Riikka Pulkkinen: Vieras

Riikka Pulkkinen: Vieras, 2012 Otava, Seven 2013, sivumäärä 299.

Riikka Pulkkisen  Vieras alkaa dramaattisesti: naispappi Maria, tuntee tarvetta lähteä, ja hän matkustaa Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin.

Marian ongelmat pysyvät mukana yhtenä isona vyyhtinä, ja ongelmien säikeet ovat pahasti solmussa. Matkallaan Maria pohtii menneisyyttään, lapsuuttaan pohjoisessa, äidin juuria sekä äidin kuolemaa. 

Marian teini-ikä on vaikea, sitä värittää anoreksia, ja uskonnollinen hurmos, ongelmia seuraa opiskelu Helsingissä.

Amerikan matkalla Maria tutustuu juuriinsa, rytmiin, ja Maria lukee nuorelta tytöltä Yasminelta saamaansa Muumipäiväkirjaa.

Vyyhti keritään auki  ja asiat selkenevät.

Vieraus on yksi teoksen kantavia voimia. Tässä ei tosiaankaan olla vieraskoreita, ja varsinkin pikku-Yasmine joutuu maksamaan vieraudestaan.

Kirjan teemoja olivat anoreksia, ulkopuolisuus, uskonnollinen hurmos, ja nuoren naisen kasvu, sekkä elämän kaksinapaisuus, järki ja tunne, sielu ja ruumis, sekä kahtia halkeaminen.

Pääteema on kuitenkin vieraus, jopa niin hyvin, että tunsin itsekin ajoittain vierautta tätä lukiessani viime vuoden Ruisrockissa 7.7.2018, naputtelin tämän postauksen 8.7.2019, ja ohjelmoin sen tänne vuoden päähän, tietämättä, että kukaan ei menisi Ruisrockiin 2020 koronan vuoksi.

Riikka Pulkkisen romaanin Totta luin myös jonottaessani keikoille, sen bloggaus on TÄÄLLÄ.

Riikka Pulkkisen (s. 8.7.1980) 40-vuotishaastattelu on tänään Turun Sanomissa. Hän löi läpi kirjallaan Raja, josta olen nähnyt vain tv-sarjan.

Vierasta on luettu paljon ja blogattu heti tuoreeltaan vuonna 2018
Elina piti tästä täällä
Liisa ihastui täällä 
Katja piti tätä myös hyvänä täällä

Elina on avannut hyvin tuota  Marian taustaa. Mitä sanoja käytetään, kun puhutaan tummaihoisesta äidistä?

Itse koen Pulkkisen tekstin samoin kuin Elina mutta rankoista aiheista huolimatta Pulkkisen kirjat eivät ahdistavia.

Riikka Pulkkinen: Totta

Riikka Pulkkinen: Totta, Otava 2010, Miki minikirja, sivumäärä 631.

Martti ja Elsa ovat vanha aviopari. Elsa on yllättäen sairastunut, ja nyt kuolemassa syöpään. Syöpähoidot on lopetettu, ja saattohoito tapahtuu kotona. Saattoon osallistuvat Elsan läheiset ja samalla jokainen käy läpi menneitä.

Elsa on toiminut psykologian professorina, ja Martti on taiteijija ja  maalannut tauluja. Eleanoora-tytär on nykyisin lääkäri. Tyttärentyttäriä on kaksi, Maria on  aloittanut lääkiksessä ja Anna  opiskelee ja masentuilee kotimaassa ja Pariisissa.

Eleonoora näkee äitinsä sairauden lääkärin silmin, lapsenlapset näkevät hänet isoäitinä. Kirja siis rakentuu saattoväen muistoista. Teos  porautuu myös vuosina 1964-1968 tapahtuneeseen Elsan miehen Martin ja perheeseen palkatun lastenhoitaja Eevan suhteeseen. Eeva on opiskelija, joka on pestautunut perheeseen hoitamaan Eleonooraa. Elsa viihtyy matkoilla, ja Martti viihtyy Eevan kanssa.

Pulkkinen ei suoraan kirjoita Martin ja Eevan suhteesta, ja muutenkin häivyttää tunteet kirjoitustyylillään. Eeva matkustaa Ranskaan, jossa tapaa yhden opiskelijavouhottajan, jonka kanssa hän kokee suuria eroottisia kokemuksia sängyssä: "Minä heittäydyin  Marcin asunnossa Maraisissa. Kaikki olisi rumaa - äiti varmasti sanoisi niin, mitä rumuutta! - ellei se olisi niin kaunista. Tätä sanotaan nautinnoksi, Marc sanoo. Marcilla on kaksi tummaa litteää nänniä kuin ystävällistä silmää. Tehdessäni matkaa häneen tuijotan niitä kuin orvokkeja. Hän on hellempi kuin kukaan, hiukan yllättynyt kuin löytää sisätilani". Marc löytää sisätilassa Eevan sisätilat! Nykyajassa Anna löytää päiväkirjamerkintöjä, ja alkaa tutkia Eevan arvoitusta. Teksti menee limittäin eteenpäin, kohti tarinoiden päätepistettä.

Kirsin kirjanurkassa ei olla pidetty varauksettomasti tästä Totta -kirjasta, arvio on  TÄÄLLÄ. Kirsi vertaa tätä alkuasetelmaltaan Helvi Hämäläisen Säädylliseen murhenäytelmään, jossa tohtori Tauno kiimailee toisen perheen lastenhoitajaa, joka tulee raskaaksi. Perheen vaimo Elisabet on hyvin henkevä. Tässä on aivan erilainen kuvio (minkä Kirsikin kertoo). Elsalla on matkustukseen omat syynsä. Martti ei ole keski-ikäisen setämiehen kiimassa, eikä Eeva ole avuton lastenhoitaja, vaan valmistuu maisteriksi, mutta eksyksissä hän minusta kylläkin on. Martin motiivit suhteeseen jäivät minulle epäselväksi, sillä Martti saa pesää myös Elsalta, ehkä Elsa ei pönkitä Martin egoa, kun käy omilla kongressimatkoillaan. Pohjimmiltaan Martti ja Säädyllisen murhenäytelmän  Tauno ovat jääneet vaimojensa varjoon.

Riikka Pulkkisen (s.1980) toinen romaani Totta on minusta kiinnostava, sen jännite kasvaa hiljalleen. Vaikka kysymys on lopulta kuolemasta, niin ankeus pystytään pitämään loitolla kauniilla kielellä. Minulta meni pitkään päästä kirjan aaltopituudelle, johtuen ehkä siitä, että luin tätä kahteen otteeseen ensin odottaessani Anssi Kelan keikalle Turussa, ja sitten jonottaessani Musen keikalle Suvilahteen  enkä välissä lukenut teosta. Ruisrockissa 2019 luin Pulkkisen teoksen Vieras.