Simone Buchholz: Purppurasade

 

Simone Buchholz: Purppurasade, alkuteos River Clyde 2021, suomentaja Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2024, sivumäärä 281.

Saksalaisen Simone Buchholzin (s. 1972) Chastity Riley sarja päättyy dekkariin Purppurasade. Alkuteoksen nimi River Clyde viittaa Glasgow'n läpi virtaavaan jokeen, jonka "kommentteja" on kirjattu lukujen väliin. Koko sarjan suola on outo kerrontatekniikka, mutta Chastity Rileyn ongelmat ovat koko sarjan samoja. Sarjan ensimmäinen osa Revolverisydän ilmestyi vuonna 2008 ja kertoi vuodesta 2006. Tapahtumapaikka oli Hampuri, jossa tapahtui vakavia rikoksia. Teos ilmestyi suomeksi vuonna 2019. Syyttäjä Chastity Rileyllä on kirjassa isällinen suhde pomoonsa Georg Falleriin ja hänellä on fyysinen suhde entiseen pikkurikolliseen ja nykyiseen lukkoseppään Klatscheen, joka asuu naapurissa.

Chastity Rileyn  asuu yksin traumojensa kanssa. Hän on varttunut amerikkalaisen isänsä kanssa. Äiti on häipynyt toisen miehen matkaan. Kun Chastity on riittävästi varttunut, isä on tehnyt itsemurhan. Isän muistoa kunnioittaakseen Chastity on lukenut oikeustieteen tutkinnon ja on nyt syyttäjä.

Chastityn lähin naispuolinen ystävä on  kahvilanpitäjä Carla Velos. Chastity on futisfani ja käy FC St. Paulin kotiotteluissa.

Sarjan toisessa osassa Knastpralinen (ei suomennettu) Chastity juo, kuten kaikissa muissakin osissa. Carla joutuu raiskatuksi ja tukeutuu Klatscheen, joka saa Chastityn mustasukkaiseksi.

Kolmannessa osassa Schwedenbitter Chastity saa tutkittavaksi amerikkalaisen pariskunnan murhat. Neljännessä osassa Eisnattern käsitellään asunnottomuutta ja Chastityn äiti tulee käymään.

Krokotiiliyössä ratkotaan pahasti hakatun miehen arvoitusta. Calabretta niminen poliisi tulee osaksi Chastityn "miesverkostoa". 

Verikuussa Chastityn juominen, tupakointi ja miessuhteet saavat jatkoa, samalla ratkotaan häkkien arvoitus ja käsitellään koulukiusaamista. 

Mexicoringissa käsitellään klaaneja ja rikollisjengejä. Klatche on avioitunut ja saanut perheenlisäystä. Chastityn mieskokoelma täydentyy kuitenkin yksikätisellä Incemanilla. 

Hotel Cartagenassa vietetään Fallerin 65-vuotissyntymäpäiväjuhlia, kun alkaa kaappaus paikalla on Chastityn "lähipiiri": Carla, Rocco, Anne Stanislawski,  oikean kätensä menettänyt Bülent Inceman, ja Klatche. Chastityyn kovin ihastunut Ivo Stepanovic on ulkopuolella ja on päättänyt pelastaa Chastityn. 

Purppurasade päättää Chastity Riley tarinat. Kerrontatyyli ja tempo ovat edellisistä osista tuttuja. Hampurin rikoksena on korttelin polttaminen ja joukko murhia, joihin liittyy kiinteistökeinottelu. Hampurissa Ivo Stepanovic ja Vito Calabretta ratkovat rikosta, muut poliisit ja Chastity Riley ovat hyllytettyjä. Chastity on lähtenyt Skotlannin Glasgow'hon ottamaan perintöä vastaan.

Teoksen kuluessa Riley päästää irti menneestä ja Hampurissa etenkin miehet kaipaavat kovin Chastitya, joka on 48-vuotias. Rikokset ovat sivuosassa päätösosassa. Lopussa Riley saa vieraan Glasgow'hon.

Purppurasade on Chastity Riley -sarjan haikea ja mutta minusta myös laimea päätös, kirja kuuluu kuitenkin sarjan läpi kahlanneiden lukulistalle.

Laajempi katsaus

Elämässä odotukset vaikuttavat kokemukseen. Odotin sarjan päätösosalta enemmän toimintaa ja vastauksia. Omasta mielestäni samaa velliä lämmitettiin uudestaan. Simone Buchholzin kirjojen suola ei ole juoni, jota yleensä ei kunnolla ole kirjoissa vaan kerrontatyyli ja dialogit.

Chastity Riley menee vastaanottamaan Eliza-tätinsä (jota ei ole nähnytkään) perintöä. Kirjakauppiaana ja kääntäjänä toimineen Elizan perintö on mökki, jossa Chastity Riley kohtaa "kuolleita", ja käy perhetraumansa läpi. Muu aika kuluu pubissa juopotellen platonisesti Elizan entisen poikaystävän Tomin kanssa.

Hampurissa Chastityyn pihkassa olevat miehet kaipaavat Chastitya. Lohtua osalle ja yht'aikaa heille tarjoaa Anne Stanislawski, Rikosta, jossa koko kortteli on murhapoltettu, tutkivat Ivo Stepanovic ja Vito Calabretta. He puhuvat etupäässä Chastitysta. Klatsche kaipaa myös Chastitya, mutta edellisessä osassa kuollut Chastityn pomo Faller haamuilee Klatschelle ja rauhoittelee miestä.

Lopussa Chastity saa vieraan ja ehkä traumansa läpikäynyt Chastity on valmis parisuhteeseen.

Haamujen lisäksi myös Clyde-joki havainnoi tilanteita.

Ihmettelin käännöksessä Celtig Glasgow -sanaparia. Minusta Glasgow'n toinen suurseura Rangersin lisäksi on Glasgow Celtic. Aiemmissa osassa jalkapallo oli kohtalaisen isossa roolissa.

****

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja .

1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019

2. Knastpralinen, 2010

3. Schwedenbitter, 2011

4. Eisnattern, 2012

5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019

7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020

8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.

9. Hotel Cartagena 2019. suomennettu vuonna 2022

10. River Clyde 2021. suomennettu 2024 Purppurasade

Han Kang: Valkoinen kirja

 

Han Kang: Valkoinen kirja 2016, suomentanut Taru Salminen, Gummerus 2021, sivumäärä 111.

Vuoden 2024 Nobelin kirjallisuudenpalkinnon sai eteläkorealainen naiskirjailija Han Kang (s. 1970), jolta on suomennettu neljä kirjaa: Vegetaristi, Ihmisen teot, Valkoinen kirja ja Älä jätä hyvästejä.

Valkoinen kirja koostuu kolmesta osasta ja niissä olevista tuokiokuvista ja miellekuvista osa on moderneja runoja.

Teoksen lähtökohta on tietyt tärkeät sanat: kapalo, vastasyntyneen vaate, suola, lumi, jää, kuu, riisi, aallot, ... valkoiset hiukset ja käärinliina. Kaikki ovat valkoisia ja se on kirjan pääväri. Kirja ei ole kepeä ja luulen, että valkoinen symboloi puhtauden lisäksi kuolemaa, sillä kirjan päätapahtuma on päähenkilön isosiskon kuolema kahden tunnin elämän jälkeen. Vaikka sisarukset eivät ole koskaan tavanneet, isosiskon henki on ollut aina läsnä äidissä ja siten myös päähenkilön elämässä. 

Sanat toistuvat tekstissä säännöllisen epäsäännöllisesti, esimerkiksi kapalo esiintyy monesti.

"Vastasyntynyt on kiedottu lumenvalkoiseen kapaloon... Vain valkoinen kapalo äidin ja lapsen välissä". s. 23.
"Kapalosta tuli ruumisarkku". s. 101

Kapalo  liittyy kirjan "päätapahtumaan" eli kirjailijan isosiskon kuolemaan vain parin tunnin jälkeen. Tyttö on syntynyt kotona ennen aikaisesti ja haudattu lähelle kotina. Maa oli valkoinen ei lumesta, vaan kuurasta. Miksi tragedia on tapahtunut, ei ilmene, mutta talo on ollut syrjässä, kylässä on ollut vain yksi puhelin ja sekin loitolla.

Paljon myöhemmin muistoja alkaa tulvia vielä lisää ja niistä johtopäätöksiä. 

Siksi kuvittelen, että hän tuli tänne minun sijaan. s. 30. Hän kuljettaa tämän kaupungin katuja sellaisena kuin olen hä et kuvitellut. s.31 Jos sinä olisit yhä elossa, minä en voisi olla olemassa. s. 99.

Teistä on minusta hyvä. Luulen, että tämä on käännetty englannista ei koreasta, mutta se on vsin arvaus, mutta se ei minusta näy kirjasta.

Patrick Modiano: Dora Bruder

 

Patrick Modiano: Dora Bruder, alkuteos 1997, suomentanut Lotta Toivanen,  WSOY 2020, sivumäärä 117.

Nobelisti Patrick Modiano oli nähnyt Paris-Soir -lehden ilmoituksen 31.12.1941:  "Kadonnut nuori tyttö Dora Bruder 15 v 1 m 55  cm, soikeat kasvot... Mahdolliset havainnot  M Mne Bruder, boulevard Ornano 31, Pariisi."

Patrick Modiano on kirjoittanut periaatteessa samanlaisia kirjoja, jossa päähenkilö uppoaa muistoihinsa ja ne vievät elämän kipupisteisiin, usein Pariisin natsimiehitykseen tai sen aikaiseen salakuljetukseen, mutta tämä on erilainen. Modiano seuraa Pariisissa 25.2.1926 syntyneen juutalaistytön Dora Bruderin kohtaloa.

Tämä kirja on paljon henkilökohtaisempi, ja siinä kirjailija raottaa hieman myös suhdettaan isäänsä, ja selvittää Dora Bruderin ja monen muun Auschwitzissä tapetun ankean kohtalon. 

Tärkeä kirja, jonka lukeminen oli minulle kiehtovuudestaan huolimatta erittäin raskasta. Modianon hienous on siinä, että hän antaa uhreille nimet ja kuvaa heidän elämäänsä. Sortajat jäävät kasvottomaksi ja nimettömiksi.

Pidempi oppimäärä
Modiano näkee paljon vaivaa selvittäessään Doran henkilöllisyyden. Doran vanhemmat olivat juutalaisia,  isä Ernest (s. 1899) ja äiti Cecile (s.1907). Ernest oli syntynyt Wienissä, ja pestautunut muukalaislegioonaan, ja taistellut Marokossa, jossa saanut kaasua ja oli sotainvalidi. Sukulainen luonnehtii Ernestiä kirjailijalle, "Setä oli kiltti ja lempeä".  Äidin perhe oli Venäjältä ja äiti oli muuttanut perheen mukana Budapestiin, josta edelleen Ranskaan ja toimi ompelijana. Perheestä oli jäljellä hääkuva, ja muutama perhekuva. Dora oli pistetty Marian Pyhän sydämen sisäoppilaitokseen 9.5.1940. Dora olisi voinut olla ehkä laitoksessa sodan aikana, sillä isä ei ollut ilmoittanut Doraa juutalaiseksi. Dora kuitenkin karkasi 14.12.1941 sisäoöppilaitoksesta, tai ei ehkä palannut "sunnuntaivapaaltaan". Karkaaminen on teemana Modiano teoksessa Uinuvia muistoja, ja kirjailija mainitsee, että itse karkasi koulusta 1960.

Modianomaiseen tapaan kuvaillaan maisemia ja rakennuksia, joissa etsitään jälkiä Dorasta, ja Wienissä kuvataan myös miljöötä. Wienissä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen paljon pakolaisia. Kirjailija kertoo myös isästään, joka vältti pidätyksen täpärästi sodan aikana. Vanhemmat erosivat, ja yhteys isään katkesi, mutta Modiano kertoo tapaamisistaan isänsä kanssa.

Koko Bruderin perhe lopulta otettiin kiinni, ja lähetettiin internointileiriin Drancyyn, mistä lähetettiin Auschwitziin. Modiano on etsinyt "vertaiskohtaloita", hän myös liittää Robert Tarkovskyn kirjeen kotiin internointileiristä.  "Koitan parhaani mukaan tulla terveenä takaisin". Ilmeisesti  vangit eivät aavistaneet, että heidät tuhotaan uudessa paikassa heti.

Modiano kirjaa lisäksi eräiden taiteilijoiden kohtaloita:
Friedrich Lampe, säveltäjä, venäläiset ampuivat 1945.
Felix Hartlaub taidehistorioitsija, kuoli Berliinissä 1945.
Roger Gilbert-Lecomte avantgarde-runoilija  kuoli 1943 jäykkäkouristukseen.
Maurice Sachs, ranskalainen kirjailija, kuoli Dachaussa maaliskuussa 1945.

Pariisissa juutalaisten piti kiinnittää keltainen tähti rinnuksiin. Koko Bruderin perhe lopulta joutui kiinni. Äiti ja tytär otettiin säilöön. Keltainen tähtimerkki rinnassa oli pakollinen. Dora Bruder lähetettiin Auschwitziin kuljetuksella, jossa oli ensi kertaa ranskalaisia naisia.

Ernest Bruder ja Dora Bruder lähetettiin Auschwitziin 18.9.1942 ja äiti 11.2.1943. Kukaan heistä ei selvinnyt.

******

Ranskalainen Jean Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945. Modiano on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. 
Patrick Modianon tuotannossa on 30 romaania, ja tämä on toiseksi viimeinen julkaistu
Kehäbulevardit olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä

Kadonneen korttelin täällä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla täällä

La petite bijou täällä

Uinuvia muistoja täällä

Vuoden 2024 palkinnon sai eteläkorealainen naiskirjailija Han Kang (s. 1970), jolta on suomennettu neljä kirjaa: Vegetaristi, Ihmisen teot, Valkoinen kirja ja Älä jätä hyvästejä.

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu

 

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu, alkuteos A Family Affair, 1975. Suomentaja Kalevi Nyytäjä, SaPo 409, WSOY 1997, sivumäärä 198. Nero Wolfe #33

Nero Wolfen viimeinen juttu on myös viimeinen Rex Stoutin (1886 – 1975) julkaisema kokonainen dekkari, se ilmestyi toukokuussa 1975, kun Stout kuoli lokakuussa 1975. Teos on kirjoitettu varmuudella 1973-1975, koska puhutaan öljyn säästämisestä, inflaatiosta ja keskustelujen painopiste on Watergate-skandaalissa ja puhutaan Nixonin erosta ja virkasyytteistä.

Kirja alkaa suoraan murhalla 29.10.1974 klo 1.24. Ravintola Rustermanin tarjoilija Pierre Ducos, tulee yöllä kello 00.50 Nero Wolfen asuntoon ja vaikeroi, että "minut tapetaan". Archie Goodwin majoittaa Pierren taloon. Kuuluu räjähdys, Pierre on kuollut. Kuoleman aiheutti sikariputkiloon asennettu pienoispommi.

Aamulla Nero Wolfe keskittää tarmonsa murhan selvittämiseen. Tämä on perheasia. Hänelle ei siis makseta tutkimuksista, hän suuntaa Rustermanin ravintolaan, joka oli hänen lapsuuden ystävänsä Marko Vuckicin perustama ja Nero Wolfe käy säännöllisesti syömässä ravintolassa. Archie ottaa osan tutkimuksista hoitaakseen ja menee Pierren kotiin etsimään paperilappua, jonka Pierre oli saanut haltuunsa. Pierren elämä on ollut tasaista, ainoa havainto on Pierren uhkapelaaminen ja mahdolliset pelivelat. Tutkimuksissa selviää, että Pierren murha liittyy muutama päivä aiemmin tapahtuneeseen elektronikkatehtaan toimitusjohtaja Bassetin murhaan. Bassett oli erityisen kiinnostunut (ja närkästynyt) Watergate-skandaalista ja Nixonista, joista hän puhui seurueen kanssa. 

Nero Wolfe hälyttää tutkimuksiin etsivä trion Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Catherin, jotka jututtavat asianosaisia. Tarkastaja Cramer kyllästyy Nero Wolfen hiljaisuuteen murhatutkimusten kuulusteluissa ja pidättää sekä Nero Wolfen että Archie Goodwinin, jotka pääsevät parin vuorokauden päästä vapaaksi takuita vastaan. Aiemmin heidän yksityisetsivän lupansa on otettu pois. Tutkimuksia se ei haittaa, koska heillä ei ole asiakasta.

Tapahtuu kolmaskin murha, ennenkuin murhaaja saadaan kiinni. Teos on alkupään dekkareihin verrattuna apea ja tumma, mutta se on päättöosaksi hyvä.

Rex Stout päättää tyylillä  Nero Wolfe -sarjan dekkarilla Neron Wolfen  viimeinen juttu, tarkastelen alla myös dekkarin englanninkielistä nimeä A Family Affair. 

Pidempi oppimäärä
Nero Wolfe on erityisen järkyttynyt, että murha tapahtui hänen asunnossaan. Hän pitää sitä perheasiana. Archie Goodwin tapailee edelleen Lily Rowania, joka tuntee Bassetin vaimon, joka oli kansasilainen nuori tanssijatyttö. Bassett oli jo 68-vuotias. Wolfe tutkii apulaisineen sekä seuruetta että Pierren perhettä. Ratkaisevaksi todisteeksi osoittautuu paperilappu, jonka Pierre sai Rustermanin ravintolasssa haltuunsa. Sitä sekä poliisit että etsivät yrittävät löytää Pierren asunnosta, jossa asuvat Pieren tytär, isä ja palvelijatar. Watergate liittyy Bassettiin niin, että hänen yrityksensä on erikoistunut myös "nauhoituksiin". Lopulta Watergaten motiivi murhaan jää ohueksi, kun murhaajan yllättävyys paljastuu.

Älä lue eteenpäin, jos et halua juonipaljastuksia. 

Tässä puhutaan perheasiasta. Nero Wolfen lähipiiriä ovat trio "sihteeri"  Archie Goodwin, joka hoitaa tutkimuksia ja Wolfen talousasiat, Wolfen orkideoijen hoitaja Theodore Horstmann ja kokki Fritz Brenner. Talo kuuluu kotirauhan piiriin. Tutkimuksiin hälytetään paikalle trio: Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.  Rusterman on hyvin tärkeä, Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic perusti ravintolan, ja hänen kuolemansa jälkeen Nero Wolfe hoiti ravintolaa. Murhat siis tulivat liian lähelle Nero Wolfea. Pierrellä oli pelivelkoja, joten hän yritti kiristää paperilapulla, jossa oli murhaajan nimi. Murhaajan motiivi tai yksi niistä oli saada Archie Goodwinin paikka. Kirjassa on paljon juonittelua jopa Kummisedän tapaan, lopulta mätä omena paljastuu...

Sarja päättyy tilanteessa, jossa Nero Wolfen ja Archie Goodwinin yksityisetsiväluvat ovat hyllyllä. He odottavat yhdessä päätöstä niiden vapauttamisesta. Muuten rauha on palannut, mutta epäluottamus aina aiheuttaa epävarmuutta.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggasin  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, seuraavaksi tulee bloggauksia kahdesta suomeksi käännetystä  novellikokoelmasta ja muutamista englanninkielisistä, mitkä olen itselleni ostanut.

Laura Parkko: Ainutkertainen Sami Saari

 

Laura Parkko: Ainutkertainen Sami Saari, Docendo 2022,  sivumäärä 239.

Sami Saari (s. 1962) on suomalainen muusikko, joka on monipuolisesti tehnyt musiikkia, myös soulia. Kirjan mukaan Samilla oli turvattu lapsuus, isä oli arkkitehti ja äiti hammaslääkäri. Perhe asui Tampereella.

Sami Saari aloitti kansakoulun syksyllä 1969. Koulusta tuli vuosien aikana paljon poissaoloja. Teini-iässä vaihtovuosi Berliiniin oli tapahtumarikas. Sami Saari ei käynyt lukiota vaan valmistui suutariksi, jota työtä myöhemmin tekikin. Musiikki oli Samille tärkeää alusta saakka. Sami meni kuoroon, jossa oli mm. Costello Hautamäki. Sami sai kitaran joululahjaksi, eli tästä musiikkihommat alkoivat. 

Vuonna 1984 Sami soitti Hot Cafessa, joka tarjosi palveluja Polar artisteille ja soittivat (tai tuurasivat soittajia) taustalla artisteille kuten Frederik, Kirka, Kake Randelin, Meiju Suvas. ja yhden viikonlopun  Dannylle ja Armille. Keikat olivat ravintoloissa, jossa oli myös tarjolla alkoholia. Sami kyllästyi tähän ja tapasi Aki Sirkesalon vuonna 1985. Sirkesalo houkutteli Samin Giddyupseihin. Sami lopetti myöhemmin suutarin päivätyön bänditouhun vuoksi. Suutaripajassa työskenteli myös Veeti Kallio. Pian oli pystyssä yhtye Veeti & The Velvets. Myöhemmin Sami oli kesäkitaristina Aki Sirkesalon Lemmenjättiläisissä. 

En levittele blogissani ihmisten perhe-elämää, mutta kirjassa Samin perhe-elämää ja suhteita käydään läpi, täällä ei.

Kirjassa on esitelty Akin studiolevyt, joita on 7 ja yksi kokoelma. Ensimmäinen levy Do re mi julkaistiin 1997. Levyllä  oli hitti Ainutkertainen ja seuraavalla levyllä Sam The Man, oli hitti Onnen kyyneleet, joka on Timo Kiiskisen säveltämä ja sanoittama. 

Ostin Saaren levyn Turisti, mutta  en ole tämän tyyppisen musiikin ystävä. Sen sijaan Aki Sirkesalon muistokonsertin levy, missä mukana on Sami Saari, on upea.

Sami Saari on tehnyt lukuisten artistien kanssa yhteistyötä. Hän koki hyvin raskaasti Aki Sirkesalon menehtymisen tsunamissa 26.12.2004. Sami  pääsi myöhemmin tämän  yli. 

Sami Saari on tehnyt yhteistyötä myös Elastisen. Cheekin ja Brädin kanssa. 

Vuonna 2012 Saari teki levyn Soul-klassikot ja 2018 Sami Saari ja Jazz-pojat, ne ovat viimeisimmät soololevyt.

Kirjan ostin alelaarista kahdella eurolla, tässä kategoriassa tämä oli keskinkertainen kirja.

*****

Kirjailija Laura Parkko (s. 1978) on toimittaja

Rex Stout: Kuolema pöytälaatikossa

 

Rex Stout:  Kuolema pöytälaatikossa, alkuteos Please Pass the Guilt, 1973 Suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 404, sivumäärä 194. Nero Wolfe #32

Rex Stoutin dekkari Kuolema pöytälaatikossa on maestron toiseksi viimeinen Nero Wolfe -sarjassa. Tarina alkaa toukokuussa 1969, jolloin Nero Wolfen uskollinen apuri Archie Goodwin tuskailee Nero Wolfen tyhjentyvän pankkitilin vuoksi. Juttuja on ollut harvakseltaan. Nero Wolfe ottaa rahapulassa "valmennukseen" henkilön, joka on ollut terapiassa, eikä se ollut auttanut. Tämä esiintyy salanimellä Ron Seaver. Heppu luulee, että hänen kätensä olisivat veressä eli puhuu Lady Macbeth syndroomasta. Henkilö on oikeasti Kenneth Meer, CAN-yhtiön (Continental Air Network) henkilöstöpäällikkö. Yrityksessä on tapahtunut 20.5.1969 murha. Peter J. Odell on kuollut pommiräjähdyksessä apulaisjohtaja  Amory Browningin huoneessa, kun Odell avasi alalaatikon, jossa oli viskipullo, josta Browning otti joka iltapäivä viskinaukut.

Archie Goodwin ajattelee Nero Wolfen pankkitiliä, ja saa kuin saakin Odellin kipakalta leskeltä rahakkaan toimeksiannon. Poliisilla ei ole kykyä ratkaista murhaa, mutta myös Nero Wolfen tutkimukset ovat loppuun asti jumissa. Hän palauttaa 100 000 dollarin shekin rouva Odellille ja sovitaan että osa rahasta on vinkkipalkkio. Lopulta murhaaja selviää uuden tutkintanäkökulman, Nero Wolfen päättelyn ja ansan avulla. Syyllinen  pidätetään.

Kuolema pöytälaatikossa on laatudekkari, mutta Nero Wolfe -sarjassa aika vaisu teos, joskin kirjassa on loistava (mutta pieni) pala baseballseura New York Metsin historiaa.

Pidempi oppimäärä

Continental Air Networkin ihmissuhdeverkostot ovat täysin sekaisin. Ensinnäkin firmassa taistellaan pääjohtajan paikasta. Odell ja Browning ovat tyrkyllä pestiin pääjohtaja Cass R. Abbotin jälkeen, joka on eläköitymässä. Rouva Madeleine Odell on upporikas, hän omistaa pelkästään osakkeina 70-80 miljoonaa dollaria ja on CAN:n merkittävä omistaja. Hän on rikas perijätär, joka haluaa miehensä etenevän. Hän tunnustaa, että hänen yksityissihteerinsä Charlotte Haber on hankkinut nestemäistä LSD:tä, jota Odell laittoi Browningin pulloon, jotta tämä munaisi itsensä johtokunnan kokouksessa. Silvia Venner on sihteeri, kuten Helen Lugos, jolla on suhde Browningiin, jota taas rouva Browning ei hyväksy. Suhteet ovat solmussa, lisäksi kaikilla epäillyillä on ollut motiivi ja tilaisuus.

Teoksessa  etsiväkolmikko Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather puuhaa apuna. Archie Goodwin seuraa baseballia, pelaa Saul Panzerin luona torstaisin pokeria ja syöttää Rustermanissa Lon Cohenia, Gazetten rikostoimittajaa, jolta saa tietoja. Archie heilastelee Lily Rowan kanssa. Archie ajaa Lilyn maaseutuasunnolle Wolfen omistamalla Heronilla, joka oli uusi-seelantilainen urheiluauto. Archie ei juo olutta kuten Nero Wolfe, vaan hän juo maitoa.

Kirjassa katsotaan baseballia väri-tv:stä, jossa on jo  kaukosäädin (keksittiin 1955). Peliä selostaa Ralph Kiner (1922-2014), joka pelasi baseballia 1946-1955 ja toimi selostajana sen jälkeen, hänet valittiin Baseballin Hall of Fameen 1975. New York Metsin pelaajista mainitaan  Ed Kvanepool pelasi Metsissä (1962-1979), jatkossa suluissa on aika jolloin pelaaja pelasi Metsissä; Cleon Jones (1963, 1965-1975), Tommy Agee (1962-1973), Jerry Grote (1966-1975), Bud Harelson (1965-1977) ja Ed Charles (1967-1969). Archie Goodwin katsoo aina, jos pystyy, Metsin pelit ja tv:stä myös vieraspelit. Nero Wolfe (tai ehkä Archie) on ostanut 922 dollarin nauhurin, jolla nauhoitetaan keskustelut Nero Wolfen huoneessa, (pikakirjoitus jää pois ja ehkä myös kirjalliset raportit, tehtäviä, mitä Archie teki alkupään dekkareissa.). 

Rex Stoutin tekstistä ilmenee, että Orrie Catherilla on hankaluuksia tulla toimeen tiimissä. Kinastelee Archien kanssa, pettää vaimoaan ja muutakin kitkaa on.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Diego Armando Maradona Jumalan käsi

 

Diego Armando Maradona: Jumalan käsi, Voittajan tarina Meksikon MM-kisoista 1986, Tammi 2017, suomentanut Antero Tiittula. Sivumäärä 265.

Argentiinalainen Diego Armando Maradona (1960-2020) on kautta aikain yksi legendaarisimmista jalkapalloilijoista. Hän pelasi numerolla 10. Hän voitti Argentiinan joukkueen kapteenina jalkapallon MM-kisat Meksikossa vuonna 1986.

Kirja alkaa uruguaylais-syntyisen toimittajan Victor Hugo Moralesin alkusanoilla ja päättyy Jari Litmasen jälkisanoihin.

Diego Maradona on kiistelty persoona. Kiistely tulee monestakin asiasta ja yksi liittyy tuohon jumalan käteen, jolla Maradona teki 1 - 0 maalin Meksikon MM-kisoissa 1986 puolivälierissä Englantia vastaan. Maradona teki toisen maalin pitkän kuljetuksen jälkeen. Argentiina voitti 2-1, tuolloin Falklandin sodasta oli 4 vuotta aikaa. Maradonan uralla oli tapahtumia paljon, mutta niitä ei tässä opuksessa käsitellä vaan keskitytään 1986 alustunnelmiin ja itse peleihin.

Uruguaylainen toimittaja Victor Hugo Morales (s.1947) hehkuttaa Maradonan kuljetuksen neroutta ylisanoin Englantia vastaan ja mainitsee Falklandin nöyryytyksen motivoivan argentiinalaisia.  Falklandin sota käytiin Falklandinsaarten, Etelä-Georgian saarten ja Eteläisten Sandwichin saarten hallinnasta, ne kuuluivat ja kuuluvat briteille. Argentiinan sotilasjuntta-presidentti Leopoldo Galtieri yritti pönkittää valtaansa valtaamalla saaret 2.4.1982. Englannin pääministeri Margareth Thatcher kävi päättäväiseen vastarintaan. Argentiina upotti Englannin hävittäjistä HMS Sheffieldin ja HMS Coventryn. Britit kuitenkin nujersivat argentiinalaisten vastarinnan. Morales on asunut Argentiinassa vuodesta 1981 lähtien. 

Suomalainen (ja Ajaxin) hyökkääjä Jari Litmanen (s. 1971) kertoo Maradonasta huippupelaajan näkökulmasta. Junnuturnauksessa  Litmasta alettiin kutsua Diegoksi. Litmanen ei silloin edes tiennyt, kuka Diego oli. Maradonaa ei nimittäin valittu vuoden 1978 MM-kotikisoihin, jolloin Argentiina voitti maailmanmestaruuden. Maradona voitti nuorten maailmanmestaruuden 1979. Litmanen kertoo että hän oppi tuntemaan Maradonan ja Maradona on tehnyt häneen futiksen pelaajista suurimman vaikutuksen ja on ollut hänelle inspiraation lähde.

Maradona kertoo tai oikeastaan toitottaa laveasti, miten Argentiina voitti maailmanmestaruuden 1986. Toitottaa siksi, että kieli on värikästä ja ylisanoja on paljon. Maradonan ympärillä tapahtuu myös paljon asioita. Argentiina voitti ensimmäisen jalkapallon maailmanmesttaruutensa vuonna 1978, mutta ilman Maradonaa. Vuonna 1982 Maradona oli mukana MM-kisoissa, mutta Argentiina putosi kisoista jatkolohkossa. Vuoden 1986 kisat  oli Argentiinan ja Maradonan. Vuonna 1990 joukkue hävisi Saksalle loppuottelussa  ja sai hopeaa. Vuoden 1994 kisoissa Maradona jäi kiinni dopingista alkulohkon ottelun jälkeisessä testissä ja sai pelikiellon. Tässä opuksessa Maradona toteaa, että doping-valvonnan pitäisi olla ennaltaehkäisevää eikä rankaisevaa jälkikäteen!

Maradona kertoo valmistautumisesta vuoden 1986 kisoihin, jotka pelattiin Meksikossa korkealla. Maradona oli siirtynyt Eurooppaan ja pelasi Barcelonassa. Maradona loukkaantui pahoin Goikoetxean viikatetaklauksen takia, luita murtui 24.9.1983. Asianmukainen hoito, kuntoutus ja 106 päivän jälkeen paluu. Maradonalle tuli myöhemmin vielä polvivamma, joka "parantui" ennen Meksikon kisoja. Barcelonasta Maradona siirtyi Napoliin pelaamaan.

Argentiina pääsi karsintoihin kautta kisoihin, karsintaottelut pelattiin Etelä-Amerikkassa. Kisat alkoivat Argentiinan osalta 2.6.1986 ja loppuottelu pelattiin 29.6.1986. Alkulohkossaan Argentiina voitti Etelä-Korean 3- 1, pelasi Italian kanssa tasan 1-1 ja voitti Bulgarian 2-0.  Tämän jälkeen alkoivat pudotusottelut. Ensin Argentiina voitti Uruguayn 1-0.

Puoliväräottelu 22.6.1986 Englantia vastaan on eniten puhuttu ottelu. Ennakkospekulaatioissa oli myös Falklandin sota. Kirjan tekstiä: "Olivathan englantilaiset tappaneet ison määrän poikiamme, mutta vaikka englantilaiset olivat siihen syyllisiä, yhtä lailla syyllisiä olivat olleet ne argentiinalaiset, jotka olivat lähettäneet ne pojat ... s. 64. Lisäksi  ... tarjoaisimme helpotusta noiden nuoruksisisten vanhemmille... verilöyly, pyyhitään Englanti maailmankartalta. [Suomalaisten lähteiden mukaan Argentiina maihinnousi saarille. Wikipedian mukaan argentiinalaisia kuoli 649, ja sotilasvallan aikana (1976-1983) uhreja on Wikipedian mukaan noin 30 000].

Vuolaan otteluselostuksen jälkeen Maradona kehuu Englannin Gary Linekeriä, joka oli herrasmiespelaaja. Ja mainitsee, että vuosikymmenten jälkeen Englanti arvostaa Bobby Charltonia (1937 -2023), joka siis voitti MM-kultaa 1966, lisäksi Eurooppa Cupin ja FA Cupin.

Välierissä Argentiina voitti Belgian 2-0. Loppuottelussa Länsi-Saksa kaatui 3-2. 

Mukava kirja ja kahden euron kategoriassa kiintoisa. Kirjassa on kuvasivuja, mutta ne ovat vain jalkapalloaiheisia peruskuvia Maradonasta.

Can Xue: Kärlek i det nya årtusendet

 

Can Xue: Kärlek i det nya årtusendet, alkuteos: 新世纪爱情故事 kääntänyt kiinasta ruotsiksi Anna Gustafsson, Albert Bonniers Förlag 2022, sivumäärä 435.

Kiinalainen Can Xue on julkaissut romaanin Rakkaus uudella vuosituhannella vuonna 2013, ja se on käännetty 2018 englanniksi, ja ruotsiksi 2022.

Teos on näennäisen yksinkertainen. mutta lopulta syvällinen matkakertomus ajassa sekä kaupungin ja maaseudun välillä. Päähenkilöinä on muutama mies ja joukko naisia, jotka työskentelevät tehtaissa, mutta tarjovat myös seksipalveluja kylpylähotellissa.

Teoksessa on 11 pitkähköä lukua, joissa henkilöt ovat osittain samoja, naisia leski Niu Cuilan, neiti Long Sixiang, rouva Yuan, neiti Si. Miehiä ovat Wei Bo, jonka vaimo Yuan on, ja tohtori Liu, poliisi He ja antiikkikauppias You. Weillä on suhde Cuilanin kanssa, lisäksi hän on usean muun naisen kanssa tekemisissä, jotka ovat kuumien lähteiden hotelliin maksullisia naisia. Suhteita tarkastellaan monesta näkökulmasta. Kertomus on kaleidoskooppimainen.

Teos alkaa nuoren lesken (35 v) Niu Cuilanin tarinasta. Cuilan on ollut kahdeksan vuotta leskenä, hän on tutustunut vuosi sitten (setämies) Wei Bo'hon (48 v) ja jonka kanssa hänellä on suhde tai he tapailevat toisinaan. Wei on naimisissa (pikku) Yuanin kanssa. Myöhemmin ilmenee, että Wei on ollut rakastunut vaimoonsa ja päinvastoin, parilla on kaksi lasta. Nyt rakkaus on loppunut, ja puolisot hilluvat tahoillaan.

Niu Cuilan on tajunnut käydessään kylpylässä, että paikalliset maksulliset naiset tuntevat Wein. Wei on saippuatehtaassa töissä, mutta hänellä on tuloja harmaalta sektorilta, ja hänellä on suhteita kylpylänaisten kanssa. Yksi naisista Si on hakattu ja rakastuu Wei Bo'hon, jolla on siis suhde Cuilanin kanssa.  Naisista myös Long Sixiang on ollut naimisissa. Hän on synnyttänyt vauvan, joka on kuollut, mies jättl vaimonsa, ja Long päätyy kuumien lähteiden hotelliin, jossa hänen lempinimensä on luumunkukka. Yhdellä naisella Jin Zhulla on tuberkuloosi.

Teoksessa on hyvinkin vapaa tunnelma. Naiset ovat töissä tekstiilitehtaassa ja Cuilan mittainstrumenttitehtaassa, mutta he käyvät kahviloissa, antiikkikaupoissa, oopperassa, hotellissa ja maalla. Naiset tarjoavat vapaa-aikoinaan miehille maksullisia palveluja.

Wei Bo pidätetään ja hän joutuu kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Poliisi He alkaa tällöin piirittää ensirakkauttaan eli Cuilania. Wein vaimo Yuan, joka on ollut opettaja häipyy ja alkaa toimia muualla opettajana, siellä missä on Tohtori Liun vastaanotto. Heillä on ollut aiemmin fyysinen suhde, nykyisin Liu on kiinnostunut vain yrteistä ja kiinalaisesta lääketieteestä. Yuanin oppilaat istuttavat ja hoitavat kasveja, mikä hämmästyttää Yuania, joka luuli, että kaikki haluaisivat matkustaa.

Tarinan aikana vieraillaan maaseudulla, ihmiset palaavat hetkeksi juurilleen. Maalla osa tapahtumista on maagisia. Usea päähenkilö puhuu Kamelianaisesta, he käyvät oopperassa kuulemassa Kamelianaista, ja laulu linkittyy moneen tapahtumaan. (Myös Kamelianainen oli maksullinen ja hänellä oli tuberkuloosi)

Can Xuen romaani Rakkaus uudella vuosituhannella tuo rakkauden ja  naiset uudelle vuosituhannelle. Kirjassa naiset ovat toistensa tukena ja päättävät kehostaan. Itsensä myymiseen ei kirjan kuvauksesta päätellen liity paritusta tai muitakaan lieveilmiöitä. 

Tunnustan, että ruotsinkielen ja itämaisen kulttuurin vuoksi osa romaanin asioista varmasti meni ohi. Luin Ylen artikkelin jonka mukaan avioliitot ovat vähentyneet ja avioerot ovat lisääntyneet Kiinassa, ja avioeron ottaa yleensä nainen, jotka ovat koulutettuja. Lapset syntyvät avioliittoon, aviottomia ei rekisteröidä. Kiinassa luovuttiin yhden lapsen poliitiikasta lokakuussa 2015.

*****
Can Xue (s. 1953) eli Wikipedian mukaan Deng Xiaohua kiinalainen naiskirjailija aloitti kirjoittamaan kolmikymppisenä. Hän joutui elämään Kiinan kulttuurivallankumouksen kuohuissa perheensä kanssa. 

Curtis Sittenfeld: Rodham

 

Curtis Sittenfeld: Rodham, 2020 översättning: Marianne Mattsson, Wahlström & Widstrand 2021, sivumäärä 447.

Rodham kirja on fiktiivinen romaani, jonka lähtökohta on se, että Hillary Clinton (s. 1947) omaa sukua Rodham ei mennyt naimisiin Bill Clintonin (s. 1946)  kanssa. Kirjan mukaan todellinen Hillary myöntyi vasta kolmannen kosinnan tapahduttua. Joka tapauksessa tarinassa pyörii tuttuja  hahmoja mutta tapahtumat ovat  mielikuvitusta. Kirjailija Elizabeth Curtis Sittenfeld (s.1975) on kirjoittanut fiktiivisen romaanin myös George W. Bushin vaimosta Laura Bushista.

Ostin tämän Kampista kahden euron laarista, oli ainoa tarjokas ja vielä ruotsiksi, kun matkustin Turkuun junalla ja luin  kirjaa myös Ruotsin matkalla.  Jopa kahden euron kirjaksi tämä oli huono ja liian pitkä. 

Ongelma ilmenee heti alussa, kun kouluvaaleja, puheita jahnataan sivutolkulla. Hillary siis torjuu Billin kuhertelut ja menestyy politiikassa ja kaikki huipentuu 2016 presidentinvaaleissa.

Pidempi oppimäärä
Oletan kirjan ammentavan näkemyksiä oikean Hillary Rodhamin ja Bill Clintonin tapaamisesta ja suhteista. Bill Clinton sai kirjassa mainitun Rhodes-stidendin ja tietyt reunaehdot pätevät. Billin ja Hillaryn suhde alkaa kirjassa suotuisasti, Hillary joutuu seuraamaan vierestä Bill Clintonin touhutusta ja avioliitto jää solmimatta. 

Kirjassa on monen monituista juonenkäännettä ja romaanissa Billin ja Hillaryn tiet risteävät monesti.

Billin tavoite oli vuoden 1984 tai 1992 presidentinvaalit, mutta Bill Clintonia ei valita presidentiksi 1992, vaan kirjassa George Bush vanhempi sai jatkokauden. Sen sijaan George W. Bush ei pääse presidentiksi vaan John McCain tulee  valituksi.

Teos huipentuu presidentinvaaleihin 2016, jossa Hillary  ...

Luullakseni on parempi pitää tämä bloggaus lyhyenä.

Sitaatti: Hillaryn ystävätär sanoo, että kukaan ei rakastu naisen aivoihin.

Rex Stout: Kesävieraan kuolema

 

Rex Stout: Kesävieraan kuolema alkuteos, Death of a Dude, 1969, suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1996, Sapo 400, sivumäärä 251. Nero Wolfe #31.

Rex Stoutin kirjoittama kolmanneksi viimeinen Nero Wolfe dekkari Kesävieraan kuolema tapahtuu Lily Rowanin karjatilalla Montanassa Lame Horsessa, missä Archie Goodwin viettää aikaa kesällä 1968.  Lilyn karjanostaja Harvey Greve on epäiltynä ja pidätettynä kesävieras Philip Brodelin murhasta. Brodell on ammuttu metsässä, mitä Montanassa on paljon. Brodellia on ammuttu ensin takaapäin olkapäähän ja sitten edestäpäin kaulaan. Greve pidätettiin siksi, että Brodel oli edellisenä kesänä kuherellut Brodellin tyttären Alman kanssa, ja nyt Brodellilla on avioton lapsenlapsi. Lisäksi Greve on puhunut tappavansa Brodellin. Archie Goodwin tutkii murhaa Lilyn toiveesta, mutta ei pääse eteenpäin, hän on ulkopuolinen, kaupunkilainen. Kirjoitettuaan Nero Wolfelle ottaakseen lomaa Archie saakin apua, itse Nero Wolfe saapuu kapsäkkeineen paikalle,  Nero Wolfe vetoaa syyttäjään, että hän saisi mahdollisuuden tutkia murhaa. Murhatutkinta ei ole helppo sekä Archie että Wolfe pidätetään toinen on putkassa ja toinen kotiarestissa. Motiivi murhaan paljastuu, ja Nero Wolfe selvittää tämänkin murhan.

Pidempi oppimäärä
Lily Rowan ja Archie Goodwin tapasivat kuudennessa dekkarissa Caesar on kuollut peräti 30 vuotta sitten. Henkilöt pysyvät sarjassa iättöminä tai eivät juurikaan vanhene. Lily Rowan on rikas  perijätär, isänsä on ansainnut omaisuutensa rakentamalla New Yorkin viemärijärjestelmän. Lily Rowanilla on laaja tuttavapiiri, ja hän rahoittaa näytelmiä. Lilyn vieraana  Montanassa karjatilalla on kirjailija Wade Worthy, joka kirjoittaa Lilyn isästä elämänkertaa ja nuori näyttelijätär Diana Kadany.

Montanan osavaltio on Yhdysvaltain pohjoisosassa Kanadan rajaa vastaan, Idaho, Pohjois ja Etelä Dakota ja Wyoming ovat myös rajanaapureita. Osavaltiossa asuu nykyisinkin alle miljoonaa asukasta, pääkaupungissa Helenassa asuu  vain noin 30 000 asukasta. Dekkarissa mainitussa (kuvitteellisessa) Timberburgissa asuu kirjan mukaan 7463 asukasta. Lame Horse on myös kuvitteellinen paikka, sen sijaan Montanassa on paikka nimeltä Lame Deer. 

Murha tapahtuu 25.7.1968. Paikallinen seriffi Morley Haight tutkii laiskanlaisesti murhaa. Hänen poikansa Gilbert on ollut pihkassa Almaan. Seriffi inhoaa murhasta epäiltyä Harvey Greveä.

Nero Wolfe saa syyttäjä Jessupilta tutkintaluvan. Wolfe kuulee kesävieraita ja Goodwin hiostaa Haighteja, poika selittää alibiaan, mutta isä-seriffi pillastuu täysin Archien kysymyksestä.  

Ratkaisu löytyy kuitenkin sinnikkäistä tutkimuksista, joiden kuluessa tapahtuu lisämurha, ja kuten yllä kerroin Archie pidätetään ja heitetään tyrmään, Nero Wolfe asetetaan kotiarestiin. Kuitenkin Saul Panzer jatkaa tutkimuksia. Ensin selviää motiivi ja lopulta murhaaja. 

Rex Stoutin Kesävieraan kuolema tarjoaa Nero Wolfelle mahdollisuuden vierailla Montanan metsissä ja valmistaa taimenta oman reseptinsä mukaan, hän saa selville myös murhaajan. Rex Stout onnistui pitämään sarjan korkeatasoisena loppuun asti.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Nero Wolfe teki taimenta lyhyt jutussa Taimenet todistavat, jossa hän taimenien tuoreudesta päätteli murhaajan, tarinassa hän myös poistui New Yorkista, kuten eräissä muissakin ruuan takia dekkarissa Liian monta kokkia.

G. F. Sander: Kansalainen Kekkonen

 

G. F. Sander: Kansalainen Kekkonen, Suuri suunnitelma, alkuteos Citizen Kekkonen. The Great Plan, Suomentaneet Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo, WSOY 2021, sivumäärä 507.

Amerikkalainen Gordon F. Sanders (s. 1951)  on paneutunut Urho Kekkosen (3.9.1900- 31.8.1986) ensimmäiseen presidenttikauteen (1956-1962), Sanders toki luotaa historiaa sekä aiemmista että myöhemmistä tapahtumista. Tämä on sarjaa "kahden euron ale-laarikirja" ja siinä sarjassa laadukas teos.

Taustaa: Suomi hävisi toisen maailmansodan tuoksinassa jatkosodan Neuvostoliitolle ja teki aselevon 4.9.1944 ja sitoutui siinä karkottamaan saksalaissotilaat Suomesta. Lapin sotaa käytiin 15.6.1944 - 27.4.1945. Tasavallan presidentti Risto Ryti erosi 1.8.1944 ja tuomittiin myöhemmin sotasyyllisenä 10 vuoden kuritushuonetuomioon Neuvostoliiton vaatimuksesta. Mannerheim valittiin presidentiksi eduskunnan säätämällä poikkeuslailla 4.8.1944. Juho Kusti Paasikivi valittiin presidentiksi 1946 myös "eduskunnassa". Presidentin valitsijamiesvaalien jälkeen 1950  Juho Kusti Paasikivi sai jatkokauden. Urho Kekkonen oli tällöin Maalaisliiton ehdokas, kuten 1956, jolloin Kekkonen tuli täpärästi valituksi kolmannella kierroksella valitsijamiesäänin 151-149. Vastaehdokkaana oli hänen poikansa appi ja eduskunnan puhemies sosiaalidemokraattien K. A. Fagerholm (1901-1984). Fagerholm oli kolmesti pääministerinä, viimeisen kerran "yöpakkasten ajan" (29.8.1958–13.1.1959).

Urho Kaleva Kekkosen (jatkossa myös UKK) virkakauden alussa oli yleislakko. Yöpakkaset koettiin syksyllä 1958 ja Neuvostoliiton nootti syksyllä 1961. Yöpakkaset ja nootti olivat käänteentekeviä tapahtumia, jotka sementoivat Kekkosen vallan perustaa. Kekkosen valtakausi presidenttinä jatkui aina vuoteen 1982 asti. Vuonna 1974 UKK valittiin poikkeuslailla. Jo sitä ennen oikeastaan yöpakkasten jälkeen suljettiin hallitusyhteistyöstä pois "taantumuksellisia voimia yleisten syiden vuoksi". Kokoomus oli oppositiossa 1966-1987. Kekkonen oli ennen presidenttikauttaan viisi kertaa pääministerinä, sisäministerinä, oikeusministerinä ja Eduskunnan puhemiehenä ja 20 vuotta kansanedustajana.

Ajattelin ensin, että G. F Sander ei saa oikeaa näkökulmaa Kekkoseen, mutta olin väärässä. Hän on ulkopuolinen tai ei-suomalainen ja käyttänyt esimerkiksi J. F. Kennedyn aikaisia amerikkalaisia asiakirjoja hyödykseen, ja lukenut tietenkin suomalaisia lähteitä. Kennedyn presidenttikausi alkoi 20.1.1961. Tällöin Kylmä sota oli kuumimmillaan, eli oli ydinkoeongelmia, Kuubassa kuohui ja Berliinin muuri rakennettiin. Yhdysvalloissa Suomen kehitystä seurattiin tarkoin. Unkarissa oli Neuvostoliiton "kurinpalautus" 1956. Rapakon takana pelättiin, että Suomessa tulee kommunisteja valtaan, tai maa liukuu NL:n sylikoiraksi. Sander nostaa kaksi tapausta yli muiden, eli Yöpakkas-hallituksen ja Neuvostoliiton nootin 1961.

Yöpakkaset kohdattiin syksyllä 1958 kesävaalien jälkeen, missä SKDL ja skogilaiset voittivat, mutteivat päässeet hallitukseen. Hallituksen kasasi demareitten K. A. Fagerholm, Maalaisliiton Johannes Virolainen oli ulkoministerinä. Sanderin mukaan UKK oli raivona. Hän soitti poikansa apelle, joka kertoi, että hallituksella menee hyvin, eikä suostunut puhumaan asiasta UKK:n kanssa. Neuvostoliitto tunsi epäluuloa hallitusta kohtaan, koska epäili, että Väinö Tanner ja leskisläiset ovat taustalla, demarien Väinö Leskinen oli yksi ministereistä. Sanderin mukaan UKK ei itsekään pitänyt Tannerista. Tuolloin hallitukset olivat lyhytikäisiä (keski-ikä alle vuoden). Fagerholmin kolmas hallitus kesti Neuvostoliiton painostusta ja UKK:n hajotusyrityksiä 100 päivää. UKK ei tukenut hallitusta. Ulkoasiainministeriö ei myöntänyt Otto-Wille Kuusiselle viisumia Suomeen, joka raivostutti Neuvostoliittoa. Hallitus saatiin lopulta nurin, vaikka Virolainen ei suostunut heti eroamaan, kun Kekkonen käski. Uuteen hallitukseen tuli yksi ministeri SKDL:stä. Kekkosen kausi jatkui vähemmistöhallituksin.

Tämän jälkeen Kekkosen ensimmäinen kausi meni paremmissa merkeissä. Suomi pyrki EFTA:n kanssa sopimukseen. Neuvostoliitto vaati samoja ehtoja Suomen kaupassa. Sander kirjoittaa Kekkosen mielipiteestä: "Kekkonen ei  kannattanut Efta-jäsenyyttä, mutta tietenkin kannatti". s. 162. FinEFTA-sopimus astui voimaan vuonna 1961. Efta-jäsenyys edesauttoi Kekkosen uudelleen valintaa, jonka tiellä oli vielä Honka-liitto ja Noottikriisi, joka alkoi Kekkosen Amerikan vierailulla lokakuussa 1961.

Yhdysvalloille Suomi oli tärkeä valtio, Suomi oli tavallaan puskurivaltio Neuvostoliiton naapurissa. USA:ta kiinnosti kommunistikysymys. Onko hallituksessa kommunisteja? Kekkosen Yhdysvaltain matkaa oli pohjustettu pitkään. Kennedy oli astunut alkuvuonna virkaan ja Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton jännitteet olivat kärjistyneet ja kärjistyivät ennen Kekkosen matkaa, Berliinin ja Kuuban tilanne ja Neuvostoliiton ydinkokeet, joita muut Pohjoismaat olivat protestoineet, Suomi oli hiljaa. Kotimaassa Kekkosen vastustajat olivat lyöneet hynttyynsä yhteen ja pyytäneet Kekkosen vastaehdokkaaksi  64-vuotiaan oikeuskanslerin sitoutumattoman Olavi Hongan - etenkin demarit ja Vennamo  olivat aktiivisia, mutta myös Kokoomus oli mukana. Matkalla Kekkonen puhui YK:n yleiskokouksessa, Suomi sai jäsenyyden vasta 1955. Lokakuussa oli edelleen Neuvostoliiton ydinkokeita, ja Berliinissä oli suurvaltojen tankit vastakkain.

Kekkosen matka Yhdysvaltoihin oli sangen pitkä ja kun seurue oli Havaijilla, nootti lennähti tuulettimeen. Ulkoministeri Gromyko oli antanut nootin Moskovan suurlähettiläs Eero Wuorelle. Sander analysoi valokuvaa jossa istuvat Urho Kekkonen, Rafael Seppälä, Ahti Karjalainen ja Max  Jakobson ja lukevat noottia. Kuvaa kirjassa ei ole, sillä se on Kalle Kultalan ottama ja ylittää teoskynnyksen. Se löytyy kuitenkin netistä (täällä Suomenmaan sivulla oli 12.6.2024 jutun loppuosista). Karjalainen lähti etuajassa Suomeen ja Gromyko kertoi Karjalaiselle, että Suomessa on neuvostovastainen ryhmä. UKK hajottaa eduskunnan 14.11.1961 ja Olavi Honka luopuu ehdokkuudesta 25.11.1961. Kirjassa analysoidaan tai kerrotaan Amerikan matkasta paljon ja keskusteluista ja pohditaan myös miksi matkalle ylipäätään lähdettiin. Lukijalle jää outo vaikutelma tai varma vaikutelma, Suomi on hihnan päässä.

Sander nostaa paljon kielteisiä asioita Urho Kekkosesta, tai itse mielsin ne kielteisiksi.

"Kekkosella oli tietysti urkkijoita kaikkialla ja heihin kuului myös hänen kansanedustajana toiminut Matti-poikansa." s. 210

"Niinpä aina yhtä myötäilevä UKK teki 8. maaliskuuta yhden presidenttiuransa pelkurimaisimmista siirroista - tekopyhimmistä puhumattakaan - ryhtyessään selostamaan norjalaisille ja tanskalaisille 'Neuvostoliiton kantaa'" ... s. 255.

"Seuraavaksi UKK:lta pääsi ensimmäinen suora valhe (JFK:lle) hän sanoi, ettei Neuvostoliitto ollut painostanut Suomea". s. 314. Sanderin mukaan UKK olisi väittänyt JFK:lle, että neuvostokansan elintaso olisi ollut hyvä.

Neuvostoliitolla oli Nato- ja ETY-allergia. ETY:llä tarkoitetaan Euroopan talousyhteisöä, josta Suomessa käytettiin tuolloin termiä EEC.

Antoisa, joskin pitkä kirja. Kekkosen käydessä New Yorkissa, New York Times kirjoittaa Suomen sotakorvausten maksusta. Kekkonen oli aiemmin käynyt Yhdysvalloissa vuonna 1932 ainakin, jolloin hän oli Suomen yleisurheilujoukkueen johtaja Los Angelesin olympiakisoissa. Kekkonen ei urheilijana osallistunut olympialaisiin, mutta oli korkeushyppääjä ja voitti yhden Suomen mestaruuden ja oli satasella toinen. Kekkonen osallistui myös vauhdittomiin hyppyihin SM-kisoihin ja voitti sekä korkeushypyn että kolmiloikan.  Kekkosella oli vauhdittoman kolmiloikan Suomen ennätyskin 9.72 m. vauhditon kolmiloikka oli olympiakisoissa vain vuosina 1900 ja 1904, jolloin voittaja oli Ray Ewry, hän hyppäsi 10.58 m. Korkeudessa Kekkonen hyppäsi 185 cm, kolmiloikassa 14,06 ja satasella hän kellotti käsiajalla 11,0. Tehkää perässä.

Kirjan nimi viittaa elokuvaan Citizen Kane.

Rex Stout: Isätön tyttö

 

Rex Stout: Isätön tyttö, alkuteos The Father Hunt, 1968, suomentaja Kalevi Nyytäjä, Sapo 395,  WSOY 1996, sivumäärä 244. Nero Wolfe #30.

Rex Stoutin dekkarissa Isätön tyttö etsitään Amy Denovon isää. 

Tarina alkaa kun Nero Wolfen oikea käsi Archie Goodwin  ja hänen upporikas ja itsenäinen heilansa Lily Rowan tulevat kotiin New Yorkin Metsin ottelusta.  Lilyn luona on Smithin Collegesta valmistunut 22-vuotias Amy Denovo, joka kerää materiaalia Lilyn isästä, jotta herra Rowanin elämänkerta saadaan kirjoitettua. Amy haluaa palkata Archie Goodwinin selvittämään kuka Amy Denovon isä on. Amyn äiti oli vaihtanut nimeään Elinor Denovoksi, ja oli joutunut yliajetuksi keväällä. Yliajo on selvittämättä, tekijä pakeni paikalta ja auto oli varastettu. Archie sanoo, että ei voi ottaa tehtävää vastaan, koska hän työskentelee Nero Wolfelle, jolla on lisäksi kalliit taksat. Raha ei ole ongelma, sillä Amyn äiti Elinor Denovo on saanut rahaa 1000 $ säännöllisesti kuukausittain, joten asunnossa on seteleitä 264 000 dollaria.

Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan, ja Archie alkaa selvittää rahojen alkuperää. Tutkimukset pusketaan loppuun asti, ja konna saadaan satimeen, lisäksi rahojen alkuperä, isä ja murha selviävät.

Isätön tyttö on laadukas dekkari, mutta ei ole aivan Nero Wolfe -sarjan parhaita.

Pidempi oppimäärä

Ajankohta on helppo päätellä. Archie Goodwin on onnensa kukkuloilla, New York Mets on peitonnut baseballissa  Los Angeles Giantsin ja hän puhuu Tommy Davisista. Tommy Davis (1939-2022)  edusti Metsejä vain kaudella 1967, kun tarina alkaa on elokuu, ja tutkimuksiin vierähtää muutamia viikkoja. Yliajo on tapahtunut siten 26.5.1967. Tuomio harkitusta murhasta annetaan tammikuussa 1968.

Amy Denovo on valmistunut Smithin Collegesta, joka on Massachusettsissä, perustettu 1871, ja oli ainakin tuolloin (ehkä vieläkin) naisille tarkoitettu College. 

Amy Denovo on syntynyt 12.4.1945. 

Lily Rowan on palkannut Amyn 100 $:n viikkopalkalla järjestelemään materiaalia Lilyn isästä kirjaprojektia varten, tästä lisää seuraavassa osassa Kesävieraan kuolema. Lilyn isä rikastui rakentamisella, hän rakensi New Yorkin viemärijärjestelmän. 

Elinor Denovo oli vaihtanut nimensä, hänen alkuperäinen nimi oli Carlotta Vaughn. Denovo on "latinaa" de novo, tarkoittaa uudelleen, eli äiti oli aloittanut elämänsä uudestaan, kun tuli raskaaksi ja sai aviottoman lapsen.

Tutkimukset alkavat. Archie rankkaa etsiväkolmikon Panzer, Durkin ja Cathrin tähän järjestykseen. Saul Panzer saa tässäkin vastuullisimmat tehtävät ja on paras kolmikosta, Durkin on uskollinen ja sinnikäs, Orrie Cather turhamainen.

Nero Wolfe avaa olutpullojaan Marko Vuckickin antamalla kultaisella kruunukorkin avaajalla. Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic murhattiin seikkailussa Mustan vuoren varjossa. Nero Wolfe on orkideakasvattaja Lewis Hewittin luona ja saa häneltä harvinaisia risteymiä.

Fritzillä Nero Wolfen yksityiskokilla on 294 keittokirjaa.

Archie Goodwin pyytää  naapuri tohtori Vollmerilta näkemystä miesten hedelmättömyydestä. Archie hakee tietoa myös Gazetten toimittaja Lon Cohenilta

Kun Nero Wolfe tutkii, kuka on Elinorin isä, tarkastaja Cramer ja ylikonstaapeli Stebbins tutkivat kuka ajoi Elinorin äidin kuoliaaksi.

Sujuva dekkari, josta puuttuu huumori ja lennokkuus, mutta jonka luki mielellään.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Murha makuuhuoneessa

 

Rex Stout: Murha makuuhuoneessa, alkuteos Death of a Doxy, 1966, suomentaja Hilkka Pekkanen,  Sapo 282, WSOY 1983, sivumäärä 218. Nero Wolfe #29.

Rex Stoutin Nero Wolfe sarjan 29:s dekkari Murha makuuhuoneessa alkaa ruumiin löytymisestä:

Nero Wolfen apuri Archie Goodwin  on Orrie Catherin pyynnöstä katsastamassa Isabell Kerrin asuntoa, mutta löytää naisen makuuhuoneesta kuolleena, häntä on isketty tuhkakupilla päähän. Archie Goodwin ilmoittaa asiasta Orrielle. Sitten ruumiin "löytää" vainajan sisar Stella Fleming, joka on matematiikan opettaja Barry Flemingin vaimo. Murha pääsee Timesin etusivulle ja Orrie Cather pidätetään.

Nero Wolfe päättää etsiä murhaajan ja aloittaa tutkimukset. Nathaniel Parker, Wolfen lakimies, puolustaa Orrieta. Nero Wolfe puskee monivaiheiset tutkimukset maaliin, ja Orrie pääsee vapaaksi.

Rex Stoutin Murha makuuhuoneessa  on laadukas Nero Wolfe dekkari.

Pidempi oppimäärä

Orrie Cather on ulkonäöstään tarkka etsivä, joka tekee usein töitä Nero Wolfelle yhdessä Saul Panzerin ja Fred Durkinin kanssa. Nero Wolfe kutsuukin kaksikon Panzer-Durkin paikalle tekemään kenttätöitä yhdessä Archie Goodwinin kanssa. Saul Panzer on hyvä  ja terävä etsivä, pituutta on 170 cm ja painoa 60 kg, hänellä on iso nenä ja ruosteenvärinen tukka. Yleensä Saulille maksetaan 10 dollaria tunti, mutta tämän Saul on luvannut tehdä  ilmaiseksi. Saul uskoo Orrien viattomuuteen.

Fred Durkin on 178 cm pitkä, ja painaa 80 kg, hän on kalju ja roteva. Fredillä on vaimo ja neljä lasta ja saa Wolfelta 8 taalaa tunnilta. Orriekin saa vapaana ollessaan 8 dollaria tunnilta, mutta Nero Wolfe rankkaa Saulin ja Fredin paremmiksi kuin Orrie, jota kohtaan ei tunne kiintymystä, mutta Orrie on ollut pitkään töissä ja Wolfen oman arvon tunne pakottaa hänet tutkimaan tapausta. Orrie ymmärtää tämän.  "hänen on pakko vaikka minä olen vain minä, enhän minä ole hänen Archie Goodwininsä".

Nero Wolfe kuulee ensin Archie Goodwiniä, joka tietää Orrien suunnitelleen häitä lentoemäntä Jill Hardyn kanssa. Entinen revyy-tyttö Isabel Kerr halusi myös naimisiin Orrien kanssa ja väitti odottavansa Orrien lasta. Isabelin ystävä on revyy-tyttö Julie Jaquette. Isabelin elatuksen maksoi joku mies. Kuka?  Isabel Kerriä on tapaillut myös Federal Holding Corporationin pääjohtaja Avery Ballou, joka esiintyy myös dekkarissa Isätön tyttö. Avery Balloun vaimo on irlanninsusikoiria kasvattava paljon rahaa perinyt Minerva tai lyhyemmin Minna. Avery Ballou väittää, että häntä on kiristetty, eikä edelleenkään halua, että suhde Kerriin paljastuu. Hän tarjoaa rahaa Wolfelle vaikenemisesta, mutta Wolfe kieltäytyy.

Orrie pysyy vangittuna, sillä poliisin mukaan Kerrin päiväkirjassa on raskauttavia merkintöjä. Orrien kihlattu Pan Amin lentoemäntä Jill Hardy suostuu tulemaan Wolfen asuntoon kuultavaksi, hän tarrautuu Goodwiniin ja luikkii piiloon, kun poliisi saapastelee asuntoon. Stella Fleming vaikuttaa epätasapainoiselta, hän kynsii suuttuessaan, Archie saa osansa naisen raivosta. Stellan mies opettaa matematiikkaa Henry Hudson collegessa. Tutkimukset jauhavat eteenpäin. Kuultaessa perhelääkäri

Theodore Gammia lääkäri haukkuu Nero Wolfea "olette kammottavan ylipainoinen", Nero Wolfe kuittaa 35-40 kg ja kyllä kuolema kaiken korjaa. Ballou epäilee Catheria kiristäjäksi, jonka nimi viittaa filosofi Thales Miletolaiseen. 

Nero Wolfe  näkee valheiden läpi totuuden ja kätilöi ratkaisun, jossa totuus murhasta paljastuu, mutta Avery Balloun salaisuus säilyy, josta porho on kiitollinen.

Archie Goodwin on baseball-seura New York Metsin kannattaja. Tämä seikkailu tapahtuu alkuvuonna 1966. Archie pohtii kahta pelaajaa Willey Mays'ia ja Sandy Koufaxia, kumpikaan ei pelannut tuolloin Metsissä. Pelaajista Willie Mays (s. 1931) pelasi 1966 San Francisco Giantsissa lyöden 505 juoksua. Mays pelasi Metsissä  myhemmin eli vuonna 1972 ja oli valmentajana 1973-1979. Sandy Koufax (s. 1935), joka on syntynyt New Yorkissa, mutta pelasi kuitenkin Los Angeles Dodgersissa.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Rex Stout: Ovikello soi

 

Rex Stout: Ovikello soi, alkuteos The Doorbell Rang, 1965, suomentaja Eila Pennanen, Sapo 80, WSOY 1967, sivumäärä 219. Nero Wolfe #28.

Tämä Nero Wolfe -dekkari on rankattu eräissä lähteissä sarjan parhaaksi, joten luin sen sarjan viimeisenä, mutta postaus ilmestyy nyt, ja sarja jatkuu vielä viiden pitkän dekkarin ja lyhytjuttujen merkeissä.

Dekkarin aluksi äveriäs leskirouva Rachel Bruner tuputtaa shekkejä Nero Wolfelle. Rouva Bruner on lukaissut Fred J. Cookin teoksen The FBI Noboby Knows, sen jälkeen hän osti 10 000 kappaletta kirjoja ja lähetti niitä päättäjille, tuomareille ja isokenkäisille, rouva ei pidä FBI:stä. Sen jälkeen hänellä on ongelma, häntä, hänen lapsiaan ja sihteeriään seurataan.  Hän toivoo, että Nero Wolfe hoitaisi FBI:n pois hänen kimpustaan ja syytää shekkejä Nero Wolfelle, joka ottaa epämääräisen ja mahdottoman  tehtävän hoitaakseen 100 000 taalan hintaan. Sopimus allekirjoitetaan 6.1.1965.

Tämän jälkeen FBI:n miehet alkavat varjostaa Nero Wolfea ja hänen apuriaan Archie Goodwinia ja luultavasti FBI kuuntelee heidän puhelimiaan. Archie Goodwin joutuu keksimään erikoisia tapoja kommunikoida, mutta myös tarkastaja Cramer ottaa poikkeuksellisesti yhteyttä Nero Wolfen naapurin tohtori Vollmerin kautta ja varoittaa Archieta, että FBI yrittää peruuttaa sekä Archie Goodwinin että Nero Wolfen yksityisetsivän lupakirjat.

Miten Nero Wolfe pääsee pinteestä?

Rex Stoutin dekkari Ovikello soi luotaa salaliiton liepeillä ja dekkari on rankattu sarjan parhaaksi.

Pidempi oppimäärä.

Nero Wolfen on vaikea päästä alkuun tutkimuksissa. Mutta tarkastaja Cramer kertoo,  että lehtimies Morris Althausia on ammuttu rintaan. Althus oli kirjoittamassa FBI:stä artikkelia. Edellinen Nero Wolfe dekkari Oikeus kuolla käsitteli mustien kansalaisoikeuksia ja tämä J. Edgar Hooverin johtamaa liittovaltion poliisia.  Althausin murhaa ei oltu selvitetty  ja asunnossa oli käynyt FBI:n G-miehiä. Archie haravoi Althausin lähipiiriä. Isä David Althaus pyörittää naisten vaatteita valmistavaa yritystä, äiti Ivana on kotona. Morris Althaus oli kihloissa Marian Hinckleyn kanssa, joka oli ollut aiemmin  suhteissa G-mies Timothy Quaylen kanssa. Archie Goodwin kuvailee neiti Hinckleytä sivulla 80: "Marian Hinckley oli oikea herkku" . Archie muuten mainitsi, että rouva Brunerilla oli soopeliturkki, kun rouva poistuu, Archie toteaa:"Menin sohvan luo hakemaan soopelin" s.13

Althaus oli pöllinyt idean toiselta toimittajalta Vincent Yarmackilta. Aiemmin Althaus oli kirjoittanut kiinteistöhuijarista, jonka seurauksena Frank Odell oli saanut vankeustuomion, josta oli vapautunut. Odell oli ollut aiemmin töissä Brunerin kiinteistöyhtiössä. Rouva Brunerin sihteeri Sarah Dacos asui lähellä Althausia ja oli nähnyt G-miesten lähtevän Althausin asunnossa. Althausia oli ammuttu, luotia eikä hylsyä ollut asunnossa. Aikamoinen vyyhti, jonka Nero Wolfe selvittää, mutta joutuu turvautumaan ystävien apuun. Gazeten toimittajan apuun turvaudutaan ja Rustermanin ravintolan kabinetti on ahkerassa käytössä, Pierre ja Felix palvelevat. Orkideaharrastaja Lewis Hewitt on yksi apureista, Archie Goodwinille ja Nero Wolfelle palkataan kaksoisolennot, jotta loputkin rypyt oikenevat.

Dekkarin nimi: Ovikello soi.

Ovikello soi miltei jokaisessa Nero Wolfe dekkarissa. Nimi viittaa dekkarin loppuun, jossa ovikello soi. Soittajaa ei mainita, mutta vihjataan, että soittaja olisi J. Edgar Hoover (1895-1972), joka toimi FBI:n johtajana (1935-1972) ja oli FBI:n edeltävän organisaation BOI:n johtaja (1924-1935). Juonipaljastuksena mainittakoon, että FBI ei murhannut Althausia. Onko tämä ollut Stoutin tapa kertoa, että FBI toimii laillisesti. Ilmeisesti FBI epäili Stoutia jopa kommunistiksi, toisaalta Stout ei ilmeisesti pitänyt Hooverin FBI:stä.

Archiella kynä kuvailee vuolasti naisia, Odellin firmassa ollutta naista hän kuvaa: "Lähimmän pöydän ääressä istui kaunis nuori nainen, jolla oli tarpeeksi tukkaa vaikkapa Beatles-yhtyeen jäseneksi ..." s. 113. Archie Goodwinin pituudeksi mainitaan 180 cm. Tarinassa yllättäen kerrotaan Stoutin kirjoittaman Poison a la Carte -tarinan juoni. Novellia ei ole suomennettu, mutta on kokoelmassa Three at Wolfe's door vuodelta 1960, josta ilmestyy bloggaus 5.12.2024.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggaan kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa, joista tämä oli lukuvuorossa viimeisenä, mutta ohjelmoituna tulee sarjan loppuosa lähiviikkoina. Koittakaa kestää. 

Rex Stout: Oikeus kuolla

 

Rex Stout: Oikeus kuolla, alkuteos A Right To Die, 1964, suomentajat Hanno Vammelvuo ja Eila Pennanen, Sapo 250, Nero Wolfe #27.  Sivumäärä 237.

Rex Stoutin dekkarin Oikeus kuolla takakannessa lukee: "Juhlanumero 250 kihelmöivä murhamysteeri New Yorkin kansalaisoikeustaistelijoiden parista".

Tarina alkaa  alkuvuonna 1964, kun Nero Wolfen luo saapuu musta antropologian Columbian yliopiston apulaisprofessori  Paul Whipple.  Hän on sama henkilö kuin viidennessä Nero Wolfe tarinassa Liian monta kokkia, jolloin hän nuorena tarjoilijana antoi oikeita tietoja Nero Wolfelle, sen jälkeen kun Nero Wolfe oli vedonnut mustiin, joita syrjittiin Länsi-Virginiassa. Whipple oli  26 vuotta aiemmin vuonna 1938 college-opiskelija. Nyt hän on keski-ikäinen, kaljuuntuva, paksuposkinen ja hän tulee puhumaan poikansa Dunbarin tyttöystävästä Susan Brookesta. Hän ihmettelee, miksi varakas nainen on menossa naimisiin n33k3rin kanssa, juuri tätä termiä kirjassa käytetään, tämä on kirjoitettu aikana, jolloin mustat taistelivat  kansalaisoikeuksiensa puolesta, kirjassa käytetään ajoin termiä n3kru, joka kuvaa rehottavaa rasismia. Whipple uskoo, että New Yorkissa tulee olemaan joskus musta pormestari, näin on käynytkin: David Dinkins oli pormestarina (1990-1993) ja tällä hetkellä (14.1.2024) pormestarina on musta Eric L. Adams. Vuonna 1964 pormestarina oli Robert F. Wagner. Whipple haluaa, että Wolfe tarkastaa Brooken taustan. Wolfe ei pidä tehtävästä, mutta kiitollisuuden velassa lähettää uskotun apulaisensa Archie Goodwinin matkaan. Susan Brooke on valmistunut Radcliffestä 1959, asuu  New Yorkissa leski-äitinsä kanssa. Isä on ollut rikastunut kiinteistöillä Wisconsinissa. Archie tapaa Susan Brooken Lily Rowanin luona. Lily Rowan, joka on upporikas, lahjoittaa rahaa kansalaisoikeuskomitealle, jossa sekä Dunbar Whipple että Susan toimivat ja jututtaa Susania. Archie tutkii Susanin taustaa, eikä löydä kuin sen, että joku rukkaset saanut kosija on ampunut itsensä. Selvittely loppuu kun Wolfe soittaa, että Susan Brooks on löydetty murhattuna. Häntä on nuijittu pampulla, jota Dumbar piti huoneessaan (Pamppu on poliisipamppu, jolla poliisi oli hakannut mustia  mielenosoituksessa).

Isä ja poika Whipple saapuvat Nero Wolfen luo. Dunbar on poissa tolaltaan ja haukkuu Wolfea "läskiapinaksi" ja sanoo, että musta on aina syyllinen. Hän käyttää kovia sanoja. Nero Wolfe kertoo, että sanoilla on väliä, eikä kannata käyttää jyrkkiä ilmaisuja. Nero Wolfe tarjoaa apuaan, mutta vastaanotto on nihkeää. Wolfe ennustaa, että Dunbar pidätetään. Tämän jälkeen Wolfe lupaa vapauttaa Dunbarin etsimällä oikean syyllisen.

Oikeus kuolla on hyvä dekkari kansalaisoikeustaistelun ajalta, siinä ajankuva ja rehottava rotusyrjintä iskevät vasten lukijan kasvoja. 

Pidempi oppimäärä
Nero Wolfe joutuu monta kertaa vakuuttamaan mustia siitä, että hän oikeasti kohtelee yhdenvertaisesti kaikkia, ja toteaa, että hän on syntynyt Montenegrossa, vaikka on valkoinen. Nero Wolfen mukaan ihmiset myöskin tuntevat rotuylpeyttä. Todellisuudessa teksti on Rex Stoutin, joka vuorosanoilla kuvaa keskustelua, joka on täynnä sudenkuoppia. 

Valkoinen nainen Susan Brooke oli siis mustien Kansalaisoikeuskomiteassa töissä. Susanilla on veli Kenneth, veljen vaimo Dolly, perheenystävä Heron-autoja myyvä Peter Vaughn. Peter luulee, että Susan menee hänen kanssaan naimisiin. Dolly ja Susanin äiti vastustavat avioliittoa mustan kanssa. Kansalaisoikeuskomiteassa osa henkilökunnasta on mustia, mutta joukossa on valkoisia vapaaehtoistyöntekijöitä, kuten Susan.

Kansalaisoikeiskomitean mustaa lakimiestä Harold R. Osteria raivostuttaa se, että Wolfe tutkii myös Kansalaisoikeuskomitean henkilökunnan tekemisiä. Poppon pomona häärii Tom Henchy, pikakirjoittaja Beth Tiger, joka asuu samoilla seuduilla, mistä Susan on löytynyt. Puhelinkeskuksesta vastaa vapaehtoinen Maud Jordan, Susanin pomo on Cass Faison, muita työläisiä on Adam Ewing ja Rae Kallman.

Nero Wolfe pistää myllyn pyörimään ja Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather ovat apuna. Tilanne kehittyy, motiiveja tuntuisi olevan monella, epäilyillyt puhuvat lööperiä. Sitten tapahtuu lisämurha, mutta siitä seuraa läpimurto. Loppuvaiheessa pohditaan myös diftongien merkitystä.

Ajankuva 1964.
Mustat ovat kiivaassa kansalaisoikeustaistelussaan. Kansalaisoikeuslaki säädettiin 1964 ja se kielsi syrjinnäin työhönotossa, ylennyksissä ja potkuissa. Yksi laki ei muuta tilannetta kovinkaan nopeasti.

Nero Wolfe lukee William Kundtlerin teosta Minister and the Choir Singer, se viittaa 1922 tapahtuneeseen kaksoismurhaan, joka jäi selvittämättä. Episkopaalinen pappi Edward Hall ja hänen rakastajansa Eleanor Mills löytyivät murhattuna. Molemmat olivat naimisissa tahoillaan. Eleanor lauloi Edwardin kuorossa. Kirjan nimi mainitaan ensin englanninkielisenä ja sitten käännetty Ministeri  ja kuorolaulaja, ylläolevasta ilmenee, että kyse oli papista ei ministeristä.

Yksittäisiä huomioita:

Oster ei todellakaan pidä Nero Wolfesta, hän kutsuu tätä paskiaiseksi, ja ilmaisulla suuri valkoinen herra kukalie ( s.197). 

Archie kuvaa ihmisiä: Dunbar näytti Sugar Raylta ennen kymmenettä erää. Camer se saamarin kasakka. Archie mukaan on kahdeksan ihmistä, joiden kanssa Nero Wolfe voi syödä ystävyydellä, näitä ei mainita. Archie maitsee, että Lily Rowanin yleellisessä kodissa on laatutaidetta, taidemaalareita kuten Renoir, Manet ja Cezanne. Archie ja Lily pelaavat gini-rommia.

Lopussa Archie lounastaa Lucy Valdonin kanssa, hän esiintyi edellisessä dekkarissa Löytölapsi.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa, joista tämä on ensimmäinen, toinen on Liian monta etsivää.

Winston Groom: Forrest Gump kunnian mies

 

Winston Groom: Forres Gump kunnian mies, alkuteos Forrest Gump 1986, suomentanut Erkki Jukarinen, WSOY 1995. Sivumäärä 244.

Forrest Gump on tunnetumpi elokuvana, joka ilmestyi 1994  ja sai kuusi Oscaria. Vähälahjaista ja sympaattista Forrest Gumpia esitti Tom Hanks, joka sai osastaan miespääosan Oscarin, Tom Hanks on myös kirjan kansikuvassa. Oscareita tuli filmille kaikkiaan kuusi, myös Best adapted screenplay eli sovitettu käsikirjoitus, jonka teki Eric R. Roth (s. 1945), jolla on 7 ehdokkuutta ja ainoa voitto Forrest Gumpista. Elokuvan käsikirjoituksen pohjana siis tämä Winston Groomin romaani. Romaanista on muutettu filmin paljon, pääosa tapahtumista on otettu pois ja korvattu muilla. Henkilöiden nimet Forrest Gump, Jenny, Dan ja  Bubba on säilytetty, mutta heidän tarinansa on kirjassa kovin toisenlaisia. Hesari luonnehti aikanaan (1994)  filmiä konservatiiviseksi saduksi. Filmiä on siloiteltu ja sokeroitu kirjasta ja se on sentimentaalinen.

Kirjan juonesta ja kirjasta tarkemmin
Forrest Gump on romaanin minäkertoja ja se näkyy "kankeana ja yksinkertaisena" kielenä. "Jotain kolme päivää myöhemmin ne tuli ja otti minun pois sieltä pöpikoulusta. Minun äiti oli siellä mukana, ..." s. 13.

Kirjasta on melko suoraan poimittu filmiin amerikkalaisen jalkapallon pelaaminen, Vietnamin sota ja katkarapujen pyydystäminen, joskin Forrest Gump "viljelee katkarapuja" lammikoissa.. Kirja on kuitenkin vain kehikko elokuvalle, sillä tarina loppuu hyvin erilaiseen asemaan. Kirja ei ole niin filosofinen eikä sentimentaalinen kuin filmi vaan sisältää karkeaa ja osin rasistista kieltä, jolla on kuitenkin tarkoituksensa, sillä kuvatut tapahtumat ovat pohjimmiltaan rasistisia. Kirjassa on  kritiikkiä, koulujärjestelmästä, yliopistoista Vietnamin sodasta,  joista suurin osa on poistettu elokuvasta. Kirjassa Forrest  Gump on iso romuluinen mies, ja Jenny Curran  suhteellisen kunnollinen, tai hänen perheeseensä ei liity mitään ongelmaa. Kirjassa esiintyy filmistä "tutut" luutnantti Dan, ja Bubba, mutta kirjassa on lisäksi oranki Sue.

Forrest Gump kertoo siis elämäntarinasa, hän syntyi yksinhuoltajaäidille, ja hänen älykkyysosamääränsä oli melkein 70, ja hänet luokitellaan idiootiksi, mutta aloittaa tavallisessa koulussa kiusattuna, ainoa ystävä on Jenny Curran. Forrest Gump siirretään erityiskouluun, jossa on aikamoinen meno. Koska Forrest Gump on vahva ja hyvä juoksemaan, hänet pestataan collegeen pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa, ja hän etenee yliopistoon, missä on myös Bubba, koska pelaa amerikkalaista jalkapalloa. Forrestin avulla joukkueet menestyvät, mutta Forrest Gump potkitaan huonon koulumenestyksen vuoksi pois. Yliopistossa hän menestyy vain fysiikassa. Gump on itse asiassa matematiikkanero. Koska yliopisto-opinnot päättyivät, Forrest joutuu kutsuntojen kautta armeijaan ja sotimaan Vietnamiin. Bubba, joka myös pelaa amerikkalaista jalkapalloa yliopiston joukkueessa potkitaan pois, kun hän loukkaa jalkansa. Jalka estää yliopisto-opinnot, muttei passitusta Vietnamiin, jossa Bubba saa surmansa. Bubba on puhunut paljon katkaravuista. Forrest Gump saa sankaruusmitalin, kun pelastaa tukun miehiä, mutta loukkaantuu takalistoon, ja joutuu sairaalaan, jossa tapaa jalattoman ja palaneen luutnantti Danin. Forrest Gump alkaa pelata sairaalassa pingistä ja päätyy amerikkalaisvaltuuskunnan kanssa Kiinaan, missä pelastaa Maon hukkumasta. Forrest Gump kunnostautuu lisäksi huuliharpun soittajana, shakin pelaajana ja kädenväännössä. Matemaattisten taitojen takia Forrest pestataan Nasaan, ja hän lähtee naismajurin ja oranki Suen kanssa avaruuteen. Lasku epäonnistuu ja trio joutuu Uuteen- Guineaan, missä joutuvat ihmissyöjien vangiksi. Kaikesta aina selvitään, mutta Forrest Gumpille tulee aina uusia esteitä.

Jenny Curran on kirjassa tärkeämpi kuin Forrestin äiti, joka esiintyy vain vähän. Forrest Gump tutustuu Jenny Curraniin mennessään kouluun. Tuttavuus jää lyhyeksi, kun Forrest laitetaan erityiskoululuun. He tapaavat lyhyesti Collegessa, ja yliopistolla. Vietnamin komennuksen jälkeen Forrest Gump liittyy Jennyn yhtyeeseen huuliharpun soittajana ja myöhemmin Forrest Gumpin hankkiessa elantonsa ensin kädenvääntäjänä ja showpainissa, Jenny pyörii mukana, mutta häipyy. Myöhemmin hän paljastaa Forrest Gumpille saanensa tämän lapsen, mutta on avioitunut. Forrest Gumpin äidin talo palaa ja äiti päätyy köyhäintaloon. Forrest hakee äitinsä pois ja antaa tälle tuotot katkarapubisneksestä kuten lapselleenkin.

Forrestin tie vie moneen suuntaan Hollywoodin, missä tapaa Raquel Welchin ja osallistuu shakkikilpailuihin, ja saa katkaravun viljelystä  tuottavan elannon. Media on pahansuopa ja käynnistää lokakampanjan. Forrest Gump jättää katkarapubisneksen muiden pyöritettäväksi ja vaihtaa maisemia New Orleansiin, jossa toimii katusoittajana ja asuu yhdessä orankinsa Suen ja ja kapteeni Danin kanssa ja pohtii elämäänsä. 

Kirjaan tuli jatko-osa vuonna 1995, jossa Forrest Gumpin hahmoa oli muutettu enemmän filmin mukaisesti. Filmiin ei tullut (suunniteltua?) jatko-osaa.

*****
Winston Groom (1943-2020) yhdysvaltalainen kirjailija, joka oli myös Vietnamin sodassa, syntyi Washingtonissa ja varttui Alabamassa.

Eino Leino: Martti Vainio Tuskien taival

 

Eino Leino: Martti Vainio Tuskien taival, raportti juoksijasta, syyttömistä ja syyllisistä, WSOY 1984, sivumäärä 187.

Toimittaja ja tietokirjailija Eino Leino (s. 1946) kirjoitti vuoden 1984 Suomen suurimmasta uutisesta eli Martti Vainion (s. 1950) doping-kärystä 1984.  Hänen piti kirjoittaa kirja Martti Vainiosta, mutta dopingkäry oli vuoden 1984 suurin uutisjytky. Käry tapahtui Los Angelesin 1984 kesäolympialaisten 10 000 metrin juoksun (juostiin 6.8.1984) jälkeen, siis 40 vuotta sitten. Martti Vainio menetti voittamansa olympiakisojen hopea-mitalin.  Käry tuli ilmi ennen vitosen finaalia (11.8.1984). Käryä seurasi iso tiedotustilaisuus ja suuri salamyhkäisyys sekä teoriat siitä, miten  hormoni Marttiin oli joutunut. Tätä käsitellään kirjan ykkösosassa.

Kirjan paras osa on kakkososa eli siinä kuvataan Martin elämää ja polkua suurjuoksijaksi eli se mistä kirjaprojekti oli saanut alkunsa.  Martti syntyi Vehkalahdella 1950 vuoden lopulla. Vuonna 1962 perhe muutti Turkuun isän töiden takia, naapurissa asui Matti ja Asko Autio. Hiihtäjä Asko Autio voitti Holmenkollenilla 50 km vuonna 1983, ja 1982 MM-kisojen viidelläkympillä hän oli viides. Matti Autio oli motocrossin MM-sarjassa neljäs 1979. Martti keskittyi juoksuun, kesällä 1974 hän sai ensimmäisen SM-mitalin, pronssin 5000 metrillä. Kestävyysjuoksu oli tuolloin voimissaan, kovia nimiä olivat: Lasse Viren, Juha Väätäinen, Seppo Tuominen, Lasse Orimus,  Lätsä-Pekka Päivärinta, Tapio Kantanen, Mikko Alaleppilampi, Jouko Kuha, Rune Holmen ja Kaarlo Maaninka. Martti kävi keskikoulun ja luki insinööriksi ja oli päivätöissä, myöhemmin muutti Turusta ja pyöritti lomakylää.

Martti sai valmentajakseen Aulis Potinkaran vuonna 1970 ja yhteistyö loppui ilmeisesti Martin aloitteesta 1981. Teoksessa kuvataan Martin juoksu-uraa, jonka kruunu tuli Prahassa 1978, missä hän voitti kympin EM-kultaa. Moskovan olympiakisoissa 1980 Martti pääsi loppukilpailuihin muttei pistesijoille. EM-kisoissa 1982 Martti saavutti pronssia kympillä. MM-kisoista hänellä oli vitosen pronssi Helsingistä 1983. Vainiolla on edelleen kympin Suomen ennätys 27.30,99, juostu Prahassa 1978. Jonkin verran puhutaan Martin vanhemmista, avioitumisesta, erosta ja Loma Kouheron yrittäjyydestä, jonka Martti hoiti kunnolla, Martti myi sen 1999 ja paikka on purettu. (Lähteet Ylen juttu ja Ylen toinen juttu).

Kirjan kolmas ja viimeinen osa käsittelee doping-sopan kiehumista ja hämmennystä medioissa. Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien, kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä. Ensimmäisiä sääntöjä oli jo 1920-luvulla, mutta testit puuttuivat. Kansainvälinen olympiakomitea KOK kielsi anaboliset steroidit 1974. Testosteroni kiellettiin 1984 (ja veridoping 1986).

Kirja kertoo siis Martti Vainion doping-kärystä Losin kympin jälkeen. Asia oli iso uutispommi, joka (ehkä) jätti menestyjät pienemmälle mediahuomiolle. Kultaa voittivat keihääsä Arto Härkönen, moukarissa Juha Tiainen, kreikkalais-roomalaisen painin 74 kg:n sarjassa Jouko Salomäki, ja Pertti Karppinen yksikkösoudussa ja oli hänen kolmas kulta, kolmansissa kisoissa. keihäässä hopeaa toi Tiina Lillak sekä  kreikkalais-roomalaisessa  painissa 68 kg Tapio Sipilä, sekä pronssia voittivat Arto Bryggare 110 metrin aidat, vapaapainissa 74 kg Jukka Rauhala, nyrkkely 67 kg:n sarjassa Joni Nyman, painonnosto 67,5 kg Jouni Grönman, Pekka Niemi painonnosto 100 kg sekä olympiapistooliammunta Rauno Bies. Neuvostoliitto ja sen "liittolaiset" boikotoivat kisoja. 

Martti Vainio pinnisteli Losin kympillä Italian Alberto Covan jälkeen hopealle. Hän pääsi vitosella loppukilpailuun ja sitten käry ilmoitettiin. Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti lehdistötilaisuutta joka on youtubessa (klik) Nyrönen kertoo (klik)  Karpo 27 vuotta myöhemmin(klik). Selityksenä oli lopulta erehdys ampullista, eli piti antaa B-vitamiinpistos, mutta kehoon päätyi Primobolania. Lopulta pistäjäksi ilmoittautui juoksija ja talonmies Alpo Nyrönen. Asiaan tuli lisävaloa kirjan julkaisun jälkeen, kun Antti Lanamäki kertoi, että Vainio oli kärynnyt jo 14.4.1984 Rotterdamin maratonilla SUL:n sisäisessä testissä. Tulos salattiin. 

Martti jatkoi juoksu-uraa kilpailukiellon jälkeen. Lanamäki joutui eroamaan (lähde täällä) 

Aiheesta lisää: Kalevassa Jouko Vuorjoen kirjoittama juttu (klik).

Norman Mailer: Amerikkalainen unelma

 

Norman Mailer: Amerikkalainen unelma, alkuteos An American Dream 1964&1965, suomentaja Antti Salomaa, Weilin&Göös 1965, sivumäärä 247.

Norman Mailerin An American Dream ilmestyi jatkokertomuksen kuukausittain vuosina 1964-1965 ja sitten kokonaisena romaanina. Teos on minämuotoinen kertomus 32 tunnista, jolloin päähenkilö Stephen Rojack harkitsee itsemurhaa, mutta murhaa kuitenkin humalassa vaimonsa, hälyttää poliisin paikalle, joutuu tutkimuksiin, tapaa elämänsä naisen, kohtaa vaimonsa palvelijan, isän, menettää elämänsä naisen, ja päähenkilö lopulta päätyy Yukataniin.

Amerikkalainen unelma ilmenee siten. että päähenkilö elää amerikkalaista unelmaa. Stephen Rojack on sotasankari, valmistunut Harvardista, ja on toiminut New Yorkin kongressiedustajana, hänellä on oma tv-show ja  toimii yliopistossa eksistentiaalipsykologian professorina ja on kirjailija, joka on "hyvissä naimisissa". Amerikkalainen unelma on kiiltokuva ja pilvilinna, joka haihtuu viinan ja kiiman höyryiseen ilmaan. Tarinan kehyksinä ovat valheet, väkivalta, hyväksikäyttö ja raivo.

Teos alkaa: "Tutustuin Jack Kennedyyn marraskuussa 1946" ja samalla henkilö tutustui tulevaan vaimoonsa Deborah Caughlin  Mangaravidi Kellyyn. Rojack muhinoi Deborahin kanssa, mutta pankkiiri-isä ei suo avioliittoa, vaan pari avioitui seitsemän vuotta myöhemmin Pariisissa. Deborahin suvulla on rahaa ja vaikutusvaltaa, mikä on kovaa valuuttaa Yhdysvalloissa.

Teoksen alussa Rojack asuu erossa vaimostaan, jota inhoaa. Vaimolla on omat rakastajat. Deborah on herättänyt Rojackissa murhanhimon, hän pohtii itsemurhaa, ja on hyppäämässä parvekkeelta. Hän kuitenkin soittaa vaimolleen, ja riidan päätteeksi tappaa tämän. Tämä kaikki tapahtuu kirjan alussa, ja loppuosa teoksesta kertoo sen jälkeisistä tunneista, jolloin Rojack kahlaa läpi tekopyhän yhteisön kuonaisessa likaviemärissä kohdaten eri henkilöitä ja jokaisesta henkilöstä paljastuu salattuja puolia ja paheita, mitkä ovat amerikkalaisen unelman kääntöpuolia.

Kirjassa tuoksut ja hajut ovat monesti läsnä eri kohtauksissa. Rojackin vaellus alkaa New Yorkin hienostoalueilta ja Las Vegasin pelihelvettiin päädytään.

Norman Mailerin Amerikkalainen unelma on absurdi kuvaus sekopäisestä maailmasta.

Pidempi oppimäärä
Deborah on erityisen tärkeä nainen hyvin menestyvälle Stephen Rojackille. Deborahin suvun rahat ovat sellaista rahaa, joka tuo vaikutusvaltaa. Avioliitto on onneton ja jäljellä on enää kulissit. Rojack on onneton ja säilöö tunteitaan alkoholiin. Deborahilla on muita miehiä. Rojack ei pysty päästämään irti, enkä tiedä voisiko edes, kun haluaa vielä päästä poliitiikkaan. Hän kuitenkin menee vaimonsa  asunnolle, Rojack pitää vaimoaan ilkeänä Narttuna ja viinaraivossa murhaa tämän riidan päätteeksi. 

Rojack on minä-kertoja ja hänellä on ruuvit löysällä, joten meno on outoa. Tämä kuluu siis kategoriaan postmodernismi! Rojack saa erilaisia viestejä, milloin täysikuulta ja milloin mistäkin. Tapettuaan vaimonsa, hän menee hässimään Deborahin saksalaista palvelijaa Rutaa. Tämän jälkeen nakkaa vaimonsa ruumiin alas parvekkeelta. Ruumis aiheuttaa ketjukolarin, johon joutuu myös mafiapomo Eddie Ganucci. Rojack soittaa poliisille, joka alkaa tutkia kuolemaa, ja pitää Rojackia syyllisenä, ja ottaa tämän mukaansa, ja painostavat tunnustamaan ....

Tarina koostuu kahdeksasta luvusta ja epilogista. Stephen joutuu runsaan vuorokauden aikana kohtaamaan poliisit, gangsterit, Debarahin tyttären, palvelijan Rutan ja appiukkonsa. Lisäksi Rojack ihastuu yökerholaulajatar Cherryyn, ja joutuu kohtamaan tämän entisiä miehiä.

Vaikka Rojack eli amerikkalaista unelmaa, hän oli alkanut velkaantua. Deborah asuu erillään mutta tarvitsee kuukausittain rahaa. Tarinan edetessä ilmenee, että tv-show'n katsojamäärät ovat laskussa. Kun Deborahin kuolema ryöpsähtää lehtien lööppeihin, sekä tv-tuotantoyhtiö ja yliopisto ottavat etäisyyttä Rojackiin. Rojack lyö hynttyyt yhteen Cherryn kanssa, ja kokee (kuten Cherrykin) aitoa rakkautta. Rojackin kohdatessa "läheisiään", hänelle selviää hyvin ikäviä asioita, kuten ...

Älä lue, jos haluat välttyä juonipaljastuksilta. Kirjan anti on toisaalta absurdi tarina.
Rojackin appiukko Barney Kelly on kotoisin köyhistä oloista. Hän varasti perheen pesämunan ja keinotteli paljon rahaa itselleen. Hän meni myös "rikkaisiin naimisiin". Perhe sai lapsen Deborahin ja tämän jälkeen hänellä oli muita naisia. Hänellä oli suhde myös Cherryn kanssa, jonka seurauksena Cherry teki abortin. Cherry teki myös toisen abortin, kun musta laulaja Shago Martin vaati sitä. Cherryn vanhemmat olivat kuolleet, ja hänen isosiskonsa ja -veljensä harrastivat seksiä keskenään. Kirjassa Kellyllä oli suhde lisäksi tyttärensä palvelijattareen, joka vakoili tytärtä isäukon lukuun, lisäksi Kellyllä oli (ollut) suhde omaan tyttäreensä. ("..sillä juuri tällä vuoteella Kelly oli Deborahin kanssa matkannut kuun muotoisiin kraatereihin s. 233). Hyvin vastenmielinen kirja siis. Kun vielä Cherry murhataan, Rojackin on jatkettava matkaa. Hän menee Las Vegasiin, missä (kuolleen) Cherryn avulla voittaa rahaa, jolla maksaa velkansa ja suuntaa Guatemalaan.

Kirjan ainoat positiiviset hahmot ovat Cherry ja Deborahin tytär Deirdre, kiltti tytär, joka ei tiedä isäänsä, kun Deborah ei ole sitä kenellekään paljastanut! (miksiköhän?). Joka tapauksessa Deirde on viaton kuin lapsi (on 12-vuotias) ja kuitenkin älykäs kuin aikuinen.

Norman Mailerin romaani Amerikkalainen unelma on irvokas klassikkoromaani amerikkalaisen unelman ontoista kulisseista ja kuvaa ulkokohtaisia suhteita, ja seonneen miehen kujanjuoksua pois pakkopaidoistaan. Postmodernia kerrakseen.

*****

Norman Mailer (1923-2007) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja, joka saavutti kaksi Pulizer-palkintoa. Hän oli tuottelias 1960-luvulla, jolloin tämä ja aiemmin bloggaamani Yön armeijat on kirjoitettu.

Olen mukana Yöpöydän kirjojen klassikkohaasteessa TÄÄLLÄ.