Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö

Luin Karin Ehrnroothin teoksen Vinoon varttunut tyttö. Teos herätti minussa voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita, ja siksi tein aika paljon pohjatyötä, jotta pääsen sisälle "omaelämäkerrallisen romaanin" maailmaan. Muutamia faktoja, jotka teoksestakin saa selville, joiden vedenpitävyyden voitte varmistaa, jos tämä olisi elämäkerrallinen teos eikä romaani, löytyy alta.

Isä syntynyt 1905 ja kuoli 2004, ylen elävässä arkistossa on kooste hautajaisista, joissa lapset ja vaimo ovat läsnä. Isä oli Mannerheim-ristin ritari ja haavoittui sodassa. Lukemani kenraali Yrjö Keinosen muistelmien mukaan isä oli vielä töissä puolustusvoimissa, kun lapset olivat pieniä ennen kuin hän jäi reserviin. Karinin äiti on omaa sukua Schack, saksalaista sukujuurta tanskalainen kreivitär syntynyt 1925. Avioliitto on solmittu vuonna ehkä 1958, Iltasanomien sivulla on 1959, sama kuin ylellä. Karin on syntynyt 1960, hänen veli nykyisin vähintään everstiluutnanttina toimiva romaanissa ”Hanski” on syntynyt vuonna 196x, ja nuorin tytär, nykyisin Tanskassa asuva lääkäri on syntynyt 196y. Tiedot jopa nimet löytyvät joko teoksesta tai tiedotusvälineistä. Merkitsin kuitenkin x, y , etten halua levittää tietoa kenenkään syntymäajoista, vaikka ne olisin saanut googlaamalla selville, enkä turhaan kirjoita kenenkään nimeä, mitä kirjassa ei ole mainittu. Karinin ikä on mainittu kirjan ”mainoksissa”, joten sen laitoin tähän.

Asiaan:

Karin Ehrnroothin teoksen rakenne on spiraalimainen. 305 sivun teos on jaettu kolmeen osaan, joiden jokaisen osan rakenne on sama, mutta tarina kehittyy eteenpäin, toisaalta jatkuvasti palataan samaan paikkaan ja samaan näytelmään, mutta eri kohtaan.

Teos on minusta alusta alkaen joko selviytymistarina tai kertomus pahasta olosta kumpana sen haluaa lukea. Minä luin sen selviytymistarinana, jossa henkilö saa oman tulkintansa ja pääsee valoon.

Ensimmäinen spiraali alkaa vauva-ajasta ja automatkasta ja suklaakaapista ja päättyy oppikouluaikaiseen tragediaan.

Toisessa spiraalissa päästään jo Hampuriin, käsitellään ymmärtämättömyytta, linnanherraa ja linnan kohtaloa, päästään teinivuosien Ruotsin kokemukseen ja osa päättyy kotoa pois muuttamiseen.

Kolmas spiraali alkaa hiihtoretkellä, huonejärjestelyjä kuvataan, koetaan isän kuolema ja päästään itse asiaan eli anoreksiaan, joka on läsnä jokaisessa kierroksessa. Syöminen, kilot, ulkonäkö, itsensä hyväksyminen, hoitoon joutuminen, sairaalajakso ja terapia ovat teoksen ydintä. Sitten teos loppuu, jonka peikkometsäosasta en erityisemmin pitänyt enkä valkoisen talon kohtalon analysoinnista.

Ihmisillä on useita ongelmia: on liikaa tai liian vähän aikaa, ja rahaa. Toinen iso ongelmakimppu on kommunikaatio-ongelmat ja pulmat tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja toteuttaa itseään. Itseään on vaikea toteuttaa, jos ei ole mielestään hyväksytty tai ei tule nähdyksi. Kommunikaatio on tavallaan kemia, jotkut reagoivat keskenään. Reaktionopeus ja muodostuvat seokset ovat erilaisia. Romaanin päähenkilön ongelmien kuvaus alkoi niin varhaisesta lapsuudesta eli syyllistämättä ketään osapuolta, olisi apua pitänyt hakea jo varsin varhain. Teoksessa ja siitä tehdyissä pätkissä on erään perheenjäsenen syyksi kirjoittettu paljon. Vastuu on minusta kuitenkin molemmilla vanhemmilla. Nuorempien sisarusten vastuulle en laittaisi lastia. Jos toinen vanhempi on "hankala" toisen pitää palauttaa hänet ruotuun tai ryhtyä ratkaisuihin , se on jokaisen vanhemman velvollisuus. Perheessä ja todellisessa elämässä vaan on helpompi kirjoittaa kuin tehdä. Tilannetta kun on mahdotonta oman elämänsä perspektiivistä tarkastella objetiivisesti. Monet nuorten ongelmat voi nähdä murrosiästä johtuviksi, eli niihin puututaan liian myöhään. Parhaiten tämän kirjan tragedia olisi selitettävissä esikoisen, herkän, ja omia ja muiden tunnetiloja tulkitsevan taiteilijasielun paineilla, joita pahentaa vanhempien julkisuus ja ikä- ja kulttuuriero, ja se, että molemmat ovat varmasti kokeneet suursodan menetyksinä sekä isänmaallisesti että henkilökohtaisina kolhuina. Paineet tulevat myös ulkoa, kuuluisa ihminen on aina luupin alla, ja näitä on kirjassa kuvattu. Toisaalta eräät ikävät tapaukset jätettiin raportoimatta ja ei voi puuttua, jos ei ole tietoa.

Spiraalimaisesta rakenteesta on omat etunsa että haittansa. Etuna on selkeys, tiedetään mistä puhutaan, ja koko ajan ilmenee lisää. Haittana on tapahtumien unenomaisuus, tapahtuu asioita, joita ei naulata kiinni aikajanaan, ja tapahtumien toistuvuus voivat muuttaa sanojen luonnetta ja myös muistikuvien aitoutta alkaa epäillä epätarkkuuksien vuoksi.

Esimerkiksi:
Väite: television katsominen on kielletty. Kuitenkin monessa kohtaa ilmenee, että katsotaan sarjoja kuten Bonanzaa, ja Mustaa oria, tai Mustaa oria katsoi vain muu perhe ja Lottoa, joka alkoi vasta 1971.
Väite: Ei ollut karkkia eikä taskurahaa. Tämäkin tulee kumotuksi kouluepisodin ja juhlien yhteydessä. Lisäksi kesäpäivinä oli tarjolla limonadia, ja kioskiepisodin yhteydessä.
Väite: Ei saanut käyttää rahaa. Kuitenkin oli pappamopo ja siihen polttoainetta
Nämä ovat kaikki selitettävissä ajankohtatarkastelulla ja tulkinnalla. Väitteet varmasti pitävät paikkaansa tiettynä ajankohtana.
Kauppa-auto -episodien yhteydessä puhutaan 20 markan setelistä. 1963 rahanuudistuksessa ei tuolloin ollut kuin 1 mk:n seteli (joka ei ollut käytössä), 5 mk, 10 mk, 50 mk ja 100 mk, ja myöhemmin 500 mk, eli minusta ei ollut 20 mk:n seteliä tuolloin (s.65). Mahtoiko kauppa-autossa olla Sokoksen logoa, vai olisiko siinä voinut olla joku muu logo, vaikka Osuuskauppa? Toisaalta tämä kirjoittaja varmasti on kirjannut oikein, sillä hän muistaa värit, hajut, luonnonilmiöt ja tunnelmat. Kauppa-autokohtauksessa tulee esiin tämä anteeksipyyntöpakko, lasten kuuluu antaa sählätä, ei kaikkea riehakkuutta voi vaatia pyydettäväksi anteeksi. Pakotettu anteeksipyyntö on pahasta, jos mitään anteeksipyydettävää ei ole.

Sanojen toistot.
Sana "joutsen" esiintyy aluksi minusta huonossa merkityksessä, mutta lopussa joutsenten merkitys on erilainen.
Sana "huumori" esiintyy myös kahdenlaisena. Aluksi todetaan huumorin olevan sadismin hienostunut muoto (s. 174), sitten todetaan huumorin pelastavan ihmishenkiä (s.278). Sama pätee tarkasteluun huumorintajuisiin tanskalaissukulaisiin ja huumorintajuttomiin suomalaisiin, jälkimmäiset arvotetaan korkeammalle.

Nämä ovat vain pieniä virheitä hienossa, mutta karmeassa tarinassa. Tässä postauksessakin on puutteensa, virheitä tekevälle sattuu, ja niitä pitää tehdä.

Romaani muistutti minua ainakin kolmesta teoksesta. Menneestä maailmasta, Nikke kirjoista sekä anoreksian ja bulimian osalta Stalinin lehmistä.

Menneen maailman Brideshead on kuin Solgården, Valkoinen talo, joka menetetään ja jota kuvataan. On lastenhoitajat, hienot kulissit, mutta on olemassa kommunikaatio-ongelma, ongelmia, joista ei puhuta ja on keskusteluja Jumalasta. Mennen maailman manipuloiva kylmyys on läsnä lasiseinäkuvauksessa ja muulloinkin. Tietenkään teokset eivät ole yksi yhteen, mutta minulle teos tuli mieleen. Tässä on kyse perheenjäsenen kuvauksesta, Menneessä maailmassa ulkopuolisen (Charles).  Lady Marchmainia verrataan Menneessä maailmassa Maeterlinckin sankariin ja tulee juhliin hämähäkinseitissä.

Nikke kirjat tulivat mieleen kuvauksista kuivuvista paisteista, juhlista, joita varten stressataan ja kiitoskirjeistä, joita vanhempien painostuksesta ja ohjauksesta kirjotetaan, toisille vanhemmille, jotka niitä sitten lukevat. Nikke-kirjoissa on hyvin kuvattu myös aikuisten maailma ja ne paineet, jotka siinä koetaan.

Teoksessa on monia mestarillisia analyysejä, joista ensimmäinen on sana "työläinen". Crichton-Vulcanilla oli työläisiä. Kirjaa lukemalla tein tulkinnan, että työläinen on miltei kuin kommunisti, vaikka oma tulkintani ei ole tämä. Kirjoittaja mainitsee, ettei ole ollut tekemisissä työläisten kanssa. Sanaan työläinen on tuolloin liittynyt varmasti aatelista ja aatteellista latausta. Myöhemmin työläis-sanaa käytetään toisessa merkityksessä eli Wärtsilän telakalta tulee kioskille työläisiä, työläisiä kuvataan nokisen mustiksi, mutta onnellisiksi ja tulevat syömään ja juomaan! Työläiset ja saunojat olivat vieraita, kuten lapset aluksi sekä kansakoulussa (suomea puhuvia) ja oppikoulussa (ruotsia puhuvia). Selityksenä annettiin, että he olivat moderneja vasemmisto-liberaali akateemikko perheitä. Minusta ei välttämättä kaiken kattava selitys, sillä tuonaikaisista vanhemmista vähemmistö oli akateemisia, ja sosialistienemmistöisiä eduskuntia lienee ollut vain yksi tai kaksi. Tusinakananakin voi olla välkky, se täytyy aina muistaa. Kansanihmisissä (ja kanssaihmisissä) on voimaa, kuten kotisisar episodissa ilmenee. Saunakohtauksen trauma, miten sen voi väistää, koulussa kun ainakin on pakko käydä uimassa ja saunassa. Myöskään Elannon kauppa-autolla ei käyty, paitsi "poikkeustapauksessa", sielläkin olisi voinut olla työläisiä.

Luulin teosta lukiessa, että perheen kuri olisi ollut kovaa, mikä ehkä pitää paikkaansa, mutta vanhempien poissaoloko aiheutti yölliset mopon karkailut ja monet muut laiturilla istumiset (kannen kuva ei varmasti ole tällainen!)? Mikä merkitys oli hoitajien vaihtumisella? Tästä en saanut otetta.

Postaukseni porautuu pikku nyansseihin, enkä halua avata juonta, kannattaa lukea arviointi (hyvät linkit alla) tai itse kirja, mutta seuraavia yksityiskohtia panin merkille, jotka jäivät minulta kokonaan ymmärtämättä.
Puhutaan Eiran sairaalassa synnyttämisestä, eli mentiinkö Turusta Helsinkiin, minusta Eira on Helsingissä, mutta onko siellä sairaala ollut en tiedä?
Jos romaanin isä rakasti ja ymmärsi päähenkilöä, miksei hän muuttanut perheen äidin asennetta, tapoja, huonejärjestystä, pesujärjestelyjä ja tehnyt niitä tekoja, jotka olisivat helpottaneet ja taloratkaisuja? Teot ratkaisevat!
Voidaanko todella haukkua fläskus ja pissväskä termeillä, minusta jo suomalainen pissis on jo haukkumasanana hirveä?
Oliko romaanin  veljen asiat päätetty eri lailla kuin esikoisen jo lapsena, miten se sopii linnat-tarinaan?

Ne asiat, jotka olivat esitetty hyvin, olivat universaalit perintöriidat, ja lapsuuden tavaroiden merkitys. Molemmissa on kyse näennäisistä rahasta, mutta oikeasti oman lapsuuden lopusta ja lapsuuden ja aikuisuuden rajapinnan hakemisesta. Karinin analyysi maatuskanukeista on minusta oikein. Jäljelle jää lopuksi se pienin ja arin maatuskanukke, joka paljastuu perinnönjaossa, kun puhutaan tavarasta, mutta pitäisi käsitellä niitä asioita, joista olisi pitänyt puhua ja selvittää. Rahallisesti perinnönriidassa viidakonlain mukaan voittaa vain lakimies. Kovan maatuskakuoren alla voi olla hauras ydin, ja vanhemmilla ei ole tästäkään ennakkotietoa. Kuitenkin vanhempien vastuulla on antaa turvallinen kasvuympäristö, on kasvaminen ja kasvattaminen kovaa.

Toinen ansiokkaasti esitetty asia oli ratsastusharrastus. Ratsastusharrastus on säännöllisyyttä, jota ei kertomuksesta ilmene, toisaalta vihjataan halut Kaija Mustoseksi, joka wikipedian mukaan on ollut pikaluistelija, eli kuinka intensiivistä liikuntaharrastus on ollut ja onko se painottunut muuhun kuin ratsastukseen (Pyykön haastattelussa on todellisen maailman luistelu- ja juoksuharrastuksen päätepiste kerrottu ja se oli loukkaantuminen). Se nimittäin linkittyy minusta itsensä hyväksymiseen, syömiseen ja painoon. Anoreksian ja bulimian merkit ovat läsnä heti alusta lähtien. Ruuan himo, makean nälkä, näpistykset, salailu, laihuuden ihannointi, ja tolkuton liikunta, kävelyt saaren ympäri yöllä, ne tulevat ilmi jo ensi spiraalissa. Tämän oivalsin vain siksi, että olin lukenut Stalinin lehmät ja Marianne Käckon kirjan. Kolmannessa osassa anoreksian akuuttihoito ja terapia ovat jo käsittelyssä, aiemmissa osissa on vain viitteet "piilevästä" ongelmasta, joka oirehtii monin tavoin.

Perheessä on niin monta käsitystä kuin on jäseniäkin, käsitykset ovat tosia kaikille. Jokainen vanhempi kasvattaa niillä eväillä, kun on itse saanut. Kasvaminen on kivulias prosessi yhteentörmäyksiä tulee. Synnytyslaitokselta, tuskin Eirastakaan, saa elämän kultaista kasvatuskirjaa. Reaalielämässä, jos teet näin, saat tietyt ongelmat purtaviksesi ja tehdessäsi noin, joudut painimaan näiden haasteiden kanssa. On pelottavaa, jos aikuisuus menee lapsuuden traumoista selviämiseksi. Olisi valitettavaa purkaa omaa lapsuutta koko aikuisuus, tai jos oma vanhuus kuluisi siihen, että tulisi syyllistetyksi omien lasten toimesta.

On oltava rehellinen, ja puhuttava asiat halki perheessä, mutta ei lapselle voi puhua kuin hänen kehitystasonsa edellyttämiä asioita. Tässä teoksen mukaan on ollut suurimmat puutteet kotona?

Olisi hyvä saada tietoa siitä, miksi monilapsisessa perheessä joku oireilee ja toiset eivät, johtuuko se esikoisuudesta, "kuopuksena olosta", temperamentista, muuttuvista olosuhteista. Lapsen oireilu on varmasti kamalaa myös vanhempien kannalta.

En tiedä, olenko aikuinen ja tasapainoinen, jokainen voi päätellä tämänkin postauksen perusteella. En kyllä syytä virheistä vanhempiani, eikä siitä olisi enää hyötyäkään. Omia virheitä on tullut tehtyä, eikä niitä pysty välttämään jatkossakaan.

Pikkupoikana minulle oli ainakin tärkeitä monet kaverit, veli ja varsinkin kaikki isovanhemmat, omien vanhempien ohella. Olipa muutama ystäväkin. Mietin kirjaa lukiessa, että romaanin tytöltä puuttuivat olosuhteiden vuoksi ainakin isovanhemmat, mutta oliko kavereiden lisäksi ystäviä, kuvaukset niistä jäivät puuttumaan. Varhainen apu ainakin estää lisäongelmat, joita voi tulla perheen ukkosenjohdattimelle tai ilmapuntarille.
--
Kirjan sain joululahjaksi ja luin sen intensiivisesti hieman runsaassa vuorokaudessa, mikä todistaa, että kirja oli kiinnostava ja intensiteetti korkea.
--
Teoksen miljööstä: Kakskerran saarista löytyy lisää tietoa deekoolta . Karin Ehrnroothin esikoisteoksesta Isäni oli nuori sotilas löytyy arviointini täältä. Tästä teoksesta Lumiomena ja Marja ovat ainakin postanneet.

---

Lainauksia

s.14 En ollut käynyt päiväkotia ..., oliko tuolloin päivähoito-oikeuttakaan, oliko Kakskerrassa päiväkotia, Kakskerta oli itsenäinen kunta tuolloin, se liitettiin 1.1.1969 Turkuun, romaanin päähenkilö lienee ollut jo kolmannella luokalla tuolloin?

s.16-17 paino, ulkonäkö ja hoikkuus olivat jatkuvia puheenaiheita

s.18 Osa vanhemmista oli hyvin köyhiä .... rankattiinko tuolloin vanhempia?

s 22 voitin luistelukilpailun, lienee siis pikaluistelua?

s 30 "Joutsen"  .. pelottavassa merkityksessä

s 46 Luulen, että pelkäsin työläisiä hiukan siksi .... lisäksi olin kuullut, että he olivat kommunisteja
s.201 hymyilevät mustanokiset työläiset tulevat .. maleksivat .. juomaan ... syömään
Minusta tässä on koko teoksen yksi teemoista. Työläisiä, jotka syövät ja juovat, maleksivat, kuten kohdassa vielä lukee. Kioski- ja kauppa-auto-ostoksia on kuvattu toisenlaisissa yhteyksissä niin monta kertaa. Kauppa-autolla istui lihava mies, saunassa oli  rehevä nainen ...
--
Toinen paljon lainauksia saanut kohtaus on "mehiläiskuningattaren surina". En viitsi tähän panostaa, muut ovat sitä latua hiihtäneet. Mehiläiskuningatar tosin ei toimi näin, sehän perustaa yhdyskunnan ja munii jatkuvasti. Pesässä on haploidikuhnurit, jotka ajetaan pesästä häälennon jälkeen ja työläiset. Muutenkin kärpäs- ja hyönteisteemaa käsitellään. Koira syö kärpäsiä, ja kärpänen lemmikkinä, kunnes...., kimalaiset kopsahtelevat lasiin, lasi välissä äidillä ja tyttärellä  .. tätä latua kannattaa edetä :) Koulukohtaus on myös mielenkiintoinen, onko leipomoretki kaverien kanssa tärkeämpi kuin äidin auttaminen uppo-oudossa koulussa pikkusiskon haussa. Koulussa, jota itse on käynyt useamman vuoden, mutta äiti on ollut ulkomailla koulussa, tähän voi ola useita mielipiteitä. Voihan tässä miettiä onko romaanin kirjoittaja äidin puolella kuitenkin, ensimmäinen ajatukseni oli, että ei ole.

s.56 se mikä huolestutti isää, huolestutti aina minuakin

s.65 korissa oli seteli kaksikymmentä tuolloista Suomen markkaa

s 66 "Minähän olin paremman perheen lapsi .... kukaan ei uskaltanut ottaa yhteyttä vanhempiini", oliko tässäkin joku ranking, kuka oli hyvä perhe ja kuka parempi, ketkä olivat parhaita?

s.142 itse otin jokaisen kohtauksen todesta (rahapuheet)

s. 157 itkee kinkkua, joka on liian kuiva

s.123 nuoren kuolema => joku debriefing olisi pitänyt järjestää.

s166-175 on selitetty linnajutun merkitykselliset vaiheet! Linna Tanskasta (ei seltään Helsingöristä kuten Hamletissa) ja poika Suomesta

s 194 on selvitetty ratsastuskurssijuttua, jota en ymmärtänyt, miksei kotimaassa olisi voinut ratsastaa ja hoitaa hevosia? Ylipäätään en ymmärtänyt hevosjuttua, miksi tehdä asiat niin monimutkaisesti. Jos on hevonen, ostaa sen jos rahaa on, ja tuo lähitallille, ja hoitaa sekä ratsastaa, kilpailee, jos huvittaa.
--
Jos on lukenut kirjailijan esikoisen Isäni oli nuori sotilas, tämän romaanin kanssa voi tulla ongelmia, koska teoksen rakenne on samankaltainen ja lisäksi molemmissa on päiväkirjamerkintöjä. Lisäksi ylen elävässä arkistossa on kirjailijan haastattelu samasta teemasta ja hän kertoo juoksu- ja pikaluisteluharrastuksen olleen kovaa, ja päättyneen vammautumiseen. Näiden kahden teoksen ja haastattelun välillä toistuvat tietyt faktat hieman eri valossa, jokainen voi päättää itse, ovatko ne yhden pitäviä, ovatko perustelut tähtäämässä samaan suuntaan, toisaalta eihän tässä ole kysymys tieteestä vaan romaanista.

****
19.9.2015
Turun Sanomien lauantailiitteessä Extrassa on Karin Ehrnroothin haastattelu, ja kansikuva ja yksi koko sivun kuva. Jutussa on kerrottu sisarusten "henkilötietoja" eli syntymävuodet ja ammatti (tai arvo). Jutun mukaan "Kesäisin hänellä ja pojalla on aina tilaisuus tavata sukua ja etenkin 90-vuotiasta äitiä ja isoäitiä Karin Birgitteä". TS-Extra 19.9.2015 sivulla 4.
Hienoa, että näin on.

Samalla esiteltiin uusi kirja, jonka nimi on Hamburg Blues, bloggaus TÄÄLLÄ.