Morris & Goscinny: Lucky Luke Lännen Sirkus

 

Morris & Goscinny: Lucky Luke: Lännen sirkus,  Western Circus 1970, suomentanut Jouni Tihma, tekstittänyt Raimo Aaltonen, Otava 1984, 47 sivua.

Morris eli belgialainen Maurice de Bevere (1928 - 2001) kehitti yksin Lucky Luken Villin Lännen kliseiden pohjalta 1947. Sarja on hyvin onnistunut, ja siinä aina hyvä voittaa pahan. Rene Goscinny (1926 - 1977) tuli tekstittämään Lucky Lukea 1960-luvulla, mutta sarja alkoi Morrisin tekemänä ja hän sitä myös jatkoi Goscinnyn kuoleman jälkeen. Lucky Luke on villin lännen sankari, joka ampuu varjoaan nopeammin. Lucky Lukella on älykäs hevonen Jolly Jumper, joka osaa puhua, ja on nokkelampi kuin Lucky Luke. 

Lucky Luke albumit päättyvät aina samaan kohtaukseen, jossa hiljainen ja liian kiltti sankari ratsastaa aurigonlaskuun. Albumit ratsastavat kliseillä lännen sankareiden ampumataidosta, konnien ilkeydestä ja tyhmyydestä, intiaaneista ja ihmisten pelkuruudesta ja ahneudesta, mutta samalla käsittelee oikeita tapahtumia tai  legendoja niistä.

Albumi Lännen sirkus sisältää kuvauksen lännen sirkuksesta, jota johtaa juoppo Erasmus Mulligan, joka on juonut osan sirkuksesta. Jäljellä on oma perhe, vaimo, tytär, vävy, muutama hevonen, muuli ja Andy-norsu ja  Hirmuinen Nelson, kulahtanut leijona, jolla on silmälappu. Mulligan on kuvattu suuren koomikon W. C. Fieldsin mukaisesti.

Lucky Luke korjaa sirkuksen rikkinäiset vankkurit, ja sirkus antaa näytöksen Lucky Lukelle, esityksen aikana ensin hyökkäävät intiaanit ja sitten ratsuväki.

Kiertue jatkuu ja siellä yläkuvan mukaisesti osallistuu myös Jolly Jumper. Sirkus joutuu Zilchin rodeon hampaisiin. Mr. Zilch palkkaa pyssysankarin tappamaan Andy-norsun. Norsu on ylittämätön este, mutta muuten sirkukselle käy huonosti. 

Lucky Lukessa kuitenkin kaikki päättyy aina hyvin. 

Sirkuslaiset osallistuvat rodeon kilpailuihin. Rodeo sirkuspainotuksella on menestys, ja Mulligan ja Zilch saavat sopimuksen Eurooppaan. Lucky Luke voi ratsastaa rauhassa auringonlaskuun.

*****

Olen blogannut useasti Lucky Lukesta ensin näin, sekä albumeja Sukuvihaa villissä lännessä, Billy the Kid,  Suuri rodeo ll 20-ratsuväkirykmentti, Ylös Missisippi jokea. Lisäksi olen käsitellyt Daltonin veljeksiä täällä. Teos Morrisin jäljillä on blogattu täällä.

Täyttää Helmet-haasteen  ilmansuunta ("länsi") kohdan 25.

Goscinny -Sempe: Nikke on paras

 

Goscinny - Sempe: Nikke on paras, Pikku Niken uudet seikkailut 2, alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas 2004, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2006, sivumäärä 330.

Nikke-tarinoiden tekstistä vastasi René Goscinny (1926 - 1977) ja tarinat on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki tarinan viikottain Sud-Ouest Dimanche - sanomalehteen, aiemmin julkaistiin  viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla).

Rene Goscinnyn kuoleman (5.11.1977) jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke on paras sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista.

Nikke on paras viittaa avausjuttuun, jossa Nikellä on oikeinkirjoituksessa vain seitsemän väärin (ranskaa lienee vaikeampi kirjoittaa kuin suomea?).   Nikke on huono koulussa, ja hänen luokkansa priimus on silmälasipäinen Albert, jolla on seitsemän virhettä ja lisäksi puuttuu i:n piste. Opettaja kehuu Nikkeä ja Nikke saa maistaa priimukseen kohdistuvaa kateutta: kaverit karttelevat, eikä isäkään osta luistimia, minkä on joskus luvannut ostaa, jos Nikke olisi jossain paras. Minua haittaa tässä opuksessa viittaukset selkäsaunoihin, lisäksi vanhemmilla on jatkuvasti riitoja. Isä hiiltyy Niken kysymykseen luistimista ja äiti tulee keittiöstä:

-Mitä nyt taas? äiti kysyi. 

Silloin minä selitin, että isä oli sanonut että saan selkääni. 

- Aika erikoinen tapa kannustaa poikaa, äiti sanoi. 

- Niin, minä sanoin , jos en saa luistimia, en kannustu yhtään.
-Mitä luistimia, äiti kysyi
-Ilmeisesti minun täytyy maksaa tästä sanelutehtävästä luistimilla
-Ponnistelu kannattaa  palkita, äiti sanoi
-Onneksi Niken isä on miljonääri, isä sanoi, ostan mielelläni luistimet palkinnoksi seitsemästä oikeinkirjoitusvirheestä
En tiennytkään, että isä on miljonääri. Täytyy kertoa Jorille, joka puhuu aina puhuu rikkaasta isästään ..  ....s16

Tuo sananvaihto on tosin loppuosiltaan hyvin hauska, ja tilanne tarinassakin palautuu ennalleen, kun Nikke saa matematiikan kokeesta nollan, ja isä vie hänet  elokuviin. Mutta muissa jutuissa on enemmän uhkailua. 

Kirjassa on tarinoita naapureista.  Bledurt ostaa kroketin. Isän ja Bledurtin peli menee tappeluksi ja mailamiekkailuksi. Nikke ihmettelee, mihin palloja tarvitaan? Bledurt ja Niken äiti järjestävät yllätyksenä Niken isän synttäreitä. Isä on  myöhässä, ja kiroaa sisään tullessaan läskimaha Bledurtin rotiskoauton olevan talon edessä. Ei kivaa kielenkäyttöä ja Bledurt suuttuu. Nikke leikkii Ann-Marien kanssa ja leikki sujuu hyvin, mutta Ann-Marie päättää leikkien säännöt. Nikke joutuu kärräilemään myös Mercellin vauvaa. Äiti puhuu pikkuveljen tilauksestakin. Juttuja on kaikenlaisia, Niken äiti kadottaa Niken tavaratalossa, ja toisessa jutussa Nikke löytää pudonneen lompakon, ja haluaa palauttaa sen poliisilaitokselle, josta isä on hieman pahoillaan. Isä  uhriutuu monesti työntekemisestään, kun äiti auttaa Nikkeä ristisanatehtävässä, ja mainitsee sanan soopeli, kun kysytään turkkia, isä saa kyynis-depreessisen kohtauksen. Isä vie myös Niken työpaikalleen. Nikke tekee paperilennokkeja isän sopimuksesta, joten se joudutaan konekirjoittamaan uudestaan, Niken toimistoon tulee Henrin isä, ja Nikke ja Henri tappelevat koulussa, ja lopulta Henrin isä vetää sopimuksen pois firmasta.

Lomalle lähdetään Bretagneen, ja mennään junalla. Tällä kertaa kanssa matkustajilla on kestämistä Niken perheen touhuista. Nikke huomaa, että vastapäinen mies lukee kirjaa, jonka sivua ei käännä koko junamatkan aikana.

Niken vanhemmat jättävät Niken kotiin, kun menevät kahdestaan syömään. He ovat tulleet tulokseen, että Nikke on kypsä olemaan yksin. He tekevät tarkastussoiton, ja rientävät takaisin, kun Nikke ei vastaa. Nikke on nukahtanut ja äiti toteaa, että he eivät ole kypsiä jättämään Nikkeä yksin. 

Nikke käy myös eläintarhassa, kaverit ovat kylässä ja hammaskin lähtee.

Nikke on paras sisältää kolmasosan Histoires inédites du petit Nicholas  -teoksesta. Osa jutuista eivät minusta ole niin hauskoja tai kepeitä, joten ymmärrän, että nämä jutut eivät ole mahtuneet viiiteen kokoelmakirjaan. Tämä kirja kuitenkin syventää tietämystä Nikke-sarjan luonteesta ja monesta henkilöstä. Kloku on jäänyt lastentarhassa luokalleen, ja on luokan vanhin. 

Ensimmäinen osa suomeksi käännetystä  ranskankielisestä teoksesta Histoires inédites du petit Nicholas on Nikke palaa lomilta ja kolmas osa on Nikke vauhdissa  josta siis bloggasin syyskuussa, sillä tämä kakkososa on minusta huonoin,

Gosginny Sempe: Nikke vauhdissa

 

Goscinny -  Sempe: Nikke vauhdissa, Pikku Niken uudet seikkailut 3 alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, 2004, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 365

Nikke on ranskalainen pikku poika, jonka seikkailuista kaverien kanssa Nikke-kirjat kertovat. Tämä kirja alkaa joulusta ja loppuu pääsiäisen viettoon.

Joulu on tulossa ja isä kertoo, että joulupukilla on ollut rekionnettomuus, ja rahat vähissä. Niken pitää olla järkevä, ja toivoa vain muille jotain. Nikke toivoo kirjeessään vanhemmille punaisen auton, Sopalle lomaa, hän muistaa myös opettajaa, Ann-Marieta ja Klokua, jolla on jo keltainen pyörä, jolla treenaa pyöräilyä. Kloku on koulussa huono. Toisessa tarinassa isä toheloi joulukuusen ja koristeiden kanssa, mutta joulu saapuu ajallaan. Sukulaisten häissäkin ollaan, ja kirja päättyy pääsiäiseen. Pääsiäistä lähdetään viettämään Mummin (Niken äidinäidin) luokse maalaistaloon. Niken isä ei haluaisi lähteä, mutta äiti voittaa aina väittelyt. Ruuhkia on ja Niken isän oikoreitti on umpikuja, lisäksi isän auto alkaa savuttaa. Perillä Nikke saa suklaamunia ja isä työlistan. Isä murjottaa ja haluaa lähteä kotiin, mutta ei saa autoa korjattua. Perhe matkaa kotiin junalla ja isä joutuu hakemaan auton Mummin tyköä myöhemmin yksin. Niken isä ei pidä Mummista, ja se on vakioriidan aihe.

Tarinoita on yhteensä 45.

Niken koulussa tapahtuu tarinoissa paljon sattumuksia. Pojat tuovat kouluun tavaroita, jutun mukaan Cyrille on tuonut valkoisen hiiren, Henri nyrkkeilyhanskat ja läiskii muita, Kloku on tuonut väärennetyn lapun, ja Albert tuhkarokon. Kun Jori tuo rullaluistimet, on hulina valmis. Soppa takavarikoi rullaluistimet, kokeilee niitä ja teloo itsensä. Myöhemmin Jori tuo kouluun pelilaudan, monopolin tapaisen pelin, mutta pelaaminen menee tappeluksi. Pojat leikkivät koulun jälkeen usein joutomaalla ja yleensä leikki jää sivuosaan, rugbya pelataan, mutta pojat häipyvät, kun hätäpotkun jälkeen kuuluu älähdys. Joutomaalla kaivetaan lammikkoa, projekti alkaa, mutta varmasti päättyy, kun poikien vaatteet ovat mutaiset.  

Bledurt rouvineen asuu Niken naapurissa, ja toisena naapurina on Lavalin perhe, joiden tyttöön Ann-Marieen Nikke on pihkassa. Bledurtilla ei ilmeisesti ole lapsia. Niken isä ivaa Bledurtia, mutta Bledurt on väleissä Niken äidin ja Niken kanssa. Bledurt hoitaa Nikkeä, kun Niken vanhemmat ovat poissa, Bledurt pelaa jalkapalloa Niken kanssa, ja ikkuna menee rikki, eikä Niken potkusta. Niken isä haukkuu Bledurtia lihavaksi, ja Bledurt tunnustaa, että muutama miseliini on kertynyt vatsan ympärille. Niken isä ja Bledurt lähtevät metsälenkille, ja Nikke tulee mukaan. Sunnuntaisin lenkit saavat jatkua, kun löytyi mukava ruokapaikka, jossa saa lisäksi aperitiiveja.

Tarinoissa pojat ovat aina lopulta iloisia, aikuiset yleensä eivät, ja lapset ainakin ovat onnellisia. Kun Nikke menee parturiin, tulevat kaverit mukaan, ja soppa on valmis. Parturi rastii lopulta asiakasryhmistä lapset pois. Suklaatehtaassa pojat viihtyvät, opettaja ei. Kerran sataa lunta. Vanhemmat eivät yhdy lasten riemuun lumesta.

Nikke-kirjat ovat myös ajankuva lasten kasvatuksesta, mutta myös opetusvälineistä. Kotona ei ole kuin lankapuhelin, ei kameroita, ei nettiä, eikä somea, mutta poikien kaveruus kantaa.  Koulussa on huonosti toimiva projektori. Valokuvat pitää kehittää, ja kaitafilmeissä ei ole ääntä. 

Nikke vauhdissa on mukava kirja Nikke-kirjojen ystäville. Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinnyn (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Aiemmin julkaistiin  viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla).

Rene Goscinny kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke vauhdissa sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, ykkösosa oli Nikke palaa lomilta tämä on kolmos osa, kakkososasta on Nikke on paras. 

Goscinny - Sempé: Nikke palaa lomilta

 

Goscinny - Sempé; Nikke palaa lomilta, Pikku Niken uudet seikkailut 1, alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 318.

Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinny (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain lyhyitä Nikke-tarinoita Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Niistä on julkaistu viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla). Päähenkilö Nikke on tavallinen pikkupoika, joka asuu isän ja äidin luona. Nikke käy koulua, ja hänellä on paljon kavereita. Kirjojen idea on Niken rikas elämä, jossa tapahtuu, ja asiat on esitetty koomisesti Niken kertomana.

Rene Goscinnyn kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Renén tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Jean-Jacques Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke palaa lomilta sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, jotka on Ranskassa julkaistu yhtenä niteenä Histoires inédites du petit Nicholas, Suomessa niteestä on julkaistu myös teokset Nikke on paras ja Nikke vauhdissa.

Nikke on ollut kesälomalla ja koulu on alkamassa, Nikelle ostetaan koululaukku ja penaali. Niken vaalima rusketus on häviämässä. Niken isä ja äiti rakastavat Nikkeä, mutta ärsyyntyvät usein (aina?) Niken kysymyksiin. Naapurin Ann-Marie saapuu myös lomalta, Nikke haluaisi näyttää rusketuksensa, mutta punastuu. Nikke on ihastunut Ann-Mariehen.  Ann-Marien muuutosta Niken naapuriin kerrotaan tässä kirjassa. Naapurit ovat hyvin kiinnostuneita muutosta. Niken toinen naapuri on Bledurt, joka kiusaa Niken isää, tai ainakin ärsyttää. Ann-Marien sukunimi on Laval, ja Ann-Marien isä on Tavaratalo Pienpennin osastopäällikkö. Kirjan tarinoissa naapurusten välille tulee kitkaa, mutta Nikke ja Ann-Marie ovat ystäviä ja Nikke on (salaisesti) pihkassa Ann-Marieen.

Kirjan paras juttu minusta Ruokala. Nikke joutuu menemään koulun ruokalaan syömään sillä äiti ja isä ovat menossa yhdessä jonnekin. Yleensä Nikke käy syömässä kotona, ja ruokalassa syövät vain ne, jotka asuvat kaukana koulusta tai ovat toiselta paikkakunnalta. Nikke ei halua mennä ruokalaan, koska jännittää kovin. Kun Niken pitää tehdä jotain, äiti sanoo Nikkeä kullaksi, ja isoksi pojaksi. Nikke on hermostunut, koska ei tunne ruokailijoita, lukuunottamatta Henriä. Niken perheessä käydään tavanomainen riita, ja lopulta Nikke sanoo että menee syömään ja meneekin. Ruokalassa on kivaa ja ruoka on aivan loistavaa, paistia ja vanukasta. Illalla Niken äiti hermostuu, kun Nikke ei jaksa innostua äidin pöperöistä ja kehuu koulun ruokalan paistia ja vanukasta.

Niken äiti ei pidä vierailuista, joita kirjassa on paljonkin. Isän koulukaveri Leon Labiere tulee vierailulle. Leon Labiere naureskelee isän huonolle koulumenestykselle ja kepposille, ja isä hermostuu näihin paljastuksiin. Niken isä ja äiti pahastuvat ja hermostuvat helposti. Isän naimaton Eugene-veli käy vierailulla, ja veljekset tekevät kepposia toisilleen. Niken äidin Mummin merkkipäivää vietetään ravintolassa, jossa ei haastavia tilanteita puutu.

Pojat perustavat salaseuran kaatopaikalle (tässä kirjassa se on käännetty joutomaaksi!). Kaikki menee hetken hyvin, mutta Kloku ei muista tunnussanaa ja kaaos on valmis. Klokun syntymäpäivää vietetään ja Klokun isä turhautuu kun yrittää näytellä nukketeatteria, ja pojat menevät katsomaan tv:tä. Pojat ovat auttamassa myös Klokun muutossa ja farssi on valmis. Niken isä hankkii TV:n mutta laite viedään pois, kun isä huomauttelee ruokaohjelman aikana Niken äidin keittotaidoista, perheriita ja mökötys alkavat.

Isät ovat hyvin kateellisia toisilleen. Jorin isä on miljonääri. Nikke menee tässäkin kirjassa Jorin luo, 

Nikke kehuu isän tekemää autoa Jorille, joka haluaa auton. Niken isä ei myy autoa, joten Jorin isä tulee opettelemaan mäkiauton tekoa Niken isän luo. Poikien kotoa lähetellään lappuja kouluun, ja vanhemmat tekevät poikien kotilaskuja, jotka aina tuntuvat olevan kanatilan ongelmia, kanat munivat, ja kysytään munamäärää, mitä isät  yrittävät ratkaista. Niken isä palkkaa Nikelle yksityisopettajankin, joka hermostuu Nikelle. Äitikin menee kouluun, nimittäin autokouluun, jotta pääsee liikkumaan. Autokoulu ottaa äidin ja isän hermoille, mutta äiti saa ajokortin, mutta ilmoittaa, että ei aio ajaa autolla metriäkään.

Kirjassa on 40 pientä ja hauskaa tarinaa, jotka viihdyttävät Niken ystäviä. Nikke on oma itsensä reipas, ja spontaani, kuten vanhempansa. Vanhemmat pahastuvat poikia helpommin, kuten Goscinny tekstittämässä Asterix-sarjassa. Minusta Nikke palaa lomilta on hyvä kirja, mutta ei kokonaisuutena yllä alkuperäisten Nikke-kirjojen tasolle. Ranskankielisestä alkuteoksen loppu tarinat on julkaistu Suomessa kirjoissa: Nikke on Paras sekä Nikke Vauhdissa. Kirjan toteutuksessa olennainen osa on loistavan  Jean-Jacques Sempén kuvissa

*****
Rene Gosginnystä olen postannut myös Ahmed Ahneen, Lucky Luken, Asterixin ja Umpahpahin tekstien ansiosta.

Sempe, Goscinny: Nikke ja kostajien sakki

Jean-Jacques Sempé ja Rene Goscinny: Nikke ja kostajien sakki, Joachim a des ennuis 1964, suomentanut Kimmo Korhonen, WSOY 1979, sivumäärä 117.

Nikke on tarinoiden minä-kertoja, hän on reipas ja innokas pikkupoika, joka käy poikakoulua.. Samalla koululuokalla ovat Niken kaverit eli hurjan vahva Henri, poliisin poika Ruffe, pitkäkinttuinen Paul, lihava Simon, Jokkis ja Jori. Jorin isä on upporikas. Jori on rikkaudestaan huolimatta minusta ihan reilu ja mukava kaveri. Albert on luokan priimus ja lellivauva ja hänellä on silmälasit, Kloku on luokan huonoin. Koulussa on rehtori, ja välituntivalvojat Soppa ja Forte. Nikellä on naisopettaja. Kirjat koostuvat lyhyistä hauskasti kuvitetuista jutuista.

Nikke ja kostajien sakki on loistava kirja, jonka nimeä kuitenkin ihmettelen, minusta alkuteoksen nimi viittaa aloitusjuttuun Jokkiksella on huolia. Jokkiksella on huolia, koska hänelle on syntynyt pikkuveli Leo. Ruffe informoi kokemuksistaan saada pikkuveli, pikkuveljeä lellitään, ja se omii kaikki lelut. Vaikka Jokkis kokee tilanteen stressaavana, hän puolustaa perheensä kunniaa.

Kostajien sakki termi on teoksen keskiosalla jutussa Salainen viesti  ja on minusta tyhjänpäivänen ja tyhmä tarina. Salainen viesti tehdään lehdestä leikatuista kirjaimista. Viesti pitää toimittaa Albertille, joka on väittänyt Jorin luntanneen häneltä, ja Jori erotetaan koulusta muutamaksi päiväksi, viestissä mainitaan Kostajien sakki. Kostajien sakille tehdään myös merkki tarinassa Mitali.

Kirje -tarina kertoo enemmän Niken isästä, hänen pomonsa herra Duval on lähettänyt Nikelle hanhipelin, joita Nikellä on jo useita. Niken isä hermoilee Niken kiitoskirjeestä, hän sanelee sen monta kertaa tekstiä muuttaen. Nikke ihmettelee, miksi isä valehtelee Duvalin soittaessa, että hän ymmärtää nyt miksi Nikke pyysi postimerkkiä. Nikke on huolestunut isänsä muistista. Tarinassa Perheillallinen, Niken luo tulee Niken isän pomo herra ja rouva Duval ja muita vieraita, Nikelle ei ole katettu, ja hän nolaa äitinsä tervehtimällä palvelijaa kuin vierasta. Äiti on antanut ymmärtää palvelijan olevan kodin vakiokalustoa. Juttu minusta osoittaa kaikenlaisten perheillallisten onttouden ja tekopyhyyden, mitä pikku poika ei onneksi ymmärrä.

Rahan arvo -tarinassa Nikke saa 20 frangin setelin kun on hissan kokeissa neljänneksi paras. Raha muuttaa kaverisuhteita, ja lopulta Nikke antaa setelin takaisin isälle, ja saa tilalle kolikon, jolla voi ostaa vain yhden suklaalevyn.

Isän kanssa torilla on ehkä paras yksittäinen Nikke juttu, mitä tiedän. Niken perheessä vain isä käy töissä, ja Niken isä nalkuttaa ruokakuluista vaimolleen.
Päivällisen jälkeen isä ja äiti laskivat kuukauden menoja
-Ihmettelenpä mihin menee kaikki se raha jonka saat minulta, isä sanoi
-Sepä hauskaa, että kysyit, äiti sanoi, vaikkei hän näyttänytkään olevan naurutuulella ...
Isä ilmoittaa, että perheen miehet hankkivat päivän ruokatarpeet, ja lähtevät torille. Niken isällä on vaikeuksia löytää parkkipaikka, lopulta sekin löytyy. Niken isä kummastelee torilla hintoja, ja joutuu sanaharkkaan kauppiaitten kanssa, kauppiaat sanovat isää kitupiikiksi ja isä kauppiaita varkaiksi. Ostetut tomaatit poljetaan mössöksi, ja auton tuulilasissa on vielä sakkolappu. Koko torireissu on niin uskomattoman hauskasti kuvattu, ja kaikki päättyy perheen yhteiseen ravintolaillalliseen.

Tuolit -tarinassa koulussa on vesiputki haljennut, ja joudutaan opiskelemaan pannuhuoneessa, tai lopulta opiskelusta ei tule juuri mitään.

Taskulamppu -tarina alkaa kun Nikke on oikeinkirjoituksessa seitsemänneksi paras. Äiti pitää taskulappua huonona ostoksena ja haastaa riitaa. Kun paristo loppu, on äiti tyytyväinen. Luultavasti ei siihen, kun Nikke vaihtoi taskulampun, jossa on paristo loppu Ruffen kanssa poliisin pilliin.

Ruletti pyörii välitunnilla. Jori on saanut upporikkaalta isältään oikean ruletin. Pojat alkavat pelata rahasta, paitsi Ruffe, joka epäilee siinä olevan jekkua. Saattaa olla, sillä kaksi kierrosta ehditään pelata ja molemmilla kerroilla tulee numero 24, eikä kukaan voita, vaan rahat jäävät pankkiin, tai lopulta Sopalle ja lisäksi Soppa takavarikoi ruletin, mutta häviää rahansa kollegalleen herra Fortille.

Mummin vierailu ilahduttaa Nikkeä, mutta ei Niken isää, joka ei pääse aamulla töihin, kun Mummi on kylvyssä. Kaikki alkaa jo edellisenä iltana, kun Mummi tulee aikaisemmalla junalla ja isä joutuu odottelemaan asemalla, vaikka Mummi on tullut taksilla Niken luo ja myöhemmin Isä joutuu hakemaan Mummin matkalaukut, joissa on lahjoja Nikelle, mm.hanhipeli (on jo useita), rakennussarja, pallo, pikkuauto ja paloauto  ...

Liikennekasvatusta jutussa pojille yritetään opettaa liikennesääntöjä ...

Muistoesineet -tarinassa poikien pitää tuoda kotoaan joku muistoesine, aika monella kuten Nikellä on simpukka, josta tulee tappelua. Opettaja säikähtää, kun Jorin tuoma arvokas sveitsiläinen kultakello katoaa, mutta löytyy Jorin takinvuorista. Simonilla on muistona ruokalista! Jokkiksella on paperiveitsi, jonka Soppa takavarikoi. Opettaja ei luultavasti koskaan unohda muistoesineitä.

Arpajaiset järjestetään leikkikentän rahoittamiseksi. Poikien pitää myydä arpoja, ja vanhemmillekin yritetään myydä. Lopulta Nikke myy kaikki arpansa naapurille rouva Duvalille, joka voittaa mopedin, mutta laittaa sen lukkojen taakse.

Joonas on Henrin isoveli. Joonas on armeijassa, ja Henri kerskailee Joonaksen uroteoista, ja tappamista vihollisista. Yhtenä päivänä Joonas odottelee Henriä. Hän on lomalla ja siviilivaatteet päällä. Hän kertoo valvovansa keittiössä  perunan kuorimista. Henri on alla päin, mutta Simonista Joonaksella on paras paikka armeijassa.

Liitu -tarinassa Jori hakee Sopalta liitua, hän saa viisi ja antaa opettajalle vain neljä. Liitua varten suunnitellaan hurjia, mutta lopulta tulee riitaa ja kaikki, myös liidut murenevat.

Sempen kuvittama ja  Goscinnyn  Nikke ja kostajien sakki on hauska Nikke-kirja. Jutut ovat sangen epätasaisia, mutta varsinkin Isän kanssa torilla on todella hauska juttu. Nikke kirjoista tama ei niin luettu kuin Pikku Nikke, Nikke ja kaverit ja Nikke ja Nenä ja minusta kokonaisuutena huonompi kuin Nikke kesälomalla.

Sempe Goscinny: Nikke kesälomalla

Sempe ja Goscinny: Nikke kesälomalla, Les Vacances du petit Nicolas 1982, suomentanut Kimmo Korhonen, WSOY 1983, sivumäärä 156.

Nikke kesälomalla on hieman erilainen kuin aiemmat Nikke-kirjat, sillä tässä ei ole vakiokavereita samalta luokalta. Kirja käsittää kaksi eri kesää.

Kirjan ensimmäisessä jutussa Isä päättää ollaan lähdössä kesälomareissulle. Juttu alkaa seuraavasti

"Joka vuosi, ainakin viime vuonna ja toissa vuonna, sitä ennen on niin kauan sitten etten minä muistakaan, isä ja äiti riitelevät kovasti siitä minne mennään lomalle. Sitten äiti rupeaa itkemään ja sanoo lähtevänsä äitinsä luokse, ja minäkin itken koska pidän mummista mutta hänen luonaan ei ole rantaa, ja lopulta mennään sinne minne äiti haluaa ja se ei ole mummola.

Aikakäsitys on lapsen ja aikuisten maailma on Nikelle vielä arvoitus. Tällä kertaa on aikomus tehdä kuten isä haluaa ja mennä Välimeren rannalle. Äiti vihjaa, ettei siellä ole kaloja, eikä kiviä joilla voi heitellä voileipiä. Nikke alkaa itkeä. Aikuisten aikansa vatkattua asiaa, ja isän menetettyä hermonsa, mennään Bretagneen, mistä äiti on jo varannut mökin.

Bretagnessa on rantaa ja Rannalla on kivaa -juttu alkaa

"Rannalla pidetään aina hauskaa. Minä olen saanut kavereita, on Pascal ja Denis ja Marcel, hän se vasta on tyhmä " . Tätä tyhmä-juttua ihmettelin, minusta Marcelin käytös ei poikkea muista, mutta lapsilla on selkeä käsitys siitä, kuka on tyhmä. Lapsilla on rannalla hauskaa, Niken isällä sen sijaan ei. Hän saa rantapallosta päähän, ja viskaa pallo pois. Pallo on Gastonin, jonka isä on vahva. Isä joutuu uimaan pallon kiinni. Isä joutuu vielä täyttämään poikien kaivamaa kuoppaa hiekassa  ... ja aurinkorasvat unohtuivat, ja lääkärikin ihmettelee, miksei isä älynnyt laittaa aurinkorasvaa.

Hauskuttaja on lapseton herra Lanterneau. Herra Lanterneau  pitää yllä reipasta ilmapiiriä hauskuuttamalla muita, hänen vaimonsa on hyvin rasittunut. Sataa, eikä kukaan pääse rannalle, lapset kitisevät. Lanterneau kehuu järjestävänsä lapsille ohjelmaa, pian Lanterneau on myös hyvin rasittunut, ja viettää loppupäivän rannalla sateessa yksin.

Auteresaari siintää merellä ja sitä kohti mennään veneellä, joka keinuu aalloilla, ja ihmisillä tulee huono olo. Herra Lanternaeu keksii puhua ellottavista ruuista. Aikansa jauhettua, jopa kapteeni sairastuu, ja Auteresaari jää haaveeksi taivaanrannan autereeseen.

Voimistelua järjestää rannassa lapsille lihaskimppu nimeltään Hector Duval. Hän aloittaa reippaasti, mutta lapset eri täysihoitoloista alkavat riidellä kenellä on paras  hoitola, kenellä on parhaat ruuat. Erimielisyyksien jälkeen uima-aika on ohi, ja seuraavana päivänä on uusi innokas uimaopettaja Jules Martin, joka toivottaa lapset tervetulleiksi.

Pienoisgolfia on jutun nimi. Nikke ja Niken kesäkaverit haluavat, että Niken isä veisi heidät minigolfia pelaamaan. Homma päättyy täydelliseen riitaan, huutoon ja mekkalaan. Luultavasti pojilla kuitenkin oli hauskaa.

Leikittiin kauppaa .juttu alkaa:

"Tytöissä on se vika, etteivät ne osaa leikkiä, itkevät kaiken aikaa ja sitten aiheuttavat aina ikävyyksiä. Täysihoitolassa niitä on kolme.  ....Antoinen selitti, miten ärsyttävää, kun oli tyttö siskona ..."

Antoinen ajatus on myös oudon mainio, 'ärsyttävää, kun tyttö on siskona', käännös kirjassa toimii todella hyvin, Antoine aikoo lähteä kotoa, jos tilanne ei muutu. Joka tapauksessa on taas sadepäivä, ja pojat pelaavat korttia, ja ovat hiljaa, sillä vanhemmilla on ollut koko loman ajan hermot kireänä, ja etenkin sadepäivinä.
Tämä juttu on minusta kuvaava kantelusta ja kantelijoista, ei ehkä niinkään tytöistä eikä pojista, vaan siitä, kuinka kantelijat ovat ongelmallisia. Tytöt Isabelle, Micheline ja Gisele haluavat leikkiä kauppaa. Tytöt tarvitsevat poikia leikkimään. Tässä tulee ilmi, miksi Marcel on poikien mielestä tyhmä, hän päättelee, että kannattaa suostua tyttöjen pyyntöön, jolloin vältettäisiin riitely. Muut pojat eivät halua, ja siispä Gisele herättää isänsä ja kantelee, joten pojat leikkivät, jotta saavat suklaajäätelöä jälkiruuaksi. Micheline haluaa olla kaunis ja rikas, mutta Isabelle julistaa olevansa rikkaampi ja kauniimpi, hän lisäksi haluaa aviomiehen, johon Frederic sanoo, että olet lihava... 

Jonka jälkeen tytöt alkavat riidellä ja tapella ja repiä toisiaan letistä.

Kun vanhemmat tulevat setvimään asioita, tytöt kantelevat pojista ja pojat jäävät ilman jälkiruokaa. Eli tasa-arvoa on silloinkin ollut.

Kotona taas
Loma päättyy ja kodin arki palaa, eikä Nikellä ole mitään tehtävää. Äiti sanoo, että istuta papu vanutuppoon. Isän hermot menevät, kun Nikke tulee pyytämään papua. Sitä lähdetään hakemaan kaupasta, joka on loman takia kiinni ... Loma on loppu ja arki alkaa.

Aina tulee uusi kesä ja loma

Täytyy olla järkevä -jutussa. Niken isä ja äiti kertovat Niken pitää olla oikein järkevä. Ja niin Nikke onkin. Hän ottaa ennakkoluulottomasti se, että hän lähtee yksin kesäleirille, jopa niin järkevästi, että äiti ja isä eivät ole niin järkeviä tai tunteilevat.

Yhdeksän seuraavaa juttua kertoo leirille lähdöstä, leirielämästä sekä kotiin paluusta

Lähtö on haikea, mutta myös kiireinen, Niken laukkukin unohtuu, haetaan, mutta katoaa. Niken leirin nimi on Leiri sininen ja Niken ryhmä on Ilvekset, ja johtaja on Gerard Legros. Yksi äiti käy kertomassa Gerard Legrokselle, että hänen poikansa ei kestä rasvaa. Leirin johtajana toimii herra Bonfons ja taloudenhoitajana herra Grandet.

Sisulla on Ilvesten oma huuto, ja sitä vanhempien paapoma Paul tarvitsee. Hän itkee miltei koko ajan, kierii lattialla, ja haluaa isän ja äidin luo. Hän kuitenkin on sitkeä ja pysyy mukana.

Mennään uimaan. Uiminen on Niken mielestä hauskinta leirillä. Patrice ui rohkeasti liian kaukana, kun taas Paul ei uskalla edes kastautua, eikä edes aluksi vaihtaa uimavaatteitakaan, vaan haluaa kotiin ja itkee.

Tuiverniemi on paikka, jonne on tarkoitus päästä suunnistamalla. Tietenkin mutkia tulee matkaan, eikä sinne koskaan päästä, paitsi linja-autolla. Nikke pitää leirillä olemisesta, on aamuherätys, aamupesu, aamu pala, vuoteet sijataan, autetaan keittiössä, sitten on aamupäivän ohjelmaa, ruoka sen jälkeen ollaan ...

Päiväunilla. Nikke ei pidä päiväunista. Lapset lepäävät vuoteissaan, ja heille kerrotaan tarinoita. Patricella on linnunmuna, joka pitää palauttaa. Pian Patrice on korkealla puussa, eikä pääse alas. Haetaan tikkaat. Kun ne saadaan paikalle, ihmetellään, missä Patrice on. Hän on jo päiväunilla.

Yösuunnistusta yritetään, mutta syntyy valtava kaaos...

Kalakeitto saadaan tehtyä poikien kalastuksen jälkeen, Onkireisussa kaikkien siimat on solmussa, ja tuttu kaaos vallitsee. Kokki on arvannut saaliin määrän. Hän selittää Nikelle, että heidän tuomansa kalat ovat paisuneet kunnon keitoksi.

Patrice saa vieraita, kun hänen vanhempansa, vierailevat leirillä. Äiti on huolissaan, siitä, kun "pikku pupuseni syö makkaraa kuorineen", ja kertoo söpöistä lauluista. Tappelu tulee vasta siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat lähteneet, ja pojat toivovat, että "pupuseni laulapa meille se hottentotti-laulu".

Leiri loppuu, ja pojat lähtevät mielellään kotiin, paitsi Paul joka itkee ja haluaa jäädä. Olen itse ollut erilaisilla leireillä, monilla monilla partioleireillä. Kyllä ne tällaisia olivat, hyvin hauskoja ja lapset ovat vilkkaita, erilaisuutta oli, mutta jokainen sai olla sellainen kuin oli, jos noudatti yhteisiä pelissäntöjä.

Kesälomamuistoja Nikke kertoo naapurin Ann-Marille, joka ei kylläkään usko Niken rehvasteluja, ja kertoo puolestaan lomalla tapaamastaan pojasta, joka oli hurjan hyvä tekemään kuperkeikkoja, joka keljuttaa Nikkeä. Nikke on palannut tätä aiemmin leiriltä, äiti ja isä ovat kyyneleet silmissä vastassa. Arkeen palataan varsin pian. Nikke kysyy kenen kanssa hän voisi leikkiä, kun leirillä oli aina kavereita. Isä ärähtää, että leikit luultavasti yksin. Niken isä on aika yksioikoinen aikuinen, hirveän tärkeä omasta työstään, ja siitä, että tuo rahaa kotiin. Hän raivostuu usein naapureille. Hän haluaa töitten jälkeen istua nojatuolissa, eikä kyllä osallistu kasvatukseen. Niken isä rehvastelee nuoruuden saavutuksillaan, ja inhoaa avoimesti anoppiaan, eli Niken mummia. Niken isä omaa varsin rajoittuneen elämänpiirin lapsen eli Niken kannalta.


Minusta Nikke kesälomalla on hyvä kirja.

Sempe - Goscinny: Nikke ja kaverit

Sempe - Goscinny: Nikke ja kaverit alkuteos Le petit Nicolas et les copains 1963, WSOY 1965, sivumäärä 118.

Nikke ja kaverit on loistava kirja, jota voi suositella Goscinnyn huumorin ystäville. Goscinnyn eri teokset ovat kuuluneet lapsuuteeni.  Nikke-kirjojen päähenkilö ja minäkertoja on Nikke, joka käy poikakoulua. Samalla koululuokalla ovat Niken kaverit eli hurjan vahva Henri, poliisin poika Ruffe, pitkäkinttuinen Paul, lihava Simon, Jokkis ja Jori. Jorin isä on upporikas. Jori on rikkaudestaan huolimatta minusta ihan reilu ja mukava kaveri. Albert on luokan priimus ja lellivauva ja hänellä on silmälasit, Kloku on luokan huonoin. Koulussa on rehtori, välituntivalvoja Soppa. Nikellä on naisopettaja. Kirjat koostuvat lyhyistä kuvitetuista jutuista, jotka ovat hauskoja.

Klokulla on silmälasit
Kloku on saanut silmälasit, ja hänen vanhempansa ovat vakuuttuneita, että Klokun huonous koulussa johtuu huonosta näöstä. Albert on poissa  tolaltaan, hän pelkää menettävänsä asemansa priimuksena. Huoli on turha, lisäksi pojat lainailevat  Klokun silmälaseja.

Värikynät
Nikke saa postissa mummilta värikynäpaketin. Isä huomauttaa, että mummin lahjoista on odotettavissa harmia, ja alkaa perheriita, ja Niken värikynät tippuvat lattialle. Nikke vie värikynät kouluun, jossa  niitä puhalletaan, ja niitä katoaa ja katkeilee. Lopulta vain keltainen on häviksissä. Kun Nikke tulee kotiin, isä on ollut oikeassa, värikynistä tuli harmia, mutta sitä isä ei tiennyt, että suurin harmi kohdistui häneen, hän kaatui lattialla olevaan keltaiseen värikynään.

Telttailijat
Pojat leikkivät kaatopaikalla, ja leikkivät pressulla telttailua. Huvittavaa tai erikoista on se, että pojat haluavat leikkiä intiaania, ja Jokkis väittää, että intiaanit eivät telttaile. No eivät, mutta asuivat kylläkin teltassa.

Me puhuttiin radiossa
Radiosta tultiin nauhoittamaan ohjelmaa. Luonnollisesti Niken luokassa asiasta muodostuu absurdi kaaos, primus Albert ei saa sanaa suustaan vaan alkaa itkeä. Pedantit ihmiset joskus jännittävät. Koko suku on kokoontunut Niken luo radio-ohjelmaa kuuntelemaan, mutta kas kummaa  eetterissä soitetaan vain musiikkia. 

Shakkipeli
Nikke menee Simonin luo. Simonin isä opettaa pojille shakkia, joka äityy nappuloiden viskelyyn.

Ann-Marie
Poikia ja naapurissa asuva Ann-Marie on kutsuttu Niken luo. Kloku, Jori, Ruffe ja Simon kummastelevat, miksi tyttö on kutsuttu. Ann-Marie  kehuu Simonin syömistä ja pian pojat kilpailevat. Sama toistuu kuperkeikkojen ja käsillä kävelyn suhteen. Simon jopa syöttää Ann-Marien nukkea.

Ann-Marien syntymäpäivät
Nikke on kutsuttu Ann-Marien syntymäpäiville, tähän juttuun päättyy teos, mutta käsitellään se nyt tässä. Ann-Marien luona on monta tyttöä ja Nikke joutuu pyörimään piirissä pianon tahdissa. Nikke käyttäytyy hyvin, ja hän selviytyy, mutta pillahtaa itkuun kotona, ja isä vie pojan cowboy elokuvaan, missä pyssyt paukkuvat. Nikke-kirjoissa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä.

Filatelia
Ruffella on postimerkkikokoelma, jossa on yksi postimerkki. Pojat aloittavat postimerkkiharrastuksen ja arvata saattaa mitä tapahtuu, syntyy soppa. 

Opettajat kannustavat keräilyyn, koska siinä oppii historiaa ja maantietoa. Niken isäkin repii kirjeistä postimerkkejä. Hän ei ole ehkä tyytyväinen, kun Nikke tulee kotiin tyytyväisenä, hän on vaihtanut postimerkit marmorikuuliin.


Paul Taikuri 
Paul on saanut taikurin välineet, mutta Nikkelle ja kavereille ei kannata vakavasti mitään taikatemppuja näyttää :)

Lääkärit
Pojat joutuvat keuhkoröntgeniin. Huhut, mitä lääkäribussissa tapahtuu, aiheuttaa tappelua, ja Albertin hermoromahduksen. Simon syö, joten ...juttu symppaa myös koululääkäreitä.

Uusi kirjakauppa
Pojat tutustuvat uuteen kirjakauppaan, jota pitää herra Escarbille. Poikien lisäksi on yksi asiakas, joka kyselee kirjaa Länsimaiden kansantaloudellis yhteiskuntatieteelliset ongelmat. Simon on ostamassa vihkoa, mutta hänellä ei ole rahaa, mutta rasvaiset kädet ...

Ruffe on sairaana
Ruffe sairastuu tuhkarokkoon, myös toinen valvoja herra Forte saa tuhkarokon, jota vastaan ei 1960-luvulla rokotettu.


Urheilijat
Pojat menevät kaatopaikalle, ja alkavat urheilla, vai alkavatko?

Salakieli
Jori on keksinyt salakielen, jossa kirjaimet viittoillaan ja irvistellään, sitä ei luokassa kannattaisi kokeilla. Opettaja saattaa huomata.

Sade
Koulussa pojat saavat olla luokassa, kun sataa. Kaikki ei suju aivan kuten opettaja tai rehtori haluaisi.

Nikke ja kaverit on mukava teos, mutta ei minusta yllä Nikke ja nenä -teoksen tasolle. Koko kirjan paras ja myös erilainen tarina on Vänkä siemaus raitista ilmaa -juttu, joka kertoo minusta paljon nykyaikaisesta perhe-elämästä.

Niken perhe on kutsuttu Bongrammien luo maalle. Bongramm, joka on isän yrityksen kirjanpitäjä, on hankkinut mökin maalta missä saadaan vänkä siemaus raitista ilmaa. Talo on kaukana, mutta ei maalla, ja sijaitsee voimalinjan alla, ruohikko on istutettu ja postimerkin kokoinen, luumupuu on kaatunut. Talo on ostettu velaksi, takana näkyy kerrostalo.  Isä vahtii ruohikkoa kuin haukka, perheen poika ei saa astua ruohikolle, eikä liikkua tontilla, äidin pitää ahertaa alkeellisessa keittiössä. Mökissä on vain puuhella, joka jättää lihan sisältä raa'aksi ja polttaa sen pinnalta. Kuten Nikke sanoo: talo ei ole kovin iso, mutta vänkä.
Tämä juttu kertoo meidän elintavastamme paljon. Mökin idea on poistaa pojan ja äidin stressiä, mutta toimii luonnollisesti toisin päin. Mökki ei todellisuudessa ole vänkä, eikä kellään edes vierailla ole vänkää. Monet ihmiset ovat lapsuudessaan kärsineet yhden ihmisen toiminnasta, jonka hän luulee olevan vänkä. Mökki ei ole myöskään ekologinen, vaan näin toteutettuna turhake.

Tämä vänkä bloggaus osallistuu Oksan hyllyltä blogin lukuvinkki tempaukseen.

Nikestä ja nenästä olen blogannut TÄÄLLÄ. Pikku Nikestä olen blogannut näin.

Rene Goscinny (1926 -1977) oli legendaarinen tekstittäjä Uderzon piirtämiin Asterixiin  ja Umpahpahiin, Tabaryn piirtämään Ahmed Ahneen sekä Morrisin luomaan Lucky Lukeen.
Jean Jacques Sempe (s. 1932) on piirrostaituri, sillä mustavalkopiirustuksilla hän elävöittää Nikke-kirjojen tekstit. Isät kuvataan alkuun hymyileviksi tärkeilijöiksi, heillä on jo vatsaa, poikien kuvat ja touhut on myös loistavasti kuvattu.

Sempé - Goscinny: Nikke ja nenä

Sempé - Goscinny: Nikke ja Nenä, alkuteos Les recres du petit Nicolas 1961, suomentanut Timo Martin WSOY 1968, sivumäärä 112.

Nikke-kirjat ovat parhaimpia, mitä tiedän. Päähenkilönä on minä-kertoja Nikke, joka on konttorissa työskentelevän hermoilevan isän ainut lapsi. Äiti on hieman takakireä kotirouva, jonka äiti eli mummi  saa Niken ihan perusisän näyttämään hermoheikolta. Niken luokalla on äkkipikainen ja vahva Henri, Niken ehkä paras kaveri aina ruokaa syövä Simon, Ruffe, jonka isä on poliisi, koulussa huono Kloku, Jokkis, Paul, sekä Jori, jonka isä on valtavan rikas. Niken luokan priimus on silmälasipäinen Albert, joka on kantelija ja opettajan lellivauva. Niken opettaja on usein rasittunut, rehtori pitää ohjaksia käsissään. Herra Dubon eli Soppa on välituntivalvoja.

Nikke ja nenän ensimmäisessä jutussa Simon erotettiin koulusta. Niken lihava kaveri Simon syö jatkuvasti nyt hillovoileipää, muut pelaavat polttopalloa. Henristä on tullut polttaja, Kloku väistää palloa, ja se osuu Simonin takalistoon, jolloin hänen vaalimansa hillovoileipä tippuu maahan. Pahinta kaikesta on, että välituntivalvoja herra Dubon astuu sen päälle. Simon kiihtyy niin, että hänet erotetaan koulusta. Hauskaa tässä jutussa on henkilöiden reaktiot. Simonin äiti anelee Simonin takaisin kouluun. Kaikki alkaa hyvin, paitsi että Sopan retuuttama Paul törmää Simoniin, jonka juustovoileipä putoaa maahan...

Pikkupojille on aina jotakin pyhää, mitä aikuiset eivät ymmärrä, Simonille se on hillovoileipä, tai ruoka yleensäkin.

Eugene-sedän nenä
Nikke on menossa kouluun "isän kanssa on vänkää kulkea, sillä isä antaa usein rahaa, että voi ostaa tavaroita". Isä ostaa lelukaupasta Nikelle tekonenän, koska nenä muistuttaa Eugene-sedän nenää, nenä on pahvista. Koulussa kaverit haluavat kokeilla nenää ja siitä tulee ongelmia. Henri mottaa Nikkeä, jonka nenä suojaa pahemmilta vaurioilta, mutta Soppa joutuu selvittämään ongelmaa. Oppitunnilla opettaja ei ilahdu Niken pitäessä tekonenää ...

Niken saamista tavaroista tulee aina ongelmia.

Kello
Nikke saa Mummilta paketin ja siinä on uusi hieno  rannekellon, josta näkee ajankulumisen, ja jonka viisarit hohtavat pimeässä. Isä on liikelounaalla. Nikke menee näyttämään isälle kelloa, ja äiti herää, ja kysyy mikä aika tämä on tulla kotiin. Nikke ilmoittaa, että 23.58. Isän mielestä äidin äidin lahjat ovat omituisia. Aamulla tulee lisää kitkaa vanhempien välillä isän lähtiessä töihin. Kotona hankaluudet loppuvat, kun kello menee rikki, Simonin avattua sen linkkuveitsellään. Isä sanoo, että kelloa ei korjata, mutta viisarit näkyvät pimeässä. Mummin lahja on tosi vänkä.

Kirja kertoo paljon myös Niken isän ja äidin tavasta kommunikoida, ja suhtautua elämään

Olohuoneen vaaleanpunainen maljakko
Niken pallo osuu olohuoneen vaaleanpunaiseen maljakkoon ja menee rikki. Niken äiti käskee kertomaan isälle. Isä lukee lehteä, ja tokaisee, hyvä mene leikkimään. Tästä kehkeytyy iso perheriita.
Äidin mukaan isä jättää kasvatuksen hänelle, ja poika joutuu rappiolle, isä kysyy pitääkö hänelle antaa heti selkään. Isän mukaan hän tekee töitä kuin hullu, ja kestää pomonsa huonot tuulet, ja kieltäytyy omista harrastuksistaan, jotta hän onnistuu hankkimaan perheelle elatuksen. Äiti huutaa, että hän on kieltänyt puhumasta rahasta pojan kuullen. Isä ilmoittaa tulevansa hulluksi. Äidin mukaan hänen oma äitinsä varoitti tästä. Riita jatkuu ja kärjistyy, mutta sitten sovitaan, joskin isä alkaa sen jälkeen ihmetellä, missä vaaleanpunainen maljakko on. Niken isä on hajamielinen.
Tämä kertoo paljon Niken vanhempien avioliitosta, joka kaikesta kitkasta huolimatta on rakastava. Nikke-kirjoissa ihmiset välittävät toisistaan.

Tuliharja
Nikke, Simon, Ruffe ja Kloku pyydystävät sammakonpoikasia puistosta. Nikke tulee ylpeänä kotiin sammakonpoikanen lasipurkissa. Hän on ristinyt sen Tuliharjaksi, jolla käy kilpailuja muiden poikien sammakkojen kanssa. Vaatteet ovat märkinä. Isä sanoo, että Tuliharja on hyvä juttu. Äiti ilmoittaa, että minä tai sammakko. Niken kotona lopulta tehdään aina kuin äiti haluaa. Puistonvartija ihmetellään, kun puiston lammikkoon tuodaan lasipurkeilla vettä, ja yhdellä on poliisiunivormu yllä.

Meidän sanomalehti
Paul on saanut lahjaksi "kirjapainon". Luokan  pojat (koulussa on vain poikia) haluavat tehdä sanomalehden. Teksti ladotaan kumikirjasimilla. Kuten arvata saattaa alkaa kaaos ja riita, lehden  nimestä, kirjoituksista ja kuvista tulee riitaa. Lopulta Soppa takavarikoi kirjapainolaatikon.

Välitunnilla tapellaan
Jorille ja Nikelle tulee riitaa, ja pojat sopivat että ensi välitunnilla tapellaan. Luokka kuhisee, Nikke saa ohjeita Henriltä, joka käskee motata nenään, ja Ruffelta, joka kehottaa antamalla korvapuustin. Ohjeista tulee riitaa. Joka jatkuu pareittain, toisia haukutaan valasäkeiksi, Simoniakin suututetaan viittaamalla lihavuuteen. Simonilla on erinomainen itsetunto, nyt hän kimmastuu, sillä äiti on alkanut syöttää hänelle laihdutuspillereitä. Opettajalle selviää, että välitunnilla aiotaan tapella, ja Soppa seuraa silmä tarkkana. Lopulta muut tappelevat, paitsi ei Nikke, Jori ja Albert, jolla on silmälasit ja joka on opettajan lellivauva.

En itse hyväksy enkä käytä väkivaltaa tai sen uhkaa. Maailma on kuitenkin raaka paikka, joten yksilöiden on opittava pitämään puoliaan ja yhteiskunnalla on oltava mekanismit sisäiseen järjestykseen ja ulkoiseen turvallisuuteen. Nikke-kirjoissa tappelut ovat samankaltaisia kuin Asterixissa. Asiat sanotaan suoraan, riidellään, ja sovitaan. Lapset ovat suoria, eivätkä pitkävihaisia, he eivät myöskään pelaa mitään pelejä, eikä ketään kiusata. Albert saa olla omissa oloissaan. Simon on yksi kavereista, ja hän hyväksyy itsensä.


Valokuvauskone
Nikke saa mummilta kameran postipaketissa. Hän vie kameran kouluun. Opettaja takavarikoi kameran, mutta heltyy kuitenkin. Tappelu tulee siitä, että Jori, jonka isä on hurjan rikas, kysyy onko kamerassa salamavaloa. Kamera joutuu kaappiin, sillä isä katsoo kuvia, ja toteaa Niken äidistä otetuista kuvista teräviä havaintoja. Kansikuva on tästä jutusta.

Jalkapalloa
Tarina on yksi Nikke tarinoiden pisimpiä ja parhaimpia. Pojat menevät kaatopaikalle pelaamaan jalkapalloa. Kaatopaikalle tulee toinen poikaporukka, joka haastetaan peliin. Niken isä "valmentaa" joukkuetta. Peli alkaa huonoissa merkeissä, sillä koira ahmii Simonin eväät, ja Simon ajaa koiraa takaa. Simon on maalivahti, ja vastustajat saavat pari maalia. Pallo katoaa, tai eräs herra takavarikoi sen. Pelivälineeksi otetaan säilykepurkki, josta Simon ei halua luopua. Simonin ansiosta pojat johtavat 3 - 2. Pian isät tulevat katsomaan, ja pelaamaan. Poikien pelistä tulee isien peliä, ja pojat menevät Klokun luo katsomaan urheiluruutua. Toisten poikien isät tasoittavat, mutta Ruffen isä poliisin ottein raivaa tiensä maalille ja tekee maalin.

Poikien isät voittavat 4 - 3.
Tämä juttu on todella mainiosti toteutettu, ja kertoo juniorijalkapallosta, jalkapallosta, pojista ja isistä hyvin olennaista. Tämän tarinan jälkeen kirjan tarinoiden taso ei enää voi nousta.

Taidemuseo
Opettaja vie pojat taidemuseoon. Matka taidemuseoon on "mielenkiintoinen", opettaja on sangen rasittunut. Simon on lumoutunut ruoka-aiheisista tauluista. Nikke tulkitsee opettajaa usein väärin. Hän luulee, että opettaja inhoaa tauluja.

Partiopojat -tarinassa pojat keräävät rahaa opettajan lahjaan. Rahaa saadaan kasaan 52 frangia, josta Jorin isältä on saatu 50  frangia. Pojat ostavat erinäisten vaiheiden jälkeen opettajalle partiopojat. Lahjan anto epäonnistuu, koska opettaja takavarikoi ne, kun Kloku saa ne takaisin, ne putoavat.

Tahdissa mars!
Koulussa harjoitellaan marssia muistopatsaan paljastuksen vuoksi. Sattumusten jälkeen Niken luokka ei osallistu.

Klokun käsi
Kloku on luokan huonoin oppilas, mutta katkaistuaan kätensä hän saa paljon huomiota, ja se alkaa keljuttaa muita poikia, jopa Albertia, joka pelkää lellivauvan asemansa puolesta.

Lääkärintarkastus
Pojat menevät lääkärintarkastukseen äitiensä kanssa. Joria saattaa autonkuljettaja Gaston. Äidillä on suukopua, pahiten Albertin ja Klokun äideillä. Albert itkee ja kieriskelee maassa. Henri mottaa Joria. Simon syö, ja kun käsketään yskiä murusia lentää. Lopuksi poikien pitää piirtää. Kuvat ovat mielenkiintoisia. Tohtori on rasittunut, hoitaja tuo hänelle pillereitä ja vettä ja tohtori piirtää aseita.

Päättäjäiset
Koulu loppuu ja pojat tulevat hienoina. Kaikki saavat palkintoja, Nikke palkitaan kaunopuheisuudesta, ei niinkään puheen laadusta kuin sen paljoudesta. Kesäloma alkaa haikeudessa, kavereita ei näe pitkään aikaan.

Voin tässä tunnustaa, että vaikka tämä henkii vanhaa maailmaa, niin olen ollut ja olen edelleen paljon Niken kaltainen. Yksinkertainen, vähän hölmö, lapsellinen, mutta äärimmäisen suora, helposti reagoiva pikku poika. Arvostan itse perhettäni ja koitan olla parempi isä ja aviomies kuin kirjassa ollaan tai ainakin yhtä hyvä. Kaikki perheet kirjassa ovat yhdessä ja vanhemmat rakastavat poikiaan  (tässä kirjassa ei ole tyttöjä, useimmissa muissa Nikke-kirjoissa on). Minulla on paljon samoja ihanteita kuin Nikellä, eli sanotaan asiat suoraan, tulkitaan asiat suoraan, asiat selvitetään heti asianomaisten kanssa. Minua ei ole koskaan rasittanut omien lasten eikä muiden lasten spontaanius ja vilkkaus, eikä palaute, joka tulee asiasta suoraan ja heti. Kantelemisesta, takana päin puhumisesta, juoruilusta, juonimisesta en pidä, enkä sitä myöskään itse harrasta. Sen sijaan voin kyllä kertoa tosia asioita maailmasta.

Ymmärrän, että omaa maailmankatsomustani pidetään rajoittuneena ja osa jopa vääränä. Minusta ystävyydessä, reiluudessa, yhteishengessä ei ole mitään ongelmallista, turhassa tärkeydessä, takanapäin puhumisessa, valehtelemisessa, kantelemisessa, ahneudessa, tekopyhyydessä ja teeskentelyssä sen sijaan on, siis Pikku Joken mielestä. Minusta maailmassa ei kaikkia tarvitse hyysätä, suurin osa ihmisistä pärjäävät kyllä muiden mukana. Minusta yksilöllä on suurempi vastuu itsestä, kuin yhteiskunnalla. Niken luokan vanhemmista kukaan ei rutise ilmaisia koulukirjoja, ja edes kouluruokaa ei ole tarjolla, vaan lapset käyvät kotona syömässä. Minusta olemme Suomessa luopuneet vastuusta, ja odotamme, että yhteiskunta ottaa ulkomaista velkaa ja hoitaa kaiken kuntoon. Pikku Jokke liputtaa reiluuden, suoruuden ja oma aloitteisuuden puolesta, ja kaveria autetaan, jos hän tarvitsee apua, mutta kenenkään puolesta ei tarvitse kaikkea tehdä. Alberthan edustaa tätä itkemiskulttuuria, jos joku asia ei ole täydellisen hallinnassa, niin hän  alkaa itkeä ja kieriskellä maassa ja huutaa äitiä tai opettajaa ja hän syyttää aina muita. Muun ajan hän haluaa loistaa tai kannella muiden tekemisistä. Muut eivät kantele Albertista, eivätkä myöskään kiusaa tätä. Luulen, että Albert ei ole onnellinen, mutta luokan huonoin Kloku on, kuten muutkin pojat.

Morris - Goscinny: Billy the Kid

Morris - Goscinny: Billy the Kid, pikku Nappula, alkuteos  Billy the Kid 1962, suomentajat Juhani Härmä ja Timo Reenpää, Otava 1984, sivumäärä 46.

Morris ja Goscinny käsittelivät monia Villin lännen legendoja Lucky Luke-sarjassa, Billy the Kidiä jopa kahteen otteeseen. Oikea Billy the Kid oli nimeltään Henry McCarty (1859 - 1881), joka tunnettiin nimellä William H. Bonney sekä Billy the Kid. Hän tappoi luultavasti kahdeksan miestä. Ensimmäinen pidätys tapahtui varastamisesta, Billy the Kidin ollessa 16-vuotias. Hän pakeni Uudesta Meksikosta Arizonaan. Murhamiehen ”ura” alkoi 1875, ja päättyi vankilapaon jälkeen Pat Garretin ampumana vuonna 1881. Tämän jälkeen Billy the Kidistä on kirjoitettu paljon ja legenda on alkanut elää.
Tässä sarjakuva-albumissa Billy the Kid syntyy ja varttuu pyssyn piippua imien ja hän terrorisoi Fort Weaklingin kyläpahasta, jonne saapuvat Lucky Luke ja Jolly Jumper. Kaupunkilaiset ovat säikkyjä, saluunassa juodaan kaakaota ja syödään leivoksia, koska Billy the Kid määrää. Kukaan muu kuin kaupungin sanomalehden päätoimittaja (ja omistaja) Josh Belly eivät uskalla vastustaa pikku riiviötä. Sanomalehteen laitetaan ilmoitus, jota Billy the Kid ei osaa lukea, eikä kukaan uskalla sitä hänelle oikein lukea, eikä kukaan uskalla häntä vastaan todistaakaan.

 Lucky Luke tekeytyy pahemmaksi rikolliseksi ja saa pikku riiviön tuntemaan alemmuutta.

Lucky Luke on jo aiemmin nolannut Billy the Kidiä ja osoittanut olevansa parempi revolverimies.

Kaksintaistelukin loppuu itkupotkuraivariin ja passitukseen vankilaan.

Morris - Goscinny: Saattue Uuteen Meksikoon, alkuteos L'Escorte, suomentajat Juhani Härmä ja Timo Reenpää, Otava, 2001, sivumäärä 46.

Saattue Uuteen Meksikoon -albumi on minusta vieläkin hauskempi. Billy the Kid on lusinut pari vuotta 1247 vuoden kakustaan, mutta hänet halutaan tuomiolle myös Uuteen Meksikoon. Lucky Luke saa tehtäväksi konnan passituksen oikeuden eteen.

Riiviö yrittää jatkuvasti karata, mutta ei onnistu. Albumi on jatkuvaa iloittelua.

Gun Gulchin vankilassa pikkurikollinen Bert Malloy luulee hyötyvänsä Billy the Kidistä, ja yrittää monesti vapauttaa hänet. Billy the Kidd joutuu vastaamaan oikeudessa niinkin vakavasta rikoksesta kuin hevosen jättämisestä väärään paikkaan saaden viiden dollarin sakon.

Billy the Kidin hahmoon Morris on saanut piirrettyä paljon ilmeitä, hän on yhtä tunteikas, kun Joe Dalton. Kun taas Bert Malloy on kuin Averell, niin sotkuja syntyy ja huumoria. On helppo ymmärtää, miksi Morris ja Goscinny jatkoivat tarinaa.

Tämä oli lapsuuteni yksi lempialbumeja, ja se osoittaa rajattoman ihmisen rajattoman ilkeyden ja rajoittamisen aiheuttaman mielipahan.

*****
Morris eli belgialainen Maurice de Bevere (1928 - 2001) kehitti yksin Lucky Luken Villin Lännen kliseiden pohjalta. Sarja on hyvin onnistunut, ja siinä aina hyvä voittaa pahan. Rene Goscinny (1926 - 1977) tuli tekstittämään Lucky Lukea, mutta sarja alkoi Morrisin tekemänä ja hän sitä myös jatkoi Goscinnyn kuoleman jälkeen.

Morris on tarkastellut myös sukuvihaa, jota myös Huckleberry Finnissä käsitellään.
Morrisin Lucky Lukea olen käsitellyt myös täällä, ja täällä sekä Daltonin veljeksiä täällä.
Ylös Missisippi jokea on kuljettu täällä
Morrisin jäljillä on blogattu täällä.

Morris - Goscinny: Lucky Luke: Ylös Mississippi-jokea

Morris - Goscinny: Lucky Luke: Ylös Mississippi-jokea, alkuteos  le Missisippi 1961, suomentaja Heikki Kaukoranta, Otava, kolmas painos 1990, sivumäärä 46.

Ylös  Missisippi-jokea on ollut yksi lapsuuden lempi Lucky Luke -albumeistani. Joki elementtinä on kiehtova. Itse tarina on varsin toistuva Lucky Lukeissa, eli kaksi siipirataslaivaa kilpailevat, kumpi on määräsatamassa ensin, vaakakupissa on yksinoikeus liikennöidä Mississipillä ja toinen huijaa, mutta Lucky Luken avulla rehellisempi ja nopeampi voittaa. Matkalla on sekä luonnonvoimien että vastapuolen aiheuttamia vaikeuksia.

Ylös Mississippi-jokea -teoksella on minusta yhteys Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuihin. Missä Huck ja Jim matkustavat samaa reittiä lautalla, tosin toiseen suuntaan.

Siipirataslaivojen kilpailu lähtee Lucky Lukessa etelästä New Orleansista ja määränpää on  Minneapolis, välillä käydään  Vicksburgissa, Memphisissä,  Cairossa ja St-Louisissa. Huck ja Jim puhuvat Cairosta, jonka ohi ajelehtivat. Joki elää, siellä on alligaattoreja, snageja (ajelehtivia puita), joki tulvii, välillä on vettä liian vähän ja lautta pitää irrottaa, matka kuitenkin jatkuu ja kaupungit lipuvat ohi.

Morris piirtää varsin stereotyyppisiä hahmoja.  Tässä ahtaajat ovat mustia, jotka ovat hyvinkin säyseitä. Intiaanit janoavat tulilientä. Tämä on se Villin Lännen kuva, joka kirjoissa on tarkoituksella. Valistunut lukija näkee asian oikein, myös valkoiset konnat ovat maanisia ja ilkeitä.

Tässä on valkoinen pyssysankari, joka ei osaa laskea ampumisiaan, ja joutuu siksi kiinni, olisi kannattanut opetella koulussa laskemaan.

On valkoinen voimamies, joka käyttää päätään tavaroiden hajottamiseen ja ihmisten pahoinpitelyyn ja on valkoinen pommikonna, jolla on silmälappu.

Juonikin on kliseinen, eli toinen kapteeneista Lowriver on epärehellinen, hän yrittää kaikin mahdollisin keinoin tuhota Lucky Luckyn avittaman kapteeni  Barrowsin laivan Belle Starin. Lowriverin laiva Asbestos D. Plower lopulta räjähtää ja Barrows kunnon miehenä antaa anteeksi Lowriverille, ja Lucky Luke voi ratsastaa Jolly Jumperin kanssa auringonlaskuun.

Tästä seikkailualbumista pidin lapsena, ja hieman kyllä vieläkin, jos karikatyyrit voi ottaa aikansa kuvailuna. Liike-elämässä käytetään kovia keinoja silloin ja nyt. Nykyisin ihminen on tosin kastettu sivistyksen marinadissa, mutta kaikilla se marinadi ei ole päässyt sydämeen asti ja osalla haihtunut iholtakin.
*****

Morris on tarkastellut myös sukuvihaa, jota myös Huckleberry Finnissä käsitellään.
Morrisin Lucky Lukea olen käsitellyt myös täällä, ja täällä sekä Daltonin veljeksiä täällä.
Morrisin jäljillä on blogattu täällä.

Uderzo ja Goscinny: Umpah-pah -sarja

R. Goscinny ja A. Uderzo: UMPAH-PAH, Oumpah-Pah L' Integrale 2011, suomennos Outi Valli, Egmont-kustannus 2014, sivumäärä 189.

Umpah-pah on Uderzon ja Goscinnyn intiaaniaiheinen nuoruuden työ 1950-luvun lopusta ja 1960-luvun alusta. Ensimmäiset vedokset tehtiin jo vuonna 1951. Siinä perinteinen Umpah-pah oli intiaani nykyajassa, tätä yritettiin USA:n markkinoille. Umpah-pah teki uuden tulemisensa keväällä 1958 Euroopassa, jolloin sarja sijoitettiin 1700-luvulle. Umpah-pah kuuluu shava-shava heimoon, jonka päällikkö on Yrmeä biisoni ja poppamies on Puhiseva Puhveli. Toinen päähenkilö on peloton ja heiveröinen ranskalainen kreivi Olvin Janoisin.

Kiinnostavinta on verrata Umpahpahin tekstiä ja kuvitusta Asterixiin. Intiaanikylä ja valkoisten leiri on tutusti piirretty. Umpah-pahissa on paljon gallialaista. Kertomuksessa metsän eläimet, vangitsemiset ja metsäretket on toteutettu tunnistettavalla tavalla. Otin albumista muutamia valokuvia ja yhdistelin niitä kollaasiksi. Oikeassa albumissa kuvitus on hienompaa, mutta Uderzon tyylin erottaa hyvin selvästi. Metsäneläimet pakenevat, on kukko-huumoria, kylien miljöö, varuskunnat, laivat, laivataistelut ja jopa hevoset tunnistaa, niitä on minusta edelleen jalostettu Asterixeihin. 

Päänahan metsästäjät avaa Umpah-pah -seikkailusarjan. Albumeja on viisi ja ne ovat noin kolmenkymmenen sivun mittaisia ja hyvin hauskoja seikkailuja, jotka jalostuvat tarinan edetessä.

Olvin Janoisin, kreivi ja kadetti saapuu Amerikkaan. Hän on liian innokas, ja avuttoman tohelo, mutta reipas ja suora. Olvin Janoisin lähtee kartoittamaan yksin lähiseutua, mutta hän joutuu ison intiaanin Umpah-pahin vangiksi. Intiaani ihmettelee valkoisen miehen peruukkia ja puhuu tuplapäänahasta. Umpah-pah vie Tuplapäänahan leiriin. Neuvottelujen ja kokeiden jälkeen juonitteluista huolimatta Umpah-pah saa vangin omakseen. Siitä alkaa Umpah-pahin ja Olvin Janoisinin ystävyys, joka on yksi sarjan kantavista teemoista. Ystävykset matkaavat ranskalaisten linnakkeelle ja selviävät latuskajaloista ja biisoneista ehjin nahoin.

Toinen albumi Latuskajalat sotapolulla jatkaa seikkailua. Umpah-pah saapuu leiriinsä ja neuvottelee latuskajalkojen kanssa, jotka nimittävät shavashavoja koiriksi, Umpah-pah toteaa, että niin latuskajalatkin. Syntyy välien selvittely, jonka aikana Olvin Janoisin joutuu latuskajalkojen vangiksi. Kansikuva kertoo, että häntä pelastamaan tullut Umpah-pah jää vangiksi, mutta pääsevät luonnollisesti pois. Lopun taistelukohtauksien jälkeen poltetaan rauhanpiippua.

Kolmannessa albumissa Merirosvoja näköpiirissä Umpah-pah tutustuu varuskunnassa hevoseen. Hän ratsastaa kouluratsastushevosella, joka valittelee siirtomaihin lähtemistä.  -heimo haluaa hevosia, joten Umpah-pah lähtee laivalla Olvin kanssa Ranskaan. Merirosvot yllättävät ranskalaiset. Taistelua kestää varsin pitkään, mutta Umppis selviytyy merirosvoista, jotka vangitaan ja viedään Ranskaan, jonne siis päädytään. Merirosvot ovat vakituisia vierailijoita myös Asterix-albumeissa.

Neljäs tarina Salainen tehtävä jatkuu edellisestä albumista. Toverukset ovat Ranskassa, missä Olvin Janoisin saa kuninkaalta tehtävän tai viestin joka pitää kuljettaa Ranskan halki satamaan ja edelleen uudelle mantereelle. Viestin perässä on muitakin, ja viesti varastetaan ja Olvin Janoisin vangitaan. Umpah-pah pitää kiinni syyllistä kansikuvassakin , joka on yksi hovin hännystelijöistä. Albumi on juoneltaan varsin hyvä.

Viimeisessä eli viidennessä albumissa Petolliset silmäpussit Umpah-pah ja Olvin Janoisin saapuvat Amerikkaan kuninkaan viesti mukanaan. Preussi on julistanut sodan Ranskalle, preussilaiset haluavat osansa siirtomaista. Albumin hauskuus kumpuaa preussilaisten ja ranskalaisten eroista. Mitään historiallista todellisuuspohjaa tarinalla ei ole. Ranskalaisten apuna ovat shavashavat ja preussilaiset liittoutuvat petollisten silmäpussien kanssa. Shava-shavat alkavat sarjan edetessä muistuttaa yhä enemmän tunnettuja gallialaisia. Umpah-pah on henkilöhahmona jotain Obelixin ja Asterixin väliltä.
Ranskalaiset jäävät niskan päälle ja rauhanpiippua poltellaan. Rauha tosiaan ehkä piankin rakoilee, sillä serkukset eli kuninkaat Ranskasta ja Preussista pelaavat korttia ja ajautuvat sanaharkkaan.

Umpah-pah -sarja on Uderzon ja Goscinnyn "nuoruuden luomus, Uderzo täytti huhtikuussa 1958 jo 31 vuotta ja Goscinny oli huhtikuussa 1958 myös 31-vuotias! Sarja kiinnostaa erityisesti Uderzon, Goscinnyn ja Asterixin ystäviä. Umpah-pah sijoittuu 1700-luvulle samoihin aikoihin kuin J.Fenimore Cooperin Nahkasukka -sarja, jonka kirjoja ovat bloggaamani Viimeinen mohikaani ja Haukansilmä. Fenimore Cooper on ollut yksi Goscinnyn "taustalähteistä".

****
Maija on ollut Umpahpahien keskellä näin.

Asterix seikkailee: Jumaltenrannan nousu ja tuho

Asterix seikkailee: Jumaltenrannan nousu ja tuho, teksti Goscinny, kuvat Uderzo, alkuteos Le Domaine des Dieux 1971, ilmestynyt suomeksi 1972, suomentaja Jorma Kapari, Sanomaosakeyhtiö Helsinki, sivumäärä 48.

Tiivistys Asterix-sarjasta:

Asterixin päähahmot ovat Asterix, Obelix ja tietäjä Akvavitix. Kylän johtotrion muodostaa kolme poikamiestä, sen sijaan kylän "oikea" päällikkö Aladobix ja hänen vallanhimoinen vaimonsa Smirgeline jäävät seremoniamestarien tasolle. Kylän vanhin on Senilix, jolla on komea ja kateellinen vaimo. Kylän bardi Trubadurixin suu tukitaan ja kädet sidotaan, jos hän yrittää musisoida. Kalakauppias Amaryllix myy muiden mielestä ”mätää” kalaa, ja hänen vaimonsa Jelousubmarine on myös kateellinen. Seppä Caravellix vinoilee usein kalasta eikä pidä musiikista. Idefix on Obelixin pikku koira.

Valta on tärkeä teema Asterixissa, koska se toistuu joka albumissa. Caesar ei pysty valloittamaan pientä gallialaista kylää sen yhtenäisyyden vuoksi. Yhtenäisyys on yhtä tärkeä voima kuin taikajuoma, jota Akvavitix viisaasti keittää vain itse. Caesar (Goscinnyn ja Uderzon hahmo) sietää pikku kapinakylää, koska Asterix ja Obelix ovat rehellisiä ja yhtenäisiä eivätkä juonittele mitään Caesarin valtaa vastaan. Caesarkin toki kaikkensa koittaa ja lähinnä onnistumista on ne kerrat, jolloin Riidankylväjä kylvää epäsopua ja Jumalten ranta tuo kapitalismin ja inflaation ja kateuden kylään, näistä alempana lisää.

Jumaltenrannan nousu ja tuho -albumissa Julius Caesar on päättänyt kukistaa pienen kapinoivan gallialaisen kylän rakentamalla sen ympärille Jumaltenrannan hienon asuinkaupungin. Lupaava arkkitehti Dodekaedrius saa tehtävän. Miten kyläläiset ja Asterix, Obelix ja Akvavitix suhtautuvat hankkeeseen?

Aluksi roomalaiset yrittävät orjineen kaataa metsää, mutta tietäjä Akvavitixin taikaterhojen avulla puut istutetaan uudestaan. Lopulta Jumaltenranta rakennetaan ja asukkaat muuttavat. He alkavat asioida gallialaisessa kylässä, jonne tulee markkinatalous. Kalakauppias Amaryllix on otettu kysynnästä ja nostaa hintoja, samoin tekee kylän seppä Caravellix. Kysyntä luo tarjontaa, ja nousukautena kyläläiset näkevät rikastumisen mahdollisuuksia. Markkinatalous ja ahneus hajottavat kylän yhteishenkeä.

Kansikuva kertoo olennaisen Asterix murjottaa. Tämä lienee ainoita alkuperäisiä Asterixeja, joissa Asterix on jotenkin raiteiltaan

Sivulla 34 on ruutuja, joissa Asterix heittää ostamansa kalan Amaryllixin naamaan, jonka yleensä tekee Caravellix, jota Asterix lyö. Olen näytteessä siirtänyt ruudut peräkkäin. Syy kalan heittoon on kalan hinnan kolminkertaistuminen, ja Caravellixin vinoilu. Kylä on pelkkää markkinatoria. Asterix, Obelix ja Akvavitix päättävät ujuttaa kylän lauluniekan Trubadurixin Jumaltenrannalle asumaan.

Talo joutuu "musiikista" sekasorron valtaan, ja bardi ajetaan pois, ja sitähän eivät gallialaiset suvaitse. Sillä välin roomalaiset legionalaiset ovat muuttaneet taloon, johon gallialaiset taikajuomaa juotuaan hyökkäävät, pian kaikki on ennallaan.

Albumin lopussa Trubadurix pääsee loppujuhliin kunniapaikalle, soittopeli sentään ei.

Asterixissa autetaan aina avun tarvitsijaa riippumatta kansalaisuudesta tai ihonväristä tai muusta. Heikomman puolella ollaan tai ainakin oikean asian. Asterix on minusta pojille (ja tytöille) sopivaa lukemista iästä riippumatta.

Asterix voisi olla minusta jopa koulun lukuohjelmassa.

Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho on nyt myös elokuvateattereissa, tänään 3.4.2015 on Suomen ensi ilta

Koko sarjasta olen blogannut TÄÄLLÄ.