Karl-Ove Knausgård: Taisteluni kuudes kirja

 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kuudes kirja, alkuteos Min kamp sjette bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like,  Sivumäärä 1216 sivua.

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni,  on jo päättöosassa. Kirja alkaa vuodesta 2009, kun Knausgårdin Taisteluni kirjasarjan ensimmäistä osaa ollaan julkaisemassa. Knausgård hoitaa lapsiaan, ja kotona on hyvä tunnelma. Haastattelut jännittävät, ja mitä läheiset, joille kirja on lähetetty postissa, reagoivat kirjaan. 

Ensimmäinen palaute on ahdistava ja aggressiivinen, se on Gunnar-sedältä. Ykköskirjassa puhutaan isästä ja tuodaan  esille, että isä herätti pelkoa, ja myöhemmällä iällä isä erosi, alkoholisoitui ja kuoli. Setä syyttää Karl Ovea perheen maineen pilaamisesta, ja siitä, että äitiä ei ole moitittu. Setä uhkaa oikeusjutulla, ja kertoo toivovansa, että äiti toimittaisi pojan hoitoon. Tämän asian ympärillä pyöritään. Kirjailja saa entiseltä vaimolta, ja veljeltä julkaisuluvan, mutta oikeustoimien pelossa poistaa jotain romaanista, eikä kirjaa lainkaan isänsä nimeä, ja vaihtaa eräitä muita nimiä. Palautteen saaminen tapahtuu Malmössä, missä kirjailija hoitaa kolmea lastaan yhdessä vaimonsa kanssa. Heillä on vierailulla Geir ja Christina, ja heidän poikansa Njaal. Kirjassa käsitellään paljon myös Karl Oven avioliittoa, ja vaimoa, ja tämän äitiä, josta itse en aio kirjoittaa, mutta sitä on kirjassa.

Taisteluni kuudes kirja, joka sisältää osat 8 ja 9 on miltei ehtymätön aitta, josta pursuaa asiaa ja missä on piilossa paljon helmiä. Tekstivirrassa asioihin voidaan palata yhä uudelleen, ehkä toisesta kulmasta, varsinkin  isän kuolemaan ja viimeisiin vuosiin yhä uudestaan  pistäydytään. Aivan loppuvaiheessa mainitaan isän nimikin, usea on jättänyt kirjan jo aiemmin kesken. 

Kirja kattaa noin kaksi vuotta ja päättyy vuoteen 2011. Ajanjakso muuttaa kirjailijan elämän tuntemattomuudesta kuuluisaksi jopa julkkikseksi. Koska kirjassa tarkastellaam kirjalijan lapsuuden perhettä, molempia aviovaimoja, niin kiinnostus on valtava, eikä kaikki huomio ole miellyttävää.

Kirjan keskiosissa Knausgård alkaa pohtia Shakespearen Hamletin ongelmia. Ollako vai eikö olla on -olemassaolon pohdintaa, Hamletin isä kuolee, setä on hänet  tappanut, ja äiti on pettänyt myös Hamletin. Hamlet  päättää päivänsä näytelmässä. Knausgård analysoi myös James Joycen Odysseusta, Leopold Bloom kuvittelee olevansa Stephen Dedaluksen isä, ja he vertautuvat Odysseukseen ja Telemakhokseen.

Knut Hamsunia (1859 -1952) myös käsitellään. Vuoden 1920 nobelisti oli köyhistä oloista, ja esikoisromaani Nälkä käsittelee köyhyyttä. Knut Hamsunilla  oli natsisympatioita ja kaiketi tapasikin Hitlerin (lähde). Knausgård pohtii paljon myös Paul Celanin (1920 - 1970) runoja, ja Kuoleman fuugaa. Knausgårdin mukaan on mahdotonta sanoittaa tai edes kuvata holokaustia, joka on niin käsittämätön pahuuden osoitus. Knausgård on löytänyt isän tavaroista "natsineulan" ja isosisän tavaroista Hitlerin Taisteluni -kirjan. Ne ovat Karl Ovelle ratkaisemattomia mysteerejä. Hän on saanut koulussa natsitietotta historian tunneilla, ja sarjakuvista. Knausgärd uhraa satoja sivuja Hitlerin varhaisvaiheisiin, Hitlerin Taisteluni-kirjan analysointiin ja holokaustin pohtimiseen. Adolf Hitlerin  Taisteluni -kirja  ei ole kovinkaan "rehellinen" nuoruuden kuvaus, joskin päätiedot isän ja äidin kuolemasta pitävät paikkaansa. Netissä (lähde) olevan listauksen mukaan tässä romaanissa sana Hitler mainitaan 625 kertaa, mein kampf 112 kertaa, isä-sana mainitaan 137 kertaa. Hitlerin elämänvaiheiden välissä Knausgård käsittelee Mooseksen kirjoja Kainia ja Abelia ja pohtii, miksi holokausti oli mahdollinen. Kaikki pidettiin salassa, esimerkiksi Treblinkassa. Laitos oli pieni, ja juutalaiset tapettiin heti, ja ruumiit hävitetiin. Tälle ei ollut näkijöitä, tästä ei kirjoitettu, eikä tähän ollut "kieltä". Knausgårdin mielestä holokaustista puhuminen on jollakin tavalla tabu, eli vain tietyt ihmiset voivat puhua siitä. Hän etsii Hitlerin kirjasta, lapsuudesta, ja poliitikasta motiiveja tuhontaan. Tekstissä on varmasti oikeita huomioita, mutta lopullisia vastauksia ei kenellekään ole. Hitlerin politiikka oli järjestelmällistä, hän nimesi juutalaiset syyllisiksi erilaisiin ilmiöihin, lisäksi kansalaisuus poistettiin ja mahdollisuus toimia tietyissä ammateissa. Heidät eristettiin, koottiin ja tuhottiin. Knausgård pohtii nimiä. Tuhoajat ovat jääneet historiaan, heidät tunnetaan heillä on nimet, uhrit ovat nimettömiä.

Knausgård pohti yleisemminkin nimeä ja sen merkitystä. Nimi on tärkeä ihmiselle, se erottaa ihmisen muista. "Ihmisen tärkein tarve aineellisten tarpeiden lisäksi on tulla nähdyksi. Kun ihmistä ei nähdä, hän ei ole kukaan." s. 418. "Nimi on läheisesti sidoksissa siihen mikä on omaamme, niin, se on niin tiiviisti nivoutunut omaan identiteettimme, että ihminen ajattelee nimeä omanaan, vaikka sitä ei ole hänelle sen takia annettukaan" ss. 417-418.

Mitään yhteenvetoa ei tehdä, mutta kirjailijan, Hitlerin ja Hamletin isä kuoli. Knausgård huomioi myös Utøyan verilöylyä 2011 (tavalla, joka sekään ei miellyttänyt kaikkia?)

Kirjallisuudesta nousee aika ajoon esiin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jonka nimeä kirjailijana pitää nerokkaana. Cervantesin Don Quijote, saa useamman huomion, kuten  Oidipus, kuten yllättäen Mustanaamio. Käsitellään myös Taikavuorta, josta Knausgård nostaa esiin miljöön ja sen, kuinka hyvin päähenkilön nimi (Hans Castorp) on valittu. Kirjassa viitataan paljon norjalaisiin kirjailijoihin, joita en ole lukenut mutta myös kirjoihin Pimeyden sydän, Moby Dick. Kafkaa käsitellään jonkin verran ja Oikeusjuttua, jossa päähenkilöä ei nimetä tarkasti, hän on Josef K.

Kirjassa ilmenee myös kirjailijan kurinalaisuus, hän herää kello 4 ja kirjoittaa kunnes muu perhe herää. Koska hänen ystävänsä ei saa teosta Bagdad Indigo julkaistua, hän perustaa kustantamon, joka on vieläkin voimissaan (täällä)

Lopussa kirjalliset asiat oikenevat. Karl Ove saa dokumentin, joka osoittaa, ettei ole valehdellut isänsä kuoleman yksityiskohdista, kuten setä on kirjan mukaan väittänyt. Isän kuolemaan palataan. Karl Ove kirjoittaa, että hän pelkäsi ja vihasi isää, mutta myös rakasti.

Teoksesta voisi kirjoittaa jättipostauksen, mutta jätän tämän runsassisältöisen vilja-aitan jokaisen itse läpikäytäväksi ja oivallettavaksi.

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Karl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä, ja romaanisarjan julkaisusta, sekä isän kuolemasta.

Ensimmäinen kirja
Toinen kirja 
Kolmas kirja
Neljäs kirja 

Viides kirja

Kuudes kirja