Jered Cade: Agatha Christie katoaa, Agatha Christie and the Eleven Missing Days (1998 ja 2006), suomentanut Kimmo Paukku, Gummerus Loisto-pokkari 2008, sivumäärä 299.
Olen bloggaillut Agatha Christien (1890 - 1976) dekkareista, ja lukenut Agathan omat muistelmat elämästään(Bloggaus 27.12.2015). Tämän tarinan päätapahtuma on Agathan katoaminen 3.12.1926 ja "löytyminen" 14.12.1926, josta on tänään kulunut 89 vuotta.Jered Cade on halunnut selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi. Hän on käynyt paljon aineistoa läpi ja saanut eräät Agathan ystävät, tai paremminkin heidän lapsensa (Nan Wattsin tytär Judith Gardner yhtenä) avautumaan tai avaamaan "arkistoja". Katoamiseen liittyvät valokuvat sanomalehtien etusivuista auttavat ymmärtämään, kuinka isosta asiasta on kyse. Tässä kirjassa on myös Agatha Christien julkaisuluettelot ja muuta valaisevaa materiaalia.
Teos alkaa Agathan lapsuudesta, jota ympäröivät välittäminen ja vanhempien (Miller) erinomainen avioliitto. Mutta Fred-isän sijoitukset sulivat, ja hän joutui etsimään töitä, huolet johtivat ennen aikaiseen kuolemaan. Millerit (siis Agathan äiti) joutuvat vuokraamaan Torquayn kotinsa.
Agathan isosisko Madge menee naimisiin Jimmy Wattsin kanssa, jonka sisaresta Nan Wattsista tuli Agathan ystävä. Aikanaan Agathakin menee kihloihin erään majurin kanssa, mutta sitten Archibald Christie ui kuvioihin. Äiti ei erityisesti pitänyt vävyehdokkaasta, mutta ensimmäinen maailmansota vauhditti asioita ja avioliitto solmittiin. Rosalind-tytär syntyi sodan jälkeen. Nan Watts oli mennyt tahollaan naimisiin ja Nanin tytär Judith oli Rosalindin ystävä. Sekä tämän teoksen että Agathan omien muistelmien mukaan Archibald ei erityisen hyvin olisi kestänyt sairautta tai vaikeutta, ja niitä oli sangen runsaasti 1920-luvulla. Agathan Monty veli ammuskeli asunnostaan kaikkea, mikä liikkui. Sodan jälkeen Agathan ensimmäinen kustannussopimus oli erittäin huono. Rahat olivat vähissä. Agathan äiti sairasteli ja kuoli alkuvuodesta 1926. Suurempi kysymys taustalla oli Archibaldin suhde toiseen naiseen, josta tiesi koko lähipiiri, mutta ei Agatha itse vaan Agatha piti naista ystävänään. Agatha uppoutui kirjoittamiseen. Agathan yksi parhaimmista kirjoista ilmestyi 1926 eli Roger Aykroydin murha. Tunsiko Archibald vielä kateuttakin? Joka tapauksessa avioliitto oli lopussa?!
Kun Archibald oli ilmoittanut vievänsä vihille Nancy Neelen, eikä saapunut kotiin 3.12.1926 Agatha nosti Morriksensa kytkimen. Morris löytyi hylättynä, ja "hylätty" Agatha oli kadonnut. Katoaminen alkoi elää omaa elämää, arvuuteltiin itsemurhan, murhan, suunnitellun katoamisen ja muistin menetyksen välillä. Lehtiotsikot kirkuivat, poliisit ja lehdet hiostivat Agathan aviomiestä, joka oli ollut kihlajaisissaan 3.12.1926.
Agatha löytyy Harrogate Hydro hotellista rouva Neelen nimellä 14.12.1926. Lehdistäö hiillostaa löytymisen jälkeen paria. Avioliitto on loppu, virallisesti tosin vasta 29.10.1928. Agatha Christie lähti pian löytymisensä jälkeen Kanarian saarille, jossa hän kirjoitti Sinisen junan loppuun. Sitä ennen julkaistiin Neljä suurta, molemmat ovat huonoja dekkareita, mutta myivät hyvin, Neljä Suurta 8500 kpl ja Sininen Juna 7000 kpl.
Loppuosa kirjaa on yllätävän traagista. Jered Cade referoi Mary Westmacottien (Agatha Christien salanimi) kirjojen traagisia juonia ja liimaa niitä Agathan avioliiton tapahtumiin. Hän yhdistää myöskin teoksen Määränpää tuntematon Agathan avioliiton päättymiseen, lisäksi novelli Harlekiinikuja mainitaan.
Avioeron jälkeen Agatha Christien meni naimisiin arkeologi Max Mallowanin kanssa. Cade väittää, että Maxila oli vuosien suhde Barbaraan (jätän sukunimen pois, mutta mainitaan alussa 42-vuotiaaksi ikäneidoksi). Agatha ei Caden mukaan halunnut toista eroa. Tästä Agatha ei hiisku omissa muistelmissaan sanaakaan, vaan kuvaa Maxia lämpimästi (minusta). Cade antaa ymmärtää, että Agathan yksityiselämä olisi ollut sangen onnetonta ja elämä olisi ollut menetyksiä täynnä, Nancy Archien uusi vaimo kuoli vuonna 1958, Agatha Christien paras ystävä Nan kuoli joulukuussa 1959 ja ensimmäinen aviomies Archie vuonna 1962. Cade myöskin kirjoittaa, että Maxilla ja Barbaralla olisi suhde jatkunut ja jatkunut ja vielä vaan jatkunut.
Suhtauduin skeptisesti Caden kirjaan, en väitä etteivätkö asiat olisivat totta, mutta tästä tulee apea olo, huono peruste epäillyksille? Toisaalta kirja on minusta tervetullut lisä. Se, mikä totuusarvo tässä on, en osaa sanoa enkä halua arvioida. Caden kanssa olen samaa mieltä siitä, että loppupään dekkareissa on Agathan omia käsityksiä ja ajatuksia maailman menosta, vaikka dekkarit eivät aina olleet muuten onnistuneita, paitsi Ikiyö.
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.
