa, jonka olen lukenut aiemmin, kertoo Karl Oven ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä vuodesta, jolloin hän on opettajana pohjoisessa, mutta hänen tärkein tavoitteensa on saada ensimmäistä kertaa pesää, mikä lopulta onnistuukin. Asia on KO:lle suuri. Tässä kolmososassa pojat ovat hyvin kiinnostuneita pornolehdistä, joita miltei koko ajan katsellaan.

Karl Ove kertoo myös lukemisestaan, ja hän on lukenut lapsena samoja kirjoja kuin itse, esimerkiksi Tohtori Tattinen, Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä,  Alexsandre Dumasin Musta tulppaani, Peter Pan, ja Ursula Le Guinin Maameren velho, jonka juonta selittää. Merkityksellistä on yhteys nimiin. Äiti on päättänyt vaihtaa nimensä, tai ottaa tyttönimensä Hatloy takaisin. Isovanhemmat eivät halua olla enää yhteydessä perheeseensä. Maameren velho Ged päästää ylpeydessään varjon vapaaksi. Varjo yrittää tappaa hänet, ja Ged pakenee. Hän pystyy voittamaan varjon vain tietämällä tämän tosinimen. Lopulta hän tietää, että varjo on Ged. Karl Ove tajuaa: ""Varjo oli hän itse" s.641. 

Pornolehtien, lukemisten, ja tyttöjen lisäksi jalkapallo näyttelee suurta osaa. Harjoituksiin mennään polkupyörällä. Isäkin on kiinnostunut jalkapallosta. Hän katsoo lauantaisin Englannin liigaa. Poikien on myös katsottava, vaikka ei aina haluattaisikaan, ja isän tarjoamat karkitkin on syötävä mukisematta, muuten tulee vaikeuksia.

Knausgård kertoo tuntemuksista mitä öljynporauslautan Alexander Kiellandin traaginen onnettomuus herätti. Onnettomuus tapahtui maaliskuussa 1980. 

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kolmas kirja kuvaa pojan lapsuutta, ja isän ongelmallisuutta. Kirja on sen verran kiinnostava, että päätin lukea koko sarjan eli vielä kirjat 5 ja 6, joista bloggaan syksymmällä (25.9 ja 23.10).

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Korl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä.

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja, Min kamp Fjerde bok 2010,  suomentanut Katriina huttunen, Like-pokkari 2016 sivumäärä 534.

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja on jatkunut jo neljänteen osaan,.
Ensimmäisessä kirjassa (bloggaus) ilmenee, että norjalainen kirjailija on toista kertaa naimisissa, nyt ruotsalaisen Lindan kanssa ja parilla on kolme lasta, ja isä on kuollut, ja käsitellään vanhempien eroa, isän kuolemaa, sekä lukio-aikaa. Toisessa osassa pääpaino on kirjailijan muuttamisella Ruotsiin, ja Lindan ja hänen pariutumisessa, ja ensimmäisen lapsen saannissa, sekä lapsiperheen arjessa. Kolmatta osaa en ole lukenut. Tässä neljäs teoksessa käydään taas läpi lukioaikaa, vanhempien eroa, isän uutta avioliittoa, juomista, mainitaan isän kuolema, sekä nyt uutena asiana vuosi nuorena opettajana. Kirjasarja tuntuu tallaavan samoja aineksia yhä hienommaksi ja hienommaksi, joka kerta tulee muutama uusi kirjallinen viinirypäle, jota tallotaan entisten päälle. Vauhti kirjoittamisessa on ollut kova, tätä kirjoitetaan 25.11.2009, kirjailija on 40-vuotias ja  asuu edelleen Malmössä ja perheessä on vaimo Linda, lapset Vanja, Heidi ja John. Tapahtumia läpikäydään yhä uudestaan, ja kirjallinen liemi naputetaan paperille ilman turhaa kypsyttelyä.

Tämän teoksen alussa Karl Ove on 18-vuotias ja lähtee Pohjois-Norjaan pikkukylään Håfjordiin opettajaksi. Karl Ovea eivät kiinnosta jatko-opinnot eikä armeijaan meno, ja hän kirjoittaa olevansa vasemmistolainen, anarkisti ja ateisti. Hänen isänsä on muuttanut myös Pohjois-Norjaan lukioon opettajaksi, pohjoiseen töihin menevät saavat verohelpotuksia. Håtford on pieni paikkakunta, lähellä on Finnsves ja Tromssa (en löytänyt Håtfordia kartasta), ja siellä on kalankäsittelylaitos, ja koulu, johon palkataan etelästä nuoria sijaisopettajia (muita ei saada?).

Karl Ove opettaa peruskoulussa yhdysluokkia, ja on yhden yhdysluokan luokanvalvoja. Opettajahuoneessa on rehtori, muutama pätevä opettaja, ja nuoria ylioppilaita, jotka viihtyvät seudulla vuoden ja lähtevät pois. Seudulla ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat, vaikka kaikista ei ehkä pidetä. Kynnystä vierailuihin ei ole,ja oppilaat käyvät myös opettajien luona. Knausgård ei ole opettanut päivääkään, mutta suhtautuu alussa pedagogiikkaan ja tuntien valmisteluun vakavasti. Rehtori paimentaa Knausgårdia, joka asiasta ei erityisemmin pidä. Lisäksi on kiertävä pedagoginen tuki saatavilla, mutta ilmeisesti se ei kaikkitietävälle Karl Ovelle sovi. Suhteellisen varhaisessa vaiheessa hänen opetuksensa supistuu vain luokassa oloon, tunteja ei valmistella, vaan Knausgård, juo, kirjoittaa öisin novelleja tai on nuoressa naisseurassa. Knausgårdilla on sama päämäärä, kuin koulukaverillaan Jøggellä: "haluan panna naista, mitään muuta en halua". s 338.

Opettajavuoden kuvailu katkaistaan hyvinkin pian, ja tarkastellaan taas Karl Oven lukioaikaa, Knausgårdin levyjen kuuntelua, lehtikirjoittelua, jalkapalloharrastusta, ja pelimatkoja. Tanskassa Knausgård pääsee melkein tavoitteeseensa Lisbethin kanssa. Lisbeth on syvästi ihastunut Knausgårdiin, ja kirjoittelee, mutta ei saa vastakaikua eikä vastaa kirjeisiin. Knausgård viihtyy lukioaikana Hannen kanssa, joka siirtyy toiselle paikkakunnalle, on uskovainen ja seurustelee toisen kanssa, eikä edes välitä Knausgårdista kuin ystävänä. Pohjoisessa on omanlaiset naiset, ja etelässä ilmenneet Knausgårdin intiimit pulmat pahenevat, enkä niitä tässä lähde puimaan, ne voi jokainen itse bongata moneen kertaan kirjasta. Kaikki tapahtuu liian nopeasti Karl Ovelle, noin lyhyesti ilmaistuna, useimmin on vaatteet vielä päällä.

Isän ottama avioero, uusio-avio, ja viinan juonti ovat tässäkin tapetilla. Uutta ovat isä tilaamat tietyt kuvalliset lehdet, joita poika paheksuu, mutta ilmenee että poika on tutustunut alan julkaisuihin itsekin. Äiti lunastaa perheen talon, puskee kahta työtä, ja selviytyy.

Pohjoisessa Knausgårdilla on nuoresta iästä johtuen vaikea pitää välimatkaa oppilaisiinsa, josta rakennetaan draamaa. Toisin kuin Marile vihjailee näin bloggauksessaan, minusta mitään ei oikeasti tapahdu. Pusu diskossakin on luultavasti juopuneen unta.

Tiettyjä intiimejä miehen ongelmia siis kuvataan, mutta teksti on minusta asiallista, ainoa tarkempi alapään kuvaus on sivulla 409:"avasin sepaluksen ja aloin kusta. Suuntasin suihkun posliinia vasten, jotta opettajanhuoneessa olijat eivät kuulisi lorinaa". Tyypillistä, niin tämä ei vie mitään eteenpäin, onpahan vain elämisen kusista kuvaamista.

Lukuvuosi loppuu, ja Håfjord jää taakse, seuraavan kesän Roskilden festivaalit tarjoavat Knausgäårdin haaveiden täyttymyksen.

****

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja 

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni - toinen kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni - toinen kirja, Min kamp 2009, suomentanut Katriina Huttunen, Like 2013, sivumäärä 1280, taskukokoinen Miki-kirja .

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teos Taisteluni, toinen kirja on jatkoa avausosasta (bloggaus). Karl Ove on saanut ykkösosan valmiksi 26.6.2008, ja hän aloittaa tämän 29.7.2008. Ykkösosa on käsitellyt norjalaisen kirjailijan varttumista opettaja-isänsä varjossa, jalkapalloharrastusta, mieheksi kasvamista ja vanhempiensa avioeroa. Isä on kuollut ja haudattu, mutta äiti elää ja on parisuhteessa. Tämän toisen kirjan aikana käsitellään Knausgårdin vanhempien suhdetta, myös asiaa jota Karl Ove ei ole ymmärtänyt, eli että äiti oli rakastanut Karl Oven isää.

Tämä osaa alkaa Ruotsissa Göteborgin lähellä, missä Karl Ove, hänen ruotsalainen vaimonsa Linda, ja kolme pientä lasta Vanja, Heidi ja John ovat lähteneet lapsettomien ystäviensä kesäpaikasta, ovat huvipuistossa, ja meno on lapsiperheille hyvin tuttua. Perhe asuu Malmössä, lapset ovat lastentarhassa, jossa vanhemmat vuorollaan hoitavat lapsia, myös Karl Ove, joka on lasten kanssa läsnä.

Teoksen pääpaino on kuitenkin Karl Oven nopea muutto Norjasta Ruotsiin Tukholmaan. Vanha avioliitto ja talo eivät merkitse, kun Ruotsi houkuttaa, maa jota kirjailija on aina katsonut ylöspäin. Vasta Tukholmassa hän tajuaa, että Norja ja Ruotsi ovat täysin erilaisia maita. Ruotsalaisuuden pinta on sileä, särötön, mutta maassa on kirjailijan mukaan piilossa eriarvoisuutta, asuinalueet ovat eriarvoisia. Eriarvoisuus rehottaa, mutta kaikki puheen tasolla on hyvin, jokainen on tasa-arvoinen. Isompi houkutin KO:lle on kirjailija Linda, jonka Karl Ove on Norjassa tavannut. Linda ei osoittaudu niin suureksi pettymykseksi kuin Ruotsi. Hiljalleen heistä muotoutuu pari. Kumpikaan ei ole 'helppo luonne', eikä tilanne ole mutkaton, toisaalta Karl Ove on Ruotsissa vapaa kotikaupunkinsa ja kotimaansa paineista. Pari muuttaa yhteen, ja Linda alkaa odottaa esikoistaan, joka myöhemmin kastetaan Vanjaksi. Odotusaika, synnytys, ja vauva-aika on kuvattu isän näkökulmasta, ja itsekin olen kokenut asiat kolmeen kertaan. Molempien suvut ovat läsnä lasten arjessa, riippumatta siitä halusiko pari sitä tai ei.

Pari asuu Lindan äidin vuokra-asunnossa, joka on upea, mutta perheen onnea alkaa vainota alakerran naapuri, nainen, joka luultavasti on seuralaispalvelussa. Vakiovälein yhteenotot toistuvat, ja yhä rajumpina. Lopuksi tilanne kärjistyy, ja perhe muuttaa nelihenkisenä Malmöhön, jossa John syntyy.

Luultavasti kaikki, jotka lukevat tämän kakkososan lukevat koko sarjan. Itselleni oli antoisinta vauva-ajan kuvaus, sekä Karl Oven saapuminen Tukholmaan, monta tuttua paikkaa hän kuvaa: Dramaten, NK:n tavatalo, Kungsträdgården, Tukholman lautat, Skanssen ja monet muut paikat. Karl Ove käy ystävänsä Geirin kanssa keskusteluja norjalaisesta kirjallisuudesta runoilija Olav H. Haugesta ja nobelistista Knut Hamsunista. Ibseninin he väittävät pitäneen mitaleista, ja Strindbergin alkemiasta.

Knausgård kerronnassaan on säälimätön itselleen ja varsinkin läheisilleen. En itse viitsi kirjoittaa enkä kommentoida, mitä hän läheisistään kirjoittaa. Karl Ovella on sisäisiä lukkoja, ja tupakkaa kuluu paljon, hän myös ruotii läheisiään ja kertoo heidän vaiheistaan.

Knausgård kuvaa itseään araksi, mutta tunnustaa että hänen saamansa huomio julkaisuistaan on kuin huume. Hän sanoo, että kun hän on ihmisten kanssa, hän yrittää palvella ja miellyttää heitä sekä olla läheinen, mutta kun ihmiset ovat poissa ne eivät merkitse hänelle kovinkaan paljoa.

Detalji. Karl Ove ajaa ajokortin aikuisena, ja kuuntelee matkallaan Coldplayn uusinta levyä, jota ei voi sietää, mutta on hyvää kuunneltavaa matkalla. Luultavasti hän puhuu albumista Viva La Vida, tai sitä aikaisemmasta albumista  X&Y, jossa on yksi uran monista helmistä, eli Fix You löysin videon, ja on Tukholman suunnalla kuvattu.

*****
Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta.

Linkit sarjan bloggauksiin

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl Ove Knausgård: Själens Amerika

Karl Ove Knausgård: Själens Amerika, texter 1996 - 2013, ruotsinnos Rebecca Alsberg, sivumäärä 340.

Själens Amerika -teos sisältää, kuten otsikosta ilmenee tekstejä 17 vuoden ajalta. Ostin kirjan, jotta olisin valmiimpi ymmärtämään ruotsia matkani aikana Tukholmaan ja Göteborgiin. Lueskelin kirjaa ennen matkaa ja matkalla.

Tavallisuudesta poiketen keskityn vain yhteen tekstiin eli Litteraturen och det onda ss. 261 -289. Tässä jutussa on paljon samoja ajatuksia, joita olen itse pohtinut ja huomannut sekä Suomessa että etenkin Ruotsissa olevan asioita pinnan alla.

Tarinan alkupuolella Karl Ove Knausgård pohtii kohua, mikä oli noussut Folk och rövare i Kamomilla stad -teoksesta, joka on norjalaisen Thorbjørn Egnerin lastenkirja Folk og røvere i Kardemomme, jonka itsekin tunnen Kolmena ryövärinä, jossa touhuavat Kasper, Jesper ja Joonatan Kardemumman yössä. Teos pitäisi joidenkin mukaan kieltää, koska se heijastaa taantumuksellista naiskuvaa. Samaan aikaan on keskusteltu makeisten kansikuvasta. Suomessa vastaavia on ollut myös, ja myynnissä olevien makeisten kansikuvia on siistitty.



Samalainen meteli oli noussut Ruotsissa teoksesta Tintti Afrikassa, jossa mustat on piirretty stereotyyppisesti (Tintin vieressä istuva ihminen, kuva on albumin kannesta). Kuvillakin on minusta iso merkitys. Mutta kyse on kuitenkin siitä, pitääkö kaikki vanhat teokset kieltää, ei kai sentään. Historiaa kaiketi ei voi muuttaa, mutta siitä voi oppia ja siistiä stereotypiat nykykuvista pois?



Knausgård on huomannut saman kuin minäkin, tietyt ihmiset kelpaavat kyllä siivoojiksi. Menkääpä katsomaan terminaaliin, kun Ruotsin laiva tulee satamaan ja lähtee. Siistijöistä suurin osa on ulkomaalaistaustaisia, luultavasti jopa kaikki. Myös tavallisilla nuorilla, joiden vanhemmilla ei ole ns. suhteita, alkaa olla erittäin vaikeaa saada kesätöitä. Onko olemassa etuoikeutettujen luokka, joka sulkee muut ulkopuolelle? Rutistaanko nuorten laiskuutta, mutta nuorilla myös teetetään töitä lähes nollasopimuksilla tai provisiopalkalla? Laivasiivouksesta saa ihan asiallisen palkan, mutta on olemasa myntityötä, jossa ei ole mitään peruspalkkaa.

Knausgård on huomannut, että "invandrarfamiljer lever i särskilda förorter", kuten Suomessakin, Turussa esimerkiksi lähiössä nimeltä Varissuo, tai menkääpä katsomaan Turun ylioppilaskylää klo 19, sieltä lähtee moni muualta tullut siistijäksi laivaan keltainen paita päällä illan tullen, moniko lähtee eliittiomakotialueilta?

Knausgårdin mukaan hyväosaisten on helppo olla keskustelussa 'hyviä', tosipaikan kohdatessa totuus kohdataan.

Knausgård kertoo, että hänen romaaninsa Taisteluni on vedetty mukaan tähänkin taisteluun, ruotsalaisessa lehdistössä on heiluteltu rasismi-, fasismi- ja sovismikorttia, lisäksi Utoyan saaren hirviö on koplattu yhteen. On menty henkilöön asti. Kirjoja on luettu, ja ei ole pidetty naista syrjivistä asioista. Knausgård kysyy, minkälainen päähenkilö on Emma Bovary, joka ei huolehtinut lapsestaan. Emma on tehnyt omat valintansa ja rouva Bovary on romaanihenkilö, kuten Knausgård omissa taisteluissaan. Hän sanoo kannattavansa kaikenlaista tasa-arvoa, mutta kirjoissa, jossa kaikki on koko ajan hyvin, ei ole mitään mieltä. Itsekin olen ihmetellyt median tapaa nostaa ihmisiä sankareiksi ja tehdä heistä konnia, ei tajuta, että ihminen on sekä hyvä että paha, tietenkin on hyviä ihmisiä, mutta heissäkin on aina inhimillisiä heikkouksia.

Yhteiskunnass paremmissa piireissä usein pidetään saavutetuista eduista kiinni, köyhät ovat joidenkin mukaan itse syypäitä köyhyyteensä.

Karl Ove Knausgård nostaa esille maanpetturin, eli nobelisti Knut Hamsunin (" Och de satt med de tyskvänliga och reaktionära romanerna av landsförrädaren Knut Hamsun). Katsoin wikipediasta, niin totta tosiaan Hamsun oli toisen maailmansodan aikana natsisaksamielinen. Hamsunin Nälkä -teos on minusta kyllä jo hyvin erikoinen.

Knausgård pohtii asiaa vielä usealta kannalta, myös pahuuden kuvaamisen puolesta, loppu osa tekstistä menee jopa maailmanpoliittiseksi. .

Itse olen pohtinut joskus, minkälaisia stereotypioita kirjoissa saa sananvapauden ja taiteen nimissä esittää siis Suomessa, pohjana pohdinalle on rikoslain 11 luvun 10§ eli " Kiihottaminen kansanryhmää vastaan":

 "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."  

Kysymys kuuluu. Voidaanko kaunokirjallisessa teoksessa syyllistyä tähän lähinnä siis panetteluun ja missä menee se RAJA? Minusta julkista valtaa käyttävien tekoja, ei siis personaa, voi kritisoida, mutta ei alistetussa olevia, kuten sairaita ja köyhiä. Minusta yhteiskunnalla pitää olla olla myös tehokkaita keinoja puuttua epäkohtiin, jos joku loukkaa toisen vapautta tai muita perusoikeuksia.  

En tietenkään osaa vastata tähänkään kysymykseen, osaako joku lukijoista?

Taisteluni-sarja

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni, osa 1

Karl Ove Knausgård: Taisteluni, ensimmäinen kirja, Min kamp 2009, suomentanut Katriina Huttunen, Like 2016, sivumäärä 489.

Taisteluni, ensimmäinen kirja on Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teos. Ykkösosa romaanista  alkaa kuvauksella 1970-luvulta pikku pojasta, joka on täysin isän varjossa ja kotona isä kontrolloi kaikkea ja kaikkia. Talossa on isän ilmapiiri: "Äkillisen häpeän voima oli lapsuudessani ainoa tunne joka pärjäsi pelolle, niin,  tietenkin pikaisen raivon  lisäksi, ja  kaikille kolmelle  oli yhteistä että  minä itse ikäänkuin pyyhkiydyin pois". s. 30. Tarina tosin alkaa oikeastaan vasta kun Karl Ove on 15-vuotias tai paremminkin, kun isä on 39-vuotias, eli on saman ikäinen kuin kirjailija tätä kirjoittaa vuonna 2007. Knausgård on aiemminkin yrittänyt kirjoittaa isästään, sillä isä kuoli jo vuonna 1998.

Karl-Ove aloittaa lukion Kristiansandissa Norjassa. Lukioaikana äiti muuttaa Bergeniin ja pian vanhemmat eroavat. Karl Oven lukioelämän täyttävät koulu tyttövaltaisessa luokassa, tupakointi, musiikin kuuntelu ja soittaminen, pussikaljan juonti bileissä, missä ensimmäisiä kertoja suudellaan ja hamuillaan intiimialueita tyttöjen vaatteiden alla, ja koetaan samalla omia kehon tuntemuksia. Karl Ove pelaa Tviten joukkueessa jalkapalloa ja katsoo ulkopuolisena vanhempien eroa. Kirjan ensimmäinen osa  päättyy isän ja hänen uuden tyttöystävänsä kesäisen kostean juhlinnan kuvauksella, toisen osan alussa on siirrytty yli kymmenen vuoden päähän vuoteen 1998, jolloin isän ruumis on nähtävillä hautaustoimistossa.

Isä on opettaja, joka häärää kunnallispolitiikassa Venstren riveissä, isä harrastaa talvella intohimoisesti filateliaa, ja kesäisin puutarhanhoitoa. Isoveli Yngve on "ajettu" kotoa, hän opiskelee. Kirja tapahtuu monessa aikatasossa, ja nykyhetkessä kirjailija tosiaan  esittäytyy 5.12.1968 syntyneeksi Karl  Ove Knausgårdiksi, joka on kerran eronnut, ja toista kertaa naimisissa, perhe kolmine lapsineen asuu Malmössä.

Romaanin toisessa osassa isä on kuollut. Isän kuolema on tapaus, jota osattiin odottaa, hän oli avioeron jälkeen alkoholisoitunut ja oli enää rapajuoppo. Hän vaihtoi työpaikkaa, ja vaimoa, joi itseään hengiltä, ja lopulta siinä onnistuukin oman äitinsä luona, Viinanjuonti ei loppunut edes jalan katkeamiseen: "Hän oli maannut lattialla ja juonut. Äiti oli kantanut hänelle viinaa". s. 330.
Veli Gunnar oli sanonut, että tämä ei ole hänen arvoistaan, johon isä oli todennut: "Aiotko painaa minut vieläkin syvemmälle paskaan, Gunnar? s.331. Paskaa todella on isän housuissa ja muualla. Pulloja on kaikki paikat täynnä, likaisia vaatteita, tupakantumppeja, lumppuja. Talo on löyhkäävä lato, rojua pisin poikin, kaikki pitää kloorinilla puhdistaa. Miten voisi lukion opettaja ja perheenisä enää alemmas vajota, kuin maata paskat housussa lattialla,ja pakottaa oma vanha ja osin seniili äiti kantamaan viinaa itselle? Kuitenkin isä on aina pojalle isä, ja merkitsee pojalle enemmän, kun poika on itse isä.

Vaikka isä on ollut kontrolloiva, niin isästä on voinut jo ennen havaita inhimillisiä piirteitä, kun hän antaa äidilleen lahjaa:
En tiennyt mihin olisin katseeni kääntänyt. Isän eleessä oli intiimiyttä jota en ollut ennen nähnyt ja jota en tiennyt olevan olemassa.
Paketissa oli pöytäliina.
Voi miten upea! isoäiti sanoi s. 167.

Ensimäinen osa päättyy, kun isän edesmenneestä rakkaasta serkusta puhutaan:
Uuh. Uuh isäni sanoi, sulki silmänsä ja nosti kätensä kasvoilleen. s. 208.

Poika on jo monesti yrittänyt kirjoittaa isästään siinä onnistumatta. Isällä on ollut "kaikki kunnossa", vaimo ja kaksi poikaa. Hän hallitsee, määrää kaikesta, ja on esimerkillinen opettaja. Onko tämä ollut vain väkisin pidetty kulissi, vai onko elämä sortunut vaimon lähtemiseen? Sen saa lukija päättää, ja sen kirjailija jättää auki. Vaikka isä on ollut "sosiaalinen" koulussa ja politiikassa, hän on todellisuudessa erakoitunut omiin rutiineihinsa, ja kun ne ovat rikkoutunut, hän on hukuttautunut pulloon.

Teos liikkuu useassa aikatasossa, toisessa osassa Karl Ove ja Yngve jynssäävät ja puunaavat taloa, vievät pulloja, ja raivaavat villiintynyttä puutarhaa. Puunausoperaation lomassa Knausgård kertoo opiskeluajastaan, kirjailijahaastatteluista (mm. Olav H. Hauge (1908 - 1994)), oman kirjoittamisen tyrehtymisestä. Isän kuollessa Karl Ove on ensimmäistä kertaa naimisissa Tonjen kanssa. Vaimo on ihana, mutta kaikki ei selvästi ole Karl Oven kohdalla kunnossa, vaikka hän arvostaa appiukkoaan korkealle, on parempi miehen malli kuin oma isä. Myöhemmässä takaumassa lukijalle selviää, että Karl Ove on toista kertaa naimisissa Lindan kanssa, asuu Ruotsissa vaimon ja kolmen lapsensa kanssa ensin Tukholmassa sittemmin Malmössä.

Jynssääminen on puhdistavaa myös henkisesti ja kannattavaa myös taloudellisesti, 200 000 kruunun rahakuori löytyy isän jäljiltä, jakajia on veljesten lisäksi vielä sisar, josta Karl Ove ei tarinoi, liekö isän toisesta avioliitosta. Nykyajan ongelma on usein se, että läheisen kuolemaa ei surra, tässä kirjailija suree ja itkee, ja kohtaa lapsuuden pelkonsa, hän näki nuorena kasvot meressä, nyt talossa, on pelännyt viemäriputkia, nähnyt kummia unia....

Musiikki on jalkapallon lisäksi kuulunut Karl-Oven elämään, kirjassa luetellut bändit ovat pääosin tunnettuja kuten Pink Floyd, ja isä kuunteli Ruotsissa laulannutta Arja Saijonmaata. Oma musiikin soittaminen painottui hevin suuntaan kuten Deep Purplen, Def Leppardin sekä Judas Priestin musiikkiin, kitaran soiton vuoksi myös Dire Straits oli levylautasella. Karl-Oven oma keikka päättyi, kun volyymin kovuuden vuoksi bändi irroitettiin valtakunnan sähköverkosta. Tässä ilmenee se, että volyymi ei korvaa laatua, eikä sivumäärä tee kirjasta hyvää tai huonoa. Dire Straitsin Mark Knopflerin kädet eivät juuri liiku, mutta kitaristina hän on loistava.

Karl Ove Knausgärdin Taisteluni ensimmäinen kirja on minusta sarjan oivallinen avaus. Sen sijaan minusta tässä ei muuten ollut juuri mitään mullistavaa kerronnallisesti eikä tapahtumista mikään ole minusta mitenkään ainutlaatuinen tai erikoinen, liian pitkä kylläkin. Luultavasti kohina kirjasta  johtuu suorista viittauksista olemassa oleviin ihmisiin? Muuten poikien kuhertelut, pussikaljailut, hiplailut, ihmettelyt, sekä vino suhde vanhempiin on useimpien poikien (ja varmasti tyttöjen) osa, joka toistuu kodista kotiin ja sukupolvesta toiseen. Kotikasvatuksesta sitten yritetään toipua loppuelämän ajan, jotkut onnistuvat tässä nopeasti muutamassa vuodessa, osa ei toivu koskaan. Osa miehistäkin palaa kotiin äidin luo, elleivät he jo asu peräkammarissa äidin pullamössöä syöden. Osa aviomiehistäkin purkaa pahaa oloaan vaimon vieressä kirjoituskonetta loputtomasti naputellen.

*****
Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta,

Linkit sarjan bloggauksiin

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja