Näytetään tekstit, joissa on tunniste Boulle Pierre. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Boulle Pierre. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. joulukuuta 2021

Pierre Boulle: Apinoiden planeetta


Pierre Boulle: Apinoiden planeetta, alkuteos La planete des singes 1963, suomentanut Outi Nyytäjä, Like 2001, sivumäärä 220.

Ranskalaisen Pierre Boullen legendaarinen scifi-teos Apinoiden planeetta on taipunut valkokankaalle lukemattomia kertoja. Ensimmäinen filmi tehtiiin Charles Hestonin tähdittämänä vuonna 1968, siihen tehtiin neljä jatko-osaa ja vielä vuonna 1974 tv-sarja ja piirrossarja. Vuonna 2001 Tim Burton filmasi Apinoiden planeetan, mutta tarinalle ei tullut jatko-osia. Kansikuva yllä on tästä filmistä. Apinoiden planeetasta tehtiin vuosina 2011, 2014 ja 2017 elokuvatrilogia. Olen nähnyt myös ensimmäisen Apinoiden planeetta -filmin, jossa retkikunta siirtyy ajassa eteenpäin. Kirjassa, johon alla oleva bloggaus pohjautuu, ollaan tulevaisuudessa ja matkustetaan toiseen aurinkokuntaan ja takaisin.

Boullen Apinoiden planeetta alkaa, kun avaruudessa aurinkopurjealuksella matkaava pari Jinn ja Phyllis löytävät  pullopostin, jossa on huikea tarina kirjoitettu maan kielellä.

Tarina
Tarinan kirjoittaja Odysseus Merou kertoo tutkimusretkestä Betelgeusen aurinkokuntaan, ja sen toiselle planeetalle, jonka retkikunta nimeää Sororiksi. Retkikuntaan kuuluu sen johtaja professori Antelle, fyysikko Arthur Levain ja lehtimies Odysseus Merou sekä simpanssi Hector. Retkikunta jättää avaruusaluksensa kiertoradalle ja laskeutuu maahan. He tapaavat siellä alastoman naisen, jonka he nimeävät Novaksi. Nova ääntelee ja käyttäytyy kuin eläin, ja tappaa heti Hectorin. Novan heimo vangitsee kolmikon. Vaatetetut apinajoukko hyökkää kylään ja tappaa suuren osan ihmisistä, loput he ottavat vangiksi ja vievät häkkeihin. Ihmisillä tehdään älykkyys-kokeita. Koeasemaa johtaa oranki Zaius, ja assistenttina on simpanssi Zira, joka huomaa Odysseuksen älykkyyden. 

Apinoiden planeetta -teos tarkastelee sivilisaatioiden kehitystä, ja tuhoa, evoluution valintaa, älykkyyttä, kulttuuria, rasismia ja vallankäyttöä. Näiden teemojen lisäksi Apinoiden planeetta on huikea juoneltaan, pääseekö retkikunta pois planeetalta, ja mitä sitten tapahtuukaan? Boulen Apinoiden planeetta on ajaton kauhu-scifin merkkiteos.

Juonipaljastuksia ja analyysia (älä lue jos et ole lukenut kirjaa).
Retkikunnan jojtaja professori Antelle on sivistynyt mies. Alus on hyvin varustettu, ja jäsenet ovat perheettömiä. Retkikunta suuntaa  aurinkokunnan toiselle planeetalle, jonka happi ja typpipitoisuus ovat maankaltaisia, he nimeävät planeetan Sororiksi, koska se on kuin maan sisarplaneetta. Päähenkilö Odysseus Merou tapaa planeetalla alastoman ja hyvin kauniin naisen. Nainen urahtelee, ja käytös on vaistomaista. He ristivät naisen Novaksi. Nova telmii miesten kanssa vedessä. Pian Novan heimo tulee ja vangitsee kolmikon. Retkikunta on ymmällään ihmisten apinamaisesta käytöksestä. Vaatetetut apinat hyökkäävät kylään ja apinat tappavat osan ihmisistä, fyysikko Levain kuolee, mutta Antelle ja Merou lähtevät pakoon, mutta juoksevat verkkoansaan. Ihmisillä ei ole vaatteita, ja retkikunnan vaatteet on jo revitty ja varusteet tuhottu. Vangit viedään apinoiden yliopiston koe-eläimiksi häkkiin.
Apinoiden yhteiskunta muistuttaa paljon maan yhteiskuntia. Planeetta on yhtä valtakuntaa, ja apinayhteiskunta koostuu kolmesta eri lajista: orangeista, gorilloista ja simpansseista. Gorillat ovat erikoistuneet sotilaiksi, ja usein voimaa tarvittaviin tehtäviin, simpassit ovat älykköjä, ja orangit hallitsevat mielellään. Tutkimuslaitoksen johtaja on oranki Thaius. Naarassimpassi Zira on etevä tutkija, hänen kumppani  on ihmisteoreetikko simpassi Cornelius. Ihmisille tehdään samanlaisia kokeita kuin Pavlovin eläinkokeet. Merou joutuu alistumaan kokeisiin, hän yrittää näyttää älykkyytensä, mutta sangen laihoin tuloksin, hyviä suorituksia pidetään matkimisena. Kuukaudet kuluvat ja Merou on vaipumassa sivistymättämyyteen, hän joutuu parittelemaan Novan kanssa, ja kerjäämään ruokaa. Merou kuitenkin keksii keinon, hän alkaa raapustaa matemaattisia merkintöjä, ensin Ziralle Pythagoraan lauseen, ja sen jälkeen kartioleikkauksia kuten ellipsi ja hyperbeli. Zira kiinnostuu uudestaan Odysseus Merousta ja opettelee ranskaa, jota Merou puhuu. Merou alkaa opetella apinakieltä, jonka hän vankeuden aikana oppii. Zira ja Cornelius alkavat valmentaa Therouta isoa konferenssia varten. Apinajoukko on ällikällä lyöty Odysseus Meroun esiintymisestä. Myös kateutta esiintyy. 
Merou selvittää miten professori Antelle voi. Hän on eläintarhassa ja valunut viettien ja vaistojen tasolle. Antelle ei tunnista enää Therouta, eikä osaa edes ranskaa.
Cornelius esittää arkeologisia kaivauksia Odysseus Theroulle. Apinat ovat kaivauksista innoissaan. Planeetalla on vallinnut korkeakulttuuri tuhansia vuosia sitten. Innostus muuttuu raivoksi, kun ilmenee, että se oli ihmisten luoma kulttuuri. Simpassitiedemies Helius on päässyt ihmiskokeissa atavistisille tasoille, ja soittaa nauhoituksia. Ihmiset ovat alkaneet koulia apinoita, ja käyttäneet apinapalvelijoita. Apinakapinan seurauksena apinat ovat ottaneet vallan. Ihmiset on tapettu ja ajettu luontoon, jossa he ovat taantuneet eläinten tasolle.
Nova on raskaana, ja synnyttää pojan. Poika Sirius-nimeltään alkaa jokeltaa, ja se on apinoille uhka. Zira ja Cornelius auttavat Theroun, Novan ja Siriuksen pakoon tai avarusalukselle. Kolmen vuoden matkan aikana Sirius oppii puhumaan, ja myös Nova, joka saa toisenkin lapsen.

Tuossa Theroun kertomus tiiviisti. Tarinassa otetaan kantaa minusta lajien alistamiseen, ja eläinkokeisiin. Siinä pohditaan evoluution valintoja. On sattumaa, miten evoluuto on edennyt. Tiedettä tehdään arvolähtöisesti. Apinoilla on tärkeä saada tieteestä pönkitystä apinoiden ylivallalle. Professori Antellen kohtalolla Boulle haluaa osoittaa, että sivistys voi karista alkukantaisessa ympäristössä nopeasti.

Juonipaljastus (älä lue)
Tarina on siis pullossa, josta Jinn lukee sen Phyllikselle aurinkopurjealuksessa. Theroun tarina päättyy, kun he saapuvat maahan. Maaassa ei juuri toimintaa näy, mutta vastassa on vaatettu gorilla ... ja Boulle paljastaa, että Jinn ja Phyllis ovat simpasseja, jotka pitävät tarinaa, missä ihminen olisi älykäs, täysin mahdottomana.

Apinoiden planeetan yllätyksellisyyttä ei minusta ole osattu saada siirtymään valkokankaalle. 


Tim Burtonin filmi on minusta surkea. Kuvassa filmin sankari kapteeni Leo Davidson (Mark Wahlberg). Filmi alkaa Davidsonin aluksen saapumisella planeetalle, muuten planeetan kuvaus on erilaisia. Apinat ja ihmiset puhuvat englantia, ja filmi on pelkkää taistelua, vain alku ja loppu ovat kiinnostavia. Filmi loppuu miltei samoin kuin kirja.

*****
Pierre-François-Marie-Louis Boulle (1912 - 1994) oli ranskalainen kirjailija. Hänen toinen tunnettu teoksensa on Kwai-joen silta. Kirjailijalla oli kumiplantaasi nykyisessä Malesiassa, ja hän toimi vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Pierre Boulle: Kwai-joen silta




Pierre Boulle: Kwai-joen silta, alkuteos Le Pont de la rivière Kwai, suomentanut Anna Louhivuori, Otava Tähtikirja 1961, sivumäärä 260.

Pierre Boullen romaani Kwai-joen silta kertoo brittiläisistä sotavangeista toisessa maailmansodassa Burmassa, japanilaisten vankina heidän pitää rakentaa rautatiesilta yli Kwai-joen. Kwai-joen silta on tärkeä osa Thaimaan ja Burman välistä junarataa, ja japanilaisille tärkeä huoltoreitti.

Vankileiriä viidakossa johtaa eversti Saito, joka vihaa brittejä, ja asettaa keisarillisen tavoitteen valmistaa silta määräajassa. Kaikkien on osallistuttava työhön, myös upseerien ja sairaiden. Pakoyrityksistä teloitetaan. Brittivankeja johtaa pedantti eversti Nicholson, joka on päättänyt pitää armeijan säännöistä kiinni, sekä sodan pelisäännöistä.

Romaanin yksi tarkkailijoista on lääkintäupseeri Clipton. Kirjan ydin on eversti Saiton ja eversti Nicholsonin kaksintaistelu. Kulttuuri on miehillä erilainen, mutta pohjimmiltaan heissä on samankaltaisuutta. Saito vaatii upseereja töihin, Nicholson kieltäytyy. Nicholsonia ruoskitaan ja pidetään kopissa, mutta hän ei taivu. Silta ei etene, joten Saito taipuu.

Vangit ottavat ongelman ratkaistavakseen. Everstin esikuntana toimivat majuri Hughes, insinöörikapteeni Reeves  Brittiupseerit tajuavat, että silta on väärässä paikassa, työ on huonosti organisoitu ja johdettu. Siirtomaaherrat ottavat työt hallintaansa, ja Saito katsoo "voimattomana" vierestä. Reeves tekee laskelmat, piirtää kuvat, valitsee materiaalit. Brittivankeja komentavat brittiupseerit, jotka eivät tee työtä. Näin sotilaat kokevat olevansa sotavankeja, ei orjia.
Eversti Nicholsonin motiivina on se, että hän haluaa näyttää ylemmyyttä brittiosaamisella.  Japanilaisista hän ajattelee, että se on "alkeellinen, vielä lapsuutta elävä kansa, joka on saanut liian nopeasti sivistyksen pintakiillon". s.97. Nicholsonille sillan valmistumisesta tulee pakkomielle, joka saa yllättäviä piirteitä...

***
Sodassa huoltoreitit ovat tärkeitä. Eletään ajanjaksoa 1942-1943. Brittien yksikkö 316 Kalkuttassa alkaa suunnitella radan sabotointia. Majuri Shears, ja itämaisten kielten professori Warden ja Joyce hyppäävät laskuvarjolla Thaimaan viidakkoon ja alkavat valmistella sabotaasi-iskua, jolla pyritään halvaannuttamaan rata...

Lopulta sillan ja ihmisten kohtalon ratkaisevat pakkomielle onnistumisesta ja kunnioitus hierarkioihin.

Kirjana Kwai-joen silta on minusta upea kuvaus Nicholsonin pakkomielteestä, joka hautaa miehen isänmaallisuudenkin.




Kwai-joen silta on filmattu vuonna 1957, ja se minusta päättyy hieman toisin kuin kirjaversio, ja juonessa on erilaisuutta. Filmi sai seitsemän Oscaria. Se valittiin parhaaksi elokuvaksi, musiikista jaettiin Oscar, David Lean sai Oscarin ohjauksesta, Alec Guinness sai pääosa-oscarin Nicholsonin osasta. Lisäksi kuvaus, leikkaus ja käsikirjoitus saivat Oscar-patsaan. Pääosissa näyttelivät myös Jack Hawkins, Sessue Hayakawa, ja William Holden. Elokuvan erikoisuus on se, että elokuvan todelliset käsikirjoittajat Carl Foreman ja Michael Wilson saivat Oscarinsa postuumista vasta vuonna 1984. Heitä epäiltiin 1950-luvulla kommunistisympatioista. Oscarin sai jakohetkellä kirjailija Boulle. Elokuvan vihellysteema Colonel Bogey -marssi oli aikanaan suosittu.

*****
Pierre-François-Marie-Louis Boulle (1912 - 1994) oli ranskalainen kirjailija. Hänen vielä tunnetumpi teoksensa on Apinoiden planeetta. Kirjailijalla oli kumiplantaasi nykyisessä Malesiassa, ja hän toimi vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana.