Ilkka Remes: Kotkanpesä

 

Ilkka Remes: Kotkanpesä, WSOY 2020, sivumäärä 405.

Ilkka Remes kirjoittaa Kotkanpesä-romaanissa vaihtoehtohistoriaa.

Natsi-Saksa voitti toisen maailmansodan, se hallitsee Eurooppaa, vastapoolina Yhdysvallat, näillä mailla on ydinaseita. Saksa lietsoo Yhdysvalloissa rotumellakoita ja sekaantuu sen presidentinvaaleihin. Saksassa Stasi valvoo ihmisten sometusta ja puhelinliikennettä. Suomi on Saksalle lojaali, ja koittaa pitää itsenäisyydestään kiinni.

Teoksen alussa suomalainen ohjelmistoasiantuntija Erika Manner on tuomittu kuolemaan. Hän saa kuitenkin myrkkupiikin sijasta tehtävän, jolla voi päästä vapaaksi, hänen pitää löytää algoritmeillaan Berliinin hallinnosta CIA:n kätyri.

Juoni on remesmäinen enkä paljasta sitä. Olennainen kysymys on, miksi Erika on tuomittu kuolemaan? Erikan veli Tuomo alkaa tutkia isoisänsä "itsemurhaa" ja saa peräänsä Valpon etsivät. Tarinan tiimellyksessä Gestapo etsii Erikaa. Lisäksi CIA:n agentti on hengenvaarassa. 

Kotkanpesä on paluu vaihtoehtohistoriaan, jossa Remes tarkastelee hyvin ajankohtaisia asioita, kuten kansalaisten somevalvontaa, asioiden salaamista, demokratian tilaa sekä ikuista vallanhimoa.

Pidempi oppimäärä
Eletään siis vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Saksa voitti toisen maailmansodan, Hitler kuoli vanhuuteen 83-vuotiaana. Maailmassa on kaksi ydinasevaltiota Saksa ja Yhdysvallat. Gestapo ja Stasi häärivät rajoittamassa kansalaistensa perusoikeuksia. Saksassa vallassa on kansleri Ursula Sauer. Saksa on salannut rotutouhunsa ja keskitysleirinsä.

CIA:n kätyri paljastetaan lukijalle kirjan alkuvaiheessa, hän on korkeassa asemassa kanslerin virastossa oleva Martin Richter. Erika työskentelee hänen kanssaan.

Tapahtumat vyöryvät Berliinin olympiastadionin lähellä, Berliinissä, Alpeilla ja Lapissa.

Minua kiinnosti enemmän vaihtoehtomaailma, kun sota-aikojen pöyhintä. Toisia ehkä juoni koukuttaa.

Ilkka Remeksen (s.1962)  Pääkallokehrääjä romaanissa historia meni toisin päin, Suomi hävisi totaalisesti jatkosodan ja siitä muodostui SDR. Tässä Saksa voitti sodan, ja "rauha" on palannut. Minusta on epäuskottavaa, että Hitlerin vallanhimo olisi sammunut rauhaan. Sen sijaan on aiheellista pohtia siihen, mihin diktatuurien somevalvonta voi mennä.

Tässä linkki Ilkka Remes -bloggauksiini (KLIK), joita on 16 kpl.

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki, WSOY 2019, sivumäärä 428.

Kremlin nyrkki on Ilkka Remeksen Robert Forsten -sarjan nopeatempoinen trilleri, jossa tarkastelukulma vaihtuu ja jännitys kiristyy. Suomen itsenäisyyttä horjutetaan, ja Ahvenanmaan demilitarisointia puretaan, lisäksi Kremlin nyrkki moukaroi Viroa Narvan suunnalla, Huippuvuoret saavat pivosta sipaisunsa, mutta myös idän silkkitien rakentajat eli kiinalaiset haluavat saada omat askelmerkkinsä arktisiin alueisiin. Kremlin nyrkissä Remeksen ajankohtaiset vakioainekset iskevät idästä ja lännesta lukijan tajuntaan.

(Tämä oli lyhyt selostus kirjasta, alla ei ole lopullisia juonenkäänteeitä  kirjasta mutta huomioita teemasta ja Forsteneista)

Kremlin nyrkki jatkaa siis CIA-agentti Robert Forstenin (ja hänen perheensä) tarinaa teoksesta Perikato.  Päähenkilö CIA-agentti Robert Forsten on teoksen alussa Maarianhaminassa, kun Venäjä alkaa militarisoida yksipuolisesti ja salaa aluetta. Tapahtumien ytimessä vaikuttaa myös Forstenin entinen heila M15-agentti Lily Ayar, jolla on brittien agendan lisäksi omia henkilökohtaisia intressejä. Robert Forstenilla pitää kiirettä, kun hän matkustaa myös Suomen mantereelle, Huippuvuorille, ja takaisin Suomeen, Ruotsiin ...

Forstenin yksi tietolähde on edellisestä osasta tuttu Amir Nuristani, joka on todellisuudessa venäläisten soluttama agentti, ja Suomessa vale-turvapaikanhakija. Robertin sisar Anna, joka seurustelee Amirin kanssa, saa selville isänsä murhaajan. Asiaan liittyy salaisia asioita aina natsitutkimukseen asti. Seuraavien osien varaan jää, mitä Robertin ja Annan isä teki tai oli tekemättä, ja mitä heidän äitinsä Vera puuhaili, mielenkiintoinen perhe.

Ilkka Remes ymppää juonipuuhun paljon pistokkaita, eli kirja pursuilee eri teemoja ja henkilöitä ja paikkoja, milloin Kiinassa puuhaillaan pahoja, milloin Saksassa ilkeitä, milloin USA:ssa saadaan ihminen unohtamaan.  Remes tapansa mukaan irvii suomalaisten hyväuskoisuutta laittaa avoimille www-sivuille turvallisuuteen liittyviä tietoja. Lisäksi Vilja nuori tyttö joutuu turvapaikanhakijan hyväksikäyttämäksi. Vilja vanhemmat ovat raivoissaan.

Kirjan ytimessä on Suomen geopoliittinen asema, ja suurvaltojen kiinnostus Itämeren herruudesta. Suomen alueellista koskemattomuutta rikotaan. Koska Remeksen Suomessa kaikki on hyväuskoisen avointa vihollinen pystyy operoimaan myös datayhteyksiä katkomalla, ja monin muunlaisin tavoin. Presidentti pitää tolkun, ja myöntyy, mutta Remeksen esittelemä hallitus on kuin kuuluisa lintulauta, pihalla. Nato ja Venäjä kalistelevat aseitaan.

Remes kuvaa kuinka Kremlin nyrkki moukaroi pieniä itsenäisiä valtioita tahtoonsa, mutta myös sitä, että isojen iskujen lomassa voi muut toimia Sunzin oppien mukaan taitavamminkin.

Minusta Ilkka Remeksen kirjat alkavat toistaa itseään. Tässä laukataan natsien painovoimatutkimusten perässä. Juonilankojen välistä vilahtelee tarpeen mukaan muutama entinen teekkari, pari intin käynyttä toimintatoopea ja muuta sekalaista seurakuntaa. Tämän vuoksi henkilöt jäävät  ohuiksi.

Ajankohtaisista asioista tulee ilmiö deepfake videot joilla ihmisiä höynäytetään sekä uudet miehittämättömät tekoälyllä toimivat sotakoneet.

Katsotaan, miten Remes kirjoittaa koronan tähän sarjaan, ja mikä salaliitto koronapandemiaan liittyy.

****
Pseudonyymi Ilkka Remeksen (s.1962) kirjojen bloggauksia Jokken kirjanurkasta löydät täältä.

Ilkka Remes: Perikato

Ilkka Remes: Perikato, 2018 WSOY, sivumäärä 430.

Remes on nopeatempoisen kerronnan mestari, Perikato -trillerin toiminta alkaa avaussivusta Haikon kartanosta, jossa CIA-agentti Robert Forsten kuuntelee venäläisiä, jotka yllättävät hänet ja tunkevat Robertin nenään pillerin, jossa voi olla jopa hermomyrkkyä. Robert Forsten selviää, sillä pilleri vain syövytti nenää, mutta se olikin vain harhautus.

Seuraavaksi turvapaikanhakijoiden päiväkeskuksessa oleskeleva toimittaja Suvi Norvanto saa puhelun 'kuolleelta' Lukalta ja hän kiirehtii kotiin, ottaa mukaan irtokovalevyn, jossa on paratiisipankkien tilitietoja ja rientää Sveitsiin, jossa joutuu ryöstetyksi, vain kovalevy vohkitaan. Suvi Norvanto soittaa ystävälleen Anna  Forstenille ja pyytää tätä olemaan erityisen tarkka kovalevyn kopion kanssa. Anna Forsten on Robertin nuorempi sisar. Heidän äitinsä on ranskankielinen ja venäjää taitava Vera Forsten, perheen amerikkalainen isä katosi vuonna 1996 ja jätti paketin, jota Robert alkaa tutkia...

Suomessa turvapaikanhakijoihin on soluttautunut veljekset Amir ja Isaad Nuristani,  heitä ollaan pakkopalauttamansa. Miehet eivät olekaan afganistanilaisia ja Amir (jonka taustaa en tarkemmin paljasta) tuntee vetoa Annaan. Annan äiti käskee poikansa Robertin penkoa pakolaisen taustat.

Aura Jalava on tekoälynainen, ja hänen verkostoystävänsä Sofia Castor kuolee. Aura Jalava kiinnittää huomiota, että pankkiiri Oliver Klabunde omaa kummia suhteita. Oliver liittyy myös Lukaan, jolla on valonarkaa aineistoa kovalevyllä. Lukan apuna häärii serkkupoika Drago. He yrittävät tehdä kauppoja toisaalta huijareiden ja toisaalta veroviranomaisten kanssa. Päähenkilöt sinkoilevat ja seikkailevat pitkin Eurooppaa.

Perikato on alkusoittoa vakoilujännärisarjalle, jonka pääosissa on CIA-agentti Robert Forsten. Oikeastaan teoksesta pitäisi kertoa enemmän, mutta ei voi, paitsi agentteja on moneen lähtöön, on agentteja, kaksoisagentteja, varmasti jatko-osissa vielä kolmois- ja neloisagentteja? Koko Forstenin perhe on tärkeä vakoilupelissä. Mitä isälle on tapahtunut, mitä äiti tietää. Miten Anna Forsten liittyy kuvioon, kuka on Amir, ja keneltä tai keiltä hän saa käskytykset.

Ilkka Remeksen kirjoissa puhaltaa kylmä itätuuli, niin tässäkin. Suomessa pörrää agentteja moneen lähtöön, itämiehet eivät kuitenkaan ole lujittamassa naapureitaan. Levottomuuksia lietsotaan, ja vastakkain asettelua pönkitetään. Sarja jatkui teoksella Kremlin nyrkki.

Remeksellä on monia huomioita, ja nimeenomaan oikeita, mutta joita ei haluta tunnistaa ja tunnustaa.
"Mitkään integraatiotoimet eivät riittäisi kotouttamaan suuren kulttuurieron tulijoille, kun heidän määränsä kasvaisi kriittiseksi..." s. 191
"Ongelmien keskeisin syy oli väestönkasvu, johon puuttumalla voitaisiin välttää ihmiskunnan suurimmat haasteet. Niitä ei kuitenkaan haluttu tehdä vaan väestönkasvu pysyi tabuna ..." s.191

Olen itse koko EU-ajan ihmetellyt sitä, kuinka sinisilmäisiä osa kansasta on ja kuinka ylimielisiä ihmiset ovat. Moni päätös on tehty kun uhkakuvat ovat olleet piilossa ja on näkynyt vain oma napa. Euro-ajassa olisi pitänyt pitää budjettisäkin suu pienemmällä, työmarkkinoilla olisi pitänyt tehdä pienempiä tulosopimuksia. Verotuksessa ei olisi saanut antaa löysiä. Kansalaisuuslakia, ei olisi piänyt hyväksyä 2000-luvun alussa. Maamiinoista ei olisi kannattanut luopua. Nyt kannattaisi laittaa asiat kuntoon, tarvitaan poliittista johtajuutta. Sellaista esittää tällä hetkellä lähinnä vain presidentti, joka on lähes ainoana ihmetellyt tolkutonta velkaantumista. Nyt eduskuntapuolueet riitelevät kuin lapset hiekkalaatikolla, viimeisin on sote, ja vaalikentillä ilmastonmuutos, josta kyllä puhutaan, kukaan ei vaan tee mitään, eikä ainakaan luovu omista eduistaan. Samat puhujat ovat olleet vuosikausia eduskunnassa, ja osa hallituksessa, mutta ainoa, mitä on saatu aikaan on mahtava valtionvelka, joka on käytetty pääosin tulonsiirtoihin eli pitkälti kulutukseen ja hiilidioksidia on pöllynyt ilmakehään.
****
Ilkka Remeksen (s.1962) kirjojen bloggauksia Jokken kirjanurkasta löydät täältä.

Ilkka Remes: Vapauden risti -ajatuksia kirjan liepeiltä

Ilkka Remes: Vapauden risti, WSOY 2017, sivumäärä 435.

Horna-sarja (Horna, Jäätyvä helvetti sekä Kiirastuli)  huipentuu tähän Vapauden risti -teokseen.

Horna-sarjan sankari on Lari Vuori, joka oli tarinan alussa Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen palveluksessa. Larilla on vaimo Riikka, ja poika Eero. Riikan serkku on nouseva idän tukema demari Saana Rantaperkiö. Nina Rosenberg on juristi, jonka murhattu isä on piilottanut jotakin hyvin arvokasta tai vaarallista tietoa. Tätä tietoa etsii moni taho. Kenraaliluutnantti Kahma on Horna-operaation johtaja, hänet on potkittu pois puolustusvoimista. Kahma on rakastunut CIA-agentti Jennifer Melderikseen, jonka toinen rakas on CIA.

Itäinen naapurimme on ahdistanut maamme polvilleen. Hanko ja Ahvenanmaa ovat jo tukikohtina, Yhdysvaltojen joukkoja on saatu maahan. Suurvallalla on kuitenkin omat tarkoitusperänsä. Idästä on avattu rajat, ja turvapaikanhakijoita on virrannut maahan. Some-Suomessa on kaaos, myös poliittisesti, on tulossa uudet eduskuntavaalit, myös Nato-kansanäänestystä puuhataan.

Vapauden risti -teoksen alussa kuorma-autolla ajetaan Helsingin Kauppatorilla ihmisjoukon päälle, moni loukkaantuu, alkuperäinen kuljettaja on tapettu. Teko on lavastettu, kuten aiempien osien kirkkopalo. Kirkkonummella SDP:n johtotroikka kuolee järjestettyyn häkämyrkytykseen, Saana jää henkiin, mutta hänestä yritetään myöhemmin päästä eroon, hän kun ei suostu sätkynukeksi ja tietää liikaa.

Vihollisella on kaksi strategiaa, joko suoraan hyökätä Some-Suomeen tai uusissa vaaleissa vaikuttaa lopputulokseen niin, että saadaan sille mieleinen hallitus. Yllättäen Some-Suomen kamaralla operoi tehokas israelilaisten ryhmä Mossadista. Some-Suomen kohtalonhetkiä eletään, mutta maailmanpoliittisestikin on kovat piipussa. Onnistuvatko Lari ja Kahma pelastamaan Some-Suomen kulun partaalta?

Vapauden risti -kirja on minusta hyvä tai peräti erinomainen. Ensinnäkin juoni, jota en avaa enempää, on monipolvinen ja jännittävä. Henkilöt ovat tarkoituksellisesti ohuita, ja intressejä menee ristiin. Ennen huikeita käänteitä Remeksen luomat romaanihahmot analysoivat Some-Suomen tilannetta. Meillä on paljon vahvuuksia, ainakin ollut, mutta kirjan mukaan: "Sinisilmäisyys ja hyväuskoisuus ovat suomalaisten helmasynnit". Lisäksi kirjassa on ikäviä luonnehdintoja somemaailman ohjailun helppoudesta, väärän tiedon syöttämisestä, henkilöiden profiiloinnin helppoudesta somekanavia analysoimalla. "Ihminen on tunteellinen laumaeläin" Belinski sanoi. s.219. Kirjassa näytetään paljon mahdollisia turvallisuusaukkoja, joista suurin osa johtuu omasta hyväuskoisuudestamme ja lepsusta lainsäädännöstämme.

Mitä täytyy oikeasti tapahtua, ennen kuin lainsäädännöllä rajoitetaan avoimuutta, jotta turvallisuustilanteemme ei turhaan heikkenisi? Koska tiedustelulaki voidaan säätää?????

Vapauden risti nimi tulee erikoisesta esineestä (tässä tyylilajissa) eli ikonista, joka on tavallaan keskeinen. Ikoni on peräisin 1400-luvulta.

Toivoisin, että Ilkka Remeksen näkemys on väärä, mutta pelkään että se on osin oikeansuuntainen. On nimittäin lapsellista uskoa, että ihmiset ja valtiot olisivat vain hyviä, tai aina hyviä. On pakko varustautua lainsäädännöllisesti ja sotilaallisesti. Olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että some - ja twitter-maailmassa (johon minäkin liityin täällä) ei mitään pitkäjännitteistä pysty viestittämään, maailma koostuu pikku sirpaleista, ja kokonaisuus jää näkemättä, ja mistä sirpaleet ovat muodostuneet ja miksi. Kaikki nuoret eivät edes tiedä, mikä oli Terijoen hallitus. (Se oli Otto Wille Kuusisen johtama hallitus, jonka Neuvostoliitto pystytti 1939 eikä siis ollut demokrattinen eikä laillinen hallitus vaan marionetteja. Otto Wille Kuusinen kuului NKP:n keskuskomiteaan vuodesta 1941 lukien).

Vaalivaikuttaminen on helpompaa kuin ennen, sillä somemaailman valheelliset uutiset vaikuttavat nopeasti, ja uutiset ja jutut päivittyvät tiuhaan, eikä somessa mitään oiota ja jos oiotaan tai poistetaan, niin siellä on jo uudet kuvat söpöistä kissanpennuista, tai jostain muusta, joka vaikuttaa tunteisiin. Metoo-kampanjakin on hyvä, jota ehdottomasti kannatan, ketään ei saa kosketella, mutta monen oikeusturva on vaarassa, jos kymmenien vuosien takaisiin asioita aletaan nostaa valheellisesti esiin. Väärillä ja oikea-aikaisilla dramaattisilla nostoilla voidaan tuhota jonkin vaalikampanja tai valinta. Oikea tie on tehdä koskettelu avoimeksi, viedä se esitutkintaan, ja sanoa sille heti EI. Julkisuudessa ei ole ilmennyt, mutta koskettelu ei koske vain naisia.

Turvallisuudestamme meidän pitää huolehtia itse. Tosipaikan tullen olemme Suomessa minun mielestäni yksin, ja siksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pidettävä uskottavana, yleinen asevelvollisuus on säilytettävä tai mahdollisesti maanpuolustusvelvollisuus rauhankin aikana laajennettava ryhmiin, jotka nyt eivät siihen osallistu tasa-arvon nimissä. Minusta Nato-puheet, aseistariisunta, hölmöily ulkopolitiikassa ovat hyvin lyhytnäköistä. Jo maamiinapäätös oli minusta osoitus heikkoudestamme, vaikka puolustusstrategia on osin muuttunut, tarvitaan puolustautumismenetelmiä. Turvallisuuden suhteen ei voi minusta antaa tällaisia signaaleja eikä antaa yhtään löysää.

Ilkka Remeksen Vapauden risti päättää Horna-sarja ja päästää  lukijan piinasta Remeksen Some-Suomi selviää.

Ilkka Remeksen (s.1962) kirjojen bloggauksia Jokken kirjanurkasta löydät täältä.

Ilkka Remes: Pahan perimä

Ilkka Remes: Pahan perimä, WSOY 2007, sivumäärä 527.

Ilkka Remeksen Pahan perimä on alkuasetelmaltaan minusta parhaita Remeksen kirjoja. Luin tämän nyt toiseen kertaan.

Yhdeksissäkymmenissä oleva Rolf Narva katoaa Berliinissä. Hänet on houkuteltu sinne. Erik Narva hänen poikansa alkaa etsiä isäänsä, ja samalla tutustuu isänsä ja äitinsä Ingrid Stormaren salattuun menneisyyteen Saksassa. Lukija on tietämättömän Erikin asemassa - koko vanhempien menneisyys alkaa purkautua. Myös isän eli Rolfin päässä alkaa myllertää torjuttuja muistoja. Rolf on toiminut Hitlerin atomipommiprojektissa, ja konnat tietävät sen, pian myös Erikille selviää, että fatsi on ollut natsi, tai ainakin heidän palveluksessaan. Hitler on yrittänyt kehittää atomipommia, ja ohjuksia. Erikille on suurempi ja ikävämpi yllätys, että myös hänen äitinsä ruotsalainen Ingrid Stormare on ollut sodan aikana Saksassa eugeniikkaa eli rodunjalostusta tutkimassa, erityisesti Stormare on tutkinut silmiä, ja niitä on tuotu tutkimuspöydälle läheiseltä keskitysleiriltä. Mutsi on ollut fatsiakin natsimpi.

Erikin vanhemmat ovat eronneet asuessaan Yhdysvalloissa. Äiti Ingrid, kuten Erikin oma perhe, vaimo Katja ja lapset Emil ja Olivia, asuvat Englannissa. Erikillä on Gendo-yritys, jota ollaan myymässä Kiinaan. Se on kerännyt kattavia DNA-rekistereitä. Rolfin äiti väittää Katjalle, että on ollut sodan aikana USA:ssa, jonne Rolf värvättiin rakettitutkimukseen toisen maailmansodan jälkeen. Erik saa isästään ja myös äidistään yhä enemmän natsitietoutta, mutta kovanaamainen Ingrid kiistää kaiken ennen kuin kaikki paljastuu dokumenteista.

Ilkka Remes toivoo, että lukijat eivät paljasta juonikuviota tuleville lukijoille. Tämä on Pahan perimässä helppo toteuttaa. Rikastetun uraanierän perässä on laukannut useampi ryhmä, ja lavastuksia on toinen toisensa jälkeen. Yksi yllättävä poppoo on Otaniemen teekkarit. Päätouhottaja on Rolfin entisen työtoverin Hans Plöggin Otaniemessä opiskeleva pojanpoika Robert, joka pääsee ensin uraanikätkölle, ja tekee omia ohjuskokeitaan, kunnes hänet siirretään ajasta iäisyyteen. Tämän jälkeen Jämeräntaipaleella alkavat kuulustelut,  mukana olleet teekkarit Teemu mukaan lukien aloittavat syntiensä tunnustamisen poliiseille. Teemu Teekkarikylästä on Remekseltä hyvä huomio. Tämän jälkeen alkaa kaleidoskooppinen juoni punoutua yhä uusiin kierroksiin, joku jopa kurottaa Kuuhun, mikä ilmenee kirjan kannesta.

Remeksen Pahan perimässä  Erik on toiminnan keskipiste, mutta myös hänen vaimonsa ja äitinsä. Erik joutuu punnitsemaan vanhempiensa moraalisia ratkaisuja ja tekoja, mutta myös taistelemaan omasta hengestään ja myös yrittämään estää joukkotuhontaa. Erikin isä Rolf, kuten hänen vaimonsa Ingrid kertoo, on sentimentaalinen haihattelija, joka ei tunne pelin sääntöjä. Erik on tehnyt anteeksi antamattomia möhläyksiä.

Remes on kirjan liitteisiin kerännyt aineistoa Karin Magnussenista, Dachausta ja avaruuslääketieteestä, rodunjalostuksen rahoituksesta, lisäksi on Maan alta kuuhun -artikkeli, jossa mainitaan tiedemiesten sodanjälkeisistä siirroista Saksasta USA:han, wikipediassa on artikkeli "Operaatio Paperclip" suomeksi TÄÄLLÄ sekä Hitlerin atomipommiohjelmasta. Sen sijaan kirjan teksti on liian tuttua Remestä, on Suomen natoasetelmaa, ja lopulta kaiken takana ei ole nainen vaan joko CIA tai KGB.

Ilkka Remeksen Pahan perimä on minusta kuitenkin asetelmaltaan, ja moraalisilta pohdinnoiltaan Remeksen parhaita. Juonen käänteitä siinä on ainakin riittävästi ja yllättäviäkin, itse pidän siitä, että lopulta kaleidoskoopin kuva on kaunis.
--
Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita. Pahan perimä on ollut vuoden 2007 myydyin teos  133 100 kpl, toisena Laila Hirvisaaren Grand Hotel 118 500, kolmas on ollut Reijo Mäen Uhkapelimerkki 63 500, vuoden 2007 Finlandiavoittaja Hannu Väisäsen Toiset kengät oli sijalla 5 painosmäärällä 52 300 kpl.

Ilkka Remeksen tuotantoa:
Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:
Ikiyö (2003)
Hiroshiman portti (2004)
Nimessä ja veressä (2005)
6/12 (2006)
Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus 
Piraatit (WSOY 2003)
Musta kobra (2004)
Pimeän pyöveli (2005)
Kirottu koodi (2006)
Hermes (2007)
Draculan ratsu (2008)
Operaatio Solaris (2009)
Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Muista Remes-kirjoista olen myös blogannut
Pääkallokehrääjä (Esikoisteos)
Karjalan lunnaat
Uhrilento
Itäveri
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Kiirastuli

Ilkka Remes: Kiirastuli

Ilkka Remes: Kiirastuli, WSOY 2016, sivumäärä 442. Myydyin kotimainen kirja 2016.

Ilkka Remeksen trillerissä Kiirastuli käristetään lukijaa kärjistämällä uhkakuvia. Ensin poltetaan Keuruun kirkko, ja polttajaksi lavastetaan läheisen vastaanottokeskuksen turvapaikanhakija. Kun erikseen lavastettu töherrys kirkon seinästä ladataan facebookiin, niin suomalaisten someraivo on jo valmis.

Toisaalla Hornan ja Jäätyvän helvetin 'sankari' Lari Vuori taistelee itäistä kybervaikuttamista vastaan, omin kätösin hän repii tietokoneiden kovalevyjä irti: "Lari Vuori iski sorkkaraudalla telineisiin kytkettyjä tietokoneiden keskusyksiköitä. Muovinpalat sinkoilivat lattialle, metalli vääntyi." s. 26

Laiton harrastus keskeytetään, ja Larin kaveri Kirill kaapataan vierestä. Itäisella maalla on edellisen kirjan jälkeen tukikohdat Hangossa ja Ahvenenmaalla. Tässä tarinassa Suomen pääministeri täydentelee oikeistohallitustaan ja presidentti kutsuu läntisiä joukkoja rapakon takaa apuun.

Nato-kansanäänestys on tulossa ja informaatiosotaa käydään. Lari Vuori, joka vaikuttaa työttömältä ja tyhmältä, puskee yhden kenraalin ja parin kaverinsa kanssa itätuulta vastaan. Mutta sitten vastapuoli järjestelee asioita, raja avautuu turvapaikan hakijoiden vyörylle. (Lari on ollut aiemmin armeijan tiedustelussa, jos muistan oikein. Tyhmyys ei johdu työn puutteesta eikä tietenkään työttömyydestä  vaan järjen köyhyydestä).

Aiemmissa Remes-kirjoissa uhkakuvat on torjuttu, mutta tässä tarina  jatkuu  Jäätyvän helvetin itkusta ja hammasten kiristyksestä, ja tässäkin tilanne jäi kyllä mutkikkaaksi ja kesken.

Mielipiteitäni tästä kirjasta ja sen jälkisanoista. Varo "haitallisia mielipiteitä"
Jälkisanoissa Ilkka Remes kirjoittaa: "Olen tarinoita tehdessäni tottunut yhdistämään totta ja kuviteltua.  On hämmentävää seurata, kuinka näitä kahta elementtiä surutta sekoitetaan toisiinsa myös valtiollisessa viestinnässä psykologisena vaikutuskeinona.... faktan ja fiktion rajaa häilytetään ...." ja aiemmin "sisäiset jännitteet ja kahtiajakautuminen  kiristävät yhteiskunnallista ilmapiiriä". s.421. Tässä tarkoitetaan Suomen yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Takakannessa lukee: "KAHTIAJAKAUTUNEELLE KANSALLE KOITTAA TUOMIOPÄIVÄN AAMU".

Seppo Puttonen ja Katja Nowak ovat valinneet Ilkka Remeksen Kiirastulen  Ylen 101-kirjaan. Remekseltä olisi toki voinut valita vaikkapa jonkun Aaro Korpi -kirjan, tai vuoden 2006 Kirotun koodin ja vuodelle 2016 valita Peter Sandströmin Laudaturin, Laudatur -kirja käsittelee sotaveteraani-isää ja sivaripoikaa, kovisvaimoa ja pehmomiestä. Ehkä tämä Kiirastuli heijastaa jotain tästä someraivo-ajastamme ja on toivottavasti myös varoitus siitä, että kannattaa ottaa maltilla asiat, ja tehdä hyviä kompromisseja. Pitää ajatella kokonaisuuksia, ei niiden vääristyneitä sirpaleita. On hyvä muistaa asioiden mittakaava, niiden muutoksen nopeus ja suunta. Itse uskon vielä, että idealismi on hyvä asia, mutta realismi on vielä parempi, sillä ihminen  on (itsekin olen) varsin raadollinen monessa asiassa ja ihminen tarvitsee jotkut rajat (ovat esim. säädetyt lait) tuekseen.

Kirjailija Ilkka Remes (on kirjailijanimi) ihmettelee faktan ja fiktion sekoittumista. Itse ihmettelen syytä tai perustelua kirjoittaa trillereihin oikeita henkilöitä, tässä oli Suomen hallituksella oli saman nimiset ministerit ja presidentti kuin oikeasti on. Uskoakaseni lukijat erottavat fiktion faktasta ja päinvastoin.

Suomi oli itsenäistyessään vuonna 1917 kahtiajakautunut, ja siitä seurasi sisällissota, vapaussota tai kansalaissota, kun on monia mielipiteitä yhdelle tapahtumalle, on myös monta nimeä. Vaikka vasta talvisota hitsasi kansan yhtenäiseksi, oli sota-aikanakin oppositio. YYA-sopimuksen aikana oli useita puolueita oppositiossa vaalituloksista huolimatta. Koettiin Nootti-kriisi ja Yöpakkaset. Suomettumisenkin aikana oli kyllä eriäviä mielipiteitä, EU-jäsenyyttäkin vastusti kansanäänestyksessä 43 % äänensä antaneista. Sen sijaan Natolle ollaan sanomassa ei, ja minä ainakin sanon ei. Luulo, että tänne joku tulisi puolustamaan meitä, on minusta optimismia, mutta omaan suomalaiseen diplomatiaan ja puolustustahtoon sen sijaan uskon. Suomalaiset ovat yhtenäisiä isoista asioista. Someraivo koskee useimmin lopulta aika pieniä asioita. Suomessa on minusta EU-aikana säädetty turhaan lakeja, joilla turvallisuus tai turvallisuuden tunne (ovat kaksi eri asiaa, mutta vaikuttavat toisiinsa) on alentunut. Nyt on aika miettiä, miten saadaan asiat tai mielikuvat kuntoon. On velkaannuttu, laiskistuttu ja valitetaan liian helposti. Myös tuloerot on kasvaneet liian suuriksi, osattomuus synnyttää tyytymättömyyttä. Jos syyllisiä pitää etsiä, se on minusta kansa, joka on äänestänyt eduskuntaan puolueiden edustajat, jotka ovat säätäneet huonoja lakeja, ja tehneet menoautomaatteja, joihin ei ole varaa.

Toisin kuin kirjassa 'väitetään' hallituksen muodostusprosessi menee, niin, että   "eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti" sekä "Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan ".

Mitä tulee mielipiteeseen toden ja kuvitellun tai faktan ja fiktion sekoittamisesta, niin eikö se ole aina ollut hallitsemisessa läsnä. Natseilla oli 1930-luvulla oma propagandakoneistonsa, kylmän sodan aikana vaikutettiin. Nyt lobataan, sometetaan ja luodaan uhkakuvia. Keinot muuttuvat, on some ja netti käytössä. Siitä olen Remeksen tekstin kanssa samaa mieltä, että suuria kysymyksiä ei saa jättää manchesteriläisen työttömän tai pihtiputaalaisen mummon ratkaistavaksi, tai niin, että he yksin osaisivat ratkaista asian, mutta joukkoilmiönä heidän ajatuksensa sekoitetaan. Valtaa kuuluu lopulta kansalle, mutta sitä edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Aina joku yksilö uskoo, että 'Elvis elää', eli kansa ei kaikkea ehkä tiedäkään.

Minusta EU-aikana Suomessa ovat jotkut perusasiat unohtuneet, ne ovat että vientivetoisena maana pitää olla talous kunnossa ja koulutus korkeaa, pienen maan pitää tulla toimeen kaikkien kanssa.  Minusta suomalaiset ovat EU-aikana kyllä eurooppalaistuneet huonossa mielessä, kaikesta napistaan, ja mistään ei olla valmiita itse maksamaan eikä vastaamaan. Vaikka Suomi on tehnyt monia virheitä lainsäädännössään, velkaantumisessaan, yli varojen elämisessään ja myydessään sähköverkkoja ja muuta infraa pois. Mutta vielä ei ole liian myöhässä, emme ole "tuomiopäivän aamussa", eikä raha ole kaikki kaikessa. Suomi on siis pieni maa ja naapurien kanssa pitää tulla toimeen. Mitä suurempi maa ja mitä lähempänä se on - sitä paremmalla syyllä. Tästä kuopasta emme ilman kaikkien panosta ja joustoa nousta. Kaikista leikkauksista huolimatta velkaantuminen vaan kasvaa! Koko ajan vaaditaan uusia oikeuksia, mutta velvollisuuksista ei niin välitettäisi.

Olen saanut sanoa mielipiteeni.

Kiitos itsenäiselle Suomelle ja menneille ja nykyisille sukupolville, jotka olette puolustaneet laillista yhteiskuntajärjestystä ja järkevää ulkopolitiikkaa ja vastuullista taloudenpitoa. Anteeksi toimista, jotka ovat pilaamassa taloutta, ja näsäviisaiden someraivosta, joka voi johtaa tempoilevaan politikkaan ja hölmöilyyn.

Remeksellä on paljon mieslukijoita, mutta myös naisia ja äitejä, joille onnitteluja.
*****

(Yläkuva WSOY:n on sivulta, tosin pienennetty, luin kirjan kirjaston Jokeri-kirjana).

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:
Ikiyö (2003)
Hiroshiman portti (2004)
Nimessä ja veressä (2005)
6/12 (2006)
Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus 
Piraatit (WSOY 2003)
Musta kobra (2004)
Pimeän pyöveli (2005)
Kirottu koodi (2006)
Hermes (2007)
Draculan ratsu (2008)
Operaatio Solaris (2009)
Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut
Pääkallokehrääjä (Esikoisteos)
Karjalan lunnaat
Uhrilento
Itäveri
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti

Perikato

Ilkka Remes: Uhrilento

Ilkka Remes: Uhrilento, WSOY 2001, sivumäärä 432.

Ilkka Remeksen Uhrilento -trillerin päähenkilö on tohtori Antti Kaira IC-Pharmasta, joka toimii Saksan Heidelbergissä. Aivotutkija Antti johtaa huumeriippuvuudesta irti projektia. Pääjohtaja Konrad Gladbach lopettaa kuitenkin projektin rahoituksen. Antti Kairan kylkeen on porautunut arvoituksellinen jenkkityttö Tina Carabello. Antti ja Antin työasioista kiinnostunut Tina aikovat pika-avioitua Helsingissä, missä Antti viettää polttareitaan. Tinan lentokone on syöksynyt alas, ja katoaa tutkasta, ja sen olinpaikka on tuntematon.

Remeksen trillereihin kuuluu monilankainen juoni. Lentokone löytyy Montenegron liepeiltä, mutta kone on tyhjä? Missä ovat ihmiset?

Miksi Amerikassa Kurt Coblenz herätetään yöuniltaan ja lähetetään Eurooppaan?

Tina Carabello väittää olevansa taiteilija, mutta hän on asunut Cannesissa ja osallistunut Uuden Aamun lahkon toimintaan. Sara tietää Tinan lahkotaustasta, ja tonkii Tinan jälkiä Cannesissa. Cannesissa Luc Cresson niminen psykologi yrittää auttaa Bea -nimistä lahkon uhria. Luc ja Sara yhdistävät voimansa. He tonkivat Tinan poikaystävän Jacob Weinstaubin jälkiä, oliko Jacob lentokoneessa?  Myös Antti yhdistää voimansa Elina Curtisin koneessa olleen Nato-upseerin vaimon kanssa.
Tilannetta selvittäessään Antti törmää ruumiiseen Montenegrossa? Lisäksi onnettomuutta tutkiva "komissio" haluaa salata jotakin. Antti näkee Elinan ammuttuna. Pian hän on itse etsittynä murhasta, eikä kehenkään voi luottaa. Mikä on salaisuus, jota ei voi tuoda päivänvaloon? Se selviää kirjan lukemalla.

Jännityksen luomisessa Ilkka Remes on mestari, piinaavan jännityksen jälkeen lopullinen karmea tilanne selviää, ja Remeksellä selviää aina sankari, mutta muut saavat kolhuja tai kuolo korjaa. Ilkka Remes toivoo, että lukijoille jätetään löytämisen ilo, kunnioitan tätä toivetta.

Hyvä jännäri, jossa Antti Kairaa pitää kuosissa seuraava ajatus:
Sama kude
On meissä kuin mik' unelmissa on,
Ja unta vaan on lyhyt elämämme.
 —Tämä löytyy Shakespearen näytelmästä Myrsky, sen neljännestä näytöksestä Prosperon sanomana.
*****
Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.


Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:
Ikiyö (2003)
Hiroshiman portti (2004)
Nimessä ja veressä (2005)
6/12 (2006)
Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus 
Piraatit (WSOY 2003)
Musta kobra (2004)
Pimeän pyöveli (2005)
Kirottu koodi (2006)
Hermes (2007)
Draculan ratsu (2008)
Operaatio Solaris (2009)
Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut
Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Itäveri
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti

Ilkka Remes: Itäveri

Ilkka Remes: Itäveri, WSOY 2002, sivumäärä  465.

Ilkka Remeksen Itäveri on minusta kiinnostava päähenkilö Juri Aleksi Juho Nortamon henkilökohtaisen tarinan takia. Juhon äiti on Suomen ulkoministeri Sinikka Nortamo, kovapintainen vasemmistopolitikko. Juhon isä on taistolaiskommunisti Martti Nortamo, joka jouduttuaan auto-onnettomuuteen Juhon kanssa tunnustaa, että Juho olisi adoptoitu. Juholle tieto on shokki, hän on 30-vuotias huippukokki, joka raataa ravintola Veronan keittiössä, kun omistaja Konsta Valli paistattelee Juhon aikaansaamassa valokeilassa. Alussa tapahtuu myös kermakakutus happoreseptillä, tekijänä on anti-Attac -aktiivi ja Juhon entinen opiskelukaveri. Juho on ottanut etäisyyttä vanhempiensa äärivasemmistolaisuuteen osallistumalla anti-attac -toimintaan, mutta näin hapokasta Juhon touhu ei sentään ole ollut eikä ole.

Juho vanhemmat ovat koittaneet koulia Juhosta itsensä kaltaista vasemmistolle solidaarista kansalaista, Juho on ollut venäläisessä koulussa, ja sitten lukiossa, ja myös opiskellut Helsingin yliopistossa  kansantaloustiedettä. Ollaan asuttu DDR:ssä ja matkusteltu Neuvostoliittoon, Juho on syntynyt 1970-luvun alussa. Juhon on 1990-luvulla käynyt mummonsa kanssa Viipurissa.

Juho säntää 'isänsä' vihjeestä "entiseen DDR:ään", josta saa tietää oikean isänsä nimen Maksim Perakh, liikemies, joka ei pelaa kopeekoilla, vaan öljyllä. Juhon isä on siis venäläinen. Kun Juhon Heli-siippa jakaa pyrstöään Konstalle eli Juhon pomolle, on Juhon helppo katkaista kahleensa kaikkeen vanhaan ja selvittää juurensa. Juho matkaa Moskovaan, kaupunkiin missä on vanhempiensa kanssa monesti neuvostoaikana käynyt. Siellä hän tuntee mukavan avioparin Olgan ja Viktorin, ja heidän tyttärestään, vaikeuksia kokeneesta Verasta kasvaa tarinassa Juholle morsianehdokas.

Kun on Ilkka Remeksen trilleristä kysymys, juuri Juho on kaiken toiminnan neuvokas ja eettinen keskipiste, ja koko Kaukasuksen konflikti, öljyputkineen ja supervaltakytkentöineen lennähtää tunnistettujen ja tunnustettujen geenien takia Juhon syliin vaarallisena ja vaikeasti purettavana tikittävänä ammuksena.  Selviääkö Juho tästä. pysyykö Vera matkassa?

Ilkka Remeksen trillereistä ei käänteitä ja panoksia puutu. Remes osaa kirjoittaa kiinnostavasti, ja faktat lienevät oikein, mutta tapahtumia on minusta kärjistetty. Vaikka Kaukasuksellakin touhutaan, niin Juhon silmin seurataan Moskovan muutosta, ja Viipurin asemaa, Juhon mummo on lähtenyt kaupungista evakkoon. Kirjan päätös on haikea, ja vielä kerran palataan Juhon juurille ja totuuden äärelle.

Ilkka Remes viittaa venäläisiin klassikoihin. Hyvä huomio on Rikoksen ja ja rangaistuksen päähenkilöstä Rodion Raskolnikovista "miehen joka murhasi koronkiskurieukon ja joutui odotustensa vastaisesti omantunnon piinaamaksi eikä muuttunutkaan yli-ihmiseksi" s.143.

Ilkka Remeksen Itäveri on kelpo trilleri, joka ammentaa voimansa Kaukasuksen öljystä, konflikteista, ja vaietuista salaisuuksista. Kansikuvakin on hieno.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Piraatit (WSOY 2003)

Musta kobra (2004)

Pimeän pyöveli (2005)

Kirottu koodi (2006)

Hermes (2007)

Draculan ratsu (2008)

Operaatio Solaris (2009)

Riskiraja (2010)

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen myös blogannut
Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti

Ilkka Remes: 6/12

lkka Remes: 6/12, WSOY 2006, sivumäärä 471.

Ilkka Remeksen 6/12 oli tietääkseni myydyin kirja ilmestymisvuotenaan eli  niteitä on yli 150 000 eri kirjahyllyissä. Tätä on ostettu isänpäiväksi ja jouluksi. Olen lukenut tämän tuoreeltaan ja nyt uudestaan. Edellisestä lukemisesta muistin "pääkaappauksen" ja lopun, mutta en sitä kuinka hyvin Remes on henkilöt motivoinut.

6/12 -teos alkaa Haagissa tuomitun serbieversti Borislav Jankovicin vapautusyrityksestä. Eversti istuu tuomiotaan Riihimäen vankilassa. Everstin katkerat pojat ottavat panttivangikseen vanginvartijan raskaana olevan vaimon. Pakoyritys pysähtyy piikkimattoon. Laukausten vaihdossa vanhempi veljeksistä eli Radovan kuolee. Pikkuveli Vasa luikkii takaisin uuteen kotimaahansa Ruotsiin, kun isän nitrot olivat jääneet vankilaan, eikä isä halunnut jatkaa pakoa.

Vasa Jankovic on Tukholmassa suunnitellut ja tehnyt viiden serbitoverinsa kanssa arvokuljetusautojen ryöstöjä. Vasa ohjaa asioita toiseen suuntaan ja joukkion "kaikkien aikojen keikka" 6/12 suuntautuu Suomeen eli Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä. Vangiksi jäävät koko Suomen valtiokerma sekä ulkomaiden diplomaatteja  ja panttivankien matka suuntautuu itään päin.

Henkilöt
6/12 -teoksen päähenkilö on Vasa Jankovic. Vasa opiskelee Ruotsissa valtiotieteitä ja on tekemässä graduaan informaatiosta, joka johti Naton pommituksiin Jugoslaviaan vuonna 1999. Jankovicit ovat katkeria Kosovon tilanteesta, ja Vasa on kokenut, että informaatio ei ole ollut tasapuolista.
Isä eversti Borislav Jankovic on tuomittu sotarikolliseksi Haagissa toimistaan Kosovossa. Eversti on oman tulkintansa mukaan käynyt sotaa. Hänen vaimonsa on lisäksi viattomana siviilinä kuollut Naton pommituksessa. Vasalla on katkera kauna Suomea kohtaan, sillä hänen mukaansa Suomi on osallistunut toimiin epäreilussa prosessissa. Tästä en vuoden 1999 pommitusten osalta löytänyt toimijoita. Wikipedian mukaan suomalainen asiantuntija on ollut tutkimassa sivilien ruumiita.

En halua tässä blogissa ottaa kantaa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mutta bloggauksen teksti on 6/12 -kirjasta ja wikipediasta. En osaa arvioida tiedon merkityksiä ja suhteita. Joka tapauksessa 1990-luvun lopussa USA:n presidentti Clinton ja Britannian pääministeri Blair ovat reagoineet tilanteeseen Kosovossa, ilmeisesti aiempien tapahtumien vuoksi. Kosovo on pitkään irtautumassa Serbiasta ja itsenäistymisprosessissa, jota EU lienee tukenut myös rahallisesti. Prosessi etenee ja Kosovo osallistuu 2016 jalkapallon MM-karsintaan, eli lienee jo Fifan jäsen (Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlantikin ovat olleet jo vuosikymmeniä). Luultavasti Serbia ja Venäjä eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä, eivätkä ilmeisesti edes kaikki EU-maat (lähde wikipedia). Mutta Vasan isä sen sijaan ottaa kantaa, ja huutaa pojalleen "Mitä sinä olet mennyt tekemään" ja "Typerys". Oma katkeruus ja historian tulkinta eivät oikeuta kenenkään tappamista eikä sieppaamista. Vasa on yksisilmäinen fanaatikko. Naton pommituksissa on tuolloin kuollut siviiilejä, toisaalta myös etnistä puhdistusta on wikipedian mukaan tapahtunut. Pommituksille ei ollut YK:n "lupaa". Vaikeita kysymyksiä, miten suojata siviilejä ja estää konflikteja?  On edelleen ongelma.

Vasalla on herkkä ja taiteellinen pikkusisko Mila, joka ei hyväksy väkivaltaa. Vasan kanssa kaappausta suorittavat Toma, Zlatan, Slobo, Stanko ja Danilo sekä suunnittelupuolella tietotekniikan ihme Marek Kadijevic. Kaappaussuunnitelmia on ollut mukana laatimassa suomalainen Jasmin Ranta, joka on puolestaan adoptoitu Romaniasta Suomeen. Jasminin adoptiovanhemmat ovat olleet rikkaita, mutta ei kovin rakkaita. Jasmin etsii itseään ja paikkaansa maailmasta, tosin hyvin paljon väärällä tavalla.

Viranomaispuolen päätähtiä ovat KRP:n Johanna Vahtera ja TERA:n Antti Korpi.
Antti Korpi on TERA:n agentti, jolta kenttätyö sujuu. Hän varjostaa Vasaa jo Tukholmassa, ja kaappauksen jälkeen Antti Korpi saapuu Helsinkiin.
Antin poika  Aaro Korpi vilahtaa seikkailussa, kuten CERN:ssä hiukkasiin ja työkavereihin kiintynyt teflonvaimo Soile.
Johanna Vahtera on miehestään eronnut KRP:n rikoskomisario, joka pitää kenttätöistä. Hän tulee toimeen hyvin Antin kanssa, vaikka suhde on läheinen, se on pelkästään ammatillinen. Johanna Vahtera tuppautuu kaapattuun koneeseen, Antti hoitelee asioita Ruotsissa kaikkia lakeja rikkoen.

Ilkka Remes toivoo kaikissa kirjoissaan "olemaan ystävällisesti paljastamatta etukäteen tarinan teemoja etukäteen tarinan teemoja ja jättämään uusille lukijoille löytämisen ilon". s.464.
Wikipediassa (en laita tähän linkkiä) on juoni täysin avattu. Joka tapauksessa loppujuoni on huikea. Kaappauksen taustalta löytyy remesmäiseen tyyliin uusia kytkentöjä. Vahtera menee kaapattuun koneeseen yhdessä "valtiojohdon kanssa", Antti huseeraa kentällä sekä Tukholmassa ja Antwerpenissa, Minskissä... takaisin Suomeen päästään, mutta ...

Loppu jättää Vasalle kaivattavaa.

Ilkka Remeksen kirjat ovat minusta hyvinkin kiinnostavia teemoiltaan, mutta ne menevät, kuten tämä, minusta aivan liian pitkälle eli  6/12 on trilleri, jossa tulee minun makuuni liian paljon ruumiita. Lisäksi Antti Korpi on jo  sarjakuvamainen ja täysin robottimainen henkilö. Tästä kirjasta en erityisemmin pidä.

Remeksen nostoista tässä muutamia: köyhdytetty uraani, H5N1, Tamiflu, Suomen "Natoilu" tai Naton kanssa flirttailu,  .... ja Remeksen vakioaihe eli Venäjän suhtautuminen Suomen natoiluun.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Piraatit (WSOY 2003)

Musta kobra (2004)

Pimeän pyöveli (2005)

Kirottu koodi (2006)

Hermes (2007)

Draculan ratsu (2008)

Operaatio Solaris (2009)

Riskiraja (2010)

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen myös blogannut
Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä, WSOY 2005, sivumäärä 463.
Luin teoksen nyt toiseen kertaan, eikä se noussut suosikkiremekseksi toisellakaan kerralla.

Juonilankoja on kaksi. Ensinnäkin Pudasjärvellä riehuu murhaaja, joka on ampunut ensin Erja Yli-Honkilan ja sitten Anne-Kristiina Salmen. Teosta epäillään lähinnä paikallisia miehiä, epäilyttävää Tomi Stenlundia ja tirkistelystä kiinnijäänyttä mielenterveyshäiriöiden vuoksi sairaseläkkeellä olevaa Launo Kohosta. Murhia tuntuisi yhdistävän uhrien lestadiolaisuus, kun vielä kolmaskin nainen, entinen paikkakuntalainen Lea Alavouti ammutaan. Pudasjärvellä murhia tutkii KRP:n rikoskomisario Johanna Vahtera. Toisaalta kaikki kolme ovat olleet myös kaikki eksegetiikan tohtorin Saara Vuorion lapsuuden ystäviä. Saara Vuorio on (tämä on paljastettu jo Helsingin Sanomissa 2005) on tehnyt mullistavan löydön, eli löytänyt Tuomaan evankeliumin varhaisen version. Tuomaan evankeliumi on kiistanalainen lähinnä sen vuoksi, koska se on kirjoitettu. Kirjan suola on se, miksi pergamenttikäärö kiinnostaa ja keitä sen perässä laukkaa. Saara on kaapattu Irakissa. Saaran mies Karri Vuorio lähtee paikan päälle pelastamaan Saaraa tai pelastustoimen hoitaa RiskManagement ja Terasta Antti  Korpi, joka vierailee tässäkin kirjassa. Saarasta maksetaan lunnaat, ja Saara saapuu kotiin, jossa käydään vimmainen välien selvittely, on kotoperäistä konnaa, mielenvikaista mammaa, terroristeja, ja salaista valtiollista järjestöä. Kaikesta toiminnasta huolimatta tämä on minusta laimea kirja Remeksen tuotannossa.

Henkilöitä kirjassa vilisee ja vilahtelee. RiskManagementissa työskentelee Churchill, jonka etunimeä ei minusta mainita, lieneekö Ei-Winston. Vahteran lisäksi murhia tutkii poliisipäällikkö Sumilo, joka on pösilö, joten KRP kutsutaan paikalle, Ari Kekkonen tutkii ja tonkii, mutta Johanna Vahtera on kirjan yksi sankareista. Paikallisista Launo Kohosella viiraa virallisesti, mutta hänen käytöksensä on korrektia verrattuna rikollisen toimintaan. Saaran mies Karri Vuorio on diplomi-insinööri, hän on entinen yrittäjä, joka viettää sapattia myytyään firmansa. Tomi Stenlund ja Launo Kohonen salakaatavat hirviä, joita Johanna Karam ostaa ravintolaansa. Hänen aviomiehensä on libanonilainen Rafiq Karam, jolla on prepaid-liittymä ja jotain salattavaa. Teoksessa on sivuhenkilönä myös Antti Korpi, jolle seikkailu on kolmas. Antti kytkeytyy seikkailuihin mukaan TERA-yhteyksien kautta. Aaro ja Soile mainitaan, ja se, että Soile olisi katkaissut suhteensa työkaveriinsa Patrickiin.

Minusta teoksen käyttövoima eli kristinuskon varhaiset kirjalliset dokumentit ja tulkinnat ovat olleet jo tuolloin (2005) loppuun kaluttu aihe. Da Vinci koodi ilmestyi vuonna 2003, Indiana Jones teki valkokankaalla viimeisen ristiretkensä jo vuonna 1989. Toinen teema eli "lestadiolainen kyläyhteisö" on minusta pöyhitty jo liian monesti läpi. Minusta ihminen on perisynnin saastuttama, eikä mikään lahko ole siihen syyllinen. Syntiinlankeemus muistini mukaan tapahtui jo Edenissä.

Seuraava Ilkka Remeksen kielikuva on tahattoman hauska tai korni, päätä itse: "Vamman oli tehnyt perussuomalainen nyrkki" s.118.

Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä on  trilleri, joka jätti tämän bloggarin kylmäksi, mutta tästä on perinpohjaisesti postannut myös Lotta, jonka blogin ura on tosiaan jäänyt lyhyeksi,  kahden jutun mittaiseksi.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut

Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Ilkka Remes: Hiroshiman portti

Ilkka Remes: Hiroshiman portti, WSOY 2004, sivumäärä 458.

Ilkka Remeksen Hiroshiman portti on taattua Ilkka Remes -laatua. Juoni etenee nopeasti ja yllätyksellisesti.

Ilkka Remes toivoo kaikissa kirjoissaan "olemaan ystävällisesti paljastamatta etukäteen tarinan teemoja etukäteen tarinan teemoja ja jättämään uusille lukijoille löytämisen ilon". s.461.
Katsoin  Ilkka Remeksen webbisivulta, mitä siellä kirjasta luki, enkä paljasta näistä enempää, kuin siellä luki, itse asiassa vähemmän, tosin avaan Korven perheen "arkea"..

Henkilöt
Hiroshiman portti -teoksen päähenkilönä on Antti Korpi, jolle seikkailu on toinen, ensimmäinen oli Ikiyö (2003) ja hänen poikansa Aaro Korpi seikkaili myös 2003 Piraatit -kirjassa. Hiroshiman portissa jatketaan Antin taustoittamista. Antti Korpi asuu Brysselissä ja on TERA:n palveluksessa. TERA on jonkinnäköinen EU:n terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden estoyksikkö. Antin vaimo Soile on fyysikko, ja on Cernissä töissä hiukkasfyysikkona. Soilella on sutinaa avioliittonsa ulkopuolella. Tässä teoksessa Patrick on seurannut Soilea Cerniin. Patrick tekstailee, ja touhuaa muutakin Soilen kanssa. Antin ja Soilen poika Aaro on nörttiydestään huolimatta aikaansaava. Antin vanhemmat erosivat aikanaan, isä Paavo oli Supossa töissä, joutui sivuladulle, ja erotettiin, ja alkoholisoitui, ja tuomittiin taposta viideksi vuodeksi vankeuteen.

Kirjassa on monta juonilankaa, mutta päälangasta, en kirjoita riviäkään, se on jotakin jonka perässä useat salaiset palvelut, sekä myös Antti laukkaavat ja jonka vuoksi moni tapetaan.

Alla muista juonilangoista (jotka on mainittu myös Remeksen sivulla) huomioita

Alkutilanne ja juoni

Antti Korpi tutkii sabotaasia Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla. Aihe on mielenkiintoinen, sillä työmaa on edelleen kesken. Wikipedian artikkelin mukaan rakennustyöt aloitettiin vuonna 2005, ja niiden piti valmistua vuonna 2011. Nyt tiedämme, että laitos on edelleen kesken ja valmistunee ehkä 2018, myös hinta, kuka sen lopulta maksaakaan on paisunut kuin pullataikina. Siksi tuntui seuraava lause tragikoomiselta "Työmaa on aikataulutettu tiukasti". s. 22. Tämä on pelkkä sivujuonne tarinassa, mutta kiinnostaa, koska voimala ei ole vieläkään toimintakunnossa.

Kirja alkaa kuitenkin Pariisissa salkun varkaudella ja murhalla. Salkun sisällöstä on kiinnostunut moni taho, ja erilaisin keinon se leviää monelle (levykkeen tiedon kopioin). Myös Antti Korpi saa tiedon levykkeestä. Häntä kiinnostaa vuonna 1989 tapahtunut Neuvostoliiton vaikutusyritys Suomen länsi-integraatiota vastaan. Jäljet johtavat poliittiseen eliittiin. Antille asia muodostuu henkilökohtaiseksi, ja alkaa maaninen kujanjuoksu, jonka yhteydessä hän ensin polttaa välinsä Supoon, saa kenkää Terasta, mutta Antti on päättänyt kohdata menneisyyden mörköt. Hän tapaa Suposta potkut saaneen isänsä Vantaan Rekolan hökkelissä. Mitään selvennöstä isän tilanteeseen ei saada.

Antti Korpi  saa kenkää Terasta, mutta jatkaa uppiniskaisesti poliittisten tunkioiden sohimista, mutta sekaantuu myös pääkysymykseen, mikä kiinnostaa sekä CIA:ta ja kiinalaisia. Kirjassa kierrokset nousevat, ja ruumiita syntyy, eli ihmisiä kuolee.

Arviointia
Hiroshima toimii kehyksenä pohtia energiantuotantoa ja ydinvoimaa. Kirjassa käsitellään atomipommin, ydinvoiman ja ydinpolttoaineen loppusijoituksen etiikkaa ja ongelmia.

Yllättäen Ilkka Remes on kytkenyt moraalisen dilemman nobelisti Wisława Szymborskan (1923 - 2012) runoon, josta  on muutama säkeistö Jussi Rostin suomennoksena. Löysin Jussi Rostin blogin ja siellä on koko Keksintö -runo. Viimeinen säkeistö kuuluu Rostin suomentamana:

Nämä sanat leijuvat kaikkien sääntöjen yläpuolella.
Ne eivät etsi tukea mistään esimerkeistä.
Uskoni on vahva, sokea ja vailla pohjaa.

Szymborska on hienosti kiteyttänyt olennaisen. Usko on sokea, vahva ja vailla pohjaa. Tietohan perustuu johonkin mitattavissa olevaan. Monesti fanaattiset ihmiset leijuvat kaikkien sääntöjen ulkopuolella.

Remeksen kirja sen sijaan päättyy Szymborskan edeltäviin ajatukseen. Keksintöjen etiikkaa voi aina pohtia, mitä kannattaa tutkia, mitä keksinnöillä tehdään ja miten niitä hyödynnetään.

Ilkka Remeksen Hiroshiman portti on varsinainen trilleri, jossa Remes nostaa hyviä teemoja esille.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Aaro Korvesta kertovat kirjat ovat:

Piraatit (WSOY 2003)

Musta kobra (2004)

Pimeän pyöveli (2005)

Kirottu koodi (2006)

Hermes (2007)

Draculan ratsu (2008)

Operaatio Solaris (2009)

Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut
Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Ilkka Remes: Ikiyö

lkka Remes: Ikiyö, WSOY 2003, sivumäärä 479.

Ilkka Remeksen Ikiyö on ensimmäinen Antti Korpi -seikkailu ja kiinnostava sarjan avaajana. Tämä oli aikoinaan ensimmäinen Remeksen kirja, jonka luin. Edellisestä lukemisesta oli yli kymmenen vuotta, joten selkeitä muistikuvia kirjasta ei ollut, paitsi, että se oli sangen jännittävä ja minusta hyvä. Kun luin tämän uudestaan, niin varmistui, että tämä on minusta laatukirja. Kirjassa on pohdittu paljon kolonialismia, kapitalismin ja kirkon jälkiä Afrikassa. Kirjassa viitataan etenkin kahteen kirjaan, oikeisiin tapahtumiin perustuvaan Joseph Conradin Pimeyden sydämeen sekä Hergén Tintti Afrikassa. Tässä Remeksen kirjassa taustoitetaan henkilöt hyvin, ja asioiden taustoja pöyhitään paljonkin. Historian henkilöistä useimmin mainitaan Belgian kuningas Leopold II (1835 - 1909), kuninkaana herra oli vuodesta 1865. Hän perusti Kongon vapaavaltion, josta tuli hänen kuoltuaan Belgian Kongo eli riistetty siirtomaa. Remes antaa ymmärtää, että Kongossa ei juuri ollut paikallisten kannalta mikään muu vapaata kuin riisto. Belgian Kongohan itsenäistyi vuonna 1960, ja oli vuodesta 1965 Mobotu Sese Sekon hallinnassa. Nykyisin maa tunnetaan nimellä Kongon demokraattinen tasavalta. Remes ei ole mitenkään siloitellut valkoisten julmuutta Kongon vapaavaltiossa. Hän tuo myöskin esiin Henry Morton Stanleyn toimintaa. (Stanleyhan on kuuluisin Livingstonen löytämisestä ja sanoista "Doctor Livingstone, I presume?").
Teoksessa käsitellään ekoterrorismia, biologista sodankäyntiä, ja fanaatikkojen ajatuksen(?)juoksua. Eräs konna käy ristiretkeä kapitalismia ja kirkkoa vastaan, mutta myös väestönkasvu "askarruttaa", ja keinot sen ratkaisemiseksi ovat radikaaleja.


Henkilöt
Teoksen päähenkilö Antti Korpi asuu Brysselissä ja on TERA:n palveluksessa. TERA on jonkinnäköinen EU:n terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden estoyksikkö. Hänen vaimonsa on Cernin hiukkaslaboratoriossa työskentelevä uraohjus tekniikan tohtori (?)  Soile. Aaro Korpi on heidän ainoa lapsensa. Soilea ei Aaron kasvatus tunnu kiinnostavan, mutta Otaniemessä työskentelevä apulaisprofessori Patrick Lång sen sijaan alkaa kiinnostaa. Antti rupesi nuorena poliisiksi, kävi oikiksen, järjestyspoliisista tuli siirto KRP:hen ja Antti Korpi toimi Pietarissa asiantuntijana ja myös Supossa.
Aaro Korpi  on nokkela, mutta käyttää vippaskonsteja, hänhän on asentanut näppäimistön kaappausohjelman isukin tietokoneeseen. Antin vaimo Soile on varsin viileä ja etäinen. Antin vanhemmat erosivat aikanaan, isä Paavo oli Supossa töissä, joutui sivuladulle, ja erotettiin, ja alkoholisoitui, ja tuomittiin taposta viideksi vuodeksi vankeuteen. Antin äidillä on kangas(?)kauppa Porvoossa.
Reija Suhonen on Soilen junailema ja Antin palkkaama au-pair, jonka toilailujen kautta Remes saarnaa vastuullisuutta.
Niko on Aaron 18-vuotias työtön, jolla on ajokortti ja Opel Corsa.

Konna-osaston taustoissa on ristiriitoja, joka motivoivat heitä hirmutekoihin
Ralf  Denk on saksalainen tarinan alussa 42-vuotias ekoterroristi, jonka veli on psykiatrisessa hoidossa. Mies löytää ongelmiin syylliset aina ulkopuolisesta pahasta maailmasta, jonka hän aikoo lopullisesti "parantaa". Denkin äiti on ollut kytköksissä Baader - Meinhoffin terroristeihin.

Noora Uusitalo on pian kolmikymppinen kettutyttö, jonka isä on turkisfarmari. Noora "ilahdutti" nuoruudessaan isäänsä iskemällä tämän kettutarhaan. Isä lähetti hauleja tyttärensä (ei tunnistanut naamioitunutta lastaan) jalkaan "kiitokseksi". Nooralla on lopulta jotakin tolkkua toikkaroinnissaan. Hänellä on tai on ollut suhde Denkiin. Denk ei minusta ole Noorasta  kiinnostunut "sillai", vaan käyttää kostonsa välikappaleena ja pitää Nooraa pimennossa siitä, mikä on toiminnan tarkoitus. Ralf Denk on minusta kaikesta kitisijä.
Sakombi Ladawan on Kongon "lahja" länsimaiselle yhteisölle. Sakombilla, joka tarinan alussa 58-vuotias, on belgialainen isä, siirtomaaherra, ja äitinä on kongolainen nainen. Hänellä on omat päämääränsä.
Ilgar Azneft, entinen neuvostokansalainen mutta myös Krimin tataari.

Tarina alkaa, kun  ...
Antti Korpi on Brysselissä. Hänen koneestaan löytyy näppäimistöstä ylimääräinen mötikkä. Selviää, että Aaro, joka on mummon tykönä Porvoossa, on puuhaillut omiaan. Suomessa Venäjälle menossa oleva  rahankuljetusauto ryöstetään. Nainen ja lapsi kidnapataan. Raha ei kuitenkaan ole rahankuljetusauton ryöstön motiivi, auto käy Venäjällä ja tulee takaisin (lukija tietää miksi). Aaro ja Antti nuuskivat rahankuljetusauton ryöstöä. Heidät huumataan Saksan laivalla...
Ralf, Noora ja taustalla oleva Sakombi suunnittelevat jotain. Antti pörrää perässä, Roomaan, Vatikaaniin ja Kongoon ja takaisin Belgiaan. Juoni on huikea, ja tuntuu pelottavalta.

Ilkka Remes toivoo kaikissa kirjoissaan "olemaan ystävällisesti paljastamatta etukäteen tarinan teemoja  ja jättämään uusille lukijoille löytämisen ilon". Juonesta en hiisku sanakaan enää, mutta tässä teoksessa on motivoitu hyvin henkilöitä. Noora on siis suomalainen kettutyttö, jonka isä on ollut turkistarhuri. Nooralla alkaa lopulta omatunto toimia.  Ralfin äiti on kuulunut Länsi-Saksan punaisiin terroristeihin. Isä on vienyt Ralfin ja hänen pikkuveljensä Etelä-Afrikkaan, jossa he ovat lopulta varttuneet setänsä hoivissa. Ralf on vastarintamies. Hän vastustaa tosiaan ensin kolonialismia, sitten kapitalismia ja kirkkoa, ja lopulta kaikkea.

Kirja tuntuu hyvin ajankohtaiselta, sillä Ebola-tartunnoista puhutaan (yksi sivujuonista), eräs konna on Krimin tataari, jonka viha kumpuaa Neuvostoliiton ajoista. Bryssel on erään terroristin tuhokohde ...

Remesmäiseen tyyliin näkökulmat vaihtuvat ja henkilöiden polkujen risteyskohdissa tulee verisiä yhteenottoja. Konnien perässä on lopulta suurvaltojen tiedustelupalvelut, mutta etunenässä iskuja vastaan ottavat Antti Afrikassa ja Aaro Euroopassa. Antti ei sentään anna seikkailulle henkeään, mutta pikkusormensa kylläkin.

Ajankuvana on Aaron haluama uusi Nokian kännykkä. Nokian sukellus oli nopea ja nolo.

Minusta Ilkka Remes on siis onnistunut teoksessaan Ikiyö, joka on kelpo trilleri.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Aaro Korvesta kertovat kirjat ovat:

Piraatit (WSOY 2003)

Musta kobra (2004)

Pimeän pyöveli (2005)

Kirottu koodi (2006)

Hermes (2007)

Draculan ratsu (2008)

Operaatio Solaris (2009)

Riskiraja (2010)
Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut
Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti

Ilkka Remes: Karjalan lunnaat

Ilkka Remes: Karjalan lunnaat, ilmestynyt 1998, kuudes painos 1999, Best Seller WSOY, kokonaissivumäärä 459.

Ilkka Remeksen Karjalan lunnaat on hänen toinen trillerinsä. Teos on jaettu kolmeen osaan. Kirjan alussa terroristi Maria Fillmore (32 v) ruiskuttaa toksiinia huippukokoukseen osallistuvien USA:n, Venäjän ja Suomen presidenttien juomaan. Terroristi esittää huikean vaatimuksen, USA hyväksyy, että Nato ei laajene itään mutta Suomi saisi Karjalan takaisin lukuun ottamatta eteläisiä Pietarin läheisiä alueita. Yhdysvallat osallistuisi "Karjalatalkoisiin" kymmenellä miljardilla. Tämän tapahduttua Fillmore antaisi vastalääkettä. Tästä alkaa neljän vuorokauden kujanjuoksu, josta ei käänteitä puutu, neljässä vuorokaudessa toksiini vie nimittäin hautaan ilman vastalääkettä. Tapahtuma-aika on keskiviikosta lauantaihin 10.8 - 13.8.

Maria Fillmore on Remeksen tuotannossa varsin poikkeava "sankari", sillä hänet taustansa kerrotaan pätkittäin. Hän on syntynyt Namibiassa "Ambomaalla". Hänen isänsä on Suomesta lähtenyt karjalamielinen lähetysaseman työntekijä ja äiti on amerikkalainen. Tyttö osaa karjanlanmurretta, vaikka ei ole koskaan Suomessa asunutkaan. Maria os. Mankki ajautuu afrikkalaisten ystäviensä kanssa Swapon sisseihin ja joutuu eteläafrikkalaisten poliisien kidutettavaksi, ja menettää pikkusormensa. Maria saa koulutusta niin neuvostoliittolaisilta kuin yhdysvaltalaisilta. Hän toimii lisäksi Afrikassa avustustehtävissä, josta hänet entinen kontakti värvää terroristiksi. Maria vaan muuntaa suunnitelmaa ja toksiinia ja sen vastalääkettä.

Juoni on kuin suoraan 24-sarjasta, jota esitettiin vasta 2001 alkaen. Jack Bauer joutui 24:n kolmoskaudella kamppailemaan myös Cordillavirusta vastaan. Lukuprosessi on paljolti samaa kuin sarjan katsominen. Sarjan katsominen tekee pahaa ja on jännittävää, mutta on vaikea olla katsomatta. Sama pätee kirjan lukemiseen, sitä on vaikea jättää kesken, vaikka meno on liian tuimaa.

Maria on huolimaton ja saa itsekin tartunnan toksiinista, jonka hän huomaa matkalla lentokentälle. Vastalääke on Suomessa. Mutta hän haluaa nähdä vielä kerran kuolevan äitinsä, ja tehdä tilit selviksi.  Oliko äiti se henkilö, joka paljasti hänet Etelä-Afrikan hallitukselle? Lisäksi Maria potee huonoa omaatuntoa isänsä itsemurhasta. Marialla on viisivuotias tytär Anna, sekä ex-mies Tony Fillmore. Amerikassa on kuuma vastaanotto. Hän on jättänyt liikaa jälkiä itsestään.

Tarinaa limitetään eri aikatasoihin ja henkilöihin. On monenlaisia valtataisteluja, käänteitä ja hämäyksiä. USA:ssakin laitetaan iso pyörä pyörimään presidentti Robert Kay on pelastettava. Operaation johtoon kutsutaan Marylandista Harry McLeon, jolla on oma lapsuutensa traumat ja avioliitto ja lapsen kuolema ja uran päättyminen työstämättä.

Tarinan kuluessa Suomi on estoitta jenkkiammattilaisten temmellyskenttä. Perusoikeuksia ei kunnioiteta, kun kolkutetaan oville ja tietoja halutaan. Filmorella on lapsi, se ei helpota Fillmoren maanista missiota.

Peli muuttaa moneen kertaan asetelmia. Remes on rytmittämisen mestari. Ensimmäinen osan loppuosassa Maria pääsee kuin pääseekin takaisin Suomeen ja pääsee vastalääkkeeseen kiinni, mutta mutta sitten ampulli varastetaan. Toisen osan lopussa tapahtuu uusi käänne ja ratkaisu on etääntyy.

Kirjan nimi viittaa minusta Valter Juvan (1865 - 1922) runoon Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. 1901, joka laulu alkaa
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

runo loppuu

Käki kukkuu siellä ja kevät on --
Vie sinne mun kaiho ponneton!

Valter Juvan runoja löytyy Gutenbergistä täällä.

Tämä on myös suosittu laulu, joka on kansanlaulu.

Toisin kuin monessa myöhemmässä Remeksessä Maria Fillmore on hyvin taustoitettu ja motivoitu henkilö. Yksinäinen susi tai käki, joka on hänen koodinimensä, mikä ilmenee myös kirjassa  ja käki esiintyy myös  Käki. Myöhemmissä Remeksissä päähenkilöt ovat usein juppeja, joille lopussa käy hyvin, tai he pääsevät pois Oravanpyörästä, kuten teoksessa Omertan liitto tai Horna. Maria ei ole juppi vaan vaihtoehtoihminen, joka joutuu tarinan kuluessa tekemään suuria uhrauksia, ja hän joutuu kantamaan teoistaan vastuuta.

Remeksen analyysi on varsin osuva ainakin Naton laajentumisen suhteen. Venäjä on globaali supervalta, jonka reaktiot perustuvat minusta politiikkaan, joka on johdonmukainen jatke Neuvostoliiton ajoista. Remes on oivaltanut jo 1990-luvulla monta nyt ajankohtaista asiaa.

Lisäksi Remes on oivaltanut jo tuolloin tietoliikennevakoilun ulottuvuudet, jotka ovat vielä kehittyneempiä tänä päivänä.

Lainaus sivulta 47.
... yhdysvaltalainen National Securiry Agency  NSA: tietokoneet kahlasivat rutiininomaisesti maailman tele- ja radioliikennettä ... Signaalit ohjattiin Cray-supertietokoneisiin, joiden tietokantaa oli syötetty suunnaton lista valikoituja puhelinnumeroita ...  tietokoneisiin syötettyjen avainsanoihin, jotka laukaisivat nauhoituksen ja tallensivat puhelun ...
NSA:sta on puhetta paljonkin, mutta Remes on ymmärtänyt tällaisen toiminnan mahdollisuudet varsin osuvasti ja julkaisuvuosi on 1998.

Toisaalta minua on aina kummastuttanut monet Remeksen aihevalinnat, ja niin tämäkin aihe. Toisaalta Ilkka Remeksen trilleri Karjalan lunnaat lukeutuu minusta Remeksen teosten parhaimmistoon. Itse en ole tämäntyyppisen trilerin ystävä.
****
Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjalijoita.
Karjalan lunnaat on saanut Vuoden johtolankapalkinnon 1999 juttu täällä.
Ilkka Remeksen esikoiskirjasta  Pääkallokehrääjä olen blogannut näin.
Ilkka Remeksen Aaro Korpi -kirjoista olen blogannut täällä.

Itäveri on blogattu NÄIN.

Ilkka Remes: Omertan liitto

ILKKA REMES: OM€RTAN LIITTO, Wsoy,  2013, sivumäärä 463, jossa on mukana liitteitä tekstisivuja 445.

Ilkka Remeksen Omertan liitto iski 2013 ajankohtaiseen aiheeseen EU:n pankkitukien, korruption ja päästökaupan kolmioon. Romaanin juoni on huikea ja henkilöitä on paljon.

Päähenkilöt ovat suomalaiset matemaatikko ja meklari Tuomo Saari ja oikeustieteilijä ja avustava EU-virkamies Riikka Saari, heidän ystävänsä biologi ja avustava EU-virkamies Aino Jaakkola, professori Martin Wolfenstein, aktivisti Erika Albach, aktivisti Florian Ziegler, "yleismies" Ray Oboede, petollinen meklari Gina Ruggiero, meklari Lorenzo Cassano, palkkamurhaaja Magda Nowicky, näitä kutsutaan kirjassa etunimellä. Sukunimellä kutsutaan seuraavia: Jean Legrand talouspääosaston varapääjohtaja, Giulio Barreto rakennerahaston varajohtaja, Arnauld Maes Eurosecin tietoturvapäällikkö, Jens de Bont palkkamurhaaja, Francois Delvaux, lisäksi on kymmeniä muita henkilöitä. Kokonimellä kutsutaan Brysselin poliisin ylikomisariota Marc Bouvieta, jonka tutkimukset eivät etene.

Tuomo Saari on pankkiirina Lontoossa ja Riikka Saari töissä EU:ssa, he asuvat Brysselissä. Tuomo on käyttänyt Riikalta saamaansa päästökaupan ennakkotietoa hyväkseen ja sijoittanut pankilta "lainaamiaan" rahoja johdannaiskauppoihin. Odotettua päätöstä ei tule, ja Tuomon pitää kattaa 48 miljoonan tappiot pankille viidessä päivässä. Riikka Saarella on murheita isänsä ja isoisänsä kohdalla. Molempien ongelmana ovat 1990-luvun devalvaation ja laman velat. Riikka huomaa myöskin EU:n toiminnassa hämärää, varsinkin kun heidän naapurinsa Aino on alkanut tonkia EU:n pimeää puolta. Ainoa on alettu seurata, ja murhataan unilääkkeillä. Tuomo remesmäiseen tyyliin ottaa kohtalonsa omiin käsiin ja alkaa penkoa Riikan esimiehen likasankoja ja suuntaa matkansa Sisiliaan yhdessä aikaansaavan Rayn kanssa. Sisiliaan nousee EU:n rahoin tuulivoimapuistoja. Mafia on sekaantunut asioihin ja Tuomo ja Ray saavat Mafian riesakseen. Tuomo ja Riikka tahoillaan joutuvat koko ajan syvemmälle ryteikköön, missä on puhetta pankkien tappioiden peittelystä ja EU-tukien päätymisestä mafialle, mistä kaiketi teoksen nimikin. Myös sisäpiirin kaupoista ja johdannaisista kosolti puhutaan ja tahallisista tappioista. Kaikki tuhmat eivät löydy Sisiliasta vaan pohjoisempaa.

Uusia henkilöitä ja aihioita tulee jatkuvalla syötöllä. Baader-Meinhof -ryhmää ihaileva löyhä porukka suunnittelee euroryhmän nokkamiehen kaappausta. Kaappauksesta ei tiedä mukana oleva rahoituksen professori.

Kirjan tapahtumat esitetään niin hengästyttävällä vauhdilla ja jännitys kasvaa niin suureksi, että realistisuutta ei ehdi ihmettelemään. Henkilöiden suhteet vaihtuvat murhanhimosta ajoittaiseen aseveljeyteen ja kaikkeen siltä väliltä, jokainen lisäksi yrittää pimittää toisilta tietoa, nimittäin tieto on valtaa ja rahaa, toisaalta salattua tietoa myös halutaan vuotaa julkisuuteen. Remeksellä on kyky riepotella tusinan verran tyyppejä kaikista katastrofeista selville vesille, vaikka lukijan usko on jo monesti mennyt

Henkilökuvat
Ihmiset ovat kuin koneita, tehokkaita ja yksiuloitteisia. Minusta Remes kuvaa tuttuun tyyliin koulutettuja juppeja. He ovat suomalaiseen tapaan moraalisesti närkästyneitä väärinkäytöksistä, mutta valmiina rikkomaan itse kaikkia mahdollisia lakeja ja sääntöjä. Tuomo pelaa pankin rahoin sisäpiiritiedolla. Onko kaveri puhtoinen poika? Riikka vuotaa kotonaan työpaikan asioita. Onko hän puhtoinen tyttö? Tuomo ja Riikka setvivät itsensä pulasta, mutta rikkovat luultavasti satoja tai  tuhansia lakeja. Tuomo murtautuu alkajaisiksi Riikan pomon asuntoon yhdessä Rayn kanssa. Moraalinen valinta, eikö totta! Remeksen teoksissa ne henkilöt, jotka ovat vain kirjan verran sankareita pääsevät kuiville, ja päätyvät rauhallisempiin tehtäviin jouduttuaan lukemattomia kertoja hengenvaaraan ja tehtailtuaan lukuisia rikoksia asenteella, suurempaa rikollista vastaan kamppailtaessa ovat kaikki keinot sallittuja.

Ainon tutkimukset horjuttavat Riikan kuvaa EU:n tavoitteista. Asiaa perustellaan kirjassa Jean Monnetin kokemilla taloudellisilla takaiskuilla esimerkiksi 1929 pörssiromahduksen aikana ja muilla tavoitteilla, joista lisäsivuilla on "dokumentteja". Hyvä kirjan lähtökohta, mutta minusta ei ole olennaista. Nykyinen EU on kehittynyt asteettain. Aluksi toisen maailmansodan jälkeen tavoitteeksi asetettiin Saksan eli silloisen Länsi-Saksan ja Ranskan taloudellinen yhteistyö muistaakseni juurikin hiilen ja teräksen tuotannossa, eli syntyi hiili - ja teräsunioni. Kaupasta seuraa rauha ja rauhasta kauppa. Kauppa hyödyttää kaikkia. Ranskan ja Saksan välillä oli sota myös vuosina 1870 - 1871. Hiili- ja teräsunioni muodostettiin ja asia eteni ja Rooman sopimus minusta solmittiin 1957 ja EEC syntyi Ranskan, Länsi-Saksan, Italian, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin voimin. EEC:n rinnalle muodostui vapaakauppaliitto EFTA, jossa olivat Iso-Britannia ja Irlanti, Portugali, Tanska, Norja, Ruotsi, Sveitsi ja Itävalta. Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia liittyivät EEC:hen vuonna 1973, ennen Suomea EU:hun liittyivät Kreikka, Espanja ja Portugali. Kirjassa otetaan  huomioon USA:n interessit, mutta ei Euroopan tilannetta Neuvostoliiton ja itablogin puristuksessa. Josef Stalin johti Neuvostoliittoa. Länsi-Euroopan valtioissa kommunistipuolueet saivat tukea idempää ja mikään ei varmasti ollut selvää kun tulevan EU:n aihioita synnytettiin eli en usko näihin isompiin teorioihin. Reijo Kemppisen EU-perusteoksessa, pdf-versio täällä, todetaan, että "Hiili- ja teräsyhteisön isät haaveilivat paljon enemmästä, mutta vastauksena akuuttiin kriisiin löysivät Monnet’n sanoin 'rajoitetun mutta määrätyn kohdan', josta uuden Euroopan rakentaminen saattoi alkaa. Mielenkiintoista onkin todeta, kuinka itse asiassa melkein kaikkien vielä tänäänkin vaikuttavien eurooppalaisten yhteistyön muotojen pohja laskettiin vuosien 1947–57 välisenä aikana". Joten kirjan Ainon ajatus on minusta perusteeton, kaikki faktat ovat olleet tiedossa.

Varmasti EU:ssa ja yhteisvaluutassa on ongelmansa, mutta ongelmia on aina. Pienillä valuutoilla on omat ongelmansa. Päästöoikeuksien myynti ja rikkidirektiivit ovat ongelmallisia, mutta ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Minusta kirjassa otetaan kantaa, että EU:ssa taloudellinen valta on pienellä joukolla. Myös yhteismarkkinat luovat hyvät markkinat isoille yrityksille. Toisaalta onhan EU:ssa kilpailulainsäädäntö.  Nykytilanteessa on hyvä, kun on EU ja euro. Tämä on siis vain minun yksityinen henkilökohtainen mielipiteeni.

Kirjassa huiskaistaan myös WWF:n suuntaan. Asiasta on lisää kirjan liitteissä. Olen pohtinut järjestöjä, joille kerätään rahaa. Asiasta en mitään tiedä, mutta olen kummastellut, kuka järjestöissä käyttää valtaa ja mihin rahat käytetään. Toisaalta näiden avustaminen on täysin vapaaehtoista. Toisaalta myös järjestöt joutuvat elämää monimutkaisessa maailmassa, jossa on pakko tehdä kompromisseja.




Takakannessa lukee: KAPINA KYTEE. MANNER JÄRISEE. TRILLERI MAAILMASTA JOKA ON TOTTA, ja fonttikoko suurenee". Tämä on trilleri. Remes saa jännityksen nousemaan äärimmilleen. Se onko se trilleri maailmasta, joka on totta, jää jokaisen lukijan päätettäväksi. Loppuun Remes on listannut ison joukon tietoja. Tuulipuistoon viitataan, mutta minusta ne eivät olleet tulessa. Maa myöskään ei järissyt.
Margitin bloggaus on TÄÄLLÄ.
****
Ilkka Remeksen (s. 1962) esikoisesta Pääkallokehrääjästä olen blogannut NÄIN.
Ilka Remeksen uusimmasta (2014) eli Hornasta olen blogannut näin.
Ilkka Remeksen Aaro Korpi -kirjoista olen blogannut NÄIN.