Reijo Mäki: Tyynysotamies

 

Reijo Mäki: Tyynysotamies, Otava 2025, sivumäärä 358.

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirja on ilmestynyt joka vuosi, vuodesta 1997:stä lähtien, jolloin ilmestyi 9:s osa Pimeyden tango, Vares-sarja alkoi teoksesta Moukan peli (1986). 

Tyynysotamies (36:s Vares) ei tee sarjan vakiokaavaan poikkeusta, siinä on useita juonenpätkiä (uskottomuus, auton omiminen), joita viedään eteenpäin. Jussilla on myös uusi sänkyseuralainen. Lisäksi kirjan murha selviää tarinan loppusivuilla kuin itsestään. Minusta tämä oli kyllä sarjassa vaisu ja väkinäinen Vares.

Teoksessa antiikkikauppias Madeleine on kadoksissa. Hänen ultratehokas sisarensa Rita-Brigitte Ruotsista saapuu Turkuun ja työllistää Madeleinen etsimisessä Jussi Varesta. Rita-Brigiten perässä Turkuun saapuu myös torpedo. 

Jussin talossa on putkiremontti, jota johtaa Nanna Tapuli. Nanna hommaa Jussille mäkitupalaistalon Korppolaismäen päältä. Talossa ei ole mukavuuksia, mutta Nanna ja Jussi piehtaroivat lakanoissa Nannan tyttären harmiksi. Suhde ei tietenkään jatku seuraavaan kirjaan.

Kirjaan on ympätty tavan mukaan Vareksen juoppoystävien "väsyneitä viisauksia" ja Motofukkers-moottopyöräkerhoa, sekä iskelmälaulaja, jonka biisi on Tyynysotamies, mitä toki Vareskin on Nannalle.

Reijo Mäen Tyynysotamies on Vares-sarjan ystäville  pakollinem ja herkullinen lukukirja kaikilla mausteilla. Tätä kyynistä ja itsekin huonoja juttuja kirjoittavaa bloggaria tämä ei sytyttänyt, joskin alla analyysiä Itäharjun ja Korppolaismäen muutoksesta alla.

Itäharju

Motofukkers touhuaa Itäharjulla. Itäharjua todellisuudessa kaavoitetaan ja alue on jo muuttunut "siistiksi", ja suuri osa huonokuntoisista rakennuksista on jo purettu. 

Alueella on jo uusi Turku Energian pääkonttori. Yritys itse nimeää alueen Infra Cityksi. Kalevantien varteen tuli jo aiemmin Lidl. Olen käynyt lenkillä Itäharjulla, juossut alueen moneen kertaan läpi, se on muuttunut ja muuttuu.

Tässä IF:n toimistorakennus, jonka vieren tehdään yksityistä sairaalaa.

Tässä on nyt Varsinais-Suomen hyvinvointialueen parkkipaikka. Tilalle tulee uusi Turun ammatti-instituutin kampus, ja myöhemmin hotelli, kerrostaloja ja kauppa. Jos ratikka tulee Turkuun, se ajaa siitä, missä nyt on puita.

Korppolaismäki
Teoksen aukeamalla 164-165 esitellään ensimmäisen kerran Korppolaismäen huippua, josta on tässä bloggauksessa kaksi karttapalaa, ensimmäinen Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta. Kirjan mukaan huipulla olisi rakennus, minä en ole havainnut rakennusta, eikä sitä ole kartassakaan.

Sen sijaan kuten kartasta näkyy, on mäen alapuolelle rakennettu korkeita kerrostaloja entisen Wärtsilän Turun telakan alueelle, sittemin telakka "siirrettiin" Pernoon, jossa se on Meyerin omistamana.

Kerrostalot "pilaavat näköalat"

Kuvista näkyy, että maisema-arvot on menetetty.

Valitsemalla suppean näkymän, pystyy edelleen ottamaan valokuvia Suomen Joutsenesta.

Bore-laivasta, joka on kaupungin hostelli.

Boren puolelta näkymä Korppolaismäelle on tällainen.

Mitään mäkitupaa tässä ei ole, eikä tule, rikkaiden asuntoja voi tulla lisääkin, heille Turussa on erityiskohtelu, ja aina parhaat näkymät.

Tässä vielä  Turun kaupungin opaskartan "klippi".

Korppolaismäen päällä olen koko blogiaikana käynyt useasti vuodessa, nykyisin vain kerran pari, sillä alueen maisema-arvot on jo menetetty, alue on omasta mielestäni jo pilalla. 

*****

Reijo Mäen (s. 1958) Vareksista lisää täällä, ja linkit kaikkiin postauksiini ja tämän jälkeen jokaiseen Vares-seikkailuun.

Reijo Mäki: Soopeli

 

Reijo Mäki: Soopeli, Otava 2020, sivumäärä 347.

Soopeli on Reijo Mäen 31:s Vares-seikkailu ja 2000-luvulla jo 20:s. 

Vareksia olisi hyvä lukea samassa tahdissa kun niitä ilmestyy eli yksi vuodessa, sillä tavalla juonen samankaltainen kaava ei haittaa, eivätkä alatyyliheitot harmita.

Soopelissa Jussi Vares on palkattu avustamaan elokuvan teossa. Elokuvan pääosissa notkuu kaksi narkkaria. Hemmot ovat nimeltään Pantasusi, eli Panta ja Ruttokoira eli Rutto. Dokumenttielokuvan Training-Spottingin  tekemisestä revitään huumoria, porukka notkuu Turun keskustassa ja Patterihaan lähiössä ja sen kallioilla. Vareksella käy tässä osassa naisflaksi, ja pedissä on eri tätejä, joista yksi on punapäinen kappalainen. Varsinainen rikos on punkkari Bad Bettyn eli Soopelin katoamistapaus, jota Bettyn täti Linda pyytää selvittämään.

Vakiojuopporemmi eli ruumisautokuski Moilanen, antikvariaatin pitäjä pastori Alanen, toimittaja Ruuhio ja novellikirjailija Luusalmi louskuttavat leukojaan Uudessa Apteekissa Hatsan mitatessa heille väkijuomia.

Mäki irvii uusimpia musakuvioita jo vakiohahmonsa räppäri Polly Papegoyan kautta:
Mikä mä oon, oonko madonna vai lutka?
mää on hipsterin salattu soopeliturkki

Mä oon kakruilta kätketty keksipurkki

Polly Papegoya /Bad Betty

Mäki on päässyt Varekissa tasolle, jossa bloggarilla ei ole oikein mitään uutta  sanottavaa, eikä  Soopelin lukemisesta jäänyt oikein mitään mieleen, kuin tuo Patterihaka, joka taisi olla ensimmäisiä kertoja osamiljöönä. Patterihaassa oli muuten kesäkuun puolivälissä 2023 poliisioperaatio missä oli asukkaiden havaintojen mukaan 7-8 poliisipartiota.

Soopelin lukeminen  ei myöskään ärsyttänyt lainkaan, joten jonkinlainen elämäntapa Varesten lukemisesta on tullut.

Patterihaka

Patterihaka (kuva google maps satelliitti) on ensimmäisiä Turun lähiöitä 1950-luvulla. Pansiontien eteläpuolella oli vedenpuhdistamon avoaltaat 1966-2009. Ihmisten mielipiteet menevät ristiin, joku kehuu aluetta, toiset haukkuvat. 

Kesäisin jengiä notkuu eteläosan Vaasanpuistossa ja  hörppii olutta, mutta millaista siellä on asua, en tiedä. Patterihaka on osa Iso-Heikkilää, jonka alueen pohjoisosassa on Ursan Tähtitorni. Pansion bussi menee alueen läpi, eli kulkuyhteydet keskustaan ovat hyvät.(valokuvat Jokke).

Kuvassa on Kanslerintien kauppakeskus, jonka kautta menee Ruissalon ja Pansion bussi Kauppatorille.

Pubi ja pizzeria on tarjolla Kanslerintiellä.

Alue jatkuu Iso-Heikkilään.

Patterihaan kaakkoispuolella on vanhan jätevedenpuhdistamon alue ja sen takana Mikaelin kirkko.

Irvine Welch on kirjoittanut kirjan Trainspotting

TV on näyttänyt dokumentin Reindeerspotting pako joulumaasta

****

Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 33 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Valkovenäläinen

 

Reijo Mäki: Valkovenäläinen, Otava 2009, 480 sivua.

Reijo Mäen 20:s Jussi Vares -seikkailu Valkovenäläinen oli ilmestyessään Suomen ostetuin kirja, sitä myytiin kesä-heinäkuussa 2009 enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistusta samaan aikaan, tosin Puhdistus oli hallinnut myyntilistoja jo pitkään 2008 Finlandia-voiton jälkeen. 

Valkovenäläisen  tapahtuma-aika on kevät-kesä 2008 ja kirja alkaa apeasti: kirjailija Juhani Oxbackan hautajaisilla. Vareksen ystävä on löytynyt Aurajoesta likoomassa, päässä lyönnin jälki. Jussi Vares saa toimeksiannon Oxbackan kustantajalta Oskari Pohjoiselta, Vareksen pitää selvittää, miten Oxbacka kuoli ja kuka hänet tappoi.

Kerronnassa vuorottelevat Vareksen tutkimukset, tapahtumat Turussa ja Oxbackan Vienan Karjalan reissun kuvaus. Juoneen sekoittuu muitakin konnia, ja rikosvyyhtejä, ja yllätykset seuraavat toisiaan. 

Reijo Mäki on onnistunut dekkarissaan Valkovenäläinen alla avaan enemmän dekkaria, ja kerron, miksi bloggaan tästä.

Pidempi oppimäärä

Vares  ja Luusalmi kävelevät Oxbackan viimeisen illan reitin ja kyselevät Oxbackasta kuppiloissa, viimeisen illan reitillä oli monta välietappia Old Bank, pari Hesburgeria, Hunters Inn ja Oxbacka oli joutunut veteen Yliopistonkadun päässä Kutomokadun seudulla. Vares asuu yhdessä Pernillan kanssa. Suhde loppuu satiaisiin, mutta yhteisymmärryksessä, sillä molemmat ovat käyneet vieraissa. Tutkimuksissa Vares haastattelee Oxbackan entistä vaimoa Elleniä, tyttöystävää Vanilja Viitasta, jonka kanssa touhutaan intiimistikin. Vares lukee Oxbackan päiväkirjaa.

Turussa juoneen sotkeutuvat paikalliset isot ja pikku gangsterit Icke Istid, Samuli Sekametsä ja Amigo ja Vemppa, jotka taistelevat Venäjältä lähetetystä munasta, jonka sisällä on arkaa tietoa. Asiaan sekaantuu myös ulkolaisia konnia, sillä kuriirilla, tuhkan vaalealla venäläisellä (="valkovenäläisellä") onkin  kaksi pakettia tai paremminkin munaa hallussaan. Lisäksi Portsan talonvaltausta ja asumiskuvioita valotetaan. Kamakauppias Tzepolla on käärme, jonka outohemnmo Red haluaa itselleen. Mäki kuvaa eri juonirihmoja ja konnien keskinäisiä välien selvittelyjä. Lopulta pääkonnat ovat Vareksen kintereillä. Vauhdikas seikkailu.

Pisin oppimäärä

Teoksen tekee kiinnostavaksi Juhani Oxbackan Vienan Karjalan kokemukset, joita on joka osan alussa.  Oxbacka löytää kirjassa vanhan Neuvostoaikaisen tukikohdan ja sieltä suunnitelmia Suomen miehitystä koskien, meno on varsin vaarallista. Vuonna 2009 tämä tuntui hauskalta fiktiolta, nyt vähemmän hauskalta, eikä tunnu enää edes fiktiolta, vaikka Oxbacka siis on fiktiota, kuten kirjakin. 

Kaikki synnit tulevat ilmi, myös Oxbackan murhaaja saadaan selville ja hyvä niin.

Varekset  ovat hyviä Turun kuvaajia. Tässä puhutaan Forumin ja Kauppatorin Hesburgerista kumpaakaan ei ole enää. 

Toriparkin yhteydessä tehdyn remontin myötä. Myös Torin Kallun grilli on historiaa. Kuva torista 28.4.2022

****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Roivas-trilogia
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.

Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ
Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas

Varoitus: tulen lähitulevaisuudessa bloggaamaan Vareksista. Ne on hyviä harvoin nautittuina, mutta niissä on hyvin sama kaava, kuin näissä bloggauksissakin. Valitan voi aiheuttaa yliherkkyyttä.

Reijo Mäki Vares ja kaidan tien kulkijat

 

Reijo Mäki: Vares ja kaidan tien kulkijat, Gummerus 1992, Otava Seven pokkari , sivumäärä 383.

Reijo Mäen Vares ja kaidan tien kulkijat on seitsemäs Vares-sarjassa ja minusta dekkari-mielessä paras seikkailu, Dekkari on  julkaistu vuonna 1992 ja henkii hyvin ajan henkeä myös 1980-luvulta.  Vain aivan tarinan alku ja loppu tapahtuvat Turussa.

Hämeenportissa yksityisetsivä Jussi Vares saa toimeksiannon pastori Alasen opiskelukaveri pastori Olavi Hukkaselta. Hänen entinen rippilapsi Annaliisa Vaara on löytynyt murhattuna 18-vuotiaana, ja Annaliisan sydän on revitty rinnasta. KRP on tutkinut murhaa, mutta tekijä on karkuteillä. Teosta epäillään läheisen mielisairaalan hoidokkeja. Tapaus muistuttaa 1699 vuonna tapahtunutta Annaliisa Antintyttären tapausta, jossa Annaliisa Antintyttärelle on käynyt samoin.

Murha on tapahtunut Kahdenvirranmaan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla, siellä vaikuttaa hurmoshenkinen herätysliike, jonka karismaattinen johtaja on Taisto Raappana, jolla on kirjastoa hoitava vaimo Elisabet. Raappanan rukouskirjat painattaa paikkakunnan suurliikemies Juhana Sulander. Jussi Vares tapaa junassa paikallisen Osuuspankin pankinjohtajan Sara Peltomaan, jolta saa autokyydit kylälle. Jussi majoittuu majoitusliike Mesopotamiaan, jota pitää Sulo Peitsara. Hotellissa siivoaa Ragne, jolla on ollut suhde mustan miehen Jean Jacques Theresienin kanssa. Suhteesta on poika Lauri. Jean Jacques on kadonnut, on jäänyt vain krokotiilinnahkaiset saappaat ja Ragnen ikävä. Jussi kulkee paikallisella taksilla, jota suhailee Jaakko Riutta. Jussi jututtaa kyläläläisiä, aloittaa kirjastosta, jossa Elisabet Raappana on töissä, keskusteluhetkiä on myös mielisairaalan ylilääkäri Aimo Vennon kanssa.

Reijo Mäki on todella onnistunut tässä. Vaikka teos sisältää alatyylisiä heittoja, ja sanontoja, niin se osaltaan kuvaa sitä todellisuutta joka vallitsi Suomessa 1980- ja 1990-luvun Suomessa. Baarissa on levyautomaatti, ja Klamydia on keikalla. Vareksen mukaan "suurin taiteellinen ambitio näytti olevan, että desibelitaso piti koko ajan säilyttää reippaasti vahingollisen paremmalla puolella" ss. 240 - 241.

Dekkarissa asioiden annetaan kehittyä rauhassa. Konnailua on monenlaista, ja hiljalleen alkaa kuvio selvitä. Annaliisan murhaan ja Jean Jacquezin katoamiseen ei kuitenkaan löydy heti selvyyttä. Sen sijaan muuten tutkimukset alkavat herättää huomiota, ja pian Vares on todellisessa pinteessä, josta hän uskomattomalla tavalla selviää, mutta vaikeudet eivät ole ohi.

Ostin tämän itselleni pokkarina, ja luin dekkarin toistamiseen, ja pidän tätä parhaana Vareksena. Tässä on oikea "suljetun joukon rikosmysteeri, mitä Vareksissa ei yleensä ole. Tässä on tekijän henkilöllisyys arvoitus, ja motiivi, lisäksi konnailua ja konnia on paljon". Kaidan tien kulkijat on nimenä aika harhaanjohtava. Kirjassa on monta lieveilmiötä ja moni tallaa leveää tietä. Myös Taisto Raappanalta löytyy salaisuuksia ja syntejäkin. Mäen teksti on monessa kohtaa osoittelevan asenteellinen, mutta pääsaarnaaja Raappana on uskossa ja ilmeisesti yrittää elää vakaumuksensa mukaan.

Vuosituhat on vaihtunut Turussakin, ja liikennejärjestelyt ovat muuttuneet. Vareksen taksi kääntyy Tuomiokirkkosillalta Tuomiokirkontorille. Hovioikeudenkadulla on vielä Alko. Jussi asuu Kerttulinkadun, Vähä-Hämeenkadun, Kellonsoittajankadun ja Kaarinankadun liepeillä, minusta osoitetta ei sanota tarkasti.

Vares ja kaidan tien kulkijat vie Vareksen pikkukylään, jonka isot rikokset lymyävät piilossa. Vares joutuu syntimyllyn selvittäjäksi. Yksi parhaista Vares-seikkailuista.
****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta. Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Hard Luck Cafe

 

Reijo Mäki: Hard Luck Cafe, Otava 2006, Seven-pokkari 2007, sivumäärä 412.

Reijo Mäki kirjoittaa romaanissaan Hard Luck Cafe Jussi Vareksen myöhemmistä vaiheista rappeutuneessa ja mullistuksia kokeneessa EU-Suomen Turussa. Jussi Vares kituuttaa Kupittaan puiston tai nyttemmin pakolaisten konttikylän vieressä sijaitsevassa entisessä TPS:n talossa. Yksityisetsivän työ on kuihtunut, ja Jussi on öisin kansainvälisen ketjun Driving In -bordellin yöportsarina ja rahastajana, työparinaan kiinalainen Li Peng. EU:ssa on kuohunut, nuoret anarkistit ovat vouhottaneet, tuhonneet tehtaita, ja energialaitoksia, ja tehneet salamurhia. EU on heikko ja hyperinflaation vaivaama. Suomi on viheliäinen paikka elää. Sosnovyin onnettomuuden vuoksi Suomeen on tulvinut säteilypakolaisia, ja Liperissä on sattunut Tunguskan tapainen räjähdys.  Suuryhtiöt hallitsevat maailmaa. Anarkistien kanssa on tehty "rauha" ja anarkistit ovat saaneet autonomisia alueita EU:n sisälle, yksi niistä on Sallassa. Sallan autonominen alue on ulkokultainen paikka, jota  johdetaan itsevaltaisesti ja johtaja Joni-Jani Suuronen harjoittaa myös nuorten naisten alistamista. Kirja alkaa kuvauksella Euroopan unionin kansleripresidentti Giovanni  V  I. Tornatoren salamurhasta Tukholmassa, ja tapahtuma on keskeisellä sijalla kirjan loppuselvittelyissä. 

Reijo Mäki osaa kirjoittaa dystooppisia tulevaisuuden kuvauksia, kuten Tatuoitu taivas, tämä Hard Luck Cafe on minusta erinomainen juonen kuljetukseltaan, tarinaltaan, ja tulevaisuuden kuvaltaan. Osaa lukijoista voi haitata "muutamat" Mäen näkemykset ja rikosten motivit, mutta kyllähän tämä minusta toimi, varsinkin kun juonta viedään erinomaisesti eteenpäin. Juoni palmikoidaan pikku pätkistä, jotka nivoutuvat hiljalleen kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, jossa Jussi tapaa poikansa, ja he joutuvat hengenvaaraan. Isä ja poika joutuvat luovimaan lähes ylivoimaisen vastustajan kynsistä kuiville ja pelastamaan lisäksi naisen ja totuuden.

Reijo Mäen Hard Luck Cafe on eheä dystooppinen tarina, missä on paljon toivoa.

Pitkä oppimäärä Hard Luck Cafesta (tässä avaan kirjaa ja sen taustoja enemmän, mutta en paljasta tappokäskyjen antajia enkä motiiveja).

Mäen dystooppisessa maailmassa, EU on rutiköyhä pakolaisten asuttama paikka, missä köyhät ovat rutiköyhiä, työehdot on poljettu maahan. Maailmassa on suuryrityksiä, ja suurrikkaita, poliittisia vouhottajia, rikollisia ja rutiköyhiä ihmisiä vailla oikeuksia. Valta ei kuulu kansalle. Kirjasta ilmenee, että on tapahtunut joukko katastrofeja, myös luonnon katastrofeja, sekä pakolaistulvia. Raaka-aineista on käyty sotia Afrikassa. Vareksen poika Matti Kalmari on Toisen kaakaosodan veteraani, joka tekee "turvallisuuden alan konsulttitehtäviä". Matti soluttautuu kirjan aluksi C.J Fridayn nimellä panttivankien luo, itsekin vangittuna, tarkoituksena pelastaa panttivangit. Seuraavaa tehtävää Matti häärää nimellä Angus January, lähellä Kemijärveä. Matti on varttunut Barcelonassa äitinsä kanssa tietämättä isästään. Jossain vaiheessa äiti on kertonut Matille isästä, jota poika tulee ensimmäistä kertaa tervehtimään.

Turku on rauhaton, Martissa ja Kupittaalla asuu muualta tulleita. Orikedolla on ainakin Drivin' bordelli. Kakolanmäki on köyhäinkoti ja siellä on tuo nimessäkin oleva Hard Luck Cafe. Kaupungin järjestyksestä huolehtii EU:n monikansalliset poliisivoimat. Kirjassa Kårenilla tehtyä murhaa alkaa tutkia tanskalainen poliisiupseeri Ib Ibland. Vanhasta Turussa on kuitenkin jotain jäljellä, Uusi apteekki toimii edelleen, ja Jussi Vares käy edelleen siellä pitkien työvuorojen välillä. Jussin ystävä Hans Henri Landau on parantumattomasti sairas, ja aikoo järjestää exitus-juhlan (jonkin näköinen sallittu eutanasia), ja pyytää Jussia sekundantikseen. Exitus-juhlissa tehdään murha, jonka vuoksi Jussi ja mukana ollut Matti Kalmari sekä toimittaja Megan Madigan joutuvat hengenvaaraan, sillä myös heidät halutaan tappaa. En spoilaa juonesta enempää, mutta Hirvensaloon ja Vepsään matkataan veneellä ja meritaisteluja käydään.

Kirja on osoitettu Otto Lambergille (1955 - 2005). Otto esiintyi Mäen kirjan mukaan kymmenessä Vares-kirjassa sekä elokuvassa Vares - yksityisetsivä. Otto oli näkyvä ja pidetty henkilö Turun ravintolamaailmassa. Otto oli perustamassa Turkuun osaltaan Hunters Inniä sekä Panimoravintola Koulua, sekä perusti Uuden apteekin.

Kansikuvan kala, liittyy myös juoneen, ja salaisen järjestöön nimeltä Kalan veljet, sekään ei ole demokraattinen, eikä ihmisoikeuksia vaaliva kiva kerho. Luin nyt toistamiseen Hard Luck Cafen, ja ajan kuluessa luonnonkatastofit ovat voimistuneet, ja yleistyneet, pakolaisvirrat Euroooppaan ovat olleet kasvussa, ja ovat olleet minusta hallitsemattomia. Lisäksi "porukat"  nahistelevat mutta onneksi vielä vain twitterissä, osa makailee Mannerheimintiellä, vastaporukaa järjestää vastamielenosoituksia, tilanteen rauhoittamiseksi tarvitaan poliisin vähistä voimavaroista suuri osa.

****

****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Gekko

Reijo Mäki: Gekko, Otava 2018, sivumäärä 399.

Reijo Mäen Gekko on laskujeni mukaan jo 29:s Vares-kirja, joka alkaa tutusti Uuden Apteekin alkoholinhöyryissä marraskuussa. Dekkarin maisemat ovat vaihtuneet, ollaan Halisten lähiössä, josta lohkaistaan -"Kansan suussa  nurkkakunta tunnettiin nimellä Turun Monaco. Lähiö kun oli asujaimistoltaan kansainvälinen, ja keskimääräinen veroprosentti oli jopa alhaisempi kuin tuossa välimerellisessä ruhtinaskunnassa."  s.22. Puhutaan Jäkärlässä autojen purkamisesta, käydään Valpperissa ja Liedossa. Sauvossa tapahtuu Lars ja Ellen Satomaan kaksoismurha paljuun

Minusta tämä oli Vares-tasossa parempi kuin edeltäjänsä Kakolan kalpea.

Pääjuonena on kadonneen Elssa Rothmanin etsintä. Vares törmää purkuautoja etsiessään Karlo Vihtori Rothmaniin, joka pyytää Jussia selvittämään Elssan katoaminen. Elssa on ollut kuvataiteilija ja Taide-Akatemian tuntiopettaja, ja hän on asunut Luolavuoressa naisten kolhoosissa. Kun Jussi seuraa Elssan jälkiä kuulemalla ihmisiä, ja lukemalla Elssan muistikirjaa. Murhattu lakimies Ellen Satomaa on ollut yhteyksissä Elssaan, ja Jussi joutuu poliisin kuultavaksikin paljumurhan tiimoilta.

Sivujuonena on luonnollisesti Luusalmen sekoilut nyt etupäässä rap-sanoituksissa, joita Mäki jaksaa irvailla, minusta ihan turhaan. Sitten on Ernon ja Ternon törmäilyt, jotka päättyvät huonosti.

Kirjan nimi tulee Gekko-liskosta, jonka nimi Gordon viittaa Gordon Gekkoon Wall Street -elokuvan riistokapitalistiin.

Jussi Vares piehtaroi vakiovarvit sängyssä, ja hengaa kaverien kanssa juottoloissa. Sen lisäksi hän saa tietoja Elssasta Jaames Palmulta, jonka lukemistoon kuuluvat Morgan Kanet. Jaamesin mukaan Morgan Kanella on kolme revolveria. Minä olen joskus sarjaa lukenut (klik), ja vyöllä Morgan Kanella on vain yksi revolveri. Toki miehellä on kivääri. Morgan Kanella on tähdenmuotoinen arpi kämmenselässä. Tässä kirjassa Jussi Vares saa Jaamesin ansiosta tähdenmuotoisen arven poskeen.

Reijo Mäen dekkarien lukeminen on elämäntapa kuten Morgan Kanejen. Gekko on minusta petrausta edellisiin, ainakin tapahtumapaikat ovat vaihtuneet uusille kulmille, joskin loppupaot tapahtuvat Hirvensalosta, Lauttarantaan mennessä on nykyisin liikenneympyrä. Mäki paikantaa Rothmanin julkisen työhuoneen Vähäheikkilänkadulle, jota ei Turussa ole, sen sijaan on Vähäheikkiläntie. Kirjailija saa vapaasti muuntaa miljöötä.

Tästä kirjasta on blogannut aiemmin Kirjakaapin avaimen Jonna näin.

*****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Hot Dog

Reijo Mäki: Hot Dog, 2016, Otava, sivumäärä 464. (Kirjaston kirja)

Reijo Mäen kahdeskymmenesseitsemäs Vares-seikkailu tuli ulos  tänä vuonna 2016. Hot Dogin rakenne on entinen, eli epilogissa esitellään rikollisia kahdessa polvessa, sitten on seitsemän osaa tajunnan virtaa, rikosta ja sen tutkintaa. Alkuun on hyvinkin sekavaa hölinää, mutta loppua kohti meno muuttuu vimmaiseksi ja rikokset ovat rajuja ja motiivit voimakkaita. Itse rikos ja sen motiivi selvitetään aivan kirjan lopussa.

Juoni (lähtökohta)
Hot Dog alkaa Turun laiturifestivaalin Down By the Laiturin tunnelmissa, kun yksityisetsivä Jussi Vares tarkkailee tuottaja/manageri Ernesto Vahasen toimeksiannosta Polly Papegoijaa ja Tres Birdies'ä eli Wilma Wästäräkkiä sekä Tiiti Titityytä ja tämän jälkeen MC Ape-Man:ä eli Aapeli Syréniä. Räppärit kuvataan varsin "humoristisessa" valossa, eikä niinkään edullisesti. Ensimmäiseen sataan sivuun on mahdutettu Vareksen ja Luusalmen känni- ja panosekoiluja, ja performanssinäytöksiä ...

Laiturifestivaalin aikana entinen poliisi deekiksellä oleva Eero Pränni on uhonnut tietävänsä, kuka ampui kolme vuotta sitten Pernossa Pub Konehuoneesa rikollispäällikkö Hermanni Hessundin. Pränni katoaa ja hänen liikuntakyvytön siskonsa Irene Kurikasta pyytää Varesta selvittämään, missä Pränni on tai oli ja mitä hänelle on tapahtunut. Vares menee Kurikkaan, missä nuuskijoista ei pidetä. Vares selviää kuitenkin aina miltei kuivin jaloin ja housuin.

Prännin kohtalo selviää, samalla lukija voi päätellä miksi Hessundi ammuttiin ja kuka hänet teloitti. Lisäksi kirjan aikana ryöstetään ja raiskataan, pahoinpidellään ja tapetaan ihmisiä. Kirjan sävy on kuitenkin pääosin varsin kevyt ja puujalkavitsivirta on miltei keskeytymätön.

Henkilöt
Vareksissa on vakiohenkilöt. Jussi Vares yksityisetsivä ja oikeustieteen ikuinen ylioppilas, pastori Alanen antikvariaatin pitäjä, novellikirjailija Luusalmi, pikkurikollinen Kyypakkaus ja toimittaja Ruuhio. Aikojen saatossa on murhattu ainakin Oxbacka ja nyt siis Vareksen armeijakaveri Eero Pränni on kateissa.

Mäki ymppää juoneen yleensä jonkun erikoisen rikollisen, tässä Lysmyn, jolla itse pääjuonen kanssa ei ole juurikaan mitään tekemistä, mutta H-hetkellä kaveri tulee tekemään "yllätystä". Lysmy pääsee kirjan alkupuolella Sörkästä, ja kaverin kujanjuoksu on varsin uskomatonta touhuilua.

Vareksella on yleensä joku petikumppani ja nainen, jonka kanssa myös keskustellaan. Petikumppanina on performanssitaiteilija Reetta Pujo (Pasila -tv-sarjassa oli Reetta Ruusu), ja salaperäinen nainen on virotar Ester Orav.

Mäen turkulaiset miljööt ja Jokken kuvat (määrä korvaa kuvissa laadun)
Kirja alkaa Aurajoenrannasta ja Down By the Laiturin tunnelmista. Itse en ole koskaan käynyt DBTL:ssä, jonka festivaalin jälkeen joenrannan kadut ovat täynnä lasinsiruja, muutaman kerran olen pyöränkumit niihin puhkonut.

Roskaa on toki normaalinakin sunnuntai-aamuna

DBTL:n musiikillinen tarjonta ei osu minulle, nykyisin ainakin tarjonta on vanhemmalle väelle, tänä vuonna vain Sanni ja Roope Salminen ovat suhteellisen nuoria, muuten esiintyjät ovat "nuorekkaita", kuten luultavasti yleisökin. Torstaina Sannin lisäksi on Kaija Koo, Popeda, Eppu Normaali, perjantaina Roope Salminen ja koirat, Matti ja Teppo, Menneisyyden vangit, Ressu ja Jussi, Yö, lauantaina Wake the Nations feat Timo Pelander, Neljänsuora, Paula Koivuniemi, Juha Tapio ja Jari Sillanpää. Huippuja, mutta ei minun makuuni (Kaija Koon, Matin ja Tepon, Sannin, Paula Koivuniemen, Popedan ja Eppu Normaalin olen nähnyt livenä festivaaleilla tai laivalla).

Nämä kaksi kuvaa on otettu syksyllä, eli entinen "Kaupungintalo" Kristiinankadun päässä on valaistu

Kaupunginteatteri on remontissa, tässä kuva Virastotalon puolelta, DBTL on Urheilupuiston yläkentällä.

Murha on tapahtunut Pernossa, jonka tienoon tunnen varsin hyvin

Pansion Lumikonkadulla on tosiaan kerrostaloja, alueella olen ollut hyvinkin paljon, ja myös metsässä, johon viitataan. Tosin en tiedä mitä paikkaa Mäki tarkoittaa.

Metsässä korkean kallion päällä ylemmän nuolen kohdalla on jonkin näköinen "piippu", ja toisen nuolen kohdalla on eräs tapahtumapaikka eli Lumikonkadun Siwa.

Kirjassa murhaillaan vielä Turun Pahaniemessä, jossa en ole käynyt ja Kuusistonsalmen rannalla jossa olen ollut vain muutaman kerran.

Kuuvuori on tutumpi paikka. Kuuvuoren portaat ovat kuuluja harjoittelupaikkoja. Portaat on hiljattain uusittu, eli juoksemaan niitä vaan.

Tässä on kuva Kuuvuoren huipulta Nummen koululle päin sekä tammikuulta että heinäkuulta eli eiliseltä. Näköalat ovat upeat, joskin kalliolla on tupakantumppeja ja lasisiruja sekä mäyräkoiran pahveja.

Kirjan nimi
Kirjan nimelle ei ole erityisempää selitystä, eräs henkilö kutsuu Varesta Mr Hot Dogiksi. Kirjalle olisi ollut tarjolla osuvampikin nimi erään sitrushedelmän mukaan, mutta näin on varmasti parempi.

Loppuratkaisu
Lopullinen ratkaisu on varsin tyypillinen Vareksissa, eli konnat eivät jää poliisin haaviin, vaan hoituvat muuten.

Katsotaan, miten ihmiset ottavat Hodarin vastaan ja palataan tarvittaessa "asiaan", minusta alkua olisi voinut tiivistää, mutta loppu rullasi hyvin. Minua kaikessa kauheudessaan kiinnosti, miten Lysmy (ja Hylsy) linkittyvät tarinaan. Lysmy vertaa vankilan aamuja "päiviin murmelina", jossa elokuvassa Phil Connors (Bill Murray)  herää aina samaan aamuun. Phil Connors kehittyi, Lysmy ei samaan pystynyt.

****
Reijo Mäki (s. 1958) on Siikaisissa syntynyt turkulaistunut ammattikirjailija. Hänen lukijakuntansa on laaja. Mäen kirjojen lukeminen edustanee faneille harrastusta, ja elämäntapaa, ja kaikki lukeminenhan on hyödyllistä

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Sheriffi

Reijo Mäki: Sheriffi, pokkaripainos 2014, kovakantinen kirja ilmestyi 2012, Otava, sivumäärä pokkarissa on 412.

Turkulaistunut Siikaisilla syntynyt Reijo Mäki (s.1958) osaa kirjoittaa jännitysdekkareita. Mäen Vares-dekkari Sheriffi on minusta sieltä paremmasta päästä. Mäki vie kaksoismurhan sisältävän Sheriffi -tarinan suhteellisen hyvin ratkaisuun. Kirjassa on tuttuun tapaan prologi, seitsemän osaa ja epilogi.

Juoni ja henkilöt,  lähtökohtia
Sairaslomalla oleva poliisi löytyy kiikkumasta äitinsä ja vaimonsa morsiushuntu päällä pihakeinusta.  Johannes Pietari Salomaa on 36-vuotias eronnut ja traumatisoitunut poliisi, joka oli ollut kahdesti YK-joukoissa. Salomaan ex-vaimo, uskossa oleva Pamela, on hammaslääkäri, jolla on parin kahden lapsen huoltajuus. Talon sisältä löytyy surmattuna myös Salomaan tyttöystävä keski-ikää lähestyvä tilitoimistoyrittäjä Anneli Vasama. Murha on tapahtunut Turun Pajamäessä.
Poliisi on lopettanut keinumurhan tutkimukset, mutta vainajan äiti Kreeta Vasama, paraislainen nykyään naissuhteessa elävä järkevä (tämä on minun luonnehdinta ei Mäen) nainen, palkkaa Vareksen selvittämään tappajan, jonka asian Vares tekeekin.

Kaksoismurhatutkimus
Reijo Mäki on minusta saanut tähän kiinnostavat henkilöt, joilla kaikilla on omat motiivinsa murhaan. Salomaan ex-vaimo seurustelee nykyisin Salomaan ex-poliisipartiokaverin ja ex-poliisin Markon Erkan kanssa. Vasaman suvusta löytyy myös "kiinnostavia tyyppejä", mutta eniten palstatilaa saa mystinen neljän miehen rikolliskopla "Raatimies", johon  kuuluvat Kalle Shostakovitch, Seppo "Soonmoro" Rahja, Rauli "Sylvi" Kekkonen ja Pekka Koskenlaskija. Murhatutkimus rullaa minusta eteenpäin nykydekkarin mukaan, kaikki vihjeet käydään läpi, ja jossakin vaiheessa tulee läpimurto, aika yllättäväkin. Sheriffi ja sheriffijulisteiden linkittyvät näppärällä tavalla rikokseen.

Henkilöistä huomioita
Hahmokatras on runsas, ja ihmisistä tehdään karikatyyrejä, joita vuorollaan irvitään. Vakiona on Ruuhio, Kyypakkaus ja  novellikirjailija Luusalmi. Lisäksi Vares törmää naisista pitävään hakkeriin Harriet Potteriin eli Anki Erikssoniin, joka kylläkin luopuu valeasustaan ja piehtaroi Vareksen kanssa lakanoissa. Lisäksi vainajan Pamela-vaimon uskonkavereita tarkastellaan ironisesti, kuten Marko Mallasmaata, jonka vaimolla on silikonit, minusta täysin tarpeeton huomio.
Tuttuun tapaan Luusalmi saa horisevista juopoista eniten tilaa, hänellä on sutinoita ja kahinoita tyttöystäviensä kanssa ja  Luusalmi debytoi Jäkärlän Uuden Runouden Yhdistyksen runoillassa. Luusalmen runo ei ole kaksinen, mutta hyvinkin kaksimielinen, josta ote sen kevyemmästä päästä

Nyt ei sula sokeri, maistuu kitkerältä karkki.
Satiaiset satuttaa, navan alla Nooan arkki ...

Runoiltojen yhteydessä mainitaan oikeita runoilijoita eli  Esa Hirvonen ja Kinnunen (Tapani), myös  Mika Kivelä, jota ei mainita, on myös turkulainen lavarunoilija. Minusta Kinnusen ja Kivelän runot ovat katu-uskottavia, eivätkä eroa välttämättä aina tematiikaltaankaan Luusalmen lyriikasta, mutta ovat jokseekin paljon parempia. Luusalmella loppusoinnut toimivat, mutta runo itse ei ole edes rytmillisesti tai soinnillisesti loppusoinnuistaan huolimatta toimiva (tulee ilmi vasta luettaessa ääneen). Runoillan kutsussa on minusta käytetty nykysuomen nasevaa ilmaisua eli Mullqvistia. Tämä Mullqvist -nimitys on hyvä kuvaamaan ja puhuttelemaan tiettyjä ihmisiä, Toivottavasti tämä blogisti ei ole mulkero eikä mullqvist. Useimmille mullqvisteille ei tosin kannata antaa suoraan rehellistä palautetta heidän tosiminästään.

Ennakkoluuloja lisää vai niistä eroon, Turkukuva
Lukija voi miettiä, lisääkö Luusalmen ja muiden hahmojen veistely ennakkoluuloja vai poistaako se niitä. Kirjassa puhutaan torin vieressä olevasta Ryssän kirkosta. Luultavasti tässä tarkoitetaan Turun ortodoksista kirkkoa. "Suomen ortodoksinen kirkko on toinen Suomen ns. kansallisista kirkoista", lähde täällä. Minusta venäläinen on venäläinen, eikä ole syytä käyttää mitään muuta termiä. Suomen ortodoksinen kirkko minusta kuuluu Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin, ei Moskovan patriarkaattiin. Suomen ortodoksisuuden juuret ovat minusta syvällä ja on itäistä perua, ihmettelin heittoa. Minusta Turussa ei puhuta Ryssän kirkosta vaan Ortodoksisesta kirkosta. Turussa asuu myös venäläisiä, jotka rakentavat koko Turkua ja ovat turkulaisia, siinä kuin muutkin. Ripaus suvaitsevaisuutta tarvitaan. Turkulainen asukas on parempi kuin Vares-dekkarit antavat ymmärtää. Kaikki eivät kisko alkoholia juottoloissa. Rahamies ei ole paha mies. Hirvensalossa jotkut asuvat hienosti ja hulppeasti, eivät kaikki, Hirvensalossa on asumisoikeustaloja, vuokra-asuntoja ja kerrostalojakin, eivätkä edes kaikki omakotitalot ole Pitkänsalmenrannassa.

Loppuratkaisu
Lopullinen ratkaisu on tosin jo liian tyypillinen Vareksissa, eli konna ei jää poliisin haaviin, vaan elimoidaan muuten. Monesti Vareksen romanssin poikaset päättyvät verisesti, muutenkin loppu on täysin samanlainen kuin eräissä muissa vareksissa.

****
Reijo Mäki (s. 1958) on nykyään Turussa asuva kauppakorkeakoulusta valmistunut omalla sarallaan tuottelias ja monien mielestä laadukas kirjailija. Analyysistäni huolimatta tai sen ansiosta voin vakuuttaa, että Reijo Mäki on omassa lajityypissään ja kirjailijalokerossaan minusta Suomen paras. Tietenkin kukin päättää, kuinka iso tämä ekologinen lokero on ja viitsiikö ostaa lukemista sieltä. Painosmääristä päätellen lokerosta kirjoja kuitenkin ostetaan.

*****
Kirsi on blogannut tämän kirjanurkassaan näin.
Ketjukolaaja blogissaan Tahaton lueskelija näin

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Luusalmen Siivellä eläjän näin.

Reijo Mäki: Cowboy

Reijo Mäki: Cowboy, Otava 2014, 428-sivuinen Vares-seikkailu.

Reijo Mäen Vares-sarja kertoo turkulaistuneesta Jussi Vares -nimisestä yksityisetsivästä. Joka seurustelukuvioistaan huolimatta on ikuinen poikamies, hän on aloittanut ja lopettanut oikeustieteen opiskelunsa, mutta tutkintoa ei ole taskussa. Vares kerää elantonsa eurot yksityisetsivän työllä.

Cowboy on laskujeni mukaan 25:s Vares, itse olen lukenut parisenkymmentä, viimeksi kesällä 2014 luin tätä edeltävän Intiaanin, joka joiltain osin oli ihan luettava, jos unohtaa kaikki alapäämaneerit. Cowboy on uusin Vares-seikkailu. Päivälehtien arviot ovat olleet suhteellisen neutraaleja Turun Sanomissa  näin sekä Hesarissa  näin.

Minusta kirjassa oli hyvää vain kansi, joka on nerokas, siinä on sillalta otettu valokuva Tuomiokirkolle päin ja linkitetty kivääri ja sinistä savua.

Kirjassa on monipolvinen ja monihenkinen juoni, jossa puhutaan törkeyksiä, tehdään törkeyksiä ja venytetään juttua sekä lukijan pinnaa että piinaa.

Vareksen naisasiat menevät taas huonosti. Nimihenkilö Cowboy joutuu naisten ryöstämäksi ja stetsonkin häipyy. Pääjuonena on stand-up koomikko Andy Ahmavaaran toimeksianto Varekselle, ja hänen sekä hänen tv-kokki- sekä laulajakaverinsa kohtalot ja päihteiset bileet ja eräät dvd:t. Mikään näiden kaverusten kohdalla ei pääty hyvin. Andyn stand up -vitsit ovat niin alta kaiken arvostelun, että niitä ei kehtaa tähän kirjata. Kaverin hahmot Eetu Etubetoni ja Uolevi Ureajakaus ovat ehkä jonkun mielestä huvittavia, jutut taatusti eivät, ne ovat hyvin ilkeitä.

Muutenkin Mäen lyyrisimmät lauseet voi kiteyttää kahteen
Neito ei saanut tuplajuustoo, mutta sai tuplajyystöt s.9
Gangstat saivat aina massia ja nussia s.12

Vakioremmi ja vakiovitsit ovat tässä ehkä vielä provosoivammassa muodossa. Kirsin Kirjanurkkakin oli näin nuiva tälle.

Minusta tässä eivät toimi juoni eivätkä henkilöt, joita on liikaa.

Se, mistä olen  Vareksia kiittänyt Turku-kuvassa ei tässä toimi. Minä en asu kaupungissa jossa on Herpesstrasse, minusta Turku on hyvä kaupunki. En tosin käy juottoloissa enkä muissakaan jet-set bileissä, mutta liikun joskus työmatkalta tullessani öisessä kaupungissa. Sekin on kaunis tai ainakin kauniimpi kuin tämä kuvaus. Herpesstrasse on Humalistonkatu tämän mukaan. Kadun varrella on Pulssi lääkäriasema, jonne pääsee hoitoon, mutta minusta kadulla on tavanomaisia kauppoja, ja ravintoloita ja hotelli. Katu alkaa VPK-talolta ja päättyy Rautatie-asemalle.

Pastori Alasen Antikvariaatti on kirjan mukaan Kaskenkadun ja Itäisenpitkänkadun kulmassa K-kauppaa vastapäätä. Todellisuudessa mitään antikvariaattia ei ole. Toisella puolella on Toivo II, lienee Toivonseurakunta ja/tai raittiusyhdistys, luultavasti molempia, sitten on Kebab-ravintola, Säästöpankki, manipuloidun kuvan puolella on hautaustoimisto ja pari pikku liikettä, ei kyltin mukaista Antikkaa.

Minusta ei ole reilua sotkea kerrontaan oikeita stand up -koomikoita edes mainintoina kuten sivulla 176 on tapahtunut, lueteltu kolmen koomikon nimet. Minusta myös DVD:ien sisältö antaa väärää kuvaa suomalaisnuorten elämästä.

****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Intiaani

Reijo Mäki Intiaani, Otava 2013, 461-sivuinen Jussi-Vares -seikkailu.

Reijo Mäen Intiaanissa on seuraavat tyypilliset reijomäkimäiset elementit: kaksoisjuoni (kohdat 1 ja 2), selvennös, vitsejä, loppuratkaisu sekä tutut paikat.

1. Jussi Vares on löytänyt ajoittaiseksi "deitikseen" äveriään ja "anteliaan" Petra Venhon, varsin varttuneen puumanaisen. Marrasholmaan odotetaan puuman pojan Amin ex-vaimoa Janitaa kylään.  M/S Västernillä aluksella, jonka pitäisi tuoda Janita, sattuu silmitön teurastus. Lehdissä alkaa liikkua huhuja, ettei Janita olisi ollut laivalla. Jussi Vares tutkii näitä epäilyjä pörräten vakiopaikoissa. Turun pään juoni ja kuvaus on taattua, mutta monesti koettua Varesta. Pikku hiljaa alkavat konnat keräytyä ja juttu aueta.

2. Montanassa preerialla asuu intiaaneja tai näiden jälkeläisiä. On pahoja intiaaneja ja hyvä intiaani. Hyvä intiaani suomalaissukuinen Albert Sweetcrass ja kostoretkellään pelastaa suomalaisnaisen Summerin (Suvin). Laiska Silmä Lazy Eye on varsin erikoinen otus, todellinen "mulkero", joka joutuu Albertin luupin alle. Montanan tapahtumat vuorottelevat Turun tapahtumien kanssa, ja Montanassa on jännittävämpää.

3. Reijo Mäki tunnustaa, että on poikasena rustaillut intiaanitarinoita, jotka päätyivät saunanpesään. Innostus intiaaneihin näkyy säilyneen. Ihan niin selvästi en nähnyt mainittua Lowien teosta The Crow Indians. Tässä teoksessa varsin modernit meiningit ja paheet olivat varsinkin Lazy Eyella, hän oli tyypillinen Varesten paatunut sadistinen konna. Mäelle tyypillistä minusta on, että isolla mulkerolla on pieni mulkero. Reijo Mäki vääntää tekstiä ja vitsiä liikaa minusta tästä alapääarsenaalista ja petipuuhista yksin ja yhdessä. Samaan aiheeseen liittyy yhden rikoksen motiivikin eli lapsettomuus ja lapsettomuushoidot.

4. Vitseissä löytyy, jotkut tai useimmat ovat painokelvottomia, mutta moni nauratti. Vares on kesäkirja, mutta näitä ei saa liian useasti lukea, vitsejä tulee aika ajoin: "Kaveri on aito asia. Kuin Puolassa tehty Turun Sinappi". Turun Sinapin valmistus muuten siirtyi takaisin Suomeen, mutta ei enää Turkuun. Lisäksi on näitä Irmeli -kirveli -heittoja. Lisäksi viihdyttäjä Thommie-Boy heittää  robertdeniromaista hetulaa "Talking to me, sir". Mäellä on heittoja kuten sivulla 268 "lyijyllä lobotomoituna"

5.  Henkilögalleria on tutunoloinen on Luusalmea, antikan pitäjä Alasta, Kyytä ja muut vakiohemmot vierailevat, kuten tutut kyypparit ja toimittaja Ruuhio. Konnia on vakiomäärä Saramäessä tai matkalla sinne. On kauniita naisia ja kovia jätkiä sekä juonenpätkiä, ilmeet ja eleet ovat entiset, nimet on uudelleen keksitty. Aina ei rikollinen joudu vastamaan tekosistaan, myös murhasta selviää kirjamaailmassa.

6. Loppuratkaisu on onnellinen. Minusta tuplajuonen juonenpätkien yhdistys ei ole onnistunut tai vuotaa kuin Suvin autonjäähdyttäjä. Albert Sweetgrass oli mielenkiintoinen hahmo, mutta tomahawkilla ei suomalaisia koivuhalkoja pilkota.

Mäen Varekset ovat kuin vanhanajan karamellisekoitus. Välin tulee äitelän makuinen melli, mutta loppuun asti pitää karkit syödä. Tämä sekoitus minusta on paremmasta päästä.

****
Intiaani -kirjan paikat Turussa ovat kutakuinkin ennallaan kuin aiemmassa postauksessani, tosin Olavin Krouvia ei mainita, mutta kylläkin Uusi Apteekki.

Uutena paikkana mainitaan Biocity, jonka rakennus on tämän näköinen, rajasin ihmiset ja autot pois kuvasta.

Kuten myös Manilla-teatterista.

Tässä kuvat vierasvenesatamasta ja kauniista Park hotellin rakennuksesta, jotka myös kirjassa ovat.

Lisäksi mainitaan Majakkaranta, Hamburger Börsin kahvila, Kauppiaskadun Hese ja taksiasema sekä tavaratalo Wiklundin parkkipaikka ...

... ja tietenkin Mantun Grilli Kaskenkadun alaosassa.

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Reijo Mäki: Black Jack

Reijo Mäki Black Jack, Otava 2003, Seven-pokkari 2010, sivumäärä 395. (last edit 19.6.2022)

Reijo Mäen dekkari Black Jack luotaa vaihtoehtonuoriin ja perintösotkuihin.

Ensimmäinen kuvaus: Kupittaan Citymarketin biojäteastia, vaihtoehtonuoret dyykkaamassa ruokaa. Kun ei enää huvita, lähdetään taksilla pois Ilmari Ice Suurlahden johdolla ja tyköön. Ice on vähemmän empaattinen nykysysteemin vihaaja, jolla on suurperinnön turvin yllin kyllin rahaa ja komea kämppä. Ilmari vihaa suoritusyhteiskuntaa ja kaikkia sen yksilöitä. Itse hän ei tee yhtään mitään, mutta pelkkä osakesalkku on 75 miljoonan euron arvoinen.

Toisaalla on eteläinen kaveri Jack Abu-Omar soluttautunut Suomeen ja hänellä on suomalainen vaimo Riitta ja lapsi. Sattumaa tai ei kaverien vaimon Riitan  kesäpaikka on Kupittaan CM:n viereisellä siirtolapuutarhakaistaleella. Vaimo kuokkii kasveja, mies muutakin.

Vares taas yksityiskyttää  laulaja Mirkoa tämän vaimon käskystä. Marilyn Mansner kerää kuuluisia laulajia sänkyynsä, eli kyse ei ole henkisestä suhteesta vaan yhdestä kerrasta, joka tapahtuu myös Mirkon kanssa. Vares jututtaa Marilyniä saadakseen todisteita. Marilynin kaksoissisko Norma Jean puolestaan kerää linnakundeja, ja yksi on tulossa siviiliin monta yllätystä kassissaan ja kasseissaan. Marilyn ja Norma Jean ovat upporikkaan Ilmari Suurlahden serkkuja, mutta jääneet perinnön jaossa pikkusummiin uuden testamentin vuoksi. Vares saa pestin Timo Barkilta, pitää etsiä kadonnut kettutyttö Mielikki Bark. Ilmarin kuollut isä teollisuusneuvo Kauko Aatos Suurlahti oli myös kadonneen kettutytön Mielikki Barkin oikea isä. Vares jututtaa Mielikin uskovaista äitiä Almaa, jotta pääsee eteenpäin Mielikin katoamisessa. Alma oli Suurlahden taloudenhoitaja.

Tarinassa on laaja konnakaarti. Harry Hallanvaara pesee rahaa yhdessä Jack Abu-Omarin kanssa pizzeriassa. Hallanvaaran setä on parturi monsieur Lada (monsieur Mosse oli suomalainen maskeeraaja ja parturi), vanha linnakundi, joka on muuttanut nimensä Lauri David Loittonevaksi. Norma Jeanilla on ollut suhde konna Erkki Vauhkosen kanssa, joka pääsee vankilasta. Vankilasta on tulossa myös uusi poikaystävä Adam Aragiri.  

Tämä on Reijo Mäen Vares-sarjassa mukiimenevä teos (julkaistu 2003)  ja kestänyt aikaa hyvin. Tässä on paljon teemoja, kuten globalisaation vastustaminen, kettutarhaiskut, terrorismi, ja ikuinen ahneus.

Koodisanoja ovat vielä La Palma ja Black Jack. Varesten tyyliin lankoja ja hahmoja on paljon, juonitaan, huijataan, tapetaan ja lopussa kaikki kietoutuu yhteen.

Tässä on monta erillistä juttua tai rikosta, Mielikin katoaminen, Ilmarin puuhat, mutta myös Luusalmi on kadonnut. Hän on kirjoittamassa teosta jättitsunameista ja niiden vaaroista (tämän kirjoitusaika oli ennen Tapaninpäivän tsunamia 2004).

Suurin mysteeri on Operaatio Black Jack, onko se kaikkien aikojen paukku vai suutari?

Kirjan loppu on oikea konnien kiihkeä tulitaistelukimara, jossa moni konna hiljenee lopullisesti.

****

Black Jackin maisemia ja kavereita

Vares "ihailee" Ylioppilastaloja Hämeenkadun alussa. Sinne Jussi muutti, kun saapui Merikarvialta opiskelemaan oikikseen. Opinnot eivät edenneet, mutta Jussi Vares jäi Turkuun. Merikarvialla oli Black Jackin aikaan vielä setä Valtteri Vares.

Vareksen kaveripiiri koostuu tässä kirjassa toimittaja Ruuhiosta, antikvariaatin pitäjä pastori Alasesta,  novellikirjailija Luusalmesta ja setämies Valtteri Vares lähettää kortin. Kadonnut Luusalmi löytyy ehjänä. Hän haluaa myös riimitellä ”olen saunatakkinen tyttö, hän on nähnyt pefletin …” . Vareksella on hetken aikaa seuralainen Gun Snell, josta paljastuu yllättäviä asioita. Gun palaa takaisin Helsinkiin ja Vares jää taas yksin

.

Varekset sisältävät Turun tarkkaa kuvailua. Tässä mainitaan Old-Bank eli entinen HOP:n konttori, ja Ravintola Koulu, jossa on ollut entinen ruotsinkielinen ala-aste. 

Uusi-Apteekki

Apteekki oli Aurajoen vieressä ja nyt Uusi Apteekki Kaskenmäessä, siellä vielä Otto.

Olavin Krouvi on hyvin lähellä Uutta Apteekkia nurkan takana Hämeenkadun alussa.

Olavi Krouvi

Hirvensalon saaressakin käydään ja Papinsaaressa, josta rimastuttavasti Reijo Mäki lohkaisee: "Papinsaari oli entinen kesäslummi, josta tehtiin rytinällä haluttua kovanrahan asuntoaluetta". s. 253. Juuri näin ja pätee koko Kaistarniemeen, jonka päässä on Papinsaari.

Kirjassa käydään Lausteellakin, josta Vares tulee gorillapuvussa linja-autolla takaisin. 

Alasen antikvariaatti on Itäisellä pitkälläkadulla.  Elokuvan antikkana on kuvattu Brahenkadun Vaskikarin antikkaa

Puutorilla häämöttää entinen yleinen vessa, joka on nykyään Ravintola Puutorin Vessa, jossa Vares on käynyt tuopillisella.

Turun Linnan lähellä on jokilautta "turun murteella" ”Föri”. 

Wanhassa Portissa tai Hämeenportissa Vares käy myös, mutta se lienee nyt Wanha Mestari tai Portti, on siis Hämeenkadun ja Kerttulin kadun kulmassa.

Hämeenkadun ja Kerttulinkadun kulman Portti

--

*****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996