Tabary, Goscinny: Tähdet kertovat Ahmed Ahne

 

Tabary, Goscinny: Tähdet kertovat Ahmed Ahne, alkuteos Des Astrid pour Iznogoud 1969, Sanoma Osakeyhtiö  1972, sivumäärä 44.

Ahmed Ahne sarja on Tabaryn piirtämä ja Rene Goscinnyn tekstittämä, tai yhteisiä albumeja tehtiin Goscinnyn (1926 - 1977) kuolemaan asti. Jean Tabary (1930 - 2011)  julkaisi itse 6 albumia. Sarjan idea on yksinkertainen: Harun El Pullah on laiskanpullea kalifi, varsin leppoisa hallitsija, jolla on Ahmed Ahne niminen maaninen suurvisiiri, joka haluaa kalifiksi kalifin paikalle. Lisäksi sarjassa on Saunabad, joka on Ahmed Ahneen palvelija. Tapahtumapaikka on muinainen Bagdad, jossa on lentäviä mattoja ja ihmeitä.

Albumissa Tähdet kertovat Ahmed Ahne on useita tarinoita.

Nimitarinassa Tähdet kertovat Ahmed Ahne, on keksitty raketti, johon suurvisiiri yrittää saada Harunin, lopulta avaruuteen lähtee tietenkin ilkeä suurvisiiri. Pidin tästä albumista enemmän kuin albumista Ahmed Ahne lomailee. Lyhyet tarinat olivat kyllä aika anarkistisia mutta hauskoja, ja sopivan lyhyitä.

Seuraavassa tarinassa suurvisiiri on saanut sulttaani Mittumaarilta kirjeen. Sultaanin poika Ali Pam haluaa oppiin. Suurvisiri antaa tehtävän Ahmed Ahneelle, Ahmed Ahne yrittää kieroilla, mutta poika on rasavilli ja omaa pullon hengen suojanaan. Ahmed Ahne ottaa toisen oppilaan Ali Pamin kaveriksi, ja opetus onnistuu, ja onnistuu liiankin hyvin, sillä Ali Pam kaappaa vallan isältään Mittumaarilta..

Ahmed Ahneelta eivät keinot lopu, mutta valtaan tulo ei onnistu Tattarin talismaninkaan avulla, vaan kalifiksi nousee Saunabad.

Seuraavaksi Ahmed Ahne hankkii hattuja, jotka tekevät hulluksi, varmaan arvaatte, kenen päähän yksi hatuista laitetaan.

Mustaa Magiaa -tarinassa Ahmed Ahneella on  taikakynä. Jos piirtää muotokuvan kynällä ja repimällä paperin, saa henkilön poistumaan. Hankalaa on, että Ahmed Ahne piirtää Kalifin kuvan paperiin, jonka takapuolella on suurvisiirin kuva.

Ahmed Ahne on terävästi piirretty, sarjassa on yksi idea ja sitä varioidaan menestyksellä. 

Helmet lukuhaasteen kohta 26 rastittuu, kirjassa on "kansalaisaktivismia" ainakin laajasti tulkiten.

Lucky Luke: 20. ratsuväkirykmentti, Morris ja Goscinny

Lucky Luke: 20. ratsuväkirykmentti, Le 20éme de Cavalerie, 1971, Otava 1985 (ensipainos 1977), sivumäärä 47.

Morris eli Maurice de Bevere (1923 - 2001) oli Lucky Luken isä. Ensimmäiset Lucky Luke -tarinat syntyivät 1947. Vuonna 1948 belgialainen Morris kävi USA:ssa katsomassa Villin Lännen miljöitä, tai mitä siitä oli enää jäljellä. Morris otti sarjakuvan perustaksi perinteisen mallin, jonka hän pelkisti. Morriksen sankari Lucky Luke on yksinäinen cowboy, joka ampuu varjoaan nopeammin, takakannessa on kuva. Lucky Luke on varsin nuhteeton, ja jää monesti muiden hahmojen varjoon. Lucky Lukella on huippuälykäs hevonen Jolly Jumper.

Rene Goscinny (1926 - 1977) alkoi tekstittää Lucky Lukeja vuonna 1955 ja teki näin aina kuolemaansa saakka. Morris jatkoi kuitenkin Lucky Luken julkaisemista Goscinnyn poismenosta huolimatta yksin tai jonkun muun tekstittäjän kanssa.

Lucky Luke -tarinat jakautuvat karkeasti kolmeen kategoriaan, esitellään lännen legendoja kuten Calamity Jane, Jesse James ja Billy the Kid, toinen kategoria on tarinat, jotka liittyvät uudisasutuksen leviämiseen, lennättimen vetäminen (Laulava lanka), vankkurikaravaanit, Ryntäys Oklahomaan rautatien tekeminen (Kiskot yli preerian) sekä erilaiset huijaukset, kolmannen kategorian muodostavat Lucky Luken ja Daltonien yhteenotot, josta bloggaus täällä.

Morrisin ja Goscinnyn Lucky Luke -albumi 20:s ratsuväkirykmentti on kelpo lännen seikkailu ratsuväkirykmentin toiminnasta ja intiaanisodista eli tavallaan kuvaa sekä uudisasutusta, mutta myös lännen legendaa, sillä "Ratsuväki tulee viime hetkellä apuun" on hyvin perinteinen mielikuva. Tämä albumikin on hyvin perinteinen, kuten koko Morrisin sarja. Tämä on ollut siis tekijöiden tarkoituskin ja huumori ja tunnelma toimivat. Kriitikoita ehkä tyydyttää se, että intiaanien työntäminen reservaatteihin kyllä albumista selvästi ilmenee.

Juoni on lyhykäisyydessään seuraava: uudisasutus ei etene, intiaanit ampuvat ensin nuolia ja sitten kiväärillä, jolloin eräänkin hattukauppiaan hatut ovat reikäiset. Intiaanit on ajettu reservaatteihin, mutta levottomuuksia silti on. Ratsuväkirykmentti ei ole kovinkaan diplomaattinen tilanteen selvittäjä ja hallitus lähettää paikalle ongelmat selvittämään Lucky Luken. Intiaanien joukossa on ratsuväkirykmentistä poispotkittu Derek Floyd, joka myy intiaaneille kivääreitä ja haluaa sotaa hyötyäkseen siitä itse. Rykmentti piiritetään, ja varustevajat sytytetään palamaan. Lucky Luke ja nuori ratsumies MacStruggle kaivavat tunnelin ja hakevat apua. Avun jälkeen tilanne rauhoittuu ja lopulta solmitaan rauha, ja uudisasutus voi jatkaa leviämistään.

Albumi on varsin hauska, hauskuus tulee karikatyyrisistä hahmoista.

Vasemmalla oleva eversti MacStruggle on tyypillinen kovaan ulkoiseen kuriin uskova ammattisotilas, kasvonpiirteet ovat ankarat ja rasvaprosentti on alhainen.

Kersantti on tyypillinen aliupseeri, nenä on rustoittunut,  ja mies on vahva kuin härkä, ja hänellä on kova ääni.

Everstin on terävä poika, jota isä koko ajan simputtaa ja rankaisee, on kuvattu asialliseksi, puku on moitteeton, mutta ilme on "kiltti".

Rykmentin univormut pesee, silittää ja tärkkää ahkera kiinalainen Ming Li Foo, kuvassa oikealla.

Albumissa on muitakin perinteisiä hahmoja kuten hattukauppias Jeremiah Fowler, intiaanipäällikkö Keltainen koira, ja rappeutunut valkoinen Derek Floyd, kaikki on kuvattu hienosti.

Albumin käyttövoimana on pitkälti isän armottoman everstin simputus omaa poikaansa kohtaan. Poika saa rangaistuksia milloin mistäkin ja joutuu kuorimaan perunoita, ja isä tarkastaa, ovatko perunankuoret sopivan kokoisia. Lisäksi poika on poistumiskiellossa, joutuu kiillottamaan kaikkien saappaat, ja saa seuraavaksi rangaistuksen siitä, että muut saappaat ovat kiiltävämpiä kuin omat. Poika myös tarjoilee vieraille. Isä ei halua, että joku voisi väittää, että poikaa suositaan. Poika kuitenkin lähtee piirityksen aikana Lucky Luken mukaan, ja onnistuu tehtävässään ja saa kunniamerkin kenraalilta, mutta arki alkaa rykmentissä ja poika saa uudestaan isältään rangaistuksen albumin päättösivulla pojan hyvästellessä Lucky Luken, joka tapansa mukaan ratsastaa auringonlaskuun.

Albumissa revitään paljon huumoria intiaanien rauhanpiipun polttamisesta ja muiden huonovointisuudesta. Tupakointi onkin vaarallista. Kiinalainen kuvataan erityisen ahkeraksi. Kaikkien ongelmien syyksi myös kaikkien biisonien metsästäjäksi kuvataan rappeutunut entinen sotilas, vaikka itse systeemi kaiketi ajoi asutuksen länteen ja metsästykseen osallistui useampikin valkoinen mies.

Motiivi blogata tästä on Kirjankansibingo, ajattelin saada tästä keskiruudun eli kengät, vaikka kyseessä ovat ratsastussaappaat. Toisaalta ratsusotilaan lantio ja länkisääret muodostavat hevosenkengänmuotoisen kuvion, jonka välistä näkyy Lucky Luke, erittäin taiteellinen ja nerokas kansi.

Sempe Goscinny: Pikku Nikke

Sempé, Goscinny: Pikku Nikke, alkuteos Le Petit Nicolas, 1960, suomentanut Kimmo Korhonen, wsoy 1983,sivumäärä 152.

Tämä kirja on lähes täydellinen poikien kirjaksi Ja tämä on osa Suketuksen # pojat lukemaan -haastetta, jonka kokoomani tulee 28.5.2015.

Nikke on Nikke-kirjoissa juttujen kertoja eli maailmaa katsotaan pikkupojan silmin. Simon on Niken hyvä kaveri, joka syö koko ajan. Simon on pyöreä, mutta hyväntahtoinen, ellei kukaan koske hänen ruokiinsa. Kloku on myös Niken hyvä kaveri. Hän on luokkansa huonoin. Kloku tajuaa kuitenkin  aikuisten maailman mekanismeja. Hänellä on sisaruksia. Jori on luokan rikkain kaveri, ja tuo kouluun mukanaan kaikenlaista erikoista tavaraa. Jori on rikkaudestaan huolimatta reilu kaveri.  Henri on luokan vahvin kaveri, joka mottailee muita, ellei saa tahtoaan läpi. Ruffe on poliisin poika, jota hän koko ajan toitottaa ja hänellä on milloin poliisin pilli, milloin poliisin lakki. Jokkis ja Paul kuuluvat myös poikajoukkoon. Molemmat pelaavat kuulilla. Niken luokan priimus Albert on epäsuosittu, koska hän pelkää muiden olevan parempia kuin hän.  Pelkoa ei ole, sillä Niken luokka ei kunnostaudu kouluasioissa. Silmälasipäinen Albert kantelee jatkuvasti muista, kierii maassa ja uhkaa tehdä valituksen vanhemmilleen, jotka puolestaan valittavat kouluun. Albert ei ole koulukiusattu vaan minusta tavallaan kiusaa muita kantelemalla ja uhkailemalla.

Niken koulussa on luonnollisesti henkilökuntaa. Nikellä on naisopettaja, joka on sangen reilu, mutta huolten täyttämä, rehtorista voi sanoa samaa. Päävalvojan nimi on Dupon, pojat kutsuvat häntä lempinimellä Soppa, mitä nimeä herra Dubon ei mielellään kuuntele. Virkaintoisuudestaan ja auktoriteetistaan huolimatta Soppa jää usein kakkoseksi poikien kanssa.

Niken isä on töissä konttorissa. Hän rehvastelee naapurilleen Bledurtille ja Nikelle tekemisistään. Niken isä pingottaa varsinkin pomonsa edessä. Niken äiti on kotona. Myös Niken äiti hermoilee, usein ruuat menevät pilalle tai kodin järjestys järkkyy. Vanhemmat kuitenkin luovat turvallisen kodin. Perheessä käydään riitoja esimerkiksi siitä, onko paisti ollut liian kauan uunissa vai onko isä myöhästynyt. Riidat usein päättyvät siihen, että isä hyvittelee äitiä esimerkiksi voi ostaa puuterirasian. Äiti uhkaa muuttaa mummin tyköön. Nikke pitää Mummistaan valtavasti, mutta isällä ei anopin kanssa synkkaa.

Pikku Nikke -kirjassa on kahdeksantoista kuvitettua tarinaa, jotka kertovat Nikestä ja hänen kavereistaan, koulusta ja perheestä.

Muisto jota vaalitaan
Muisto, jota vaalitaan on luokkakuva tai sitä vaalittaisiin, jos se olisi otettu. Jori tulee kuvaan marsilaiskypärä päässä ja se aiheuttaa sekaannusta. Kypärä tosin juuttuu Jorin päähän. Kun se saadaan päästä, Jori tenttaa kuvaajan kameran laatua. Pojat hakevat kellarista laatikoita ja tuhrivat itsensä, syntyy sählinkiä ja Henri mottailee kaikkia, lisäksi Simonin leipä putoaa ... kun kaikki on valmista, kuvaajaa ei löydy.

Cowboyt
Tarinassa kaverukset ovat kokoontuneet Niken luo leikkimään Cowboyta. Simon on pukeutunut intiaaniksi. Pojat hokevat paikkoja Texas, Kansas City ja Oklahoma ymmärtämättä niiden olevan hieman eri paikoissa. Leikki on hauskaa, mutta ei isälle, joka suostuu intiaanin osaan ja joutuu puuhun sidotuksi ja Bledurt juoksee ympärillä ja jättää vangin virumaan yksin.

Soppa
Herra Dubon yrittää turhaan valvoa luokan järjestystä opettajan sairauden vuoksi. Hiljaisuutta ei saada aikaan. Tarina on minusta erityisen hauska.

Jalkapalloilijat
Jalkapalloilijat tarinoita on useampikin, mutta tässä pojat yrittävät saada jakoja aikaan ja peliä käyntiin, mikään ei onnistu, mutta pallokin oli unohtunut kotiin. Toisessa jalkapalloaiheisessa jutussa poikien peli muuttuu isien peliksi ja panokset nousevat. Tarina on kirjassa Nikke ja kaverit kaikkine hienoine kuvineen.

Tarkastaja
Tarkastaja tulee ikimuistoiselle vierailulle. Kaikki muuttuu sekasortoiseksi. Tarkastaja kyselee Kettu ja Korppi -tarinasta. Siinä kettu usuttaa harakkaa puhumaan, jolloin juusto putoaa korpin suusta. Pojat käyvät asiasta väittelyä juuston näkökulmasta. Ruffen mukaan se oli roquefort, Simonin mukaan rakenne ei viittaa siihen. Tarinassa Simon esittää teorian, että ruuan hajusta  ei välttämättä voida päätellä makua: camembert haisee pahalta, mutta maistuu hyvältä, saippualla on toisin päin, eli tuoksuu hyvältä, maistuu pahalta.

Rex
Rex on koira, jonka Nikke löytää harhailemasta. Nikke tuo koiran kotiin unelmoi että he ottavat rosvoja kiinni. Äiti saa kohtauksen ja isä tekee koirankoppia takapihalle, kunnes oikea omistaja hakee Kikiä takaisin.

Soosi
Soosi on englantilainen vaihto-oppilas George MacIntosh, joka oppii väärät sanat. Kaveri on harrastanut nyrkkeilyä ja jopa Henri saa köniinsä.

Kukkakimppu
Kukkakimppu juttu tuo esiin Niken aikaperspektiivin "äidillä on syntymäpäivä ja minä ajattelin ostaa lahjan niin kuin joka vuosi, viime vuodesta lähtien...". Kukat ostetaan, mutta kotimatkalla kimppu kärsii yllättäviä vaurioita. Äiti saa yhden ruttaantuneen kukan. Äiti halaa itkevää poikaa, hän on maailman kivoin äiti.

Todistukset jaetaan kuukausittain. Nikke odottaa rangaistusta, mutta on pettynyt, kun häntä ei sitten huomata isän rahahuolien vuoksi. Nikke ja kostajat kirjassa on tarina Isän kanssa torilla, joka on minusta koko Nikke-genren  hauskin. Isä on päättänyt säästää ruokaostoksissa. Lopulta syödään ravintolassa.

Nikke ottaa toisinaan itseensä, viimeisessä jutussa Minä karkasin kotoa Nikke lähtee suutuspäissään karkuteille ja maalailee ruusuista tulevaisuutta, mutta pian tullaan takaisin ja äiti toruu, kun myöhästyi päivälliseltä

Louisette on Niken äidin ystävättären herttainen tytär. Hänellä on ärjy kanuuna (eli potkaisee pallon autotallin ikkunasta sisälle). Nikke ottaa vastaan kaikki moitteet, kuten aiemminkin. Nikke suunnittelee opettelevansa silmien räpytystempun ja haaveille naimisiin menosta Louisetten kanssa sitten isona.

Harjoitukset pidetään ministerille, joka on koulun entinen oppilas, rehtori on ideoinut juhlaohjelmaa. Niken mukaan "Rehtorilla leikkaa, ministeri ei taatusti osaisi arvata saavansa kukkia". Harjoitukset päättyvät kaaokseen ja ministerivierailun aikana Niken luokka on suljettu varastoon.

Sikari -jutussa Simon ja Nikke kokeilevat sikaria, ja tulevat huonovointisiksi. Sama parivaljakko myös lintsaa yhden iltapäivän koulusta Pinnarit -tarinassa, molemmissa jutuissa pojat oppivat itse oikeille tavoille. Porukassa on mukavampaa, mikä ilmenee myös Sairaana -jutussa. Nikke on syönyt liikaa karkkeja, jäätelöä ja ranskalaisia perunoita. Hän jää kotiin ja kuormittaa äitiään sen verran paljon, että seuraavana päivänä Nikke on terve, mutta äiti on ylirasittunut. Albertilla -juttukaan ei ole suosikkejani. Nikke on kutsuttu Albertin tyköön. Lähinnä Niken aloitteesta leikitään kemistinvehkeillä ja kylpyammeessa uitetaan paperiveneitä. Saapasjalkakissa -tarinassa yritetään saada osajako onnistumaan ja pitää edes yhdet harjoitukset, näytelmää ei esitetä rehtorin läksiäisissä.

Herra Bornenave ei pidä auringonpaisteesta välitunneilla nimittäin sattuu ja tapahtuu.

Polkupyörä
Tarinassa Nikke saa oman polkupyörän oltuaan kymmenenneksi paras matematiikan kokeissa. Sairastelun vuoksi kokeessa oli vain yksitoista, ja yhdestoista oli Kloku, jonka ensimmäiselle pyörälle kävi kuten Niken pyörälle.
Isä alkaa kehuskella Nikelle
-Tiedätkös minä oli varsinainen pyöräilymestari ja ellen olisi tavannut äitiäsi olisi minusta ehkä tullut ammattilainen, hän sanoi.
Sitä minä en tiennyt. Tiesin kyllä että isä oli ollut hirmu mestari jalkapallossa, rugbyssa, uinnissa ja nyrkkeilyssä, mutta pyöräily oli ihan uutta.
Naapurin Bledurt haastaa Niken isän korttelin ympäriajoon. Niken isälle käy haaveri ajaessaan viemärin kanteen ja polkupyörä on ajokelvoton. Kloku lohduttaa Nikkeä.

Nikke-kirjoja olen lukenut jo lapsena, mutta myös vanhempana näitä aina ajoittain tulee luettua. Meno on reilua ja ilkeitä ei olla. Nykymaailmaan ei minusta kuulu tappelukaan, mutta näen tämän aikakauteensa sidottuna. Asenne on tärkein, tämä sopii suoruutensa vuoksi lapselle, ja aikuiselle hyväntahtoisen huumorinsa vuoksi, tässä myös aikuiset esitetään "tärkeilevinä pikkulapsina", joita he minusta pohjimmiltaan ovat. Poikien isien suhde on selvästi erilainen kuin poikien, ei yhtä suora. Poikien kaveruudessa tulee ilmi suoruus, kaikki tunteet näytetään suoraan, ei huijata toista. Toinen hyväksytään ihmisenä, jopa Albert hyväksytään, vaikka hänen kanteluaan ja pelkäämistään ei ymmäretä.

Nikke -bloggaukseni
Nikke kesälomalla ja isän kanssa torilla
Onneksi olkoon Nikke
Onneksi olkoon Jokke, tämä on 600:s bloggaus.
*****

Jean-Jacquez Sempé (s. 1932) on kuvittanut teokset ja Rene Goscinny (1926 - 1977) on kirjoittanut tarinat, hän on myöskin kirjoittanut  Asterixin, Lucky Luken ja Ahmed Ahneen tekstit. Bloggaan toukokuussa vielä Uderzon ja Goscinnyn  Umpahpahista.

Lucky Luke kohtaa Daltonin veljekset

Morris eli Maurice de Bevere (1923 - 2001) oli Lucky Luken isä. Ensimmäiset Lucky Luke -tarinat syntyivät 1947. Vuonna 1948 belgialainen Morris kävi USA:ssa katsomassa Villin Lännen miljöitä, tai mitä siitä oli enää jäljellä.

Morriksen sankari Lucky Luke on yksinäinen cowboy, joka ampuu varjoaan nopeammin, takakannessa on kuva. Lucky Luke on samanlainen kuin Tintti, eli varsin nuhteeton, ja jää muiden hahmojen varjoon. Lucky Lukella on huippuälykäs hevonen Jolly Jumper. Älykkyyden toista laitaa edustaa vankilan koira Rantanplan (lienee väännös RinTinTinistä). Rantanplan on kiltti, mutta huono vahtikoira ja lännen "tyhmin koira", mutta minusta hyvin sympaattinen olento.

Rene Goscinny (1926 - 1977) alkoi tekstittää Lucky Lukeja vuonna 1955 ja teki näin aina kuolemaansa saakka. Morris jatkoi kuitenkin Lucky Luken julkaisemista Goscinnyn poismenosta huolimatta yksin tai jonkun muun tekstittäjän kanssa.

Lucky Luke -tarinat jakautuvat karkeasti kolmeen kategoriaan, esitellään lännen legendoja kuten Calamity Jane, Jesse James ja Billy the Kid, toinen kategoria on tarinat, jotka liittyvät uudisasutuksen leviämiseen, lennättimen vetäminen (Laulava lanka), vankkurikaravaanit, Ryntäys Oklahomaan rautatien tekeminen (Kiskot yli preerian) sekä erilaiset huijaukset, kolmannen kategorian muodostavat Lucky Luken ja Daltonien yhteenotot, johon luon pienen katsauksen.

DALTONIN VELJEKSET

Oikeat Daltonin veljekset olivat Frank, Gratton, Robert ja Emmett Dalton, eli neljä veljestä, veljessarjaan kuului myös viides eli William, joka oli myös rikollinen, mutta eri seurassa ja kuoli vuonna 1894.

Perhe ilmeisesti asusti Kansasissa, jossa isällä oli saluuna. 1880-luvulla pojat "vaikuttivat" Oklahomassa. Frank Dalton, joka oli ollut lainvalvojanakin, oli syntynyt 1860 ja kuoli luotiin vuonna 1888. Hän oli myös hevosvaras ja pankkirosvo. Myös Robert eli Bob ammuttiin, vuonna 1892, hän oli syntynyt 1869, samassa tulitaistelussa kuoli Gratton Dalton, hän oli syntynyt 1861. Sen sijaan Emmett Dalton, joka oli syntynyt 1871, jäi henkiin, vaikka hän  sai kehoonsa 23 luodin osumaa. Hänet tuomittiin vankilaan. Hän vapautui 14 vankilavuoden jälkeen vuonna 1917, Emmett eli tuomion jälkeen rehellisesti parisenkymmentä vuotta ja kuoli vuonna 1937.

Emmett kuoli siis vuonna 1937 eikä vuonna 1917, mikä virhe on joidenkin Lucky Luke -albumien takasivulla.

Nämä oikeat Daltonin veljekset esiintyivät Lucky Lukessa ensimmäisen kerran vuonna 1954 kahdessa tarinassa albumissa Lainsuojattomat. Albumi on alkuperäiseltä nimeltään Hors-la-loi ja siinä on kaksi Morrisin luultavasti vuonna 1951 piirtämää tarinaa eli Lainsuojattomat ja Daltonin veljesten paluu, albumi on julkaistu suomeksi 1982, ja ostin sen huuto.netistä. Albumissa Lucky Luke tekee selvää "alkuperäisistä Daltoneista", jotka ovat älykkäitä ja hurjia. Tarina päättyy kaikkien neljän hautakummulle. Daltonien veljesten paluu -tarina on taas kertomus Smileystä, joka rehvastelee pistäneensä Daltonit aisoihin. Lucky Luke tekee kepposen, ja kolmen muun kanssa pukeutuu Daltoneiksi, Smileyn hymy hyytyy. Jostain syystä Daltonien veljesten nimet ovat Bob, Grat, Bill ja Emmett, yllä olevan perustteella William eli Bill kuului toiseen koplaan.

Daltonin  "toiset veljekset" esiintyvät ensimmäisen kerran 1956 Joss Jamon albumin sivulla 33 kahdeksannessa kuvassa, valokuva Lucky Luke -albumista ja pienennös. (Lähde: Voittamaton Lucky Luke: puhekuplassa lukee "Daltonin veljesten serkut"). Daltonit ovat kaikki saman näköisiä, muuten paitsi pituus vaihtelee. Daltoneilla on viikset ja voimakas leuka ja pottunokka. He eivät eroa albumissa muuten kuin pituutensa osalta, he "seikkailevat" seitsemässä ruudussa Joss Jamon -albumissa.

Daltonin serkukset (1956) oli ensimmäinen Daltonin veljeksiin keskittynyt Lucky Luke -albumi. Siinä seikkaili tuttu Dalton -nelikko.

Katsoessaan kuuluisien serkkujensa kuvaa, he päättävät kostaa Lucky Lukelle, joka syöksi serkut turmioon. Daltonien veljekset ovat lyhyimmästä pisimpään: Joe, Jack, William ja Averell. He asuvat Arizonassa ovat täysiä toheloita, mutta harjoittelevat ahkerasti ampumataitoa. Albumissa Lucky Luke estää heidän aikeensa, mutta kaupungin piiritystilanteessa antautuu Lucky Luke Daltoneille, joiden mukaan lupautuu ryöstöretkille. Lucky Luke järjestää "valeryöstöjä", eli pankeissa on pelkkää paperiroskaa säkeissä. Tämä selviää viimein Daltoneille, ja alkaa Lucky Luken jahti. Lucky Luke ottaa yksitellen Daltonit kiinni järjestyksessä Averell, William, Jack ja lopuksi pahansisuisin Joe.

Daltonien pako (1959), ilmestyi toisena Dalton-tarinana. Daltonit kärsivät 500 vuoden tuomiota (joka on alennettu 367 vuodeksi), mutta Daltonit pakenevat  vankilasta, jotta Joe saa kostaa Lucky Lukelle. Tarinassa Daltonit julkaisevat Lucky Lukesta Wanted-ilmoituksen ja levittävät hänestä väärää tietoa, ja kaappaavat hänet "piiakseen". Ratsuväki pidättää muut Daltonit, mutta Joe haastaa Lucky Luken kaksintaisteluun. Hän on rasvannut koteloaan liikaa, ja Lucky Luke lyö hänet monttuun.

Daltonin veljekset (1968) ilmestyi Suomessa ensimmäisenä Dalton-albumina, mutta se on vasta seitsemäs Dalton-tarina. Albumi on ehkä julkaistu sen vuoksi ensimmäisenä Dalton-tarinana, että se on loistava ehkä paras Dalton-albumi ikinä . Lucky Luke menee aluksi rauhoittamaan Fenton Cityn ja vangitsi itse pääkonna Fentonin, joka kerskailee kaupungillaan vankilassa. Daltonit ovat samassa vankilassa, erehdyksessä Joe Dalton vapautetaan, morse-sanoman vastaanottajalle oli sattunut virhe, Milton ei Dalton olisi pitänyt vapauttaa, vastaus oli AMAOOTTA (=IDIOOTTI). Joka tapauksessa Joe Dalton on ulkona vankilasta ja pian myös muut Daltonit. He suuntavat autioituneeseen Fentonin kaupunkiin, josta tulee Dalton City, joka on albumin ranskankielinen nimi! Lucky Luke jää kiinni osin Rantanplanin vuoksi, Lucky Luke ei ole huolissaan kiinnijäämisestään vaan ohjailee Daltoneita. Daltonit avaavat saluunan, hotellin, pyykkäävät hotellivieras Lucky Luken vaatteita, tekevät ruokaa, hoitavat Jolly Jumperia. Albumi esittelee paljon veljesten inhimillisiä puolia. Averell kokkailee pöperöjään, josta pitää lähinnä Rantanplan. William on tallipoikana. He kutsuvat kapakkatyttöjä. Sekä William ja Joe ovat rakastuneet Lulu Carbineen. Lucky Luke puijaa Joen järjestämään häät hänen ja Lulun kanssa. Joella on tummapuku ja kävelykeppi, hän on innoissaan. Mutta Lulu on jo naimisissa, ja muutenkaan kaikki ei mene Daltonien suunnitelmien mukaan. William ja Joe tappelevat muutaman kerran hyvin kiivaasti, mustasukkaisuus riivaa molempia.  Lucky Luke pidättää kaikki vieraat. Kansikuvassa Lucky Luke tulee kakusta. Todellisuudessa kakun sisällä on ensin Rantanplan. ja sitten kapakkatyttö Belle, jonka tullessa kakusta kaikki on pidätetty ja Dalton City on tyhjä. Erinomainen albumi. Tässä Daltonit ovat Texasissa.

1960-luvulla tuli viisi Dalton-tarinaa.

Daltonien jäljillä (1960) jatkaa Daltonien tarinaa, tällä kertaa mukana on kansikuvassakin oleva Rantanplanin vankilan koiran, joka on miltei tarinan päähenkilö. Averell pakomatkalla varastaa lehmän, jotta saisi maitoa ja lihaa. Lehmä puskee koko porukan karkuteille. Albumissa on tavanomaiset Joen ja Lucky Luken välien selvittelyt. Kaupungissa Averell murtautuu lihakauppaan ja Joe asekauppaan.

Daltonit lumipyryssä 1962, alkaa Daltonien pakomatkalla, he ovat kovertaneet neljä reikää. Pakomatka suuntautuu pohjoiseen Kanadaan asti, jossa heidän pitää tottua lumeen ja kylmään. Lucky Luken matkaan tulee Rantanplan. Kanadassa ratsupoliisi korpraali Perdergast hyvin pedantti ja omaa paljon arvovaltaa paikallisten konnien silmissä. Albumissa on ikimuistoisia kohtauksia, Daltonit huutamassa timbeer ja kaatamassa puita, on lokareita ja  tukin uittoa, intiaaneja. Rekeä vetävät niin Rantanplan kuin Daltonitkin.

Daltonit vauhdissa 1962
Daltonit pakenevat ja Lucky Luke tuo heidät takaisin vankilaan, mutta kaikki vangit on armahdettu. Daltonit suuntaavat apassi-alueille, mutta jälleen kerran eivät pysy kaidalla polulla.

Daltonit tekevät parannuksen (1964), Daltonit päästetään kuukauden koevapauteen. Maineestaan huolimatta nelikko käyttäytyy siivosti. Muut konnat Tortilla Gulchissa käyttävät Daltonien kiltteyttä hyväkseen, lisäksi on valedaltonien ryöstökopla. Kaikki kuitenkin selviää, mutta Daltonit ovat laskeneet kuukauden päiviä helmikuun kalenterista, ei maaliskuun. He aloittavat normaalin elämän muutaman päivän liian aikaisin.

Serenadi neljälle Daltonille (1966). Daltonit siirretään vankilaan Meksikon rajalle, josta nelikko karkaa Meksikoon. Lucky Luke saa "hakea" heidät yhdessä Rantanplanin kanssa. Albumi keskittyy "meksikolaisuuteen", hyvä albumi, muta ei tuo Daltoneista "mitään uutta".

Daltonin veljekset (1968) ilmestyi siis myös 1960-luvulla alkukielellä.

Daltonin muori (1971). Daltonin muori asuu Cactus junctionissa. Hän on harmiton mummo, joka harrastaa leikkiryöstöjä. Tilanne muuttuu, kun  Daltonit sytyttävät tulipalon vankilassa ja pakenevat muorin tyköön. Joe pakenee Rantanplaniin kytkettynä. Sekä Muori että Joe muoriksi pukeutuneena tekevät rikoksia. Lucky Luke pidättää nelikon, mutta Muori jää vapaaksi.
Daltonin veljesten äidin nimi oli muuten oikeasti Adeline.


RAN-TAN-PLAN saa perinnön (1974) on hyvin hauska ja loistava Lucky Luke -albumi. Oggie Svensson testamentin mukaan vankilakoira Rantanplan perii hänen omaisuutensa kaivokset, liikeyritykset ja kiinteistöt Nevadan Virginia Cityn kiinalaiskortteleissa ja yhden hotellin. Svenssonin rahat menevät Joe Daltonille, jos Rantanplan kuolee. Nothing Gulchista haetaan Lucky Luke saattamaan ja suojelemaan Rantanplania. Daltonit lähtevät perään. He piiloutuvat kiinalaiskortteliin. Rantanplan asuu sviitissä ja on hyvä työnantaja, mutta pakenee ja nälissään syö kärpässienen ja kokee hallusinaatioita. Rantanplan tokenee, kuten koko tilannekin, sillä Oggie Svensson tulee kaupunkiin. Monin tavoin erilainen ja hyvä albumi, jossa on lakimieshuumoria. Testamentin toimeenpanija on J S Chester Chester, Chester, Chester & Chesterin asianajotoimistosta. Albumissa vilahtaa myös kirjailija Mark Twain, joka on kirjan liitetekstin mukaan asunut myös Virginia Cityssä.

Daltonit pääsevät hoitoon (1978) on myös erinomainen albumi, jonka on muuten kääntänyt suomeksi Jukka Kemppinen. Albumeja on suomentanut moni eri kääntäjä. Euroopasta tulee professori Otto von Himbeergeist, jonka teorian mukaan rikollisuus johtuu varhaislapsuuden traumoista. Kirjan huumori kumpuaa ihmisten lapsuuden avautumisesta, vankilanjohtaja on ottanut kärpäsiä ja lintuja kiinni, pankinjohtajalle ei ollut annettu säästöpossua. Myös Daltonit muistelevat ryöstöjen täyttämää lapsuuttaan  ja Averell syötyjä ruokia. Rantanplankin muistelee lapsuuttaan. Lucky Luke hermostuu professorin asehuomioista ja Lucky Luke mottaa ensimmäistä kyselijää. Tämäkin albumi esittää Daltonit inhimillisinä eikä vain ohuina karikatyyreinä.

Daisy Town on Lucky Luke albumi, joka on tehty filmin perusteella, albumi lienee julkaistu 1983, filmi 1971. Daisy Town perustetaan, kaupunki kasvaa ja lännen meininkiä esitellään. Lucky Luke kohtaa vankilasta karanneet Daltonit. Tässä albumissa ei ole Rantanplania, eikä Jolly Jumper puhu. Muuten albumi tiivistää Lucky Luke -genren loistavasti. Tässä on vankkurikaravaani, intiaaneja, ratsuväki, kapakkatappeluja, hautausurakoitsijat, vaalit ja lopussa alkaa kultaryntäys.

Ballaadi Daltoneista, on suomennettuna albumissa Lucky Luke 1980
Siinä Daltonit pakenevat vankilasta, ja juoni menee tuttuja latuja. Albumissa on lyhyet jutut Daltonit rautateillä sekä ensimmäinen rautatieonnettomuus. Se on piirretty lisä albumiin "Il etait une fois les Belges", (En osaa suomentaa, mutta google kääntää sen Olipa kerran belgialaiset) siinä juna saapuu Brysselliin ensimmäistä kertaa. Daltonit vohkivat junasta rahat, ja Lucky Luke pidättää heidät ja sanoo, että Belgian rahat eivät käy Texasissa.

Daltonit etsivät aarretta (1980)  minulla Egmontin kustantama, albumi, aiemmat ovat olleet Otavan painamia, tämä on ensimmäinen Dalton-tarina, joka on vain Morriksen tekemä. Daltonit pakenevat, ja etsivät aarretta. Albumissa on pääjuonena rikollinen lainvartija, joka on piilottanut vankilaan laittoman huvittelukeskuksen peliluolineen, saluunoineen ja tanssityttöineen.

Nitroglyserini (1987) albumissa tehdään rautatie maaosan poikki. Kaksi yhtiötä saavat urakan puoliksi eli juoni on kuten teoksessa  Kiskot yli preerian eli rautatien rakennus annetaan kahdelle yhtiölle. Sabotaasia siis esiintyy. Daltonit pääsevät karkuun ja nappaavat nitroglyseriinit, luulevat että kultaa on nitrossa. Sangen tavanomainen tarina.

Pikalinja Villiin länteen (1988), Pony Express -yhtiö haluaa kuljettaa postin Atlantilta Tyynellemerelle kymmenessä päivässä. Pituus on teoksen mukaan 1940 mailia eli 2961 km. Pony Express aloitti 3.4.1860, ja toiminta loppui jo lokakuussa 1861 johtuen lennättimestä. Albumi on hyvä ja siinä on postinkuljettajien rekrytointia, koulutusta ja postinkuljetusta.

Daltonit häissä (1993) on varsin yllätyksetön kirja, Daltonit karkaavat tavan mukaan ja toimitetaan vankilaan. Kukaan päähenkilöistä ei astele alttarille.

Lucky Luke -albumi Lännen legenda, (2001),  on varsin hyvä tarina. Villin lännen sankareita näytellään (eli näyttelijä esittää sankaria) suurissa yleisötilaisuuksissa, Daltonit karkaavat vankilasta esiintyäkseen itsenään. Morris on piirtänyt kuvat ja tekstit ovat P. Nordmannin.  

Katsoin MTV3:lta tammikuisena sunnuntai-aamuna Daltonien seikkailuja, siinä Daltonit olivat vankilassa, jossa myös Rantanplan oli, Lucky Lukea ei näkynyt. Daltonit ovat säilyttäneet hahmonsa ja luonteensa tv-sarjassa.

Morrisin albumeissa Daltonit ja Lucky Luke ovat hyvin pysyviä hahmoja, ulkonäkö eikä luonne sanottavasti muutu. Daltonit pitävät yhtä. Joe on älykkäin, mutta silkka raivo saa hermot pettämään. Averell ajattelee vain ruokaa, on hyväntahtoisin ja tyhmin. Joskus kylläkin Averellilla leikkaa.

Parhaissa Dalton-albumeissa Daltoneissa ilmenee inhimillisiä tunteita. Daltonin muorissa ja Daltonit pääsevät hoitoon albumeissa veljekset muistelevat "onnellista" lapsuuttaan. Daltonin veljekset -albumissa Joe on rakastunut, kuten Williamkin, ja mustasukkaisuus riivaa molempia, joka johtaa välien selvittelyyn. William on sangen vahingoniloinen, kun häät keskeytyvät.

Tämä kuuluu laajana osana Suketuksen #pojatlukemaan -haasteeseen, keväällä olen julkaissut Jules Verneä, ja tulee Ilkka Remestä, Asterixia, ja paljon muuta, mitä poika voisi lukea, ja tämä poika lukeekin, sillä olen näitä Lucky Lukeja pikku poikana lukenut ja minulla on albumeja edelleen nippukaupalla. Daltonin serkuksia ei ollut, sen lainasin kirjastosta kuten Joss Jamoninkin, ja Daltonin veljekset ja Lainsuojattomat ostin huuto.netistä.