lauantai 28. elokuuta 2021

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva



Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva, alkuteos Alla ljuger 2021,  suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 415.

Olen odottanut ruotsalaisen Camilla Greben (s.1968) uusinta dekkaria, ja eilen vaimoni laittoi viestin, että se on suomeksi, ja pyysin ostamaan. Grebeltä olen lukenut Flickorna och Mörkret -sarjan (Kun jää pettää altaLemmikkiHorros sekä Varjokuvat ). Tässä dekkarissa vilahtaa edellisistä osista rikospoliisit  Manfred Olsson ja Malin Brundin, ja he muistelevat kuollutta profiloijaa Hanne Lagerlind-Schöniä.

Veteen piirretty viiva alkaa vuonna 2000, jolloin Maria Foukaran perhe hajoaa. En paljasta kirjasta tai juonesta enempää kuin takakansi. Foukaran perhe asuu rikkaiden suosimassa Kungsuddissa, Maria on nelikymppinen opettaja, jolla on avioton poika Vincent. Vincentillä on Downin syndrooma, mutta Vincent osaa piirtää hyvin ja myös kirjoittaa sekä lohduttaa. Maria on avioituu ranskalaisen Samirin kanssa. Samir on marokkolaistaustainen leski, jolla on 18-vuotias tytär Yasmin. Yasminilla poikaystävät vaihtuvat, ja osa on lähiseudulta, osa kauempaa. Loppuvuodesta 2000 Yasmin katoaa. Epäilykset kohdistuvat Samiriin Yasminin isään.

Poliisista asiaa tutkivat Gunnar Wijk ja Ann-Britt Svensson, mutta kun Yasminin ruumista ei löydy, eikä lopullisia todisteita löydy, murha jää ratkaisematta.

Kirja on jaettu kertojittain, juonta viedään eteenpäin. Takakannessa tuodaan esille, että "valkoisellakin valheella on pitkät jäljet, ja oikean ja väärän välinen ero on hiuksenhieno". Takakansi on siinä minusta väärässä, että yleensä oikean ja väärän ero on ratkaisevan suuri, mutta sen sijaan moni venyttää tarinaa totuudesta turhankin laajaksi. Grebe osaa tarkastella kuitenkin hyvin tätä teemaa. Jos pystyisimme olemaan suoria ja totuudellisia, ehkä hyvä ei muuttuisi pahaksi.  Alla ljuger pitää paikkaansa, sillä useimmat sekoittavat faktan sekaan fiktiota. "Valhe on kuin pieni suloinen kaninpoikanen - se vaikuttaa kovin harmittomalta, kovin vähäpätöiseltä. Mutta yhtäkkiä se on päässyt karkuun ja lisääntynyt ja metsä on täynnä kaneja". s. 256.

Kaikki valehtelevat. Myös poliisi Gunnar Wijk pohtii kirjassa perheensä tragediaa, johon hän linkittää valkoisen valheensa vaimolleen, jolla on merkitystä (tai sitten ei, ihmisellä on tapana syytellä itseään myös turhaan). Itsesyytökset ja velehtelu on kantava teema. Hahmoista Vincent on tasapainoisin ja rehdein  mutta hänkin syyllistää itseään turhaan. Grebe nostaa muiksi teemoiksi ennakkoluulot, väärän luottamuksen, syrjinnän,  naisiin kohdistuvan väkivallan ja narsismin.

Camilla Grebe osaa luoda aika nopeasti polvelevia juonirakenteita ja tekstiä on mukava lukea. Vaikka tämä on "kuka sen teki" -dekkari, sen teho ei ole pelkästään siinä, vaan henkilöiden tarinaa on kiinnostavaa lukea. Yhteisöllä on taipumus etsiä pahuutta "muukalaisista", joten Samiria aletaan epäillä, vaikka hän on käyttäytynyt hyvin ja on lääkäri ja syöpätutkija.

Tarina jatkuu 20 vuoden kuluttua, kun naisen ruumis löytyy vedestä Kungsuddilla, ja Gunnar käynnistää tutkimukset uudestaan ...  Grebe taituroi taas yllättävän lopun, jota ennen tarina taiteilee aika  ajoin epäuskottavan rajoilla, mutta pysyy kasassa. Kokonaisuutena kuitenkin kelpo dekkari.

Camilla Greben uutuusdekkari Veteenpiirretty viiva palkitsee kaikki Grebe-fanit.

10 kommenttia:


  1. Grebellä on hyppysissään taito koota useista eri elementeistä ehyt ja balanssissa pysyvä teos, jonka ei soisi loppuvan. Seikka, joka näyttää pätevän tähän uutukaisen avaukseesikin.

    Valheen jälkien sanotaan olevan lyhyet, ei kait se valkoinen väri asiaan muutosta tee? Oikean ja väärän erosta olemme yhtä mieltä: se ei ole veteen piirretty viiva, vaan sen pitäisi olla jokaiselle yksiselitteisen selvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, valkoiset valheet johtavat toisiin, ja pian eletään maailmassa missä tosiaan ainakin toden ja valheen ero on vaikea hahmottaa. Valehtelijat vakuuttaavat puhuvansa totta luultavasti enemmän kuin totta puhuvat.

      Poista
  2. Vaikuttaa kiinnostavalta.
    Oikean ja väärän ero on aina suuri, mutta sitä hämärretään eri syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä Gunnar pohtii tuolla sivulla 256 laajemminkin. Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Sarja on ollut todella hyvä. Tykkään siitä, että jokainen kirja on kirjoitettu eri henkilöhahmojen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niin tämäkin. Gunnar pohtii myös virhettä, jonka teki kertomalla valkoisen valheen. En malttanut odottaa kirjaston jo otusta, vaan ostin tämän. Minulla on nyt nyt 5 Grebeä.

      Poista
  4. Camilla Grebeä olen harkinnut joskus lukevani, häntä on kehuttu niin paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pitää ruotsalaisista dekkareista voi pitää tästäkin. Luin ensimmäisen, kun näin Helsingin kirjamessujen haastattattelun.

      Poista
  5. en ole lukenut Camilla Grebeä, kiitos vihjeestä.

    VastaaPoista