Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chandler Raymond. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chandler Raymond. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. kesäkuuta 2023

Raymond Chandler: Pikkusisko

 


Raymond Chandler: Pikkusisko, alkuteos The Little Sister (1949), suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1994, SaPo 47. Sivumäärä 284.

Kyyninen yksityiskyttä Philip Marlowe saa asiakkaan. Kansasilainen nuori neiti silmälasipäinen meikitön Orfamay Quest haluaa löytää veljensä Orrin Questin, joka on tullut Bay Cityyn töihin. Neidillä ei ole varaa maksaa Marlowen tutkimuksista kuin 20 taalaa.

Marlowe menee nuuskimaan Orrinin viimeisimpään osoitteeseen matkustajakotiin Bay Cityn slummissa. Siellä hän tapaa tekotukkaisen optikon G. W. Hicksin. Paikan isännöitsijä on vaivutettu ikiuneen jääpiikillä. Marlowen palattua toimistolle hän saa uuden toimeksiannon hotelli van Nuysiin. Marlowe puhuu ensin hotellietsivän kanssa. Huoneeseen tullessa häntä uhataan aseella ja kopautetaan päähän. Herättyään Marlowe löytää aiemmin tapaamansa optikon murhattuna jääpiikillä. Murhapaikalta on etsitty jotain? Marlowe löytää sen etsityn miehen tupeen kätköistä.

Chandlerin dekkarit ovat tällaisia, Philip Marlowe tutkii jälkiä, ja ruumiita tupsahtelee vakioväliajoin. Marlowe saa valokuvien negatiivit, missä on jotain kuolettavaa. Lukija ei (eikä Marlowe) tiedä mihin tutkimukset häntä vievät, mutta vääjäämättömästi yhä uusien tapaamisten ja veritekojen jälkeen ajaudutaan kohti Hollywoodin näyttelijättärien yhteisöä. Konnia on monenlaisia, useimmat hyvin pahoja. 

Raymond Chandlerin Pikkusisko on lajityypilleen uskollinen kovaksikeitetty dekkari. Tämä on minusta Syvää uneakin kyynisempi, mutta ei yllä sen unenomaiseen tunnelmaan.

Pidempi oppimäärä.

Philip Marlowe dekkareiden  lumo on niiden miljöissä ja Marlowen suoltamassa ylimielisessä dialogissa. Philip Marlowe on 38-vuotias poikamies, jolla on toimisto, missä hän viettää aikaa. Parhaiten Marlowe toimii inhimillisten likaviemäreiden lähellä. Tutkimukset johtavat toisaalla Mavis Weld nimisen nousevan Hollywood-tähden luo. Marlowe liikkuu elokuvan kulisseissa ja tapaa studion johtajan Julius Oppenheimerinkin ( Julius Robert Oppenheimer kehitti atomipommin). Tähtöset olisivat valmiit lankeamaan lakanoillekin, mutta Marlowe suikkaa enintään suudelman. Toisaalla on lääkäri Vincent Lagardie, jonka Marlowe päättelee menettäneen lupansa Clevelandissa ja toimii nyt Bay Cityn slummissa. Lagardiella tuntuu olevan potilaistaan paljon narkkareita, joita hän lääkitsee. Marlowe arvaa, että lääkärin lupa Clevelandissa on poistettu aborttien  vuoksi, yhtä kaikki Lagardie häröilee nyt Los Angelesin seuduilla ja Clevelandin konnat Bay Cityssä, myös pääkonna, jonka nimi on  Steelgrave.

Chandlerin dekkareissa olennaista on Marlowen näkemä ja kokema. Rikoksia generoituu koko ajan lisää, Marlowe ui kuonassa, konnia kovistellaan ja Marlowe saa siipeensä, poliisit hiostavat häntä, mutta hän ei juuri koskaan puhu täysin totta viranomaisille. Lopulta ratkaisu tuodaan lukijalle. Tässä on useita rikoksia ja niille eri motiivit ja murhaajatkin. Valokuvat ovat valonarkoja siksi, että niissä kumoutuu yhden suurkonnan alibi, eli niissä Hollywood tähti ei ole kelteisillään. Hollywood tyttösten välillä on kateutta, ja viettien tasolla myös kiimaa, kiimainen kateus johtaa kostoon.

Lukemalla itse teoksen selviää, miksi Pikkusisko alun alkaen tuli Marlowen puheille, mikä on hänen motivaatiokarttansa ja miten hänelle käy?
Teos on minusta kyyninen jopa Chandlerin mittapuulla mitattuna: 
-"Niissä asui elokuvatähtiä. Elokuvatähtiä - hupsis. Tuhannen sängyn veteraaneja". s. 89

-"Tahtoisitko maata minun kanssani?
-Kukapa ei tahtoisi. Mutta ei sekoiteta nyt seksiä tähän.
-Minä en tee kovin tarkkaa eroa seksin ja työasioiden välille, hän sanoi lyhyesti. Etkä sinä voi nöyryyttä minua. Seksi on verkko jolla minä pyydystän hölmöjä. Jotkut näistä hölmöistä ovat hyödyllisiä ja anteliaita. Välistä joukossa on joku vaarallinenkin
". s.179

-Rakasteletko minun kanssani tänä iltana? s. 205 (tietenkään Marlowe ei suostu).
-Hänen äänensä oli viileä kuin täysihoitolan liemi.
***
Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania. Olen bloganut dekkarit Syvä uni, ja Pitkät jäähyväiset.

Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä "rikos ei ole sairaus, se on oire, poliisit ovat kuin lääkäri, joka antaa aspiriinia aivokasvaimeen paitsi, että poliisi antaisi siihen mieluummin patukkaa", Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Hän tunsi myös aineen nimeltä alkoholi. Raymond Chandleriä pidetään kovaksi keitetyn dekkarin isänä. Philip Marlowe on huonoissa varoissa oleva asiakkaille "kettuileva" yksityisetsivä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Raymond Chandler, Pitkät jäähyväiset

Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset on legendaarinen dekkari, jonka on suomentanut Eero Ahmavaara, luin kuvan teoskappaleen, joka on SaPo-sarjan n:o 17, kannessa lukee muuten WOSY, alkuteos on  The Long Good-bye 1953, tässä SaPo-teoksessa sivuja on 447 ja nimettömiä lukuja 52.

Pitkät jäähyväiset -dekkarin päähenkilö häärii yksityisetsivä Philip Marlowe, jonka elämän asenne on jalostunut sitten Syvän unen, joka on Chandleria vuodelta 1939. Tämä on Syvää unea parempi dekkari, jossa Phillip Marlowe tuntee enemmän sentimentaalisuutta ja kiintymystä "auttamiinsa" ihmisiin, joista ensimmäinen on Terry Lennox, joka on nainut rahaa eli Sylvian monimiljönääri Harlan Potterin nuoremman tyttären. Harlan Potter vaalii vihaisesti yksityisyyttään. Toinen Harlan Potterin rahakasa Linda on naimisissa lääkäri Loringin kanssa. Lisäksi juonen kannalta keskeisiä on bestsellerkirjailija Roger Wade, joka riutuu muussakin kuin luomisen tuskassa ja hänen vaalea viettien vaivaama vaimonsa Eileen. Lennoxilla on "ystävänä" gangsteri Mendy Menendez ja Vegasista Randy Starr. Marlowe auttaa tolpilleen myös juoppohulluuskohtauksista kärsivää kirjailijaa Roger Wadea, jossa lienee hitunen omaa kirjailijan tuskaa.

Pitkät jäähyväiset dekkari on Phillip Marlowen minämuotoista tiivistä kerrontaa, joka on varsin nautittavaa. Kirjan alkukohtauksessa Marlowe törmää Sunset Boulevardilla Rolls Roycella ajavan Terry Lennoxiin, jonka kasvoissa on arpia, kuin plastikkakirurgin jäljiltä. Marlowe auttaa muutaman kerran juovuksissa olevaa Terry Lennoxia, joka on ollut naimisissa miljoönääri Harlan Potterin nuoremman tyttären (tai hänen rahojen kanssa Terry Lennoxin mukaan). Lennox on alamaissa, ja häipyy Las Vegasiin ja pääsee ystäviensä avulla jaloilleen. Terry Lennox menee uudestaan naimisiin ex-vaimonsa Sylvian kanssa. Eräänä yönä Lennox pyytää Marlowea viemään hänet Meksikoon Tijuanaan lentokentälle syystä, että Sylvia on jatkanut pettämistään. Aamulla murhaosasto tulee hakemaan Philip Marlowen kolmannen asteen kuulusteluun, murhatun Sylvia Lennoxin kasvot on möyhennetty pronssisella apinapatsaalla. Koska kyse on miljonäärin tyttärestä, piirisyyttäjä haistaa tässä isoja otsikoita, joita ei tule, koska rahalla voi ostaa myös hiljaisuutta. Marlowe vapautetaan, koska Lennox on löydetty kuolleena ja tunnustuskirje kirjoitettuna, tähän saadaan lisäselvyyttä, kun senor Maioranos tulee sanomaan jäähyväisiään.

Koska kyse on Chandlerin romaanista asetelma muuttuu useasti. Kuka murhasi Sylvian ja miksi? Miksi Lennox on kuollut vai onko hän kuollut? Onko joku lavastanut kuoleman? Kuka Lennox lopulta on?Marlowelle tulee selliin kallis juristi  Sewell Endicott, joka ei paljasta suuren palkkionsa maksajaa, mutta on Potter. Lennoxin sodan aikaisista ystävistä äkkirikastunut ja keltaista nestettä pää täynnä oleva Mendy Menendez tulee ripittämään ja nappikauppiaaksi haukkumaan Marlowea ja käskee olemaan kaivelematta kuolleita, ja kaikki tämä on tapahtunut ensimmäisellä sadalla sivulla. Tämä koetaan liian rehellisen ja kyynisen ja kahvia kittaavan yksityisetsivä Phillip Marlowen silmin. Onko Marlowe kyyninen? Tässä muutama luonnehdinta muiden silmin:  "Olette huvittava, Marlowe. Olette jollakin tapaa lapsellinen". "Taidatte olla hieman liian sentimentaalinen" sekä "Ette ole ainoa mies, jonka ylpeydellä ei ole hintaa". Marlowe, joka on muuten dekkarissa 42-vuotias, vetää puoleensa tarinan henkilöitä magneetin tavoin ja kirjallisuusagentti Howard Spencer pyytää etsimään kirjailija Roger Waden, joka on niin ikään 42-vuotias, ja ollut viisi vuotta naimisissa. Sivujuonessa Marlowe kaivaa Waden katkaisulääkärin kynsistä. Wadella on vaalea vaimo Eileen, jonka Marlowe on huomannut baarissa, Eileenilla orvokinsiniset silmät ja kumma luonne ja avioparilla on vahvat siteet herrasväki Lennoxiin ja Loringeihin. Kirjailija Roger Wade, ei pysty lopettamaan parhaillaan olevaa teostaan, joka olisi jo kolmastoista, hän on menettämässä otteensa, menossa kappaleiksi, inhoaa tekstiään bestselleriydestä huolimatta. Wade pyytää Marlowea asuntoonsa vain olemaan läsnä ja palkkio olisi 1000 dollaria kuussa, jotta saisi romaanin loppuun, alkoholista puhutaan ja alkoholismista, Marlowen mukaan hänelle pitäisi ottaa psykiatri, jos vain löytäisi tervejärkisen. Mitään psykiatria ei tule kuvioihin, mutta tohtori Loring määräilee sekonaalia, ja sekavia ovat kirjailijan ja hänen vaimonsa mielet ja teot, suurin osa tapahtumista selviää ja Syvästä unesta tuttu poliisi Bernie Ohls astuu estradille...


Rahasta
Mendy Menendez toteaa, että "olen paha mies, minä teen rahaa, paljon rahaa. Minulla on talo Bel-Airissa ..Minulla on kaunis platinanvaalea vaimo ja kaksi lasta, jotka käyvät yksityiskoulua idässä"
Harlan Potter tarjoaa luvussa 31/52 maailmankatsomustaan. Samalla kun Potter katsoo Marlowea kuin hyönteistutkija kovakuoriaista, hän kertoo, että demokratia on kaunis ajatus, jos se voitaisiin toteuttaa, valinta on kyllä demokraattista, mutta ehdokkaat elävät lahjoituksilla ja tietävät, että heiltä odotetaan vastapalveluksia, ja rikkaat vaalivat yksityisyyttään, jota kukaan ei saa häiritä. Marlowe epäilee, että tila, jossa Potter haluaa elää, on haavekuva viidenkymmenen vuoden takaa.
Potter kertoo Marlowelle, että "teemme kaikkein heikoimmat pakkaukset, niiden sisällä on enimmäkseen roskaa", syy on siinä, että massatuotanto ei voisi myydä ensi vuonna, jos tuotteet kestäisivät, Potter tylyttää myös muotoilua, että se on "liike-elämän vaatimaa huiputusta".
Lennox on todennut aiemmin: "Harlan Potter on kylmä veikko. Ulkopuolella pelkkää viktorianaikaista arvokkuutta. Sisäpuolelta säälimätön kuin gestapomies. Sylvia on lutka Ukko tietää sen ...kaikella on hintalappu" Lennox itse oli ollut sodan aikana gestapon kynsissä, joten tietää kyllä, mistä puhuu.

Alkoholista, alkoholismista ja juoppohulluuden oireista jokainen lukija voi poimia teräviä havaintoja, kuten kirjalijan luomistuskasta. Wade toteaa, että kirjailijan veto lopussa silloin kun hän etsii inspiraatiota vanhoista tekeleistään, Waden mukaan kustantajat odottavat pitkiä romaaneja, lisäksi Wade tylyttää erästä kriitikkoryhmää, ja toteaa hieman siistittynä, että nokkelat kaverit kirjoittavat kirjallisuusarvosteluja, koska eivät pysty muuhun.

Tämä on dekkari, jossa tapahtuu joitain murhia, loppuosassa kysytään, hyödyttääkö paljastaa, kuka on murhaaja, koska murhattu on jo kuollut, paitsi oikeutta ja totuutta varten, ja dekkarissa myös lukijoiden takia. Lennoxin kohtalo selviää, mutta enemmän dekkari käsittelee kuitenkin seksuaalisuutta, intohimoa, rikkausteemaa ja juoppoutta.

Käännöksestä
Eero Ahmavaaran  käännös on minusta hyvä ja toimiva, tekstissä on jonkin verran nykyään jo vanhahtavia sanoja kuten parkkeerauspaikkavihkimäsormus ja äänitiivis, äänitiivis on tosin lyhyempi sana kuin äänieristetty.  Ladontavirheitä on muitakin kuin kannen WOSY. Tämä blogi monine kirjoitusvirheineen pitää tätä inhimillisenä.

Ahmavaaran väläyksistä voi mainita esimerkiksi termin "pari virtaviivaista puolineitsyttä" muutenkin teksti on varsin "hauskaa" esimerkiksi vaatteista todetaan, että "ei välitä vähääkään mitä pitää yllään kunhan se on minkkiä".
Marlow puhuu monesti palkkioksi saamastaan Madisoninkuvasta, joka on  5000$:n seteli, sellainen seteli on USA:ssa, setelissä on presidentti James Madisonin kuva.

Pitkät jäähyväiset on täyden kympin dekkari, jonka sain kirppikseltä euron hintaan.

***
Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania, joista tämä on toiseksi viimeinen, kahdeksas Marlowe palaa kaupunkiin jäi kesken. Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä "rikos ei ole sairaus, se on oire, poliisit ovat kuin lääkäri, joka antaa aspiriinia aivokasvaimeen paitsi, että poliisi antaisi siihen mieluummin patukkaar", dekkari Pikku sisko on myös hyvin kyyninen.
Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Hän tunsi myös aineen nimeltä alkoholi.

Kovaksi keitetyn dekkarin isänä Raymond Chandleriä käsiteltiin YLE TV1:n ohjelmassa 10 kirjaa rikoksesta 19.7.2013 trion Harakka, Kortelainen ja vieraan Kari Häkämiehen voimin. Käsittelyssä oli Chandlerin teokset yleensä, vaikka eniten teoksessa Pitkät jäähyväiset.
Marlowea kuvataan poikamieheksi, joka ei koskaan pääse isoihin rahoihin käsiksi. Marlowe on Harakan kuvauksen mukaan köyhä ja askeettinen. Kortelainen kiinnittää huomiota valvottuihin öihin ja Häkämies siihen, että hän tappelee ja saa kolhuja. Esittelyssä painotetaan, että tärkeämpää kuin "kuka teki rikoksen?" että miksi se tehtiin. Pitkät jäähyväiset -romaanissa esittelyn mukaan nostetaan esiin teollisuuden tapa tehdä tuotteita, joiden laatu on heikko, jotta tulee kauppoja.
Chandlerin romaanien tietty juonettomuus nostetaan esiin.
***
Luultavasti blogimaailman suurin Raymond Chandlerin asiantuntija on Kyösti Salovaara, jonka blogiin Deadline Torstaina kannattaa tutustua.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Raymond Chandler, Syvä uni (The Big Sleep, 1939)




Raymond Chandler, Syvä uni (The Big Sleep, 1939) on legendaarinen romaani, jonka 2011 painoksessa on Kyösti Salovaaran oiva esipuhe, josta selviää, että Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania, joista tämä on esikoinen. Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä, eli hän näyttää myös maailman kuonan, mutta myös kauneuden, ja ovat siksi ristiriitaisia, Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Syvä uni on monella sadan klassikkolistalla.

Syvän unen päähenkilö on  yksityisetsivä Philip Marlowe, joka ei oikein usko asiakkaisiin, kanssaihmisiin, eivätkä poliisit aina luota Philipiin, joskin turvautuvat hänen tietoihinsa. Marlowen toimeksiantaja on ikivanha ja enää sisullaan lämpimässä kasvihuoneessa elävä kenraali Guy Sternwood, jolla on kaksi nuorta "riehakasta" tytärtä. Vivian Regan, jonka aviomies on kateissa, ja joka tekee pelivelkoja sekä nuorempi Eevan asussakin poseraava Carmen Sternwood, joka imee tiukan paikan tullen peukaloaan. Kun Vivian puhuu Marcel Proustista, niin Carmen taas uskoo Peter Panin olevan Doghouse Reillyn biljardikaverin. Philip Marlowe esittäytyy Carmenille Doghouse Reillyksi.

Teos sijoittuu Yhdysvaltojen länsirannikolle Los Angelesiin 1930-luvulla ja näyttää kyynisen kylmän kuvan kaupungista ja sen viihde-elämästä. Itse juonesta ei ole syytä puhua, muuta kuin  Marlowe joutuu yhä syvemmälle tapahtumiin, valheiden  ja voimakkaiden viettien verkkoon ja lopussa asiat selviävät tavallaan, hyvä dekkari lajityypissään. Jo alkukohtaus vertauskuvineen on tärkeä, Sternwoodin lasimaalaus, kasvihuone täynnä lahoavaa ainesta. Marlowe on kovaksi keitetty kyttä, joka polttaa juo whiskyä ja konjakkia ja kittaa kahvia, hänellä on kuitenkin selkärankanaan oikeudenmukaisuus ja vilpittömyys, kyynisyydestään huolimatta moraalisen rappion ja valheiden keskellä. Toisaalta kyynisyys on oiva apu ihmisviemärin masuunikuonaa käsiteltäessä. Pornokirja-ala, huumausaineet ja ruletti ovat taustalla teemoina.Marlowe ei tunnustaudu holmesilaiseksi salapoliisiksi, mutta bluffaa monesti. Loppuosa teoksesta on varsin nopeatempoinen rikoksille löytyy tekijät, mutta ...

Kirjassa Marlowe käy useassakin kirjakaupassa tekosyynään hankkia ensipainoksia tai muita harvinaisuuksia esimerkiksi Ben Hur vuodelta 1860 (on tässä mainittu kolmanneksi painokseksi, jota ei kuitenkaan ole sellaisenaan edes olemassa), lisäksi mainitaan kirjakaupan asiakkaasta ”paineli peukalon jälkiä uusiin päällysteisiin”. Eräs kirjakauppian myy taidekuvakirjoja, mutta "taidevalokuville" voi jokainen päätellä todellisen luonteen ja taidevalokuvissa se Carmenkin poseerasi. Itse asiassa degeneraatio, mädännäisyys, ja kaikenmoiset viemärit ovat kirjalle ominaisia teemoja ja orkideat. Syvä uni ei tarkoita rentouttavaa rem-unta, vaan lopullista uinumista lyijymyrkytyksen jälkeen. Kalmisto täydentyy ajoin maanisessa marssissa, kun Philip Marlowe sukeltaa onnenonkijoiden ohi hyveellisenä kohti ongelman mätää ydintä.

Teoksen verbaalinen kudelma sopii lajityyppiin. Käännös (tämä Seppo Virtasen) on minusta varsin hyvä, asiat sanottiin ajoittain sujuvasti, ja puhuttiin selvästi ja suoraan ja avautumisista, eikä käytetty kiertoilmauksia, jotka rikoksen motiivin ymmärtämiseksi ovat suotavia, teoksen vivahteet ovat hyvin nähtävissä.


Kerronta on siis tiivistä, lyhyttä lausetta, kyynistä dialogia ja kuvailua kuten
-Kai te sentään myytte kirjoja …
-No mitäs luulette näiden olevan grapehedelmiä vai? …
tai kuvailua
kaikkialla leijui kukkivien trooppisten orkideojen ällöttävä lemu   … lihakkaita lehtiä … muistuttivat kuolleen ihmisen vastapestyjä sormia …
Pidättekö orkideoista … ne ovat inhottavia kasveja. … ja niiden tuoksussa on prostituoidun mätää makeutta”.
"Yhtä lähellä totuutta kuin lehtikirjoitukset yleensä - yhtä lähellä kuin Mars Saturnusta"

Kuvailua
”takkinsa oli leikattu varsin räikeästä hevosloimesta”
”kaulansa kohosi kuin sellerin varsi”
"Istuin autossa ja myrkytin itseäni savukkeella ja kuuntelin sateen ropinaa ja ajattelin asiaa".
"Kumpikaan huoneessa olevista ihmisistä ei kiinnittänyt tulooni minkäänlaista huomiota, vaikka vain toinen heistä oli kuollut"

***
s.227 puhutaan nuolien heittämisestä tikkatauluun. Sivulla 233 heittävät jo tikkaa
Lisäksi teoksessa puhutaan luodittomista panoksista, lienevät muissa teoksissa paukkupatruunoita.
***
Tämä teos muistuttaa jo elokuvakytkentänsä (Humphrey Bogart) ja poikamiesyksityiskyttä teemansa ja juonen käänteidensä  kautta Dashiell Hammettin Maltan haukkaa, jonka postaus on täällä. Kerronta rikoksen osalta on hieman Kultahatun tyyppistä.

******




Dekkarista on tehty loistava filmi, jonka traileri on youtubessa, ja on hauska, koska päähenkilöt esiintyvät siinä: Humphrey Bogart ottaa The Big Sleep -kirjan kirjahyllystä, jota Lauren Bacall on suosittanut. Lisäksi haulla ”The Big Sleep, best scene ever”. Filmissä Bogart käy kirjastossa "Hollywood public Library" ja sitten Bogart menee kirjakauppaan "The Acme Book Shop", tämä pätkä on youtubessa, kuten luultavasti koko leffa. Ostin tämän DVD:nä, on WarnerBrosin DVD:n, josta  olen itse koostanut "kollaasin". Kaikki oikeudet WB.llä. Chandlerin dekkari Pikku sisko tapahtuu osin Hollywoodin "kulisseissa"