sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Rex Stout: Murhaajan tyyliin

 


Rex Stout: Murhaajan tyyliin, alkuteos Plot It Yourself 1959, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY 1995, Sapo 383 sivumäärä 229, Nero Wolfe #22

Tämä Rex Stoutin kirjoittama Nero Wolfe tarina Murhaajan tyyliin sukeltaa kirjojen maailmaan. Aivan alussa Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin toteaa, että Nero Wolfe lukee parisen sataa kirjaa vuodessa. Archie Goodwin jakaa Wolfen lukemat teokset neljään luokkaan A, B, C ja D. Kategorian A kirjassa Wolfe käyttää kultanauhaista kirjanmerkkiä ja aloittaa lukemisen ennenkuin tilaa Fritzilta olutta, ja D-kategoriassa, hän kääntää sivun merkiksi, mihin kohtaan on jäänyt, ja Nero Wolfe odottaa, että Fritz Brenner tuo olutta ennen kuin hän aloittaa lukemisen. A-kategorian kirjoja hän lukee vuodessa puolenkymmentä. Nero Wolfella  on kultainen kirjanmerkki Philip Harveyn teoksessa Miksi jumalat nauravat. Teos on kuvitteellinen kuten muutkin dekkarissa mainitut opukset. Philip Harvey soittaa Nero Wolfelle (Archie on luonnollisesti puhelimessa). Harvey haluaa tulla Kansallisen kauno- ja näytelmäkirjailijoiden liiton ja Amerikan kustantajien yhdistyksen kanssa pyytämään neuvoa ja apua Wolfelta. Seitsemän henkilöä saapuu seuraavana päivänä toimistoon Nero Wolfen orkidea-hetken jälkeen. Kysymys on plagiointisyytöksistä. Kun kirjailija on julkaissut menestysteoksen, tulee plagiointisyytös juonen osalta. Myöhemmin kirjailijan luota löytyy salaperäinen käsikirjoitus, jossa on samanlainen juoni ja samat henkilöt. Osa jutuista on sovittu korkeaan summaan eli 85 000 dollaria. Yksi juttu on päätynyt alioikeuteen ja korvaussummaksi on määrätty yli 100 000 dollaria. Tapahtuma-aika on 1958, jolloin nuo summat olivat huomattavia.

Archie Goodwin on mukana tilaisuudessa, hän on ollut katsomassa Mortimer Oshinin näytelmää Tynnörillinen rakkautta. Oshin on saanut plagiaattisyytöksen Kenneth Rennertillä, jonka 6-liuskainen käsikirjoitus Vakallinen lempeä on löytynyt Oshinin arkistokaapista.

Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan ja loppujen lopuksi murhatalkoiden jälkeen ratkaisee plagioijan ja murhaajan lukemalla kirjoja. Murhaajan tyyliin on hyvin mielenkiintoinen dekkari, joka valottaa myös (tuon aikaista) kirjailijoiden ja kustantajien välistä suhdetta. 

Pidempi oppimäärä
Seisemän hengen porukka käy neuvottelut osuuksista, miten Nero Wolfen 5000 dollarin etumaksun osuudet jaetaan. Tilanteen muuttuessa neuvotteluita käydään uudestaan. Teoksessa viitataan myös kirjailijoiden sopimuksiin, esimerkiksi elokuvasovitusten ja käännösoikeuksien suhteen. 

Nero Wolfe lukee alkuun kaikki alkujaan neljä valekäsikirjoitusta, ja tajuaa, että kirjoittaja on sama, vaikka plagiointisyytöksien esittäjiä on neljä, jokaisessa eri henkilö. Valekirjailija käyttää paljon puolipistettä, sanaa vakuuttaa, sekä sanontaa "tyhjän päiten", lisäksi kappalejako on samanlainen.

Plagiointisyytöksiä on ollut neljä ja viides on vireillä Amy Wynnin kirjaan, huijarin piilottamaa valekäsikirjoitusta ei ole vielä löydetty hänen luotaan. Archie Goodwin lähtee jututtamaan plagiaattisyytöksiä tehneitä kirjailijoita ja saa tympeän vastaanoton, hänet heitetään joka paikasta ulos, Ensimmäisen ja viidennen plagiaattisyytöksen on tehnyt Alice Porter, joka on julkaissut heikolla menestyksellä 24 tarinaa lapsille, joista yksi on  Koi joka söi maapähkinöitä. Toinen on yli kuusikymppinen ensimmäisen maailmansodan veteeraani Simon Jacobs, joka on alkuun kirjoittanut roskalehtiin ja julkaissut myöhemmin romaanin Sulkutulta aamunkoitossa jonka myynti on ollut 35000. Jane Ogilvyllä ei ole julkaisuja.  Kenneth Rennert on valmistunut Princetownista 1950, saanut  potkut töistä 1954. Hän on myynyt tv:lle 9 käsikirjoitusta. Tutkimukset ovat jumissa, kunnes päätetään maksaa Simon Jacobsille 20 000 dollaria paljastuksista. Simon Jacobs on väittänyt kirjoittaneensa teoksen Kaikki minun on sinun, joka on juoneltaan ja henkilöiltään identtinen kuin Richard Echolsin romaani Pidä kiinni kaikesta mitä sinulle annan. Toimi käynnistää murhatalkoot, jotka Nero Wolfe loppujen lopuksi selvittää. Nero Wolfella on Archien lisäksi apunaan yksityisetsivät Saul Panzer ja Theodolinda "Dol" Bonner. Nero Wolfen kokki Fritz Brenner epäilee Dol Bonnerin yrittävän tulla hänen keittiöönsä, koska tämä on nainen. Brenner suhtautuu omistavasti omaan huippukeittiöönsä.

Pisin oppimäärä
Philip Harvey on asian alkuunpanija (eikä syyllinen). Hän on kirjoittanut laatuteoksen Miksi Jumalat nauravat, jota on myyty vain 9000 kappaletta, viittä aiempaa on myyty vielä vähemmän. 

Nero Wolfe antaa myönteistä palautetta murhaajalle tämän nokkeluudesta. Nero Wolfe lopulta pääsee jäljille luettuaan kirjoja, ja tajuaa kenen tyylillä valekäsikirjoitukset on rustailtu.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

torstai 11. heinäkuuta 2024

Erkki Liikanen: Komissaari

 


Erkki Liikanen: Komissaari, Siltala 2021, sivumäärä 384.

Taustaa: 
Erkki Liikanen (s. 1950)  oli  SDP:n kansanedustaja (1972 -1990) ja Holkerin hallituksen valtiovarainministeri (1987-1990), ja vuosina 1990 -1994 Suomen suurlähettiläänä EU:ssa ja kun Esko Ahon hallitus oli erimielinen Suomen ensimmäisestä EU-komissaarista, demaripresidentti Ahtisaari nimitti demari Erkki Liikasen 1994 komissaariksi  Suomen liittyessä EU:n jäseneksi 1995. Erkki Liikanen aloitti legendaarisen Jacques Delorsin (komission puheenjohtaja 7.1.1985 -24.1.1995)  komissiossa, jonka jälkeen hänet nimitettiin  Jacques  Santerin komissioon, jossa Liikanen vastasi budjetti - ja henkilöstöasioista vuosina 1995- 1999. Liikanen toimi myös komissaarina vuosina 1999-2004 Manuel Marinin komissoissa, vastaten  yritystoiminta- ja tietoyhteiskunta-asioista.

Tämä on sarjaa kahden euron ale-laarikirja.

Liikasen mukaan Brysselissä olo oli helpompaa kuin Suomessa, kun kadulla kukaan ei häntä tunnistanut. Komissaari ei edusta jäsenmaata, mutta Liikanen aloitti kuukausittaiset Suomen komissaarin tapaamiset suomalaisten meppien kanssa Myös presidentti Ahtisaaren kanssa oli tapaamisia.

Tuona aikana linjattiin talous- ja rahaliiton perusteet ja siirryttiin euroon. Vuonna 1996 Britanniassa oli BSE eli hullun lehmän tauti, josta oli sotkua. Maatalousasioissa oli (jo tuolloin) paljon setvittävää, myös "maatalousreformi oli hankalassa vaiheessa". Lisäksi komission ja parlamentin välillä oli aika ajoin luottamuspulaa. Parlamentilla oli tuolloin vähemmän päätösvaltaa.

1990-luvun lopulla puhuttiin Puolan, Tsekin ja Unkarin liittymisestä Natoon (joka lopulta toteutui 1999), myös Baltian maat halusivat Natoon. Samat maat olivat EU:n porstuassa, ja kaikki ovat nykyään Natossa ja EU:ssa. Venäjä ei halunnut Natoa rajoilleen, mikä ei trion liittyessä toteutunut.

Isoja asioita yritettiin linjata tai edistää: Euroopan kilpailukyky, tietoyhteiskunta, kemikaalivirasto ...

Ikäviä asioita olivat Kosovon kriisi, kaksoistorni-isku, joka ajassa on omat kriisinsä.

Tekstissä ilmenee myös  että Liikanen lenkkeili ja juoksi maratonin aikaan 4:03. Lisäksi on mainintoja perheestä, jotka sivuutan bloggauksessani.

Erkki Liikasen kirja Komissaari on hyvä kirja Brysseliin EU-asioissa menijöille, mutta minulle se oli liian kuiva ja pikkuasioihin tarttuva, ansiokas työ kuitenkin.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

Rex Stout: Jos kuolema uinahtaa

 



Rex Stout: Jos kuolema uinahtaa, alkuteos If Death Ever Slept, 1957, suomentaja Reijo Lehtonen, kasettiäänikirja 1992, lukija Lars Svedberg. Nero Wolfe #20. (c) Rex Stoutin oikeudenomistajat ja WSOY.

Jos kuolema uinahtaa -dekkari alkaa sanaharkalla salapoliisi Nero Wolfen ja hänen uskollisen apurinsa Archie Goodwinin välillä. Sanat sinkoilevat, kun Wolfen hiekkakivilinnaan saapuu miljonääri Otis Jarrel, joka on Kuka on kukin -teoksen mukaan kapitalisti, hän ostaa ja myy (mitä vaan). Herra Jarrel tahkoaa rahaa ja asuu 20 huoneen kattohuoneistossa. Tehtävä on hänen mielestään yksinkertainen, hän haluaa päästä eroon miniästään, joka on käärme. Miljonääri tarjoaa 10 000 taalan ennakkomaksun. Hän pestaa Archie Goodwinin yksityissihteerikseen pois potkitun tilalle. Archie esiintyy nimellä Alan Green.

Jarrell raivoaa, että "joku  tärvelee liiketoimiani". Hän epäilee miniäänsä Susania, hän on käärme, "liukas kuin läski". Jarrell on hävinnyt miljoonakaupat, hän on erottanut entisen sihteerinsä James L. Eberin, vaikka epäilee myös miniäänsä, jota nimittelee koko ajan käärmeeksi.

Tämä on minusta hauska ja hyvä dekkari. Kun Archie menee Jarrelin luksuskämppään, hän kuulostelee, kuuluuko sihinää tai kalkkarokäärmeen kalinaa. Hän kuvailee Jarrelin kattohuoneistossa asuvia erikoisia henkilöitä. Heitä on  Otis Jarrell, hänen toinen vaimonsa Trella, tytär Lois, poika Wyman ja tämän vaimo Susan (joka ei Archien mukaan sihise eikä kalise), pikakirjoittaja Nora Kent, joka on ollut Jarrelin palveluksessa 22 vuotta. Lisäksi kirjassa esiintyy Trellan veli Roger Foote, ja perheystävä ja Jarrelin kilpailija Corey Brigham.

Goodwinin tarkoitus on ajaa takaa käärmettä. Hän oleskelee talossa ja käy keskusteluja henkilöiden kanssa, ja kuvailee vuolaasti näkemäänsä. Otis Jarrell on epäluuloinen, hänellä on jo vuonna 1957 valvontakamera, joka ottaa valokuvan tiettyyn tilaan tulevasta henkilöstä. Vipinää syntyy, kun joku saapuu tilaan iso matto edessään. Pian huomataan, että Jarrelin .38  ase on hävinnyt. Goodwin kaipaa Nero Wolfen luo, jonne menee käymään. Orrie Cather tuuraa Archieta Nero Wolfen talossa. Archie antaa raporttinsa ja Nero Wolfe pyytää miestä takaisin "kotiin", mutta Archie sinnittelee talossa ja tulee vasta kun murhia alkaa tapahtua. Ensin ammutaan entinen sihteeri Eber ja sitten Brigham. Nero Wolfe laittaa ison vaihteen silmään ja Archie, Orrie, Saul Panzer, Fred Durkin, ja naisetsivät Col  Bonner ja Sally Colt tekevät kenttätutkintaa, etsivät esimerkiksi surmaluoteja ja myöhemmin asetta. Molempia vainajia oli ammuttu samalla aseella.

Tätä oli aika ajoin mukava kuunnella, ongelma oli, että tämä oli kasettiäänikirja, ja kasetit olivat elinkaarensa päässä, mutta Vaski-kirjastoissa tätä ei ollut paperikirjana, eikä e-kirjana. Kirjaa oli myynnissä käytettynä, alin hinta oli 25 euroa. Nero Wolfe dekkareiden hinnat vaihtelevat netissä  yhdestä eurosta 60 euroon. Ostin paperikirjan (25€) ja luin sen kokonaan uudestaan. Kunnon harrastuksiin kannattaa satsata myös rahaa.

Lopuksi kirjaan hajanaisia asioita, joihin itse kiinnitin huomiota.
Jos kuolema uinahtaa on lainaus Lois Jarrelin Jyrsijän sielunmessu -runosta, jonka hän 9-vuotiaana kirjoitti ammuttuaan oravan.
Jarrellilla oli kattohuoneistossaan studiohuoneessa televisio. Jarrelin huoneen ovella on valvontakamera joka pystyy ottamaan yhden kuvan filmille ja tekemään hälytyksen valvontafirmaan.
Goodwin havainnoi syömistä Jarrelilla. Ruuaksi on alkuun lampaanreittä, jota syödään kuin kuorma-auton kuljettajat, ja jopa kuin mierolaiset. Goodwin päätyy erään perheenjäsenen kanssa Marko Vuckicin perustamaan Rustermanin ravintolaan. Goodwin tekee järjestelyjä, ettei paljastuisi. Toive on turha, sillä pikakirjoittaja Nora Kent on kerännyt lehtileikkeitä kirjaansa, yhden Archie Goodwinista, tämä horjuttaa Orrie Catherin esiintymistä Archiena, kun Kent tulee vaahtoamaan Nero Wolfen luo.

Mainio opus, jonka lopussa selviää, oliko Jarrelin miniä käärme.

*****
Ajankuvana on baseball-seura Giantsin muutto San Franciscoon. Seura perustettiin 1883 nimellä New York Gothams ja pelasi vuodet 1885-1957 New Yorkissa nimellä New York Giants.

Archie havannoi Susania: 
"Hänessä ei ollut mitään matelijamaista","käärmeenpyynti", "vetäytyisikö onkaloonsa",  "Käärmeen myrkyllistä vaikutusta".

Suomalaista kansikuvaa ihmettelin, sillä siinä on Abloy-avaimia. Yhdysvalloissa tuolloin 1957 on tuskin ollut suomalaisia lukkoja. Yleensä puhutaan Yale-lukoista.


*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

torstai 4. heinäkuuta 2024

Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen, Rätingin paikka

 


Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen, Rätingin paikka, Tammi 2022, sivumäärä 362.

Antti Ruuskanen (s. 1984)  on suomalainen keihäänheittäjä, joka saavutti urallaan olympiahopeaa Lontoon kisoissa 2012 ja EM-kultaa 2014 ja EM-pronssia 2016. Hänen ennätyksensä on 88,98. Tämä on bloggaussarjaani "2 euron alelaarikirja". Kirja on tässä sarjassa aatelia, siinä on paljon tietoa ja sen luki mielellään.

Antti Ruuskanen muistetaan parhaiten Ronssi-Ruuskasena Lontoon olympiakisoista. Rion 2016 olympiakisojen alla Ruuskasen pronssi kirkastui hopeaksi ukrainalaisen keihäsmiehen dopingkäryn vuoksi. Rion kisoissa Ruuskanen oli kuudes.

Antti Ruuskanen syntyi helmikuussa 1984  Pielavedellä 3-lapsisen perheen kuopukseksi. Perheellä oli lehmiä ja Antti teki talon töitä, meni pyörällä koulun, harrasti monipuolisesti eri lajeja ja oli etevä etenkin pallonheitossa. Antti Ruuskasen ensimmäinen keihäsvalmentaja oli kansakoulunopettaja  Tenho Raatikainen (1928-2000). Ruuskanen luki Kuopion urheiluammattikoulussa itsensä automaatioasentajaksi. Kuopiossa treenattiin paljon ja Puijon portaat tulivat tutuiksi.

Ruuskanen oli Pihtiputaalla ensimmäisen kerran leirillä 1990-luvulla, myöhemmin heittäjänä keihäskarnevaaleilla. Ruuskasella oli urallaan viisi valmentajaa. Ensimmäinen kansakoulunopettaja Tenho Raatikainen, joka oli aiemmin Juha Laukkasen valmentaja. Aki Parviainen tuli remmiin 2011, ja Lontoosta tuli olympiamitali. Ruuskanen voitti tämän jälkeen keihään EM-kultaa 2014 ja pronssia 2016.  Menestys ei tullut helpolla.

Ruuskanen valittiin moniin kisoihin varamieheksi ja uraa jarrutti lukuisat vammat ja niiden leikkaukset. Suurheittäjä Tero Pitkämäki oli huipulla pitkään ja hän on syntynyt 1982, kun 1984 syntyneitä olivat Teemu Wirkkala, joka saavutti MM-kullan alle 18-vuotiaissa ja EM-kultaa alle 20-vuotisissa, ennätys oli  87.23, ja Tero Järvenpää, jonka ennätys oli 86,68, hän oli 2008 olympianelonen. 

Teoksessa on avattu myös urheilijan saamaa julkisuutta, palautetta ja apurahasysteemiä. Urheilusponsorointia on myös valotettu hyvien ja huonojen kokemusten pohjalta.

Rätinki -asia nousee aivan kirjan lopussa, kun urheilu-uraa, joka loppui 2021, analysoidaan.

Tämä kirja oli sarjassa 2 euron alelaarikirja aivan loistava ja on varmasti myös kirjoittaja Leena Lehtolaisen (s.1964) ansiota. Lehtolainen on tutumpi Maria Kallio - sarjasta.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Rex Stout: Viittä vaille vainaja

 

Rex Stout: Viittä vaille vainaja, alkuteos Might As Well Be Dead, 1956, suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 126, sivumäärä 193. Nero Wolfe #19

Tarinan alussa Nebraskan Omahasta saapuu äveriäs rautatavarain tukkukauppias James R. Harold. Kauppias on saanut vihjeen, että Wolfe voisi löytää 11 vuotta kateissa olleen poikansa, mutta haluaa, että etsijöinä olivat Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin ja yksityisetsivä Saul Panzer, kertoen Wolfelle syyn "koska olette liian lihava ja laiska" s. 6. 

Kauppiaan poika Paul Harold valmistui 1945 yliopistosta ja meni isälleen töihin. Liikkeestä hävisi iso tukku rahaa, ja isä karkoitti pojan. Nyt rahavarkaus selvisi, ja isä haluaisi syyttömän pojan kotiin. Paul on lähettänyt sisarilleen ja äidilleen kortteja New Yorkista. Aiemmat yksityisetsivät eivät ole saaneet pojasta mitään vihiä. Kauppias lätkäisee 3000 dollaria etumaksuna kuluihin. Ainoa konkreettinen vihje on pojan polvivamma. 

Nero Wolfe päättelee, että Paul on vaihtanut nimensä kuitenkin niin, että alkukirjaimet P. H ovat jäljellä. Tehtävä tuntuu kuitenkin mahdottomalta, mutta Nero Wolfen lehti-ilmoitukseen P.H:stä tulee yllättävä vastaus, yksi P. H eli Peter Hays on syytettynä murhasta. Archie Goodwin kipaisee oikeussaliin, valamiehistö toteaa syylliseksi Hays'in ensimmäisen asteen murhaan, joka oli tapahtunut alkuvuonna 3.1.1956. Murhattu oli Michael M. Molloy 43-vuotias kiinteistövälittäjä, jonka avioliitto veteli viimeisiään. Peter Hays tunsi rouvan Selma Mollowin ja  Hayesin asianajaja Albert Freyer epäilee, että Hays suojelee rouva Mollow'ta, rouva taas epäilee Haysia.  

Wolfe päättää selvittää, kuka murhaaja on ja käynnistää kalliin ja tehokkaan koneistonsa ja jauhaa loppuun asti, mutta ei ilman menetyksiä.

Rex Stoutin Viittä vaille vainaja on jännittävä kuka sen teki ja miksi -dekkari, jossa jännitys tiivistyy loppua kohti.

Pidempi oppimäärä.
Tutkimukset, vaikka ovat vaiheikkaat ja ruumiita tulee kolme lisää, kestävät vain viikon alkukeväästä.
Peter Hays on vaihtanut nimeään, eikä ole suostunut puhumaan taustastaan mitään. Hänet on houkuteltu paikalle, lyöty tainnoksiin, ja murha-ase on laitettu hänen taskuunsa. Peter Hays on tekstintekijä mainostoimistossa, pidetty työntekijä. Hays ei halua isän tietävän, mistä häntä epäillään.
Nero Wolfe laittaa etsivätrion Saul Panzerin, Fred Durkinin ja Orrie Catherin lisäksi Johnny Keemsin eri tehtäviin. Johnny Keems  esiintyy seitsemässä tarinassa, joista osa on lyhyt tarinoita. Johnny Keems murhataan, ajetaan autolla yli  ja Nero Wolfe lohkaisee 50 000 dollarin palkkiostaan 16 667 dollaria, eli kolmasosan Keemsin leskelle. Varastetulla autolla yliajo ei ole aivan harvinainen kuolinsyy Nero Wolfe tarinoissa.
Etsivistä Saul Panzer on paras, hän pääsisi Archien mukaan hänen paikalleen, mitä Keems yhteen aikaan halusi. Myös Orrie Cather haluaisi Archien paikalle.
Valitettavasti tutkimusten edetessä myös liikaa tietävä sisäkkö murhataan.

Pisin oppimäärä
Nero Wolfe organisoi etsivät penkomaan vainajan elämää, ja langanpäitä alkaa löytyä, niitä keritään ja osasta löytyy outoa toimintaa. Etsivät tarkastavat kaikki faktat ja oudot sattumat, sitten samean veden kalat uivat pintaan ja Nero Wolfe kalastaa konnaa ja hän jää koukkuun. Motiivi murhiin oli raha tai tarkemmin petos tai petokset. Nero Wolfe pyytää tarkastaja Cramerilta tuntia, jossa hiillostaa henkilöitä, murhaajaa ja hänelle alibeja antanutta henkilöä. Murhaaja kypsyy ennenaikaisesti.

Paul Harold menee naimisiin ja isä ja äiti ovat löytäneet poikansa.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Jarkko Sipilä: Pelontekijät

 

Jarkko Sipilä: Pelontekijät, Crime Time 2021, Takamäki-sarjan osa 21/22, sivumäärä 329.

Tarinan ensitahdit tapahtuvat vuonna 2006, jolloin taparikollinen Paavo Ojala suivaantuu 12-vuotiaan poikansa Tepon jatkuvasta koulukiusaamisesta ja ampuu koulun rehtorin. Isä Paavo tähdentää pojalleen Tepolle, ettei saa vasikoida, ihmisille on annettava ansionsa mukaan sekä hommat on hoidettava itse.  Tämän jälkeen tarina siirtyy vuoteen 2021, jossa Paavo vapautuu elinkautisesta 15 vuoden lusimisen jälkeen. Teppo on vastassa isukkia ja hän on kasvanut isättä isän oppien mukaan, poika on rikollinen ja istunut jo linnassakin. Isä majoittuu poikansa kämppään. Tepolla on kaverinsa Brutskun kanssa keikka, jossa pitää nyhtää autokauppias Markku Tähtiseltä muistitikku (kansikuva). Brutsku kohdistaa Tähtiseen väkivaltaa, Tähtinen kuolee (sairaskohtaukseen), mutta muistitikkua miehellä ei ole. Teppo ja Brutsku upottavat ruumiin Vuosaaren vesillä. 

Tästä alkaa mielenkiintoinen poliisitutkinta, jossa on monta lonkeroa. Myös konnia on moneen lähtöön ja kaikkia kiinnostaa muistitikku. Mitä muistitikulla on? Mitä touhuaa vankilasta vapautunut vanhan liiton väkivaltakonna ja kajahtanut isä-Ojala? 

Pelontekijöiden yksi teema on pelko, mutta muita ovat yhteiskunnan muuttuminen, poliisin kunnioituksen väheneminen, yhteiskunnan raa'istuminen, digiturvallisuus ja arkaluonteisten tietojen suojaaminen.

Dekkari päivittää eri Takamäki-sarjan henkilöhahmoja. Vanhempi Takamäki on murharyhmässä yhdessä Mikko Kullan ja Anna Joutsamon kanssa, nuorempi Takamäki partioi yhdessä Milka Mustavaaran kanssa. Atari-poliisi Suhonen operoi rikollisten kanssa valehenkilöllisyydellä, etenkin vinkkimies Eero Salmela, tämä pikkurikollinen ja Suhosen lapsuuden ystävä ottaa roolia. Tutkinnan kannalta ratkaiseva tieto vuodetaan myös  Atari Suhoselle, joka on myös loppukahinoissa aitiopaikalla.

Jarkko Sipilän dekkari Pelontekijät kuvaa kiinnostavasti nykyajan rikoksia ja niiden tutkintaa ja samalla tarkkaillaan muuttuvaa Helsinkiä ja kerrotaan sen historiaa.

*****

Jarkko Sipilä (1964 - 2022) oli asiallinen rikostoimittaja, joka oli syntyntynyt Helsingissä.  Jarkko Sipilä oli MTV:n rikostoimituksen päällikkö ja Sipilä raportoi keskeisistä henkirikoksista. 

Seuraavan lähde Elsa newsin haastattelu vuodelta 2014, (jota ei ole enää netissä). 

Sipilä suunnitteli jutun mukaan juonta miltei kauemmin kuin kirjoitti tarinaa. Itse kirjoitustyö vei aikaa yhdestä kahteen kuukauteen. Juoni hahmottui parissa kuukaudessa, kirjoittamisen jälkeen viimeistely vei aikaa. Kuten arvata saattaa Takamäki ei ole Sipilän alter ego. 

Olen blogannut sarjasta osat 14 Luupuisto, 17 Syvälle haudattu, 19 Uhripeli sekä 20 Syy tappaa  ja tämä on sarjan 21 osa, sarjassa ilmestyi vielä yksi dekkari Kahdesti tapettu.

torstai 20. kesäkuuta 2024

Rex Stout: Ennen keskiyötä

 


Rex Stout: Ennen keskiyötä, alkuteos Before Midnight 1955, suomentanut Seppo Virtanen, WSOY 1990, Sapo 45, sivumäärä 262. Nero Wolfe #18.

Ennen keskiyötä on järjestyksessään 18:s Nero Wolfe -dekkari, eletään dekkarin julkaisuvuotta 1955, jolloin järjestetään maailman suurin palkintokilpailu Pour Amour -hajuvesifirmsn sponsoroimana. Kilpailussa arvuutellaan runojen naisia, esimerkkinä kilpailun toinen tehtävä:

Oli puolisoni Aragon -
minä Kolumbusta kuuntelin
ja vuoksi tämän laivaston
Pian korut panttasin.

Vastaus on  kuningatar Isabella.

Pääpalkkiona on puoli miljoonaa dollaria, kokonaisvoittopotti on miljoonaa euroa. Kilpailusta on tullut valtavan suosittu. Kun jäljellä olevat viisi kilpailijaa on kutsuttu paikalle, kilpailun keksijä ja runotehtävien laatija Louis Dahlmann löydetään murhattuna. Kilpailun loput vastaukset ovat kateissa. 

Mainostoimiston Lippert, Buff & Assa johtotroikka ovat herrat Oliver Buff, Vernon Assa ja Patrick O'Garro, Lippert perusti yrityksen ja on jo kuollut. Trio saapuu asianajansa Rudolf Hansenin kanssa Nero Wolfen luo, joka ottaa kvartetin vastaan kello 11 ihailtuaan parituntia orkideoita. Mainostoimisto haluaa saada kampanjan päätökseen, asiaan sekaantuu hajuvesiyhtiön kulmikas johtaja Talbot Heery, jolla on omat bisnekset vaakalaudalla. Poliisi Cramerin johdolla etsii murhaajaa, Nero Wolfe varasta, ja yrittää saada sopimusta kilpailijoiden kanssa, miten kilpailu voidaan saattaa päätökseen. Kilpailussa jäljellä olevat ovat erikoislaatuisia. Los Angelesista kotoisin  oleva vanhapiika Gertrude Frazee on  Naisten luontoliiton perustaja, yhdistyksen 300 jäsentä ratkovat viikottain runotehtäviä. Tämä on ollut aikaa ennen internettiä, ja matkapuhelimia. Archie Goodwin kirjoittaa "kuulemiset" pikakirjoituksella, ja myöhemmin kirjoituskoneella Nero Wolfelle puhtaaksi. Naiskilpailjoita ovat monia. Susan Tescher, Clock-aikakausilehden toimittaja, saa lehdeltä tukea, ja esiintyy uhmakkaana neuvotteluissa, hänellä on kuulemisessa lehden lakimies, yksi toimittaja ja päätoimittaja mukana. Rouva Carol Wheelock on päättänyt rikastua, hän on niin maanistunut, että enää ei aterioi eikä nuku, hän popsii vain vitamiinipillereitä. Mieskilpailijoista Philip Younger on vävyn kustantamalla eläkkeellä, hän oli menettänyt 25 vuotta sitten varansa pörssiromahduksessa ja saa kilpailusta sydänoireita. Opettaja Harold Rollins on kokenut tehtävät haasteena.

Nero Wolfen työtä haittaa se, että kaikki kilpailijat ovat eri mieltä, lisäksi mainostoimiston kvartetti ja parfyymitehtaan omistaja Heery ovat erimieltä miltei kaikesta. Mainostoimiston kvartetti milloin pestaa Nero Wolfen ja milloin antaa hänelle kenkää. Archie Goodwin on puskurina asiakkaiden ja Nero Wolfen välissä. 

Lopulta Nero Wolfe selvittää koko vyyhdin, varkauden lisäksi myös murhan, sillä murhaaja astui Wolfen varpaille.

Rex Stoutin Ennen keskiyötä on viihdyttävä dekkari ja asetelma on jännitteinen, loppuratkaisu ei yllä  aivan parhaimpien dekkarien tasolle.

****
Huomioita dekkarista
Lopun lässähdys johtui minusta siitä, että tässä osassa 18, oli "murhakaava" samantyyppinen kuin osassa 2.
Archie haaveilee, että pääsee katsomaan New Yorkin Giantsin baseball-ottelua, ja soittelee Lily Rowanille. Wolfe vaatii Archielta paljon, joten kuhertelut ja iltamenot jäävät. Tätä lukiessa googlasin ja nykyisin Archie Goodwin -niminen pelaaja pelaa baseballia.
Nero Wolfe syö ruokaa, ja tässä osassa Friz tekee isännälleen lintupaistia, makkaraa, hapankaalia, Nero Wolfe yrittää vähentää oluen juontia 12 pulloon päivässä.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Rex Stout: Mustan vuoren varjossa

 

Mustan vuoren varjossa. alkuteos The Black Mountain 1954, suomentanut Olli-Pekka Rönn, Viihdeviikarit 1987, sivumäärä  189. Nero Wolfe #17. 

Mustan vuoren varjossa -kirja vie Nero Wolfen juurilleen Montenegroon, joka tuolloin oli osa Titon (1892-1980) Jugoslaviaa ja Wolfe matkaa keskelle itsenäisyyspyrkimyksiä, jotka olivat tuolloin hentoja Titon  ja Neuvostoliiton painostuksessa. Montenegro itsenäistyi kansanäänestyksen jälkeen 3.6.2006.

Teoksen alussa Nero Wolfen montenegrolainen ystävä ravintoloitsija  Marko Vuckic ammutaan New Yorkissa kadulle. Wolfe joutuu tunnistamaan ruumiin. Marko Vuckic, joka oli Wolfen läheisin ystävä, söi kerran kuussa Nero Wolfen luona ja kerran kuussa syötiin Vuckicin omistamassa Rustermanin ravintolassa. Nero Wolfe on kansallismielinen. Vaikka yhdessä kirjassa hän mainitsee, että on syntynyt Yhdysvalloissa, hän on montenegrolainen ja syntynyt Montenegrossa. Nero Wolfe osaa serbo-kroatiaa (luultavasti Montenegrossa puhutaan montenegroa?). Nero Wolfe on asunut lapsuutensa Montenegrossa ja palvellut ensimmäisessä maailmansodassa maan armeijassa vuoteen 1916 asti, kunnes nälkiintyi ja liittyi Yhdysvaltain armeijaan.

Nero Wolfe lopettaa kaikki muut tutkimukset, ja varojaan säästämättä alkaa tutkia ystävänsä murhaa. Marko Vuckic on lahjoittanut rahaa järjestölle, jotta Montenegro itsenäistyisi, joka tuolloin oli siis osa Jugoslaviaa. Jugoslavia oli kallellaan Neuvostoliittoon, Tito oli kommunisti ja kirjassa  Neuvostoliitolla on vahva (mutta epäselvä) jalansija maassa. Tutkimusten kuluessa Wolfen luo tulee hänen omapäinen adoptiotyttärensä Carla Britton, joka on avioitunut ja jo leskeytynytkin. Carla ja Nero ovat molemmat itsepäisiä, ja heidän on vaikea tulla toimeen keskenään. (Carla esiintyi dekkarissa Yli kuolleen ruumiini nimellä Carla Lovchen).

Carla Britton on toiminut Montenegron itsenäisyysliikkeessä, jota puolestaan Nero Wolfe ei ole rahoittanut. Nero Wolfe on kuitenkin toiminut toisen organisaation kautta tai  lähettänyt rahaa. Kirjassa on paljolti kyse, kehen voi luottaa, ja kaikki pelkäävät pettureita. Nero Wolfe pohtii, oliko Vuckicin organisaatiossa Titon tai Neuvostoliiton agentteja. Vuckic oli itse lahjoittanut 60 000 dollaria ja  kerännyt puoli miljoonaa dollaria, joka 1950-luvulla oli suuri summa rahaa. 

Nero Wolfe tajuaa, että ratkaisu on Montenegrossa, kirjan nimessä Musta vuori viittaa Montenegroon. Ilmenee, että Carla on kadonnut, ja on murhattu.  Nero Wolfe saapuu maahan ilman passia tai henkilöllisyystodistusta salanimellä Tone Stara, ja Archie esiintyy hänen Yhdysvalloissa syntyneenä poikana. Montenegrossa Wolfe luovii salaliitoissa, kehenkään ei voi luottaa täysin. Nero Wolfe suuntaa syntymäpaikkaansa Galicniciin Albanian rajalla (tässä on siis ristiriita, kun yhdessö dekkarissa kerrotaan hänen syntyneen Yhdysvalloissa). Wolfe saa selville murhaajan, mutta joutuu huijaamaan Titogradin (nykyinen Podgorica) viranomaisia, jotta saa konnan pois maasta. Laivamatkalla Yhdysvaltoihin tapahtuu välienselvittely, ja konna jää kiinni. 

Mustan vuoren varjossa on hyvin erilainen Nero Wolfe -dekkari, mutta avaa yksityisetsivän juuria. Teos mainitsee, että Jugoslaviasta olisi tullut paljon pakolaisia Yhdysvaltoihin. Archie Goodwin kertojana toteaa, että "etteivät serbit pahemmin välitä bosnialaisista ja vielä vähemmän kroaateista"  sekä  "Jugoslaviasta kotoisin olevat newyorkilaiset ovat melko nihkeitä avautumaan muukalaiselle ja taipuvaisia lyömään hanat tiukasti kiinni, jos heistä alkaa tuntua, että  heiltä urkitaan tietoja." sekä "Ylivoimainen enemmistö New Yorkin jugoslaaveista on Titon vastustajia ja käytännöllisesti kaikki neuvostovastaisia". 31.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Osallistun tällä Kirsin kirjanurkan dekkariviikkoon 10-16.6.2024. 

Tutustu myös dekkariseura ry:n toimintaan täällä. Tulen itse bloggaamaan vielä lopuistakin Nero Wolfe -dekkareista ja osasta lyhytjuttuja ja sen jälkeen P. D. Jamesin Alan Dalgliesh dekkareista.

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker Kuolemankauppiaat

 


Marko Kilpi: Undertaker Kuolemankauppiaat, Crime Time 2023, Undertaker 6, sivumäärä 511.

Kuolemankauppiaat on kuudes osa Marko Kilven  maanista Undertaker-sarjaa
Taktinen ydinlataus on räjäytetty kaupungin keskustassa. Tuomiokirkko, Yliopisto ja Valtioneuvoston linna ovat säpäleinä, ihmisiä on kuollut. Tämä on kuin tv-sarjasta 24.

Kuudes teos kertaa paljon päähenkilöille tapahtunutta. Päähenkilö hautausurakoitsija ja outo kaikkivoipa rikollinen Kivi on kohdannut saksalaisen Wulfin Tuomiokirkossa. Kiven oletetaan kuolleen, mutta hän on hengissä.

Kiven kilpimies Tuomas ja Tuomaksen tyttöystävä Maria eivät tiedä mitä tehdä. Järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivat poliisit ovat ymmällään. Poliiseista Tiina Koskelan kulissit romahtivat edellisissä osissa, kun hänen miehensä ryhmänjohtaja ampui itsensä (koska pelkäsi). Tiina elää, koska Kivi varoitti Tiinaa  ydinlatauksesta, ja Tiina hyppäsi mereen. Mitä tekee Tiina? Entä rikospsykologi Milla, joka on ihastunut Tiinaan, tunne on molemminpuolinen.

Kaupungin keskusta on pyyhiytynyt pois, pääministeri, Supon johto ja poliisijohto pohtivat kuka ja miksi ja mitä seuraavaksi. On isommasta kuviosta kysymys? Euroopan pankkisektori on kaatumassa. Velkaiset EU-maat eivät myöskään kestä, kaikki romahtaa korttitalon tavoin ja aiheuttaa levottumuuksia. EU:n rajoilta tulvii yhä uusia pakolaisaaltoja, vastaanottokeskuksissa on levottomuuksia. Seuraavaksi tietoliikenne takkuaa ja sitten bioase aktivoidaan. 

Vimmaisessa päättöosassa Undertaker-sarja hurjastellaan päätepisteeseensä.

******
Viimeisessä osassa selviää Jarmo Kiven tausta, edellisessä osassa ilmeni, että Kivi oli jättänyt työt Korporaatiossa, ja piileskeli. Hänen perheensä vaimo ja kaksi lasta huuhtoutui tsunamin mukana, ja "Kivi" otti hukkuneen Jarmo Kiven henkilöllisyyden. Hän on piileskellyt hautausyrittäjän valeasussa. Neljännessä osassa terroristit tappoivat hänen uusioperheensä. Tässä osassa Kivi yrittää pysyä hengissä, ja se tapahtuu kuten aiemmin, tappamalla muita ihmisiä. Viereltä lakoaa ihmisiä, mutta naisenergiaa puskee loppuun asti.  Jarmo Kivi hyvittää syntejään lopussa tuhoamalla järjestön, jota on ollut itse perustamassa.

Juonesta en kerro sen enempää, mutta meno on hengästyttävää ja pelottavaa, mutta tarinana tämä ei yllä alkuosien tenhoon, sillä tässä on liian isot kuviot kyseessä ja taistot ovat jo liian uskomattomia.

Olin huojentunut kun saaga päättyi. Koukuttavaa lukemista, mutta raakaa ja hurjaa.


Tervaleijona maistuu.


Tässä nykyinen rasia.

Marko Kilven (s. 1969) Undertaker-sarja on vimmainen, mutta hyvä.
1. Kuolemantuomio
2. Kuolemanenkeli
6.  Kuolemankauppiaat

Osallistun tällä Kirsin kirjanurkan dekkariviikkoon 10-16.6.2024. 

Tutustu myös dekkariseurs ry:n toimintaan täällä.

torstai 6. kesäkuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanpelko

 


Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanpelko, Crime Time 2021, pokkaripainos 2022, sivumäärä 347.

Kuolemanpelko on viides osa Marko Kilven Undertaker-sarjaa: Edellisen osan jäljiltä Tuomiokirkon vieressä on räjäytetty pieni ydinlataus ja hautausurakoitsija Kivi on kadonnut (kuollut?). Kiven kilpimies Tuomas ja hänen tyttöystävänsä Maria eivät tiedä mitä tehdä. Poliisitkin ovat ymmällään. Poliiseista Tiina Koskelan kulissit romahtivat edellisessä osassa. Kivi varoitti häntä ja Tiina hyppäsi ennen räjähdystä mereen. Mitä tekee Tiina? Entä muut poliisit, jotka Kivi lavasti rikollisiksi. Ulkomaiset terroristit tappoivat Kiven perheen ja räjäyttivät ydinlatauksen. Heidän pakonsa päättyi lentokoneen alasampumiseen.

Keskustasta on pyyhiytynyt pois Tuomiokirkko, Valtioneuvoston rakennus ja Yliopisto. Levottomuudet leviävät muihin EU-maihin. Kuka on vastuussa räjähdyksestä? Poliisi tutkii pienkoneen alasampumista, ydinräjähdystä ja poliisien erikoisryhmän virkavelvollisuuksien rikkomista.

Tuomas löytää Kiven metallisen Leijona tervalakritsipastilli rasian, jossa on muistitikku. Se käynnistää tietokoneen, missä on Kiven turvatalojen osoitteita. Tuomas ja shokissa oleva Maria menevät yhteen näistä asunnoista, johon yleisen kaaoksen turvin hyökkää kaksi piriveikkoa.


Tuomas ja Maria ovat hyökkääjien armoilla, miten heidän käy?

Kaikki tarinat menevät kirjassa rinnan, mutta lisäksi takaumissa seurataan tuntemattoman miehen pakenemista ja  erään Jussin vankilakeikkaa.  Tarinat yhtyvät tsunamia ennen Thaimaassa. Miten tämä liittyy Kiveen?

Missä on Kivi? Elossa vai kuollut?

Tämä Undertaker-sarjan viides osa Kuolemanpelko oli minusta sarjan osista ehkä huonoin, tässä tapahtui yllättävän vähän, tarina Suomessa polki tyhjää. Sen sijaan suolana oli katsaus Kiven pakomatkaan tsunamin aikana, miten hän menetti perheensä ja miten hän hankki uuden henkilöllisyyden.

Tämän jälkeen on julkaistu vielä kuudes osa, joka päättää Kiven tarinan?

5. Kuolemanpelko

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Rex Stout: Kultaiset hämähäkit

 


Rex Stout: Kultaiset hämähäkit, alkuteos The Golden Spiders, 1953, suomentanut Reijo Kalvas, Jännityksen mestarit 40 Book Studio 1990, sivumäärä 222, Nero Wolfe #16

Tarina alkaa, kun Nero Wolfe on huonolla tuulella, hän olisi halunnut kottaraisten kanssa salviaa, ei sahramia ja rakuunaa, kuten hänen yksityiskokkinsa Fritz Brenner oli laittanut. Kottaraiset pistetään pois, tosin  Archie Goodwin syö pari niistä. Nero Wolfe syö kananmunia ja paahtoleipää. Nero Wolfen luo pyrkii naapurustossa asuva 12-vuotias Pete Drossos. Hän puhdistaa liikennevaloissa autojen tuulilaseja. Hän on puhdistanut Cadillacin ikkunaa, kun  naiskuljettaja, jolla on korvakoruinaan kultaiset hämähäkit, anelee poliisia paikalle. Pete on ottanut ylös rekisterikilven tiedot: Connecticut YY 9432. Wolfe puhuu pojan kanssa etsivän työstä ja elämästä, ja tiedustelee poliisilta autosta.
Seuraavana päivänä ylikonstaapeli Purly Stebbins kertoo, että Cadillac on ajanut pojan yli, hänet on viety sairaalaan, jossa Pete on kuollut. Pete testamenttasi rahansa 4 dollaria 30 senttiä Nero Wolfelle.  Wolfe aloittaa tutkimukset, jotta Peten murhaaja selviää. Tutkimusten aikana tulee kaksi ruumista lisää, mutta konnat saadaan kiinni.
Erilainen Nero Wolfe dekkari, jossa lapsi on yksi uhreista ja etsiväkolmikko Fred Durkin, Saul Panzer, Orrie Cather sekä Archie Goodwin tekevät kaiken kenttätyön.

Pidempi oppimäärä 
Peten antamasta auton rekisterinumerosta ei ole apua, sillä kilvet on varastettu, myös auto on varastettu. Tutkimuksissa selviää, että Matthew Birch pakolaisavussa töissä oleva mies on myös yliajettu. Cadillac löytyy hylättynä. Upporikas leski Laura Fromm kyselee Nero Wolfelta jutusta ja palkkaa hänet. Nainen on pukeutunut kultaisiin hämähäkkikorvakoruihin. Frommilla on miljoonien omaisuus ja hän on pakolaisavun hallituksessa ja on  suuri hyväntekijä. Fromm antaa 10000 dollarin  shekin Wolfelle. Pian Fromm löytyy kuolleena.  Wolfe haluaa ansaita rahat selvittämällä murhat.
Wolfe lähettää etsivät kentälle ja Fred Durkin on peiteroolissa Leopold Heim. Archie hyödyntää Lon Cohenin Gazetten toimittajan tietolähteitä, palkinnoksi Goodwin antaa hänelle juttuja.
Nero Wolfe käy läpi Frommin lähipiirin. Fromm oli pakolaisavussa hyväntekijänä (oikeana hyväntekijänä). Birch oli töissä pakolaisavussa, mutta kuului kiristysrenkaaseen, joka käytti saamiaan arkaluonteisia tietoja hyväkseen laittomasti maahantulleita vastaan.

Erilainen Wolfe, mutta en pitänyt siitä, että tässä oli lapsi uhrina. Kirjan nimi tuli siitä, että hämähäkkikultakorvakoru oli avaintodiste, millä Wolfe pääsi konnan jäljille.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

perjantai 24. toukokuuta 2024

Paavo Arhinmäki: Kaiken se kestää

Paavo Arhinmäki: Kaiken se kestää, Maajoukkuekannattajan tunnustukset, WSOY 2021, sivumäärä 288.

Kirjakaupoissa on oma kategoriansa "kahden euron alekirja", joka lojuu kaupan alelaarissa yleensä ulko-oven vieressä. Yleensä siellä on suhteellisen uusia kirjoja, joista on otettu iso painos, kertoo yleensä jostain henkilöstä. Tulen bloggaamaan jatkossa myös näistä kirjosta.

Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki on sangen tunnettu henkilö oltuaan kansanedustajana, puolueensa puheenjohtajana ja ministerinä. Tämä kirja kertoo kuitenkin Arhinmäen innokkaasta jalkapallofanituksesta. Arhinmäki on seurannut Huuhkajien eli Suomen maajoukkueen arvokisakarsintoja vuosikymmeniä. Kirjan takaosassa on lista Paavo Arhinmäen paikan päällä näkemistä Suomen otteluista ja niitä 14.10.2024 mennessä oli 122 (jos laskin oikein).

Huuhkajat pääsivät viimeinkin arvokisoihin, eli EM-kisoihin 15.11.2019 voittamalla Liechtensteinin 3-0, EM-lopputurnaus lopulta pelattiin kesällä 2021. Suomi tuli alkulohkossaan kolmanneksi eikä päässyt jatkoon, Suomi voitti kisoissa Tanskan 1-0, mutta hävisi Belgialle 2-0 ja Venäjälle 1-0.

Paavo Arhinmäen kirja alkaa käsittämättömästä MM-karsintalohkon päätösottelusta Suomi  - Unkari Helsingissä 11.10.1997, missä Unkari tasoittaa sähellyksessä vesisateessa 1-1 lisäajalla, Suomen MM-jatkokarsintahaavet kariutuivat kuten sitä ennen ja sen jälkeen monta kertaa, kirjan nimi kaiken se kestää -viittaa siihen. Käsittämätön on ehkä väärä termi, sillä lisäajalla hyvät joukkueet tekevät usein ratkaisumaaleja.

Kirjassa Paavo kertoo lisäksi jalkapalloharrastuksestaan, ensimmäisistä näkemistään jalkapallo-otteluista,  Arhinmäellä oli nuorena Pasilasta lyhyt matka harjoituskentille ja hän pelasi futista  Ponnistuksessa, Kullervossa, Käpylän Pallossa ja lopuksi SaVassa. 

Kirja on paljolti kuitenkin karsintaotteluiden selostusta, mutta sisältää  mielenkiintoisia huomioita turvatoimista, hulinoinnista ja matkajärjestelyistä. Sen sijaan pidin kirjan sisältöön huonosti sopivana katsausta Kataisen hallituksen "hajoamisesta".

Kyllä tästä kirjasta maksoi mielellään 2 euroa, mutta täyttä hintaa en tästä maksaisi. Tiedän olevani pihi pummi, kun koluan alelaareja. Kirjan valokuvasivut ovat mukavia, valokuva esimerkiksi Sarajevon talviolympialaisten 1984 hylätyistä mäkitorneista on puhutteleva. 

Kirjassa on myös hyvä henkilöstöhakemisto. 

****

Taustatietoa asian tiimoilta:
Jalkapallon EM-kisat ja MM-kisat pidetään joka neljäs vuosi. MM-kisoihin karsitaan eri maanosittain lohkoissa. 
MM-kisoja on järjestetty vuosina 1930, 1934, 1938 ja 1950 siitä lähtien joka neljäs vuosi. MM-kisat alkoivat siis vuonna 1930 jolloin maita oli 13, ja  vuoteen 1978 asti oli 16 loppukilpailujoukkuetta, 24 joukkuetta oli vuosien  1982, 1986, 1990 ja 1994 kisoissa. Sen jälkeen  32 maata. Euroopan kiintiö on ollut kisoissa hieman yli 10 riippuen isäntämaasta ja jatkokarsinnoista. Vuoden 2022 kisoissa Euroopasta oli 13 maata.
Jalkapallon EM-kisat pidettiin ensimmäisen kerran Ranskassa 1960 ja lopputurnauksessa oli neljä maata. Neljän maan systeemi kesti vuoteen 1976. Vuosina 1980-1992 joukkueita oli 8, vuosina 1996-2012 joukkuemäärä oli 16, nyt 24. Uefalla on 55 jäsenmaata, mukana myös Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Färsaaret, jotka eivät ole itsenäisiä valtioita. sekä maita Euroopan ulkopuolelta kuten Israel, Kazakstan ja Azerbaijan. 
Suomen maajoukkueen päävalmentaja oli Unkari-ottelun aikana Richard Möller Nielsen, ja sitten Antti Muurinen, Jyrki Heliskoski, Roy Hodgson, Stuart Baxter, Mixu Paatelainen, Hans Backe ja Markku Kanerva.

1.5.2024 Suomen FiFa-ranking oli 61, ja sijoitus Euroopan maiden joukossa oli 30:s. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Thomas Hardy: Pormestarin tarina


Thomas Hardy: Pormestarin tarina, alkuteos The life and death of the mayor of Casterbridge 1886, suomentanut Kristiina Kivivuori, Kirsi Kunnas (runot), WSOY 1955, sivumäärä 344.

Englantilaisen Thomas Hardyn (1840 -1928) romaani Pormestarin tarina on juonivetoinen hyvin dramaattinen romaani.

Tarina alkaa, kun nuori kiertävä heinänsitoja Michael Henchard naukkailtuaan rommia Weydonin markkinoilla, myy vaimonsa Susanin ja samalla tyttärensä Elisabeth-Janen merimies Richard Newsonille viiden guinean hintaan. Aamulla Michael alkaa etsiä vaimoaan, mutta turhaan. Etsinnän jälkeen Michael suuntaa raittiuslupauksen tehtyään Casterbridgeen. Toisessa luvussa 18 vuoden päästä Susan tallustaa mustassa surupuvussa Weydon-Priorsiin. Merimies Newsonin huhutaan hukkuneen. Vellikojun muori muistelee, että Michael olisi suunnannut Casterbridgeen. Lapsi Elisabeth-Jane on tietämätön vaimokaupasta, eikä Susan halua valottaa sitä jälkikasvulleen. Näillä askelmerkeillä alkaa taloudellisten ja romanttisten asioiden sekava suhdesoppa, jossa on sattumia tulee miltei joka luvussa ja edessä on hyvin traagisia juonen käänteitä. 

Thomas Hardyn Pormestarin tarina on 1800-luvun dramaattinen klassikkoromaani, jonka huikeiden juonenkäänteiden parissa on helppo viihtyä vielä 2000-luvullakin.

Alla avaan teosta hieman enemmän:
Thomas Hardyn romaani sijoittuu Casterbridgeen, joka on keksitty paikan nimi, mutta sen esikuva DorchesterThomas Hardy kirjoitti teosta hieman yli vuoden (1884 - 1885), ja se julkaistiin osina tammikuussa 1886, ja kokonaan maaliskuussa 1886. Tämä on hyvin viihdyttävä romaani sen vuoksi että siinä on niin monta juonen käännettä, jotka muistuttavat nykyisiä saippuasarjojen käänteitä tv:ssä. 

Juonen käänteissä tämä on maatuska, eli aina aukeaa uusi taso. Michaelin vaimo Susan suuntaa Newsonin kadottua Casterbreekiin. Hän  havaitsee, että entinen juopporetku Michael Henchard on nyt raivosraitis pormestari, joka harjoittaa menestyksellisesti kauppaa viljalla, heinällä ja juureksilla. Koska kateus on ikuista, ihmiset napisevat itäneestä viljasta. Henchart palkkaa isännöitsijäksi  skotti Donald Farfraen, paikkaan, joka on luvattu Joshua Joppille. Farfrae kehittää toimintaa ja saa kaupan vielä paremmin kukoistamaan. Miesten välillä tulee kitkaa, koska Michaelia ärsyttää Fairfraen menestys, ja kiinnostus Elizabeth-Janeen. Fairfrae saa kenkää, mutta hänestä tulee Henchardin kilpailija. 
Susan kuolee ja Henchardille selviää, että "hänen" Elisabeth-Jane on kuollut ja elossa oleva Elisabeth-Jane on Newsonin ja Susanin yhteinen lapsi. 

Elisabeth-Jane ja Donald Fairfrae lähenevät, joka entisestään ärsyttää Henchardia. Hän haluaa lydä Fairfraen myös viljakaupoissa, ja palkkaa katkeroituneen Joppin. Henchard joutuu tappiolle, ja joutuu irtisanomaan taas Joppin ja realisoimaan omaisuutta. Kaksivuotinen pormestarikausi lähenee loppuaan.

Kirja on sarja tapahtumia, jossa Michael Henchard menettelee epäviisaasti ja yllimielisesti. Hän on vastuussa kaikista vaikeuksistaan. Henchard räyhää myös Elisabeth-Janelle, joka menee seuraneidiksi naapuriin muuttaneen Lucetta Templemanin luo. Lucetalla on ollut Jerseyllä suhde Henchardin kanssa. Susan on ilmestynyt väliin, mutta Susanin kuoltua. Nyt Lucetta haluaisi avioliittoa Henchardin kanssa. Henchard suhtautuu penseästi Lucettaan, joka on saanut tädiltään perinnön ja on upporikas. Lucetta ja Fairfrae rakastuvat ja menevät naimisiin. Lucetta pyytää Henchardilta rakkauskirjeitään. Henchard patistaa Joppin ne hakemaan. Jopp avaa kirjeet, ja sen seurauksena Lucettaa irvitään, ja pidetään huonona naisena. Raskaana olevalle Lucetalle menee tunteisiin, ja hän saa sairauskohtauksen ja kuolee, myös sikiö kuolee,

Juonen käänteet jatkuvat. Henchardin salaisuus on vuotanut, eli vaimon myynti, häntä ei valita pormestariksi, vaan Fairfrae. Henchard on alkanut taas juoda viinaa ja rähisee ja öykkäröi. Herra Newson saapuu kaupunkiin ihkä elävänä, mutta Henchard valehtelee, että Elisabeth-Jane on kuollut. Newson kuitenkin kuulee asian todellisen laidan, ja pääsee Fairfraen ja Elisabethin häihin. Öykkäröivälle Henchardille tämä on liikaa, hän poistuu kaupungista ja kuolee, ja esittää viimeisenä  toiveena ettei häntä haudata siunattuun maahan.

Thomas Hardyn Pormestarin tarina on lähes liian uskomatonta lööperiä.

torstai 16. toukokuuta 2024

Miki Liukkonen: Vierastila

 


Miki Liukkonen: Vierastila, WSOY 2023, sivumäärä 554.

Miki Liukkonen (1989-2023) oli romaanikirjailija, joka elämänsä aikana julkaisi kolme runokokoelmaa ja viisi romaania, joista tämä Vierastila on viimeinen ja ilmestyi postuumisti, mutta on Liukkosen loppuunsaattama. Kirjassa on  Liukkosen kustannustoimittaja Samuli Knuutin tunteikkaat loppusanat, jotka selittävät kirjan syntyprosessia.

Teoksen alussa päähenkilö keksijä Ren Dawn on kolmansilla treffeillä naisen kanssa.  Renin on vaikea saada yhteyttä treffikumppaaniinsa, jonka nimeä ei edes tiedä tai ei tiedä, onko hän Anne vai AnneliRen kelaa omasta mielestään epäonnistunutta elämäänsä terapiakäynteineen ja jopa kaljuuntuvaa terapeuttia Poulpoulia, jota tuntuu vihaavan.  

Kirjan tarina on rönsyävä. Juonta on turha analysoida, sillä se on absurdi ja hajanainen, mutta terapeutti murhataan. Ren lähtee matkalle Cancuniin Meksikoon, jossa koetaan omituisia tapahtumia. Anneli on formulakuskin kanssa. Ren tapaa alkoholisoituneen Senjan, kaikki jää kesken, ja Saksan kautta palataan kotiiin. Ren on keksijä, mutta keksinnöt ovat vähissä, toimivia tuskin lainkaan. ksiharvoista keksinnöistä vedenahmaisija aiheuttaa vesivahingon...

Juoneen pelmahtaa random-henkilöitä kuten Renin manageri Dufuette, Natsi-Saksaa ihaileva (?) Matias "Make" Liike, joka leikkaa  Kim-nimisen henkilön siskonsa Gwynin näköiseksi, jolla on sisar Gwyn, eli Gwynejä on kaksi.  ...

Suurin juonenkäänne on Renin naapurissa asuva kirjailijan paljastukset. Hän tietää Renistä kaiken, hän on asentanut kameroita ja kuuntelulaitteita Renin asuntoon, terapiatilaan ...

Minulta puuttuu asiantuntemus ja motivaatiokin arvioida tätä romaanina. Totean kuitenkin, että toisin kuin eräissä muissa arvioissa en nähnyt tässä teoksessa huumoria. Kirjaan on kylläkin siroteltu "ajatuksia", joita pulppuaa päähenkilöiden suusta tai he ajattelevat niin...

Kirjailijat ovat pystyynkuolleita ääliöitä. s.64
Kärsii uupumuksesta, vaikka ei tee mitään.
Ren epäilee kokemiensa tapahtumien todenperäisyyttä.
Ren: olen tyhjentynyt kaikista ideoista s. 278
"Väsytettävä itsensä sairaalloisella käyskentelyllä jotta saisi edes  hivenen unta palloon. Uni pitää ansaita. Ja Unettomuutta vihaan enemmän  kuin mitään Tai en edes varsinaisesti vihaa vaan pelkään". Kirjailijaa ahdistaa ja ahdistuslääkkeetkin lisäävät ahdistusta. Renin mielen rauhaa häiritsee Dufuetin alituinen positiivisuus. Kirjailija mainitsee, että "13-vuotiaana maailma oli minulle jo silloin liikaa". Hän ei pidä enää kirjaillisuudesta. Hän lopetti kokeilevat kirjansa, Yle lopetti hänen ohjelmansa. 

"Kilistellyt kollegoiden kanssa", se on "narsismia ja peiteltyä kateutta".

Onnenjahti sytyttää ihmisen sisälle alati harhaanjohtavan toivon ja siten myös tyytymättömyyden kipinän. s. 301.

Kirja päättyy ja sen jälkeen on Samuli Knuutin koskettavat jälkisanat.

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Rex Stout: Nero Wolfe pesee kätensä

 

Rex Stout: Nero Wolfe pesee kätensä, alkuteos Prisoner’s Base, 1952 suomentaja Hanno Vammelvuo, Sapo 380, sivumäärä 254. Nero Wolfe #15.

Nero Wolfen apuri ja näiden tarinoiden kertoja Archie Goodwin on huolestunut Nero Wolfen pankkitilin saldosta. Nero Wolfe kitisee rahapulaa, mutta ei ota toimeksiantoja vastaan. Archie repii oman palkkioshekkinsä ja murjottaa. On kesäkuu 1952 ja taas ovikello soi. Ovella on nuori nainen, joka haluaa turvapaikan 30.6 asti. Archie majoittaa tytön väliaikaisesti kakkoskerrokseen, kun ovikello taas soi. Nyt sisään tulee Perry Helmar, hän etsii rikasta perijätärtä. Priscilla Eads täyttää kesäkuun lopussa 25 vuotta ja saa hallintaansa isänsä perinnön. Nero Wolfe lupaa pohtia Helmarin toimeksiantoa etsiä Eads käsiin. Helmar kertoo, että Priscilla Eads on mennyt naimisiin Eric Haghin kanssa 19-vuotiaana, mutta eronnut pian. Nero Wolfe tarjoaa Eadsille apuaan rahasta, josta perijätär kieltäytyy. Priscilla poistuu, ja pian paikalle saapuu tarkastaja Cramer, Eads on murhattu. Nero Wolfe ei halua tutkia murhaa, mutta Archie Goodwin aloittaa tutkimukset, jotka päättyvät, kun poliisi ottaa hänet säilöön.

Nero Wolfe pesee kätensä ei ollut suosikkini dekkarisarjassa, Nero Wolfe ja Archie Goodwin riitelevät. Itse jutussa on monta epäiltyä, mutta arvasin murhaajan ja loppuselvittelytkin olivat hieman väkinäisiä. 

Pidempi oppimäärä
Pricilla Eads halusi turvapaikan mutta lähtee pois ja joutuu kuristetuksi. Aiemmin on murhattu hänen seuraneitinsä Margaret Fomos, häneltä on otettu avaimet, ja jääty odottamaan asuntoon Priscillaa. Priscillan Eadsin omaisuus koostuu Softdown Oy:n osakkeista, mikäli hän ei elä 25-vuotiaaksi osakkeet menevät viidelle Softdownin johtajalle, jotka ovat Viola Duday, Jay L. Bruckner, Bernhard Quest, Oliver Pitkin ja Perry Helmar.

Priscilla Eads on karannut nuorena ulkomaille. Hänen ex-aviomiehensä Eric Hagh vaatii puolta hänen omaisuudestaan aviossa tehdyn sopimuksen mukaan. Hagh saapuu New Yorkiin mukanaan lakimies Arbert M. Irby. Eadsin lähipiiriin kuului lisäksi nuori leskirouva Jaffee ja Margaret Fomosin aviomies Eric.

Tarina alkaa riidalla. Priscilla Eadsin ilmestyminen Nero Wolfen asuntoon on mielenkiintoinen. Epäiltyjä on paljon ja omistus tai raha näyttäisi olevan motiivi? Tarina ei minusta syvene eikä kasva riittävästi. On tämä silti laadukas, hyvä dekkari, joka tapahtuu kesäkuun lopussa 1952. Murha tapahtuu 23.6.1952.

Teoksen mukaan Nero Wolfe painaisi 4000 unssia, eli (vain) 124 kg.

Teoksessa mainitaan Lizzie Borden (1860-1927), joka oli syytteessä isänsä ja äitipuolensa kaksoismurhasta 1892, mutta vapautettiin vuonna 1893, Archie ehdottaa nimeä Priscillalle, joka ei aluksi kerro nimeään.

Rex Stoutin Nero Wolfe pesee kätensä on sarjassa erilainen dekkari, jossa kaikki ei ole niin kuin lukija luulee.

*****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

torstai 9. toukokuuta 2024

Sofi Oksanen Puhdistus

 


Sofi Oksanen: Puhdistus

Sofi Oksanen (s.1977) julkaisi tunnetuimman teoksensa Puhdistuksen ensin näytelmänä vuonna 2007, romaani-version vuonna 2008,  joka voitti vuoden 2008 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Käsittelen ensin näytelmää, joka on tragedia. 

Puhdistus -näytelmä
Puhdistuksen henkilöt ovat Alide Truu (nuorena ja vanhana), Ingel Pekk, joka on Aliden sisar ja Hans Pekkin vaimo, Ingel ei fyysisesti esiinny näytelmässä, eikä hänen tyttärensä Linda, joka on Zaran äiti. Zara on  22-vuotias vuonna 1992, Martin Truu on puolueorganisaattori ja kommunisti, hän on Aliden aviomies.  Paŝa ja Lavrenti ovat rikollisia ja entisiä "punasotilaita".

Tapahtuma-aika on 'nykyhetki' 1992 sekä menneisyys eli vuodet 1947 -1953.

Tapahtumapaikka on itsenäinen Viro vuonna 1992 ja Neuvo-Eesti toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947 - 1953.

Juoni (älä lue, jos et halua pilata luku-tai katselunautintoa)

Näytelmä alkaa Aliden nöyryytyksellä vuonna 1947, jossa on sovinistista naisen alistamista ja häpäisyä.

Toisessa kohtauksessa ollaan 'nykyhetkessä' eli vuodessa 1992 (jolloin Viro on itsenäistynyt) Aliide Truun talolle tulee hienoissa hepenissä nuori Zara, joka on kotoisin Vladivostokista. Zara on ollut kertomansa mukaan Kanadassa ja pelkää aviomiestään Paŝaaa. Myös Aliide pelkää, hänen kotiaan on tuhrittu paskalla ja ikkunoita rikottu ja kämpän seinässä lukee ryssä...

Näytelmässä on kaksi näytöstä. Ensimmäisessä näytöksessä päähenkilöt eivät paljasta tunteitaan eikä totuutta. Vanha Aliide salaa pelkonsa syyt ja nuori Aliide piilottelee sisarensa miestä talonsa kellarissa. Hän on naimisissa (tai menee) puolueorganisaattorin kanssa, joka etsii itsenäisen Viron puolesta taistelevia metsäsissejä. Aliide käy Hans Pekkin kanssa pitkiä keskusteluja, kun miehensä Martin etsii puolueen vihollisia. Yöksi Hans Pekk tungetaan kellariin.

Ensimmäinen näytös loppuu, kun Paŝa ja Lavrenti paljastavat Aliidelle, että Zara Pekk on hänen siskonsa lapsenlapsi, ja on murhannut rakastajansa.

Toisessa näytöksessä jännitys tihenee. Ilmenee miksi Aliide on murtunut yöllisissä kuulusteluissa, ja antanut Martinin lähettää Ingelin ja Lindan Siperiaan. Yöllisissä kuulusteluissa on häpäisty Linda. Aliiden motiiveja luodataan kirjassa hyvin paljon enemmän, ja kirja päättyy hieman toiseen asetelmaan. Joka tapauksessa Hans Pekk ei jää kiinni, mutta kuolee, rakkaudestako?

Näytelmässä naamiot riisutaan varsin myöhään. Zara ei suinkaan ole ollut Kanadassa, eikä naimisissa, vaan Saksassa pakotettuna huoraksi. Kuvaus oloista ei ole mukavaa luettavaa. Paŝa ja Lavrenti eivät ole hyväntahtoisia ihmisiä. Zaran 'naimiset' (=raiskaukset) ovat kaikki kuvattu ja videoitu. Zara ja Aliide ottavat yhteen, samoin Paŝa ja Lavrenti, ja myöhemmin, mikä jää näytelmässä auki Lavrenti ja Zara.

Aliide tekee henkilökohtaiset johtopäätöksensä ja testamenttaa tiluksensa Ingelille ja Lindalle, lopulta roihuaa paskalla tahrattu talo, sekä Aliide.

Puhdistus -näytelmän jännitys tiivistyy aivan lopun kohtaukseen. Pidin kirjan tarinasta enemmän, mutta jännitys nousee näytelmäversiossa enemmän.

Zara (Epäröi) "Mä oli tarjoilijana Kanadassa ... mä menin Paŝan kanssa naimisiin ja sen jälkeen mä en ole ollut tarjoilijana ... ja Viroon me tultiin lomalle, meillä on viiden tähden hotelli ja musta auto!", kertomusta ensimmäisestä näytöksestä ja toisesta toisenlaista, mutta totuutta: "Paŝa toi minut tänne Berliinistä. Kun ne huomasi, että mä osaan viroa  ... täällä oli virolaisia asiakkaita  ...." tästä Aliide toteaa, että Zara on rivihuora!

Näytelmä on varsin erilainen kuin Puhdistus -romaani, josta tosi lyhyt selvitys alla. Perustarina on sama, mutta toiminnan motiivit näyttäytyvät kirjassa selkeämmin, näytelmässä salailun verho repeytyy myöhemmin.


Puhdistus -kirja (2008), alkaa Hans Eerikinpoika Pekkin, virolaisen talonpojan päiväkirjalla. Varoituksena, että alla avataan juonta paljonkin, vaikka sepustus on lyhyt.

Zara tulee Aliiden talon pihalle. Zaran kokemuksista alistettuna ja hakattuna huorana Berliinissä kerrotaan jo kirjan alkuosassa esim. ss 72-78, Zaran huoranimi  on Natasha, Kirja luotaa Ingelin ja Aliiden nuoruuteen vuosille 1936 - 1939, jota aihetta  käsitellään sivulta 114 alkaen, ja myös toisen maailmansodan vaikutusta Ingeliin ja Hansiin sekä Aliideen tarkastellaan. Aliide on rakastunut Hansiin ja on kateellinen Ingelille. Tämä ei minusta näytelmässä suoraan ilmene, mutta tulkinta on helppo tehdä.

Kirja päättyy ratkaisuihin eli Hansin "murhaan", hän ei ollut piilossa vaan meni metsään tappelemaan. 

Hans on selvemmin kirjaversiossa metsäveli eli sissi, joka odottaa länsimaisia joukkoja, joita ei koskaan tule, sen sijaan kuolema tulee, eli Aliide tukahduttaa hänet kaappiin ja hävittää myös hänen päiväkirjansa, myös  Paŝa ja Lavrenti kuolevat tai tapetaan,.

Zara on lähdössä Suomeen (jos pääsee), oletettavasti Ingel ja "mykäksi pilattu" Linda tulevat Itsenäiseen Viroon ja asuttavat tilaa, jonka Aliide aikoo sytyttää palamaan itsemurhansa yhteydessä.

Tragediaa kerrakseen.

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

John Grisham: Tuomarin lista

 


John Grisham: Tuomarin lista, alkuteos The Judge's List, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, WSOY 2022, sivumäärä 348.

Tuomarin lista on John Grishamin (s.1955) (epätarkkojen) laskujeni mukaan 35:s suomennettu  teos. Hänen ensimmäinen suomennos oli Firma 1992, joka oli myös läpimurtoteos, teos julkaistiin Yhdysvalloissa 1991 ja filmattiin vuonna 1993.

Tuomarin lista alkaa, kun Tuomarikunnan eettisen lautakunnan lakimies Lacy Stoltz ottaa nimettömän puhelun vastaan. Puhelu poikii tapaamisia ja Lacyyn vedotaan, että kyseinen  asiaa olisi tutkittava. Jeri Crosby (46 v) väittää, että floridalainen tuomari Ross Bannick (49 v) olisi sarjamurhaaja. Jerin isä murhattiin vuonna 1992 ja oli Jerin tutkimusten mukaan toinen uhri, kaikkiaan Jerin tiedossa on kuusi murhaa. Lacyn on alkuun vaikea uskoa, että ulkoa katsoen hyvämaineinen tuomari olisi psykopaattinen murhaaja. Murhat on tehty nylonnuoralla, joka on sidottu kaksinkertaisella siansorkalla, tätä ennen uhreja on lyöty päähän.

Tuomarin lista -teoksessa on kaksoisajojahti, jossa viranomaiset yrittävät etsiä todisteita Crosbyn väitteille, mutta toisaalla rikollinen käy vastaiskuun. Jännitys tihenee loppua kohden. 

Pidempi oppimäärä 
Lacy Stoltz on tuttu Grishamin teoksesta Ilmiantaja ja tämä teos vie Lacyn asioita eteenpäin, pääpaino on kuitenkin enemmän Jeri Crosbyn tutkimuksissa, ja Ross Bannickin uskomattomissa stalkkaus-järjestelmissä, hän on jenkkien Lisbeth Salander, jolla on vakoiluohjelmia joka lähtöön ja takaa-ajetusta tulee takaa-ajaja, kaikkivoipa paha, jolle kaikki on mahdollista.

Pisin oppimäärä (paljastan mikä on motiivi)
Ross Bannick oli aktiivi partiolainen, innokas eränkävijä, kunnes joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Bannickin tavaramerkkinä oli nuora, jossa kaksoissiansorkka. Pedofiili partiojohtaja oli Bannickin ensimmäinen uhri, muut uhrit olivat niitä, jotka olivat tahallaan tai tahtomattaan "nöyryyttäneet" arvon tuomaria, joka on tunteeton tappokone, ja kaikkivoipa stalkkeri.

John Grishamin romaani Tuomarin lista on sujuvasti kirjoitettu kirja, joka on myös helppolukuinen, vaikka tarina puuroutuu keskivaiheilla. Minusta kirjaa on turhaa kirjoittaa 350-sivuiseksi, jos tarinan saisi kerrottua 200:ssä sivussa.

*****

John Grisham (s. 1955) on yksi kiertävän rakennusmiehen lapsista. Hän valmistui lakimieheksi ja paiski 80 tuntisia työviikkoja. Heräsi aikaisin, teki töitä ja alkoi kirjoitella kirjoja. Firma oli hänen läpimurtoteoksensa. Nyttemmin Grisham "vain" kirjoittaa. Luulen, että ihmiset pitävät häntä viihdekirjalijana, koskaa hänen kirjansa ovat sujuvasti kirjoitettuja, mutta usein ne paljastavat jotakin raadollista, mutta totta maailmasta. Olen blogannut aiemmin Grishamin kirjoista:  Vetoomus,  Lakimiehet ja Lainlukijat.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus

 


Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus, alkuteos Murder by the Book, 1951, suomentanut Timo Martin, WSOY 1966 SaPo 77. Sivumäärä 286. Nero Wolfe #14.

Tarina alkaa tarkastaja Cramerin istahtaessa tammikuisena tiistaina Nero Wolfen punaiseen nahkatuoliin ja esittelee 15 nimen listan, joka on löytynyt East Riveriin hukutetun vainajan Leonard Dykesin taskusta. Nimet eivät yhdisty mihinkään.

Helmikuussa Nero Wolfe saa asiakkaan  siirtomaatavarain tukkurin John R. Wellmanin, jonka Schollin ja Hannan kustannusliikkeessä töissä ollut tytär Joan Wellman  on kuollut yliajossa. Isä epäilee, että kyseessä on murha, sillä ohimossa on kuhmu, lisäksi tytär on kertonut kirjeessä, että hän on tapaamassa Baird Archeria, jonka käsikirjoitus oli hylätty. Wolfe ottaa pestin vastaan, koska Archerin nimi on 15 nimen listassa.  Tutkimuksille ei ole muuta lähtökohtaa. Kyseiset 15 nimeä eivät löydy puhelinluettelosta eikä mistään muustakaan rekisteristä. 

Tästä aukenee hyvin vaihteleva ja monia yllättäviä käänteitä sisältävä huikea dekkari, jossa lopuksi Nero Wolfe paljastaa murhaajan kiinni suuressa loppunäytöksessä.

Rex Stoutin Kuoleman käsikirjoitus osoittaa kuinka vaarallisia kirjat voivat olla.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe
varmistaa toimeksiantajaltaan Wellmanilta, onko hän valmis kalliisiin ja laajoihin tutkimuksiin. Wellman on, sillä lapsi on hänen ainoansa. Tutkimukset suunnataan konekirjoitusliikkeisiin, jossa käsikirjoitus on kirjoitettu puhtaaksi. Baird Archerin käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaja selviää, mutta murhaaja iskee, konekirjoittaja Rachel Abrams kuristetaan  ja paiskataan ikkunasta kadulle.  Toisaalta selviää, että Baird Archer oli Leonard Dykes, joka oli lakiyhtiössä konttoritöissä, mutta murhattu. Tutkimukset ovat silti jumissa, koska kukaan ei tiedä, mitä käsikirjoituksessa luki. 

Archie Goodwin tekee uskaliaan tempun, hän kutsuu kaikki lakiyhtiön konttoristinaiset syömään ja juomaan Wolfen kivilinnaan, kutsussa on mukana orkideoija, jota Goodwin esittelee vielä kasvihuoneessakin humaltuville naisille. Humalaisten naisten toikkarointi on koomista. Kirja muutenkin murhista huolimatta on erittäin hauska (jos pitää Rex Stoutin huumorista). Archie Goodwin saa naiset avautumaan, sillä hän tuo Joan Wellmanin isän ja Rachel Abramsin äidin puhumaan murhatuista lapsistaan.  Uusi tutkintalinja aiheuttaa kiehumista lakiyhtiön osakkaissa, jotka protestoivat Nero Wolfelle ja uhkailevat tätä syytteillä. Nero Wolfe jatkaa antamalla Saul Panzerille varjostustehtävän ja Archie Goodwin matkustaa länsirannikolle Leonard Dykesin sisaren Clarence O. Potterin luo.

Jatkossa Nero Wolfe hämää murhaajaa, joka on ovela ja häikäilemätön, mutta jää Wolfelle kakkoseksi.

Nero Wolfen yksi motiivi on tehdä tutkimuksia on raha, jota hän käyttää orkidea-kasvihuoneisiinsa. Hän kuitenkin kieltäytyy lisäämästä orkideoijen hintaa Wellmanin laskuun "minä en myy orkideoja".  Tässä vaiheessa ei olla kovinkaan lähellä murhaajaa, eikä etenkään murhan motiivia, joka on prosessiin nähden yllättävä.

Jos olet päässyt tänne asti, niin voin vakuuttaa, että tästä lähtee vasta tutkinta käyntiin. Useita yllätyksiä on tiedossa, mutta lopussa kiitos seisoo.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

torstai 25. huhtikuuta 2024

Enid Blyton: Kadonneen kissan salaisuus

 


Enid Blyton: Kadonneen kissan salaisuus, alkuteos The Mystery of Disapearing Cat 1943, suomentanut Lea Karvonen, Tammi 1962, sivumäärä 165.

Enid Blytonin (1897 - 1968) Salaisuus-sarjaa kirjoitettiin vuosina 1943-1961. Tämä Kadonneen kissan salaisuus on toinen sarjassa. Koittaa kesäloma, jota nuorin kirjan lapsista kahdeksanvuotias Elisabeth Hilton eli Bes on odottanut kovin, hänen isoveljensä 12-vuotias Richard eli Riki tulee sisäoppilaitoksesta, kuten 12-vuotiaat ystävänsä Laurence Daykin eli  Larry ja Kristine eli Kris. Pulla eli Fredrik Algernon Trotteville (14-vuotias) saapuu myös, sillä hänen vanhempansa ovat hankkineet kesämökin myös Peterwoodista. Ystävykset tapasivat  sarjan  avausosassa Palaneen talon salaisuus pääsiäislomallaan. Kaverukset ovat Viisi etsivää ja vainukoira ja koira on Pullan Nono-koira.

Lasten naapuriin on muuttanut Lady Candling ja hänen arvokkaat rotukissansa. Kissoja hoitaa 20-vuotias neiti Harmer. Puutarhaa hoitaa ilkeä herra Kukel, joka pitää Ladyn poissaollessa puutarhaa omanaan. Kukelin oppipoikana on orpopoika, koyhä ja kiltti Lukas, joka on viisitoista, mutta ei osaa kunnolla lukea, mutta hän tuntee linnut ja kasvit. Arvokkain kissa on upea siamilainen Yön kuningatar

Kirjan juoni on aikuiselle kirjabloggarille selvä, mutta lapselle hyvin jännittävä. Yön kuningatar varastetaan kahdesti. Kerran se vaeltaa  takaisin. Kukel, joka vihaa lapsia, syyttää teosta Lukasta. Kukel tehtailee valituksia myös viidestä etsivästä poliisikonstaapeli Goonille, joka päättelee Lukaksen olevan syyllinen. Sankarimme etsii johtolangat, ja kertovat tarkastaja Jenksille johtopäätöksensa syyllisestä, joka ilkeydestään huolimatta tai sen takia alkaa ulista ja valittaa. 
 
Etsivät paljastivat salaisuuden. Kissan anastusaikaa oli manipuloitu naamioimalla toinen kissa Yön kuningattareksi, ja laittamalla väärä kissa Yön kuningattaren häkkiin. Lady säilyttää rotukissojaan häkeissä!

Mukava seikkailu ja varmasti jännittävä lapsille.

Englantilainen Enid Blyton (1897-1968) tunnetaan parhaiten Viisikko-sarjasta. Viisikkoa julkaistiin 21 kirjaa, yteensä Blyton kirjoitti 700 kirjaa ja 2000 novellia.

Näitä Salaisuus-sarjan teoksia on 15, teoksista Kummallisen nyytin salaisuus, sekä Kadonneen kaulakorun salaisuus olen blogannut TÄÄLLÄ

sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Rex Stout: Parhaissakin perheissä

 


Rex Stout: Parhaissakin perheissä, alkuteos Even in the Best Families, 1950. Suomentanut Eero Ahmavaara, SaPo 40, sivumäärä 254. Nero Wolfe #13. 

Nero Wolfe -dekkari Parhaissakin perheissä päättää Arnold Zeck -trilogian, jonka edeltävät osat ovat  Liian monta kuolemaa ja  Toinen tunnustus.

Äveriäs rouva Barry Rackham tulee serkkunsa Dobermannien kasvattaja Calvin Leedsin kanssa Nero Wolfen luo. Rouvaa, jonka ristimänimi on Sarah, huolettaa kaikki ja etenkin hänen aviomiehensä Barryn  käytös ja rahankäyttö. Sarah on miestään vanhempi ja äveriäämpi. Hän on kieltäytynyt antamasta rahaa miehelleen, mutta hän tietää miehensä edelleen hassaavan rahaa.

Käynnistä on seurauksensa, Nero Wolfen asuntoon levitetään kyynelkaasua. Rikollispomo Arnold Zeck soittaa ja käskee luopumaan jutusta ja tarjoaa 10 000 dollaria.

Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin menee tutkimaan maalle Rackhamin lähipiiriä yöpyen Leedsin mökissä. Tilanne kärjistyy, kun Sarahin koira Nobby vinkuu Goodwinin ikkunan alla Leedsin talolla.  Nobbya on puukotettu ja se kuolee, Sen jälkeen Sarah eli rouva Barry Rackham löydetään puukotettuna.

Archie soittaa Nero Wolfelle. Kun Archie saapuu New Yorkiin, Nero Wolfe on lähtenyt. Gazetteen tulee ilmoitus, että Nero Wolfe on lopettanut 10.4.1950 etsivän toimensa. Todellisuudessa Nero Wolfe aikoo kukistaa X:n ennen kuin X tuhoaa hänet. Kukaan ei tiedä, missä Nero Wolfe on.

Parhaissakin perheissä on  Arnold Zeck -trilogian upea päättöosa, mutta henkilökohtaisesti, vaikka dekkari on oikeasti hyvä ja antaa lisävalaistusta Nero Wolfen persoonaan, olin iloinen, että rikollispomo-teemasta päästiin eroon. Tämä on varmasti Rex Stoutin vastine Sherlock Holmesin  Moriartyyn ja Hercule Poirot'n Neljään suureen.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe
on poistuessaan järjestellyt asiansa. Orkideat ja Theodore Horstmannin hän lähetti ystävälleen orkideakasvattajalle Lewis Hewitille. Keittiömestari Fritz Brenner menee kokkailemaan Rustermanin ravintolaan, jonka omistaa Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic joka on saanut omat ohjeensa, muut elävät epätietoisuudessa. Viiden kuukauden päästä, kun Archien piti lähteä Norjaan, Nero Wolfe putkahtaa takaisin Goodwinin elämään. Nero Wolfe on laihtunut 117 naulaa eli 53 kiloa, hänellä on parta, eikä edes Goodwin tunne häntä heti, Wolfe esiintyy nimellä Pete Roeder. Tavoitteena on harhauttaa Zeck, ja saada hänet pelistä pois. Menemättä yksityiskohtiin juonet onnistuvat ja sitten on alkuperäisen murhan ratkaisu, joka perustuu koirien käyttäytymiseen. 
Lopussa Archie lähtee laivalla Norjaan.

Minusta dekkarin tarkoitus on viedä Zeck-tarina loppuun. En itse asiassa pidä Agatha Christien Neljää suurta hyvänä teoksena. Moriarty oli Arthur Conan Doylelle tapa päästä Sherlock Holmesista (tai Holmesin tarinoiden kirjoittamisesta eroon). Sherlock Holmes palasi takaisin ja Conan Doyle jatkoi sarjaa. Holmes katosi tarinassa 25, joka julkaistiin 1893. tämän jälkeen Conan Doyle julkaisi Baskervillen koiran. Sherlock Holmes palasi ja tarina julkaistiin 1903, tarinassa 27, tämän jälkeen julkaistiin kolmisenkymmentä tarinaa, joista paras minusta on Tanssivat kuviot. Arthur Conan Doyle kuoli 1930, ja viimeiset tarinat julkaistiin 1927. Tämä Parhaissakin perheissä on julkaistu 1950, Rex Stout julkaisi tämän jälkeen 20 pitkää dekkaria, joista viimeisen kuolinvuonnaan 1975.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.