Ilkka Remes: Pääkallokehrääjä

Ilkka Remes: Pääkallokehrääjä, wsoy pokkari, 512 sivua, 2012, ensimmäinen painos 1997, ja tämä on vuonna 1962 syntyneen Petri Pykälän eli kirjailija Ilkka Remeksen esikoisteos.

Vaihtoehtohistoria kiinnostaa minua. Tässä lähtökohta on Suomen totaalinen tappio jatkosodassa, ja SDR eli Suomen Demokraattinen tasavalta, ja tapahtumavuosi 1986. Suomi on neuvostoliittolaisten kontrolloima vasallivaltio, jossa ladat ja volgat liikennöivät, politrukkeja yöpyy Tornissa, ja sotilastukikohtia on maassa, kuten neuvostosotilaitakin. Ja vyöryivät tankit 1968 Helsingin keskustassa, kun OV Kuusisen patsas oli kaadettu, Valpo hiostaa ihmisiä. Muuten historia tuntuu menneen samalla tavalla Olof Palme on murhattu, Reagan ja Gorbatshov ovat vallassa supervalloissa Thatcher Britanniassa ja Kekkonen on ollut Suomessa. Suomi on liittynyt (liitetty) Varsovaan liittoon. Ruotsiin televisiota yritetään katsoa, vastarintamiehiä on, mutta yritetään olla hissukseen. Lehdissä on virallista hyminää rauhasta ja solidaarisuudesta, Pikku Kakkosessa pyörii DDR-läiset animaatiot ja tv:ssä Naapurineljännes ja Näin naapurissa, ja Suomi peittoaa Ruotsin urheilussa. Tässä kohtaa ounastelin, onko tämä loppu sarkasmia. Eikö juuri 1970- ja 1980-luvulla tv:ssä näytetty paljon itäeurooppalaisia animaatioita, ja eikö Suomen sodan jälkeiset urheilun kulta-ajat olleet tällöin.

Pääkallokehräjä on salainen operaatio, jonka ohjaksissa on Ruotsissa asuva Heikki Ervasti, 1946 syntynyt loikkari, jonka tausta on hyvin ankea, ja loikkauksen yhteydessä "kovien saappaiden kärjet osuivat vatsaan ja sukuelimiin", läheisten kohtalo ja puuttuva kyky hankkia jälkeläisiä toimivat motivaation lähteenä, jossa ihmishenki on vähäistä valuuttaa. Suomen päässä touhuaa Antero Määttä, suomalainen aktivisti, jonka veli on jäänyt 1968 panssarivaunun alle. Jukka Kajander, suomalaisjuurinen Ruotsissa syntynyt tekniikan tohtori, asuu Englannissa ja "houkutellaan" mukaan, mutta lopulta kidanapataan myös eräs toinen ATK-asiantuntija Laura Quinn. Mukaan ängetään henkilöitä  ja tilanteeseen änkeytyy mukaan tiedustelupalveluita. On olemassa kammottavan operaation ydin, josta tulee raatoja ja uhkauksia. Operaation eri rönsyjä tutkii tahollaan Jukan vaimon miesystävä, ja Lauran toimittajasisko, jotka liisaavat yksityisen turvafirman tutkimuksiinsa, jotka saavat tiedustelupalvelut hereille. Lopulta Pääkallokehrääjän perässä on KGP, GRU, CIA, MI5, ja lukematon joukko yksittäisiä tahoja. Kuten Remeksen myöhemmissä teoksissa myös supervaltojen johtajien toimiin perehdytään, joten Mihail (Gorbatshov) ja Ronald (Reagan) ja George (Schulz) ovat henkilöhahmoina.

Remeksen tyyli on esikoisteoksessa samanlainen kuin myöhemmissä teoksissaan. Taustat on tehty kunnolla, lyhyttä ilmaisua, paikat ja henkilöt ja valtiot vaihtuvat, panokset ja keinot ovat kovia, juonilangat nivoutuvat yhteen. Ihmisiä kopautellaan tajuttomiksi ja eräskin henkilö "heräsi jyskyttävään päänsärkyyn". Kaikkitietävä kertoja käsittelee vuorotellen eri tilanteita ja henkilöitä myös ajatuksin. Siinä selviävät äidin vankeustuomiot, adoptiot, loikkaukset, syrjähypyistä johtuvat raskaudet sekä anopin yläluokkalaiset ajatukset.

Pääkallokehräjä -kirjassa on kolme osaa, ja prologi ja epilogi, 32 lukua, joten yhden luvun mitta on runsaat kymmenen sivua, jossa joko käsitellään yhden henkilön näkökulmaa, tai useampien. Pääkallokehrääjä kehrää juonilankoja lukijan näkyviin, yhä uusia kierroksia vaaran ytimeen. Tapahtumapaikkoina on Suomi, Englanti, Itävallan alppiseudut, Neuvostoliitto, Ruotsi ja ohikulkumaina Länsi-Saksa ja Belgia, eli Remeksen vakiomiljöitä. Remeksen tyylin ystävä suorastaan ahmii teoksen loppuun, eli suositan Remes-fanille kirjaa. Jos taas ei ole Remes-fani tämä voi olla mahdollisuus tutustua vaihtoehtohistoriaan, ja hänen tapaansa kirjoittaa. Itselle juonessa oli liian monta kierrosta, vähempikin lataus olisi riittänyt.

***
Pääkallokiitäjä on perhonen, jonka takapuolella on pääkallon näköinen kuvio, tämän teoksen nimi on pääkallokehrääjä, joka on kiitäjän kehrääjämäinenmuunnelma päähenkilö Heikki Ervastin perhoskokoelmassa. Kansikuvan mukaista perhosta tuskin oli, sillä siinä on hakaristimäinen kuvio, joka on kirjassa Sinisen Armeijakunnan yksi tunnuksista. Perhosten kautta saadaan kaaosteorian perhosvaikutus mukaan juoneen.

Kirjan rakenteesta tuli minulle jopa maaninen 24-sarja, jossa Jack Bauer pelastaa maailman valvoen vuorokauden ja pörräten ydinlatausten, virusten ja ilkeiden suunnitelmien ja ihmisten joukossa. Sarjasta olen kolme ensimmäistä kautta katsonut. Yllä oleva ensimmäisen kauden DVD-kansi. Tässäkin Jukka Kajanderin ja kaverinsa Tonyn pelastusreissu kuvaa yksittäisen ihmisen ratkaisua maailman tiedustelupalvelujen huohottaessa nurkan takana hampaisiin asti aseistautuneena. Samaa kiihkoa ja rytmitystä Remes on saanut kirjaan kuin 24:ssa, ja heidät (Jukka ja Tony) näen kuin myöhemmissä teoksissa Aaro ja Niko. Tässä teoksessa Kylmä sota on kuumaa.

Kiinnostavana huomiona totean että kirjan eräs "pääideologi" Heikki Ervasti vertaa itseänsä Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikoviin, "hänelle oli kaikki luvallista" s.432. Remeksen huomiot Raskolnikovin motiiveista ovat osuvan oikeita. Mutta Ervasti pohtii, että koronkiskurin sijasta Raskolnikov surmaa itsensä ja vapaan olennon itsessään, juuri näin, mutta Ervastin mukaan Raskolnikov päätyy riivattuun tilaan. Olen omassa bloggauksessani päätynyt eri lopputulokseen. Raskolnikov oli riivatussa jo ennen koronkiskurin murhaa ja myös sen jälkeen, myös vankeusaikana hän ei minusta osoita muuttumisen merkkejä, ei esimerkiksi kadu aidosti tekoaan, tai sure oikeasti uhriaan, tai yritä hyvittää tekoaan.

Toisena kiinnostavana anekdoottina poimin USA:n, Britannian ja Neuvostoliiton salaisten palvelujen tulon Itävältaan operaatioon. Itävaltahan oli toisen maailman sodan jälkeen miehitetty, ja juuri näillä valtioilla oli omat valvontasektorit Wienistä.