sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari


Reijo Mäki: Kuoleman kapellimestari, Otava 1991, Seven-pokkari 2001, sivumäärä 313.

Reijo Mäen Kuoleman kapellimestari on alkupään Vareksia, sen tapahtumapaikat ovat Suomenlahden molemmin puolin. Jussi Vares menee tyttöystävänsä Kristan sekä armeijakaverinsa Esko Temmeksen kanssa Helsinkiin. Matkustajakodissa tapahtuu teurastus, jossa Esko ja Krista saavat surmansa. Jussi Vares vetäytyy Merikarvialle setänsä Valtteri Vareksen hoiviin. Kesä menee syödessä, saunoessa, pontikkaa juoden ja metsästellen. Eskon isä Klaus Temmes houkuttelee Jussin Turkuun ja tarjoaa toimeksiantoa.

Jussi matkustaa Ruotsiin ja alkaa penkoa juttua. Reijo Mäki tuntee nautittavan hyvin Tukholman, ja parasta minusta on Tukholman silloisen miljöön kuvaus. Vares haastattelee Temmeksen lähipiirin, mutta samalla 'ruotsalainen' konnakolmikko Macau, Eden ja Che-Che varjostaa Varesta. Kolmikko -kuten lukija tietää- on toimeenpannut Esko Temmeksen murhan, mutta Temmeksellä ollutta esinettä ei löytynyt, lisäksi osa vastauksista puuttuu. Jussi kartoittaa Temmeksen lähipiiriä Tukholmasta Arno Kellarista, Tarmo Rapalaa, ja Janne Spångia. Bruno Kallio on kadonnut, ja Kellarinen on aivan vauhkona. Lisäksi Jussi törmää vanhaan tyttöystäväänsä Janatuiseen. Janatuinen on itsenäinen nainen, lisäksi kasvissyöjä ja feministi. Janatuinen esiintyi ensimmäisessä Vareksessa Moukan pelissä, ja lähti silloin professorin matkaan, ja Jussi jäi silloinkin yksin.

Alkuun dekkari näyttää pelkältä rikostarinalta, mutta ilmenee, että vakoilujännäristä on kyse, ja panokset ovat sangen korkeita, tai tietyt tahot pelkäävät ilmituloa ja niillä joilla on tietoa, murhataan. Alkaa vimmainen takaa-ajo, jossa Jussi ja Janatuinen pakenevat Valtteri Vareksen luo Merikarvialle.

Reijo Mäki on säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut nautittavan dekkarin eli Kuoleman kapellimestari on jännittävä ja viihdyttävä dekkari.

****
Juonesta ja henkilöistä
Kuoleman kapellimestarin juonen kehittely on verkkaisen johdonmukaista. Tästä Vareksesta puuttuu kokonaan nämä kapakkavitsit, sen sijaan miljöötä kuvataan hyvinkin tarkasti. Turkua kuvataan hyvin, ja osa ravintoloista on painunut jo unholaan. Tukholmaa kuvataan miltei vieläkin tarkemmin. En ole käynyt esimerkiksi Zinkensdammin metroasemalla, joka on punaisen metrolinjan varrella. Tuohon aikaan oli vielä asunnoissa ja hotelleissa kylpyammeet ja kylvyssä käydään useasti tässä dekkarissa.

Henkilökatras taustoitetaan ensin. Konnakolmikkoa kuvataan humaanin humoristisesti, vaikka miehet ovat tappajia ja raiskaajia. Kaksi miehistä on uusruotsalaisia, joilla on sangen sotainen menneisyys, eikä rauhan töissä eikä missään rehellisissä töissä aikaa kuluteta ruotsalaisessa kansankodissakaan. Mäki irvailee ihmisten tai yhteiskunnan hyväuskoisuutta ja voimattomuutta puuttua rikollisuuteen. Mäki on jo vuonna 1991 huomannut ilmiöitä, joihin olisi kannattanut puuttua. Ikävissä asiakaspalveluammatissa huonolla palkalla on maahanmuuttajia, samalla kun paremmissa piireissä puhutaan tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Vares-kirjojen tapaan konnat pitävät itseään hyvinkin älykkäinä, ja ottavat omat säännöt käyttöönsä. Naisissa he herättävät intohimoa, joka kääntyy usein tuskaan, nöyryytykseen ja häpeään. Lopulta ruotsalaiskonnat ovat vain palkollisia, kun vakoiluorkesterin kapellimestari heiluttaa tahtipuikkoa, siinä kuolevat lörppähuulet ja jopa säveltäjäkin.

Valtteri Vareksella, joka taisteli Kannaksella korpin natsat olallaan, on hyvin iso osa konnien vaimentamisessa. "Che-Che ei ehtinyt edes lopullisesti tajuta mikä tuo esine oli, kun ukko kääntyi yllättävän ketterästi ikäisekseen ja Suomi-konepistooli hänen isoissa kourissaan heräsi elämään".
Loppukaneetiksi totean, että Suomi kp:n panoksetkin aiotaan kieltää EU:n kautta. Muistaakseni tuli intissä ammuttua jollakin vanhalla Suomi kp:lla, vaikka rauhan mies olenkin.Tämäkin kirja osoittaa, että rauhaa voi puolustaa puolustamalla itseään. Konnat eivät armoa tunne.

*****
Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä, useat Varekset ovat hyviä, tämä on minusta aivan parhaimmistoa.
Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Kaikkiin Reijo Mäen kirjabloggauksiini voi tutustua tästä linkistä.

2 kommenttia: