sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Simone Buchholz: Hotel Cartagena

 


Simone Buchholz: Hotel Cartagena, 2022, suomentanut Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2022, sivumäärä 281.

Saksalaisen Simone Buchholzin dekkari Hotel Cartagena jatkaa Hamburg Noir -sarjaa. Vuonna 1984 nuori Henning Garbarek haahuilee Sankt Paulissa, ja matkustaa sattuman oikusta Kolumbiaan, jonne kotoutuu. Saksankielen taitoisena hänet palkataan "erään tuotteen" vientiin Hampuriin. Valkoista pulveria virtaa Hampuriin, ja rahaa Kolumbiaan.

Hampurissa nykyhetkessä vietetään Georg Fallerin syntymäpäiviä baarissa, jossa on miltei koko syyttäjä Chastity Rileyn lähipiiri on mukana. Juhlat keskeytyvät kahdentoista raskaasti aseistautuneen miehen tulemiseen, alkaa kaappausdraama.

Keitä miehet ovat, ja miksi otetaan panttivankeja? Tarinaa pitää keriä Henningin seikkailuista. Miten käy Chastitylle ja hänen miehilleen?

Hotel Cartagena -dekkarin pääpaino on Henning Garbarekin tarinassa, ja hänen karvaista kokemuksistaan kumpuaa kosto, mutta hän ei ole ainoa, joka kostaa. Garbarek, vaikka vain avusti saksankielentaitoisena kokaiinin myyntiä, joutui maksamaan todella ison hinnan toimistaan. 

Hampurissa suljetussa tilassa vankeina ovat Fallerin 65-vuotispäivää juhlistamassa Carla, Rocco, Anne Stanislawski, Chastity Riley,  ja Chastityn miesystävät oikean kätensä menettänyt Bülent Inceman, ja Klatche.  Chastityyn kovin ihastunut Ivo Stepanec on ulkopuolella ja on päättänyt pelastaa Chastityn.  Buchholz nostaa tässäkin dekkarissa esille ökyrikkaiden porsasteluja. Rikkaan perheen vesa harrastaa alakoulusta asti kiusaamista, nöyryyttämistä, jotka pahenevat vuosi vuodelta.

Upea erilainen dekkari Hotel Cartagena tihkuu nöyryytyksen karvaita kyyneleitä sekä koston ja vihan leimahduksia. Sarja jatkuu vielä River Clyde -dekkarilla, jossa Riley "kohtaa" demoninsa Skotlannissa.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja .

1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019. suomennettu vuonna 2022
10. River Clyde 2021.

perjantai 28. lokakuuta 2022

Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

 


Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen, alkuteos Välkommen till Evigheten 2022, suomentanut Sari Kumpulainen, sivumäärä 457.

Kirja alkaa tyrmäävästi: kustannustoimittaja Lykke Andersen on pidätetty murhasta ja teljetään tutkintavankilaan. Hän ei halua luokseen puolustusasianajajaa vaan poliisi Manfred Olssonin, joka tutki kahdeksan vuotta sitten Andersenien luona tapahtunutta murhaa. Kerronta on grebemäistä, eli lukija ei saa tiedä, mistä Lykkeä epäillään ja mitä hän on tehnyt, vaan pöyhitään todella pitkään menneitä. Lykke Andersenilla oli onnellinen ydinperhe, menestyvä kirjailijamies Gabriel, kaksoset David ja Harry ja Lykkellä itsellään ura kustannustoimittajana, hulppea kotitila Ikuisuus jonne paha luikertelee.

Grebe vie tarinaa eteenpäin eri aikatasoissa.

En paljasta murhajuonta, mutta Andersenien tarinan rinnalla Grebe kertoo Manfred Olssonin avioerosta, suhteesta kollega Pirjo Lundquistiin ja siitä kuinka hän tapasi tulevan vaimonsa Afsanehin. Kirjassa myöskin ilmenee, miten parin tytär Nadia selvisi traagisesta onnettomuudestaan. 

Teoksessa on lisäksi heittoja kustannusalasta. Gabriel  on tuonut rahaa Forss & Stierna -kustantamolle Muistikuvia -kirjasarjallaan, joka kertoi Sivistä ja Helenestä. Joidenkin kirjailijoiden teokset kuluttavat rahaa ja osan on vaikea pysyä aikatauluissaan, osaa auttavat kustannustoimittajat. Lisäksi on muita kyynisempiä huomioita. Myös äänikirjasta formaattina puhutaan moneen otteeseen.

Teoksessa mainitaan suomalainen Märta Tikkanen, sekä suomalaistaustainen nainen joka puhui laulavaa muuminruotsia. Kaksosista David lukee Steinbeckin Eedenistä itään, missä on myös kaksoset. 

Camilla Greben trilleri Ajasta ikuisuuteen syöksee koko ydinperheen kiirastuleen.

****
Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi.
Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta
Lemmikki 
Lisäksi hän on julkaissut dekkarin Veteen piirretty viiva
Grebe julkaisi siskonsa Åsa Träffin kanssa Siri Bergman - sarjan, jonka ensimmäinen osa on Levoton mieli 
Grebe kirjoittaa usein ydinperheen hajoamisesta, halusta perheeseen, ja lapset liittyvät usein kuvioon.

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni kuudes kirja

 


Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kuudes kirja, alkuteos Min kamp sjette bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like,  Sivumäärä 1216 sivua.

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni,  on jo päättöosassa. Kirja alkaa vuodesta 2009, kun Knausgårdin Taisteluni kirjasarjan ensimmäistä osaa ollaan julkaisemassa. Knausgård hoitaa lapsiaan, ja kotona on hyvä tunnelma. Haastattelut jännittävät, ja mitä läheiset, joille kirja on lähetetty postissa, reagoivat kirjaan. 

Ensimmäinen palaute on ahdistava ja aggressiivinen, se on Gunnar-sedältä. Ykköskirjassa puhutaan isästä ja tuodaan  esille, että isä herätti pelkoa, ja myöhemmällä iällä isä erosi, alkoholisoitui ja kuoli. Setä syyttää Karl Ovea perheen maineen pilaamisesta, ja siitä, että äitiä ei ole moitittu. Setä uhkaa oikeusjutulla, ja kertoo toivovansa, että äiti toimittaisi pojan hoitoon. Tämän asian ympärillä pyöritään. Kirjailja saa entiseltä vaimolta, ja veljeltä julkaisuluvan, mutta oikeustoimien pelossa poistaa jotain romaanista, eikä kirjaa lainkaan isänsä nimeä, ja vaihtaa eräitä muita nimiä. Palautteen saaminen tapahtuu Malmössä, missä kirjailija hoitaa kolmea lastaan yhdessä vaimonsa kanssa. Heillä on vierailulla Geir ja Christina, ja heidän poikansa Njaal. Kirjassa käsitellään paljon myös Karl Oven avioliittoa, ja vaimoa, ja tämän äitiä, josta itse en aio kirjoittaa, mutta sitä on kirjassa.

Taisteluni kuudes kirja, joka sisältää osat 8 ja 9 on miltei ehtymätön aitta, josta pursuaa asiaa ja missä on piilossa paljon helmiä. Tekstivirrassa asioihin voidaan palata yhä uudelleen, ehkä toisesta kulmasta, varsinkin  isän kuolemaan ja viimeisiin vuosiin yhä uudestaan  pistäydytään. Aivan loppuvaiheessa mainitaan isän nimikin, usea on jättänyt kirjan jo aiemmin kesken. 

Kirja kattaa noin kaksi vuotta ja päättyy vuoteen 2011. Ajanjakso muuttaa kirjailijan elämän tuntemattomuudesta kuuluisaksi jopa julkkikseksi. Koska kirjassa tarkastellaam kirjalijan lapsuuden perhettä, molempia aviovaimoja, niin kiinnostus on valtava, eikä kaikki huomio ole miellyttävää.

Kirjan keskiosissa Knausgård alkaa pohtia Shakespearen Hamletin ongelmia. Ollako vai eikö olla on -olemassaolon pohdintaa, Hamletin isä kuolee, setä on hänet  tappanut, ja äiti on pettänyt myös Hamletin. Hamlet  päättää päivänsä näytelmässä. Knausgård analysoi myös James Joycen Odysseusta, Leopold Bloom kuvittelee olevansa Stephen Dedaluksen isä, ja he vertautuvat Odysseukseen ja Telemakhokseen.

Knut Hamsunia (1859 -1952) myös käsitellään. Vuoden 1920 nobelisti oli köyhistä oloista, ja esikoisromaani Nälkä käsittelee köyhyyttä. Knut Hamsunilla  oli natsisympatioita ja kaiketi tapasikin Hitlerin (lähde). Knausgård pohtii paljon myös Paul Celanin (1920 - 1970) runoja, ja Kuoleman fuugaa. Knausgårdin mukaan on mahdotonta sanoittaa tai edes kuvata holokaustia, joka on niin käsittämätön pahuuden osoitus. Knausgård on löytänyt isän tavaroista "natsineulan" ja isosisän tavaroista Hitlerin Taisteluni -kirjan. Ne ovat Karl Ovelle ratkaisemattomia mysteerejä. Hän on saanut koulussa natsitietotta historian tunneilla, ja sarjakuvista. Knausgärd uhraa satoja sivuja Hitlerin varhaisvaiheisiin, Hitlerin Taisteluni-kirjan analysointiin ja holokaustin pohtimiseen. Adolf Hitlerin  Taisteluni -kirja  ei ole kovinkaan "rehellinen" nuoruuden kuvaus, joskin päätiedot isän ja äidin kuolemasta pitävät paikkaansa. Netissä (lähde) olevan listauksen mukaan tässä romaanissa sana Hitler mainitaan 625 kertaa, mein kampf 112 kertaa, isä-sana mainitaan 137 kertaa. Hitlerin elämänvaiheiden välissä Knausgård käsittelee Mooseksen kirjoja Kainia ja Abelia ja pohtii, miksi holokausti oli mahdollinen. Kaikki pidettiin salassa, esimerkiksi Treblinkassa. Laitos oli pieni, ja juutalaiset tapettiin heti, ja ruumiit hävitetiin. Tälle ei ollut näkijöitä, tästä ei kirjoitettu, eikä tähän ollut "kieltä". Knausgårdin mielestä holokaustista puhuminen on jollakin tavalla tabu, eli vain tietyt ihmiset voivat puhua siitä. Hän etsii Hitlerin kirjasta, lapsuudesta, ja poliitikasta motiiveja tuhontaan. Tekstissä on varmasti oikeita huomioita, mutta lopullisia vastauksia ei kenellekään ole. Hitlerin politiikka oli järjestelmällistä, hän nimesi juutalaiset syyllisiksi erilaisiin ilmiöihin, lisäksi kansalaisuus poistettiin ja mahdollisuus toimia tietyissä ammateissa. Heidät eristettiin, koottiin ja tuhottiin. Knausgård pohtii nimiä. Tuhoajat ovat jääneet historiaan, heidät tunnetaan heillä on nimet, uhrit ovat nimettömiä.

Knausgård pohti yleisemminkin nimeä ja sen merkitystä. Nimi on tärkeä ihmiselle, se erottaa ihmisen muista. "Ihmisen tärkein tarve aineellisten tarpeiden lisäksi on tulla nähdyksi. Kun ihmistä ei nähdä, hän ei ole kukaan." s. 418. "Nimi on läheisesti sidoksissa siihen mikä on omaamme, niin, se on niin tiiviisti nivoutunut omaan identiteettimme, että ihminen ajattelee nimeä omanaan, vaikka sitä ei ole hänelle sen takia annettukaan" ss. 417-418.

Mitään yhteenvetoa ei tehdä, mutta kirjailijan, Hitlerin ja Hamletin isä kuoli. Knausgård huomioi myös Utøyan verilöylyä 2011 (tavalla, joka sekään ei miellyttänyt kaikkia?)

Kirjallisuudesta nousee aika ajoon esiin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jonka nimeä kirjailijana pitää nerokkaana. Cervantesin Don Quijote, saa useamman huomion, kuten  Oidipus, kuten yllättäen Mustanaamio. Käsitellään myös Taikavuorta, josta Knausgård nostaa esiin miljöön ja sen, kuinka hyvin päähenkilön nimi (Hans Castorp) on valittu. Kirjassa viitataan paljon norjalaisiin kirjailijoihin, joita en ole lukenut mutta myös kirjoihin Pimeyden sydän, Moby Dick. Kafkaa käsitellään jonkin verran ja Oikeusjuttua, jossa päähenkilöä ei nimetä tarkasti, hän on Josef K.

Kirjassa ilmenee myös kirjailijan kurinalaisuus, hän herää kello 4 ja kirjoittaa kunnes muu perhe herää. Koska hänen ystävänsä ei saa teosta Bagdad Indigo julkaistua, hän perustaa kustantamon, joka on vieläkin voimissaan (täällä)

Lopussa kirjalliset asiat oikenevat. Karl Ove saa dokumentin, joka osoittaa, ettei ole valehdellut isänsä kuoleman yksityiskohdista, kuten setä on kirjan mukaan väittänyt. Isän kuolemaan palataan. Karl Ove kirjoittaa, että hän pelkäsi ja vihasi isää, mutta myös rakasti.

Teoksesta voisi kirjoittaa jättipostauksen, mutta jätän tämän runsassisältöisen vilja-aitan jokaisen itse läpikäytäväksi ja oivallettavaksi.

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Karl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä, ja romaanisarjan julkaisusta, sekä isän kuolemasta.

perjantai 21. lokakuuta 2022

Reijo Mäki: Tolvana

 


Reijo Mäki: Tolvana, Otava 2019, sivumäärä 460.

Reijo Mäen kolmaskymmenes Jussi Vares -seikkailu Tolvana koostuu totutusti monesta juonilangasta. Pääjuoneen on ympätty venäläisten tiedustelutoimintaa Suomessa ja Turun saaristossa. 

Turussa Paavo Härkmeri pyörittää venäläisten kanssa KHL-joukkue Tolvanat HC:tä. Jussi Vareksen kanssa Uudessa Apteekissa roikkuu joukkueen entinen molari Rolex Takalo. Härkmeri palkkaa Jussin varjostustehtäviin. Jussi varjostaa Härkmeren laskuun eri ihmisiä, käy juottoloissa ja piehtaroi Härkmeren tyttöystävän kanssa.

Jussin vanha tyttöystävä Janatuinen ensimmäisestä Moukanpeli tarinasta on suorittamassa kostoa yhdelle venäläiselle, jonka hän houkuttelee paikalle. Tämän lisäksi juoneen on ympätty koomikko Konsta Mikkosen kuviot ja venäläisen Ondrei Oleniuksen urahaaveet.

Kirjan pitäisi olla hyytävä, hyvä ja hauska, mutta minusta se ei ole niistä mitään, se on tasapaksu, tylsä ja tyhjänpäiväinen. Ongelma on että (oletettujen) venäläisten toiminta on upotettu perusvarekseen. Se ei minusta toimi, aika ja todellisuus nyt ovat ajaneet tämän ohi.  Kirjaa olisi minusta pitänyt karsia rankasti jo ilmestyessään.

Tässä lopuksi kuva Paraisilta eräältä kalliolta, ja kuvassa Nauvon lossit. Saaristossa on kapeita väyliä. Suomessa ei kannata nukkua Ruususen unta enää koskaan.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Flea: Happoa lapsille

 


Flea: Happoa lapsille, muistelmat,  alkuteos: Acid for the Children suomentanut Sirje Niitepöld ja Ari Väntänen, LIKE  2020, sivumäärä 400.

Flea on Red Hot Chili Peppersin basisti ja tämän kirjan myötä myös elämäkertakirjailija. Flea syntyi  tasan 60 vuotta sitten 16.10.1962  Australiassa. Australiassa siksi, että Flean isoäiti Muriel lähti 1920 laivalla Englannista Australiaan sydänsurujen vuoksi. Murielin tytär oli Flean äiti, joka meni naimisiin Mick Balzaryn kanssa. Flea pitää isästään, mutta kertoo pelännensä tätä. Mick-isä on ahkera ja kiltti, toisaalta viinaan menevä ja ilkeä. Isä tekee paljon töitä ja vihaa laiskottelua, eli täydellinen prototyyppi tuon ajan aikuisesta. Perhe muuttaa New Yorkiin, mutta avioliitto päättyy eroon, ja äiti ja lapset jäävät Amerikkaan, ja perheeseen ilmestyy isäpuoli jazzbasisti Walter Urban, jota Flea kuvaa boheemiksi sekopääksi. Flea käy koulua, ja alkaa hengata kaverien kanssa pöllien tavaraa, skeittaillen, tupakan lisäksi palaa muukin päihde sätkässä. Iso käänne tapahtuu Fairfixin High Schoolissa, jossa Flea tapaa ensin Anthony Kiediksen (s.1962), ja sitten Hillel Slovakin (1962 - 1988). Kiediksen kanssa Flea on muodostanut Red Hot Chili Peppersin tukirangan, mutta tuolloin Hillel Slovakilla oli bändi, jossa soitti kitaraa. Hillel Slovak kuoli huumeisiin 1988, ja hänen kohdallaan Flea kertoo tragedian jo Hillelin "esittelyssä". Hillel pyytää Fleaa basistiksi bändiinsä Anthymiin. Flea ei ole soittanut bassoa (vaan trumpettia), mutta Hillel näyttää miten bassoa "näppäillään". Flea kokee basson omakseen ja alkaa ahmia rock-levyjä ja ottaa soittimen haltuun.

Tämän jälkeen alkaa kirjan nimen mukainen "happoa lapsille" -osuus. Flea kertoo omasta, ja kaverien huumeiden käytöstä. Flea kirjoittaa, että on ollut päihteettä 26 vuotta.

Teoksen loppuosissa Flea lupaa jatkoa näille muistelmille. 

Tiivistän uudestaan musiikillisen jatkumon. Anthony, Flea, Hillel, sekä Jack Irons (s. 1962) perustivat bändin, josta sittemmin tuli Red Hot Chili Peppers.  Jack Irons soitti rumpuja, mutta erosi bändistä ilmeisesti Hillelin kuoleman vuoksi, tai sen aiheuttaman järkytyksen takia. Rumpuja soittaa nykyisin Chad Smith ja kitaristina on tällä hetkellä John Frusciante. Ennen sitä Flea valmistui yhdessä muiden kanssa Fairfixista, ja teki hanttihommia, ja iltaisin treenattiin, ja "happoiltiin", lopulta  Tony Flow and the Miraculously Majestic Masters of Mayhem, sai ensimmäisen keikkansa ja nimikin pian vaihdettiin Red Hot Chili Peppersiksi. 

Flean kirjoitustyyli vaikuttaa rehelliseltä, mutta kirjaa olisi voinut tiivistää. Näiden muistelmakirjojen anti on valokuvat, tässä on lapsuuskuvia, kuvia perheestä, kavereista, Anthonysta, Hillelista ja Fleasta ja myös isoäiti Murielista Australian keikalla 1993. 

Red Hot Chili Peppers on loistoyhtye, jolla on koskettavia kappaleita. Poikia yhdisti samanhenkisyys, ja he kaikki olivat rikkinäisistä perheistä. Anthony ja Flea jatkoivat vaikeuksista huolimatta. Bändi on edelleen kasassa. Frusciante on ollut bändissä 1988-1992, 1998 - 2006, ja nyt 2019:sta alkaen. Red Hot Chili Peppersin taipaleesta (tai siitä kertovasta kirjasta) olen blogannut täällä

Flea täyttää tänään 60 vuotta. Bändin olen nähnyt kahdesti livenä, ja omistan yhtyeen CD-levyt.

•••

Kirjoja, joita Flea sanoo lukeneensa: J. R. R. Tolkienin Hobitti, Ihmemaa Oz ja Kurt Vonnegutin tuotanto, mm. Teurastamo 5.

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Rabindranath Tagore: Puutarhuri

 

Rabindranath Tagore: Puutarhuri, Basam Books 2020, sivumäärä 183.

Intialainen Rabindranath Tagore (1861 - 1941) oli ensimmäinen aasialainen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, tämä tapahtui  vuonna 1913. 

Hannele Pohjanmies on kääntänyt tämän Puutarhuri -teoksen runot, ja kirjoittanut hyvän saateluvun. Rabindranath Tagore oli Suomessa jonkin verran tunnettu saadessaan palkinnon, ja Puutarhuri -kokoelma julkaistiin pian palkinnon jälkeen 1913:n joulukuussa kiireessä ja vajavaisena. Kääntäjä oli Eino Leino, joka ei Pohjanmiehen mukaan osannut englantia. Pohjanmies aprikoi  että L. Onerva olisi esikääntänyt runot. Osa runoista puuttui ja osa oli kiireessä kääntynyt väärin. Nyt Puutarhuri-kokoelma on kokonaan käännetty uudestaan.

Puutarhurissa on 85 runoa, lisäksi on 4 muuta runoa eri kokoelmista, mutta samoilla teemoilla: rakkaus, perhe-elämä, välittäminen ja henkiset arvot.

Avaus-runossa (runot ovat nimettömiä ja numeroitu, tämä on Runo 1) palvelija pyytää kuningattaren puutarhuriksi.  Palvelija lupaa pitää ruohon pehmeänä polulla, antaa vauhtia keinussa, lisäksi hän kertoo, että hoidon vuoksi kukkaset kukkivat ja tuoksuvat. Kuningatar suostuu palvelijan pyyntöön.

Tagoren runoissa ihmiset saapuvat talolle, jossa on yleensä rakastettu. Runoissa elämä soljuu ja runoissa on rauhaisa tunnelma, vaikka välillä kiiruhdetaan.

Runo 11 ja sen ensimmäinen säkeistö: 
"Tule sellaisena kuin olet, älä hukkaa aikaa peilipöydän luona!"
Jos palmikkosi on auki, jos ei jakaus ole aivan suora,
jos puseron nauhoja ole solmittu, älä piittaa siitä.
Tule sellaisena kuin olet, älä hukkaa aikaa peilipöydän luona!
"

Runossa kehotus Tule, on toistuva, myös "Tule sellaisena kuin olet, älä hukkaa aikaa peilipöydän luona!" on neljä kertaa.

Runossa 16:
 "Käsi tarttuu käteen, katse tavoittaa katseen: näin alkaa sydäntemme tarina... 
runossa on neljä säkeistöä, ja kaikki päättyvät: "Meidän rakkautemme on yksinkertainen kuin laulu".

Runossa 30  joka alkaa "Olet iltapilvi unelmieni taivaalla", kaikki säkeistöt päättyvät "Sinä olet iäti minun, yksinäisten unelmieni valtiatar!"

Muutenkin Tagore käyttää toistoa, kuten runossa 23 "Täytä ruukkusi ja tule kotiin". 

Runon 15 ensimmäinen säkeistö:
"Loikin niin kuin myskikauris metsän varjoissa, kun
oma tuoksu on saanut sen pään sekaisin
   On yö keskellä toukokuuta ja tuulee etelästä päin.
   Olen eksyksissä ja harhailen, etsin jotakin, mitä
en voi saada, ja saan jotakin, mitä en edes etsi
".

Tästä runosta on kirjassa Tagoren pidempikin versio, joka alkaa
Niin kuin myskikauris,
hullaanut omasta tuoksustaan ...
Säkeistö päättyy
Se mitä saan, 
sitä en haluakaan 

Tagoren Puutarhuri -runoteos on loistava, tämä bloggaus on vain valju varjo siitä.

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Martin Beck: Mies parvekkeella Martin Beck #3



Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies parvekkeella (Martin Beck #3), alkuteos Mannen på balkongen 1967, suomentanut Margit Salmenoja, WSOY 2021, sivumäärä 225.

Martin Beck -sarjan kolmas osa Mies parvekkeella oli läpimurtoteos sarjassa. Teos alkaa, kun mies tarkkailee lapsia parvekkeelta. Poliisilaitoksella selvitetään röyhkeitä toriryöstöjä. Poliisitiimissä on aloittanut Gunvald Larsson (s. 5.1.1944), miehellä on pituutta 192 cm ja painoa 98 kg. Hän vastaanottaa 2.6.1967 puhelun, jossa vanha nainen soittaa miehestä, joka tiirailee parvekkeelta. (Nainen tiirailee miestä puolestaan kiikareillaan). Larsson toivottaa hyvää jatkoa, ja paiskaa puhelimen kiinni. Beck valehtelee vaimolleen lähtevänsä Motalaan tutkimuksiin, todellisuudessa hän meni kalastamaan poliisikollega Ahlbergin kanssa tosin Motalaan (ensimmäisen dekkarin Roseanna näyttämö).

Kesäkuun yhdeksäntenä päivä tapahtuu ensin raaka toriryöstö, jossa vanha nainen nuijitaan ja viedään päivän kassarahat. Pian kateissa ollut kahdeksan ja puolivuotias Eva löydetään surmattuna lähistöltä. Myöhemmin toinen pikkutyttö löydetään samalla tavalla surmattuna.

Tämä on rankka dekkari, mutta äärimmäisen hyvä. Tämän dekkarin näkökulma on poliisin näkökulma. Poliisi satsaa kaiken tutkimuksiin. Tutkinnalle on niukalti lähtökohtia, mutta saamalla vihjeen puistoryöstäjästä, hänet saadaan kiinni. Miestä kuulustellaan, kunnes vakuututaan hänen syyttömyydestään murhaan. Mies antaa kuvauksia torilla tapamistaan henkilöistä. Murhaajan henkilöllisyyden selvittäminen ja kiinnisaanti on pitkällinen eikä helppo prosessi. Kirjan loppuosa on piinaavaa.

Mies parvekkeella on Nordic-noirin dekkarin uran uurtajia.

Martin Beck -sarja taustoittaa poliiseja, ja heidän suhteitaan. Tämä eroaa paljon klassisen dekkarin staattisista ja pintapuolisista suhteista (Sherlock Holmes, Neiti Marple ja Hercule Poirot sekä Peter Wimsey). Martin Beckin (s. 25.9.1922)  tytär "Lillan" eli Ingrid on 16-vuotias. Vaimo Inga on suhteen nalkuttava besser-wisser. Beck osaa vuorosanat ulkoa, ja salaa vaimoltaan taksin käytön, ja kalareissun. Beck ei tunnu saavan kotoa mitään positiivista vastakaikua. Hän on omistautunut työlleen, joka luonnollisesti on kypsyttänyt vaimon.

Lennart Kollbergin vaimo Gun on raskaana. Kollberg on hyvin herkkä ja älykäs, joka pohtii toiminnan eettisyyttä. Kollberg on Ruotsin parhaita rikostutkijoita.

Dekkari on hyvin moderni, mutta  kuitenkin siinä on entistä maailmaa, kuten puhelinluettelo ja lankaliittymät. Metrossa on paperiliput. Metroasemilla on valokuva-automaatit. Niihin liittyy ikävä piirre, alaikäiset tytöt kuvaavat kehonosiaan, ja myyvät kuvia, jotta saisivat ostettua huumeita. Huumeongelmista on paljonkin tarinaa. 

Ajankuva: Ruotsi valmistauu siirtymään oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

*****

Ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat  Martin Beck -hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975. 

Jo Nesbø on kirjoittanut tähän osaan alkusanat, ja kertoo, että kirjan rikos (tai sen esikuva), eli kahden lapsen murha oli tapahtunut 1963 Tukholmassa. Nesbø analysoi muutenkin Sjöwallin ja Wahlöön merkitystä koko dekkarigenrelle. Sarja oli niin merkittävä, että se vaikutti kaikkiin seuraajiin, oli itse kirjailija lukenut Beckejä tai ei, suuren yleisön odotukset muodostuvat aiempien kirjailijoiden pohjalta. Martin Beck -sarja oli lähtölaukaus Nordic Noirille, jota minusta myös Nesbo edustaa (tässä bloggaus Lepakkomies)

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Elias Canetti: Marrakesin ääniä

 



Elias Canetti: Marrakesin ääniä, merkintöjä matkan jälkeen alkuteos: Die Stimmen von Marrakesch Aufzeighnungen nach einer Reise, 1967, suomentanut Esa Adrian, Tammi 1978, sivumäärä 119.

Vuoden 1981 kirjallisuuden nobelisti Elias Canetti (1905 - 1994) oli todellinen multikansalainen, Bulgariassa syntynyt spanioli, saksaksi kirjoittanut britti oli kemian tohtori, mutta tunnettu kirjailijana. Canetti asui Saksassa, Sveitsissä, ja opiskeli kemiaa Sveitsissä Zurichissä.

Marrakesin ääniä on Canettin tunnelmakirja Marokon matkalta. Kirja koostuu tuokiokuvista, joista heijastuu ihmisten elämän ilo ja rikkaus, vaikka paljon kuvataan kerjäläisiä, rampoja ja sokeita. Kirja on täynnä auringon valoa, ääniä ja tuoksuja. Kirjan pauloissa Paula on blogannut kirjasta täällä.

Vaikka kirja on kaunis, siinä on paljon rumia asioita, jotka kuitenkin kuuluvat tai kuuluivat elämään Marokossa. Canetti aloittaa erämaan laivoista eli kameleista, joita myös myydään lihan takia, ja Canetti kuvaa kamelin teurastusta, kirjassa se tapahtuu viiltämällä kaulavaltimo poikki. Kameleiden kanssa on miehiä sinisissä asuissaan. Vaatteista on jäänyt ihoon sinistä väriä. Canetilla on myös huomioita aasin kiimasta, joka silläkin voittaa muut vietit.

Canetti kuvaa myös kerjäläisiä, ja hullua naista, ainoaa, joka katsoo häntä ilman huntua, mutta ristikon takaa. Marrakesin torilla käydään tauotonta kaupankäyntiä, jossa eurooppalainen ei osaa pitää puoliaan, tavarasta tingitään ja tingitään, kunnes tavara ja rahat vaihtavat omistajaa. Torilla on värikästä, äänekästä, ja erilaiset tuoksut sekoittuvat toisiinsa.

Kaupungin talot ovat tasakattoisia: "Mutta voi myös nousta katolle ja nähdä kaupungin kaiki tasakatot kerralla. Vaikutelma on tasainen, kaikki näyttää rakentuvan suurpiirteisistä askelmista .... Atlasvuoret säihkyvät lähellä ja niitä luulisi Alppien ketjuksi, ellei niiden valo olisi kirkkaampi ja ellei niiden ja kaupungin välissä olisi niin paljon palmuja". s.32 

Canetti vaeltaa ympäriinsä ja menee portista mellahiin, ja käy karulla hautausmaalla. Hän tapaa perheen, joka haluaa häneltä suosituksia, sillä ilman amerikkalaiset eivät anna työtä. Tätä suositusasiaa käsitellään koko kirjan jälkipuolisko. Canetti saa paperin aikaiseksi, mutta auttaako se, jää lukijan arvailtavaksi, eikä Canettikaan sitä varmaankaan saa selville. Turisti on vain käymässä. 

Elias Canetin Elämäntarina -trilogian bloggaus on täällä

Helmet-kohta 8 löydetään jotain kadotettua, eli tuo Marokossa oleva mellah.