Sempe ja Goscinny: Nikke kesälomalla, Les Vacances du petit Nicolas 1982, suomentanut Kimmo Korhonen, WSOY 1983, sivumäärä 156.
Nikke kesälomalla on hieman erilainen kuin aiemmat Nikke-kirjat, sillä tässä ei ole vakiokavereita samalta luokalta. Kirja käsittää kaksi eri kesää.
Kirjan ensimmäisessä jutussa Isä päättää ollaan lähdössä kesälomareissulle. Juttu alkaa seuraavasti
"Joka vuosi, ainakin viime vuonna ja toissa vuonna, sitä ennen on niin kauan sitten etten minä muistakaan, isä ja äiti riitelevät kovasti siitä minne mennään lomalle. Sitten äiti rupeaa itkemään ja sanoo lähtevänsä äitinsä luokse, ja minäkin itken koska pidän mummista mutta hänen luonaan ei ole rantaa, ja lopulta mennään sinne minne äiti haluaa ja se ei ole mummola.
Aikakäsitys on lapsen ja aikuisten maailma on Nikelle vielä arvoitus. Tällä kertaa on aikomus tehdä kuten isä haluaa ja mennä Välimeren rannalle. Äiti vihjaa, ettei siellä ole kaloja, eikä kiviä joilla voi heitellä voileipiä. Nikke alkaa itkeä. Aikuisten aikansa vatkattua asiaa, ja isän menetettyä hermonsa, mennään Bretagneen, mistä äiti on jo varannut mökin.
Bretagnessa on rantaa ja Rannalla on kivaa -juttu alkaa
"Rannalla pidetään aina hauskaa. Minä olen saanut kavereita, on Pascal ja Denis ja Marcel, hän se vasta on tyhmä " . Tätä tyhmä-juttua ihmettelin, minusta Marcelin käytös ei poikkea muista, mutta lapsilla on selkeä käsitys siitä, kuka on tyhmä. Lapsilla on rannalla hauskaa, Niken isällä sen sijaan ei. Hän saa rantapallosta päähän, ja viskaa pallo pois. Pallo on Gastonin, jonka isä on vahva. Isä joutuu uimaan pallon kiinni. Isä joutuu vielä täyttämään poikien kaivamaa kuoppaa hiekassa ... ja aurinkorasvat unohtuivat, ja lääkärikin ihmettelee, miksei isä älynnyt laittaa aurinkorasvaa.
Hauskuttaja on lapseton herra Lanterneau. Herra Lanterneau pitää yllä reipasta ilmapiiriä hauskuuttamalla muita, hänen vaimonsa on hyvin rasittunut. Sataa, eikä kukaan pääse rannalle, lapset kitisevät. Lanterneau kehuu järjestävänsä lapsille ohjelmaa, pian Lanterneau on myös hyvin rasittunut, ja viettää loppupäivän rannalla sateessa yksin.
Auteresaari siintää merellä ja sitä kohti mennään veneellä, joka keinuu aalloilla, ja ihmisillä tulee huono olo. Herra Lanternaeu keksii puhua ellottavista ruuista. Aikansa jauhettua, jopa kapteeni sairastuu, ja Auteresaari jää haaveeksi taivaanrannan autereeseen.
Voimistelua järjestää rannassa lapsille lihaskimppu nimeltään Hector Duval. Hän aloittaa reippaasti, mutta lapset eri täysihoitoloista alkavat riidellä kenellä on paras hoitola, kenellä on parhaat ruuat. Erimielisyyksien jälkeen uima-aika on ohi, ja seuraavana päivänä on uusi innokas uimaopettaja Jules Martin, joka toivottaa lapset tervetulleiksi.
Pienoisgolfia on jutun nimi. Nikke ja Niken kesäkaverit haluavat, että Niken isä veisi heidät minigolfia pelaamaan. Homma päättyy täydelliseen riitaan, huutoon ja mekkalaan. Luultavasti pojilla kuitenkin oli hauskaa.
Leikittiin kauppaa .juttu alkaa:
"Tytöissä on se vika, etteivät ne osaa leikkiä, itkevät kaiken aikaa ja sitten aiheuttavat aina ikävyyksiä. Täysihoitolassa niitä on kolme. ....Antoinen selitti, miten ärsyttävää, kun oli tyttö siskona ..."
Antoinen ajatus on myös oudon mainio, 'ärsyttävää, kun tyttö on siskona', käännös kirjassa toimii todella hyvin, Antoine aikoo lähteä kotoa, jos tilanne ei muutu. Joka tapauksessa on taas sadepäivä, ja pojat pelaavat korttia, ja ovat hiljaa, sillä vanhemmilla on ollut koko loman ajan hermot kireänä, ja etenkin sadepäivinä.Tämä juttu on minusta kuvaava kantelusta ja kantelijoista, ei ehkä niinkään tytöistä eikä pojista, vaan siitä, kuinka kantelijat ovat ongelmallisia. Tytöt Isabelle, Micheline ja Gisele haluavat leikkiä kauppaa. Tytöt tarvitsevat poikia leikkimään. Tässä tulee ilmi, miksi Marcel on poikien mielestä tyhmä, hän päättelee, että kannattaa suostua tyttöjen pyyntöön, jolloin vältettäisiin riitely. Muut pojat eivät halua, ja siispä Gisele herättää isänsä ja kantelee, joten pojat leikkivät, jotta saavat suklaajäätelöä jälkiruuaksi. Micheline haluaa olla kaunis ja rikas, mutta Isabelle julistaa olevansa rikkaampi ja kauniimpi, hän lisäksi haluaa aviomiehen, johon Frederic sanoo, että olet lihava...
Jonka jälkeen tytöt alkavat riidellä ja tapella ja repiä toisiaan letistä.
Kun vanhemmat tulevat setvimään asioita, tytöt kantelevat pojista ja pojat jäävät ilman jälkiruokaa. Eli tasa-arvoa on silloinkin ollut.
Kotona taas
Loma päättyy ja kodin arki palaa, eikä Nikellä ole mitään tehtävää. Äiti sanoo, että istuta papu vanutuppoon. Isän hermot menevät, kun Nikke tulee pyytämään papua. Sitä lähdetään hakemaan kaupasta, joka on loman takia kiinni ... Loma on loppu ja arki alkaa.
Aina tulee uusi kesä ja loma
Täytyy olla järkevä -jutussa. Niken isä ja äiti kertovat Niken pitää olla oikein järkevä. Ja niin Nikke onkin. Hän ottaa ennakkoluulottomasti se, että hän lähtee yksin kesäleirille, jopa niin järkevästi, että äiti ja isä eivät ole niin järkeviä tai tunteilevat.
Yhdeksän seuraavaa juttua kertoo leirille lähdöstä, leirielämästä sekä kotiin paluusta
Lähtö on haikea, mutta myös kiireinen, Niken laukkukin unohtuu, haetaan, mutta katoaa. Niken leirin nimi on Leiri sininen ja Niken ryhmä on Ilvekset, ja johtaja on Gerard Legros. Yksi äiti käy kertomassa Gerard Legrokselle, että hänen poikansa ei kestä rasvaa. Leirin johtajana toimii herra Bonfons ja taloudenhoitajana herra Grandet.
Sisulla on Ilvesten oma huuto, ja sitä vanhempien paapoma Paul tarvitsee. Hän itkee miltei koko ajan, kierii lattialla, ja haluaa isän ja äidin luo. Hän kuitenkin on sitkeä ja pysyy mukana.
Mennään uimaan. Uiminen on Niken mielestä hauskinta leirillä. Patrice ui rohkeasti liian kaukana, kun taas Paul ei uskalla edes kastautua, eikä edes aluksi vaihtaa uimavaatteitakaan, vaan haluaa kotiin ja itkee.
Tuiverniemi on paikka, jonne on tarkoitus päästä suunnistamalla. Tietenkin mutkia tulee matkaan, eikä sinne koskaan päästä, paitsi linja-autolla. Nikke pitää leirillä olemisesta, on aamuherätys, aamupesu, aamu pala, vuoteet sijataan, autetaan keittiössä, sitten on aamupäivän ohjelmaa, ruoka sen jälkeen ollaan ...
Päiväunilla. Nikke ei pidä päiväunista. Lapset lepäävät vuoteissaan, ja heille kerrotaan tarinoita. Patricella on linnunmuna, joka pitää palauttaa. Pian Patrice on korkealla puussa, eikä pääse alas. Haetaan tikkaat. Kun ne saadaan paikalle, ihmetellään, missä Patrice on. Hän on jo päiväunilla.
Yösuunnistusta yritetään, mutta syntyy valtava kaaos...
Kalakeitto saadaan tehtyä poikien kalastuksen jälkeen, Onkireisussa kaikkien siimat on solmussa, ja tuttu kaaos vallitsee. Kokki on arvannut saaliin määrän. Hän selittää Nikelle, että heidän tuomansa kalat ovat paisuneet kunnon keitoksi.
Patrice saa vieraita, kun hänen vanhempansa, vierailevat leirillä. Äiti on huolissaan, siitä, kun "pikku pupuseni syö makkaraa kuorineen", ja kertoo söpöistä lauluista. Tappelu tulee vasta siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat lähteneet, ja pojat toivovat, että "pupuseni laulapa meille se hottentotti-laulu".
Leiri loppuu, ja pojat lähtevät mielellään kotiin, paitsi Paul joka itkee ja haluaa jäädä. Olen itse ollut erilaisilla leireillä, monilla monilla partioleireillä. Kyllä ne tällaisia olivat, hyvin hauskoja ja lapset ovat vilkkaita, erilaisuutta oli, mutta jokainen sai olla sellainen kuin oli, jos noudatti yhteisiä pelissäntöjä.
Kesälomamuistoja Nikke kertoo naapurin Ann-Marille, joka ei kylläkään usko Niken rehvasteluja, ja kertoo puolestaan lomalla tapaamastaan pojasta, joka oli hurjan hyvä tekemään kuperkeikkoja, joka keljuttaa Nikkeä. Nikke on palannut tätä aiemmin leiriltä, äiti ja isä ovat kyyneleet silmissä vastassa. Arkeen palataan varsin pian. Nikke kysyy kenen kanssa hän voisi leikkiä, kun leirillä oli aina kavereita. Isä ärähtää, että leikit luultavasti yksin. Niken isä on aika yksioikoinen aikuinen, hirveän tärkeä omasta työstään, ja siitä, että tuo rahaa kotiin. Hän raivostuu usein naapureille. Hän haluaa töitten jälkeen istua nojatuolissa, eikä kyllä osallistu kasvatukseen. Niken isä rehvastelee nuoruuden saavutuksillaan, ja inhoaa avoimesti anoppiaan, eli Niken mummia. Niken isä omaa varsin rajoittuneen elämänpiirin lapsen eli Niken kannalta.
Minusta Nikke kesälomalla on hyvä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti