Tintti Haijärvellä

Tintti Haijärvellä,  Tintin et le lac  aux requins 1973, Otava 2000 suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta, sivumäärä 44.

Tintin seikkailut 23 eli Tintti Haijärvellä perustuu Raymond Leblancin piirroselokuvaan.

Tämä ei ole perinteinen Hergén piirtämä albumi vaan kuvat ovat hyvinkin erilaisia värit ovat minusta "haileampia".

Seikkailu alkaa merimuseosta, josta ensin varastetaan suurikokoinen helmi ja sitten palautetaan.

Tintti ja kapteeni Haddock matkustavat lentokoneella Klowiin Syldaviaan. Jatkolennolla koneen kapteeni hyppää pois laskuvarjolla, mutta Tintti onnistuu pakkolaskussa, ja syldavialaiset  Niko ja Nuska pelastavat Tintin, Kapteenin ja Dupondit. Kuusikko suuntaa professori Tuhatkaunon luo, joka testaa keksimäänsä "esineiden kopiointilaitetta", tässä siis on keksitty 3D-tulostus.

Tuhatkaunon taloudenhoitaja rouva Vlek on vakoilija, hän ilmoittaa tietonsa eteenpäin. Tarinan konna on Rastapopoulos, joka yrittää päästä Tintistä eroon. Hänen pesäpaikkansa on Fletsizaffin järven alla. Järvi on Syldavian ja Bordurian rajalla.

Juoni vaikuttaa lapsille varsin jännittävältä ja ahdistavalta, ja aikuisille yksioikoiselta. Konnat saadaan taltutettua, ja loppujuhlissa laulaa sitten Bianca Castafiore, jonka kuvaan Kapteeni on aiemmin piirtänyt viikset. Castafiore syleilee "kapteeni Klopstockia".

Albumina Tintti Haijärvellä  ei minusta nouse normaalien Tinttien tasolle, mutta kertalukemisena tämä viihdytti. Filmiä en ole nähnyt.

Hergé: Castafioren korut

Hergé: Castafioren korut, Tintin seikkailut 13, Otava, 1991, ensimmäinen suomalainen laitos 1974, alkuteos on 21:s Tintti, ja ilmestyi vuonna 1963 nimellä Les Bijoux de la Castafiore, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta, sivumäärä 63.

Castafioren korut on minusta kertakaikkiaan loistava kirja, ja minusta paras Tintti. Sen nerokkuus tosin ilmenee vain suhteessa muihin albumeihin. Tässä teoksessa ei tapahdu mitään dramaattista, vaikka suuren oopperadiivan Bianca Castafioren kallisarvoinen smaragdi häviää, mutta löytyy lopulta. Albumi on täynnä epäilyttäviä tapahtumia ja epäilyksiä, mutta ne ovat paljon melua tyhjästä. Albumi tapahtuu kokonaan Moulinsartin linnassa ja sen mailla.

Kertomus alkaa, kun Tintti ja Haddock tapaavat mustalaisia majoittuneina kaatopaikan viereen. Haddock kutsuu syrjityt linnansa maille. Kapteenille ennustetaan  onnettomuutta, ulkomaisen naisen saapumisen ja että hänen jalokivensä katoavat. Alku on samantyyppinen kuin Seitsemässä kristallipallossa. Eli ennustuksella luodaan jännitettä. Koko albumin ajan luodaan lisää epäilyksiä. Linnan ympärillä nuuskivat miehet eivät ole gangstereita vaan kilpailevien lehtien toimittajia.

Romanileiri saa tuntea ympäristön ennakkoluulot.  Heitä epäillään myöhemmin smaragdin katoamisesta, myös lukija voi epäillä heitä, sillä Miarka-lapsi leikkii Irman kultaisilla saksilla. Albumissa smaragdin ja kultasaksien varkauteen löytyy syyllinen jo albumin ensimmäisestä kuvasta eli harakka.

Linnut  ovat albumin keskiössä. Castafiorea kutsutaan Milanon satakieleksi, talon ullakolle on pesiytynyt pöllö tai paremminkin huuhkaja, joka herättää pelkoa huhuilullaan ja öisillä äänillään. Castafiore tuo kapteenille lahjaksi Cocon, puhuvan papukaijan, joka aiheuttaa hämmennystä huutamalla välirepliikkejä varsinkin puhelimeen ja tuomalla paljon eloa talon arkeen kommentillaan "Taivas koruni". Eräässä kuvassa on jopa vihertikka, (sivun 16 neljäs kuvaruutu). Harakka on albumin konna, varasteleva, kuten oopperan nimikin La  Gazza Ladra kertoo. Tintin koira Miloukin sanoo kissalle, että ihmiset lörpöttelevät kuin harakat.

Kapteenia kohtaa albumissa kaksi katastrofia linnan neljäs rappu on rikki (albumissa puhutaan kolmannesta askelmasta, mutta kuvassa se on alhaalta päin neljäs askelma) ja oopperalaulaja Bianca Castafiore tulee vierailulle. Castafiore tuo mukanaan Irman seuraneitinsä, sekä säestäjänsä Igor Wagnerin. Castafiore on vaativa ja impulsiivinen esimies, kaiken pitää olla niin kuin hän milloinkin haluaa. Wagnerilla on selvästi jotain salattavaa. Tintti seurailee häntä ja pääsee perille salaperäisistä retkistä. Castafiore tuo flyygelin paikalle, Wagnerilla on valmiiksi nauhoitettua sormiharjoitusta, ja menee nauhan ajaksi kylälle lyömään vetoa, ja kiipeää aina huoneeseen tikapuilla. Tintti narauttaa Wagnerin tästä. Castafiore tulee huoneeseen mutta ei tajua, että soitto tulee nauhalta. Tintti ei tietenkään paljasta Wagnerin huijausta.

Castafiore on aina kiinnostunyt särmikkäästä Haddockista, jonka nimeä ei koskaan lausu oikein. Kapteeni on lähdössä naista karkuun, mutta Castafiore saapuu ensin. Lisäksi Haddockille sattuu onnettomuus ja nilkkavamman takia hän on ajoittain rullatuolissa.

Castafioren nimi viittaa italiaan, mutta hänen suhteensa Tempo del Romaan on tulehtuneet. Lehden toimittajat ottavat hänestä salakuvan papukaijan kanssa. Diiva tulistuu kuvasta ja jutusta. Sen sijaan Paris Flashin perättömän jutun hänen ja kapteeni Haddockin avioaikeista hän ottaa nauraen vastaan. Juttuun löytyy syy professori Tuhatkaunosta. Professori Tuhatkauno on pohjattomasti rakastunut Castafioreen. Hän on muuten ainoa, joka ei kuule kuuroutensa vuoksi diivan laulua ja luulee tätä taidemaalariksi. Tuhatkauno kehittää salassa valkoista ruusulajia Castafiorelle. Bianca tarkoittaakin valkoista. Loppuvaiheissa Tuhatkauno lahjoittaa ensimmäisen kimpun valkoisia ruusuja idolilleen, jonka luulee siis olevan kuvataiteilija. Paris Flashin toimittajat tulkitsevat väärin keskustelun Tuhatkaunon kanssa ja aviohuhut saavat "vahvistuksen", joka johtaa Biancan nauruun ja tukkuun onnittelusähkeitä kapteenille ja paikallisten onnittelukonserttiin.

Moulinsartin linnan rappusten porras on rikki. Kapteeni Haddock yrittää epätoivoisesti saada herra Boullua korjaamaan vikaa. Milloin puhelu ei mene Sanzotin lihakauppaan, vastaa herra Boullu tai hänen vaimonsa, ja korjauslupauksia tulee, mutta paikalle asti ei päästä. Boullu vaikuttaa puhelimessa varsin kuivalta tyypiltä, mutta hän on kuitenkin onnitteluseurueessa soittamassa trumpettia, ja humaltuu Castafiren tarjoamasta samppanjasta. Ilmeisesti passiivisuus kuuluu vain miehen työminään. Vasen yläkuva on siirretty toisesta kohtaa albumia. Eli Boullu puhelimessa kuva on "väärässä" yhteydessä. En ole erikseen pyytänyt lupaa kuvasitaattiin, mutta katson, että tämä on korrekti lainaus. En ole nimittäin aiemmin tajunnut Boullun riehakkuutta pikku hiprakassa. Hergé on nero.

Albumi on erittäin värikäs ja äänekäs. Väritelevisiokuvaruudut ovat kokeellisia, ja aika on jonkin verran ajanut niiden ohi, mutta muuten median toiminta on esitetty hyvin.

Albumin aikana Bianca Castafiore sanoo Haddockia Kappockiksi, Kaddackiksi, Kasackiksi, Hoklockiksi, Hablockiksi, Maggockiksi ja Kapstockiksi. Bianca Castafiorella on varsin värikkäitä pukuja, myös kukallinen puku, jossa on valkoisia ruusuja. Tuhatkauno lopulta katkaisee kapteenin pinnan kuulemalla smaragdi sanan marmeladiksi.

Albumi lopulta päättyy katastrofiin eli vasta korjattu porras, hajoaa uudestaan. Viimeisellä rivillä nähdään myös linnut ja viimeisessä kuvassa ovat  harakka ja papukaija, joka toteaa "Loppu  tuli turskatti"

****
Belgialainen Tintin isä Hergé (1907–1983) oli ristimänimeltään Georges Rémi.

Dokumentin Tintti ja minä mukaan tässä albumissa edellisen albumin Tintti Tiibetissä dramaattinen asetelma on poissa, ja tässä on musiikkia ja huumoria. Ohjelmassa Hergé viittaa vaimonsa kukkaharrastukseen ja kesämökkiinsä, jonne oli tullut humalainen soittokunta, Hergé nauraa tapahtumalle. Tintti Tiibetissä albumi liittyy asiantuntijoiden mukaan psykoanalyysiin, jota Hergé kävi avioeronsa vuoksi. Tässä hän on hyväksynyt "syntinsä" ja päässyt partiopoikamaisesta hyveellisyydestään tai on sinut itsensä kanssa ja onnellinen.

Tämä albumi on esitelty Ylen ohjelmassa 10 kirjaa lapsuudestani. Itse tv-lähetyksessä puhuivat asiasta juontaja Anna Laineen kanssa räppäri Paleface ja kirjailija Sirpa Kähkönen. Olin vaikuttunut Palefacen omistamien albumien määrästä. Kähkönen puolestaan keskittyi paljon väreihin, ääniin  ja lintujen psykoanalyyttisiin tulkintoihin. Olin vaikuttunut molempien vieraiden tietämyksestä. Ylen sivuilla asiasta lisää täällä.

Hergén Tintti-sarja: Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre

Hergé: Yksisarvisen salaisuus, alkuteos Le Secret de la Licorne 1943, Otava 1976, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta. Sivumäärä 62 ja tarkoittaa tekstisivuja, tarina alkaa sivulta 1. Tämä on saanut albumimuodon luultavasti vasta 1947 Castermanilla.

Yksisarvisen salaisuus -albumi on syntynyt toisen maailmansodan aikana. Tarina alkaa elävästi kuvitetuilta markkinoilta.  Markkinoilta Tintti ostaa purjelaivan pienoismallin. Kaksi muutakin miestä haluaa itselleen pienoismallin esittäen tarjouksiaan kilpaa. Tintin asuntoon murtaudutaan. Etsitään pergamenttia, joka on ollut laivan pienoismallin mastossa. Milou on pudottanut laivan ja pergamentti on vierinyt kaapin alle. Sakariaalla, joka oli myös markkinoilla, on toinen samanlainen laiva. Sakariaalla ei ole aavistustakaan, että laiva kätkee pergamentin, sitten hänenkin asuntoon murtaudutaan ja Sakarias huumataan ja pergamentti vohkitaan. Lisäksi Tintin ovelle ammutaan kolmas markkinoilla ollut mies.

Albumissa toistuvat omituiset taskuvarkaudet, joita Dupont ja Dupond selvittävät. Varkaaksi paljastuu lopulta eläkkeelle jäänyt valtion virkamies Aristeides Sellistinen, joka on muutamassa kuukaudessa saanut kokoon merkittävän lompakkokokoelman osoittaen suurta tarmoa ja järjestelmällisyyttä. Vaikka pääosa lompakoista on poliisikaksikon, löytyvät myös arvokkaat pergamentit Sellistisen kokoelmien lompakoista.

Kapteeni Haddock etsii juuriaan. Whiskyn huuruisessa tilassa Haddock lukee esi-isänsä kavaljeeri Hadoquen muistelmia.  Hadoquen alus Yksisarvinen (kannen kuvassa) joutuu merirosvo Rakham Punaisen kaappaamaksi. Rakham Punainen siirtää laivastaan kaappaamansa aarteen Yksisarviseen. Vankina ollut Hadoque pakenee ja räjäyttää laivan ja soutaa läheiselle saarelle turvaan.

Tintti huumataan ja viedään  kellariin, yritetään löytää puuttuvaa pergamenttia. Kellari sijaitsee Moulinsartin linnassa. Taloa isännöivät Lintusen veljekset. Antiikkikauppiaat havittelevat aarretta. Keinoja kaihtamatta he haluavat kaikki pergamentit. Tintillä ei ole niitä. Tintti pakenee. Moulinsartissa on  hovimestarina Nestor.

Lintuset pidätetään, myös Sellistinen pidätetään ja kolme pergamenttia löytyy Sellistisen kokoelman ansiosta.

Albumissa on paljon huumoria, johon usein liittyy dupondit, heidän lompakoitaan ja kaatumisiaan vuolaasti ja hauskasti esitetään. Kapteenin esitys esi-isänsä tarinasta on raivoisan upea, joskin ajoin sekava.

Tintillä ja Kapteenilla on pergamentit ja he päättävät etsiä aarteen.

Hergé: Rakham Punaisen aarre Le Tresor de Rackham le Rouge 1944, suomeksi 1976, tämä painos 2004 Otava,  suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta. Sivumäärä 62 ja tarkoittaa tekstisivuja, tarina alkaa sivulta 1.

Albumi alkaa Ankkuri-kahvilasta, missä puhutaan Siriuksen matkasta etsimään Rakham Punaisen aarretta. Pika-Sanomat uutisoi asian. Kapteenin ovella parveilee Rakham Punaisen sukulaisia, jotka tulisieluinen kapteeni tylysti karkoittaa.

Tässä albumissa professori Tuhatkauno ilmestyy Tintin ovelle albumin sivulla 5 ruudussa 6 ja jää itseoikeutettuna hahmona sarjaan. Tuhatkaunolla on varsin huono kuulo ja siitä saadaan monet makeat naurut. Tuhatkauno tarjoaa Tintille käyttöön hain muotoisen sukellusveneen. Ensimmäinen prototyyppi tosin hajoaa ja muutenkin professorin keksinnöt eivät vakuuta Tinttiä eikä etenkään Kapteenia, joka jää harjakoneen runtelemaksi, dupondtit testaavat seinälle asettuvaa sänkyä. Tuhatkauno on sinnikäs ja tuo sukellusveneen osat laivalle. Kapteenin whiskyt tosin jäävät laiturille. Tuhatkauno on jäniksenä laivalla, ja tavaroita katoilee. Lopulta jänis löydetään. Tuhatkaunon sukellusvene (kansikuvassa) on todella upea ja hyödyllinen.

Tässä tarinassa on kuvaruutu, jota Herge pitää parhaana koko Tintti-sarjassa, näitä täydellisiä ruutuja lienee kolme tai vähemmän. Ruudussa tullan veneellä saaren rantaan. Kuva kertoo kaiken olennaisen. Tieto on peräisin tekijän haastattelusta, joka on näytetty tv:ssä.

Sukellusveneellä paikannetaan hylky ja sukelletaan hylystä tavaraa ja osia. Dupondit pumppaavat ilmaa sukeltajalle sekä Tintille että Kapteenille. Kapteeni löytää lukuisan määrän Jamaikan rommia. Saarelta löytyy kavaljeeria matkivia papukaijoja ja fetissi, mutta muutamaa ristiä ja tikaria lukuun ottamatta kultaa tai jalokiviä ei löydy. Matkalta palataan siis tyhjin käsin ja Pika-Sanomat on vastaanottamassa Siriusta. Kapteeni laittaa Tuhatkaunon vastailemaan Pika-Sanomien toimittajalle, ja Kapteenin kosto on hauska ja varmasti suloinenkin.

Aarre löytyy kuitenkin, tämä on aivan nerokas juonenkäänne, Moulinsartin linnasta, jonka Tuhatkaunon rahoin ostetaan ja jonka Lintusen veljekset, jotka aloittivat aarteen etsinnän, omistivat, eli aarre oli koko ajan Moulinsartin linnan kellarissa apostoli Johanneksen patsaan karttapalloon piilotettuna (Kotkan risti, apostoli Johannes  symboloi Pathomoksen kotkaa tai oikeastaan päinvastoin). Moulinsart on loppujen tinttien kotisatamana, jossa kapteeni isännöi. Lintusten hovimestari Nestor jää palvelukseen ja saa kärsiä tulevissa jaksoissa Abdullahia, Lampionia, Castafioren laulua ja Sanzotin lihaa ja leikkelettä tai niitä puhelinsoittoja. Tosin Tintti ja Kapteeni ovat myös paljon poissa.

Villit papukaijat toistelevat miltei 300 vuotta vanhoja kavaljeeri Hadoquen sanontoja:
Murrrskatkoon väkipyörrrä kalloni, luolamies,  mullisaukon poika, maakrapu, pelkuri, juopporatti, räähkä, torvelo,  ja marakatti ...

Kapteeni, joka jatkaa sukunsa verbaalia perintöä, kiihtyy sanailuun ilmauksilla:
Analfabeetti, alppiapina, bassibasuukin poika, makeanveden merirosvot, ektoplasman varjokuva ...

Loppu hyvin kaikki hyvin, kuten sekä kapteeni ja kaiken kuulematon Tuhatkauno lopussa sanoo. Sanoisinpa, että loppu hyvin kaikki hyvin.

****
Kutsun itseäni Tintti-tietouden amatööriksi, mutta olen innokas Tintti-kirjojen lukija ja bloggaaja, bloggaukset löytyvät linkeistä. Olen blogannut kirjasta  Tintti Neuvostojen maassa, joka oli ensimmäinen albumi, tosin mustavalkoinen sekä kirjasta Tintti ja Picarot joka oli viimeinen loppuun saatettu albumi. Postuumisti on julkaistu luonnosasteelle jäänyt loistava Tintti ja aakkostaide.

Tinttialbumit
Tintti Neuvostojen maassa
Tintti Afrikassa
Tintti Amerikassa
Faaraon sikarit
Sininen Lootus
Särkynyt korva
Mustan saaren salaisuus
Ottokarin valtikka
Kultasaksinen rapu
Salaperäinen tähti
Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre
Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli
Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä
Päämääränä kuu ja Tintti Kuun kamaralla
Tuhatkaunon tapaus
Tintti Tiibetissä
Castafioren korut
Lento 714
Tintti ja Picarot

Tintti Haijärvellä

Tintti ja aakkostaide

Tintti ja minä postaus
Tintin juhlakirja ja Tintti & co
TINTIN Hergé & his creations

Herge: Tintti ja Picarot

Tintti ja Picarot, Otava 1976, alkuteos Tintin et les Picaros, 1974
Tintti ja Picarot -albumi on viimeinen Hergén (1907 - 1983) loppuunsaattama Tintti-albumi, myöhemmin on ilmestynyt luonnosasteelle jäänyt albumi Tintti ja Aakkostaide.

Hergen Tintti ja Picarotia on pidetty kyynisenä kuvauksena maailman muuttumattomuudesta. Luin albumin uudestaan ja minusta se ei ole kyyninen, vaan monilta osin nerokas, vaihteleva, mutta maailma tai tapahtumapaikka San Theodoras on joskus paha ja hitaasti muuttuva, sen albumi nasevasti osoittaa.
*****
Toisaalta tätä albumia ei ymmärrä, jos ei ole lukenut useimpia muita Tintti-albumeja

Särkynyt korva (ilmestynyt 1937) on albumi, jossa Tintti saapuu ensimmäisen kerran San Theodorasiin, jossa kaksi kenraalia taistelevat vallasta. Häntä luullaan sabotööriksi ja vangitaan. Kenraali Tapioca tuomitsee sabotöörit kuolemaan. Kenraali Alcazarin joukot pelastavat Tintin. Alcazar ylentää Tintin everstiksi, joita ennestään on Alcazarin armeijassa 3487 ja korpraaleja on vain 49. Juoni etenee: San Theodorasin ja Nuevo Ricon raja-alueelta löytyy öljyä. Sodan lietsojia löytyy. Myöhemmin Tintti tapaa tutkimusmatkailija Ridgewellin.

Kuningas Ottokarin valtikassa (ilmestynyt 1939) tapahtuu Syldavian kuninkaan valtikan ryöstö. Borduria yrittää liittää Syldavian itseensä anastamalla valtikan itselleen ja valtaamalla sen. Bordurian juoni ei onnistu Tintin ja Miloun ansiosta. Oopperalaulaja Bianca Castafiore esiintyy sarjassa ensimmäisen kerran antaen Tintille kyydin. Bianca Castafioren personaa avataan albumissa Castafioren korut (1963). Castafiore on kiinnostunut Haddockista, ja Tuhatkauno on pihkassa oopperalaulajaan, jonka laulua tuskin kuulee.

Seitsemässä kristallipallossa (1948) kenraali Alcazar on sivuosassa ja hänet syösty vallasta ja on sirkuksen veitsenheittäjänä. Seikkailu Punaisella merellä (1958) albumissa kenraali Alcazar vilahtaa, kun  hän on tekemässä hämäräperäisiä asekauppoja, joiden syyn jokainen arvaa.

Albumeissa Päämääränä kuu (1953)  ja Tintti kuun kamaralla (1954) Borduria yrittää kaapata professori Tuhatkaunon kuualuksen. Bordurian armeijan eversti Boris yrittää jättää koko miehistön Kuuhun.

Borduria tavoittelee Tuhatkaunon ultraääniasetta albumissa Tuhatkaunon tapaus (1956). Tintti ja Haddock onnistuvat piiloutumaan bordurialaiselta everstiltä Sponszilta Bianca Castafioren pukuhuoneeseen. He varastavat Sponszin taskusta vapautusmääräyksen ja pääsevät pakoon. Bordurian johdossa on tällöin kenraali Plekszy-Gladz.
****
Tintti ja Picarot alkaa, kun Bianca Castafiore saapuu kiertueelle San Theodorasiin. Kenraali Tapioca on vallassa Plekszy-Gladzin Bordurian avulla. Salaista poliisia kehittää eversti Sponsz, joka vangitsee Castafioren ja yrittää houkutella Tintin maahan. Tintti joogaa ja vain kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno saapuvat maahan. Käytännössä kapteeni ja professori ovat kultaisessa vankilassa. Heitä salakuunnellaan ja turistikadulla on enemmän sotilaita kun turisteja. Lopulta Tintti saapuu maahan. Kolmikkoa yritetään saada ansaan, mutta he pääsevät Alcazarin luo viidakkoon. Alcazarin sissit eli picarot ovat täydellisiä juoppoja ja Alcazar on vaimonsa Peggyn tossun alla. Tapioca pudottaa alkoholilasteja säännöllisesti viidakkoon. Myös Ridgewell tavataan viidakossa.
Alcazarin vallankumous onnistuu kahdesta syystä. Tuhatkauno on kehittänyt pillerin, joka saa alkoholin maistumaan pahalta. Kapteeni on ollut keksinnön koekaniinina Moulinsartissa. Ikuinen maanvaiva Seraphin Lampion on tullut San Theodorasin karnevaaleihin Hurjien Harlekiinien bussissa. Picarot pukeutuvat Hurjiksi Harlekiineiksi ja menevät bussilla pääkaupunkiin ja valta saadaan vaihtumaan verettömästi eli Tapioca jää henkiin ja Spontz saa lentolipun Borduriaan.
Muuttumattomuutta edustavat slummit, jossa vain Viva Tapioca kyltti on vaihtunut Viva Alcazar -kylttiin.

Tintti ja Picarot -albumissa käsitellään Bordurian ulkopolitiikkaa, sotilasjuntan johtaman maan San Theodorasin sisäpolitiikkaa ja retoriikkaa. Minusta tämä on vieläkin varsin oikea kuva. Vaikka valta vaihtui Tapiocalta Alcazarille, tuskin suurempaa muutosta tapahtui kansan oloissa. Karnevaalit osoittavat, että turismi on tärkeä useimmille maille.

Tarinan suurin sankari on minusta vangittu oopperalaulaja Bianca Castafiore, jonka peräänantamattomuus ja suoraselkäisyys ovat ihailtavia. Tintti on paljolti taustalla. Tuhatkauno, joka on rakastunut Castafioreen ja Haddock, joka välittää Castafioresta, ovat hyvinkin toimeliaita. Tuhatkaunon antabusmaisella keksinnöllä saadaan miehet taistelukuntoon.

Peggy Alcazarin hahmossa näytetään, että miehellä ja myös kenraalillakin on pomo.

Tintti ja aakkostaide, Hergé

Belgialaisen Hergén eli Georges Remin (1907-1983) keskenjäänyt Tintti ja aakkostaide on mielenkiintoinen Tintti-albumi, se on viimeinen, ja se on luonnostasolla, ja loppuratkaisukin puuttuu.

Pidän silti Tintti ja aakkostaidetta erinomaisena albumina, mutta sen voi lukea vain, jos on lukenut suurimman osan muista Tintti-albumeista. Siinä on erinomainen juoni, joka tosin jää kesken, ja albumissa esiintyvät kaikki hahmot: Tintti, Kapteeni Haddock, Bianca Castafiore, Abdullah, Nestor, Tuhatkauno, Dupond, ja Dupont, Rastapopoulos, ja Milou. Sanzot'n liha ja leikkele -huumori kukkii, taidenäyttelyissä ja muissa paikoissa vilahtavat sivuhenkilöistä vielä Lintusen veljekset, Herra Sakarias, Irma, Herra Gibbons ja Chiclett, vain Tsang ja  Alcazar puuttuvat.

Parasta albumissa on kuitenkin Tintin palaaminen juurilleen sekä ammatillisesti ja henkisesti, poissa on Tintti ja Picarot -albumissa ollut haluttomuus ja nihilistisyys. Vaikka on selittämättömiä tapahtumia, Tintti nuuskii, ja on aktiivinen. Hän toimii lehtimiehenä ensimmäisen kerran kunnolla sitten 1930-luvun alun. Herge kuoli vuonna 1983, joten Tintin tauko lehtimiestyössä oli puolen vuosisadan mittainen. Kapteenikin on henkisesti ennallaan, samoin kuin Tuhatkauno. Juonessa on aivan uutta otetta ja mullistavin havainto on mystiikan pyyhkiminen juonesta pois, jää vain irvokas rahan ja puhdas vallan himo rikosten motiiveiksi. Toiseksi viimeisessä Tintti albumissa Lento 714 lentokone kaapataan saarelle, joka on ufojen laskeutumisalusta. Tintti Tiibetissä esitteli enneunet, kuten tavallaan Seitsemän kristallipalloakin. Tässä albumissa ei ole mitään mystiikkaa, mutta on Kapteeni painajaisuni, missä Castafiore lintu nokkii Kapteeni päätä. Taide on albumissa väärää tai huijausta, tavoitteena on vain saada rahaa väärentämällä tai varastoimalla taideteosten sisään jotain laitonta. Maagi Endaddin Akass pitää huijausistuntoja, ja kaveri on itse Tintin päävastustaja Roberto Rastapopoulos, jota plastikkakirurgi on leikellyt. Maagin "opetuslapsen" kaulakorun sisällä on voimakas mikrofoni ja lähetin, eli teknisiä vempaimia tekevät muutkin kuin Tuhatkauno.

Kuvassa näet albumin toteutuksen tekstit ladottu, ja sivulla luonnoksia, joista jotkut ovat jo varsin pitkällä sekä suuria luonnoksia.

Tintti ja aakkostaide on varsin monitasoinen.

***
Juonipaljastuksia
Albumi alkaa Haddockin unella, missä on alkoholia, ja Castafiore muuttuu isoksi linnuiksi. Kun Haddock näkee oikeasti Castafioren, hän pakenee Remo Nashin galleriaan. Nash on nykytaiteilija, joka tekee akryylimuovisia Aakkosia. Haddock ostaa H:n. Paljon käydään taidekeskustelua, ja lopulta paljastuu, että Remo Nash on huijari ja jäljentäjä, kaikki ovat kehuneet kohteliasuudesta teoksia. Albumissa tapahtuu kaksi galleristin murhaa, joiden motiivina on haluttomuus antaa aitoustodistuksia jäljennettyihin teoksiin. Tintin perässä on moneen otteseen takaa-ajajat, joilla on konepistoolit ja täydet lippaat, joita sitten tyhjennellään. Tintti jää lopuksi satimeen ja jää avoimeksi miten hän pelastuu vai pelastuuko, vai tehdäänkö hänestä nykytaidetta.

Albumin mitta on 62 sivua, ja se on Otavan painama.

Suositan Tintti ja aakkostaide -albumia joko Tintti-faneille tai henkilöille, jotka haluavat sarjakuva-alalle. Minusta luonnoksista saa irti itse tekotapaa. Itse asiassa Tintti-albumin vakiomitta haastaa kerronnan ja vaikuttaa tekotapaan. Miten kertoa tarinat aina tasan 62 sivussa?


***
Jonkinasteista nykytaiteen kritiikkiä teoksessa siis käydään.

Aakkostaiteen lisäksi irvitään minimalistista maalaria, maagia, heidän opetuslapsiaan ...

Taiteesta pitää aina puhua.

(tämä  J ei ollut Hergéä vaan Jokkéa :)


*****
Tinttialbumit
Tintti Neuvostojen maassa
Tintti Afrikassa
Tintti Amerikassa
Faaraon sikarit
Sininen Lootus
Särkynyt korva
Mustan saaren salaisuus
Ottokarin valtikka
Kultasaksinen rapu
Salaperäinen tähti
Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre
Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli
Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä
Päämääränä kuu ja Tintti Kuun kamaralla
Tuhatkaunon tapaus
Tintti Tiibetissä
Lento 714
Tintti ja Picarot

Tintti Haijärvellä

Tintti ja aakkostaide

Tintti ja minä postaus
Tintin juhlakirja ja Tintti & co
TINTIN Hergé & his creations

Tinttikirjojen postaus täällä.

Tinttijuhlakirjan postaus täällä

Harry Thompsonin Tinttianalyysikirjan postaus täällä.

Tintti Neuvostojen maassa, Hergé

Herge: Tintti Neuvostojen maassa, Otava 2000, alkuteos Tintin au pays de Soviets. Alkuperäinen 1930 painos oli 5000:n kappaleen, 1969 kappalemäärä oli 500, ja 1981 julkaistin albumi isona painoksena.

Belgialaisen Hergén eli Georges Remin (1907-1983) Tintti Neuvostojen maassa on ainoa alkuperäinen Hergén mustavalkoinen albumi. Siinä on sivuja 142, joista kuvasivuja on 138, se on ilmestynyt Suomessa järjestysnumerolla 24. Suomentajina ovat kunnostautuneet Soile ja Heikki Kaukoranta, joiden loppusanat piristävät albumin lopussa.

Albumi Tintti Neuvostojen maassa on siis mustavalkoinen (alakuva) sekä piirroksiltaan että maailmankuvaltaan. Tämä on hyvin paljon tilaustyötä lehdeltä luulisin, eli siitä ei voi päätellä Hergen maailmankuvasta. Albumissa Tintti matkustaa Neuvostojen maahan, ja siinä käydään kaikki klisheet läpi,  on kulakit, leipäjonot, propangandaa ulkomaisille tovereille, kätyrit, likaiset pikkuporvarit, vaalit, hienot julkisivut ja ontot sisukset. Albumia ei kannata lukea historiallisen totuuden löytämiseksi, mutta se kertoo siitä maailmankuvasta, jota sarjakuva levitti. Objektiivisesti historiaa tutkimalla voit miettiä, mikä on silkkaa valhetta, mikä liioittelua, ja voisiko joku asia pitää kutinsa. Se pitää paikkaansa, että sarjakuva julkaistiin jatkokertomuksena ja oli niin suosittu, että seuraavaksi Tintti matkusti sekä Afrikkaan ja Amerikkaan, jotka albumit ovat uusintapiirretty värillisiksi.

Tintti Neuvostojen maassa -albumi on Tintti-albumeista eniten sarjakuvamainen, muut ovat uusintapiirrettyjä, taiteellisia ja hiottuja, tämä on viimeistelemätön ja yllätyksellinen ja koko ajan tapahtuu. Tintti ja Milou kokevat seikkailut lähes tasavertaisena. Junalla lähdetään itään, pidätetään, paetaan, joudutaan agentin yllättämäksi, kasakka-atamaani onkin salainen agentti, joudutaan kiinni, kidutusta, lakanan kanssa hyppimistä, vankilassa taas, paetaan, joudutaan sabotaasin kynsiin, nähdään propagandan kulissit, paetaan kaikin kulkuneuvoin autolla, moottoripyörällä, resiinalla ja lentokoneella, mutta albumissa on asenteiden lisäksi myös huumoria.

Kuten olen kirjoittanut uusintapiirrosten myötä jotkut albumit ovat jo liian hyviä. Esimerkiksi Seikkalu Punaisella merellä tai Mustan kullan maa eivät olisi ollut minusta monen uusintapiirustusten arvoisia, luultavasti albumit olisivat kelvanneet suurelle yleisölle muutenkin, uusintapiirrokset ovat johtaneet lieviin ristariitaisuuksiinkin.

Albumissa Tintti Neuvostojen maassa Milou on piirretty kulmikkaammin ja Tintti on pidemmän oloinen, kuvissa ei ole värejä eikä paljoakaan yksityiskohtia. Pidän piirrostyylistä, vaikka ennen tätä postausta en ollut tutustunut syvällisesti koko albumiin, alakuvan autosta näkee kuinka taidokkaasti Hergé on jo tällöin piirtänyt, myös peilikuva on toteutettu hyvin albumin aluksi ote ei ole kovin hergemäinen. Aukema lienee julkaistu kerralla, sillä viimeisessä ruudussa on Hergen signeeraus esim. alakuvan oikeanpuoleinen ruutu.

***
Eettisesti lienee oikein skannata kansi, en yleensä skannaa muita, mutta nyt on pakko, eli alla on kuva yksittäisistä ruuduista sivulla 137, kuva on digikamerakuva, jota pienennetty ja leikattu, eli hyvin pieni ja näyttää kuinka taitava jo tuolloin oli kynän jälki. Valokuva laatu on tarkoituksella huono, skannaten tuli liian hyvä kuva. Albumissa on 141 sivua ja 138 kuvasivua.

Kaikki oikeudet kuviin on Hergéllä ja hänen studioillaan. Olen postannut Tintistä täällä, täällä ja vielä täällä.

Jos ongelmia kuvan kanssa, otan pois. Olen ostanut kaikki kirjat, eikä tämä ole kaupallinen blogi, en käytä arvostelukappaleita, eikä täällä ole mainoksia, ongelmahan on googlen kuvahaku, jossa kuva voi näkyä, valitsin kuitenkin kuvan, jossa on tekijän nimi. Tintti-kirjojen koko sivuja löytyy jo googlen kuvahaulla eli tämä ei ole se pahin ongelma.
*****
Tinttialbumit
Tintti Neuvostojen maassa
Tintti Afrikassa
Tintti Amerikassa
Faaraon sikarit
Sininen Lootus
Särkynyt korva
Mustan saaren salaisuus
Ottokarin valtikka
Kultasaksinen rapu
Salaperäinen tähti
Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre
Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli
Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä
Päämääränä kuu ja Tintti Kuun kamaralla
Tuhatkaunon tapaus
Tintti Tiibetissä
Castafioren korut
Lento 714
Tintti ja Picarot

Tintti Haijärvellä

Tintti ja aakkostaide

Tintti ja minä postaus
Tintin juhlakirja ja Tintti & co
TINTIN Hergé & his creations

TINTIN Hergé & his creation kirjoittanut Harry Thompson

Hergén eli Georges Remin luoman Tintin taustoitus jatkui. Akateemisesta kirjakaupassa myytiin Harry Thompsonin teosta TINTIN Hergé & his creation, jossa on 326 sivua, lopussa (kuuluu 326 sivuun) on kahdeksan sivun Index, jossa on kattava hakemisto.

Kirja oli sen verran kiinnostava, että otin sneak peakin ja katsoin hakemistosta "Numa Sadoul",
Teoksen mukaan Numa Sadoul teki kuuluisat nauhoitetut haastattelut Hergéstä vuonna 1971 (sivulla 273), Haastattelut kirjoitettiin puhtaaksi ja Herge korjaili sanomisiaan, mutta tässä olisi tieto, että Hergé korjaili niitä kaksi vuotta, ja miltei kaikki originaali olisi pyyhitty pois.

Teoksen Author's notessa sivulla x lukee  "This book has been prepared without the assistance of Hergé Foundation", eli teos tehty ilman säätiön virallista apua, ja sen jälkeen todetaan, että jotkut tiedot ovat saatu nimettöminä. Itse kirjoitin Tintin juhlakirjan yhteydessä Hergén analyysien samankaltaisuudesta ja myös TV:n dokumentista, missä Hergé korjaili sanomisiaan, postaus on  täällä. Ehkä Hergen säätiön avun puuttuminen on hyvä asia tälle teokselle , sillä samankaltaista teosta en olisi halunnut enää lukeakaan, brittiote on muutenkin tervettä tälle. Numa Sadoulin teos muuten julkaistiin, mutta jotkut asiat oli kokonaan pyyhitty pois, ja useimmat teokset on tehty tästä Sadoulin teoksesta. Anders Östergaardin TV-dokumentissa Tintin et moi, joka pohjautuu myös Sadoulin haastattelunauhoihin  on eräs haastateltava juuri Harry Thompson

Tämän teoksen ytimeen kuuluu kirjassa oleva väite, että s.274 "feels like slavery", eli Tintin piirtäminen tuntui orjuudelta. Sadoulin haastattelussa Hergé myöntää olevansa perfektinosti ja tekevänsä aina velvollisuuden ja pyrkii elämää moraalisesti oikein.

Numa Sadoulin haastattelun aikoihin Hergé teki Tintti ja Picarotia, jossa oli Peggy Alcaratzin varsin erilainen hahmo, ja samasta Tintti ja Picarot -albumista on tieto, että siinä olisi ollut yksi sivu liikaa, ja pyyhitty kohtaus olisi Spontzin heittämä lasi, ja olisi ollut sivuilla 22 ja 23. Onko tämä paljastus? Tuskin luulen Hergén aina hioneen albumejaan. Teoksessa vahvistetaan bloggari hdcanisin väite, jonka hän kommentoi edelliseen postaukseeni, että Hergé olisi ollut tyytyväinen (peräti) kahteen kuvaan, toinen oli Rakham Punaisen aarteessa, ja toinen Kultasaksisessa ravussa., eikä pelkästään yhteen.

Teoksessa todetaan, että henkilökohtaisten kriisien aikana Hergé teki parhaimmat työnsä. Teoksessa korostetaan Hergén katolisuutta ja partiopoika -minää ja puhutaan avioliitoista (ei niinkään vaimoista). Katolisen taustan vuoksi Tintillä on kumppaninaan koira, eikä esimerkiksi naista. Katolisuus esiintyy toisin kuin Evelyn Waugilla, eikä naisia Tinteissä juuri esiinny, eikä mitään miesten ja naisten välistä kuhertelua, mutta ei myöskään uskontoakaan, kuten Waughilla Menneessä Maailmassa. Tintti oli alkuun muuten nimeltään Totor.

"Kapteeni haluaa elää rikkaan miehen elämää ilman häiritseviä tekijöitä, reporttereja, lihakauppiaita ja vakuutusmyyjiä". Tämä toteamus oli minulle uutta, en ajatellut (olen naiivi pikkupartiopoika), että kapteenilla on rahaa, luulin rahojen tulleen Tuhatkaunolta. Rakham Punaisen aarretta ei muunnettu rahaksi. Rahaa itse asiassa en ole Tintissä juuri ajatellut, vaikka toki Rastapopoulos juuri konnailee varmasti osittain raha motivinaan, toinen motiivi on konnan vallanhalu, ja kolmas nilkin silkka pahuus. Luulin, että Kapteeni haluaa olla vain rauhassa. Castafiorekin on varmaan "rikas", koska matkustelee, ja on oma henkilökunta, olen ajatellut, että Castafioren rahat on "laillisesti" hankittu kovalla työllä ja osin saatu "lahjoina", jotka diivaan ei vaikuta.

Thompsonin teoksen rakenne on paljolti samanlainen kuin Tintin juhlakirjan, paitsi, että albumeista ei ole yhtään kuvaa, keskellä on valokuvia, joista mielenkiintoinen huomio alla. Eli lyhyesti Hergén lapsuus, ja sitten albumeittain ja loppuanalyysit.  Lienee parasta, että en avaa teosta enempää, minulle tärkein oli ylhäällä. Tintti-fanille voi olla hyvä teos. Laitan tähän joitain pikku asioita, jotka minusta on huomionarvoisia
*Konnat (esim. Sininen Lootus) ovat alkuun brittejä tai amerikkalaisia Gibbons, Dawson, tämän mukaan Allan on britti, Rastapopoulos on amerikkalais-kreikkalainen. Allanin sukunimi on Thompson ranskalaisessa laitoksessa, mutta  sukunimi jätettiin pois englantilaisesta painoksesta, koska Dupondtien nimet ovat Thompson ja Thomson, huomaa, että kyseenä olevan teoksen kirjoittajakin on Thompson!
*Myöhemmin tulee uusia konnia, jotka eivät brittejä esim. tohtori Muller, Spontz ...
*Hergén sodanaikaista toimintaa ruoditaan tässä paljolti ja kriittisesti ja analysoiden. Asiaa ei pysty maallikko tarkastelemaan, sillä albumit ovat moneen kertaan piirretty uudestaan, sekä nimiä että kansalaisuuksia on vaihdettu.
*Minusta on hiusten halkomista arvostella Hergéä siitä, että naimisiin mennessään hänen lempikirjoja olivat Robison Crusoe, Aarresaari ja Kolme Muskettisoturia, kuulemma hän nimesi kymmenen, muita ei mainita.

Sain teoksen vaimoltani ja hänen maksamansa summan arvoinen jo tieto Numa Sadoulista minulle oli ja muutenkin, en spoilaa muiden lukunautintoa kertomalla enemmän, vaikka mieli tekisi.

Tämä on vielä pakko mainita:)

Teoksen keskellä joitain mustavalkokuvia, joista yksi on hyvinkin mielenkiintoinen siinä on Le Soirin kansi, jossa on alla Tintin mustavalkoinen sarjakuva, Le Soir oli tuolloin saksalaisten kontrollissa ja  pääkuvassa on Hitler ja Mannerheim, kyse on jälkimmäisen 75-vuotispäivästä, suurennuslasilla näkyy numerot 75 ja nimet, lopputeksti on epäselvää ja ranskaa, joka on minulle epäselvää :)

Tinttipostaukseni:
Albumit
Juhlakirjat

Tintin juhlakirjat

Olen postannut Tinttikirjoista aiemmin. Jokaiseen harrastukseen kuuluu oheismateriaalin hankkiminen. Minulla on kaksi piirtäjästä Hergéstä ja Tinteistä kertovaa teosta, lisäksi minulla on kaikki Tinttialbumit, joka on ollut iso uhraus minulle taloudellisesti, mutta joka osoittaa minulle Tinttien arvon.

Benoit Peetersin Tintin juhlakirjasta, (1988) minulla on toinen suomalainen painos 2004, joka on lyhennetty suomennos netin mukaan alkukielestä. Teoksessa on Tinttihistoria käyty läpi Hergen nuoruusvuosilta ja albumi albumilta. Michael Farrin Tintti & CO on sama henkilöittäin, minusta ei ihan Tintin juhlakirjan tasoinen, mutta jos ei ole Tintin juhlakirjaa, tämä toinen on ihan informatiivinen kirja, minulla on fanina molemmat kirjat.

Kirjat perustuvat tiettyihin,  ilmeisesti samoihin tietolähteisiin, josta yksi tärkeä on Hergén haastattelu 1970-luvulla (Numa Sadoul), josta lienee tullut marraskuussa 2011 kooste yleltä, katsoin itse sen yle-areenasta. Haastattelu oli paljon puhuva, ja se kesti monta päivää eli jatkettiin puhumista. Kun ääninauhat muutettiin tekstiksi, Hergé korjaili ja korjaili ja vielä kerran korjaili sanomisiaan. Tämä on varmasti tyypillistä Hergéä, sillä myös Tinttialbumeja on korjailtu jatkuvasti Mustan kullan maata kolmesti! Anekdoottina mainitsen, että Hergé oli haastattelussa tyytyväinen vain yhteen piirtämäänsä kuvaan, ja luulen sen olevan albumista Rakham punaisen aarre, ja se on kuva, jossa Kapteeni, Tintti ja Dupondtit nousevat saarelle, siinä on vene ja Dupontit, kuvassa ei ole lainkaan puhekuplaa, ja se kertoo Hergén mukaan kaiken olennaisen, se on albumissani sivulla 25 ensimmäinen kuva, tätä luulen tekijän tarkoittaneen. Minusta hyvä kuva, mutta pidän monesta kuvasta itse enemmän.

Haastattelussa  Hergé selittää, että (useat) päähahmot kuvaavat häntä itseään, esim. Tintti on hänen partiopoika -minänsä, kapteeni Haddockissa on hänen keski-ikäistä erakkominäänsä, myös muut hahmot kuvaavat häntä.

Georges Remi eli jatkossa Hergé syntyi 22.5.1907 ja kuoli 3.3.1983. Hän eli siis kahden sodan yli. Hergéllä oli katolinen partiopoikatausta, joka näkyy Tintin hahmossa. Tintti on aluksi kuin retkeilevä partiopoika, joka matkustaa Neuvostojen maahan 10.1.1929, sen jälkeen käy Kongossa, ja Ameriikassa, ensimmäinen mysteeritintti on seuraavaksi ilmestynyt Faaraon sikarit. Hergé oli työlleen omistautunut hän piirsi, piirsi ja piirsi, muutakin kuin Tinttiä. Ensin jatkokertomuksia lehtiin sitten albumeja. Ensimmäiset tarina ovat puhtaasti seikkailua ja fantasiaa ja varsin asenteellisia, ja ne rytmittyvät lehden tilan ja ilmestymisen mukaan, vanhimpia albumeja on lyhennetty 62 sivun albumeiksi. Siniseen lootukseen, joka on ensimmäinen poliittinen albumi, hän teki mittavan pohjatyön. Ottokarin valtikka jatkaa poliittista manifestia. Merkillistä, että Hergé joutui vaikeuksiin sodan jälkeen voittajien toimesta, syyt oli kylläkin selvät, hän piirsi väärään aikaan ja väärässä paikassa: miehityksen aikana Saksan miehitys alueella Ranskassa. Sodan aikana syntyneet albumit eivät olleet poliittisia vaan eskapistisia seikkailuja.

Albumia Tintti Tiibetissä (1960) on selvitetty Hergén käymällä psykoanalyysillä ja avioeron tunnon tuskilla. Albumissa on kuuluisa kohtaus, jossa kapteeni yrittää leikata irti kiipeilyköyttä  poikki, mutta Tharkeyn tulo pelastaa kapteenin, tai linkkuveitsi tippuu jo aiemmin. Valkoiseen väriin on liitetty myös symboliikkaa.
Olen pohtinut jos lumi on tyhjyyttä tai kuolemaa, mikä symboli on jetillä, migulla eli lumimiehellä, joka on pohjimmiltaan suojeleva, ehkä liiankin, ja pelasti Tsangin, mutta vei hänet pois, kun ensimmäinen pelastuspartio tulee. Ranko, joka on Mustan saaren rosvoilla pelotuskeinona, on lopussa varsin herttainen kipeine käsineen.

Jokaisesta albumista on oma tulkintansa ja sitä on näissä teoksissa itse selvitetty. Kvaakin sivuilla on teoksesta parempi analyysi. Mount Everest oli vallattu jo vuonna 1953, eli oliko tässä pohjaa seikkailulle. Kuussa Tintti kävi jo 1953, albumi 1954, ja Neil Armstrong vasta 1969. Tuhatkaunon suunnittelema kuualus oli kokonainen, eikä siitä irronnut osia, se toimi ydinmoottorilla.


Hyppään omaan tulkintaani, sellaisia asioita, mitä minä olen huomannut Timteistä!
1. Kukaan päähenkilöistä ei ole naimisissa. Sivuhenkilöistä Seraphin Lampion on naimisissa, hänen perhettään kuvataan katastrofiksi ja kaaokseksi. Alcarazin vaimoa kuvataan riivinraudaksi.
2. Kenellekään päähenkilöistä ei ole lapsia, ainoat lapset ovat kuriton Abdullah, ja kiltti Tsang ja hyveellinen Zorriino Auringon temppelissä. Sekä Tsang ja Zorriino ovat orpoja. Tintillä ei ole sukulaisia, kuten ei Tuhatkaunollakaan.

Vaikuttaako tähän Hergén avioliitot, jotka olivat lapsettomia, ja Hergén väitetyt viileät välit veljeensä. Hergé erosi ensimmäisestä vaimostaan ja joutui moraaliseen kriisiin, tai kriisi oli jo ennen sitä. Tämä tapahtui ennen albumia Tintti Tiibetissä.

3. Bianca Castafiore on ärsyttävyytensä ja julkisivunsa alla todella rakastettava ja hieno nainen. Hän on lojaali sekä Tintille että Kapteenille myös taiteelle ja periaatteilleen. Hän ei paljasta heitä Sponzille eikä muillekaan. Castafiore ei solmi avioliittoa eikä alistu maharadjan smaragdin edessä, eikä San Theodoresin diktatuurin edessä. Hän työllistää sekä Irman että pianisti Wagnerin. Suuri diiva ja nainen.

4. Tuhatkaunon sodanvastaisuus ja anteliaisuus on ylitsevuotavaa. Tuhatkauno on upea ihminen ja hieno tiedemies, vaikka on kuuro, ja hajamielinen. Hän lahjoittaa rahat kapteenille Moulinsartin ostoon. Hän tuhoaa vaarallisia keksintöjään, ja joskus hän hurahtaa tosin sivuraiteille. Hän on aivan umpirakastunut Bianca Castafioreen, jota kapteeni ei voi näennäisesti sietää.

5. Albumeissa Tintin luonne muuttuu jonkin verran. Viimeisessä albumissa (Tintti ja Picarot) hän joogaa ja on valmis jättämään seikkailut. Hän ei halua juosta ansaan.

Kapteeni löytää juurensa Yksisarvisen salaisuudessa ja saa viinan käyttöönsä johonkin järjestykseen.

Hergén oman muutoksen aikaan myös unia alkaa tulla albumeihin esim. Tintti Tiibetissä. Myös Aakkostaiteessa on Kapteenin näkemä uni Castafioresta. Lento 714 on matka kummalliseen saareen (huomaa Lostin lento 815 päinvastaiseen suuntaan, ja pudotus salaperäiseen saareen!) jossa ufot käyvät, tässä albumissa on monta uutta outoa elementtiä.

5. Arabimaita ja niiden oloja arvioidaan muutamassa albumissa, enkä tiedä onko tarkastelu aina korrektia. Sama pätee afrikkalaisiin, voitte lukea albumit Seikkailu punaisella merellä, Mustan kullan maa ja Tintti Afrikassa, jonka Herge joutui piirtämään lehden "kehoituksesta".

6. Enteet. Ensimmäiset enteet lienevät olleet albumeissa Salaperäinen tähti ja Seitsemän kristallipalloa (kahdessakin kohtaa esityksessä ja junassa), mutta Tintti Tiibetissä telepatia toimii ja telepatia huipentuu Lento 714:ssa. Albumissa Tintti Tiibetissä jopa levitoidaan ja nähdään tapahtumia ennalta.

7. Etelä-Amerikan sotilasvallankaappauksiin ja luonnonvaroihin Herge myös ottaa kantaa, kuten Euroopan diktatuureihin. Viimeisen albumin nihilistinen näkemys siksi yllättää, vallanpitäjä vaihtuu, kurjuus säilyy. Ehkä se on realismia? Oliko Hergé tullut jo vanhaksi? Tuskin, koska Aakkostaiteen mustavalkoiset klipit ovat täynnä taidekritiikkiä ja Tintin tutkmuksia.

8. Kaikki hahmot ovat mukavia, mutta poliisikaksikosta en erityisemmin pidä. Hehän tulevat jo Faaraon sikareihin. Nestor (hovimestari) on vakiohahmo Yksisarvisen salaisuudesta alkaen, myös Oliveira de Figuera ja Tohtori Muller ovat monessa Tintissä, kuten myös lentäjä Pahk ja perämieskonna Allan. Valtioista Borduria, Syldavia, San Nuevo ja San Theodores ovat usein mainittuja. Lempihahmoni on Tintin pieni valkea koira Milou, Aamun lumi, niinkuin Tiibetissä sanottaisiin.

9. Korjailu.
Albumeja on uusintapiirretty sekä värilliseksi että 62 sivuun. Mustan kullan maa ja Mustan saaren salaisuus ovat albumeja, joita on tietojen mukaan eniten korjailtu, mutta myös muita.

10. Huumori.
Albumeissa on tilannekomiikkaa. Dupondtit kaatuilevat, tapahtuu onnettomuuksia, ja he sekoilevat sanoissaan. Kapteeniin liittyy silti enemmän huumoria. Hänen ilmeikkäät kasvonsa vääristyvät suuttumuksesta ja hän verbaalisti ilmoittaa tunteensa bassibasuukeille ja analfabeetikoille. Kapteeni uskoo kaikista perimmältään hyvää, mutta joutuu korjausmiesten, laamojen ja Abdullahin kohdalla monesti pettymään. Runsas huumorin aitta tulee Tuhatkaunon itsepäisyydestä ja huonokuuloisuudesta. Myös piirrosteknisesti luodaan sekä jännitystä että huumoria. Lopputinttien huumoriin tulee lisänä nämä väärät puhelinsoitot Sanzotin lihaan ja leikkeleeseen ja korjaamattomiin porrasaskeliin ja hitaaseen korjauspalveluun, onkohan Hergéllä ollut ongelmia saada palvelua nopealla aikataululla.

Englantilaisen Hergé teoksen arvio löytyy täältä.

Hergen Tintti-sarja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla

Tintti -sarjakuva on Keskisuomalaisen sadan klassikkokirjan listalla ja aiheellisesti.

Hergén luoma Tintti kestää aikaa. Tintin lähipiiri kasvaa aikojen saatossa. Milou-koiran jälkeen ilmestyy Tintin rinnalle uskollinen ja äkkipikainen Kapteeni Haddock ja sitten hajamielinen professori Tuhatkauno. Tarinoihin kuuluvat olennaisesti myös polisikaksikko Dupont ja Dupond sekä oopperalaulaja Bianca Castafiore, San Theodorosin vallankahvasta taisteleva kenraali Alcazar, vakuutusmyyjä Séraphin Lampion ja Tintin ystävä Tsang, jolle oli esikuvakin ja esikuvan ystävyys Hergeen oli aitoa ja näkyy albumeissa. Moulinsartin linnan hovimestari Nestor, Khemedin emiirin poika ilkikurinen Abdullah. Timtin päävastustaja on konna Rastapopoulos, ja Bordurian valtio ja siellä etenkin eversti Spontz.

Olen lukenut kaikki Tintit ja pidän niistä paljon, ja useat niistä ovat lähes täydellisiä ja niitä on loppuvaiheissa hiottu jopa liikaa, joten alkuperäinen reippaus ja karheus katoavat täydellisen ilmaisun tieltä, siksi Tintti-tarinan päättävä Tintti ja Aakkostaide on hiomaton timantti eli  Aakkostaide on raakile, mutta kiinnostava teos, vaikka on piirroksiltaan vain luonnostasolla, mutta tarinassa on alkuaikojen anarkiaa, ja analyysiä nykytaiteesta sekä tekijöiden, ostajien ja katsojien tiimoilla. Olen blogannut Tintin juhlakirjasta ja Thompsonin Tinttikirjasta.

ALBUMIT (jokaisessa linkki erilliseen postaukseen)

Tintti Neuvostojen maassa, 1930

Tämä on siitä hyvä albumi, että sitä ei ole piirretty uudestaan. Maailmankuva on varsin puna-valkoinen, Tintti edustaa sitä valkoista, kuvat ovat musta-valkoisia.

Tintti Afrikassa, 1931

Tässä taas on maailmankuva musta-valkoinen, mutta kuvat värillisiä. Toimintaa on, luulen, että olen lukenut uusintapiirretyn albumin. Ei henkilökohtainen suosikki uusintapiirrokset ovat hyviä, mutta tarina ei minusta toimi. Tintti seikkailee Belgian Kongossa kolonialismin henki minusta puhaltaa.

Tintti Amerikassa, 1932,
Tintti tässä selkeästi lehtimies, mutta joutuu tekemisiin Chigagossa Al Caponen kanssa ja narkoottisia aineita on kuvioissa. Piirretyssä tv-sarjassa tarina toimii paremmin kuin albumissa, ei henkilökohtainen suosikkini.

Faaraon sikarit, 1934
Faaraon sikarit on tärkeä tarina sikäli, että se jatkuu tavallaan Sinisessä Lootuksessa. Alkupään konnat Tohtori Muller ja Rastapopoulos konnailevat jatkossakin, mutta esitellään tässä. Huumausaineista on kyse.
Tästä albumista minulla on Otavan tuplatintti, josta yllä kuva

Sininen lootus, 1936,
Narkoottisia aineita näissäkin. Tässä on piirrosjälki aivan loistavaa. Mikä yksityiskohtien meri. Tsang esitellään Sinisessä Lootuksessa sen loppupuolella ja häntä etsitään albumissa Tintti Tiibetissä. Tämä on ollut poliittisesti iso albumi Japanihan miehitti kiinan osaa jo 1930-luvulla. Albumissa hieman haittaa nämä hermomyrkkynuolet, mutta piirrosjäljen yksityiskohdat peittävät muutamat juonen kömpelyydet.

Särkynyt korva, 1937 
Tyypillinen 1930-luvun albumi. Särkynyt korva tarinassa patsaan varkaus johdattaa Etelä-Amerikkaan, jossa tavataan kaksi kenraalia Tapioca ja Alcazar.Täekeitä herroja. Patsaan varkaus selviää, ja motiivi on timantti, mutta se putoaa mereen. Tämä albumi kannattaa lukea, jos lukee tarinan Tintti ja Picarot

Mustan saaren salaisuus, 1938
Mustan Saaren salaisuus on vauhdikas seikkailu, jossa painetaan väärää rahaa. Siinä on mukava gorilla, jonka nimi oli Ranko. Tohtori Muller konnailee.

Kuningas Ottokarin valtikka, 1939

Tämä on 1930-luvulla piirretyistä albumeista suosikkini, sitä on hiottu kauan ja hartaasti. Miloulla on alkupää albumeissa iso rooli. Bianca Castafiore laulaa ensimmäisen vaan ei viimeistä aariaansa. Syldavia - Borduria ristiriita nousee esille, ja tietyt konnat esitellään ensin. Isoja hieonoja kuvia osassa sivuja.

Kultasaksinen rapu, 1941

Tässä tulee ensimmäisen kerran Kapteeni Haddock. Hän on tässä vain juopporetku, ja kiusankappale kuten konna Allan toteaa, mutta sydän kapteenilla on kultaa, kunhan Haddock pysyy vain raittiina. Rapu esiiintyy säilykepurkkien kannessa, minusta tässä on hyvä arvoitus, ja toteutus.

Salaperäinen tähti, 1942

Tässä näen yhtäläisyyksiä Muumipeikko ja Pyrstötähteen. Meteori putoaa maahan ja ihmiset odottavat maailmanloppua, sitten alkaa kilpailu, kuka ehtii meteoriittisaarelle ensin. Tintti ehtii, mutta saari on vaarallinen.  Kapteeni on varsin pienessä roolissa, vaikka on tutkimusaluksen kapteenina.

Yksisarvisen salaisuus, 1943, Rakham Punaisen aarre, 1944

Näissä albumeissa Haddock tutustuu juuriinsa ja he tutustuvat professori Tuhatkaunoon, joka rahoittaa Haisukellusveneellään Moulinsartin linnan oston.

Nämä albumit ovat piirrosjäljeltään hyviä ja lempiseikkailuni. Moulinsartin linnaan tutustutaan, mutta Tuhatkaunon sukellusvene ja Yksisarvisen pienoismalli ovat suosikeitani. Lempialbumeitani.

Seitsemän kristallipalloa, 1948 , Auringon temppeli, 1949

Näitä tarinoita pelkäsin pienenä. Pelkäsin kirousta, inkan kostoa, ja lasipalloja. Auringon Temppelissä Tintti tutustuu nuoreen inkaan. Loppuratkaisu on hieno. Nyt uskallan jo lukea albumit.

Auringon Temppeli on minusta vielä parempi kuin Seitsemän kristallipalloa. Auringon temppelin kuvien värimaailman muutosta on hyvä seurata.

Tässä Sarjis-sarja Tintin kansi

Mustan kullan maa, 1950 Seikkailu Punaisella merellä, 1958

Näissä tarinoissa käydään öljystä sotaa, ja toisessa juonitellaan aseilla ja orjilla. Molemmissa albumeissa on sheikin lapsi Abdullah. Hän jos kuka, osaa kepposten teon. Dupondtit syövät vääriä pillereitä, ja kuplivat ja kasvattavat hiuksia.

Päämääränä Kuu, 1953 ja Tintti Kuun kamaralla, 1954

Näiden albumien hienous on se yksityiskohtien paljous. Päämääränä kuu albumissa on muuten tekstiä aivan älyttömän paljon. Tarinana on kilpajuoksu kuuhun, jossa on vain yksi raketti, mutta sitä yritetään kaapata.

Suunnitteluporukassa on ollut myyrä, aluksessa on "jäniksiä", vauhdikas seikkailu, jossa on suurta draamaa, ja tässä tarinassa on myös kuoleman tapauksia, hieman poikkeuksellisesti.

Tuhatkaunon tapaus, 1956

Tämä on joidenkin kriitikoiden lempialbumi. Tuhatkauno on tehnyt mullistavan keksinnön, joka hajottaa lasia Moulinsartissa. Tässä lienee jo Sanzotin lihakauppa -läppää. Moulinsartin linnan numero 421 eli Moulinsartiin linnaan soitetaan ja kysytään Sanzotin lihakaupaa, tämä on hyvä vitsi, jota viljellään onnistuneesti, kuten myös Tintin hovimestari Nestorin "epäonnelle". Nestorhan oli Lintusten hovimestari. Hyvä albumi ja jännittävä. Tätä albumia kannattaa verrata albumiin Castafioren korut, jossa tapahtuu samankaltaisia asioita. Puskissa lymytään, ja salaisuuksia on. Tässä pelissä on mullistava ase, joka diktatoorin käsissä saisi aikaan tuhoa, toisessa vain varastelevasta harakasta.

Tintti Tiibetissä, 1960
Tintti Tiibetissä on todella korkealuokkainen albumi. Tintti näkee enneunia, ja Tsangin kone on pudonnut, ja Tintti lähtee urhoollisesti häntä etsimään. Tintin ystävyys Tsangiin on aitoa. Tintti on suvaitsevainen. Tässä on värimaailmakin aivan erilainen kuin muissa Tinteissä. Sinisessä Lootuksessa on paljon punaista, mutta Tiibetissä on tunnetusti lunta, eli valkea on teoksen pääväri. Lopun munkit tuovat oranssin häivähdyksen. Valkoista käyttämällä muut värit erottuvat selvemmin, kuten Tsangin kaulahuivikin, joka on keltainen.
Tuhatkauno esiintyy vain alkukuvissa ja myöhemmin Haddockin unessa, Dupondteja ei esiinny, sen sijaan on siis Tsang ja uusi tuttavuus serpa Tharkey. Luostarissa Tintti arvotetaan korkealle, häntä kutsutaan Puhdas sydämeksi ja kapteenia Jyriseväksi ukkoseksi, ja Milou on kuin "aamun lumi". Lumimies kutsutaan jetiksi ja Miguksi.

Castafioren korut, 1963

Albumissa ollaan Moulinsartissa ja lopulta Castafioren korut katoavat.. Pienenä en ymmärtänyt tätä, nyt jo hieman paremmin. Tässä albumissa on jo eräs vähemmistö –ongelma, jota kuitenkin syytetään turhaan. Tässä on paljon Linnaan liittyvää yksityiskohtaa, erilainen, mutta erinomainen albumi. Tuhatkauno on kehittynänyt valkoiset (bianca) ruusut ja saa pusun Castafiorelta, johon Tuhatkauno on rakastunut. Castafiore taas kiusottelee Haddockia, joka inhoaa Castafioren sähläämistä (ei Castafiorea). Wagner on Castafioren pianisti, joka paljastuu toto-peluriksi. Tuhatkaunon tv:n asetukset eivät ole kohdillaan. Varas paljastuu lopulta ja on harakka.

Lento 714 Sydneyyn, 1969

Tämä albumi alkaa hyvin. Lopulta päädytään saarelle Rastapopouloksen armoille ja totuusseerumia käytetään. Loppu on kieltämättä liian ufo. Tässä lennetään Sydneyhyn lennolla 714, kun taas Lostissa lennettiin Sydneystä lennolla 815, ja molemmissa päästään saareen, jossa on salaisuuksia. Rstapopulos, Allan konnailevat. Totuusseerumia annostellaan. Lopussa ufot nollaavat muisteja. Loppukuvassa Lampion katsoo tv:tä. Itseasiassa en tiedä, onko lento 714, se kyllä kuulutetaan albumissa, sillä kyse on Carreidasin totisen ja kitsaan miljonäärin yksityiskoneesta. Carreidasilla on keltainen kaulahuivi, kuten Tsangilla albumissa Tintti Tiibetissä.

Tintti ja Picarot, 1976

Tämä albumi on kyyninen kuvaus maailman muuttumattomuudesta, avioliitosta. Harlekiinien vaatetus on värikäs. Tässä on monta tuttua kenraalia, tutkimusmatkailijaa, ja oopperalaulaja on joutunut arestiin Etelä-Amerikassa, ja Haddock, mutta myös joogaava Tintti tulevat apuun. Alcazar saadaan valtaan, mutta mikä muuttuu. Tämä jäi viimeiseksi albumiksi, joka saatettiin loppuun.

Tintti ja aakkostaide, 1986

Tässä tarinassa on sitä jotakin, vaikka se on pelkästään luonnostasolla. Vanha vihollinen Rastapopoulos konnailee. Tämän tarinan olisi pitänyt valmistua, mutta nautitaan tästä :)

Tintti Haijärvellä on filmistä tehty albumi. Tuhatkauno on keksinyt esineiden kopiointilaitteen. Syldaviassa tapahtuvan seikkailun konna on Tintin arkkivihollinen Roberto Rastapopoulos.
***

Belgialainen Herge oli oikealta nimeltä Georges Remi (1907 - 1983). Hän antoi vain muutamia syvää luotaavia haastatteluja, mutta niissä hän kertoi, että kaikki päähahmot kuvaavat häntä itseään. Tintti ihanne-minää, ja kapteeni kärsimättömyyttä ja halua olla rauhassa. Tänne olen postannut siitä.  Olen postannut myös Tintti-aiheisista Tinti juhlakirjasta täällä ja Thompsonin Herge ja his creations täällä.