Erkki Rekimies: Susi-Rolf, Martti ja minä

Erkki Rekimies: Susi-Rolf, Martti ja minä, WSOY 1970, Nuorten toivekirjasto 198, sivumäärä 128.

Erkki Rekimiehen Susi-Rolf, Martti ja minä on  nuorille kirjoitettu  historiallinen seikkailu. Tarina alkaa kun Katedraalikoulun 18-vuotiaat kesälomalla olevat oppilaat Pietari eli Petteri ja Martti menevät Turun satamaan ja aikovat ottaa pestin purjelaivaan, joka matkaisi Tukholmaan. Kun Tukholman laiva tulee, heidät pestataan nuoren "tukholmalaisen aatelismiehen" palvelijoiksi ja suuntana on Turun Linna, jossa Tukholmasta saapunut haluaa puhua Linnanherran kanssa, mukanaan suosituskirje kuninkaalta. Linnanvouti Hannu Matinpoika yrittää pidättää vieraan, mutta kolmikko lähtee pakoon, ja aikovat matkustaa Viipuriin.

Seikkailun ajankohta on Ruotsin vallan aika vuosien 1323 ja 1721 välillä, sillä Viipuri liitettiin Ruotsiin Pähkinäsaaren rauhassa 1323, ja Venäjään Uudenkaupungin rauhassa 1721. Miehet yöpyvät Martin ja Petterin vuokramökissä, mutta sinne hyökätään yöllä. He päättävät matkata Hämeenlinnan kautta Viipuriin. Myös Martin vanhempien luo on hyökätty. Kolmikko taistelee hengestään, ja silloin muukalainen kertoo, millä asioilla liikkuu. Tukholmasta tullut mies on Rolf Varg. jota kutsutaan Susi-Rolfiksi. Susi-Rolfin isä on ollut Viipurin linnanherrana, mutta hänet leimattiin petturiksi ja tuomittiin vankilaan. Perhe pakeni Tukholmaan, nyt Rolf aikoo puhdistaa isänsä maineen.

Seikkailu avautuu hitaasti, mutta on jännittävä. Susi-Rolf joutuu kaivamaan todisteet, ja pysyttelemään hengissä. Hannu Matinpoika miehineen yrittää kaikki keinot, jotta Rolf saisi surmansa. Tarinassa on kiperiä ja jännittäviä tilanteita, ja se päättyy onnellisesti, Rolf löytää todisteet, ja kihlaa nuoruuden rakkautensa Ingridin ja suuntaa Tukholmaan. Perheen maine on nyt kunnossa.

Rekimiehellä on tarinassa monta tasoa, ilmeisin on historiallisessa kehyksessä Rolfin tarina. Kerronnan kautta pääsee tutustumaan Petteriin ja Hannuun. Petterin kerronassa, Petteri on rohkea, ja Petteri tietää asiat, mutta hän keksii aina verukkeita sille, että joko möhlii asiat tai ei pysty tekemään mitään. Petteri kertoo Martin olevan kömpelö, saamaton ja likinäköinen. Tekstistä kuitenkin ilmenee, että Martti saa aikaan, uskaltaa, ajattelee, ja opettelee uusia asioita. Marttiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja Petteriin väheksyvästi lähinnä säälien. Tarinan loppuessa Martti nimitetään lippumieheksi ja hän saa komentoonsa ratsuosaston, ja saa pestin palkkioineen. Petteri saa sen sijaan palata Turkuun.

Erkki Rekimiehen Susi-Rolf, Martti ja minä on nasevasti kirjoitettu seikkailukertomus nuorille, aivan pienimmille eivät kerronnan tasot ehkä aukene, mutta itse tarina on jännittävä, ja historiaan tutustumisesta on aina hyötyä.

*****

Erkki Rekimies (1923 - 1995) oli laadukas seikkailukertomuksia kirjoittanut lehtimies, olen blogannut hänen kirjoittamistaan teoksesta Laatokan lentäjät sekä Näkymätön intiaani.

Helmet-kohta 38 toteutetaan haave (useitakin)

Erkki Rekimies: Näkymätön intiaani

Erkki Rekimies: Näkymätön intiaani, WSOY TaskuSet 1975, sivumäärä  120.

Erkki Rekimiehen Näkymätön intiaani on perinteinen nuorten villin lännen intiaaniseikkailu.

Postivaunut vievät postia ja ihmisiä Denveriin. Vaunuja seuraa yksinäinen intiaani Tomolo yhdessä kesyttämänsä suden Lobon kanssa. Tomolo on menettänyt vanhempansa 3-vuotiaana Arapahojen tapettua nämä. Tomolon isä on ollut valkoinen ja äiti intiaani. Tomolon on kasvattanut Kojootinhäntä niminen intiaani. Nyt Tomolo etsii vastauksia vanhemmistaan.

Vaunuista näkyy myös sata sotaisaa arapaho-intiaania. Virtaa ylittäessä vaunujen pyörä irtoaa ja vaunujen ajajat ja matkustajat joutuvat yhteistyöhön. Matkustajia on Isä Tonio, pappi, joka on kastanut Tomolon, kauppias Waterbottom, hänen kaunis tyttärensä Dolores, entinen seriffi Wilson, ja hänen mukanaan on vanki Mac. Intiaanit vaativat hevosia ja Dolores'ta. Arapahojen päällikkö on Culpalan. Wilson ei suostu vaatimukseen. Intiaanit haluavat myös Waterbottomin, joka on huijannut myymällä käyttökelvottomia aseita intiaaneille, yhdessä Ben Finmarkin kanssa, jonka intiaanit ovat jo tappaneet. Finnmark oli Tomolon isä. Vaunuja ajavat Hank ja Joe, lisäksi Waterbottomin orjana tai palvelijana on musta mies, jota sanotaan Aleksanteri Suureksi.

Juoni on itse asiassa hyvin perusteltu, ja jännite kohoaa. Tomolo joutuu kärsimään siitä, että on intiaani, ja hän joutuu kauppa-asemalla valkoisten kynsiin. Tomolo pääsee suden avulla pakoon. Häntä kuitenkin auttaa myös yksi valkoisista ja kertoo, ketkä olivat hänen vanhempansa. Äiti on ollut sosonien päällikön tytär.

Toisaalla intiaanien piiritys laukeaa väkivaltaan ...

Kirjan nimi viittaa Tomolon saamaan korpin sulkaan, jonka hän uskoo tekevän hänet näkymättömäksi. Jouduttuaan valkoisten väijytykseen, hän tajuaa, että taika ei auta valkoisten maailmassa. Itse asiassa sekä Mac että isä Tonio on hyötynyt Tomolon antamasta kullasta, valkoinen mies ei tässä ole puhdas omaltatunnoltaan. Tomolo suuntaa sosonien maille ja aikoo opettaa heille taikuuttakin suurempaa, valkoisen miehen kirjainten salaisuuden.

*****
Erkki Rekimies (1923 - 1995) oli laadukas seikkailukertomuksia kirjoittanut lehtimies, olen blogannut hänen kirjoittamistaan teoksista  Susi-Rolf, Martti ja minä ja  Laatokan lentäjät.

Erkki Rekimies: Laatokan lentäjät

 

Erkki Rekimies: Laatokan lentäjät, WSOY 1963, Nuorten Toivekirjasto n:o 150. Sivumäärä 118.

Erkki Rekimiehen (1923 - 1995) Laatokan lentäjät -kirja kertoo takakannen mukaan tositapahtuman vuodelta 1933, jolloin lumimyrsky yllätti Valamon saarelta postia kuljettaneen armeijan lentokoneen sekä sitä auttamaan tulleen lentokoneen. 

Pentti Tevä, nuori huimapää ja tarinan sankari, on lentokiellossa lenneltyään Sortavalassa siltojen alta ja aiheutettuaan torikauppiaiden keskuudessa kauhua ja epäjärjestystä.

Tevän lentokiellon aikana lumimyrskyssä Valamon luostarisaarelta lähtenyt lentokone tekee pakkolaskun, kuten sitä pelastamaan tullut lentokone. Miehet ovat jäälautoilla kaukana rannasta. Aatelismies ja upseeri Espoo, eräs haaksirikkoisista, pääsee kiinteälle jäälle ja tarpoo hälyttämään apua tai hätä on tiedetty, mutta Espoo pystyy kertomaan sijaintitietoja. 

Pentti Tevä lähtee lopulta pelastamaan lentokiellostaan huolimatta hädässä olevia ja saa miehet jäälautoilta Laatokalta turvaan. Viimeisessä luvussa mainitaan, että Pentti Tevä Talvisodan aikana lempinimellä Ax, murskaantui koneeseensa sodassa.

Tarinassa Valamon luostari -saarta kuvaillaan varsin vähän, mutta todetaan että luostarin toimintaa olisi ollut muillakin Laatokan saarilla. Haaksirikkoiset olivat Markatsimaan saaren lähellä, josta paikasta on useita viittauksia netissä.

Nuorelle lukijalle varsin jännittävä kirja, jossa armeijan hierarkia, mutta toisaalta reilu kumppanuus ja huimapäisyys hakevat sijaa pelastusoperaatiossa. Hieno seikkailu siis, ja avartava nykynuorelle. 

Leif Hamren Hyppää Petter ja Lentokone kadoksissa ovat minusta hieman samaa "sarjaa". Huonohko bloggaus niistä on  täällä.

Kirjan kuvailu on hienoa, mutta minusta hieman irrallista:

"Sulasta kohoava harmaa huuru peittää näkyvistä taivaanrannan. Se on kuin muuri tai esirippu, joka häälyy ilkkuen kaikkiin suuntiin ja kätkee taakseen vuorosanansa unohtaneet näyttelijät".

Lainaus sivulta 74 luvun 7 alku.

Rekimieheltä olen blogannut myös Susi-Rolf, Martti ja minä