tiistai 16. tammikuuta 2018

Reijo Mäki: Tatuoitu taivas



Reijo Mäki: Tatuoitu taivas, 1996,  Otava 2006, sivumäärä 348.

Reijo Mäen Tatuoitu taivas on hyvä scifi-teos.
Tatuoidun taivaan alla Kolmas maailmansota on pyyhkinyt alueita "maailman kartalta", ihmiset on jaettu köyhiin ja rikkaisiin, energiaa säännöstellään, suuryhtiöt ja viihdeteollisuus ovat hyvin vaikutusvaltaisia.

Entinen suomalainen kirjailija ja kolmannen maailmansodan veteraani, hermoromahduksen kokenut Uno Louner tuottaa WC-pulp-tekstiä Pablo Saxonista vessapaperiin Maslow Incin viihdeosaston palkkalistoilla. Leskimies Louner asuu yksin Union Cityn kerrostaloasunnossa, harjoittelee itsepuolustustaitoja Arnold-nukkensa kanssa, ja turruttaa olonsa Epsilon S/D -lääkkeen avulla. Kuvio muuttuu, kun unkarilaistaustainen Maslow'n strategisten mielikuvien osastolla työskentelevä nainen Dian Kiss ottaa yhteyttä. Dian Kiss on pakomatkalla, hän on saanut selville, jotain mullistavaa ja hengenvaarallista. Uno Louner auttaa Dian Kissiä pakomatkalla läpi slummiutuneen Union Cityn, jossa vaara tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi on hyvin suuri. Uno Louner joutuu itsepuolustukseksi tappamaan useita ihmisiä. Ennen kuin Dian Kiss ehtii paljastaa salaisuuttaan, sankaripari joutuu erilleen, ja molemmilla on haasteensa ennen tarinan loppuhuipennusta.

Reijo Mäki osaa kirjoittaa, hän olisi vielä parempi kirjailija, jos haluaisi. Kirsi kirjanurkassaan on pitänyt tätä dystopiana. Minusta Tatuoitu taivas on hyvä scifistely, mutta se ei ole minusta puhdas dystopia. Teoksen lähtökohta eli sodan muuttama maailma on kylläkin paljolti sama kuin Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa, samaa on myös turruttavat ja "onnellistavat" lääkkeet. Lisäksi Tatuoidussa taivaassa köyhät pidetään slummeissaan ostokuponkien avulla. Maailman rakenne muistuttaa enemmän Orwellin Vuonna 1984 -rakennetta, joskin yrityksistä on enemmän ongelmia yksityisyydelle kuin valtiosta. Teoksessa on paljon huumoria, ja onnellinen loppu, mitä yleensä dystooppisissa kirjoissa ei ole.

Lajityypin mukaan tässäkin totalitarismia tai yritysten joukkomanipulointia vastaan taistelee yksi mies ja yksi nainen, yksilö on siis keskiössä. Uno Louner pystyy toiminnan alettua kohtaamaan lääkkeillä torjutut tunteet. Hän pystyy uimaan kuonavirtaa pitkin, solmimaan suhteita sotaveteraanien, pikku nilkkien ja myös petturien kanssa. Mäen vakiona on lakanakarkelointia. niin tässäkin, myös Mäen vakioiset nimiväännökset ilahduttavat jonkin aikaa, joskin kaikella on rajansa. Raja on minusta myös se raja, joka kosii suurta yleisöä ja toisaalta kriitikoita, lopulta kyse on hyvästä mausta. Kaikkea, mikä juolahtaa mieleen, ei kannata kirjoittaa ylös.

Tatuoitu taivas on kirjoitettu vuonna 1996, se on kuitenkin ajankohtainen ainakin valeuutisten osalta, lisäksi yritykset harrastavat sisäpiirikauppoja, ja pörssikursseja manipululoidaan.Kirjassa henkilöillä on maksukortteja ja älylaitteita, joilla voidaan näppärästi seurata ihmisen toimia ja olinpaikkaa. Energian säännöstely tässä kirjassa  ei koske kaikkia, jotkut saavat rypeä energiassa.

Reijo Mäen Tatuoitu taivas on kelpo scifistely dystooppisessa maailmassa.
*****
Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 
Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ


2 kommenttia:

  1. Vaikka olen tämän lukenut,mites nyt tuntuu etten olisikaaan, jännää. No ehkä voisikin alkaa lukemaan taas alusta, niin paljon tulee kirjoja että aivokapasiteetti unohtaa vanhemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin luin toisen kerran, ensimmäisestä kirjasta jäi vain tunne, että kirjassa oli maailma rakennettu taitavasti, ja tarina päättyi onnellisesti

      Poista