John Steinbeck: Eedenistä itään

John Steinbeck: Eedenistä itään, alkuteos East of Eden 1937, suomentanut Jouko Linturi,  osa 1 Tammi 1963 sivumäärä 304.

John Steinbeckin sukupolviromaani Eedenistä itään  tarkastelee Kalifornian Salinassa asuvia Hamiltonien ja Traskien sukuja 1900-luvun alussa. Lopulta tarkastelussa ovat kaksoset Cal ja Aaron Trask. Kirja porautuu moraalis-eettisissä pohdiskeluissaan syntiin, syntiinlankeemukseen, synnin viekoittelevuuteen ja houkutusten torjumiseen. Calin ja Aaronin tarina on nykyaikainen versio Kainista ja Abelista.

Tarinan kehys ja miljöö
Eedenistä itään alkaa Salinasin laakson luonnon ylistyksellä ja elämän kuvaamisella. Laaksoon  ovat saapuneet Irlannista uudisasukkaina prebyteerit Samuel ja Liza Hamilton. He valtasivat kituliasta maata, ja saivat kaikkiaan yhdeksän lasta. Samuel hankkii elantonsa viljelyn lisäksi poraamalla kaivoja muille tilallisille, joiden maa on hedelmällistä. Hamiltonin lapset George, Will, Tom, Joe, Una, Dessie, Olive ja Mollie ovat kerronnassa tärkeitä, ja John Steinbeck kuvaa heidän elämäänsä tarkasti. Olive kouluttautuu opettajaksi ja menee naimisiin Ernest Steinbeckin kanssa, ja he saavat kaksi lasta Maryn, tytön joka oli halunnut olla poika, sekä Johnin, joka on tämän tarinan kertoja. Samuel on yhteisön tukipylväs, joka kasvattaa katraansa. George ajautuu vakuutusalalle, Willistä tulee menestyvä liikemies, Joe suuntaa mainosalalle. Tytöistä Una on lukutoukka, ja opettaja, hänen ennenaikainen kuolema lannistaa Samuelin, mutta ei Lizaa. Dessiellä on ompelimo, Tom jää pitämään tilaa. Hän on naimaton, mutta käy porttoloissa. Porttolat ovat tarinan kannalta merkittäviä paikkoja.

Hamiltonit asuttavat Salinasia laaksoa, kun naapuriin muuttaa tuleva isä Adam Trask, raskaana olevan vaimonsa Cathyn kanssa. Adamilla on kiinalaistaustainen palvelija Lee. Cathy synnyttää kaksoset.

Tarina on huikea ja jos haluat kokea itse lopeta lukeminen tähän.

Adam Trask syntyi Connecticutissa. Isä Cyrus Trask oli Yhdysvaltojen sisällissodassa, ja kävi huorissa ja tartutti vaimoonsa ja Adamin äitiin tippurin, jonka seurauksena hän teki itsemurhan. Cyrus meni uudelleen naimisiin, ja perheeseen syntyi lapsi Charles Trask. Charles kilpailee isän rakkaudesta Adamin kanssa, joka on hiljainen, vakaampi ja järkevä. Charles on narsistinen ja kontrolloiva. Charles ja Adam näyttelevät esinäytöksen Kain ja Abelin tarinassa. Kain ja Abel olivat Aadamin ja Eevan lapsia, joista Kain ryhtyi viljelemään maata, ja Abel kaitsemaan karjaa. Kain toi uhrilahjaksi Herralle maan satoa, ja Abel karitsoja ja niiden rasvaa, Herra piti niistä enemmän. Kateuden vuoksi Kain tappaa Aabelin, ja saa Kainin merkin Herralta.
Adam ja Charles kasvavat tilalla. Pohjimmiltaan Cyrus-isä pitää enemmän Adamista, kuin Charlesista, joka on veljeksistä etevämpi, eikä Adam halua pätee. Jos Charles kokee olonsa uhatuksi, niin hän pahoinpitelee Adamin. Myöhemmin Charles antaa isälle lahjaksi linkkuveitsen ja Adam kissan pennun, niin Charles tulee hulluksi raivosta, kosks isä ei välitä veitsestä, vaan lemmikistä. Charles pahoinpitelee Adamin henkihieveriin, ja hakee kirveen kotoa, jolla aikoo lopettaa Adamin elämän. Charlesilla on jälkiotsassa. Adam piiloutuu, ja yhteiselo jatkuu. Isä-Cyrus on armeijaintoilija, vaikka on vain sotilas. Hän pääsee Washingtonin töihin ja omaa hyviä suhteita presidenttiin asti. Isä on päättänyt laittaa Adamin armeijaan. Adam ei halua mutta ei uskalla uhmata isäänsä. Adam pestautuu vielä toiseksi viisivuotiskaudeksi ja joutuu raja- ja intiaanisotiin. Armeijan jälkeen hän vaeltaa pisin Amerikkaa. Charles yrittää houkutella Adamia tilalleen. Vasta isän kuolema yhdistää veljekset. Isä on ollut sala-rikas, ja testamenttaa 100 000 taalan omaisuuden puoliksi. Adam tunnustaa, että ei erityisemmin rakastanut isää, sen sijaan Charles rakasti, ja olisi halunnut että isä olisi sanonut rakastavansa tätä. Charles käy ahkerasti huorissa, Adam ei. Eräänä yönä ryömii henkihieveriin hakattu nainen veljesten tilan pihalle. Veljekset hoitavat naista, joka on hyvin heikko. Adam rakastuu naiseen, ja pitää pika-  ja salahäät tämän kanssa. Charles näkee naisen läpi.

Nainen on Cathy Ames. Veljesten luona nainen on pahasti hakattuna, otsassa jälki. Cathy on varttunut toisaalla. John Steinbeck selittää että Cathylla on sielullinen poikkeama, Cathyn motiivit jäävät kirjassa osittain selvittämättä, mutta Cathy pitää itseään muita viisaampana, eikä siedä mitään rajoituksia, eikä kaihda keinoja. Jo lapsena Cathy tekee mitä haluaa, ja on ylen kiinnostunut toisten (ei omien) seksuaalisista haluista. Isä ja äiti koittavat kaitsea karitsaansa, mutta turhaan. Cathy on hoikka, poikamainen ja nätti. Suhteita on jo lapsena ja Cathy saa niistä valtaa, ja saa nuoren miesopettajan hirttäytymään. Kun vanhemmat yrittävät rajoittaa tytärtään, tämä käärmeensikiö tappaa vanhempansa ja polttaa talon, ja lähtee lipettiin. Cathyn pyrkimykset onnistuvat porttouden saralla. Hänellä on myös heikkous, viina, joka saa naispaholaisen kielenkannat auki. Cathy on putsaamassa rahasta  yhtä porttolan isäntää, mutta kännipäissään puhuu ohi suunsa, joka raivostuttaa höynäytetyn huorapomon, ja tämä hakkaa Cathyn - luulee tappaneensa, mutta Cathy selviää Traskien pihalle. Veljekset hoivaavat huoraa. Adam rakastuu ja nai Cathyn, ja kiitokseksi tämä portto makaa kerran Adamin veljen Charlesin kanssa, ja avioliitossa ollessaan kerran myös Adamin kanssa.

Adam ostaa hulppean tilan Kaliforniasta Hamiltonien naapurista, ja tuo rakastamansa vaimon tilalle. Samuel Hamilton ja Lee havaitsevat että Cathyssa pinnan alla omituista, mutta Adam elää rakkauden pilvessä. Synnytyksen aika tulee ja Samuel toimii kätilönä ja hänen vaimonsa laittaa Traskien kämpän kuntoon. Kun Cathy on synnyttänyt erimunaiset kaksoset, hän ilmoittaa Adamille lähtevänsä. Adam estelee, ja Cathy täräyttää tätä 44:lla Coltilla olkapäähän. Adam loukkaantuu ja masentuu vuosikymmeneksi. Cathy hakeutuu Salinasin pahamaisempaan kolmanteen huorataloon, jota pitää Faye. Cathy on kuuliainen ja saa pian talon rutiinit hallintaan. Faye pitää Cathya omana tyttärenä, ja suunnittelee yhteistä Euroopan matkaa. Kaikki menee hyvin siihen asti kun Cathyn on pakko naukkailla viinaa Fayen kanssa, ja hän rehvastelee konnuuksista, mitä on tehnyt asiakkaiden kanssa, on kiristänyt ja ottanut kymmenkertaisia maksuja. Cathy surmaa Fayen ja saa huoratalon haltuunsa, ja meno muuttuu yhä rajummaksi. Salinasissa on myös Niggerin ja Pieru-Jennyn porttolat, jotka ovat siistejä verrattuna Cathyn Laitokseen. Cathy  tai Kate, jonka nimen hän ottaa itselleen, suuntautuu erikoisiin palvelumuotoihin ja asiakkaiden valokuvaamiseen, jolla siten pitää asiakkaar hiljaisena. Merkkimiehistä on kuvallista aineistoa ...

Aika kuluu ja Steinbeck kuvaa eri näkökulmista, aika etenee. Kaksoset varttuvat ja heidät kastetaan lopulta Caliksi ja Aaroniksi. Cal on tumma, temperamenttinen ja Aaron on vaalea ja ihailtu. Adam suree Cathya, ja on masentunut. Tila on rappiolla. Lee kasvattaa poikia. Samuel yrittää patistaa Adamia jaloilleen. Lopulta Samuel kertoo Adamille, että tietää missä tämän vaimo on ja että Cathy on Salinasin pahimman huoratalon omistaja.

Romaanissa on neljä osaa ja toisen osa lopussa esitellään Baconit, joilla on tytär Abra.

Osa II, Tammi 1963 sivumäärä 368

Kolmannessa osassa eletään vuoden 1911 Kiitospäivää. Una on kuollut, Samuel suree. perhe näkee, että Samuel on sairas ja tulee kuolemaan. Hamiltonien talo jää Tomin hoitoon. Samuel kuolee ja haudataan Salinasiin. Adam ostaa Dessien talon ja muuttaa Salinasin kaupunkiin, jossa kaksoset alkavat käydä koulua. Dessie muuttaa maalle, ja epähuomiossa Tom myrkyttää tämän antaessaan vatsakipuihin lääkettä. Tom surmaa myös itsensä. Romaanin kolmannessa ja neljännessä osassa Hamiltonit jäävät taustalle.

Adam Trask vierailee Katen talossa. Kate juo muutaman lasillisen Adamin kanssa ja alkaa humalapäissään kertomaan totuuksia. Kyynainen sylkee myrkkyä ja kertoo Charlesista, asiakkaiden perversioista ja  kiristämisestä. Cathy vannoo, että Adam ryömii vielä taloon, ja hakkauttaa tämän.  Selkäsauna selvittää Adamin pään. Hän ostaa jäähdytysyrityksen ja alkaa viedä kaaleja kylmänä itärannikolle. Will Hamilton varoittaa Adamia, mutta yritys ajautuu konkurssiin, ja Adam menettää miltei koko omaisuutensa. Varsinkin Aaron kokee häpeää, kun kaverit ilkkuvat kaksosia ja haukkuvat kaalinpäiksi. Cal ei ota pilkkaa itseensä, mutta hän tekee päätöksen, että hankkii rahat isälle takaisin.

Aaron ihastuu jo 11-vuotiaana Abraan, ja he päättävät mennä aikanaan naimisiin. Aaron elää omassa satumaailmassa, hän hurahtaa episkopaaliseen kirkkoon. Aaron pyrkii aikanaan collegeen, mutta huomaa, että college ei ole se haaveiden opinahjo vaan siellä on aivan tavallisia ihmisiä. Aaron haihattelee, ja Abra tajuaa, että Aaron ei kasva olenkaan.

Adam käy Katen talossa toistamiseen. Puolisot eivät ymmärrä toisiaan. Cathy vihaa Adamia, koska hän ei hallitse tätä. Cathyn ote alkaa lipsua. Hänellä käsissä paha nivelreuma. Hän käyttää kipulääkkeitä. Cathylla on muutenkin vaikeuksia, hän joutuu vanhoista tekosistaan kiristysyrityksen kohteeksi, ja verkko kiristyy. Cal on älykäs ja omatoiminen lapsi, joka on kasvamassa aikuiseksi. Hän muuttuu ja tuntee, toisin kuin Aaron. Cal valvoo yöt ja käy pelipaikoissa. Hän saa selville äitinsä arvoituksen, ja alkaa seurata  tätä. He käyvät myöhemmin myös keskusteluja. Cal ei muistuta Cathya, vaan Charlesia, Aaron sen sijaan on ulkonäöltään kuin Cathy nuorena. Cal joutuu pelipaikassa pidätetyksi vain maleskelusta. Isä luulee, että Cal on vaikeuksissa. Cal ja Adam puhuvat heidän suhteensa kipupisteistä, ja pääsevät yhteisymmärrykseen. Cal kuitenkin tuntee, että hänellä on pahoja ajatuksia. Cal lainaa Leeltä rahaa ja ryhtyy Willin kanssa papukauppoihin, ja Cal nettoaa 15 000 dollaria. Toisaalla Aaron päättää lopettaa Collegessa. Euroopassa riehuu ensimmäinen maailmansota, johon Yhdysvallat ajautuu mukaan vuoden 1917 keväällä. Adam joutuu kutsuntalautakuntaan.

Kiitospäivänä Aaron tulee kotiin, ja aikoo kertoa että lopettaa collegen. Cal sen sijaan pistää 15 000 dollaria pakettiin ja antaa isälle. Isä kehuu Aaronin opiskelua, ja moittii Calin rahan ansaintaa. Taas toistuu Kain ja Abelin tarina. Kerronnassa on aukko, ja Cal polttaa isän takaisin antamat setelit, ja Aaron pestautuu armeijaan. Hän kuolee rintamalla. Cal oirehtii vahvasti ja tilittää onneksi tunteita, Leen ja Abran kanssa. Adam saa halvauskohtauksen kuultuaan Aaronin kaatumisesta.

Palvelija Lee on kirjan älykkäin ja ahkerin henkilö. Lee puhuu pidgin-englantia. Hän on syntynyt USA:ssa, kun Leen isä on myyty työvoimaksi Yhdysvaltoihin. Leen äiti on tullut mukaan, ja tekeytynyt mieheksi. Leen äiti joutuu synnyttämään ulkosalla, ja hänet pahoinpidellään ja kuolee. Lee varttuu, ja on hyvin sivistynyt, ja oikeasti puhuu hyvää englantia. Lee luokitellaan kiinalaisen näköisenä alempaan kategoriaan. Lee on tutkinut yliopistoaikana ja sen jälkeen Kainin ja Abelin tarinaa ja Raamatun kohtaa, missä Herra puhuu Kainille: Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa, mutta sinun on pidettävä se kurissa. 1 Moos. 4.7. Lee ja Adam puhuvat  Timšol -käsitteestä, joka liittyy synnin kurissa pitämiseen ja siihen, pystyykö ihminen pitämään itsensä kurissa synnin houkutuksissa. Cal pitää itseään syntisenä, hän tajuaa, että synti virtaa hänessä vahvana ainakin äidin puolelta. Abra, vaikka on ollut hiljaa, on kuullut, että Cathy on huoratalon päähuora. Abra on vieraantunut Aaronista, joka näkee vaan satumaailman. Abran isä jää kiinni petoksesta ja varmastikin joutuu vararikkoon ja sen lisäksi vielä vankilaan? Cal tunnustaa Abralle, että hän Kiitospäivänä kertoi Aaronille äidistä, ja Aaron tapasi Cathyn. Cal pitää itseään vastuullisena Aaronin ja Adamin kuolemaan. Teon seurauksena myös Cathy piikitti itsensä hengiltä. Cal on ihminen, joka joutuu kamppailemaan sisäisesti.

Leen tulkinta Timšolista on se, että sinä olet saava hallita syntiä, joka minusta erilainen kuin omistamassani 1992 Raamatussa (mutta sinun on pidettävä se kurissa).

Minusta Edenistä itään on upea romaani, jonka Salinasin kuvaus ja Hamiltonien suvun tarina kiinnosti Traskeja enemmän. Kainin ja Abelin tarina miltei toteutuu Charlesin yrittäessä tappaa veljeään. Vasta Adamin poikien välien selvittely rinnastuu tarinaan. Minusta Cal ei ole vastuussa Aaronin pestautumisesta armeijaan. Aaron oli sulkeutunut nukkemaailmaansa haihattelemaan. Myöskään isän halvaus ei ollut Calin aikaansaamaa, vaan johtui Aaronin kaatumisesta. Aaron valehteli ikänsä kutsuntaviranomaisille. Adam oli vastuussa suhteestaan veljeensä, vaimoonsa, ja siihen että laiminlöi lasten kasvatuksen, tyri bisneksensä, ja ylenkatsoi Calia. Cathyn väitetään tuoneen perisynnin Traskeille, luultavasti syntiinlankeemuksen jälkeen jokainen ihminen on perisynnin saastuttama. Raamatussa Eeva synnytti Kainin ja Abelin  myös muita lapsia. Abelin sukulinja sammui, mutta Kainilla oli lapsia.

John Steinbeckin romaanissa Eedenistä itään Kalifornian Salinasissa Hamiltonin perheen silmien edessä toistuu Kainin ja Abelin traaginen tarina, missä ihminen on houkutusten ristitulessa ja lopulta jokainen on vastuussa valinnoistaan.

*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Tässä on siis sivuhahmona Johnin äiti Olive Hamilton (1867 -1934), joka toimi Salinasissa opettajana.

Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin
Vihan hedelmät on loistava ja blogattu näin.
Hiiriä ja ihmisiä on lyhyt, mutta hyvä ja blogattu täällä.

Eedenistä itään on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, Of Mice and Men 1937, suomentanut Jouko Linturi, Tammi Keltainen kirjasto 1995 (10:s painos), sivumäärä 134.

Hiiriä ja ihmisiä -teos alkaa päähenkilöiden pienikokoisen ja kärttyisän George Miltonin ja suuren, mutta vajaamielisen Lennie Smallin keskustelulla. George on suuntaamassa seuraavalle maatilalle töihin, edellisestä on pitänyt poistua pikaisesti ja piileskellen. Georgen puhuessa Lennie kuuntelee, mutta unohtaa pian mitä on sanottu. Lennie paijalee ja silittää hiiriä, jotka hän on epähuomiossa rutistanut kuoliaaksi, ja George ottaa niitä häneltä pois.
-Älä viitsi Lennie! George sanoi - En minä sitä ilkeyksissäni pois ottanut. Hiiri ei ollut tuore enää. Lennie, ja sinä rutistit sen rikki, kun sitä silittelit. ss. 14 - 15.
Lennien Claire täti on antanut hiiriä Lennielle, mutta hän on ne kaikki rutistanut hengiltä. George kiukuttelee Lennielle, edellisestä paikasta he lähtivät kun Lennie rutisteli ja silitteli naisen leninkiä, joka oli naisen päällä.

Juoni ja henkilöanalyysi, juoni on internetissä oikein wikipediassa ja väärin Maijan postauksessa, älä lue, jos et ole lukenut kirjaa.
George puhuu heidät uudelle farmille töihin. Farmilla on  pieni nokkamies Curley, jolla on hemaiseva vaimo. Vaimo tuntuu viruvan puutteessa. Curley juoksee pitkin tilaa etsimässä vaimoaan ja on mustasukkainen. Slim hoitaa hevosia, tallirenkinä on musta Crooks, Candy on vanha haiseva mies, jolla on käsi ranteesta poikki, Candyllä on vanha pahanhajuinen koira, joka joudutaan vanhuuden vuoksi lopettamaan.

George ja Lennie on yksissä. Se kiinnittää muiden huomion, moni kysyy syytä, ja vaikenee merkitseväksi. Kyse ei ole minusta rakkaudesta, vaan samasta syystä, miksi Lennie silittelee hiiriä, ja haluaa hoitaa kaneja, ja poikasia. Tarpeesta hoitaa jotain avutonta. Georgella ja Lenniellä on unelma omasta muutaman eekkerin maatalosta, jossa Lennie voi hoitaa kaneja, ja silitellä niitä. Lennie silittää tilalla koirapentuja, ja pian ne ovat hengettömiä. Koiran menettämisen jälkeen Candy haluaa olla mukana maatalohankkeessa. Romaani on loistava, näin lyhyeksi kirjaksi aivan loistava, siinä ei ole mitään liikaa, mutta siitä ei myöskään puutu mitään. George näkee tuhon tulevan, kun Curley kukkoilee miehilleen mustasukkaisuuden puuskissa. Hän käy Lennien kimppuun, kun luulee tämän virnuilevan. Curley hakkaa Lennietä aikansa, mutta George käskyttää Lennietä puolustautumaan, ja Lenniä rusentaa Curleyn käden murskaksi.

Maatyöläisten palkkarahat menevät pitkälti bordelliin, ja viinaan. Kaikki muut miehet ovat kaupungissa paitsi Lennie, musta ja syrjitty Crooks ja vanha Candy, kun Curleyn vaimo tulee kiehnäämään miesten luo. Curleyn vaimo on kiinnostunut, kuka on murskannut Curleyn käden. Curleyn vaimo on pettynyt haaveissaan, hänelle on lupailtu Hollywoodia illalla, ja aamulla lupailijat ovat poissa. Hän on pika-avioitunut Curleyn kanssa, jota ei rakasta vaan inhoaa. Ilmeisesti makuuhuoneessa ei tapahdu ainakaan Curleyn vaimon haluamia asioita, tai hänen haluamalla tavalla, koska ensinnäkin miehet puhuvat, että Curleylla on kusiaisia housuissaan, lisäksi he pohtivat patenttilääkkeiden tarvetta, ja kolmanneksi Curley pitää toisessa kädessä hanskaa, jossa on vaseliinia, jotta käsi on hyvässä kunnossa iltaa ja vaimoa varten.(Tämä ennen kuin käsi rusentui). Candy valehtelee Curleyn vaimolle Curleyn teloneen itse käden. Curleyn vaimo suuttuu, ja uhkailee mustaa Crooksia, sillä että jos hän haluaisi, Crooks lynkattaisiin. Curleyn vaimo arvaa, että Lennie on musertanut käden. Myöhemmin kaikki miehet paitsi Lennie heittävät hevosenkenkää, Lennie hellii koiranpentua heinäkasalla tallissa. Koiranpennun niska on katkennut vahingossa, ja Lennie pelkää, että George on vihainen. Curleyn vaimo lähentelee Lennietä, joka lopulta tapansa mukaan silittelee naisen hiuksia, Curleyn vaimo alkaa huutaa, ja sitten Curleyn vaimon niska katkeaa. Lennie arvelee, että George tulee vihaiseksi ja poistuu ennalta sovittuun paikkaan odottamaan Georgea.

Lennie lähtee siis käpälämäkeen, kuten ilmeisesti ennenkin. Tilalla Candy löytää ruumiin ja varoittaa Georgea kuolleesta naisesta. George ottaa aseen, ja löytää Lennien ensin. Hän lupaa Lennielle maatilan. Lennie toistelee yhä uudestaan, että he elävät maan lihavuudesta, ja hän voi hoitaa kaneja. Lopulta George ampuu Lennietä niskaan, jotta Curley ei saisi Lennietä elävältä kiinni ja Lennie joutuisi kidutettavaksi.

Psykologiselta kannalta kirja on mielenkiintoinen. Mikä on Georgen ja Lennien suhde? Muut epäilevät sitä miesten rakkaudeksi, josta ei ole minusta kysymys. Lennien vanhemmat ovat kuolleet, ja häntä kasvatti ja hoiti Clara-täti, joka antoi hiiriä. Se, mihin Clara kuoli, jäi minulle hieman epäselväksi. George ja Lennie ovat olleet koulukavereita, ja Clara on kannustanut Lennien ja Georgen kumppanuutta, joka on siis viaton. George on pienikokoinen ja on joko psyykkisesti riippuvainen Lennien hoitamisesta tai saa siitä tyydytystä. Hän kokee myös velvollisuudekseen pitää Lenniestä huolta, ja rasittava Lennie on, mutta hän on myös syyntakeeton kuolemiin.
Curley tappelee rahasta, hän on pienikokoinen ja hänellä on terävät nyrkit. Ilmeisesti avioliitto Curleyn vaimon kanssa ei luonnistu. Curleyn vaimo tunnustaa Lennielle, että hän haaveilee Hollywoodista. Se, onko sänkymarissa tapahtumia, jää jokaisen itse pääteltäväksi. Luultavasti suhde ei tyydytä ei Curleyta, eikä Curleyn vaimoa. Curleyn maaninen mustasukkaisuus aiheuttaa pahaa verta. Koska hän on pomon poika, kukaan ei uskalla harata vastaan. Curleyn vaimoa ei myöskään kukaan rajoita, mutta hän saa neuvoja pysytellä kotosalla.
Crooks on kouluja käynyt musta, joka lukee iltaisin kirjoja, pikku läävässä, joka on lantakasan vieressä. Häntä ei huolita muiden tiloihin. Lennie ja Candy ovat ensimmäiset, jotka menevät Crooksin huoneeseen, myös Curleyn vaimo tulee sinne. Crooks on niin syrjitty, että hän tietää oman paikkansa, on hiljaa, ja mukautuu oloihinsa. Crooks on minusta koko joukon älykkäin.
Lennie pitää pehmeistä asioista, joita voi silitellä ja paijata. Paijauksen kohteet kuolevat. Steinbeck ei kerro, kuinka monta ihmistä Lennie on paijannut hengiltä, mutta vähintään siis yhden, ehkä enemmänkin, mahdollisesti kolme.

Elina on blogannut tästä TÄÄLLÄ, siellä on lisälinkkejä.

*****

Youtubesta löytyy kirjasta vuonna 1940 tehdyn filmin trailer (ja itse filmikin). Filmin ohjasi Lewis Milestone, Georgea näytteli Burgess Meredith, joka oli Batman tv-sarjan Pingviini, Lennie oli Lon Chaney Jr, sekä Men roolissa Betty Field.
*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962.
Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin
Vihan hedelmät on loistava ja blogattu näin.

Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

John Steinbeck: Vihan hedelmät

John Steinbeck: Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath 1939, suomentanut Raimo Salminen, Tammi Keltainen kirjasto 2016 (uusintapainos :), sivumäärä 629.

Vihan hedelmät -teos alkaa Oklahomasta, ja eletään 1930-lukua ja lamakautta. John Steinbeck kuvaa taitavasti miljöötä. Kuivuus ja pöly pilaavat maissisadon. Vankilasta vapautunut Tom Joad taivaltaa isänsä "tilalle", joka kuitenkin on tyhjä. Ahneet maanomistajat puhuvat pahoista pankeista, mutta ovat ajaneet vuokraviljelijät matkoihinsa. Jotta köyhäinapukin säästyisi, heitä on kehotettu suuntaamaan Kaliforniaan. Idän asukkaiden omistamat traktorit kyntävät maan ja paikallisten on lähdettävä. Lähdetään aloittamaan alusta Kaliforniassa, jossa on luvattu olevan  töitä, hyvät oltavat, ja missä on hedelmiä käden ulottuvilla, tai tämä ihanuus ilmenee lentolehtisistä.

Vihan hedelmät on juonivetoinen kirja ja alla olevassa on pakko avata juontakin. Steinbeckin kerronta tekee kirjasta hyvän. Välillä Steinbeck suuntaa kerronnan ympäristöön, luontoon, autokauppiaisiin tai pankkeihin, pääosa tarinasta  on Joadien perheen näkökulmasta. Perheellä on positiivinen asenne, vaikka koko ajan menee huonommin, ja kaikki lopulta päättyy apean huonosti.

Tom Joad tapaa patikkamatkallaan entisen tulisieluisen saarnaajan Jim Casyn, mutta Casy ei ole enää uskossa. Hän 'joutui' makaamaan saarnaaja-aikoinaan uskovaisten tyttöjen kanssa. Ristiriita kalvoi ja Casy lähti matkoihinsa. Ilmenee, että Tom Joad on tuomittu taposta, hän on lyönyt humalassa häntä puukottaneet miehen hengiltä. Seitsemän vuoden tuomiosta hän istui neljä vuotta ja nyt Tom on päässyt ehdonalaiseen.

Pankit ovat ajaneet vuokraviljelijät matkoihinsa. Kylän oman poika Feeleyn Willy on yksi kolmen dollarin päiväpalkalla peltoja kyntävistä traktorimiehistä. Jos kyntää talon, saa lisää dollareita. Pankit ovat kaiken takana, idän asukkaat omistavat maat. Autokauppiailla on omat kikkansa myydä autoja. Joadien 16-vuotias Al tuntee autot, ja heillä on kohtuullinen kuorma-auto, mutta perhekin on suuri. Isä, äiti, mummo ja vaari, John-setä, Noah, Tom, Al, 12-vuotias Ruthie ja kymmenvuotias Wilson. Connie on nainut Rosaharnin, poikatytön, joka on raskaana. Ylimääräiset tavarat myydään. Kun kaikki myyvät, markkinat ovat ostajan. Perheen tavaroista saadaan vain 18 dollaria. Siat teurastetaan, lihat suolataan, ja tavarat pakataan kuorma-autoon, jota ajaa Tomin pikkuveli Al ja Tom vuorollaan. Tom ylittäessään osavaltion rajan on rikkonut ehdonalaissääntöjään.

Valtatie 66 on täynnä kuorma-autoja, matka on pitkä ja osa matkaajista nääntyy. Joadit tapaavat Wilsonit. Joadin perheen vaari kuolee, ja perheen on pakko hänet haudata autiomaahan. Matka jatkuu, autoissa on vikoja, ja niitä korjataan. Matkalaisiin suhtaudutaan penseästi, ja tienvarsilta nauretaan suuria suunnitelmia, ne ovat tuulen tupia. Poimijoita on liikaa, ja palkat poljetaan alas. Joadit eivät usko vaan jatkavat kohti länttä ajaen kuorma-autolla ja yöpyen teltassa. Vaikka Kaliforniasta tulee perheitä pois, unelma ei kuole. Noah jää Arizonaan, suunnittelee kalastelevansa joesta. Mummu kuolee seuraavaksi. Connie ja Rosaharn ovat haaveilleet kaupunkielämästä ja mukavuuksista. Ikävää vain, että Connie on häipynyt.

Kaliforniassa asutaan ensin suuressa Hoovervillen telttakylässä, jonne eräskin hedelmätarhuri tulee rekrytoimaan hedelmän poimijoita ilman lupausta palkasta, apulaisseriffi mukanaan. Asia menee rähinäksi, ja apulaisseriffi ampuu eräältä sivulliselta naiselta rystyset pois. Apulaisseriffi tyrmätään ja Casy tarjoutuu pidätettäväksi. Okieita (Oklahomasta lähteneitä) vihataan, ja yöllä telttakylä poltetaan.

Joadit pääsevät lähtemään leiristä ennen sen polttamista ja pääsevät valtion ylläpitämään leiriin. Tom saa töitä ojan kaivajana, ja Rosasharn menee leirin seimeen auttamaan. Valtion leirissä on itsehallinto, saniteettitilat eli vesivessat ja lämmin vesi. Leiri halutaan tuhota, sillä okieita ei pidä kohdella ihmisinä, eikä totuttaa lämpimään veteen. Ojan kaivajien palkat poljetaan alas, Kun kenelläkään ei ole töitä, lähdetään etsimään niitä töitä. Säilykefirmat ovat polkeneet hedelmien hinnat alas, farmit polkevat poimijoiden palkat. Ihmisiä on liikaa ja syntyy epäsopua. Hedelmien annetaan enemmin mädätä, kun annetaan nälkäisille, perunat heitetään virtaan. Nälkäisten silmistä paistaa kasvava viha. vihan hedelmät kypsyvät korjattavaksi.

Seuraava etappi on ankea Weedpatch. Perhe saa töitä persikkafarmilta. Laatikosta hellästi poimittuja ja aseteltuja persikoista saa poimija 5 senttiä. Leirissä on kauppa, jossa vois ostaa palkkakupongilla ruokaa, hinnat ovat pilvissä. Leirin ulkopuolella on lakkolaisia. Tom tapaa Casyn, hän on lakkolaisten johtaja. Lakkolaisia tullaan murskaamaan. Casy puolustautuu: "Te ette tiedä mitä teette. Lapsia nääntyy nälkään ja te autatte siinä. Vastaus on ärhäkkä Turpa tukkoon helvetin punikki". s. 536. Tämän jälkeen Casy lyödään kuoliaaksi. Tom joutuu puolustautumaan tappaa tai luulee tappaneensa miehen ja alkaa hänen piileskelynsä. Lakon loputtua työläisten urakkapalkka romahtaa puoleen, ja Joadit lähtevät eteenpäin, ja päätyvät puuvillan poimijoiksi. He asuvat hylätyissä junavaunuissa. Pienellä urakkapalkalla ei kerätä omaisuutta, ja lopulta kaikki romahtaa, joenpenkkakin, ja autot kastuvat ja juuttuvat mutaan. Rosasharnin lapsi on kuollut ja kaikki on lopussa.

Huumori kirjassa vähenee asteettain.Alkuun vitsaillaan lehmän astutuksella muutamaan kertaan. Perheeltä menee siis kotitalo, auto, rahat, terveys, isovanhemmat kuolevat, esikoispoika haahuilee autiomaassa, tyttären vävy katoaa, ja jättää raskaana olevan perheen vastuulle. Syntyvä lapsi kuolee. Kaiken keskellä äiti on koossa pitävä voima. Myös nuori Al on kiinnostunut autoista, niiden korjaamisesta ja tytöistä, aina on uuden kanssa kuhertelua, hän on selviytyjä.

Kirjan loppua pidetään muissa arvioissa inhimillisenä, Rosasharn, jonka lapsi on kuollut, rintaruokkii 50-vuotiasta miestä, itse pidin maidon lupsutusta omituisena tekona.

Vihan hedelmät on iätön ja raju teos. Se näyttää paikallisen asujaimiston suhtautumisen muuttajiin ensin on sääliä, sitten inhoa ja lopulta vain vihaa. Suurimmat syylliset löytyvät kuitenkin minusta Oklahomassa lentolehtisiä jakaneista tahoista, köyhille ei saa antaa katteettomia lupauksia. Ahneet pankit ja suurtilalliset hyväksikäyttävät ihmisten hätää. Vihan hedelmät on klassikko, jonka lukee ja muistaa, mutta ei ehkä lue uudestaan, se on raadollinen todellisen maailman irvokas kuvastin.

****

Vihan hedelmistä on blogannut Margit loisteliaasti  näin.

Youtubesta löytyy kirjasta vuonna 1940 tehdyn filmin trailer (ja itse filmikin). Filmin ohjasi John Ford, Henry Fonda on pääosassa, esittää siis Tom Joadia.
*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkailanen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962.
Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin (tästä en pitänyt)

Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

Steinbeck: Oikutteleva bussi

Steinbeck: Oikutteleva bussi, 1966, The Wayward Bus, suomentanut Alex. Matson, Tammi Kurki -sarja, sivumäärä 223.
Oikutteleva bussi -kirja tapahtuu sodan jälkeisessä Kaliforniassa, Kapinoitsijan kulmassa huseraa Juan Chicoy ja kumppaninaan rehevä mutta epäilevä Alice. Alice on kärpäskammoinen, mustasukkainen ja hieman neuroottinen. Juanilla ja Alicella on kahvila-lounaspaikka, bensa-asema ja autokorjaamo, lisäksi Juan ajaa bussia San Juaniin. Juanin apuna on finninaamainen poika Näppylä, jonka oikea nimi on Edvard Carson, Ed ei pidä nimestä Näppylä vaan haluaisi itseään kutsuttavan Kitiksi. Näppylä on erityisen perso makealle. Hän unelmoi myös naisista. Alicen apuna on nuori Norma, jonka haaveena on päästä Hollywoodiin. Hän kirjoittelee kirjeitä Clark Gablelle.
Tarina alkaa siitä, kun Kapinoitsijan kulmalla joutuu bussin hajottua yöpymään bussimatkustajia. Juan ja Näppylä korjaavat bussin ja San Juaniin lähtee kourallinen ihmisiä..
Kapinoitsijan kulmassa ovat yöpyneet Pritchardit. Elliott- isä on keskisuuren yrityksen pääjohtaja, omissa piireissään viihtyvä tyypillinen keski-ikäinen valkoinen mies. Hänen elämänsä syrjähypyt ovat olleet kertakäynti ilotalossa ja pelännyt sen jälkeen tautia, kerran äänestänyt kommunistia. Elliott on huolissaan tyttärestään Milredistä, joka opiskelee yliopistossa, ja kerännyt apua Espanjan sisällissodan punaisille. Elliott elää puutteessa, vaimo Bernice ei anna ja arvostelee "sellaisia naisia", jotka antavat. Bernice kärsii ummetuksesta oikeasti ja leikisti päänsäryistä. Ernest Horton on Ihmevempainten kiertävä myyjä. Hänellä on näytekappale jalan päälle vedettävästä tekoverisestä varvasmössöstä, ja väriä vaihtavista nenäliinoista. Hänellä on paljon ideoita muistakin "keksinnöistä", joihin haluaisi rahoitusta Elliot Pritchardilta. Van Brunt on vanha äreä valittava mies. Bussiin tulee mukaan vielä Camille, ilotyttö, joka suuntaa Los Angelesiin. Bussissa on kuskina Juan, joka jättää neuroottisen Alicen yksin. Alice alkaa juoda ja puhua peilikuvalleen. Norma on saanut Alicen itse teosta kiinni. Alice on lukenut Norman kirjeen Clark Gablelle. Normakin suuntaa Los Angelesiin. Bussissa on mukana myös Näppylä, joka haluaisi joko Meksikoon tai Kiinaan, syynä elokuva jonka oli nähnyt. Bussimatka katkeaa tulvan ja sillan kunnon vuoksi. Juan yrittää kiertotietä, mutta tie on varsin mutainen ....
Bussissa ihmiset muodostavat kiintoisan sosiaalisen yhteisön. Eri ihmiset löytävät toisensa, mutta tiettyjä jännitteitä alkaa muodostua. Ernest Horton selittää keksintöjään herra Pritchardille. Molemmat vanhemmat miehet, sekä lemmenkipeä nuori Näppylä katsovat nuoria naisia. Ernest lupaa viedä aluksi Norman kirjeen Clark Gablelle. Palkinnoksi Norma kertoo, että Clark Gable ei olisi halunnut Rhett Butlerin osaa Tuulen viemässä, sillä Butler oli rotta. Minusta Rhett Butler roolihahmona on renttumaisuudestaan huolimatta varsin järkevä.

Rouva Pritchard eli Bernice on aviolittossa "nunnan huppu päällä", Camillella ei ole avioliittoa eikä nunnan huppua. Hän menee Norman viereen istumaan, sillä ei halua miesten lääppivän itseään. Norma ihailee Camillen kykyä käsitellä miehiä. Milredkin ihailee Camillea. (Mitä ihailtavaa on huorassa, joka elannokseen myy itseään, tätä ihmettelen Steibeckin teoksissa). Norma avautuu haaveistaan Camillelle (joka lienee kansikuvassa). Camille näkee toisen lapsellisuuden ja ajattelee paljastavansa ammattinsa, on sanonut olevansa hammaslääkärin apulainen

Näppylä on kiinnostunut naisista, kuten myös Ernest. Ernest haluaisi apua keksintöjensä rahoitukseen Pritchardilta, joka ei halua muutosta, vaikka kärsii avioläheisyyden puutosta.

Juan on päättänyt lähteä ja jättää Alicen, hän hakee itselleen varmistusta Neitsyeltä. Juan ajaa busin tahallaan ojaan, hän lähtee ja Milred perässä. Alkaa ihmisten välienselvittely. Patoutuneet tunteet purkautuvat ja naamarit kiskotaan pois. Moni patoumista on seksuaalisia.

Tämä on hyvä kirja, jossa  ihmiset oikuttelevat enemmän kuin bussi. Sen johtopäätelmät ovat kuitenkin lohduttomia. Ihminen ei pysty muutokseen. Tässä ihmisillä ei riitä motivaatio muutokseen tai he pelkäävät sitä. Varsinkin Elliott osoittautuu todelliseksi vellihousuksi. Hän antaa vaimonsa määrätä pelisäännöt ja aikoo hankkia kalliin orkideakasvihuoneen. Teko on varmasti ritarillinen ele, mutta vaimo manipuloi ja murjotti sen itselleen. Ilmeisesti muutkin jäävät kitumaan näennäiselämäänsä ja vain haaveet olivat lennokkaita.

***
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

Kapinoitsijan kulman kuvaus aloitetaan steinbeckmäiseen tapaan  jo vuodesta 1862, jolloin siellä piti majaa kentuckylaiset Balkenit. He toivat mukanaan ennakkoluulonsa ja kannattivat orjuutta, vaikka heillä itsellä ei ollut orjia. Sisällissodan aikana he liittivät paikan etelävaltioihin, josta nimi. Steinbeck irvii, että jenkit ottivat paikan haltuunsa ja jotka jenkit olivat enimmäkseen meksikolaisia, saksalaisia, irlantilaisia ja kiinalaisia. Tätä ihmettelen. Maa, joka on ollut intiaanien kokonaan asuttama vielä 1400-luvulla, ja jonka "asuttaminen" alkoi laivoilla 1600-luvulla Euroopasta ja mantereen idästä, ja johon tuli siirtolaisia vielä 1800- ja 1900-luvulla paljon, kai siellä ihmiset ovat monesta eri lähtökohdasta.

John Steinbeck: Ystävyyden talo

John Steinbeck: Ystävyyden talo, 1965, Tortilla Flat, 1935, suomentanut Jouko Linturi, Tammi Kurki -sarja, sivumäärä 200.

Tapahtumapaikka on Kalifornian rannikko Montereyn Tortilla Flat, jossa tarkastellaan paikallisten paisanoiden elämää. Etenkin tarkastelussa on Tortilla Flatissa asuvat juopot. Kuten ylläolevasta kansikuvasta nähdään on tarinan tärkein esine gallonan viinitonkka. Viinitonkkia erilaisissa kokoonpanoissa tyhjennetään. Tärkeintä on viini tai muu alkoholi, sitten ruoka, ja kolmanneksi raha, jos ei ole viinaa. Raha käytetään viinan hankkimiseen.

Tarinan tapahtuma-aika on "maailmasodan jälkeinen" aika. Julkaisuajankohdasta päätellen on kyse ensimmäisestä maailmansodasta.

Juoni: Danny on saanut perinnöksi kaksi taloa, ja niin entisestä kulkurista sukeutuu omistaja. Hän vuokraa toisen talon Pilonille, joka ei maksa 15 dollarin vuokraa Dannylle, joka ei karhua myöskään saataviaan. Pilon ottaa alivuokralaisekseen Pablon, joka ei myöskään maksa vuokraansa 15 dollaria. Omistamisen tuska ja vuokrahuolet haihtuvat, kun talo palaa, ja pian Pilon ja Pablo asuvat Dannyn talossa, johon tulee Merirosvo ja kolme koiraa.  Pilon on kiinnostunut Merirosvosta lähinnä oletetun rahamassin takia, joten onko tämä tarina todella ystävyydestä!?! Sama pätee Iso Joe Portugalilaiseen. Pilon varastaa hänen housunsa, mutta myynti ei onnistu toivotulla tavalla ja hän tuo takaisin housut. Pilon valehtelee naisen varastaneen housut. Joe pitää Pilonia hyväntekijänä ja "päätti joskus tehdä Pilonille jonkin hyvän työn".
Juoneen kuuluu  myös Teresina Cortezin lukuisat lapset lukuisten miesten kanssa, ja Dannyn ystävät varastavat hänelle ruokaa, ja tulevan lapsen isä on joku heistä.
Danny masentuu kasvanutta vastuuta ja elämää talossa ja kuolee. Hautajaisten jälkeen Dannyn  talo tuikataan tuleen.

En suosittele. Minua on alkanut puuduttaa Steinbeckin "humaani huumori", kirjan huumorista Pussinäätä on blogannut  ansiokkaasti täällä.

Steinbeckin miehet ovat heikkoja juoppoja, ja naiset lahjoja vaativia rikkaita miehiä petiinsä houkuttelevia narttuja. Teoskappaleen takakannessa lukee "Suuren ihmisystävän ja laajan huumorintajun luoma", eli olkoon sitten niin. Kirjan hahmoista vain Merirosvo -niminen kolmen koiran omistaja on oikeasti humaani. Hän elää symbioosissa kolmen koiransa kanssa, hän tekee sytykkeitä, myy ne ja säästää rahat. Hän asettaa massinsa juopporenttujen käyttöön. Merirosvon koiratkin ovat hauskoja.
***
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä ja Helmi täällä. Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

John Steinbeck: Helmi

John Steinbeck: Helmi, Tammi Kurki-kirja 1966, alkuteos The Pearl ilmesty 1947, suomentanut Alex Matson. Sivumäärä 118. Tiedot ovat peräisin kuvan teoskappaleesta, jonka luin.

Kino ja Juana ovat köyhiä intiaaneja. Heidän asumuksensa on risumaja. Heidän pientä lastaan Coyotitoa puree skorpioni, mutta ahne valkoinen lääkäri ei hoida "eläimiä". Juana rukoilee, että Kino löytäisi helmen, jotta lääkärille voitaisiin maksaa, Coyotito on yhä sairaampi.

Toive käy toteen lokin munan kokoinen helmi löytyy, sen pinnassa kuvastuu valoisia kuvia. Lihava lääkäri haluaa helmestä osansa, pappi haluaa jotain seurakunnalle. La Pazissa helmen myynti ei onnistu. Risumaja tuikataan tuleen ja kun Kinon perhe lähtee myymään helmeä muualle niin ryöstökolmikko seuraa perässä.

Kino on yksinkertainen alistetussa asemassa oleva alkuasukas, jolla ei ole yhteisössään mahdollisuutta kohota, on hänellä helmi tai ei. Helmen ostajat liittoutuvat eivätkä osta Kinolta Helmeä vaan tarjoavat mitätöntä summaa, lääkäri sortaa koko perhettä.

Kinolla ei ole tukena kehittynyttä laillista yhteiskuntaa, jossa voisi toimia.

Juana huomaa miltei heti, että helmi on heitettävä  mereen. Kinolla on unelmia mutta ne hukkuvat vereen. Helmestä kuvastuu pääkallo.

Kino aistii kaiken tapahtuvan lauluina, kerronta on hyvin vivahteikasta.

Kinon, Juanan ja Coyotiton traagisen tarinan kautta Steinbeck osoittaa, että alistettu yksilö pysyy läävässään potkaisee häntä onni tai onnettomuus.
***
Suketus on löytänyt minusta kirjan sanoman hyvin täällä.
Zephyr on löytänyt vihan ja ahneuden kirouksen täällä . 
Marilelle lukuaika oli väärä täällä 

Minusta teoksen laulut olivat liian mollivoittosia itkuvirsiä ja ankeus lisääntyi, lopussa lauloi enää kivääri.
***
John Steinbeck (1902 - 1968 ) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1962. Hän on syntynyt Salinasissa Kaliforniassa. Kirjojensa miljööt ovat usein juuri sieltä Tyynen valtameren rannikolta.

Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

John Steinbeck: Torstai on toivoa täynnä

John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä, Tammi Kurki-kirjat, 1967 kolmas painos sivumäärä 283. Alkuteos Sweet Thursday, 1954, suomentanut Jouko Linturi, prologi ja 40 lyhyttä ja hauskaa lukua.

Teoksen kansikuva kertoo tunnelmasta paljon, miljöö on toisen maailmansodan jälkeinen unelias amerikkalainen kyläpahanen lähellä Tyynen valtameren rannalla. Cannery Row:n kylässä toiminut säilyketehdas on sulkenut ovensa, kiinalainen kauppias lähtenyt merille, kylän "älykkö" Tohtori on sota-aikana uittanut aivojaan spriissä, ja palaa rappeutuneeseen tutkimuslaboratorioonsa Lännen Biologiseen Laboratorioonsa. Kaupungissa tärkeitä paikkoja ovat  Ison Idan kapakka ja Faunan Karhulippu -niminen ilotalo sekä Lee Tshongin lahjoittama kiinteistö Palatsiruokala, eräs hylätty höyrypannu sekä Kultainen Unikko "ravintola" . Kaupungin asujaimistosta kannattaa mainita Mack, yksi päähenkilöistä, Hazel, josta horoskooppeihin hurahtanut Fauna ennustaa USA:n presidenttiä, hieman epärehellinen pikkuliikemies Josef ja Maria (on todella tämän niminen), ilotalon kokki Joe Elegant sekä uusin ilotyttö Suzy kaksikymmentäyksivuotias kovia kokenut tyttö.

Tohtori on kylän keskushahmo, ja hän ei ole enää entisellään. Mackin aloitteesta yritetään Tohtoria saada entiseen kuosiin, mukaan hän saa kyläläisiä, ja järjestetään arpajaiset, joiden tarkoituksena on myydä arpoja, ja Tohtori voittaisi pääpalkinnon. Fauna on havainnut Suzyn liian sentimentaaliksi ja äkkipikaiseksi toimimaan porttona ja antaa tälle ohjeita elämän varrelle ja kehoittaa häntä lounaalle Tohtorin kanssa. Tohtori on hyvin kiinnostunut laboratoriostaan, ja meritähdistä, mustekaloista "joita" jalostaa ja myy ehkä elävänäkin, mutta erilaisin kehitysastein, ja yrittää kirjoittaa tutkielmaa. Suzyn ja Tohtorin välillä kipinöi. Toiveikasta torstaita seuraa monta kehnoa keskiviikkoa, ennenkuin palaset loksahtavat kohdalleen, ja Hazelilla on onnelliseen loppuun iso rooli, vaikka teoksen aikana hänestä ei presidenttiä tulekaan. Hazelin haave esiintyä satuprinssinä sen sijaan toteutuu Palatsiruokalan "kihlajaisissa".

Juonen ja tarkoituksena on saattaa siis Tohtori ja Suzy yhteen, mutta kirja on Steinbeckin letkeää kuvausta uneliaasta kaupungista ja monista sen humoristisista tavoista ja tapahtumista, välillä päivitetään naapurikaupunkien kummallisuuksia. Pohjimmiltaan on kysymys humaanista ymmärtämisestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta ja elämästä. Kerronta sisältää myötäsukaista ironiaa, ja teräviä havaintoja. Ihmiset ovat kuvattu aitoina, ja turhaan moralisoimatta. Ilotalon toiminnan tarkoitus ja moraalinen perusta avataan jo ensimmäisessä Suzyn ja Tohtorin välisessä keskustelussa. Steinbeck ei siis moralisoi, hän esittää kaiken ironisessa mutta oikeassa valossa. Steinbeck irvii myös naisia, jotka menevät rikkaiden miesten kanssa naimisiin ja tulevat tekstin mukaan heti allergisiksi tiskivedelle. Monta muuta vaivaa ilmestyy, ja rikkaat miehet ovatkin potilaiden kanssa naimisissa, joita voi parantaa erilaisin kalliiden valohoitojen avulla ja "lääkesekoituksin". Kirjaa voi joku moittia sovinistiseksi, mutta myös miehet esitetään yhtä lailla raadollisiksi. Kirjan suurimmat sankarit ovat minusta naisia eli Suzy ja Fauna. Fauna ilotalon emäntä on ollut lähetyssaarnaajana, ja teräs- ja kemikaalitehtailijana, pitää tytöille käytöskoulua, ja opettaa esim. kaikki erilaiset haarukat (osteri-, kala- salaattihaarukka ...), haarukoita on lukematon määrä. Hänen ohjeensa pätevät yleisemminkin: jos pystyy muu, pystyn minäkin, olet tärkeä ja ainutlaatuinen, älä peittele aitoa uteliasuuttasi, äläkä ole tietävinäsi enemmän kuin tiedät, muista, että suora kysymys ei loukkaa.

Pienen, mutta äärimmäisen tärkeän hetken sankarina ja tapahtumien jouduttaja on "luuserimies" Hazel, joka näin lunastaa paikkansa yhteisön tukipilarina.

Minusta Torstai on toivoa täynnä -teoksen kerronta muistuttaa hieman John Irvingin tekstiä mahtavien henkilögallerian ja lukuisten tapahtumien vuoksi, myös juonen kuljetuksessa on samankaltaisuutta. Minusta Steinbeck on tässä tyylilajissa parempi, ehkä vain siksi, että suurimmat rönsyt on leikattu pois, eikä Steinbeck käsittele kovinkaan arkoja aiheita.

Kirja on on hyvin kesäinen ja hyvin elävä.

***

Onko teos sitten ilkeä? Päättele itse ykkössivun tekstin perusteella
"Säilyketehtaat sotivat kumouttamalla kalansuojelukiintiöt ja kiskomalla merestä kaiken, minkä kiinni saivat. Isänmaallisuus niillä yllykkeenä oli, mutta ei se kala siitä takaisin tullut. Sardiinien oli käynyt samalla laillakuin Alicen ostereiden: "He söivät jokaisen". Tämä jalo kannustin kaatoi kaikki metsät Lännestä ja pumppaa parhaillaan Kalifornian maaperästä ilmoille vettä nopeammin kuin sade ennättää sitä takaisin valuttaa ..."

***
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Aivan mahtavaa sanankäyttöä ja lempeää hyväntahtoista ironiaa nobelistilta. Kirjassa latkitaan monesti Vanhaa Tenniskenkää, tämän "vitsin" tajuaminen kesti minulta noin 80 sivua, pitkät piuhat kun omistan, ja huonon viskisivistyksen. Kyseessä on tietysti OLD TENNESSEE, joka ehkä on vääntynyt muotoon OLD TENNIS SHOE, joka on kääntynyt sitten vanhaksi tenniskengäksi. Kirjan prologissa Mack kritisoi teosta Hyvien ihmisten juhlat, joka on niin ikään kirjailijan itsensä rustaama teos.

Steinbeckin teoksista olen blogannut
Oikutteleva bussi
Helmi
Ystävyyden talo

Eedenistä itään