Karin Ingrid Louise Ehrnrooth: Hamburg Blues

Karin Ingrid Louise Ehrnrooth: Hamburg Blues, Gummerus 2015, sivumäärä 530.

Olen lukenut aiemmat Karin Ehrnroothin teoksen Isäni oli nuori sotilas sekä romaanin Vinoon varttunut tyttö, jotka toivat esiin jalkaväenkenraalin ja tanskalaisen kreivittären esikoisen kivuliaan kasvuprosessin. Romaanien päähenkilöä ei ymmärretty. Luin uusimman hienommalla kirjailijanimellä Karin Ingrid Louise Ehrnroothin romaanin Hamburg Bluesin ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Tässä romaanissa päähenkilön isä on upseeri ja äiti Tanskasta, perheestä löytyvät pikkuveli ja pikkusisko, tutun oloista tekstiä, mutta teos on romaani, fiktio, sillä teoksessa Isäni oli nuori sotilas on varsin erilainen ja henkilökohtainen kuvaus muutosta Hampuriin ja mitä Hampuri-aikana ainakin tapahtui (teoksen luku 10 kokonaisuudessaan valokuvineen, kirjeineen) ja miten se kaikkeen vaikutti. "Vinoon varttuneen tytön" Hampuriin lähtö on identtinen ulkoisesti, mutta onnettomampi. Kirjailija itsekin selittää loppusanoissa tämän fiktioksi,

Hamburg Blues on varsin onnellinen, täynnä hajanaisia tapahtumia ja englanninkielisiä kappaleiden sanoja, ruotsia pääosin, seassa saksaa, ja huonoa suomea. (suomenkielisessä kirjassa ei ole juurikaan ruotsia). Minulle ei välittynyt tästä mitään suurta tunnetta. Romaanin minän tavoite on olematta "beige", romaanin alku oli minusta varsin mukava ja pientarinoiden ystäville tämä on varmasti ihastuttava kirja.

Hamburg Blues -kirja alkaa kun fiktiivinen kertoja lähtee Turusta tavaroidensa kanssa Ruotsin ja Tanskan kautta Hampuriin.Tässä on tarkoitus opiskella Hampurissa kirjallisuutta ja asua sukulaisten luona. Romaanin päähenkilön lapsellisuutta osoittaa minusta luulo, että opiskelupaikka vieraasta maasta heltiäisi puutteellisella hakemuksella ja elämä olisi jotenkin helpompaa Hampurissa. Nimetön minä-kertoja mainitsee ylpeänä opiskeluistaan Åbo Akademissa, vaikka se on ruotsinkielisille lukiolaisille ollut luultavasti tuolloin (ja nyt?) ainakin hyvällä ylioppilastodistuksella ehkä vain hakemusasia ja opiskelut Turussa on ollut lyhyt ohimenevä ilmiö. Päähenkilö itse pohtii lähtemisensä syitä ja päätyy rettelöihin kotona, kyse ei ole niinkään saksalaisten vieraanvaraisuudesta.

Romaanin alkuosa on hyvinkin paljon Suomen ja suomenkielisten muistojen varassa, eli toinen jalka on tukevasti Turussa tai paremminkin Åbossa. Matkalla Hampuriin päähenkilö havainnoi juoppoja suomalaisia. Lapsuuden leikeistä muistellaan suomenkielistä leikkiä "Laiva on lastattu". Kertoja luettelee millä on lastattu: etanoilla, mansikoilla, palloilla, repuilla, tämä on hyvin kummallista, kuten moni muukin lapsuusmuisto. Yleensä laiva on lastattu yhdellä yhtenäisellä joukolla tavaroita kuten k-kirjaimilla alkavilla esineillä, eläimillä tai kasveilla, tässä etana, mansikka, pallo ja reppu eivät minusta muodosta mitään yhtenäistä "joukkoa" tai luokkaa (tosin missään ei ole ä-kirjainta). Vastaavia kummallisuuksia on muitakin. Turkua pidetään tuppukylänä, missä ei vuonna 1979 olisi tiedetty Woodstockista tai Roskildestä. Ei pidä minusta paikkaansa, Ruisrock aloitti vuonna 1970, ja wikipediasta täältä löytyy kattava ja komea lista esiintyjistä, Roskilde on tapahtumana nuorempi ja alkuun varmasti pienempi! Turku on ollut 1970-luvulla ollut rock-uskottava paikka, punk-bändejä on ollut Turussa ja Raisiossa, lisäksi klubeja ja diskoja on ollut kyllä Turussakin. Ruisrock-asiaan saadaan lisävaloa, kun päähenkilö yllättäen tulee Hampurista kesätöihin Ruissaloon "rantavahdiksi". Hän hehkuttaa pitkää työmatkaa, edestakaisin 70 km, joka on pitkä pyöräillä tai muuten joutuu menemään kahdella bussilla.  Kirjoittaja haluaisi elää Muumipeikon elämää, joskaan muumit eivät käy töissä "rantaguiduina" , möhkivät vaan laaksossaan kesäisin ja nukkuvat talvisin (ninkuin kirjassa todettiin). Turun muistoihin linkittyy käynti Börsissä, tai kuten suomeksi sanotaan Pörssissä. Tässä minusta ei olla huomattu, että kyseinen paikka on nimeen omaan nimeltään Hamburger Börs, eli olisi ollut epäsuora linkki  päähenkilön asumiseen Hampurissa. Ruissalon rantavahtina olemiseen liittyy myös maininta Ruisrockista, jonne ei uskaltanut mennä, useimmilla alaikäisillä se on ollut enemmän kiinni siitä, että lupaakaan ei olisi kotoa tuolloin herunut?

Kun 16-vuotiaana on päähenkilöllä "dekkarin" kirjoittaminen takunnut. äiti on pyytänyt ottamaan yhteyttä SS2:een (tai TYKS:iin) joko takkuamisen takia tai dekkarin ruumiin vuoksi.

SS2:n rakennuksessa (kuvassa) toimii nykyisin Turun yliopiston Historian laitos, mutta SS2 on siis alkujaan ollut Sotilas Sairaala 2, jossa on oletettavasti hoidettu pääosin varusmiehiä ja kenties myös kantahenkilökuntaa, mutta ei ehkä kuitenkaan teinityttöjä eikä ainakaan annettu haihattelevalle kirjoitusapua eikä kerrottu ruumiista dekkaria varten. Sotilassairaala 2:sta sairaala muuntui VKS:ksi eli varuskuntasairaalaksi, lopulta sairaalatoiminta lakkasi, eräs lähde täällä. Tietenkin voi olla kyse dekkarissa olleesta ruumiista. Sotilassairaalassa ei rauhan aikana ole ruumiita, ne  toimitetaan oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin (tietääkseni),

Hampurin tarinat olivat minusta alkuun mielenkiintoisempia. Hampurissa peruukkipäinen täti ottaa päähenkilön avosylin vastaan. Täti näyttää ensin maalattuja huoria, jotta Hampurin yksi elinkeino on näytetty. Päähenkilö pohtii suojattua lapsuuttaan, minusta Turussa ei ole vieläkään maalattuja huoria kadulla, onneksi! Päähenkilö on sangen kiinnostunut "mustalaisista" (juuri tätä suomen kielen termiä käytetään ruotsinkielisessä kirjassa) ja etenkin romaninaisen kuva on romanttisesti hänen päässään. Hampurissa hiihdetään tuttuja latuja: täti ottaa kertojaa päähän, hänen huolestumisensa, tulee muutto kommuuniin ja sitten seuraavaan.

Kirjan tekstin perusvire on se, että kertojaa ei ymmärretä, ja häntä kohdellaan huonosti. Toisaalta kaikki miesystävät tai kavaljeerit ovat "hienoja" esimerkiksi eräs miljonääri, jonka kanssa valokuvausliikkeessä työskentelevä päähenkilö lähtee ulos. Cessnalla lennätyksen jälkeen hän on eronneen miljonäärin luona. Päähenkilöä ei innosta Pink Floydin kuuuntelu,  Pink Floydilta soi Another Brick on the Wall, yht'äkkiä puhutaan  biisistä Shine on you Crazy Diamond, joka soi kahdesti. Biisit ovat on vallankin eri levyiltä ja Another Brick on the Wall on kolmessa osassa tai siitä on kolme osaa tuplalevyllä The Wall ja Shine on you Crazy Diamond sisältää  yhdeksän osaa ja biisi on kahdessa raidassa albumin Wish you were here:n alussa ja lopussa. Muiden kappaleiden sanoja on siroteltu teokseen paljonkin ja bändien nimiä. Epäloogisuuksia on minusta muitakin. Päähenkilö vaihtaa vaatekaappinsa sisältöä, mutta kulkee senkin jälkeen äitinsä äitiysmekossa ja äitinsä kengissä. Kavaljeereja on bakeliittiprinssi, tennistossumiljonääri, taitelijoita, Euroopan suurlavoilla esiintyvä basisti ...

Välillä tekstin keskellä on omia lukion aineita? Sitten tulee lukuja näitä miljonäärejä ja bakeliittiprinssi, sitten siirrytään sujuvasti lukuun '1983', jossa päähenkilö ilmoittaa haluistaan ja siitä mitä ei tahdo. Hän ei tahdo olla kuin muut. Mitä sitten valittaa, jos kokee olevansa ulkopuolinen? Hän ei lisäksi tulla rauhalliseksi, haluaa nähdä slummeja. Hän ei halua olla beige, eli siis vaaleanruskea tai tapetinvärinen. Yleensä silloin tulee kanssa sanomista, mutta tapetinvärisyys jää vahvasti tästä kirjasta kyllä mieleen, vaikka käydään Berliinissä, Kreikassa, Espanjassa ja Nizzassa ja kuvataan St Paulin elinkeinojakin ja asiakkaita, kuvataan hiustenleikkuuta, pikkurikollisia ja sitä, että kaverit hankkivat miehen ja lapsen, talon ja asuntolainan. St Paulista on maininta Vinoon varttuneessa tytössäkin.

Aiemmin on pyritty Taidekouluun valokuvaamaan (ja päästäänkin ja valmistutaan), ja lukija saa lukea rutinaa, että ulkomaalainen taideopiskelija ei ole valttia vuokramarkkinoilla, tämä jälkeen kirjassa on luvun mittaisia tuokiokuvia Hampurista. Ihmetytti maininta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta sivulla 230, aiemmin oli puhuttu atomivoiman vastustamisesta, eli luulisi tekstiä tulleen tästä enemmän. Asia lipuu muutamalla rivillä, päähenkilö on tällöin Nizzassa. Onneksi jo sivun loppuosassa puhutaan 1986 jalkapallon MM-kisoista, jotka tosin alkoivat vasta 31.5.1986 Meksikossa, kun Tsernobylissä ydinvoimaonnettomuus oli 26.4.1986.  Mainitaan vain Lothar Matthäusin maalin kommentointi tv:ssä. Lothar Matthäus teki 1986 MM-kisoissa "vain" yhden maalin Marokkoa vastaan 17.6.1986 ja pelasi tuolloin Bayern Münchenissä. Miksi nämä on koplattu yhteen? Hieman myöhemmin puhutaan Suomen laskeuma-alueista, joita ei ollut Turussa (ei minusta mainita kirjasta), pian siirrytäänkin taiteen maailmaan Espanjaan, ja onhan taide pitkä (ars longa est :) ja onneksi siellä on Ruotsin laivoilta tuttu Pajatso, jota voi pelata, niin että ikävä ydinvoimalaonnettomuus on vain muisto.

Kirja esittelytekstien mukaan teos koostuu "blueslaulujen kaltaisista tuokiokuvista", minusta tuokiokuvat heiluvat ajassa tarpeettomasti,

Poikakavereita mainitaan poikakavereina, ja ohimennen, että ovat taiteilijoita, yksi mainitaan basistiksi. Kirjassa mainitaan Jäki Eldorado (s. 1958) Saksan ensimmäiseksi punkkariksi. Tätä en kiistä (enkä tiennyt), mutta Nina Hagen (s.1955) oli myös "punkkari" ja enemmän pinnalla samaan aikaan.

Att inte bli beige on kirjan yksi teema ja "varken eller" toistuva rakenne tekstissä. Itselleni on tätä bloggausta kirjoittaessani vaikea olla tulematta kyyniseksi. En kuitenkaan tuo tarinoista juonipaljastuksia (kaikki kiinnostava on ollut jo kahdessa edeltävässä?) enkä moiti kirjaa, vaikka se on minusta vähän beige tai ainakin haalea.

Toisaalta varmasti tälle kirjalle on Suomessa lukuisia ystäviä, jotka rakastavat juuri näitä tekstejä, joiden tenho on jossain mitä minä en koskaan näe.

Lopussa ollaan jo kaksin lapsen kanssa, ja harkitaan muuttoa. Aiemmin oli ongelmana ovat kirjahyllyn 3000 kirjaa. Tämä tarkoittaisi, että runsaan kahdeksan vuoden ajan ostaisi joka päivä yhden kirjan, siihen on vaikea uskoa, jos kaikki mitä kirjassa on kirjoitettu olisi henkilön elämässä tapahtunut ja raha-asiat olisi niin kuin on kerrottu.

Karin Ingrid Louise Ehrnroothin romaani Hamburg Blues jäi minulle ulkokohtaiseksi läpiluvuksi. Kirja on sekoitus eri tyylejä ja neljää kieltä, joista ainakin suomenkieliset osuudet olivat puhekielistä puuroa, eivätkä minusta vastaa mitään nykymurretta tai slangia.  Tämän romaanin kerronnassa aika lilluu, ja kaikki muukin on savipohjaista, paitsi uinti joka on "käsipohjaa" eli kirjassa on minusta huono tapa kirjoittaa eri kieliä sekaisin. Käsipohja ja "varvastossu" -termit  antavat riikinruotsalaiselle, varmasti aika vähän mahdollisuuksia ymmärtää, mistä on oikeasti kysymys, kun minullekin suomenkieltä jonkin verran osaavalle se oli vaikeaa. Sivun 254 keskustelun loppu on hyvä osoitus "Pitääkö sitä lomallakin riidellä/ Minäkööö? Ite .../Turpas .. Itse turpas,,,".  Eikö "suomenruotsissa" ole rahvaan riidan avainsanoja?  Suomenkielisistä teksteistä tuli minulle varsin yksipuolinen mutta ei mairitteleva kuva monessakin kohdissa kirjaa myös St Paulilla,

Pohdin kirjan kohdeyleisöä, joka varmasti on olemassa, mutta sen edustaja ei kirjoittanut tätä bloggausta.

Kun tämä on nyt suomennettu, niin suomenkieliset palat eivät nouse häiritsevästi silmään. Kirja on minusta käännetty hyvin, minusta teksti on alkuunkin yllättävän kepeää. Suomeksi lukeminen vahvisti teemoja kuten "rauhoittava merenranta, joka on turvallinen", koti-ikävä, väärinymmärrys, koirat (päähenkilön koiran hoitoa jo ruotsiksi ihmettelin, tai miten se tapahtui rientojen aikana), lisäksi lopussa nousee yksittäisinä nostoina "kokopäiväinen laihdutusprojekti", "syömishäiriö". Ruotsiksi lukiessani ihmettelin myös viittauksia saksalaisten suhtautumieen sota-aikaan tai paremmin sitä, miten niihin oli viitattu kirjassa. Puhutaan miehittäjistä Saksassa sodan jälkeen ja miehittäjien jälkeläisistä. Useimmin saksalaiset nähtiin (nähdään) miehittäjinä ja minusta natsi-Saksa aggressiivisella politiikallaan oli aggressiivinen hyökkääjävaltio (mikä tietenkään ei ole 1980-luvun hampurilaisten vika, mutta näitä taiteilijoiden "tervehdysjuttuja" kovasti kummeksuin). Lisäksi puhutaan Irakin sodasta, joka näytti tv-ssä kauniilta, minusta sota on aina rumaa.

Minusta kirjassa on paikoin hauskoja kielikuvia ja tuokiokuvia, mutta teos on omaan makuuni liian hajanainen ja todellisiin tapahtumiin nähden liian pitkä. En ole tällaisten ystävä, olen kuitenkin vähemmistöä näissä. (Edit 6.2.2016 luettu suomeksi),

Karin  Ehrnroothin Isäni oli nuori sotilas on siis blogattu täällä.

Karin  Ehrnroothin Vinoon varttunut tyttö on siis blogattu täällä

Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas: Adolf Ehrnrooth, vertailu Vinoon varttunut tyttö teokseen

Haluan porautua kiinnostuksen kohteen ytimeen. Ostin siksi Prismasta Karin Ehrnroothin esikoisteoksen Isäni oli nuori sotilas: Adolf Ehrnrooth,  Ajatus Kirjat, 2009 painos. Teoksessa on 253 A4-kokoista sivua, myös valokuvia ja tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi. Olen postannut aiemmin teoksesta Vinoon varttunut tyttö, (linkki sinisellä) etsin tietoa romaanin taustaksi tehdessäni postausta, tässä kirjassa olisi ollut taustatietoa, esimerkiksi sisarusten nimet, ja monien muiden ihmisten, myös maantieteellisiä faktoja. Toisaalta tämänkin kirjan tiedot ovat valikoituja, ja osa tapahtumista on subjektiivisesti koettuja, koska kirjan esittelyssä lukee "kirjeistä hän on koonnut kauniin kuvaelämäkerran isästään. Teos on kenraalin lailla kaksikielinen".


Postauksen alussa totean, että minusta Adolf Ehrnrooth on suomalainen ikoni ja arvostan häntä suuresti, hän ansaitsisi koko kirjan intensiivisen tarkastelun. Tämä teos sen sijaan minusta kertoo tyttären silmin isästä ja omasta elämästä, isästä jonka tunsi 44 vuotta, ja isä oli 55 vuotias, kun tytär syntyi. Jalkaväen kenraalista tuli  kuva kotioloissa, ja lapsuudesta ja myös rintama-aikoja käsiteltiin hieman ja hieman enemmän Äyräpään vaikutusta kotioloihin ja jalkaväenkenraalin ratsastusharrastusta ei kuin mainittu, vaikka erään luvun nimessä siihen viitataan (Hevosen ajanlasku). Teoksessa on 13 lukua, ja viimeinen käsittelee Isän kuolemaa Karin kirjoittaa vanhempiensa nimet isolla. Paljon on kuitenkin Karinin omaa kokemusta. Vertaan kirjan tunnelmaa myös Lilli Earlin teokseen, koska Lilli on suurin piirtein samaikäinen kuin Karin ja Kari Suomalaisen pilapiirtäjäikonin lapsi. Lilli on päässyt nuoruudesta eroon, ja vaihtanut nimensä. Hän kertoo lapsistaan, ja tässäkin on Karinin lapsesta mainintoja ja kuvia.

Kuvia on myös perheen kesänvietosta, Adolf ja Karin Ehrnroothista, Adolfin tanskalaisesta vaimosta, Karinin omakuvia, rintamakuvia, mutta pääpaino on ehkä kuitenkin Karinin omalla tarinalla, jossa pahaolo ja anoreksiakin näyttäytyvät. Teos itsessään on samantyyppinen kuin Vinoon varttunut tyttö, se kertaa Karinin syntymän, Solgårdenin kesät, au-pairit, kesäelämää, juhlia, mäyräkoiran, uimakoulun, kaupunkimatkat. Verrattaessa tätä teosta romaaniin Vinoon varttuneeseen tyttöön, on ero kuin päivällä ja yöllä verrattuna Äidin rooliin. Samat elementit ovat  osittain, mutta tulkinta on hieman toinen. Tässä teoksessa puhutaan kampaajamatkoista äidin kanssa ja ruuanhakumatkoista maatalosta, jälkimmäisessä romaanissa ompelijatar-matkoista ja kauppa-autolla ja kioskilla käynnistä, ja mehiläiskuningattaren surinasta ja konvehdeista (tässäkin saadaan Fazerin laatikoita, mutta asiasta puhutaan eri sävyssä), minusta tulkinta tapahtumista on erilainen. Sama kuvaus on vain Hampurin ajasta, mutta näistä kymmenestä vuodesta kerrotaan liian vähän, tuskin ollenkaan, tältä on lähinnä vain kirjeitä ja valokuvia. Opiskelijaelämä kontakteineen minusta olisi kiinnostavaa, siitä on muutama kova viite, ehkä jossain myöhemmin.

Isäni oli nuori sotilas teoksen olettaisi käsittelevän nuorta Adolf Ehrnroothia, joten teos on ilmestyessään ehkä herättänyt kummeksuntaa, minusta pääpaino olisi pitänyt olla luvuilla, joka olisi käsitellyt kenraalia, suurta sotilasta, tosin nimi antaa tähänkin tarkasteluun luonnollisesti nimensä mukaan mahdollisuuden. Teos on samantyyppinen tajunnanvirta kuin on Vinoon varttunut tyttö, mutta tässä puuttuu miltei kokonaan syyt ja oireet, kaikki esitetään vasta 1980 tapahtuneen muuton alla. Vinoon varttunut tyttö teoksessa asioiden kerrotaan alkaneen jo varhain. Jälkimmäisessä kirjassa tapahtumista on päiväkirjamerkintä lokakuun alulta, vuotta ei  mainita Toisessa teoksessa puhutaan vuodesta 1980 ja sukulaisten luo muuttamisesta täysin valmistautumattomana. Jälkimmäisessä teoksessa puhutaan kesistä, jolloin kirjoittaja oli ollut Tukholmassa kesätöissä ja asui yksin. Jotain erilaista näissä on. Onko tulkinta muuttunut Solgårdenin talon kohtalon jälkeen, vai onko asia vain hautunut? Tässä teoksessa minusta ei äitiä ja sisaruksia juuri käsitellä, vaan perhe on yhtä. Vai johtuuko siitä, että toinen on omaelämäkerrallinen romaani?


Tämä teos on minusta subjektiivinen, ongelmiin tarttuva, minusta moni asuu taajaman ulkopuolella. Minusta jokainen tapahtuma tulkitaan negatiiviseksi, jonkun syyksi. Joihinkin tapahtumiin saadaan lisävalaistusta esimerkiksi oppikouluun pyrkimiseen, pyrittiin sekä suomen- että ruotsinkieliseen kouluun, mutta ruotsinkielinen aloitettiin. Tässä kirjassa olisin toivonut asioiden kronologista käsittelyä, eli ensin Adolfin perhe ja suku, kouluaika, sotilasura, toinen maailman sota, avioliitto, tässä se mainitaan solmituksi 1959, sitten lasten syntymät, reserviaika ...


Teoksessa on mielestäni silti paljon hyvää. Esimerkiksi isän kuva Tilkasta sotasairaalasta ja oma sairaalakuva Hampurista pysäyttävät. Myös sotien käyneiden ihmisten ja heidän omaistensa paineet ja soitot kenraalille pysäyttivät. Paparazit perheen kotitalon pihan lähellä jo 1960-luvun lopulla hätkähdyttivät.


Sitten siihen subjektiiviseen tulkintaan.


Karinin mukaan isän olisi pitänyt olla puolustusvoimien komentaja ja saada jo silloin neljäs leijona.Yrjö Keinonen valittiin tällöin komentajaksi ja Adolf erosi palveluksesta 60-vuotiaana 1965. Keinonen toimi minusta komentajana jonkun aikaa ja savustettiin tai savustui ulos, asiasta on netissäkin tietoja. Sitten se subjektiivisuus. Kekkonen kävi ainakin kahdesti vierailulla ja käytiin keskusteluja Isän kanssa. Kysymys: kuka päätti viime kädessä nimityksestä? Minusta tämä oli Kekkosen valinta, ja olihan minusta Keinonenkin rintamalla, kuten kaikki tuonaikaiset puolustusvoimien komentajat siis kenraalit. (Presidenteistä: Kekkonen ei ollut rintamalla, mutta Koivisto oli, Kekkonen osallistui vapaussotaan, josta kirjassa on mainintoja Adolfinkin osalta, Karinin  mukaan puhetta oli että "venäläiset eivät halunneet häntä" ja venäläisistä on muutakin mainintaa).


Perheessä puhuttiin venäläisistä, tämä on monessa kohdassa ja puhutaan myös ryssistä. Sota minusta käytiin Neuvostoliiton kanssa, joten toisella puolella lienee ollut muitakin kuin venäläisiä. Toinen maailmansota myllersi koko Euroopan tappoi miljoonia, vammautti, tuhosi elämiä, sota on ollut hirveä tragedia, se on koskettanut kaikkia kansakuntia. Sotaorpoja on vieläkin keskuudessamme, kuten sotainvalideja ja -veteraaneja. Sotaan syylliset on löydetty ja rangaistu Saksan osalta, Suomi on sotakorvauksensa maksanut, vaikka talvisotaa ei aloittanutkaan, ja mitä ilman jatkosotaa olisi voinut tapahtua, tätä voi jokainen miettiä!
.

Tekstiviitteet ja huomiot.

Tietyt tapahtumat ja sanat samoja kuin Vinoon varttuneessa tytössä

s 40 Aikuiset söivät pullaa ja Axon pipareita,  (lapset maitoa ja näkkileipää)
s. 49 ... etuoikeus saada tukeutua perinteisiin ... ei koske vain aatelisperheitä .... vaan   ..työläisperheitä

s. 59 kuoleman vaarallinen anoreksiani, joka huipentui .. 1980-luvun lopulla ja johon Isä ei ikinä puuttunut ..
s. 67 Isäni puhui, että "venäläiset" eivät halunneet häntä  .. (en ymmärrä miksi sana on lainausmerkeissä)
s.148-149 Kun presidentti Kekkonen Sylvi puolisoineen saapui (1968)... (30.8.1980) Presidentin nimi oli edelleen Kekkonen ... He puhuivat siitä, mistä kaksi toisensa hyvin tuntevaa vanhaa herraa puhuvat.

s.71 "....itselleni asettamat vaatimukset ja säännöt olivat kohtuuttomia ..., en ymmärtänyt että kuka asetti, ilmeisesti sotilaallinen kuri! Liittynee ehkä anoreksiaankin

s.86 Minun huoneeni remontoitiin ja eristettiin .... ja viihdyin siellä

s.86 Äiti suoritti kodin korjauksia!
Näitä voi verrata itse Vinoon varttunut tyttö teokseen

s.104 "Isä huolissaan"

Tekstissä ilmenee, että eräs kotisisar luki muumikirjoja ja teki köyhiä ritareita, viimeinen au-pair lähti 1971.

s.137 oppi olemaan puhumatta tietyistä ongelmista

s. 175 "sotajutuilla kyllästetty", tämä on yksi teema, sota oli perheessä aina läsnä rintama-aika oli jättänyt traumansa

s. 182 kasvatettu olemaan kiltti ja miellyttämään
s.198 Syksyllä 1980 koitti pakkaamisen aika.

s.199 ..perheen ongelma hajasijoittettaisiin (oli kuitenkin täysikäinen!), mutta
s.201 Kirje Hampurista on päivätty 10. tammikuuta 1980. Kirjoitan opiskelijaelämästä (vuosilukuja en ymmärrä!)
s. 238 "Ei sanaakaan, ei viitaustakaan siihen, että toivun yhä sairaudesta ..... Mutta Isä, joka kommentoi joka puhetta  ... ei mainitse   .. ,miten minulle on käynyt. Se koskee"
Tätä asiaa ennen on viite 
s.208 "en tiedä mitä tehdä sinun ongelmiesi kanssa."

Tekstissä kerrotaan, että isä ei tiennyt paljoakaan tytöistä .... varmasti totta miehet ja isät tuskin tietävät, he ovat olleet pikkupoikia, minä en varmasti ainakaan osaa kasvattaa tyttöjä, enkä ehkä poikiakaan, mutta niiden ajatuksenjuoksun ehkä voin ymmärtää riippuu tapauksesta! Täysikäinen lapsi olisi voinut pyrkiä Åbo Akademiin ja saada opintolainaa, ja asua opiskelija-asunnossa? Onko tässä kyse periaatteista, vai eikö ÅA:ssa ollut sopivaa linjaa?

Tämän yksittäisen teoksen tyttären suhde isään kerrotaan yhdeksännessä luvussa sivuilla 173-194. Sivulla 174 todetaan isän olevan sankari, lisäksi puhutaan venäläisistä, jag vill oli kotona kielletty, koska Vill oli kuulemma venäläinen kaupunki. Myöhemmin verrataan itseä haukut saaneeseen sotilaaseen ja kaikki minusta huipentuu sivulle 183,´"sen, mikä venäläinen ei onnistunut neljänä sotavuotena tekemään, teet sinä ...... , kuinka isäni ja sankarini, saattoi verrata minua venäläiseen? ..." Teoksesta voi lukea sanatarkan lainauksen tyhjine kohtineen!  Tämä kohta kannattaa lukea ja tulkita itse, mitä se tarkoittaa ja mitä oivalluksia kirjoittaja saa tästä, ei tämä niin lohduton teos ole, anoreksiasta parannuttiin, näin tulkitsin.

Nämä tekstiviitteet ovat ehkä yksipuolisia, mutta nämä poimin lähinnä vertailun vuoksi toiseen kirjaan nähden. Tekstiviitteen poisottaminen viitekehyksestä aina muuttaa asiaa ja tulkintaa, eli kannattaa lukea koko teos.

--
Teoksessa on samoja elementtejä kuin jälkimmäisessä teoksessa eli päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, mutta tässä on lisäksi runsaasti valokuvia. Ostin teoksen oikeastaan siksi, että katsoin yle-arkistossa olleet kenraalin hautajaiset, joihin tässäkin teoksessa viitataan, ja hieman arvostellaankin minusta, olivat nimittäin valtiolliset ja silloin omaiset joutuvat suremaan kaikkien edessä. Katsoin myös Mirja Pyykön haastattelun Karin E.sta koskien Isää. Ylen elävässä arkistossa on nimittäin kirjailijan haastattelu Kansakunnan perillinen Karin Ehrnrooth, jossa Mirja Pyykkö haastattelee häntä Adolf Ehrnroothin tyttärenä. Pikaluistelu- ja juoksuharrastus on käsitelty ja sen loppuminen, mutta myös Hampurin aikaa "rauhanliikkeen kannalta". En viitsi tähän laittaa arviota tai juonipaljastuksia enempää. Haastattelu kestää 43 minuuttia. Siellä on myös muita klippejä. Pidän ylen palvelua tässä mielessä hyvänä.
--
Teos oli sikäli haastava, että oli lukenut Vinoon varttuneen tytön ja siinä kuitenkin käsitellään romaaniajanjaksoa 1960-2004, joten haastavaksi meni, väkisinkin vertaa asioita, ja sitten kun on vielä päiväkirjamerkintöjä molemmissa teoksissa ja samoja tapauksia.

Teoksessa on käytetty samoja kuvia kuin Ulla Appelsinin kirjoittamassa Kenraalin vuosisata teoksessa jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothista, yhteensä samoja valokuvia on laskujeni mukaan viisi.

Karin Ehrnroothin Hamburg Bluesista on blogattu täällä.

Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö

Luin Karin Ehrnroothin teoksen Vinoon varttunut tyttö. Teos herätti minussa voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita, ja siksi tein aika paljon pohjatyötä, jotta pääsen sisälle "omaelämäkerrallisen romaanin" maailmaan. Muutamia faktoja, jotka teoksestakin saa selville, joiden vedenpitävyyden voitte varmistaa, jos tämä olisi elämäkerrallinen teos eikä romaani, löytyy alta.

Isä syntynyt 1905 ja kuoli 2004, ylen elävässä arkistossa on kooste hautajaisista, joissa lapset ja vaimo ovat läsnä. Isä oli Mannerheim-ristin ritari ja haavoittui sodassa. Lukemani kenraali Yrjö Keinosen muistelmien mukaan isä oli vielä töissä puolustusvoimissa, kun lapset olivat pieniä ennen kuin hän jäi reserviin. Karinin äiti on omaa sukua Schack, saksalaista sukujuurta tanskalainen kreivitär syntynyt 1925. Avioliitto on solmittu vuonna ehkä 1958, Iltasanomien sivulla on 1959, sama kuin ylellä. Karin on syntynyt 1960, hänen veli nykyisin vähintään everstiluutnanttina toimiva romaanissa ”Hanski” on syntynyt vuonna 196x, ja nuorin tytär, nykyisin Tanskassa asuva lääkäri on syntynyt 196y. Tiedot jopa nimet löytyvät joko teoksesta tai tiedotusvälineistä. Merkitsin kuitenkin x, y , etten halua levittää tietoa kenenkään syntymäajoista, vaikka ne olisin saanut googlaamalla selville, enkä turhaan kirjoita kenenkään nimeä, mitä kirjassa ei ole mainittu. Karinin ikä on mainittu kirjan ”mainoksissa”, joten sen laitoin tähän.

Asiaan:

Karin Ehrnroothin teoksen rakenne on spiraalimainen. 305 sivun teos on jaettu kolmeen osaan, joiden jokaisen osan rakenne on sama, mutta tarina kehittyy eteenpäin, toisaalta jatkuvasti palataan samaan paikkaan ja samaan näytelmään, mutta eri kohtaan.

Teos on minusta alusta alkaen joko selviytymistarina tai kertomus pahasta olosta kumpana sen haluaa lukea. Minä luin sen selviytymistarinana, jossa henkilö saa oman tulkintansa ja pääsee valoon.

Ensimmäinen spiraali alkaa vauva-ajasta ja automatkasta ja suklaakaapista ja päättyy oppikouluaikaiseen tragediaan.

Toisessa spiraalissa päästään jo Hampuriin, käsitellään ymmärtämättömyytta, linnanherraa ja linnan kohtaloa, päästään teinivuosien Ruotsin kokemukseen ja osa päättyy kotoa pois muuttamiseen.

Kolmas spiraali alkaa hiihtoretkellä, huonejärjestelyjä kuvataan, koetaan isän kuolema ja päästään itse asiaan eli anoreksiaan, joka on läsnä jokaisessa kierroksessa. Syöminen, kilot, ulkonäkö, itsensä hyväksyminen, hoitoon joutuminen, sairaalajakso ja terapia ovat teoksen ydintä. Sitten teos loppuu, jonka peikkometsäosasta en erityisemmin pitänyt enkä valkoisen talon kohtalon analysoinnista.

Ihmisillä on useita ongelmia: on liikaa tai liian vähän aikaa, ja rahaa. Toinen iso ongelmakimppu on kommunikaatio-ongelmat ja pulmat tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja toteuttaa itseään. Itseään on vaikea toteuttaa, jos ei ole mielestään hyväksytty tai ei tule nähdyksi. Kommunikaatio on tavallaan kemia, jotkut reagoivat keskenään. Reaktionopeus ja muodostuvat seokset ovat erilaisia. Romaanin päähenkilön ongelmien kuvaus alkoi niin varhaisesta lapsuudesta eli syyllistämättä ketään osapuolta, olisi apua pitänyt hakea jo varsin varhain. Teoksessa ja siitä tehdyissä pätkissä on erään perheenjäsenen syyksi kirjoittettu paljon. Vastuu on minusta kuitenkin molemmilla vanhemmilla. Nuorempien sisarusten vastuulle en laittaisi lastia. Jos toinen vanhempi on "hankala" toisen pitää palauttaa hänet ruotuun tai ryhtyä ratkaisuihin , se on jokaisen vanhemman velvollisuus. Perheessä ja todellisessa elämässä vaan on helpompi kirjoittaa kuin tehdä. Tilannetta kun on mahdotonta oman elämänsä perspektiivistä tarkastella objetiivisesti. Monet nuorten ongelmat voi nähdä murrosiästä johtuviksi, eli niihin puututaan liian myöhään. Parhaiten tämän kirjan tragedia olisi selitettävissä esikoisen, herkän, ja omia ja muiden tunnetiloja tulkitsevan taiteilijasielun paineilla, joita pahentaa vanhempien julkisuus ja ikä- ja kulttuuriero, ja se, että molemmat ovat varmasti kokeneet suursodan menetyksinä sekä isänmaallisesti että henkilökohtaisina kolhuina. Paineet tulevat myös ulkoa, kuuluisa ihminen on aina luupin alla, ja näitä on kirjassa kuvattu. Toisaalta eräät ikävät tapaukset jätettiin raportoimatta ja ei voi puuttua, jos ei ole tietoa.

Spiraalimaisesta rakenteesta on omat etunsa että haittansa. Etuna on selkeys, tiedetään mistä puhutaan, ja koko ajan ilmenee lisää. Haittana on tapahtumien unenomaisuus, tapahtuu asioita, joita ei naulata kiinni aikajanaan, ja tapahtumien toistuvuus voivat muuttaa sanojen luonnetta ja myös muistikuvien aitoutta alkaa epäillä epätarkkuuksien vuoksi.

Esimerkiksi:
Väite: television katsominen on kielletty. Kuitenkin monessa kohtaa ilmenee, että katsotaan sarjoja kuten Bonanzaa, ja Mustaa oria, tai Mustaa oria katsoi vain muu perhe ja Lottoa, joka alkoi vasta 1971.
Väite: Ei ollut karkkia eikä taskurahaa. Tämäkin tulee kumotuksi kouluepisodin ja juhlien yhteydessä. Lisäksi kesäpäivinä oli tarjolla limonadia, ja kioskiepisodin yhteydessä.
Väite: Ei saanut käyttää rahaa. Kuitenkin oli pappamopo ja siihen polttoainetta
Nämä ovat kaikki selitettävissä ajankohtatarkastelulla ja tulkinnalla. Väitteet varmasti pitävät paikkaansa tiettynä ajankohtana.
Kauppa-auto -episodien yhteydessä puhutaan 20 markan setelistä. 1963 rahanuudistuksessa ei tuolloin ollut kuin 1 mk:n seteli (joka ei ollut käytössä), 5 mk, 10 mk, 50 mk ja 100 mk, ja myöhemmin 500 mk, eli minusta ei ollut 20 mk:n seteliä tuolloin (s.65). Mahtoiko kauppa-autossa olla Sokoksen logoa, vai olisiko siinä voinut olla joku muu logo, vaikka Osuuskauppa? Toisaalta tämä kirjoittaja varmasti on kirjannut oikein, sillä hän muistaa värit, hajut, luonnonilmiöt ja tunnelmat. Kauppa-autokohtauksessa tulee esiin tämä anteeksipyyntöpakko, lasten kuuluu antaa sählätä, ei kaikkea riehakkuutta voi vaatia pyydettäväksi anteeksi. Pakotettu anteeksipyyntö on pahasta, jos mitään anteeksipyydettävää ei ole.

Sanojen toistot.
Sana "joutsen" esiintyy aluksi minusta huonossa merkityksessä, mutta lopussa joutsenten merkitys on erilainen.
Sana "huumori" esiintyy myös kahdenlaisena. Aluksi todetaan huumorin olevan sadismin hienostunut muoto (s. 174), sitten todetaan huumorin pelastavan ihmishenkiä (s.278). Sama pätee tarkasteluun huumorintajuisiin tanskalaissukulaisiin ja huumorintajuttomiin suomalaisiin, jälkimmäiset arvotetaan korkeammalle.

Nämä ovat vain pieniä virheitä hienossa, mutta karmeassa tarinassa. Tässä postauksessakin on puutteensa, virheitä tekevälle sattuu, ja niitä pitää tehdä.

Romaani muistutti minua ainakin kolmesta teoksesta. Menneestä maailmasta, Nikke kirjoista sekä anoreksian ja bulimian osalta Stalinin lehmistä.

Menneen maailman Brideshead on kuin Solgården, Valkoinen talo, joka menetetään ja jota kuvataan. On lastenhoitajat, hienot kulissit, mutta on olemassa kommunikaatio-ongelma, ongelmia, joista ei puhuta ja on keskusteluja Jumalasta. Mennen maailman manipuloiva kylmyys on läsnä lasiseinäkuvauksessa ja muulloinkin. Tietenkään teokset eivät ole yksi yhteen, mutta minulle teos tuli mieleen. Tässä on kyse perheenjäsenen kuvauksesta, Menneessä maailmassa ulkopuolisen (Charles).  Lady Marchmainia verrataan Menneessä maailmassa Maeterlinckin sankariin ja tulee juhliin hämähäkinseitissä.

Nikke kirjat tulivat mieleen kuvauksista kuivuvista paisteista, juhlista, joita varten stressataan ja kiitoskirjeistä, joita vanhempien painostuksesta ja ohjauksesta kirjotetaan, toisille vanhemmille, jotka niitä sitten lukevat. Nikke-kirjoissa on hyvin kuvattu myös aikuisten maailma ja ne paineet, jotka siinä koetaan.

Teoksessa on monia mestarillisia analyysejä, joista ensimmäinen on sana "työläinen". Crichton-Vulcanilla oli työläisiä. Kirjaa lukemalla tein tulkinnan, että työläinen on miltei kuin kommunisti, vaikka oma tulkintani ei ole tämä. Kirjoittaja mainitsee, ettei ole ollut tekemisissä työläisten kanssa. Sanaan työläinen on tuolloin liittynyt varmasti aatelista ja aatteellista latausta. Myöhemmin työläis-sanaa käytetään toisessa merkityksessä eli Wärtsilän telakalta tulee kioskille työläisiä, työläisiä kuvataan nokisen mustiksi, mutta onnellisiksi ja tulevat syömään ja juomaan! Työläiset ja saunojat olivat vieraita, kuten lapset aluksi sekä kansakoulussa (suomea puhuvia) ja oppikoulussa (ruotsia puhuvia). Selityksenä annettiin, että he olivat moderneja vasemmisto-liberaali akateemikko perheitä. Minusta ei välttämättä kaiken kattava selitys, sillä tuonaikaisista vanhemmista vähemmistö oli akateemisia, ja sosialistienemmistöisiä eduskuntia lienee ollut vain yksi tai kaksi. Tusinakananakin voi olla välkky, se täytyy aina muistaa. Kansanihmisissä (ja kanssaihmisissä) on voimaa, kuten kotisisar episodissa ilmenee. Saunakohtauksen trauma, miten sen voi väistää, koulussa kun ainakin on pakko käydä uimassa ja saunassa. Myöskään Elannon kauppa-autolla ei käyty, paitsi "poikkeustapauksessa", sielläkin olisi voinut olla työläisiä.

Luulin teosta lukiessa, että perheen kuri olisi ollut kovaa, mikä ehkä pitää paikkaansa, mutta vanhempien poissaoloko aiheutti yölliset mopon karkailut ja monet muut laiturilla istumiset (kannen kuva ei varmasti ole tällainen!)? Mikä merkitys oli hoitajien vaihtumisella? Tästä en saanut otetta.

Postaukseni porautuu pikku nyansseihin, enkä halua avata juonta, kannattaa lukea arviointi (hyvät linkit alla) tai itse kirja, mutta seuraavia yksityiskohtia panin merkille, jotka jäivät minulta kokonaan ymmärtämättä.
Puhutaan Eiran sairaalassa synnyttämisestä, eli mentiinkö Turusta Helsinkiin, minusta Eira on Helsingissä, mutta onko siellä sairaala ollut en tiedä?
Jos romaanin isä rakasti ja ymmärsi päähenkilöä, miksei hän muuttanut perheen äidin asennetta, tapoja, huonejärjestystä, pesujärjestelyjä ja tehnyt niitä tekoja, jotka olisivat helpottaneet ja taloratkaisuja? Teot ratkaisevat!
Voidaanko todella haukkua fläskus ja pissväskä termeillä, minusta jo suomalainen pissis on jo haukkumasanana hirveä?
Oliko romaanin  veljen asiat päätetty eri lailla kuin esikoisen jo lapsena, miten se sopii linnat-tarinaan?

Ne asiat, jotka olivat esitetty hyvin, olivat universaalit perintöriidat, ja lapsuuden tavaroiden merkitys. Molemmissa on kyse näennäisistä rahasta, mutta oikeasti oman lapsuuden lopusta ja lapsuuden ja aikuisuuden rajapinnan hakemisesta. Karinin analyysi maatuskanukeista on minusta oikein. Jäljelle jää lopuksi se pienin ja arin maatuskanukke, joka paljastuu perinnönjaossa, kun puhutaan tavarasta, mutta pitäisi käsitellä niitä asioita, joista olisi pitänyt puhua ja selvittää. Rahallisesti perinnönriidassa viidakonlain mukaan voittaa vain lakimies. Kovan maatuskakuoren alla voi olla hauras ydin, ja vanhemmilla ei ole tästäkään ennakkotietoa. Kuitenkin vanhempien vastuulla on antaa turvallinen kasvuympäristö, on kasvaminen ja kasvattaminen kovaa.

Toinen ansiokkaasti esitetty asia oli ratsastusharrastus. Ratsastusharrastus on säännöllisyyttä, jota ei kertomuksesta ilmene, toisaalta vihjataan halut Kaija Mustoseksi, joka wikipedian mukaan on ollut pikaluistelija, eli kuinka intensiivistä liikuntaharrastus on ollut ja onko se painottunut muuhun kuin ratsastukseen (Pyykön haastattelussa on todellisen maailman luistelu- ja juoksuharrastuksen päätepiste kerrottu ja se oli loukkaantuminen). Se nimittäin linkittyy minusta itsensä hyväksymiseen, syömiseen ja painoon. Anoreksian ja bulimian merkit ovat läsnä heti alusta lähtien. Ruuan himo, makean nälkä, näpistykset, salailu, laihuuden ihannointi, ja tolkuton liikunta, kävelyt saaren ympäri yöllä, ne tulevat ilmi jo ensi spiraalissa. Tämän oivalsin vain siksi, että olin lukenut Stalinin lehmät ja Marianne Käckon kirjan. Kolmannessa osassa anoreksian akuuttihoito ja terapia ovat jo käsittelyssä, aiemmissa osissa on vain viitteet "piilevästä" ongelmasta, joka oirehtii monin tavoin.

Perheessä on niin monta käsitystä kuin on jäseniäkin, käsitykset ovat tosia kaikille. Jokainen vanhempi kasvattaa niillä eväillä, kun on itse saanut. Kasvaminen on kivulias prosessi yhteentörmäyksiä tulee. Synnytyslaitokselta, tuskin Eirastakaan, saa elämän kultaista kasvatuskirjaa. Reaalielämässä, jos teet näin, saat tietyt ongelmat purtaviksesi ja tehdessäsi noin, joudut painimaan näiden haasteiden kanssa. On pelottavaa, jos aikuisuus menee lapsuuden traumoista selviämiseksi. Olisi valitettavaa purkaa omaa lapsuutta koko aikuisuus, tai jos oma vanhuus kuluisi siihen, että tulisi syyllistetyksi omien lasten toimesta.

On oltava rehellinen, ja puhuttava asiat halki perheessä, mutta ei lapselle voi puhua kuin hänen kehitystasonsa edellyttämiä asioita. Tässä teoksen mukaan on ollut suurimmat puutteet kotona?

Olisi hyvä saada tietoa siitä, miksi monilapsisessa perheessä joku oireilee ja toiset eivät, johtuuko se esikoisuudesta, "kuopuksena olosta", temperamentista, muuttuvista olosuhteista. Lapsen oireilu on varmasti kamalaa myös vanhempien kannalta.

En tiedä, olenko aikuinen ja tasapainoinen, jokainen voi päätellä tämänkin postauksen perusteella. En kyllä syytä virheistä vanhempiani, eikä siitä olisi enää hyötyäkään. Omia virheitä on tullut tehtyä, eikä niitä pysty välttämään jatkossakaan.

Pikkupoikana minulle oli ainakin tärkeitä monet kaverit, veli ja varsinkin kaikki isovanhemmat, omien vanhempien ohella. Olipa muutama ystäväkin. Mietin kirjaa lukiessa, että romaanin tytöltä puuttuivat olosuhteiden vuoksi ainakin isovanhemmat, mutta oliko kavereiden lisäksi ystäviä, kuvaukset niistä jäivät puuttumaan. Varhainen apu ainakin estää lisäongelmat, joita voi tulla perheen ukkosenjohdattimelle tai ilmapuntarille.
--
Kirjan sain joululahjaksi ja luin sen intensiivisesti hieman runsaassa vuorokaudessa, mikä todistaa, että kirja oli kiinnostava ja intensiteetti korkea.
--
Teoksen miljööstä: Kakskerran saarista löytyy lisää tietoa deekoolta . Karin Ehrnroothin esikoisteoksesta Isäni oli nuori sotilas löytyy arviointini täältä. Tästä teoksesta Lumiomena ja Marja ovat ainakin postanneet.

---

Lainauksia

s.14 En ollut käynyt päiväkotia ..., oliko tuolloin päivähoito-oikeuttakaan, oliko Kakskerrassa päiväkotia, Kakskerta oli itsenäinen kunta tuolloin, se liitettiin 1.1.1969 Turkuun, romaanin päähenkilö lienee ollut jo kolmannella luokalla tuolloin?

s.16-17 paino, ulkonäkö ja hoikkuus olivat jatkuvia puheenaiheita

s.18 Osa vanhemmista oli hyvin köyhiä .... rankattiinko tuolloin vanhempia?

s 22 voitin luistelukilpailun, lienee siis pikaluistelua?

s 30 "Joutsen"  .. pelottavassa merkityksessä

s 46 Luulen, että pelkäsin työläisiä hiukan siksi .... lisäksi olin kuullut, että he olivat kommunisteja
s.201 hymyilevät mustanokiset työläiset tulevat .. maleksivat .. juomaan ... syömään
Minusta tässä on koko teoksen yksi teemoista. Työläisiä, jotka syövät ja juovat, maleksivat, kuten kohdassa vielä lukee. Kioski- ja kauppa-auto-ostoksia on kuvattu toisenlaisissa yhteyksissä niin monta kertaa. Kauppa-autolla istui lihava mies, saunassa oli  rehevä nainen ...
--
Toinen paljon lainauksia saanut kohtaus on "mehiläiskuningattaren surina". En viitsi tähän panostaa, muut ovat sitä latua hiihtäneet. Mehiläiskuningatar tosin ei toimi näin, sehän perustaa yhdyskunnan ja munii jatkuvasti. Pesässä on haploidikuhnurit, jotka ajetaan pesästä häälennon jälkeen ja työläiset. Muutenkin kärpäs- ja hyönteisteemaa käsitellään. Koira syö kärpäsiä, ja kärpänen lemmikkinä, kunnes...., kimalaiset kopsahtelevat lasiin, lasi välissä äidillä ja tyttärellä  .. tätä latua kannattaa edetä :) Koulukohtaus on myös mielenkiintoinen, onko leipomoretki kaverien kanssa tärkeämpi kuin äidin auttaminen uppo-oudossa koulussa pikkusiskon haussa. Koulussa, jota itse on käynyt useamman vuoden, mutta äiti on ollut ulkomailla koulussa, tähän voi ola useita mielipiteitä. Voihan tässä miettiä onko romaanin kirjoittaja äidin puolella kuitenkin, ensimmäinen ajatukseni oli, että ei ole.

s.56 se mikä huolestutti isää, huolestutti aina minuakin

s.65 korissa oli seteli kaksikymmentä tuolloista Suomen markkaa

s 66 "Minähän olin paremman perheen lapsi .... kukaan ei uskaltanut ottaa yhteyttä vanhempiini", oliko tässäkin joku ranking, kuka oli hyvä perhe ja kuka parempi, ketkä olivat parhaita?

s.142 itse otin jokaisen kohtauksen todesta (rahapuheet)

s. 157 itkee kinkkua, joka on liian kuiva

s.123 nuoren kuolema => joku debriefing olisi pitänyt järjestää.

s166-175 on selitetty linnajutun merkitykselliset vaiheet! Linna Tanskasta (ei seltään Helsingöristä kuten Hamletissa) ja poika Suomesta

s 194 on selvitetty ratsastuskurssijuttua, jota en ymmärtänyt, miksei kotimaassa olisi voinut ratsastaa ja hoitaa hevosia? Ylipäätään en ymmärtänyt hevosjuttua, miksi tehdä asiat niin monimutkaisesti. Jos on hevonen, ostaa sen jos rahaa on, ja tuo lähitallille, ja hoitaa sekä ratsastaa, kilpailee, jos huvittaa.
--
Jos on lukenut kirjailijan esikoisen Isäni oli nuori sotilas, tämän romaanin kanssa voi tulla ongelmia, koska teoksen rakenne on samankaltainen ja lisäksi molemmissa on päiväkirjamerkintöjä. Lisäksi ylen elävässä arkistossa on kirjailijan haastattelu samasta teemasta ja hän kertoo juoksu- ja pikaluisteluharrastuksen olleen kovaa, ja päättyneen vammautumiseen. Näiden kahden teoksen ja haastattelun välillä toistuvat tietyt faktat hieman eri valossa, jokainen voi päättää itse, ovatko ne yhden pitäviä, ovatko perustelut tähtäämässä samaan suuntaan, toisaalta eihän tässä ole kysymys tieteestä vaan romaanista.

****
19.9.2015
Turun Sanomien lauantailiitteessä Extrassa on Karin Ehrnroothin haastattelu, ja kansikuva ja yksi koko sivun kuva. Jutussa on kerrottu sisarusten "henkilötietoja" eli syntymävuodet ja ammatti (tai arvo). Jutun mukaan "Kesäisin hänellä ja pojalla on aina tilaisuus tavata sukua ja etenkin 90-vuotiasta äitiä ja isoäitiä Karin Birgitteä". TS-Extra 19.9.2015 sivulla 4.
Hienoa, että näin on.

Samalla esiteltiin uusi kirja, jonka nimi on Hamburg Blues, bloggaus TÄÄLLÄ.