lauantai 18. syyskuuta 2021

Olli Jalonen: Taivaanpallo

 


Olli Jalonen: Taivaanpallo, Otava 2018, sivumäärä 461

Olli Jalosen Finlandialla palkitun romaanin Taivaanpallo päähenkilö on Saint Helenan saarella asuva kahdeksanvuotias poika Angus, joka kertoo elämästään Saint Helenan saarella ja muutosta Englantiin 1680-luvulla. Tarina päättyy, kun Angus on 13-vuotias. Olli Jalonen on onnistunut miljöön luonnissa ja sen kuvaamisessa. Samat inhimilliset ongelmat ovat Saint Helenan siirtomaan arjessa ja Lontoossa, missä on kiireisempi ja kireämpi  elämän tahti, mutta samat syrjinnän mekanismit. Tarinan teemoja on uteliaisuus, itsensä kehittäminen ja sisukkuus, Teos kuvaa suorasti ja etenkin epäsuorasti ennakkoluuloisuutta, vastakkainasettelua, omanedun tavoittelua, syrjintää ja väkivaltaa.

Kuolleen puun Angus kertoo tarkkailevansa päivisin lintuja ja öisin tähtiä ja niiden asentoa saarella vierailleen on Hawleyn apurina. Hawley on opettanut Angukselle numerot ja hän osaa laskea. Saaren pastori opettaa Anguksen lukemaan ja kirjoittamaan, ja luetuttaa omaa pamflettiaan saaren historiasta. Pastori on omalaatuinen, hänen mielestään saarella on paratiisin rippeet.  Angus asuu äitinsä Catherinen ja isosiskonsa Annin kanssa. Äidille ja Annille syntyvät lapset Adam ja Thomas. Isää ei taloudessa ole.

Olli Jalosen tai päähenkilön Anguksen kerronta antaa viitteitä, mitä tulee tapahtumaan eli jotain hyvin ikävää. Angus bongaa linnut ohjeiden mukaan, ja merkitsee puussa kököttäen tähtien asennot, ja merkitsee ne. 

Lukijalle aukeaa tilanne hiljalleen, mutta ei kovinkaan selkeästi, koska kertoja on lapsi, joka ei itsekään ymmärrä tilannetta, joka muuttuu koko ajan. Anguksen  kerronta muuttuu tarinan myötä monivivahteikkaammaksi. Menneeseen liittyy salamyhkäisyyttä, kenen lapsia Adam ja Thomas ovat? Halleynko? Vai hänen apulaisensa Charlesin? Miksi pastori viihtyy Anguksen äidin kanssa? Pastori kirjoittaa pamflettia, jossa pitää kenraalikuvernöriä rappeutuneena. Hän näyttää pamflettia vain Angukselle, mutta vaahtoaa siitä Anguksen äidille, pääkitinä kohdistuu lahkolaisiin, ja kenraalikuvernööriin ja kauppakompaniaan. Julkisesti pastori pitää suunsa kiinni. Arvoituksellinen meno jatkuu, Thomas katoaa. Angus kaapataan, ja uhataan heittää rotkosta alas, jos syntinen meno ei lopu, tappouhkaus  välitetään koko perheelle, lapset ovat siinneet synnissä, Ann ja Catherine ovat huoria. Perhe on muutenkin eristyksissä. 

Angus lähetetään jäniksenä Englantiin. Angus piilotetaan maston märssykoriin. Hän pystyy piilottelemaan korissa aikansa, mutta kiinnijäänyttä nöyryytetään ja alistetaan. Koska Angus osaa lukea, kirjoittaa ja laskea, hän pääsee Englantin, sillä hänestä on laivalla hyötyä.

Englannissakin vastaanotto on tyly. Halley on mennyt naimisiin, ja rouva Halley yrittää heittää Angusta kadulle, ja Angus muuttaa Halley talon katolle asumaan. Angus mukautuu asemaansa, vaikka myös Halleyn Saint Helenalla ollut apuri Charles tulee sortamaan Angusta, jota Charles kutsuu jamssikepiksi, ja Anguksen äitiä lutkaksi. 

Angus on toimittanut viestin Halleylle saaren oloista ja siviilien murhista. Halley on ystävällisen vastentahtoinen hoitamaan asiaa. Siirtokuntiin lähetetään ihmisiä, mutta takaisin muuttolupa on tiukassa. Halley, joka siis oli todellinen henkilö, oli suuri tiedemies. Tässä hänet esitetään kaikkine (oletettuine?)  vikoineen. Halley saa rahoitusta muilta kojeisiin, ja isä, joka on juuri murhattu, on rahoittanut kalliita kojeita. Angus on tehnyt myös kokeita kalanrakoilla, ja havaitsee, että lämmin ilma nostaa kalanrakot lentämään ...

Olli Jalosen teksti aukeaa paljolti rivien välistä, ja lukijan mielessä, en lähde avaamaan yksittäisiä tapahtumia, kirja on parhaimmillaan itse luettuna. Historialliset kehykset ovat Englannin sisällissodan jälkeinen poliittinen ja uskonnollinen tilanne, jossa Cronwellin ja tukijoiden kukistuttua kuninkuus ja anglikaaninen kirkko palautettiin, mutta katoliset eivät tätä "hyväksyneet". Saint Helenalla oli myös levottomuuksia, kuvernööri Field (1674 - 1678) oli Halleyn mukaan vaihdettu Blackmoreen, jota vastaan pastori politikoi. Blackmore oli virassa vuoteen 1690.

Olli Jalosen Finlandia palkittu romaani Taivaanpallo kertoo nuoren pyrkimyksestä kehittää itseään, se kertoo avoimesta mielestä, ja tieteen kiehtovuudesta. Minulle se kertoi rakenteellisesta eriarvoisuudesta, ja ihmisten ennakkoluuloista, hyväksikäytöstä, ja suoranaisesta syrjinnästä.

*****

Olli Jalonen (s.1954) on kaksinkertainen kirjallisuuden Finlandia-palkittu: vuonna 1990 teoksella Isäksi ja tyttäreksi, sekä vuonna  2018 tällä Taivaanpallolla. Olen blogannut häneltä teoksen  14 solmua Greenwichiin.

Edmond Halleyn (1656 - 1742) oli englantilainen luonnontieteilijä ja matemaatikko, joka matkusti St Helenan saarelle marraskuussa 1676 ja palasi tammikuussa 1678. Matkalta hän toi havainnot tähtien ja planeettojen liikkeistä. Halley havaitsi, että 1531, 1607 ja 1682 näkynyt komeetta palaa 1758. Komeetta sai Halleyn mukaan nimen. Komeetta näkyi 1910, ja 1986, ja seuraavaksi 2061.

St Helena on Afrikan länsipuolella oleva saari, noin 2000 kilometriä mantereesta. Saaren kasvisto ja eläimistö oli muuntunutta, mutta ihmisen tuomat lajit (rotat laivoista, ja kissat) ovat sekottaneet lajistoa. Portugalilaiset "löysivät" saaren Pyhän Helenan päivänä 1502. Fernäo Lopez oli ensimmäinen saaren asukas. Lopezin traaginen tarina kerrotaan Taivaanpallossa. Lopezia kidutettiin Portugalin siirtomaassa Goalla. Lopez halusi jäädä saarelle,  koska korvat oli leikattu ja kasvoja silvottu. Lopez "löysi" kuitenkin itsensä tai elämänsä tarkoituksen ja raahattiin ihmisten ilmoille, tarkemmin selostettu kirjassa.

Hollanti piti Saint Helenaa omanaan 1633, mutta brittiläinen siirtokunta asutti sen 1659. Englanti piti hollantilaiset loitolla. Saarta asutettiin, ja sinne tuotiin myös orjia. Saaren merkitys oli tärkeä meritiellä Intiaan. Saari kuuluu Britannialle, ja siellä on kuvernööri. Gregory Field toimi kuvernööronä vuosina 1674- 1678, John Blackmore 1678-1690. Saarella oli Itä-Intian kauppakompaanian asema vahva.

Englannin sisällissota käytiin vuosina 1642 - 1651, mutta Oliver Cromwellin jälkeen monarkia palautettiin, ja Kaarle II astui (tai istui) valtaistuimelle. Mainio vallankumous oli vuonna 1688, ja lujitti protestanttien asemaa. Ilmasto 1550 -1680 oli tavanomaista kylmempää. Kun Angus saapuu Lontooseen, on Thames jäässä. Walesissa on lunta, kun he kiipeävät Snowdonille.

****

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Kari Kanala, Milla Mäkitalo, Suhteellista

Kari Kanala, Milla Mäkitalo, Suhteellista, pilkettä & pohdintaa parisuhteesta, Kirjapaja 2019, sivumäärä 112.

Kari Kanala ja Milla Mäkitalo ovat aviopari. Kymmenen vuoden aviotaipaleen kunniaksi he ovat kirjoittaneet eräänlaisen parisuhdeoppaan. Vaikka kirjoittajat ovat pappeja, he eivät saarnaa vaan teoksen ote on optimistinen ja omakohtainen. Teos herättää mukavan tunnelman ja ajatuksia. Teos koostuu lyhyistä luvuista jossa on molempien näkemyksiä. Kari Kanala on ollut ja on asiantuntijana myös Ensitreffit alttarilla ohjelmassa, jonka asiantuntijoista  Mikael Saarinen ja  Elina Tanskanen ovat kirjoittaneet teokseen alustuksensa.

Kirja luo turvallisen tunnelman, jota omiaan tukee Katja Kuittisen kuvitus. Kirjaan on lainattu pätkiä iskelmä- ja pop-lyriikoista.

Seuraavaksi kirjoitan, mitä minulle jäi mieleen kirjasta (katsomatta kirjaa tätä kirjoitettaessa):

Kaikilla ihmisisllä on vapaus sitoutua parisuhteeseen, mutta toista ei voi omistaa. Kun toisen kanssa elää avioliitossa, pitää myös tahtoa. Parisuhde onnistuu keskimäärin paremmin, jos on henkisesti läsnä. Kotona oloon kannattaa tehdä jotkut pelisäännöt, mutta toista ei voi kuitenkaan muuttaa, vaan molemmat joutuvat hyväksymään puolison sellaisena kuin hän on. 

Suhteessa tunnetaidot ratkaisevat ja kehittyvät. Alkuhuuman jälkeen on karikoita edessä, mutta karikoita ei tarvitse tuntea, jos tuntee väylän. (tämä on suhteellisen suoraan kirjasta). Varsinkin kun kumppanilla on aiempia puolisoita, ja yhteisiä lapsia, täytyy tulla toimeen myös exien kanssa, se kannattaa pelisäännöttää suhteessa, eikä salata tapaamisia. Se, minkä on oppinut vanhoissa suhteissa, voi auttaa uudessa suhteessa. 

Kun menee naimisiin, kaverit voivat jäädä taka-alalle, mutta toisen suku ja perhe tulevat lähemmäs, ja kaikki perinteet, jotka ainakin jouluna realisoituvat. Kun rakastaa toista, laittaa itsensä alttiiksi myös haavoittumiselle. Riidat ovat sitä intensiivisempiä, mitä tärkeämmästä asiasta on kyse. Opi riitelemään niin, ettet loukkaa toista. 

Kaikki parit eivät halua lasta, osa haluaa, muttei saa. Kun haluaa ja saa oman lapsen, niin silloin koittavat raskausaika ja vauva-aika. Vauva-aika koittelee monien parisuhdetta, vaikka vauvan tulo on hyvin myönteinen tapahtuma.

Kirjassa on laitettu erilaisella sivuvärillä vierailevat kirjoittajat lyhyin muutaman sivun alustuksin: 

Mikael Saarinen kirjoittaa osuuden  Tunnetaidot parisuhteessa
Elina Tanskanen kirjoittaa aiheesta Seksi ja parisuhde.
Heli Pruuki on kirjoittanut "Rakkauden väri on punainen - aggressio parisuhteessa". 
Minna Tuominen kirjoittaa, Milloin lapsia?
Nina Kauppinen pohdiskelee Muuttuuko parisuhde lapsen saamisen jälkeen
Aku Kaura avaa, Milloin kannattaa hakea apua (pari)terapiasta?

Kari Kanalan ja Milla Mäkitalon Suhteellista -teos on suhteellisen hyvä teos. 

lauantai 11. syyskuuta 2021

Juhani Aho: Papin rouva


Juhani Aho: Papin rouva, romaani 1893.

Juhani Ahon Papin rouva jatkaa Ellin, papin tyttären tarinaa romaanista Papin tytär (1885).

Papin rouva alkaa, kun Ellin häistä on kulunut viisi vuotta. Elli on naimisissa pastori Mikko Aarnion kanssa. Avioliitto on lapseton ja Elli on onneton. Mikko on maanläheinen ihminen, joka on onnellinen, mutta jollain tasolla aistii Ellin ajoittaisen yksinäisyyden. Molemmat pohtivat avioliiton tilaa. Elli rovastin kanssa, Mikko ruustinnan kanssa.

Mikon ystävä Olavi Kalm on palannut ulkomailta, ja saapuu Aarnioille kesävieraaksi, kuten myös Papin tyttäressä.

Papin rouva on kertomus Ellin avioliitosta, ja suhteestaan aviomies-Mikkoon ja poikamies-Olaviin. Mikko on vaatimaton ja omistautunut pastorin toimeen. Mikko arvostaa Elliä, joka on varmasti siveä, ja hyvä vaimo, mutta elää minusta tylsässä ja intohimottomassa liitossa. Elli hakeutuu yksinäisyyteen järven rannalle ja katselee kaukaisuuteen. Luonto on upea kesällä, mutta talvella Ellin kertoo kaiken olevan ankeaa. Mikko on omistautunut työlle ja on paljon kotikäynneillä seurakunnassa. Pappila on kolkko paikka, eikä se tarjoa Ellille mitään henkisiä virikkeitä. Seuraelämäkin on niukkaa.

Olavi Kalm on palannut Pariisista ja matkustanut laivalla, yhdessä rovastin 20-vuotiaan tyttären Liinan kanssa. On taas kesä, kuten kuusi vuotta sitten kun Elli ihastui (ja rakastui?) Olaviin. Ellin tunteet eivät ole kuolleet, ne ovat olleet horroksessa, ja ne heräävät, versovat ja puhkeavat kukkaan uuden tapaamisen myötä.

Papin rouva on pitkälti kuvausta Olavin ja Ellin retkistä luonnossa, kuvataan kalareissuja, karjamaja-vierailuja sekä molempien rakkauspohdintoja. Elli herää siis henkiin, kun Olavi saapuu. Samalla muodostuu monia kolmio-asetelmia. Liina on kiinnostunut Olavista, ja Olavi vertailee tahollaan Elliä ja Liinaa. Olavi on poikamies, mutta hänellä on takanaan kaksi kihlausta. Hän on ollut Pariisissa avoliitossa, mutta jättänyt naisen, kun rakkaus on loppunut.

Elli on mukautunut äitinsä tahtoon Papin tyttäressä ja mennyt naimisiin, ja muuttanut talvella vieraaseen pappilaan. Elli on henkisesti kuollut. Avioliitto on lapseton, mutta pariskunta nukkuu samassa huoneessa. Ellin aika matelee eteenpäin.

Keskustelut Olavin kanssa avaavat Ellin maailman, mutta ei lopulta haaroväliä, sillä Elli pitää aviolupauksesta loppuun asti kiinni. Olavi tunnustaa kihlauksensa ja naisten jättämisensä. Tekstissä ilmenee, että molemmat viittaavat kirjallisuuteen Anna Kareninaan ja Madame Bovaryyn, joissa molemmissa Anna Karenina ja Emma Bovary jättävät miehensä, ja antautuvat toisten miesten rakastettavaksi (ja rakasteltavaksi). Annalla ja Emmalla on kuten Ellilläkin avioliiton kahle. Anna ja Emma ovat myös äitejä, mitä puolestaan Elli ei ole. Elli vihjaa haluavansa hukuttautua, mutta Elli ei toisinna Kalevalan Ainon kohtaloa. Elli on lopulta "järkevä" tai vaan "mukautuvainen". Ibsenin Nukkekodin Norakin ottaa avioeron ja vie lapsensa, Noran tilanne on hyvin monisyinen ja moraalisesti vaikea.

Avioero-teemaan saadaan lisää kierroksia, kun Olavi kertoo, että Ellin koulukaveri Sigrid Hammar on eronnut miehestään toisen takia, ja ottanut lapsen mukanaan. Elli ei ole ehkä oivaltanut mahdollisuutta, jota hänellä ei olekaan. Ellillä ei ole lasta, ei omaisuutta, ei koulutusta, ei ammattia, eikä edes toista miestä, sillä minusta Olavi Kalm on pohjimmiltaan perhonen, joka liihottelee eri maisemissa, ja välillä on kukissa, mutta hän ei pölytä Elliä, kerran päästään suukkojen tasolle. Olavi pelkää myös Helsingin ystäviensä puheita, jos hän antautuisi suhteeseen Mikko Aarnion, osakuntaystävänsä, vaimon kanssa. Olavilta tosin lörpsähtää rakkauden tunnustus Ellille, mutta minusta Olavi on vain peluri, joka nauttii saamastaan rakkaudesta. Hän on mustasukkainen pastorille, ja toisaalta Elli on mustasukkainen Liinalle. Kudlailu jatkuu. Olavi kehrää kuin kissa, kun Elli tunnustaa muistelleensa häntä kuusi vuotta. Elli tuntee, että on ollut elävältä haudattuna kyseisen ajan. Loppuluvuissa tapahtuu käänne. Elli on laittanut savolaispuvun, ja Elli ja Olavi suuntaavat Ellin lempipaikkaan Koivumäelle, mistä näkee maisemia. Matkalla ollaan heinäladossa, ja aitoissa mutta Olavi ei halua edetä, eikä Ellikän halua rikkoa aviolupaustaan, ja savolaispuku pysyy päällä. Olavi tajuaa, että hänen rakkautensa on heikompaa, eikä hän selvästi halua sitoutua. Olavi ja Elli ovat karjatilalla Johannan ja hänen miehensä luona. Johannan avioliitto on onnellinen.

Elli tajuaa, ettei saa Olavia, vaikka on rakastunut. Olavi ei uskalla sitoutua, eikä halua. Ellin mies luulee,että kaikki on hyvin, Elli tietää ettei ole, muttei kykene Ainon ratkaisuun, vaan jää miehensä viereen tunteitta ja turtana.

Papin rouva ei ole onnellinen kehitysromaani, sillä kun kesä loppuu, Olavi liihottaa pois. Rakkaus kuolee, ja alkaa Ellin pitkä talvi.

*** 
Lainauksia
Mikon ja Ellin talo: »Mikä on tuo punainen talo tuolla kaukana'»—»Se kuuluu olevan tämän pitäjän kappalaisen virkatalo.» Jos hän oli elämäänsä uupunut ja surumielinen, voi hänelle ehkä tulla ohimenevä ajatus:—»Se näyttää niin rauhalliselta tuo paikka … siellä olisi ehkä onnellista asua.» Tyynelä.

Olavin metsästys ihmetyttää: "Suota myöten rämpi hän toiselle lammelle, jossa pitkän väijymisen jälkeen sai tapetuksi pienten poikainsa ympärillä häärivän telkän".

Elli kihahtaa Mikolle, kun Elli tajuaa, että Olavi lähtee:—Sinä olet kömpelin, tyhmin, sivistymättömin mies maailmassa!

*****
Juhani Aho (ristimänimi Johannes Brofeldt), syntyi 160 vuotta sitten Lapinlahdella 11.9.1861 ja kuoli Helsingissä 8.8.1921 (noin sata vuotta sitten).  Olen blogannut Juhani Aholta teokset Rautatie sekä romaanin Juha.
Luin tämän Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.

torstai 9. syyskuuta 2021

William Pitt & Scott Ritter: Irakin sota

 


William Pitt ja Scott Ritter: Irakin sota, mitä Bush ei halua sinun tietävän, 2002, Like 2003, suomentanut Petri Stenman. Sivumäärä 90.

Scott Ritter (s.1961) oli YK:n asetarkastaja Irakissa vuosina 1991-1998. ja William Pitt Lähi-idän asioihin perehtynyt toimittaja. Teos on vuodelta 2002 ja ennakkoperustelu sille, että sota ei ole oikea ratkaisu Irakin tilanteeseen eikä Saddam Husseinin kaatamiselle. Irakiin lopulta hyökättiin maaliskuussa 2003 Saddam syöstiin vallasta, mutta rauha ja vakaus ovat olleet vain haave.

Teos alkaa Heidi Hautalan esipuheella, ja alussa puhutaan Gordionin solmun avaamisesta. Aleksanteri Suuri avasi solmun miekalla ja valloitti isoja alueita myös Vähä-Aasian, Syyrian, Babylonian ja Persian. Tuolloiselle presidentti George W. Bushille ei suositeta solmun avaamista väkivalloin. Irakiin 2003 hykkäyksen taustalla on Kaksoistornien tuhoamiseen 11.9.2001.

Kirjassa kerrotaan aluksi Irakin diktaattorista Saddam Husseinista, joka syntyi 1937  ja kuoli tämän kirjan julkaisun jälkeen 2006. Saddam nousi valtaan mullistuksissa 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla, edeten vallankumoushierarkiassa. Saddam nosi Irakin presidentiksi vuonna 1979, jolloin naapurimaassa  Iranissa oli vallankumous jonka jälkeen ajatollah Khomeini  nousi valtaan. Tämän jälkeen alkoi Iranin ja Irakin välinen sota, jossa Yhdysvallat aseisti Irakia. Yksi kiistan aihe oli Shatt al Arabin meritie. Saddam käytti kemiallisia aseita sodassa ja kurdeja vastaan. Vuonna 1990 Saddam hyökkäsi Kuwaitiin, Yhdysvaltain johtama liittoutuma ajoi Saddamin maasta, mutta Saddam jäi valtaan. Joukkoja pidettiin myös Saudi Arabiassa, ja siitä  Osama bin Laden virittyi lisää Yhdysvaltoja vastaan. Kaksoistorneja vastaan hyökättiin kaapatuilla lentokoneilla 11.9.2001, ja  Irakin hyökkäys, tai tuolloin vielä mahdollinen hyökkäys oli osa vastaiskuja. Oikeastaan kyse oli Irakin joukkotuhoaseohjelmista. Irakissa oli ollut YK:n asetarkastajia etsimässä joukkotuhoaseita, ja tuhoamassa niitä. Irak yritti piilotella aseita ja tehtaita. Pittin haastattelema Saddam jäi valtaan. Tässä kirjasessa Pitt haastattelee Ritteriä, joka oli asetarkastajana Irakissa 1990-luvulla.

Huomioita haastattelusta:
Irakilla oli kemiallisia aseita, joita valmistettiin maassa. Irak oli myös käyttänyt aseita. Persianlahdern sodan jälkeen Irakin joukkotuhoaseet päätettiin tuhota, ja se oli edellytys öljyn myynnille. Irakilla oli jo 1970-luvulla oma ydinaseohjelma. Irakilta kiellettiin ohjukset, joita se Persianlahden sodan aikana käytti. Irakissa oli viiteitä myös biologisista aseista. Asetarkastajien kanssa pidettiin kissa hiiri -leikkiä.

Saddam oli diktaattori, mutta Ritterin mukaan hyökkäys Irakiin, ei tuo demokratiaa, ja sitoo Yhdysvaltain joukkoja. Sodalla olisi monia huonoja seurauksia, ihmishenkiä menetetään ja syntyy paljon humanitaarista hätää. Irakin kansan eri ryhmiä tarkastellaan (shiiat, kurdit ja sunnit). 

Pittin ja Ritterin Irakin sota sisältää pähkinänkuoressa sen, mitä Irakin sodasta lopulta seurasi, vaikka kirjan kirjoittamisella yritettiin estää hyökkäystä.
*****
Täyttää Helmet -lukuhaasteen kohdan 25 "kaksi kirjoittajaa" sekä Kirkko ja kaupunkilehden lukuhaaste, kohta 28 "Tietokirja aiheesta, joka on sinulle uusi".

Hyökkäys Irakiin oli yhtä hyödytön kuin se, että Yhdysvallat lähetti joukkoja Afganistaniin, Afganistaniin ei tullut demokratiaa, ei syntynyt pysyvää rauhaa tai hyvinvointia, ja USA:n poistettua joukot, Taliban palasi valtaan. Yhdysvalloilla on palanut dollareita näihin sotiin ainakin 1,5 biljoonaa dollaria. Myös Suomi oli mukana rauhanturvaajina, kaiketi Yhdysvaltojen "pyynnöstä", joka minusta tarkoitti, että huonoja suhteita haluttiin lepytellä, ja rauhanturvajoukot otettiin pois 2021, ainakin vuosikymmen liian myöhään. Demokratiaa ei juurruteta näin.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

C.S. Lewis: Suuri avioero

 

C.S. Lewis:  Suuri avioero, alkuteos The Great Divorce 1945, suomentanut, Kari Krohn, Karatas-kirja 1970,  sivumäärä 143. Kansikuva Aleksandra Ionowa.

C.S Lewis on kuulu kirjailija, joka on nykyään tunnetuin lastenkirja-sarjasta Narnian tarinat. 

Suuri avioero pohjautuu Lewisin uskonnolliseen näkyyn. Esipuheessa Lewis lyttää  kompromissit hyvän ja pahan kesken, on olemassa hyvä ja paha ja niillä on selvä ero.
 
Suuri avioero alkaa, kun nimetön kertoja harhailee harmaassa kaupungissa, joka on kuten myöhemmin ilmenee helvetti tai osalle kiirastuli. Harmaassa kaupungissa ihmiset ovat etääntyneitä toisistaan, eikä mitään yhteistä ole, on riitaa ja välinpitämättömyyttä. Kertoja liittyy jonoon linja-autopysäkille, ja nousee  bussiin, joka lähtee lentoon ja laskeutuu paikkaan, jossa on mehevää ruohoa, siellä solisee vesi, ja puhdasta ilmaa. Bussin matkustajat ovat läpikuultavia haamuja, he ovat kuolleita ja tutustuvat paratiisiin, ja saavat ohjausta siellä olevilta hengiltä ja enkeleiltä. Keskustelut osoittavat mikä ero on paratiisilla ja helvetillä, mutta enemmän minkälaiset ihmiset ovat kummallakin puolella, ja mihin ajatus- tai käyttäytymismalleihin helvetin asukkaat ovat jumittuneet. Taivaassa esiintyy Lewis teoksille tuttuja hahmoja kuten yksisarvisia, kääpiöitä ja hevosia.

Aikansa haahuiltuaan kertoja herää omassa sängyssään ja kirjoittaa näyt ylös. 

Avaan alla joitain näkökohtia teoksesta.

Linja-autossa on ihmisiä, jotka ovat useimmat näennäisesti hyviä ihmisiä, mutta ovat jättäytyneet Helvettiin. Piispa vaahtoaa teologisista kysymyksistä, mutta ei tunne Jumalaa, hän on täynnä ulkokultaisuutta ja hän on itsekeskeinen. Eräs matkustaja ei osaa nauttia kultaisista omenoista, ja sadattelee, miksei hedelmiä voi myydä kenellekään. Lewis siteraa myös Miltonia, joka on ilmentää monen ongelman ja halun, eli  "parempi hallita Helvetissä kuin palvella Taivaassa". Helvetti on siis ihmisten oma valinta. Teosta lukiessa John Miltonin Kadotettu paratiisi  tulee monesti mieleen.
Merkityksellinen keskustelu käydään  myös äidin kanssa, joka väittää rakastavansa poikaansa. Henget selittävät, että äiti ei todellisuudessa rakasta lasta, vaan on yrittänyt omistaa tämän. Turhan rutisijat saavat kuulla kunniansa. Usea helvetin ihminen haluaa, että kaikki surisivat ja säälisivät heitä. Osa ihmisistä pitää itseään hyvinä, mutta taivaassa selviää, että eräskin besserwisser on ollut todellisuudessa ankara alaisilleen ja sietämätön perheelleen.

C.S. Lewisin teos  Suuri avioero on ajatuksia herättävä teos, joka on myös kuvitettu.

*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

lauantai 28. elokuuta 2021

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva



Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva, alkuteos Alla ljuger 2021,  suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 415.

Olen odottanut ruotsalaisen Camilla Greben (s.1968) uusinta dekkaria, ja eilen vaimoni laittoi viestin, että se on suomeksi, ja pyysin ostamaan. Grebeltä olen lukenut Flickorna och Mörkret -sarjan (Kun jää pettää altaLemmikkiHorros sekä Varjokuvat ). Tässä dekkarissa vilahtaa edellisistä osista rikospoliisit  Manfred Olsson ja Malin Brundin, ja he muistelevat kuollutta profiloijaa Hanne Lagerlind-Schöniä.

Veteen piirretty viiva alkaa vuonna 2000, jolloin Maria Foukaran perhe hajoaa. En paljasta kirjasta tai juonesta enempää kuin takakansi. Foukaran perhe asuu rikkaiden suosimassa Kungsuddissa, Maria on nelikymppinen opettaja, jolla on avioton poika Vincent. Vincentillä on Downin syndrooma, mutta Vincent osaa piirtää hyvin ja myös kirjoittaa sekä lohduttaa. Maria on avioituu ranskalaisen Samirin kanssa. Samir on marokkolaistaustainen leski, jolla on 18-vuotias tytär Yasmin. Yasminilla poikaystävät vaihtuvat, ja osa on lähiseudulta, osa kauempaa. Loppuvuodesta 2000 Yasmin katoaa. Epäilykset kohdistuvat Samiriin Yasminin isään.

Poliisista asiaa tutkivat Gunnar Wijk ja Ann-Britt Svensson, mutta kun Yasminin ruumista ei löydy, eikä lopullisia todisteita löydy, murha jää ratkaisematta.

Kirja on jaettu kertojittain, juonta viedään eteenpäin. Takakannessa tuodaan esille, että "valkoisellakin valheella on pitkät jäljet, ja oikean ja väärän välinen ero on hiuksenhieno". Takakansi on siinä minusta väärässä, että yleensä oikean ja väärän ero on ratkaisevan suuri, mutta sen sijaan moni venyttää tarinaa totuudesta turhankin laajaksi. Grebe osaa tarkastella kuitenkin hyvin tätä teemaa. Jos pystyisimme olemaan suoria ja totuudellisia, ehkä hyvä ei muuttuisi pahaksi.  Alla ljuger pitää paikkaansa, sillä useimmat sekoittavat faktan sekaan fiktiota. "Valhe on kuin pieni suloinen kaninpoikanen - se vaikuttaa kovin harmittomalta, kovin vähäpätöiseltä. Mutta yhtäkkiä se on päässyt karkuun ja lisääntynyt ja metsä on täynnä kaneja". s. 256.

Kaikki valehtelevat. Myös poliisi Gunnar Wijk pohtii kirjassa perheensä tragediaa, johon hän linkittää valkoisen valheensa vaimolleen, jolla on merkitystä (tai sitten ei, ihmisellä on tapana syytellä itseään myös turhaan). Itsesyytökset ja velehtelu on kantava teema. Hahmoista Vincent on tasapainoisin ja rehdein  mutta hänkin syyllistää itseään turhaan. Grebe nostaa muiksi teemoiksi ennakkoluulot, väärän luottamuksen, syrjinnän,  naisiin kohdistuvan väkivallan ja narsismin.

Camilla Grebe osaa luoda aika nopeasti polvelevia juonirakenteita ja tekstiä on mukava lukea. Vaikka tämä on "kuka sen teki" -dekkari, sen teho ei ole pelkästään siinä, vaan henkilöiden tarinaa on kiinnostavaa lukea. Yhteisöllä on taipumus etsiä pahuutta "muukalaisista", joten Samiria aletaan epäillä, vaikka hän on käyttäytynyt hyvin ja on lääkäri ja syöpätutkija.

Tarina jatkuu 20 vuoden kuluttua, kun naisen ruumis löytyy vedestä Kungsuddilla, ja Gunnar käynnistää tutkimukset uudestaan ...  Grebe taituroi taas yllättävän lopun, jota ennen tarina taiteilee aika  ajoin epäuskottavan rajoilla, mutta pysyy kasassa. Kokonaisuutena kuitenkin kelpo dekkari.

Camilla Greben uutuusdekkari Veteenpiirretty viiva palkitsee kaikki Grebe-fanit.

perjantai 27. elokuuta 2021

Red Hot Chili Peppers, omin sanoin ja kuvin

 


Red Hot Chili Peppers Omin sanoin ja kuvin, alkuteos The Red Hot Chili Peppers An Oral /Visual History, suomentanut K. Männistö, Like 2011, sivumäärä 249.

Los Angelesilainen rock-bändi Red Hot Chili Peppers oli myynyt kirjan julkaisuhetkellä yli 70 miljoonaa levyä. Kirja alkaa Losista vuonna 1983, kun bändiä kasattiin koulukaverien kesken ja osin huumoripohjalla  Tuolloin ja bändissä olivat laulaja Anthony Kiedis, basisti Flea, rumpalina Jack Irons ja kitaristina Hillel Slovak. Nykyisin ja kirjan tekohetkellä kitaristina toimi John Frusciante ja rumpalina Chad Smith.

Bändistä on tehty kirjoja, lisäksi Kiediksen muistelmat Arpikudos on suomennettu. Tätä kirjaa on  kirjoittanut  Brendan Mullen (1949 - 2009), jolla oli punk-klubi 1980-luvulla Los Angelesissa, missä bändi 'debytoi'. Brendan menehtyi ennen kirjan julkaisua. Kirja koostuu tekstin lisäksi värikkäistä sivuista ja kuvista, Anthonyn, Flean, Chadin ja Fruscianten kommenteista. Kuvamateriaalia on paljon. Jutut ovat sirpaleita, mutta antavat hyvän kuvan bändin kehityksestä. Vaikka yhtyeenä Red Hot Chili Peppers on monelle ja ainakin minulle  tuttu, Losin rock-elämä ja bändin vaiheet olivat minulle uutta. Flea ja Anthony ovat tunteneet lapsesta saakka tutustuivat jo 12-vuotiaina. Flean vanhemmat olivat eronneet, ja isä oli lähtenyt Australiaan. Flean perheessä oli isäpuoli, joka oli jazzmuusikko. Parivaljakko Anthony ja Flea oli aika villi. Anthony halusi näyttelijäksi. Bändi perustettiin vuonna 1983 mutta nimi oli ensin Tony Flow and the Miraculously Majestic Masters of Mayhem, mutta vaihdettiin Red Hot Chili Peppersiksi. Alku oli pientä, pieniä klubeja, lämppäröintejä ja vähän myyviä levyjä. Yhtyeen musiikki on aina ollut omintakeista, alkuun jopa punkhenkistä funkkia, ja räppiä.  Anthony ja Flea ovat bändin sydän ja sielu. Päihteet varjostivat Anthonyn nuoruutta, ja bändiaikojakin. Hän oli katkoilla bändin alkuaikoina ja Anthony potkittiin pois huumeilujen vuoksi, mutta muutti äitinsä tyköön ja meni vieroitukseen ja palasi. Päihteistä ei aivan näin helposti päästy, ei Anthonyn osalla, eikä bändissäkään. Alkuperäiskitaristi Hillel Slovak kuoli 1988 huumeiden yliannokseen. RHCP:ssä kitaristi ja rumpali  ovat vaihtuneet useasti DH potkittiin pois päihteiden vuoksi. Rumpaleista Cliff Martinez soitti 1983 - 1986, ja hän on nyt elokuvasäveltäjä. Rumpali Chad Smithillä oli  koesoitto bändiin, hän kuunteli matkalla RHCP:n EP:tä Abbey Road. Soittotaidot vakuuttivat, mutta häntä pyydettiin leikkaamaan heviletti pois. RHCP ei ollut kovin tuttu Chadille eikä Chad RHCP:lle, mutta Chad Smith on ehdoton huippurumpali. Chad Smith on ollut rummuissa vuodesta 1988 saakka.  Yhtyeen nykyinen ja tunnetuin kitaristi on John Frusciante, joka liittyi nuorena 18-vuotiaana bändiin 1988, mutta paineiden vuoksi lähti pois kesken Japanin kiertueen 1992, mutta palasi  vuonna 1998, ja lähti vuonna 2006, ja palasi 2019. Frusciante on ollut tekemässä bändin ensimmäistä kultalevyä Mother's Milkiä, kansainvälinen läpimurtolevy Blood Sugar Sex Magikiä, ikonisia hittejä sisältävää Californicationia, By The Way'tä ja Stadium Arcaniumia.

Bändi on ollut koko uransa omintakeinen, sillä on nykyisin hyvin tunnistettava saundi, ja keikat ovat hyviä, ja sisältävät myös jammailuosioita. Bändin logo on syntynyt aivan ex tempore. Bändin taru olisi voinut loppua alkuunsa, huumeilujen vuoksi. Bändi ei murtautunut heti eturiviin, vaan sai kehittyä "rauhassa" ja Amerikkaa kierrettiin ristiin rastiin, RHCP lämppäröi isompia bändejä. Kirjassa on puhetta Rollareiden lämppärinä olosta.  Bändi esiintyi myös Tiibetan Freedom concertissa 1998 San Franciscossa, siellä musisoivat mm. Beastie Boys, Foo Fighters ja Björk. Myöhemmin bändi on esiintynyt 2014 Super Bowlissa.

Värikäs bändi ja seuraavaksi diskografiani, eli mitä äänitteitä itse omistan

Yllä yhtyeen ensimmäisen albumin The Red Hot Chili Peppers kansi vuodelta 1984. Kansi kuvaa bändin alkuaikoja ja kirjaa.

Toinen levy julkaistiin vuonna 1985, ja nimeltään Freaky Styley

Kolmas levy julkaistiin 1987, ja nimeltään The Uplift Mofo Party Plan. Se nousi listoille, ja kiertueen jälkeen Hillel kuoli. 


Mother’s Milk julkaistiin vuonna 1989, ja oli yhtyeen läpimurto, ja ensimmäinen kultalevy.



Blood Sugar Sex Magik  (1991) oli kansainvälinen läpimurto. Tunnetuimmat biisit Give it Away, ja Under the Bridge. Levy nousi listoille, ja tuon levyn kiertueella Frusciante erosi yhtyeestä.



One Hot Minute, julkaistiin vuonna 1995.



Californication julkaistiin vuonna 1999 ja on minusta yhtyeen hittipitoisin ja koskettavin levy, helminä ovat Scar Tissue, Otherside, ja CalifornicationFrusciante oli palannut yhtyeeseen.


By the Way  (2002) on levy, josta pidän eniten kokonaisuutena, nimikappale By the way avaa levyn..

Stadium Arcadium  (2006) on laatulevy ja Dani Californication avaa levyn, toisena raitana on Snow (Hey OH)


I’m with You (2011) on julkaistu kirjan julkaisun jälkeen.  Kitaristi Josh Klinghofferista oli tullut RHCP:n kitaristi. Levyllä on aika pehmeät soundit ja koskettimia. Kokonaisuudesta pidän.


The Getaway  (2016) sisältää hitin Dark Necessities. The Getaway on viimeisin julkaistu levy.

Kokoelmat


1992 - What Hits!? sisältää 16 alktaipaleen biisiä tunnetuin  Under the Bridge


Out in L.A. sisältää covereita ja harvinaisuuksia. Julkaistu 1994. Ensimmäinen biisi on Higher Ground, Stevie Wonderin biisi, coverien lisäksi on demoja.

Greatest Hits: 1989–2003, julkaistiin vuonna 2003, ja sisältää yhtyeen suurimmat hitit , mutta myös ennen julkaisemattomia biisejä. Avausraita on Under The Bridge, sitten Give It Away, Californication, Scar Tissue, ... yhteensä 16 kappaletta.

                                            

Omistan myös EP:n The Abbey Road, josta kuva ylhäällä.

Live

RHCP oli Provinssirockissa 1999, itse olen nähnyt bändin vain kahdesti Hartwall-Areenalla 12.9.2016, sekä  Kaisafestissä 29.7.2017. 


Tässä Anthony ja Flea



Chad Smith


Yhtye tyyli on muuttunut ja pidän koko tuotannosta, mutta minunkin lembibiisejä ovat Snow (Hey OH), Scar Tissue ja Otherside mutta monet muut. Yhtye myös välijammailee keikoilla.

tiistai 24. elokuuta 2021

Ulla-Lena Lundberg: Leo

 


Ulla-Lena Lundberg: Leo, julkaisuvuosi 1989, suomentanut Leena Vallisaari, Gummerus 2015, sivumäärä 405.

Tarinan tapahtumapaikka on Ahvenanmaa 1800-luvulla. 

Päähenkilö Erik Petter on tarinan alussa 14-vuotias, velkakirjoja tehtaillut isä on kuollut, ja omaisuus on menossa pakkohuutokauppaan. Erik Petter kiertää velkojat, hän ehdottaa, että tilansa Simonsin pakkohuutokaupasta luovutaan, hän ottaa isänsä velat niskoilleen. Erik Petter painaa työtä, on hiljaa, ei juopottele eikä vokottele naisia. 

Eskilsin isäntä Carl Gustaf on mahtava, hän asuu kaksikerroksissa talossa, ja on laivansa Huvituksen kapteeeni, lisäksi omistaa maata, ja osuuksia purjelaivoissa. Hän rilluttelee, mutta nai kauniin ja komean Beatan. 

Tarinan kertoja on Carl Gustafin veli Leander, jolla on talo Carl Gustafin mailla, hän on yhteisön tarkka ja herkkä kuvaaja, mutta miltei huomaamaton.

Kirjassa kuvataan lemlandilaisten elämää, laivarakennusta ja kauppamatkoja purjelaivoilla. Kirjan kaari kattaa ajan 1820-luvulta 1900-luvun alkuun, ajan jolloin Erik Petter eli, kirjan lopussa Erik Petterin lapsenlapset jakavat pesää. Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta kuolleisuus on suurta, taudit ja onnettomuudet pitävät kuolleisuuden korkeana. Lapsia kuolee eri syistä myös tauteihin kuten kurkkumätään, ja aikuisia keuhkokuumeeseen ja lavantautiin.

Teos on kuvaus myös merenkäynnin historiasta, johon vaikuttaa maailmankauppa, ja kansainvälinen politiikka. Krimin sotaa käytiin myös Oolannin sotana 1854-1855, ja toi Ahvenanmaan vesille Englannin sotalaivastoa, joka pyrki eristämään Venäjän kauppareitit, ja siis myös Ahvenanmaan kauppalaivaston liikkumisen. Kauppalaivasto oli puusta tehtyjä vanhempia parkkeja, ja uudempia kuunareita, jotka tulivat parkkien tilalle. Ahvenanmaalaiset olivat tehneet aluksensa itse, kaatamistaan puista, mutta joitain aluksia tehtiin Siipyyssä Pohjanmaalla. Sitä ennen Erik Petter kunnostaa rappio-isänsä pienen laivan ja tekee puiden vientimatkan Tukholmaan, ja katselee kuunareita, joita myöhemmin alkaa rakentaa. Teoksen nimi tulee upesta kuunarista, jonka nimi on Leo.

Nuori Erik Petter uupumattomalla työllä ja yritteliäisyydellä nousee jaloilleen isänsä jättämistä veloista huolimatta. Vuodet vierivät ja yhteisö kokee onnistumisia ja takaiskuja. Koko kylä osallistuu laivojen varustamiseen, osa pienellä osuudella. Voitto jaetaan osakkaiden kesken, samoin tappiot kärsitään yhdessä kukin osuutensa mukaan. Erik Petter rakennuttaa ja varustaa laivoja, toimii kapteenina. Erik Petter hajauttaa omistuksiaan. Kaiken kiireen keskellä Erik Petter menee myös naimisiin, ja saa tyttären Kristiinan, joka 17-vuotiaana on iskenyt silmänsä Eskilsin tilan Carl Gustaf junioriin, joka on naimaton ja jo 29-vuotias. Carl Gustaf juniorin kotiolot ovat ankeat, isän niin ikään, Carl Gustaf senior on pullon pauloissa, entinen mahtavuus on poissa, ja herra on väkivaltainen kotijuoppo. Carl Gustafin ja Beatan 12 lapsesta aikuiseksi varttui vain 3 lasta. Parin  poika Carl Gustaf ja Erik Petterin tytär Kristiina menevät naimisiin ja saavat lapsia. Kirjassa tapahtumaketju ei ole näin suora, vaan tarkastellaan laivan rakennusta matkoja, kylän elämän kautta. Osa lapsista sairastuu ja kuolee. Erik Petterin poika Erik Magnus jää vaille isän rakkautta, huomio on lähinnä moitetta. Erik Magnuksen tie on hankalampi kuin Kristiinan ja Carl Gustaf jr:n, jotka paistattelevat molempien tilojen Eskilsin ja Simonsin huomion keskipisteenä. Erik Magnuksen avioliiton alku on hyvin hankala.

Leo on hyvä kuvaus kylän elämästä meren ja markkinavoimien pyörteissä, joka aiheuttaa voimakasta aaltoliikettä varallisuuteen. Yhteisössä on kaksi kastia. Tilalliset varustavat laivoja ja kipparoivat nitä, alempi osa on maattomia, rahattomia, ja miehet ovat laivoilla miehistönä. Toisaalta lemlantilaiset ovat Maarianhaminassa "ulkopuolisia".

Tarinan kertoja Leander ei omista maata, ei rakennuta, eikä kipparoi laivoja. Hän menee naimisiin, ja elää harmoniassa vaimonsa kanssa. Vaimo menehtyy keuhkokuumeeseen, mutta aikuiset lapset löytävät paikkansa maailmassa, osa valtameren takana, osa kippareina. 

Erik Petterin myötä loppuu yksi aikakausi, purjelaivojen aika. Ulla-Lena Lundberg on kirjoittanut Ahvenanmahan liittyvän merenkulkutrilogian avausosana Leo, valtamerilaivoista kertovat Suureen maailmaan, ja autolauttoihin liittyvän  Mitä sydän halajaa.

Ulla-Lena Lundbergin romaani Leo on tarkka kuvaus ahvenanmaalaisen kylän elämästä Suomen suuriruhtinaskunnassa, aikana jolloin yhteisön vauraus oli riippuvainen maailmanpolitiikan tuulista kauppalaivaston purjeissa.

*****

Ulla-Lena Lundberg (s. 1947) on kökarilainen kirjailija, hän voitti 2012 Finlandia-palkinnon teoksella Jää.

perjantai 20. elokuuta 2021

Milja Kaunisto: Luxus

 


Milja Kaunisto: Luxus, Gummerus 2016, sivumäärä 550.

Milja Kauniston (s.1976) romaani Luxus avaa hänen Purppuragiljotiini-trilogiansa. Tapahtumien keskipiste on Pariisi Ranskan Suuren vallankumouksen aikana. Pariisi muuttuu veriseksi likaviemäriksi, kun vallankumous etenee. Päähenkilö on puoliverinen Isidore Boreal,  jonka aatelinen hullu äiti kuoli vankimielisairaalassa. Isidore ei tunne isäänsä. Isidore toimi äitinsä talossa palvelijana, ja heitettiin kadulle. Isidore toimii pyöveli Sansonin kisällinä ja asuu Lulun ilotalon naapurissa. Isidore ottaa hoiviinsa joukkoraiskatun ja hakatun Sancerren kreivitär Marie-Constance de Boucardin, jonka mies mestattiin. Isidore avusti mestauksessa, mutta käskystä. Isidore noutaa Marielle tämän aviomiehen ruumiin.  Marie on huonona, mutta kuntoutuu ja lähtee maakuntaan.  Siellä entisestä aviomiehestä selviää epämieluisia tosiasioita. Marie joutuu taas kiipeliin ja pakenee Pariisiin yhdessä pappi Maurice  Gardefortin kanssa. Marie tapaa merkillisen markiisin ja joutuu hänen pauloihinsa. Vankilasta vallankumouksen vuoksi vapautunut Markiisi de Sade keksii perustaa vallankumouksen keskelle eliittitason huoratalon Maison de Luxen. Marie alkaa pestata huoria, joista koulii "kreivittäriä". Isidore saa pyövelin hommasta potkut, ja Marie pestaa hänet porttolan turvamieheksi. 

Näiden raamien sisällä vallankumous etenee ja kuohuu veren punaisena. Pyövelin kirves, ja hirttosilmukka vaihtuu giljotiiniksi....

Blogistanin kärkibloggarit suitsuttavat Kauniston Luxus-kirjaa:
Lumiomena "Milja Kauniston Luxus on romaani, jota ei malttaisi laskea käsistään "
Kirsin kirjanurkka "Milja Kauniston uunituore historiallinen romaani Luxus on miltei paheellisen ylellinen lukukokemus."
Kirjakko Ruispellossa: "Luxus nappasi minut otteeseensa heti ensimmäiseltä sivulta "
Mai: "Tämä kirja oli luksusta historiallisten kirjojen ystäville. ***** "

Omia bloggauksia on vastenmielisen pervertikko Markiisi de Sadelta: Justine ja  Sodoman 120 päivää, esipuhe

Syventävä osuus
Tuo ylläoleva oli lyhyt oppimäärä. Kirja itsessään on pitkä oppimäärä, ja sisältää runsaasti yksityiskohtia vallankumouksen kulusta, mutta myös Marien serkun ja Marien yhteiskylvystä, joka päätyy yhdyntään ja Marien passituksen luostariin,  kuukautissuojista, Lulun ilotalon hinnastosta ja pyövelintöistä. En ole tällaisten kirjojen  ystävä, joten en aio -kuten yllä oleva kvartetti- lukea trilogiaa läpi. Sarjassa vallankumous etenee, ja panokset kasvavat, jännitteeksi jää, mitä de Sade ilkiöi, ja lyövätkö Marie ja Isidore hynttyynsä yhteen. Isidore pitää itseään hylkiönä, hänellä on "villimiehen" muoto, isänsä on Thulesta, eli jostain pohjoisesta, äitinsä kuoli mielisairaalassa. Tämä on siis historiallisten väritettyjen romaanien tavoin pitkä ja rönsyilevä ja ensimmäinen osa päättyy Luxus huoratalon avaamiseen. 

Milja Kaunisto on kiinnostunut Vallankumouksesta, jossa "vallankumoukselliset kumoavat valtaa jotta saisivat sen" s. 468. 

Milja Kauniston Luxus on huikea, rönsyilevä historiallinen romaani.

"Luxus se korruptoi kaiken. Se pilaa jokaisen. Rikkaan, joka kietoutuu siihen ja köyhän, joka himoitsee sitä." s. 445.

Ranskan Suuri vallankumous alkoi 1789. Kirja alkaa lokakuusta 1790 ja päättyy syyskuuhun 1792. Ranskan kuningas Ludwig XVI mestattiin 1793 giljotiinilla. Kirjassa keekoilevat vallankumoajat myös lopulta tapettiin giljotiinilla tai kuolivat.

Jean-Paul Marat tapettiin kylpyammeeseen.
Maxmillian Roberpierre kuoli giljotiinissa 1794.
Jacques Herbert kuoli giljotiinissa 1794.
Jerome Petion kuoli paetessaan 1794.

Luultavasti kuolemat selitetään jatko-osissa, ja kuinka käy Marien ja Isidoren. Markiisi de Sade kuoli vasta 1814, mutta se joutuiko hän taas vankilaan, en tiedä. Rehellisesti ottaen voin sanoa, ettei kiinnostakaan.

Toivottavsti lukijat ovat jo poistuneet, nyt rehellinen arvioini. Inhosin koko kirjaa, ja sen kuvausta, vallankumouksen kuohuihin oli liimattu päälle bordellien porsastelut. Ihmiset puhuivat kuin sivistyneet 2000-lukulaiset, todella kumma sekoitus historiaa ja kiiman huumaa.

torstai 12. elokuuta 2021

J. P. Pulkkinen: Valkoinen varis

 


J. P. Pulkkinen: Valkoinen varis, Teos 2019, sivumäärä 288.

Sinisiipi avasi J.P. Pulkkisen (s.1959) Vantaa-sarjan. Sinisiivessä poliisi Timo Markkula selvitti  henkirikoksen ja samalla outoja kuvioita Laatu-Heikin Vantaan rakennusbisneksissä, rikokset sattuivat 1900-luvulla ja silloin elettiin vuotta 2010. Markkula sai kirjassa luodinosumia ja nyt kulkee rollaattorilla ja on sairaeseläkkeellä Havukoskella. Liina Vahtera oli tuolloin hänen parinsa. 35-vuotias sinkkupoliisi pitää Markkulaa mentorinaan, ja peilaa rikostutkinnan tunnelmiaan Markulle, jolla on aikuinen poika Antti ja väitöskirjaa väsäävä vaimo Maarit.



Tarinan aluksi vuonna heinäkuussa 2015 juhlitaan Kehäradan syntyä Myyrmäen Paalutorilla (kuvattu kesäkuussa 2021). Tilaisuudessa mukana ollut Kantasuomalaisten kunnallispoliitikko Mika Sorsa tapetaan Havukosken Rautkalliontiellä hississä. Sorsalla oli tapana käydä äitinsä luona keskiviikkoisin. Sorsalla on "värikäs" menneisyys. Hänen perimänsä perheen kuljetusfirma meni konkurssiin osin Laatu-Heikin takia, ja pakomatkallaan Mika ajoi tiesulussa poliisin hengiltä, ja lusi kakkunsa. Sorsa on saanut paljon uhkailua eri ääriryhmiltä. Sorsaa on uhkailtu ja teko on ollut julkea ja brutaali ja hyvin harvinainen, joten poliisi antavat  operaatiolle nimeksi Operaatio Valkoinen varis. Liina Vahtera on tutkimusten ytimessä, ja tilanne on hyvin vaarallinen.

J. P. Pulkkisen jännäri Valkoinen varis jatkaa Vantaa-sarjaa, ja tarjoaa ykkösosan lukeneille paremman lukukokemuksen, murhatutkimukset etenevät ja jännitys kasvaa. Toivottavasti sarja jatkuu. 

Yllä lyhyt oppimäärä, alle avaan hieman enemmän kirjaa, mutten paljasta juonta.

Pidempi oppimäärä
Vantaan kaupunki
Vantaa oli vuoteen 1972 Helsingin pitäjä, Vantaan kauppala se oli vuonna 1972, ja kaupunki vuonna 1974. Vantaalla on ollut Helsingin kanssa aluevaihtoja. Helsingin pitäjän kunnanjohtajana aloitti Lauri Lairala (1926-2012) vuonna 1961 ja toimi Vantaan kaupunginjohtajana vuoteen 1989 asti. Hänen aikanaan Vantaa kehittyi, sitä rakennettiin.  Nykyään Vantaalla asuu 225 000 ihmistä, ja Kehä kolmonen "lävistää" Vantaan itä-länsi -suunnassa sekä Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä ja Lahden valtatie. 


Itse olen asunut joitain vuosia Vantaan Havukoskella, Rasinkadulla kerrostalon ylimmässä kerroksessa.

Tässä Mika Sorsan murha tapahtuu Rautkalliotiellä, joka on Rasinkadun poikittaiskatu, ja jossa pidin useasti autoa, sillä Rasinkatua pitkin ei voi eikä saa ajaa autolla. Liina asuu Hakunilassa, Sorsat Länsimäessä, ne ovat minulle tuttuja paikkoja, kuten kirjassa esiintyvät Martinlaakso, Myyrmäki, Tikkurila ja Kuusijärvi. J.P. Pulkkinen on asunut vuosina Vantaalla 1966 - 1982.

Rikokset
Tässä käsitellään Sinisiivessä olleita rikoksia, ja saadaan asiat loppuun, mikä koski Laatu-Heikkiä ja Lokapoikia, mikä oli minusta hyvä ratkaisu. Tässä on kyse kantasuomalaisten kunnallispoliitikko Mika Sorsan murhasta. Koska tutkinnalle ei ole varmaa lähtökohtaa, selvitetään uhkauksien alkuperää, ja tehdään rikospaikkatutkintaa.  Tutkimuksissa pöyhitänä järjestelmällisesti eri vaihtoehtoja, kunnes tapahtuu läpimurto, eli tämä ei ole sellainen "kuka sen teki" -dekkari. Tässä  murha on brutaali, eli henkilö mestataan, eli ruumis löytyy ilman päätä. Tarinan päähenkilö on poliisi Liina Vahtera, jonka elämää ja ajatuksia esitetään paljonkin. Liina on sinkku, hänen parisuhde on purkautunut, ilmeisesti lapsettomuuteen. Liina käy keskusteluja Timo Markkulan kanssa, ja likkuu paikasta toiseen pyörällä. Minä pidin kerrontaratkaisusta ja tunnelmasta, vaikka rikosten maailma onkin ikävä.

Motiivit ja viesti?
En paljasta syyllisiä, enkä edes motiiveja, mutta ääriryhmiä epäillään. Kirjassa varoitetaan, että netin vihaviestit voivat äärimmillään muuttua teoiksi, koska netistä ihmiset imevät aarteita, saavat vertaistukea, joku voi ruveta sanoista tekoihin.
Tässä kirjassa ilmenee Suomessa yhä kasvava ongelma, että päättäjät ovat vieraantuneet lähiöelämästä, ja lähiöiden asukkaat ovat tietämättömiä Suomea velvoittavista kansainvälisistä sopimuksista ja perusoikeuksien velvoittavasta sisällöstä. 

Raaka rikos ja ovatko rikokset raa'istuneet?
Tässä siis Mika Sorsa mestataan. Murhaaja käyttää symbolinaan sianpuolukkaa. Kerronnan tehoa jopa haittaa murhatavan raakuus, enkä sitä tähän kirjaa. Yleinen käsitys on, että Suomessa rikokset raa'istuvat ja lisääntyvät, mutta kirjan tapahtuma-aikana 2015 oli 104 henkirikosta, trendi on ollut laskeva, esimerkiksi 2001 henkirikoksia oli 172. Tässä kirjassa viitataan Havukoskella olleisiin selvittämättömiin henkilörikoksiin, joista toinen tapahtui vuonna 1993 (kerrostalon) kellarissa ja toinen ammuttiin ulkona vuonna 1996. Kumpaakaan ei ole selvitetty.

Jos J.P. Pulkkinen jatkaa sarjaansa kolmannella teoksella, tulen lukemaan sen.

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Sinä voit pelastaa maapallon

 

Rich Hough: Sinä voit pelastaa maapallon, alkuteos You Can Save The Planet 2007, suomentanut  Terhi Leskinen, Mäkelä 2008, sivumäärä 176.

Sinä voit pelastaa maapallon, helppoja keinoja suojella ympäristöä joka päivä -kirja on suunnattu nuorille, siinä on tietoiskuja eri ongelmista, ohjeita ekologisempaan toimintaan ja tehtäviä.

Kirjan alku on tyrmäävä, eli Bibi van der Zeen kirjoitus Maapallo vaarassa. Kun hän oli 1970-luvulla lapsi maapallolla pelättiin ydinsotaa, nyt on ylikulutuksen aiheuttamat haasteet.  Kirja on suunnattu nuorille, ja siinä käsitellään globaaleja saastumis-, luonnonvarojen riittävyysongelmia, sekä ilmaston lämpenemistä, mutta myös lemmikkien väärin kohtelua. Van der Zee ehdottaa kampajoinnin aloittamista jossakin vaiheessa. 

Kirjassa asia on jaettu koulupäivien mukaan, kaikki alkaa aamusta ja käydään läpi viikonpäivät.
Talojen lämmitys tuottaa tai on tuottanut kolmasosan kasvihuonepäästöistä, jotka puolestaan aiheuttaa kasvihuoneilmiön voimistumista. Suomalainen käyttää keskimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa, lisäksi kosmetiikassa on kemikaaleja. Tekokuituvaatteet ovat ongelmallisia, mutta myös puuvillan tuottaminen kuluttaa vettä ja kemikaaleja. 

Kirja on sangen avartava mutta myös ahdistava, aukeama aukemalta käydään läpi arkea ja kehotetaan käyttämään joukkoliikennettä ja välttämään lyhyitä automatkoja ja käyttämään, pitämään kännykkää ja tietokonetta pidempään, ja kierrättämään. Lihan syönnistä tai paremminkin nautakarjan kasvatuksesta on oma aukeamansa. Kun kaikki ilmastovitsaukset pikaruuasta pyykinpesuun on käyty läpi, päästään lemmikkien ylläpitoon.

Sitten kerrotaan villieläinten vangitsemisesta, ja lemmikkien pitämisestä. Eläimiä kuljetetaan myytäväksi, ihmiset hylkäävät lemmikkejä, lemmikit kuormittavat omalta osaltaan maapalloa. 

Kultasormukset tuomitaan, sillä niiden valmistamisessa syntyy runsaasti jätemalmia. Harrastaakaan ei voi, sillä uimahallit ja jäähallit kuluttavat runsaasti energiaa. Lopulta on paljon kotitehtäviä, sillä "sinä voit pelastaa maapallon".

Kirja on laatupainatusta, hyvät kuvat ja kirkkaat värit. Veikkaan, että tämä kuitenkin aiheuttaa nuorelle ilmastoahdistusta, hän luulee, että hän voi ja hänen pitää pelastaa maailma. Tässä unohdetaan maailman suuret kuluttajat tai kasvihuonekaasujen tuottajat Kiina, Yhdysvallat ja Venäjä, ja sademetsiä kaatavan Brasilia. Kukaan ei ole myöskään yksin syyllinen valtioistakaan. Kriisistä täytyy päästä yli sitovalla kansainvälisellä sopimuksella. Koronan jälkeen talous elvytettiin ja nyt ennustetaan ennätysvuotta 2023: kasvihuonekaasupäästöissä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi toissa päivänä huolestuttavan raportin, eli lämpötila on noussut ja nousee. Tälle lapsi ei voi tehdä mitään, vaan tarvitaan globaalisopimus, jota kaikki valtiot noudattavat, sellaista ei ole näköpiirissäkään.

keskiviikko 4. elokuuta 2021

Barack Obama: Luvattu maa


 Barack Obama: Luvattu maa. Alkuteos: A Promised Land 2020, suomennos Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen ja Ilkka Rekiaro, Otava 2020, sivumäärä 879.

Barack Obama (s. 4.8.1961) toimi kaksi kautta Yhdysvaltain presidenttinä, tänään 60 vuotta täyttävä Obama oli USA:n  44:s presidentti vuosina 2009 - 2017. Teos alkaa esipuheella, jossa Barack Obama mainitsee Yhdysvaltain ihanteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Barack syntyi Havaijilla, mutta asui pienenä myös Indonesiassa. Hänen äitinsä oli "valkoinen", kuten siis Yhdysvalloissa asuvat isovanhemmatkin. Äiti muutti Indonesiasta takaisin Havaijille, jossa Barack kävi yksityiskoulua, Obaman college sijaitsi Los Angelesissa, ja yliopisto New Yorkissa. Obama meni valmistuttuaan Chicagoon asukaskoordinaattorityöhön. Hän jatkoi opiskelujaan Harvardissa. Lakimiesharjoittelussa hän tapasi Michellen, jonka kanssa avioitui vuonna 1992. Nuoren parin arki oli työntäyteistä, ja perhe kasvoi. Obama pääsi Illinoisin edustajanhuoneeseen Springfieldiin. Illinoisissa republikaaneilla oli enemmistö, joten demokraattiedustajilla oli hankalaa. Vaalitappiot senaattiin kasvattivat, mutta Obama ehti olemaan enemmän kotona. Poliitikon elämä on vaalikampanjoita. Yhden vaalikampanjan aikana äiti kuoli Havaijilla. Kenialaisisä oli  lähtenyt Obaman ollessa 1-vuotias Keniaan ja kuollut auto-onnettomuudessa 1980-luvulla (Obaman kirja Unelmia isältäni kertoo isän tarinaa enemmän).

Illinoisin senaatissa demokraatit olivat siis vähemmistö. Obama perheen vastustuksesta huolimatta pyrkii liittovaltion senaattiin ja valitaan 30%-yksikön erolla, ja ovet Washingtonin DC:hen aukeavat 2004. Sielläkin demokraatit olivat vähemmistö.  Republikaanienemmistö vie luonnollisesti haluamiaan aloitteita eteenpäin. Obama teki uutterasti töitä, ydinaseriisunnan ja muiden aloitteiden kanssa ja hänellä alkoi olla nostetta demokraattien presidenttiehdokkaaksi tai alkuun esivaaleihin. Nostetta oli lähinnä senaatissa, kotona Michelle oli huolissaan perheestä ja lapsista. Obama lukee tytöille aina kun ehtii iltaisin Harry Potteria.

Presidentinvaalien esivaaleihinkin valmistautuminen on pitkä ja työläs prosessi, Iowassa, jossa on aina ensimmäiset esivaalit, kampanjoitiin 1,5 vuotta, ja monet päivät olivat 16-tuntisia, ja 6.5 päivää viikossa työtä, johon kuuluu kampanjaorganisaation rakentamista, puheiden kirjoittamista, puheita ja varainkeruuta. Obama kehittyy kampanjan aikana. Demokraateista Hillary Clintonilla oli ylivoimainen johto ja kampanjaorganisaatio, myös John Edwards oli vahvoilla. Obama oli vaihtoehto monessa asiassa, hän veti omaa linjaa, aseissa, puolustuspolitiikassa ja kriminaalipolitiikassa. Obama halusi katsoa, mihin kampanja riittää. Se, että afro-amerikkalainen olisi Yhdysvaltain presidentti, olisi monien innoittaja, kaikki näkisivät Yhdysvallat uusin silmin. Obama vei yllättäen avausosavaltion eli Iowan 8 %-yksiköllä, mutta hävisi heti perään New Hampshiressa. Obama kuitenkin keräsi kampanjatimiin, mukaan tuli paljon nuoria, someosaajia ja pienlahjoittajia ja Obama oli hienoisesti johdossa. Obama kuvaa hienosti kirjassaan kaikkia niitä ponnistuksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja kohuja, mitä kampanjaan sisältyi myös Hillaryn tiimin piikikkyyttä. Koska Hillary Clinton ei heittänyt pyyhettä kehään, niin kampanja jatkui hyvin pitkään. Asiassa oli se hyöty, että joka osavaltiossa Obamalla oli kampanjaorganisaatio. Kun presidenttiehdokkuus oli varmistunut Obama teki Lähi-Idän kierroksen ja tapasi Afganistanin ja Irakin johtoa, myös Israelin ja Palestiinalaisten edustajia. Obaman perhe oli kovilla koko kampanjan ajan. Michelle oli pitänyt perhettä koossa. Ruljanssin jälkeen Barack Obama lähti Havaijille, jossa hänen isoäiti Toot eli vielä, äiti oli kuollut aiemmin.

Yhdysvaltain politiikka on perinteisesti kaksinapaista kaikessa. Republikaanit, jotka ovat vahvoja keskiosissa maata, vastustavat julkista sektoria, ja nojaavat paljon uskontoon. Demokraatit ovat valtamerien lähellä vahvoja, ja ovat liberaalimpia. Obama valitsee Joe Bidenin varapresidenttiehdokkaakseen, ja vastaan tulee republikaanikaksikko John McCain ja Alaskasta Sarah Palin Teekutsuliikkeestä. Vaalitaistelua varjostaa subprimelainoista lähtenyt pankkien ja rahoituslainojen kriisi. Pankit pääomittivat asuntolainoja, ja niillä "keinoteltiin" pitkään ennen kuin kupla puhkesi. Ongelma on kaatumassa valittavalle ehdokkaalle. Presidenttiehdokkaat kampanjoivat paljon vaa'ankieliosavaltioissa Ohiossa, Floridassa, Pennsylvaniassa ja Michiganissa. Obama voitti valitsijamiehet äänin 365 - 173 ja osavaltiot 28 - 23. Obaman isoäiti Toot kuolee Havaijilla.

Sitten Barack Obama on ensimmäistä kertaa soikeassa virkahuoneessaan, ongelmina heti subprime-kriisin jäädyttämä talous ja puolustus, Irak ja Afganistan aiheuttavat huolia. Talousasioita ratkotaan eri paketein, missä pankkeja ja autotehtaita pelastettiin ja elvyttämällä.  Puolustusministeriksi Obama pyysi Bushin puolustusministeri Robert Gatesin, joka toimi Obaman ensimmäisen kauden ministerinä. Bushilta jäi siis "perintönä" Irakin sota ja Afganistanin tilanne, jota presidentti Karzai ei yksin hallitse. Iranin ydinohjelma huolettaa niin ikään. Obama oli kiinnostuneempi Euroopasta kuin Trump. Hän neuvottelee Tsekissä Havelin kanssa. Obama kirjaa paljon huomioita Euroopasta, jota ehkä emme läheltä näe. Moni entinen itäblogin maa, on vapauttanut taloutensa kapitalistiseksi, mutta korruptio on jäänyt. Kansalaiset reagoivat taloushuoliin nationalismilla ja rasismilla.

Huippukokouksia on, G20-maiden kanssa, YK:tä analysoidaan. Tuolloin Medvedev on Venäjän presidentti ja Putin pääministeri. Putin on turhautunut kokemiinsa vähättelyihin, ja Obama kuuntelee. Medvedev on myös juristi, ja kemia Obaman kanssa pelaa. 

Obama muistetaan sisäpolitiikasta ainakin terveydenhuoltouudistuksesta Obamacaresta. Senaattori Ted Kennedy oli pitkään ajanut terveydenhuoltouudistusta. Ted oli sairastellut, mutta tukee Obamaa. Ted vaimonsa kanssa antaa vesikoiran Bon Obaman perheelle. Ted kuolee, mutta Bo muistuttaa Tedin pyrkimyksistä. Yhdysvalloissa "sotea oli puuhattu vuosisata", sillä jo vuonna 1912  touhuttu yleistä terveydenhuoltouudistusta. Toisen maailmansodan jälkeen tuli yritysvakuutus, jossa yritykset "ostavat" vakuutuksen työntekijöilleen.  Lyndon B. Johnsonin aikana saatiin eläkeläisille oma vakuutusjärjestelmä. Muuten Yhdysvalloissa vain akuutit tapaukset hoidetaan. Muuten terveydenhoito perustuu vakuutuksiin, ja järjestelmä on kallis. Kirjan mukaan 43 miljoonaa kansalaista oli ilman omaa vakuutusta, ja järjestelmä maksaa 1/6 taloudesta. Kirja kertoo, kuinka  Obamacere saadaan maaliin, mutta ei ilman kompromisseja. Obamacare ei siis ole kuin Suomen terveyskeskus tai Sote, vaan yksityisillä ihmisillä on mahdollisuus hankkia vakuutus, jolla saa palveluja.

Ulko-ja turvallisuuspolitiikassa varsinkin Afganistan vaatii lisäponnisteluja, ja lisäuhreja. Obama saa kuitenkin vuoden 2009 rauhanpalkinnon, jonka hän menee  Osloon vastaanottamaan. Obama pitää puheen ristiriitaisissa tunnelmissa. Afganistanissa on Yhdysvaltain joukkoja, ja lisää on lähetetty. Lähi-Idässä huolia riittää. Iranin ydinohjelmaan saadaan raamit diplomatialla. 

Obama kirjoittaa Kiinasta, ja käy siellä vierailulla. Maon jälkeen Deng aloitti talousuudistukset, ja Kiina on noussut nimeen omaan talous edellä, tosin osin valuuttamanipulaatiolla, ja valtion subventioin.

Ilmastonmuutos huolettaa Obamaa, ja kirjassa selvitetään Kööpenhaminan kokouksen kulkua, jossa maat lopulta ilmoittavat suuremmasta sitoutumisesta päästövähennyksiin. Obamalla jatkossakin haasteita pukkaa, kun talouskriisi leviää Eurooppaan, ja EU:ssa ensin Kreikan velkainen talous on polvillaan. Kun Euroopan talous yskii, Yhdysvalloissakin pörssikurssit laskevat. Obama ihmettelee, miksi Kreikkaan ei satsata heti euroja, vaikka hän selvästi tietää, että Kreikka on elänyt yli varojen. Obama myös tietää, että Kreikka on velkaa saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, ja näiden maiden vienti suuntautuu myös Kreikkaan. Obama tuntee olevansa jonglööri, joka yrittää pitää monia palloja ilmassa. Meksikonlahdella tapahtuu öljyonnettomuus 20.4.2010, vain 70 kilometriä Louisianan rannikosta. 

Obama ajaa myös DACA-ohjelmaa, joka antaa laittomien maahanmuuttajien lapsille oikeuden opiskella ja mahdollisuuden saada työlupa, Yhdysvalloissa oli 2011 ainakin 11 miljoonaa paperitonta.

Obaman ajatus oli sulkea Guantamon vankila. Ongelmia oli kuitenkin liikaa, sillä mikään maa ei suostu ottamaan tiettyjä vankeja vastaan, ja vapaana ollessaan ihmiset olisivat turvallisuusriski. Lähi-Idässä vanhaa ja uutta. Vanhaa on Israelin ja  Palestiinan umpikuja. Uutta on Tunisiasta lähteneet mielenosoitukset.  Kuohuva "arabikevät" leviää, ja Egyptissä Mubarak eroaa, Gaddafi syrjäytetään Libyassa, mutta Syyriassa ei tapahdu vallanvaihtoa, vaan alkaa sisällissota.

Kirja päättyy kahdella teemalla. Trumpin puheet, ja Osaman jäljitys. Teekutsuliike on  iskenyt takaisin jo välivaaleissa, toisaalla  Donald Trump levittää juttuja, ettei Obama olisi syntynyt Yhdysvalloissa vaan Keniassa. Aikansa asiaa retostellaan, mutta Obama julkaisee täydellisen syntymätodistuksen, ja roustaa Trumpia illallisilla. Kukaan ei arvaa, mitä muuta on tapahtumassa. Samaan aikaan on käynnissä erikoisoperaatio Osama bin Ladenin vastaan. Toukokuussa 2011 päättyy jotakin, joka alkoi kaksoistorni-iskuista 2001. 

Barack Obaman tiilikivimäinen Luvattu maa on upea teos, jonka jännite jatkuu viimeiselle sivulle asti.

Onnea Barack Obamalle,  60-vuotispäivä on tänään.

****
Helmet-lukuhaasteen  kohta 35 odotin kirjan ilmestymistä. Kirkko ja kaupunki lehden haaste, kohta 39 kirja, jonka nimessä on raamattuviittaus.

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Tacitus: Germania

 


Tacitus: Germaania, alkuteos Germaniakääntänyt latinasta Edwin Linkomies, sivumäärä 91.

Publius Cornelius Tacitus (55 - 120) oli Rooman kuuluisimpia historioitsijoita, hän syntyi joka vuonna 55 tai 56, ja kuoli luultavasti vuonna 120. Tacitus oli hyvästä suvusta, ja luki lakia, filosofiaa ja valittiin konsuliksi vuonna 97. Germanian hän kirjoitti vuonna 98, ja mainitsi myös pohjoiset fennit, jotka elivät kurjuudessa. Tacituksen pääteokset ovat Historiae ja Annales.

Tacituksen Germania on varsin lyhyt historian kirjaksi, osin ehkä siksi, että Tacitus ei ollut käynyt Germaniassa, eikä germaaneista ollut kirjallista kattavaa aineistoa. Tacitus oli kerännyt aineistoa sotilailta, sotavangeilta ja  kauppiailta. Germaanit asuttivat Tacituksen mukaan aluetta, jota rajoittivat Rein, Tonava, ja valtameret. Alue oli metsäinen ja täynnä "ilkeitä soita". Tacitus piti germaaneja puhtaina alkuasukkaina, johon ei ollut muita rotuja "sekaantunut". Kirjan lopussa Tacitus luettelee germaaniheimoja, ja myös muita kansoja kuten fennit. Tacitus katsoo germanialaisia heimoja Roomasta käsin ja kutsuu heitä barbaareiksi, joiden tapoja hän kuvaa.

Germaanit ovat Tacituksen mukaan rohkeita sotilaita, jotka hyökkäävät kiilan muodossa. He kasvattavat partaa ja hiuksia, kunnes surmaavat ensimmäisen vihollisen. Omat kuolleet he keräävät ja hautaavat. Toisaalta Tacitus väittää että ihmisuhrit eivät olisi täysin tuntemattomia.

Germaanien suhdetta naisiin Tacitus "ihmettelee" barbaarikansojen keskuudessa. Germaanit ovat yksiavioisia, aviorikkojat ajetaan yhteisöstä. Mies antaa myötäjäisinä karjaa tai  hevosia. Lapset ovat alastomia ja niitä imetetään. Talot on tehty puusta. Varsinaisia orjia germaaneilla ei ole, vaan "torppareita", jotka suorittavat isännälle työtä, tai antavat viljaa tai karjaa.

Germaanit käyvät kauppaa rajoillaan rahalla, mutta sisäosissa vaihtokauppaa. He juovat hieman viiniä, mutta myös vehnästä tai ohrasta käytettyä juomaa, ilmeisesti jonkun näköistä olutta.

Tacitus kuvaa yhä pohjoisempana asuvia kansoja, kunnes pääsee fenneihin

*****

Peucinorum Vene dorumque et Fennorum nationes Germanis an Sarmatis ascribam, dubito: quanquam Peucini, quos quidam Bastarnas vocant, sermone, cultu, sede ac domiciliis, ut Germani, agunt. Sordes omnium ac torpor procerum: connubiis mixtis, nonnihil in Sarmatarum habitum foedantur. Venedi multum ex moribus traxerunt. Nam quidquid inter Peucinos Fennosque silvarum ac montium erigitur, latrociniis pererrant. Hi tamen inter Germanos potius referuntur, quia et domos figunt et scuta gestant et pedum usu ac pernicitate gaudent; quae omnia diversa Sarmatis sunt, in plaustro equoque viventibus. Fennis mira feritas, foeda paupertas: non arma, non equi, non penates: victui herba, vestitui pelles, cubile humus: sola in sagittis spes, quas, inopia ferri, ossibus asperant. 

Olen kahden vaiheella, luenko Peucinien, Venedien ja Fennien (Suomalaisten) heimokunnat Germaneihin vai Sarmateihinko, vaikka Peucinit, joita muutamat myös kutsuvat Bastarneiksi, kielensä, elämänlaatunsa, asumistapansa ja rakennustensa puolesta ovat Germanien kaltaisia. Kaikille on siivottomuus ja velttous ominaista: ylhäisten seka-avioiden kautta he saavat jossakin määrin saman inhottavan ulkomuodon kuin Sarmateilla on. Venedit ovat näiden tavoista paljon omaksuneet; sillä he samoilevat rosvoretkillään kaikkia metsiä ja vuoria, jotka ylenevät Peucinien ja Fennien välillä. Nämä luetaan kuitenkin pikemmin Germanien joukkoon, koska he rakentavat kiinteitä asumuksia ja käyttävät kilpiä sekä kernaasti kulkevat jalkaisin vikkelään; mikä kaikki on peräti toisin kuin vaunuissa ja hevosen selässä elävillä Sarmateilla. Suomalaisten raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä inhottava: ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan on metsänriista, heidän pukunaan taljat sekä vuoteenaan maa; heidän ainoa toivonsa on nuolissa, joita raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja vaimot; sillä nämä seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat saaliista osansa. ( K. J. Hidénin  suomennoksesta, modernisoin muutaman sanan).

Luin tätä myös Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen. Samoin osallistun kirjabloggarien Klassikkohaasteeseen 13, jota emännöi Kirjakaapin kummitus.

****

Edwin Linkomies (1894 - 1963) oli Rooman kirjallisuuden professori ja latinisti, ja yliopistomies, joka on kääntänyt tämän latinasta. Linkomies oli myös Risto Rytin aikana pääministerinä, jossa työssä hän onnistui hyvin, todisteena sotasyyllisyystuomio "rauhan aikaansaamisen viivyttämisestä". Linkomiehen pääministeriyden aikana (5.3.1943 - 8.8.1944)  Ryti uhrasi itsensä ja teki omissa nimissään Saksan kanssa sopimuksen kesäkuussa 1944. Ilman näitä uhrauksia Neuvostoliitto olisi varmastikin vallannut Suomen, nyt saatiin rauha solmittua.

Filosofian tohtori Karl Julius Hiden (1867 - 1915)  suomensi antiikin kirjallisuutta.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Goscinny - Sempé: Nikke palaa lomilta

 


Goscinny - Sempé; Nikke palaa lomiltaPikku Niken uudet seikkailut 1, alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 318.

Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinny (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain lyhyitä Nikke-tarinoita Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Niistä on julkaistu viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla). Päähenkilö Nikke on tavallinen pikkupoika, joka asuu isän ja äidin luona. Nikke käy koulua, ja hänellä on paljon kavereita. Kirjojen idea on Niken rikas elämä, jossa tapahtuu, ja asiat on esitetty koomisesti Niken kertomana.

Rene Goscinnyn kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Renén tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Jean-Jacques Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke palaa lomilta sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, jotka on Ranskassa julkaistu yhtenä niteenä Histoires inédites du petit Nicholas, Suomessa niteestä on julkaistu myös teokset Nikke on paras ja Nikke vauhdissa.

Nikke on ollut kesälomalla ja koulu on alkamassa, Nikelle ostetaan koululaukku ja penaali. Niken vaalima rusketus on häviämässä. Niken isä ja äiti rakastavat Nikkeä, mutta ärsyyntyvät usein (aina?) Niken kysymyksiin. Naapurin Ann-Marie saapuu myös lomalta, Nikke haluaisi näyttää rusketuksensa, mutta punastuu. Nikke on ihastunut Ann-Mariehen.  Ann-Marien muuutosta Niken naapuriin kerrotaan tässä kirjassa. Naapurit ovat hyvin kiinnostuneita muutosta. Niken toinen naapuri on Bledurt, joka kiusaa Niken isää, tai ainakin ärsyttää. Ann-Marien sukunimi on Laval, ja Ann-Marien isä on Tavaratalo Pienpennin osastopäällikkö. Kirjan tarinoissa naapurusten välille tulee kitkaa, mutta Nikke ja Ann-Marie ovat ystäviä ja Nikke on (salaisesti) pihkassa Ann-Marieen.

Kirjan paras juttu minusta Ruokala. Nikke joutuu menemään koulun ruokalaan syömään sillä äiti ja isä ovat menossa yhdessä jonnekin. Yleensä Nikke käy syömässä kotona, ja ruokalassa syövät vain ne, jotka asuvat kaukana koulusta tai ovat toiselta paikkakunnalta. Nikke ei halua mennä ruokalaan, koska jännittää kovin. Kun Niken pitää tehdä jotain, äiti sanoo Nikkeä kullaksi, ja isoksi pojaksi. Nikke on hermostunut, koska ei tunne ruokailijoita, lukuunottamatta Henriä. Niken perheessä käydään tavanomainen riita, ja lopulta Nikke sanoo että menee syömään ja meneekin. Ruokalassa on kivaa ja ruoka on aivan loistavaa, paistia ja vanukasta. Illalla Niken äiti hermostuu, kun Nikke ei jaksa innostua äidin pöperöistä ja kehuu koulun ruokalan paistia ja vanukasta.

Niken äiti ei pidä vierailuista, joita kirjassa on paljonkin. Isän koulukaveri Leon Labiere tulee vierailulle. Leon Labiere naureskelee isän huonolle koulumenestykselle ja kepposille, ja isä hermostuu näihin paljastuksiin. Niken isä ja äiti pahastuvat ja hermostuvat helposti. Isän naimaton Eugene-veli käy vierailulla, ja veljekset tekevät kepposia toisilleen. Niken äidin Mummin merkkipäivää vietetään ravintolassa, jossa ei haastavia tilanteita puutu.

Pojat perustavat salaseuran kaatopaikalle (tässä kirjassa se on käännetty joutomaaksi!). Kaikki menee hetken hyvin, mutta Kloku ei muista tunnussanaa ja kaaos on valmis. Klokun syntymäpäivää vietetään ja Klokun isä turhautuu kun yrittää näytellä nukketeatteria, ja pojat menevät katsomaan tv:tä. Pojat ovat auttamassa myös Klokun muutossa ja farssi on valmis. Niken isä hankkii TV:n mutta laite viedään pois, kun isä huomauttelee ruokaohjelman aikana Niken äidin keittotaidoista, perheriita ja mökötys alkavat.

Isät ovat hyvin kateellisia toisilleen. Jorin isä on miljonääri. Nikke menee tässäkin kirjassa Jorin luo, 



Nikke kehuu isän tekemää autoa Jorille, joka haluaa auton. Niken isä ei myy autoa, joten Jorin isä tulee opettelemaan mäkiauton tekoa Niken isän luo. Poikien kotoa lähetellään lappuja kouluun, ja vanhemmat tekevät poikien kotilaskuja, jotka aina tuntuvat olevan kanatilan ongelmia, kanat munivat, ja kysytään munamäärää, mitä isät  yrittävät ratkaista. Niken isä palkkaa Nikelle yksityisopettajankin, joka hermostuu Nikelle. Äitikin menee kouluun, nimittäin autokouluun, jotta pääsee liikkumaan. Autokoulu ottaa äidin ja isän hermoille, mutta äiti saa ajokortin, mutta ilmoittaa, että ei aio ajaa autolla metriäkään.

Kirjassa on 40 pientä ja hauskaa tarinaa, jotka viihdyttävät Niken ystäviä. Nikke on oma itsensä reipas, ja spontaani, kuten vanhempansa. Vanhemmat pahastuvat poikia helpommin, kuten Goscinny tekstittämässä Asterix-sarjassaMinusta Nikke palaa lomilta on hyvä kirja, mutta ei kokonaisuutena yllä alkuperäisten Nikke-kirjojen tasolle. Ranskankielisestä alkuteoksen loppu tarinat on julkaistu Suomessa kirjoissa: Nikke on Paras sekä Nikke Vauhdissa. Kirjan toteutuksessa olennainen osa on loistavan  Jean-Jacques Sempén kuvissa

*****
Rene Gosginnystä olen postannut myös Ahmed AhneenLucky LukenAsterixin ja Umpahpahin tekstien ansiosta.