torstai 2. helmikuuta 2012

TINTIN Hergé & his creation kirjoittanut Harry Thompson

Hergén eli Georges Remin luoman Tintin taustoitus jatkui. Akateemisesta kirjakaupassa myytiin Harry Thompsonin teosta TINTIN Hergé & his creation, jossa on 326 sivua, lopussa (kuuluu 326 sivuun) on kahdeksan sivun Index, jossa on kattava hakemisto.

Kirja oli sen verran kiinnostava, että otin sneak peakin ja katsoin hakemistosta "Numa Sadoul",
Teoksen mukaan Numa Sadoul teki kuuluisat nauhoitetut haastattelut Hergéstä vuonna 1971 (sivulla 273), Haastattelut kirjoitettiin puhtaaksi ja Herge korjaili sanomisiaan, mutta tässä olisi tieto, että Hergé korjaili niitä kaksi vuotta, ja miltei kaikki originaali olisi pyyhitty pois.

Teoksen Author's notessa sivulla x lukee  "This book has been prepared without the assistance of Hergé Foundation", eli teos tehty ilman säätiön virallista apua, ja sen jälkeen todetaan, että jotkut tiedot ovat saatu nimettöminä. Itse kirjoitin Tintin juhlakirjan yhteydessä Hergén analyysien samankaltaisuudesta ja myös TV:n dokumentista, missä Hergé korjaili sanomisiaan, postaus on  täällä. Ehkä Hergen säätiön avun puuttuminen on hyvä asia tälle teokselle , sillä samankaltaista teosta en olisi halunnut enää lukeakaan, brittiote on muutenkin tervettä tälle. Numa Sadoulin teos muuten julkaistiin, mutta jotkut asiat oli kokonaan pyyhitty pois, ja useimmat teokset on tehty tästä Sadoulin teoksesta. Anders Östergaardin TV-dokumentissa Tintin et moi, joka pohjautuu myös Sadoulin haastattelunauhoihin  on eräs haastateltava juuri Harry Thompson

Tämän teoksen ytimeen kuuluu kirjassa oleva väite, että s.274 "feels like slavery", eli Tintin piirtäminen tuntui orjuudelta. Sadoulin haastatlussa Hergé myöntää olevansa perfektinosti ja tekevänsä aina velvollisuuden ja pyrkii elämää moraalisesti oikein.

Numa Sadoulin haastattelun aikoihin Hergé teki Tintti ja Picarotia, jossa oli Peggy Alcaratzin varsin erilainen hahmo, ja samasta Tintti ja Picarot -albumista on tieto, että siinä olisi ollut yksi sivu liikaa, ja pyyhitty kohtaus olisi Spontzin heittämä lasi, ja olisi ollut sivuilla 22 ja 23. Onko tämä paljastus? Tuskin luulen Hergén aina hioneen albumejaan. Teoksessa vahvistetaan bloggari hdcanisin väite, jonka hän kommentoi edelliseen postaukseeni, että Hergé olisi ollut tyytyväinen (peräti) kahteen kuvaan, toinen oli Rakham Punaisen aarteessa, ja toinen Kultasaksisessa ravussa., eikä pelkästään yhteen.

Teoksessa todetaan, että henkilökohtaisten kriisien aikana Hergé teki parhaimmat työnsä. Teoksessa korostetaan Hergén katolisuutta ja partiopoika -minää ja puhutaan aviolitoista (ei niinkään vaimoista). Katolisen taustan vuoksi Tintillä on kumppaninaan koira, eikä esimerkiksi naista. Katolisuus esiintyy toisin kuin Evelyn Waugilla, eikä naisia Tinteissä juuri esiinny, eikä mitään miesten ja naisten välistä kuhertelua, mutta ei myöskään uskontoakaan, kuten Waughilla Menneessä Maailmassa. Tintti oli alkuun muuten nimeltään Totor.

"Kapteeni haluaa elää rikkaan miehen elämää ilman häiritseviä tekijöitä, reporttereja, lihakauppiaita ja vakuutusmyyjiä". Tämä toteamus oli minulle uutta, en ajatellut (olen naiivi pikkupartiopoika), että kapteenilla on rahaa, luulin rahojen tulleen Tuhatkaunolta. Rakham Punaisen aarretta ei muunnettu rahaksi. Rahaa itse asiassa en ole Tintissä juuri ajatellut, vaikka toki Rastapopoulos juuri konnailee varmasti osittain raha motivinaan, toinen motiivi on konnan vallanhalu, ja kolmas nilkin silkka pahuus. Luulin, että Kapteeni haluaa olla vain rauhassa. Castafiorekin on varmaan "rikas", koska matkustelee, ja on oma henkilökunta, olen ajatellut, että Castafioren rahat on "laillisesti" hankittu kovalla työllä ja osin saatu "lahjoina", jotka diivaan ei vaikuta.

Thompsonin teoksen rakenne on paljolti samanlainen kuin Tintin juhlakirjan, paitsi, että albumeista ei ole yhtään kuvaa, keskellä on valokuvia, joista mielenkiintoinen huomio alla. Eli lyhyesti Hergén lapsuus, ja sitten albumeittain ja loppuanalyysit.  Lienee parasta, että en avaa teosta enempää, minulle tärkein oli ylhäällä. Tintti-fanille voi olla hyvä teos. Laitan tähän joitain pikku asioita, jotka minusta on huomionarvoisia
*Konnat (esim. Sininen Lootus) ovat alkuun brittejä tai amerikkalaisia Gibbons, Dawson, tämän mukaan Allan on britti, Rastapopoulos on amerikkalais-kreikkalainen. Allanin sukunimi on Thompson ranskalaisessa laitoksessa, mutta  sukunimi jätettiin pois englantilaisesta painoksesta, koska Dupondtien nimet ovat Thompson ja Thomson, huomaa, että kyseenä olevan teoksen kirjoittajakin on Thompson!
*Myöhemmin tulee uusia konnia, jotka eivät brittejä esim. tohtori Muller, Spontz ...
*Hergén sodanaikaista toimintaa ruoditaan tässä paljolti ja kriittisesti ja analysoiden. Asiaa ei pysty maallikko tarkastelemaan, sillä albumit ovat moneen kertaan piirretty uudestaan, sekä nimiä että kansalaisuuksia on vaihdettu.
*Minusta on hiusten halkomista arvostella Hergéä siitä, että naimisiin mennessään hänen lempikirjoja olivat Robison Crusoe, Aarresaari ja Kolme Muskettisoturia, kuulemma hän nimesi kymmenen, muita ei mainita.

Sain teoksen vaimoltani ja hänen maksamansa summan arvoinen jo tieto Numa Sadoulista minulle oli ja muutenkin, en spoilaa muiden lukunautintoa kertomalla enemmän, vaikka mieli tekisi.

Tämä on vielä pakko mainita:)

Teoksen keskellä joitain mustavalkokuvia, joista yksi on hyvinkin mielenkiintoinen siinä on Le Soirin kansi, jossa on alla Tintin mustavalkoinen sarjakuva, Le Soir oli tuolloin saksalaisten kontrollissa ja  pääkuvassa on Hitler ja Mannerheim, kyse on jälkimmäisen 75-vuotispäivästä, suurennuslasilla näkyy numerot 75 ja nimet, lopputeksti on epäselvää ja ranskaa, joka on minulle epäselvää :)

Tinttipostaukseni:
Albumit
Juhlakirjat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti