Raymond Chandler, Syvä uni (The Big Sleep, 1939)

Raymond Chandler, Syvä uni (The Big Sleep, 1939) on legendaarinen romaani, jonka 2011 painoksessa on Kyösti Salovaaran oiva esipuhe, josta selviää, että Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania, joista tämä on esikoinen. Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä, eli hän näyttää myös maailman kuonan, mutta myös kauneuden, ja ovat siksi ristiriitaisia, Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Syvä uni on monella sadan klassikkolistalla.

Syvän unen päähenkilö on  yksityisetsivä Philip Marlowe, joka ei oikein usko asiakkaisiin, kanssaihmisiin, eivätkä poliisit aina luota Philipiin, joskin turvautuvat hänen tietoihinsa. Marlowen toimeksiantaja on ikivanha ja enää sisullaan lämpimässä kasvihuoneessa elävä kenraali Guy Sternwood, jolla on kaksi nuorta "riehakasta" tytärtä. Vivian Regan, jonka aviomies on kateissa, ja joka tekee pelivelkoja sekä nuorempi Eevan asussakin poseraava Carmen Sternwood, joka imee tiukan paikan tullen peukaloaan. Kun Vivian puhuu Marcel Proustista, niin Carmen taas uskoo Peter Panin olevan Doghouse Reillyn biljardikaverin. Philip Marlowe esittäytyy Carmenille Doghouse Reillyksi.

Teos sijoittuu Yhdysvaltojen länsirannikolle Los Angelesiin 1930-luvulla ja näyttää kyynisen kylmän kuvan kaupungista ja sen viihde-elämästä. Itse juonesta ei ole syytä puhua, muuta kuin  Marlowe joutuu yhä syvemmälle tapahtumiin, valheiden  ja voimakkaiden viettien verkkoon ja lopussa asiat selviävät tavallaan, hyvä dekkari lajityypissään. Jo alkukohtaus vertauskuvineen on tärkeä, Sternwoodin lasimaalaus, kasvihuone täynnä lahoavaa ainesta. Marlowe on kovaksi keitetty kyttä, joka polttaa juo whiskyä ja konjakkia ja kittaa kahvia, hänellä on kuitenkin selkärankanaan oikeudenmukaisuus ja vilpittömyys, kyynisyydestään huolimatta moraalisen rappion ja valheiden keskellä. Toisaalta kyynisyys on oiva apu ihmisviemärin masuunikuonaa käsiteltäessä. Pornokirja-ala, huumausaineet ja ruletti ovat taustalla teemoina.Marlowe ei tunnustaudu holmesilaiseksi salapoliisiksi, mutta bluffaa monesti. Loppuosa teoksesta on varsin nopeatempoinen rikoksille löytyy tekijät, mutta ...

Kirjassa Marlowe käy useassakin kirjakaupassa tekosyynään hankkia ensipainoksia tai muita harvinaisuuksia esimerkiksi Ben Hur vuodelta 1860 (on tässä mainittu kolmanneksi painokseksi, jota ei kuitenkaan ole sellaisenaan edes olemassa), lisäksi mainitaan kirjakaupan asiakkaasta ”paineli peukalon jälkiä uusiin päällysteisiin”. Eräs kirjakauppian myy taidekuvakirjoja, mutta "taidevalokuville" voi jokainen päätellä todellisen luonteen ja taidevalokuvissa se Carmenkin poseerasi. Itse asiassa degeneraatio, mädännäisyys, ja kaikenmoiset viemärit ovat kirjalle ominaisia teemoja ja orkideat. Syvä uni ei tarkoita rentouttavaa rem-unta, vaan lopullista uinumista lyijymyrkytyksen jälkeen. Kalmisto täydentyy ajoin maanisessa marssissa, kun Philip Marlowe sukeltaa onnenonkijoiden ohi hyveellisenä kohti ongelman mätää ydintä.

Teoksen verbaalinen kudelma sopii lajityyppiin. Käännös (tämä Seppo Virtasen) on minusta varsin hyvä, asiat sanottiin ajoittain sujuvasti, ja puhuttiin selvästi ja suoraan ja avautumisista, eikä käytetty kiertoilmauksia, jotka rikoksen motiivin ymmärtämiseksi ovat suotavia, teoksen vivahteet ovat hyvin nähtävissä.

Kerronta on siis tiivistä, lyhyttä lausetta, kyynistä dialogia ja kuvailua kuten

-Kai te sentään myytte kirjoja …

-No mitäs luulette näiden olevan grapehedelmiä vai? …

tai kuvailua

”kaikkialla leijui kukkivien trooppisten orkideojen ällöttävä lemu   … lihakkaita lehtiä … muistuttivat kuolleen ihmisen vastapestyjä sormia …

Pidättekö orkideoista … ne ovat inhottavia kasveja. … ja niiden tuoksussa on prostituoidun mätää makeutta”.
"Yhtä lähellä totuutta kuin lehtikirjoitukset yleensä - yhtä lähellä kuin Mars Saturnusta"

Kuvailua

”takkinsa oli leikattu varsin räikeästä hevosloimesta”
”kaulansa kohosi kuin sellerin varsi”
"Istuin autossa ja myrkytin itseäni savukkeella ja kuuntelin sateen ropinaa ja ajattelin asiaa".
"Kumpikaan huoneessa olevista ihmisistä ei kiinnittänyt tulooni minkäänlaista huomiota, vaikka vain toinen heistä oli kuollut"
***
s.227 puhutaan nuolien heittämisestä tikkatauluun. Sivulla 233 heittävät jo tikkaa

Lisäksi teoksessa puhutaan luodittomista panoksista, lienevät muissa teoksissa paukkupatruunoita.

***

Tämä teos muistuttaa jo elokuvakytkentänsä (Humphrey Bogart) ja poikamiesyksityiskyttä teemansa ja juonen käänteidensä  kautta Dashiell Hammettin Maltan haukkaa, jonka postaus on täällä. Kerronta rikoksen osalta on hieman Kultahatun tyyppistä.

******

Dekkarista on tehty loistava filmi, jonka traileri on youtubessa, ja on hauska, koska päähenkilöt esiintyvät siinä: Humphrey Bogart ottaa The Big Sleep -kirjan kirjahyllystä, jota Lauren Bacall on suosittanut. Lisäksi haulla ”The Big Sleep, best scene ever”. Filmissä Bogart käy kirjastossa "Hollywood public Library" ja sitten Bogart menee kirjakauppaan "The Acme Book Shop", tämä pätkä on youtubessa, kuten luultavasti koko leffa. Ostin tämän DVD:nä, on WarnerBrosin DVD:n, josta  olen itse koostanut "kollaasin". Kaikki oikeudet WB.llä. Chandlerin dekkari Pikku sisko tapahtuu osin Hollywoodin "kulisseissa"

Dashiell Hammett: Maltan haukka

Dashiell Hammetin (1894-1961)  231-sivuinen dekkari Maltan haukka (1930) kertoo 1930-luvun San Franciscosta tarinan, jossa huijataan ja yritetään huijata ja tavoittelun kohteena on legendaarinen Maltan haukka, patsas joka on sisuksiltaan kultaa ja jalokiviä. 

Lukija temmataan mukaan tapahtumien syöveriin erään toimeksiannon puitteissa. Tietoa tihkuu lisää hiljalleen sekä päähenkilö yksityisetsivä Sam Spadelle että lukijalle. Spade joutuu lapioimaan tieltään ruumiita ja vastailemaan poliisin ikäviin kysymyksiin. Spade on kyyninen kovapintainen yksityisetsivä, jonka polttoaineena toimivat dollarit, joita hän kiitettävästi ihmisiltä imuroi. Spade ei ole erityisen puhelias, eikä moraali ole aivan tiukin. Sam Spade naukkailee bacardia, konjakkia, manhattania ja whiskyä ja  polttaa itse löyhään käärittyä Bull Durham sätkiä. 

Teoksen Nainen on myös kovaksi keitetty punapää, jonka avautuminen tapahtuu vain pakosta, tai silloin kun se on omien etujen mukaista, toden puhumista Brigid O'Shaughnessy harvoin harrastaa. 

Kirja on ajoin kömpelöstä käännöksestään huolimatta kiinnostava, tarina on filmattu kuten Raymond Chandlerin Syvä unikin. Teoksia yhdistää kovapintainen poikamiesyksityiskyttä, joka ottaa toimeksiantoja, ja on piikit pystyssä poliiseja vastaan. Toinen yhteinen tekijä on filmien päähenkilö karismaattinen Humphrey Bogart, jonka lumoa en aivan ymmärrä naisten keskuudessa, mutta jos Lauren Bacallin saa vaimokseen, ja sellaiset suitsutukset Casablancasta, on varmasti maineensa arvoinen. Bogart on minustakin tehnyt hyviä filmejä! Filmiversio minusta loppui ehkä toiseen kohtaan kuin teos?

Tässä nimenomaisessa Maltan Haukka teoksessa kerronta etenee kiinnostavana ja jännittävänä eteenpäin. Lukija on täysin ummikkona, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, se mitä tapahtuu on ajoittain myös hieman hämärää. Jatkuvasti toistuvat "neuvottelu"- ja uhkailutilanteet voivat turruttaa, mutta itse pidin tästä pokkarina ostamastani teoksesta. Miljöön kuvaus tuo esiin jo kadonneita rohdoskauppoja, lankapuhelimia ja kuulusteluja ylöskirjaavia pikakirjoittajia.

Hammettin kerronta on aika tarkkaa, esimerkiksi Sam Spaden herätyskelloa kuvataan toisessa luvussa säröääniseksi (s. 13) ja  siiten sivulla 19 vielä kimeästi tikittäväksi, eli voimme päätellä, että ääni oli kimeä, mutta säröinen. Attribuuttia on attribuutilla siunattu, koska puhutaan  mm. koboltin sinisistä silmistä, heti ensimmäisellä tekstisivulla kerrotaan Samin kasvojen v-kirjaimista, on v-muotoinen suu, leuankärki on v, ja sieraimet muodostavat v:n, , eli kaiken kaikkiaan 180 cm:n mies oli varsin v-mäisen näköinen mies.  Teksti etenee loogisesti tapahtumien mukaan, ja yllätykset ja hämäykset seuraavat toistaan. Ajoittainen dialogi on napakkaa esim. s.21
"Kuka on  Thursby?", Dundy kysyi
"Minä kerroin sen jo Tomille mitä hänestä tiesin"
"Kerroitte Tomille pirun vähän"
"Minä tiesin myös pirun vähän" ...
Kirjassa puhuttiin herra Cairon levanttilaisista piirteistä. Wikipedian mukaan Levantti on laajahkoalue lähi-idässä. Cairo sen sijaan oli kreikkalainen.

Maltan haukka kertoo ainakin ahneudesta, keräilyvimmasta, hämäyksistä, ja aika monta ihmistä menetti ainoansa tarinan kuluessa  ja minkä vuoksi!? Kirjan kannen Maltan haukka patsas on kaikkien tavoittelema. Moni menettää henkensä patsaan vuoksi, joka on lopulta väärennös.

Lyhytjuttuja Sam Spadesta on teoksessa Mies nimeltä Spade.