maanantai 31. tammikuuta 2022

Hugh Lofting: Tohtori Tattisen postitoimisto

                                     

                                                

Hugh Lofting: Doctor  Dolittle's Post Office, 1924, Penguin Books 1967, sivuja 265.

Hugh Lofting julkaisi Tohtori Tattisen tarinan vuonna 1920, ja jatkoi sarjaa nyt lukemani Doctor Dolittle's Post Office on sarjan kolmas kirja. Tohtori Tattinen on lääkäri, joka opetteli eläinten kielen ja ryhtyi eläinten lääkäriksi ja kokee uskomattomia seikkailuja. Hugh Lofting on kuvittanut itse teoksensa.

Tämä tarina alkaa kun Tattinen näkee Fantippon aluevesilä mustan naisen Zuzannan kanotissaan, Zuzannan mies on myyty orjaksi osittain siksi, että Fantippon posti ei ole kulkenut. Tattinen saa H.M:S Violetin ajamaan takaa orjakauppias Jimmy Bonesia, lopulta konna saadaan kiinni ja orjat vapaaksi, myös Begwe Zuzannan mies. Tattinen vie pariskunnan takaisin Fantippoon, jota hallitsee kuningas Koko. Tattinen ratkaisee postiongelman lintujen avulla, linnut lähinnä pääskyset toimittavat lentopostia. 

Postikonttorissa tarvitaan monenlaista osaamista, ja välillä ratkotaan postimerkkien ongelmaa, välin pakettien. Lontoosta lentää Cockney bird kertoo Lontoon kuulumiset omalla murteella.

Teos on jaettu neljään osaan, kirjan luvut ovat sopivan lyhyitä lapsille. Välin joku kertoo tarinan. Närhi kertoo tarinan esiäidistään, jonka aikana Kolumbus (1492) rantautuu Bahamalle. Lintujen lentely osoitti, että maa on lähellä. 

Myöhemmin Tattinen kehittää sääennustukset, löytää piilotetun saaren, jota asuttavat esihistorialliset Piffilosaurus. Tattinen ratkaisee myös sammuneen majakan arvoituksen. 


Tässä Tattinen opettaa eläinten kirjoitusta. Tattinen neuvoo eläimiä myös kirjeitse. Possu kysyy voiko pitää kihlasormusta nenässä. Tattisen mukaan voi.

Kapinan aikana Tattinen vangitaan ja laitetaan vankilaan ilman ruokaa ja juomaa. Hiiret tuovat hänelle pähkinöitä ja Tattinen saa vettä, lopulta vangitsija Ellebubun emiiri taipuu.

Tattinen saa kirjeen vanhemmalta sääprofeetalta Kilpikonna Mutanaamalta, jota hän menee tapaamaan. Kilpikonnan on hyvin vanha, on kokenut jopa suuren tulvan.


Hugh Loftingin Tohtori Tattisen postitoimisto on minusta hyvä lastenkirja, jossa on parasta Tattisen elämänasenne ja elämän arvot.

***
Englantilainen Hugh Lofting (1886 - 1947) on itse asiassa sangen kuuluisa kirjailija, ja Dr Dolittle on joillain listoilla rankattu klassikoksi ja on ollut englantilasilla 501 ja 1001 kirjan listoilla. Hugh Lofting oli diplomi-insinööri, joka haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa. The Story of Doctor Dolittle on julkaistiin vuonna 1920, ja sitä seurasi kolmetoista Dr Dolittle -jatko-osaa, viimeinen vuodelta 1952 eli tekijän kuoleman jälkeen.

Osallistun tällä klassikkohaasteeseen täällä.

Eläimet osaavat puhua, eli Helmet lukuhaasteen kohta 20 rastittuu.

tiistai 25. tammikuuta 2022

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

 

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway 1925, suomentaja Kyllikki Hämäläinen, Otava 1956, sivumäärä 293.

Mrs Dalloway on Virginia Woolfin kirjoittama yhden päivän romaani, joka kertoo Clarissa Dallowaysta ja hänen järjestämistään päivälliskutsuista. Kirja luo tunnelmia 1920-luvun Lontoosta,  ja yläluokan pinnallisesta elämästä jonka pohjavireenä on epämääräinen pelko.

Romaania on vaikea avata ja arvioida, sillä kerronta luo häivemäisiä tajunnan virtojen utuisia tunnelmia, jonka rajoilta lukija saa elämyksensä. Alla oleva tulkinta henkilöistä perustuu omaan näkemykseeni romaanista.

Rouva Dalloway eli Clarissa on kotirouva, joka nuoruudessaan oli rakastunut Peter Walshiin, mutta jonka hylkäsi Bourtonissa. Clarissa meni naimisiin Richard Dallowayn kanssa. Richard työskentelee Alahuoneessa, ja on mukana hallituskuvioissa, muttei ole ministeri. Puolisoiden välit ovat hieman etäiset. Parilla on 17-vuotias tytär Elizabeth, jolla on saksalainen kotipettajatar neiti Doris Kielman, alkujaan Kielhman, joka on isokokoinen ja lihava nainen. Lihavuus ja neidin leivosten mässäily tuodaan esiin monta kertaa. Kielman rakastaa Clarissan tytärtä Elizabethiä, mutta inhoaa pinnallisena pitämäänsä Clarissaa.

Clarissa onkin pinnallinen, ja järjestää pippalot, joissa seurapiirikerman ihmiset puhuvat niitä näitä. Pääministeri pelmahtaa juhlissa. Clarissan nuoruuden ystävä Peter Walsh tulee Intiasta Lontooseen hankkimaan itselleen avioeroa, jotta hän voi naida 24-vuotiaan yksinhuoltaja Daisyn. Peter on juhlien miesluuseri. Naisluuseri on Clarissan serkku Ellie Henderson, jonka Clarissa viime hetkellä kutsuu ja on juhlissa yksin, mutta saa juoruttavaa. Peter Walsh sai rukkaset Clarissalta, lähti Intiaan, meni naimisiin laivalla tapaamansa naisen kanssa. Avioliitto epäonnistui ja oli lapseton. Peterin Intian toimista annetaan kahtalainen kuva. Peter on toiminut hallinnossa, ja ollut kelvollinen virkamies, ja suosittu. Toisaalta puhutaan, että Peter on sössinyt liikeasiansa. Peter, kuten Clarissa, on ollut radikaali. Peter opiskeli Oxfordissa, mutta erotettiin. Clarissa naisena ei tietenkään (naisia syrjivä aikakausi) ole opiskellut kuin kotona. Peter aikoo kääntyä Richardin puoleen, sillä hän tarvitsee avioeron ja uuden liiton vuoksi tuloja, ja siten paremman työpaikan.

Clarissa näyttää pinnalliselta, mutta syvällä on ajatuksia ja paljon pelokkuutta. Kirjassa Clarissan rinnakkaispersoona on Septimus Warren Smith. Septimus on ollut lahjakas nuori, ja runoilija ja älykkö. Hänen minuutensa on kärsinyt kolhuja ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Sodan jälkeen hän on päätynyt Milanoon, jossa on mennyt naimisiin hatuntekijän Lucrezian (Rezia) kanssa, ja he ovat muuttaneet Lontooseen.  Septimus on aivan sekaisin, ja kärsii sodan aiheuttamasta hermoromahduksesta. Septimuksen ystävä Evans on kaatunut sodassa. Septimus näkee Evansia, ja kuulee tämän puhetta. Septimus on uhannut tappaa itsensä, ja Rezia on peloissaan ja vie Septimuksen hermospesialisti sir William Bradshawin vastaanotolle. Bradshaw on arvostettu ihminen, ja on myös Clarissan juhlissa, ja selittää Septimuksen tilannetta ja ratkaisua. Rezia tekee asiakkaalle hattua. Septimus, joka kärsii mielenterveytensä häiriöistä, kokee maailman rajattomana, elottoman elollisena. Tavarat "viestivät" hänelle. Septimus on ollut aina ystävällinen, vaatimaton ja kiltti. Rezia arvostaa näitä ominaisuuksia. Rezia on hämmennyksissä, kun joutuu kirjaamaan Septimuksen vaahtoamista paperille, Shakespearesta, sodasta ja totuudesta. Kun Septimus sommittelee väreistä aihion Rezian tekemään hattuun, Rezia luulee, että Septimus on selviämään päin. Septimus on käynyt tohtori Holmesin luona, mutta Rezia haluaa Septimuksen kuntoon ja vie hänet sir Williamin tutkimuksiin. Sir William on samanlainen kuin Clarissan muut kutsuvieraat. Hän harrastaa, ja on ylpeä pojastaan, joka on Etonissa. Sen sijaan potilaansa hän nujertaa ja sulkee lukkojen taakse, jotta omaiset saavat olla rauhassa. Septimus kokee Holmesin ja sir Williamin tutkimukset häirintänä ja lopulta hyppää ikkunasta kuolemaan. Clarissa kuulee tarinan ja intuitiivisesti ymmärtää, että sir William ei ole hyvä ihminen. Clarissa saa itsevarmuutta. Tätä on vaikeaa selittää, mutta Septimuksen hyppy kuolemaan on tärkeä kohtaus. Kirjailija itse kärsi hermoromahduksista, ja  yritti itsemurhaa ja lopulta hukuttautui (lähde en_wikipedia täällä). Clarissalla on samanlaisia näkemyksiä "kaikkeudesta" kuin Septimuksella.

Kirjassa ei ole lukuja, mutta monia kohtauksia ja paljon henkilöitä. Se kuvaa Lontoon idyllisiä paikkoja, ja silloisia seurapiirejä tarkasti. Clarissalla on tytär, ja hänen lapsuuden ystävällä Sally Setonilla on viisi poikaa, kuten monella muullakin. Pojat opiskelevat huippukouluissa. Sally Seton oli Clarissan paras ystävä,  rohkea ja hyvin elävä. Hänkin on hyvissä naimisissa lordi Rosseterin kanssa, mutta kuitenkin syrjässä, asuu ilmeisesti Manchesterissa, ja mies on nuoruudessa kantanut peräti säkkejä (muut pintaporukan jäsenet eivät elämässään ole tehnyt ruumiillista työtä).  Sally ja Clarissa ovat kokeneet rakkauden tapaista nuorina. Sally ymmärtää myös Peter Walshia. Peterin elämä suistui raiteiltaan Clarissan annettua rukkaset. Intiaan lähtö, kuten avioliitto olivat päähänpistoja. Peter on nykyhetkessä vaimoton, lapseton, rahastakin on puutetta, mutta Peter on uskaltanut kuitenkin elää, toisin kun pystyyn kuivunut seurapiiri. 

Naisten asema nousee esiin. Kielman kannustaa Elizabethiä valitsemaan kunnon ammatin. Naiset ovat saaneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen rajoitetun äänioikeuden (yli 30-vuotiaat) , joka laajeni 1928 vähintään 21-vuotiaisiin. Kirjassa on vanhoja seurapiirirouvia, jotka ovat hyvinkin toimeliaita. Lady Millicent Bruton ajaa siirtolaisuutta Kanadaan, ja kiinnostunut poliitiikasta. vanha Helena-täti, puhuu Burmasta ja orkidea-lajeista.

Kutsujen kuvaus on osuvaa. Ihmiset seurustelevat, mutta vain pintatasolla. Syvemmällä tajunnan tasolla kuitenkin liikkuu ajatuksia ja tunnelmia. Peter Walsh jää arvoitukseksi. Hänellä on lisäksi kumma tapa availla taskuveistä.

Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway on syväuloitteinen feministinen klassikko,

*****

Virginia Woolf  (1882 - 1941) eli Adeline Virginia Woolf, omaa sukua Stephen syntyi Lontoossa 25.1.1882 eli 140 vuotta sitten. Woolfin nuoruus ei ollut onnellinen, ja äiti kuoli 1895. Virginia oli merkittävä kirjailija ja kirjoittajana modernisti, kuten James Joyce ja Suomessa Volter Kilpi. 

Septimus sairastuu vakavasti, ja Helmet lukuhaasteen kohta 5 rastittuu.

torstai 20. tammikuuta 2022

Edgar Rice Burroughs: Marsin sankari

 

Edgar Rice Burroughs: Marsin sankari, alkuteos A Princess of Mars 1912suomentanut Seppo Ilmari  WSOY siniset 1974, sivumäärä 216.

Edgar Rice Burrough (1875 - 1950) kirjoitti sekä Tarzan-sarjan että Mars-sarjan. Olen lukenut Tarzaneita, mutta en aiemmin  Mars-sarjaa, jonka ensimmäinen osa on tämä Marsin sankari. 

Ensimmäinen Mars-kirja alkaa samoin kuin Tarzan, eli Burroughsilla on hallussaan tarina. jonka on kirjoittanut Amerikan konfederaation (Etelävaltioiden) kapteeni John Carter, joka on kuollessaan tehnyt testamentin, johon liittyy lupa julkaista 21 vuoden kuluttua käsikirjoitus hänen uskomattomasta elämästään. Sisällissodan jälkeen Carter on kaivamassa ystävänsä kanssa kultaa oudossa luolassa ja kumppani kuolee, intiaanit ahdistavat Carteria, joka rukoilee Marsia, sodan jumalaa. Sitten Carter siirtyy mystisesti Marsiin ja niin Carter tupsahtaa kuolevalle planeetalle, ja näkee ensiksi vihreitä kuusiraajaisia marsilaisia, jotka vangitsevat Carterin. Paikalliset kutsuvat planeettaa Barsoomiksi.

Barsoomin vesi on ehtynyt, planeettaa peittää sammal. Happi on vähissä, ja sitä valmistetaan erillisissä salaisissa laitoksissa. Barsoomissa on vihreitä hyönteisten tapaisia kuusiraajaisia monen metrin mittaisia olentoja, lisäksi on punaisia humanoideja, hieman ihmisen kaltaisia. Molemmat lajit lisääntyvät munista, jotka laitetaan hautomalaitoksiin. Barsoomilla ainoa nautinto on sotiminen, eri ryhmät sotivat toisiaan vastaan. Olennot ovat pitkäikäisiä, joten munien suhteen ollaan tarkkana, ettei niitä kuoriudu liikaa. Epäkelvot munat ja "poikaset" hävitetään. Taisteluissa kuolleisuus on melkoinen, olennot sinänsä ovat pitkäikäisiä voivat elää yli 1000 vuotta. Taiteluissa voittaja perii hävinneen omaisuuden. Myös munien hautomalaitoksiin tunkeudutaan ja hävitetään kilpailevan lajin, heimon, tai klaanin munat. Varsinkin vihreät marsilaiset ovat vaipuneet barbarian tasolle. Heillä ei ole siteitä "poikasiin", taisteluvietti on voimakkaampi kuin sukupuolivietti. Hellyys, anteeksianto ja empatia ovat kuihtuneet.

Punaisia marsilaisia, ihmisen kaltaisia humanoideja asuu Heliumissa, paikassa toisaalla Marsissa. Punaiset tekevät kanavia, rakentavat planeettaa, ja yrittävät ylläpitää elämää. He joutuvat taistelemaan olemassaolostaan muita rotuja vastaan. Yhdellä sotaretkellä Heliumin prinsessa Dejah Thoris on jäänyt Tars Tarkaksen vihreän marsilaisen vangiksi.  Vihreiden marsilaisten erityistä huvia on tappaa vangit kiduttamalla. Dejah Thoriksen kohtalosta päättää Tars Tarkaksen pomo klaaninjohtaja, jedi Tal Hajus, jonka luokse vankia viedään. Tal Hajus toisin kuin muu vihreä rotu on irstailija ja  raiskaa naisvangit ennen kiduttaen tappamista. Mars on siis vaarallinen ja viheliäinen planeetta ja sinne Carter siis  joutuu Tars Tarkaksen vangiksi. Prinsessaa vartioi sotilaat ja kaksi naista Sarkooja ja Sola.

Carter huomaa, että Marsin painovoima on alhainen (on vain 3,721, kun se maassa on 9,81) ja sen avulla Carter on voimakas, ja pystyy hyppimään ja loikkimaan, ja olemaan vastustajiaan ketterämpi.  Carter saakin voimiensa avulla kunnioitusta, ja käy useita kaksintaisteluita, voittaa viholliset, ja heidän omaisuutensa.  Marsilaisilla on kuormajuhtia ja hevosen tapaisia. Carter kesyttää juhdat, ja opettaa Tars Tarkakselle eläinten kohtelusta, joka vihreille on ollut pelkkää hakkaamista. Carter pystyy tuntemaan empatiaa, ja hän ystävystyy Solan ja Taarsin kanssa. Sola kertoo oman traagisen tarinansa. Solan äiti on ollut rakastunut Solan isään, joka on tunteellinen, mutta joutunut barsoomilaisten tavoin sotaretkiin. Rakkauden hedelmänä on syntynyt muna, jonka Solan äiti on kypsyttänyt. Sarkooja on saanut selville, munan salaisuuden, ja kielinyt Tal Hajusille, joka on kiduttanut Solan äidin hengiltä, muttei ole kertonut Solan isää, jonka vain Sola tietää.

Carter alkaa suojella myös prinsessa Dejah Thorista ja rakastuu tähän. Dejah on tapojensa vanki, eikä osoita muuta kuin ylenkatsetta Carteria kohtaan. Jatkuvasti sekä Carter, Sola että Dejah ovat hengenvaarassa. Lukemattomien seikkailujen jälkeen esteet Carterin ja Dejahin välillä ovat selvät. Kirjan kuvaus loppuu tähän vaiheeseen, ja lopussa kerrotaan, että Carter elää onnellisena Dejahin kanssa yli yhdeksän vuotta, mutta tämän jälkeen ilmalaitoksessa on toimintahäiriöitä. Carter joutuu Mars-planeetan happi- ja vesipulan ratkojaksi.  Kirja päättyy Carterin tupsahdettua takaisin maahan. Kuten Tarzanissa seikkailut jatkuvat kymmenen jatko-osan verran ja Carter palaa sotaiselle Mars-planeetalle, merkillisintä on, että Carter on kuollut, mutta hänen ruumisarkkuaan pidetään auki. Myöhemmin Carterin lisäksi muita hahmoja siirtyy kuoltuaan ensimmäisessä maailmansodassa Marsiin. Carterilla on jälkikasvua Marsissa, maapallolla hän on ollut naimaton. 

Mars-sarjasta  on todennäköisesti ammennettu ideoita vaikutteita myöhempiin kirjoihin ja elokuviin. Jedi -nimitystä käytetään, tosin toisessa merkityksessä, kuin Star Warsissa, täällä se on eräänlainen ruhtinas. "I had no particular desire to kill Lorquas Ptomel, and less to be a jed among the Tharks. " Lorquas Ptomel on paikallinen jedi, joita on muitakin. Carter opettelee Barsoomissa puhutun kielen Solan kanssa. Osa kommunikaatiosta tapahtuu telepaattisesti, joten myös eläinten kanssa pystyy kommunikoimaan. Planeetalla liikutaan juhtien avulla, mutta myös ilma-alukset on keksitty. Sotimiseen käytetään ammuksia, ja erilaisia miekkoja ja teräaseita sekä kiväärejä. Marsissa on ollut korkeakulttuuria, mutta siitä on enää vain jäänteet jäljellä, heillä on ollut myös optisia laitteita, joilla he ovat tarkkailleet maan elämää.

Mars-kirjasarja on ollut menestys, ja sitä on luettu paljon,  Edgar Rice Burroughin kirjoja myytiin hänen elinaikanaan 30 miljoonaa kappaletta.

****

Edgar Rice Burrough (1875 - 1950) kirjoitti elinaikanaan 80 romaania  26 osaa Tarzan-sarjaa ja 11 osaa Mars-sarjaa.  Molemmat olivat myyntimenestyksiä.   Burroughin teoksia on käännetty yli 30 kielelle. Tarzanista on tehty elokuvia, piirrettyjä ja sarjakuvia, Mars-sarjasta on tehty Disney-filmi vuonna 2012, mutta se oli taloudellisesti kannattamaton.

Helmet lukuhaasteen kohta 41 rastittuu, kun tässä on supersankari.

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Sirpa Kähkönen: Hietakehto

 


Sirpa Kähkönen: Hietakehto, Otava 2012, sivumäärä 336.

Sirpa Kähkösen (s.1964) Kuopio-sarjan romaani Hietakehto on kuudes osa Kuopio-sarjasta, joka valottaa punaisten Tuomien elämää. Hietakehtoa edeltävät välirauhan aikaa luotaava Jään ja tulen kevät sekä yhden päivän romaanit Lakanasiivet ja Neidonkenkä. Hietakehdon  jälkeen on ilmestynyt vuoteen 1968 sijoittuva  Tankkien kesä ja kesästä 1972 kertova Muistoruoho

Hietakehto sijoittuu jatkosodan aikaan vuoden 1943 elokuuhun, jolloin herrasväki asuu  Kallaveden saarilla olevissa kesähuviloissaan. Kelojen mökillä ovat lääkäri Johan Kelo ja hänen vaimonsa Selma, hänen tyttärensä Mikaela. Huvilalla on pahasti oireileva sotaorpo oppikoululainen Juho Tiihonen,  ja äitinsä hylkäämä 8-vuotias Charlotta, hänen "huoltajansa" Kalle Blomberg, ja Tuomet Anna ja hänen ja Lassin kaksoset Lilja ja Otto, Lassin sisar Hilda Tuomi, sekä Hertta Miettinen. Äärioikeistolainen liikemies ja toimittaja Ilmari Lehtivaara raskaana olevan flaamilaisvaimonsa Marieke Cendrix-Lehtivaaran kanssa ovat huvilallaan lähisaaressa. Marieken synnytys koittaa ...

Olen lukenut sarjaa sieltä täältä ja tämän kirjan ymmärtämiseksi olisi hyvä lukea sarjaa ilmestymisjärjestyksessä, sen verran erilaisia suhteita ja jännitteitä on ihmisten välillä. Lassi Tuomi oli sisällissodassa punaisten puolella, ja loikkasi Neuvostoliittoon, mutta palasi. Tässä teoksessa Lassi on komennettu uudelleen rintamalle nyt jatkosotaan, ja hän pääsee lomalle.

Saarille tulee ja lähtee henkilöitä. Mari Martiskainen on ollut ulkonaliikkumiskiellon aikana elokuvissa, ja lähetetty saareen lapsenpiiaksi, Arvi Hujasen äiti ajaa Arvin kodistaan, hän on korviaan myöten rakastunut. Mari lähtee Johan Kelon kanssa Kannakselle, jossa on Johan Kelon tytär Sirkka lavantaudissa. Arvi jää kesämökille, sillä naisten on turvatonta olla yksin. Ravintola Tatran omistaja Ensio Mertanen on liikkeellä toisen vaimonsa  Edithin kanssa, ja tuo sotalomalle päässeen Lassi Tuomen huvilalle. Lehtivaara uhkailee ja haukkuu Lassia kolminkertaiseksi petturiksi, ja kommunistiksi, mutta naiset saavat tilanteen lientymään, että Lassi pääsee tapaamaan Annaa.

Mikaela Kelo on britti Mulliganin lapsi, äitinsä Johan Kelon nykyinen vaimo Selma on ollut naimisissa Lehtivaaran kanssa mutta aiemmissa osissa tapaili Mulligania. Lehtivaaran ja Selman poika Jaakko on kuollut sodassa. Selma ja Johan ovat naimisissa.

Tämä teos minusta käsittelee sodasta kärsiviä lapsia. Juho Tiihonen Johan Kelon holhokki on sotaorpo. Juho Tiihosen isä on kuollut parantolassa. Juho oireilee todella pahasti. Hilda sanoo sivulla 185: "Nyt se on tuo poika tullu ihan hulluksi". Juhon kanssa sotaleikkejä savimiehillä leikkii mökille lähetetty äitinsä hylkäämä Charlotta, kahdeksan vuotias tyttö, joka ei ole vielä koulussa, mutta jota Hertta Miettinen opettaa. Charlotta on tanssijatar Mizzi Gansin lapsi. Charlotan isää ei tuoda ilmi, mutta Sirpa Kähkösen mukaan voi olla Kaarlo Torkkeli, klarinetisti. Kalle Blomberg, jonka hoivissa Charlotta on, on basisti. Blomberg suunnittelee muuttavansa Tukholmaan, mutta Charlotta ei halua lähteä.

Lehtivaara on käynyt Saksassa ja tietää että Saksaa on pommitettu, ja Stalingradin taistelu oli päättynyt Saksan totaaliseen tappioon. Lehtivaara on saksalaismielinen, ja on ilmeisesti tartuttanut fyyreri-ajatukset Juhoon, joka lukee saksalaisia lehtiä. Juho on tehnyt itselleen savimiehiä, joista yhtä Golem Argillanderia kantaa mukanaan ja puhuu tälle. Juho leikkii fyyrer-sotaa, pohtii Ukrainassa 1937 tapahtunutta Vinnytsjan joukkosurmaa, leikkii Hannibalin hyökkäystä, tuhoaa tavaroita, ja lopulta kaatuu ja ruhjoo päätään. Juhon kujanjuoksu jatkuu tästäkin. Tosin on muutama suvanto. Hän on ankeriasjahdissa Lehtivaaran kanssa. Ankerias pääsee karkuun, mutta Lehtivaara avautuu yllättävästi, ja puhuu miehenä olemisen vaikeudesta. Hän ehdottaa Juholle käytännön ammatteja, ja myös arkkitehtiä, joka Juhosta tuleekin.

Ensio puhuu Lassin kanssa, hänet on kutsuttu Valpon kuulusteluihin, ja haluaa aseesta eroon. Edith ja  Anna tulevat myös hyvin toimeen. 

Suhteiden kudelma saa uusia silmukoita, ja värityksiä, ja tässä pohditaan paljon lapsia, tyttöjen halua ja kykyä murtautua pois perinteisistä rooleista. Charlotta on kiinnostunut tähtitieteestä. Hän pystyy siinä kuin pojatkin. Yllättäen Tuomen lapset ovat ydinperheestä, mutta muiden perheet ovat vajaita tai uusioperheitä, Mikaela Kelo on avioton. 

Vaikka on kesä, ja ollaan Kallaveden äärellä, saarissa, niin taustalla on huolia, ja ollaan ahdistuneita, murheissaan tai pelätään. Lehtivaara on masentunut Saksan tilanteesta Hampurin pommituksesta, häämöttävästä tappiosta, osa pelkää Neuvostoliiton voittoa. Anna Tuomi pelkää tulevansa raskaaksi. Lassi Tuomi pelkää itseään, tai miten selviää rintamalla. 

Kerronnasta ja tekstistä
Sirpa Kähkösen kieli on kaunista ja hän vie välillä tarinan juonta eteenpäin, välillä kuvaa ympäristöä ja paneutuu Juhon ja Charlotan tekemisiin. Tässä kirjassa Kähkönen on mieltynyt sanaan paarustaa. Jopa leppäkerttu paarustaa. Moni pitää Kähkösen kielestä, josta seuraavaksi näyte: "Kiiltomadot sammuttivat valonsa, yön tuoksu haipui puutarhasta ja kasvimaa joi kiitollisena, ahneena. Sade rummutti, pellit hälisivät, vesitynnyri talon nurkalla polotti omaa kieltään. Sitten sen voima hapertui, pilvet alkoivat hajaantua, vielä kerran sade supisi katoilla, pyyhki maisemaa pehmeillä helmuksillaan ja oli poissa." s.257

Sirpa Kähkösen Hietakehto on hieno kirja.

Kirjan nimi Hietakehto -nimi tulee muuten Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen viimeisestä luvusta, kun Eeron vaimo Seunalan Anna laulaa lapselle.

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

    ....

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma».

Olen blogannut Kuopio-sarjan teoksista Jään ja tulen kevät, jossa eletään välirauhan aikaa sekä teoksesta Tankkien kesä, ja teoksesta Muistoruoho.
Tämän lisäksi olen blogannut Kähkosen teoksesta Vihan ja rakkauden liekit sekä  Graniittimies.

*****

Helmet lukuhaasteen kohta 7 rastittuu, kun tässä on myös ystävyyttä.

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

John Grisham: Lainlukijat

 


John Grisham: Lainlukijat, alkuteos The Rooster Bar 2017, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, WSOY 2018, sivumäärä 344.

Lainlukijat on John Grishamin  31:s suomennettu teos. Hänen ensimmäinen suomennos oli Firma, missä romaanin päähenkilö Mitchell McDeere on valmistumassa Harvardissa vuosikurssinsa parhaimmiston joukossa, ja hänelle sataa työtarjouksia, Mitch hyväksyy yhden hyvin äveriään, mutta firma on rikollisten omistama. Tässä Lainlukijat -romaanissa päähenkilöt ovat valmistumassa anti-Harvardista  Foggy Bottom opinahjosta, ja edessä sen jälkeen oikeusasianajajan tutkinnon tentti, jota on vaikea läpäistö Foggy Bottomin tiedoin.  

Kirjan päähenkilöt ovat Mark Frazier, Todd Lucero ja Zola Maali.  He ovat köyhistä oloista. Mark on yksinhuoltajaperheestä, veli on myynyt crackia ja joutuu vankilaan. Todd elättää itseään baarimikkona ja Zola on Senegalista tulleiden paperittomien siirtolaisten Yhdysvalloissa syntynyt tytär. Zolalla on kansalaisuus, muulla perheellä ei, ja vanhempia ja Bo-veljeä ollaan karkoittamassa takaisin Senegaliin. Perhe on ollut maassa 25 vuotta. Kolmikko on päässyt yllättäen lukemaan oikeustiedettä Foggy Bottomiin. Lukukausimaksut ja elinkustannukset kolmikko on hoitanut tyrkytetyllä opintolainalla. Valmistuminen häämöttää, mutta uranäkymät ovat huonot. Viimeinen kevät on alkamassa, kun kolmikko palaa joulun jälkeen opinahjoon. Kolmikon ystävä Gordon Tanner on aivan maaninen, hän väittää keksineensä suuren salaliiton, hänen mukaansa yksityiset oikeustieteelliset tiedekunnat haalivat huonoja opiskelijoita, joilta lypsävät lukukausimaksuja, jotka katetaan opintolainalla. Opiskelijoiden opintolaina kohoaa neljännesmiljoonaan dollariin, joka tulee maksuun valmistumisen jälkeen. Työpaikkoja ei ole. Gordon väittää, että liikemies Gordon Rackley omistaa useita oikeustieteellisiä tiedekuntia, omistaa opintolainaa tarjoavia pankkeja, perintätoimistoja, ja käyttää määräysvaltaa eräissä lakitoimistoissa, joita käyttää markkinoinnissa. Tanner on hyvin maaninen ja tuskainen ja hukuttautuu Potomac-jokeen. Kolmikko päättää lopettaa opinnot, ja toimia laittomina lakimiehinä, ja haalivat asiakkaikseen rattijuopumukseen ja ylinopeuksiin syyllistyneitä. Toiminta paisuu ja rönsyää, ja tulee huomatuksi. Kolmikko on vaihtanut nimensä, mutta jälkiä on vaikea peittää. Kun tilanne käy yhä tukalammaksi heitä etsivät tiedekunnan opettajat, Washingtonin lakimiesyhdistys, poliisi, ja eräät asiakkaat. Kolmikko on päättänyt selvitä, ja  selvittää myös Rackleyn mahdollisen toiminnan, ...

Kirjan lopun huomautuksessa viitataan, että kirjan idea on saatu syyskuun 2014 The Atlanticin jutusta Huijaus oikeustieteellisillä tiedekunnilla. (juttu oli 13.8.2021 täällä).  

Yhdysvalloissa opintolainat, tai niiden suuruus ja valmistuneiden kyky maksaa takaisin lainaa on ollut otsikoissa Suomessa. Tuossa artikkelissa väitetään, että voittoa tavoittelevat lakikoulut vääristävät markkinoita. Opiskelijat eivät saa sellaista työtä, että he voisivat maksaa opintolainojaan, jotka jäävät ilmeisesti veronmaksajien maksamaksi (Liittovaltion takaus). Osa yksityistä lakikouluista on pääomasijoittajien omistamia....

Grishamin kirjassa lainaneuvojat pommittavat kirjeillä kolmikkoa, jotka vastailevat, ja se on ehkä takakannessa mainittu "hyväntuulinen ja ilkikurinen", sen sijaan trilleri tulee siitä pääseekö kolmikko kiipelistä, ja jos pääsee, niin miten.

Ostin ja luin kirjan oikeastaan tuon koulutuksen ylitarjonnan vuoksi. Minusta Suomessa otetaan yliopistoihin liikaa opiskelijoita, ettei kaikille löydy koulutusta vastaavaa  työtä työmarkkinoilta.

John Grishamin Lainlukijat on hieman erilainen kirja hänen tuotannossaan, mutta viihdyttävä ja jännittävä. 

*****

John Grisham (s. 1955) on yksi kiertävän rakennusmiehen lapsista. Hän valmistui lakimieheksi ja paiski 80 tuntisia työviikkoja. Heräsi aikaisin, teki töitä ja alkoi kirjoitella kirjoja. Firma oli hänen läpimurtoteoksensa. Nyttemmin Grisham "vain" kirjoittaa. Luulen, että ihmiset pitävät häntä viihdekirjalijana, mutta hänen kirjansa ovat sujuvasti kirjoitettuja, ja paljastavat jotakin raadollista, mutta totta maailmasta, olen blogannut aiemmin hänen teoksistaan Vetoomus ja Lakimiehet

Helmet lukuhaasteen kohta 35 rastittuu, kun tässä on oikeudenkäynti.

torstai 6. tammikuuta 2022

Abdulrazak Gurnah: After Lives

 


Abdulrazak Gurnah: After Lives, alkuteos The Last Gift 2011, (= Loppuelämät), Bloomsbury Publising 2021, sivumäärä 285. 

Vuoden 2021 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittanut Abdulrazak Gurnah aloittaa romaaninsa konkreettisesti: "Khalifa oli 26-vuotias, kun hän tapasi kauppias Amur Biasharan", 31-vuotiaana 1907 hän avioitui Amurin sisarentyttären  20-vuotiaan Asha Fuadin kanssa. Tarina sijoittuu Afrikan itäosiin, joita saksalaiset hallitsivat 1800-luvun lopulta ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti. Siirtomaa-aika alkoi 1880-luvulla, saksalaiset kukistivat kapinat, ja rakensivat teitä, lisäksi siirtomaiden kuppaus alkoi. Puuvillan pakkotuotannosta alkoi alueella Maji maji kapina 1900-luvun alussa, sekin kukistettiin hyvin verisesti. Saksan Itä-Afrikka käsitti nykyisen Tansanian, Burundin ja Ruandan, muttei Zanzibaria. Tarina alkaa 1900-luvun alusta ja jatkuu yli molempien maailmansotien. Ensimmäistä maailmansotaa käytiin myös Afrikassa, ja paikalliset toimivat emämaiden siirtomaajoukoissa. Päähenkilöitä on useampia, ja tapahtumat sijoittuvat nykyiseen Tansaniaan, Sansibarille, sekä osittain myös Saksaan.

Loppuelämät romaanissa on useita päähenkilöitä: kauppias Khalifa, hänen vaimonsa Asha, orvot Ilyas ja hänen sisarensa Afiya sekä Hamza. Abdulrazak Gurnahin kerronta on päähenkilöidensä tasolla ja siksi hyvin inhimillistä, lasten kasvatusprosessia myös uskonnollista käydään läpi. Gurnah kuvaa tuolloista miljöötä tarkkaan, toimintaa, ammatteja, ruokaa, merta ja maisemia tuodaan esille hyvin. Kerronnasta voi aavistella, miten afrikkalainen näkee siirtomaallistetun kotimaan ja miten eurooppalaisten vallanhimo heijastuu siirtomaiden kantaväestöön. Eurooppalaisista huolimatta elämä jatkuu ja menee eteenpäin, jolloin saksalaisten toiminta jää taka-alalle. Tämä on minusta optimistinen kirja, vaikka pohjavire on ajoittain surullinen. Kaikkiin kysymyksiin Gurnah ei anna vastausta, eikä niihin elämässäkään saa aina selvyyttä.

Abdulrazak Gurnahin romaani Loppuelämät ei tarjoa länsimaalaisia koukuttavia juonenkäänteitä, huikeita loppuja, jossa sankariparit saavat toisensa, jossa kaikki olisivat kuuluisia ja rikkaita, sen sijaan se kertoo ihmisten selviämisestä ihan tavallisessa elämässä. Tarinoita on kasvusta, ja myös siitä, että jokaisella on menneisyydessään asioita, jotka ovat traumaattisia ja niitä hävetään ja niistä vaietaan.

Tämän bloggauksen pidempi oppimäärä alkaa tästä ja avaa enemmän romaania. Khalifa avioitui Maji maji kapinan loppumisen aikoina, jolloin saksalaiset siirtomaaisännät teloittivat Al Bushirin julkisesti. Khalifa tutustuu myös orpoon Ilyakseen, jonka askari-sotilas oli kaapannit nuorena. Ilyas on otettu myöhemmin asumaan kasvattivanhemmille, ja hän on käynyt saksalaisen koulun. Ilyas hakee pikkusiskonsa Afiyan maalta. Ensimmäinen maailmansota lähenee, ja Ilyas liittyy vapaaehtoisena saksalaisten Schutztruppeihin. Ilyaksen orpo sisko Afiya saa lopulta asua Khalifan luona, joka vaimoineen vastaa hänen kasvatuksestaan. Ilyaksen motiiveja liittyä siirtomaaisäntien joukkoihin ei avata, mutta hän lähtee silmät palaen askari-joukkoihin ja kiihkoilee siitä, kuinka hyviä siirtomaaisäntiä saksalaiset ovat. Ajatuksille hän ei saa yhteisöstä vastakaikua. Sota lähenee ja alkaa, mutta Ilyas tuntuu hävinneen, eikä häneltä tule mitään viestejä. Saksalaisten siirtomaajoukoissa on myös Hamza. Hamza on myös orpo, hänestä tehdään upseerien palvelija, ja hänen osansa on traaginen, hän joutuu lääkintäupseerin hyväksikäyttämäksi. 

Sodn lopputulos: saksalaiset häviävät. Hamza saapuu Sansibariin (paikkaa ei mainita nimeltä, mutta sinne mennään laivalla, matkaa kuvataan aika pitkään). Hamza on yksin ja vailla asuntoa, mutta pääsee varastoon töihin, hän tutustuu Khalifaan ja saa asunnoksen Khalifan vaatimattoman piharakennuksen. Afiyan kasvatus etenee, ja hän tulee ikään, jossa hänelle etsitään aviomiestä. Hamza on häneen ihastunut, molemmat ovat orpoja, ja kokeneet kovia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hamzan työmarkkina-arvoa nostaa se, että hän osaa lukea, ja lisäksi osaa hyvin saksaa.  

Hamza ja Afiya saavat toisensa, ja lapsen, joka saa  nimekseen Ilyas. Myöhemmin hän seuraa setänsä jälkiä Saksassa ....

Gurnahin Afterlives tarjoaa paljon tietoa Itä-Afrikan luonnosta, ja asukkaista, sekä siirtomaahistoriasta. Romaanin lukeminen lisää ymmärrystä siirtomaasysteemin aiheuttamista ongelmista. Saksalaiset mainitaan tehokkaiksi, ja he rakentavat teitä, klinikoita ja perustavat kouluja. Kaikki kuitenkin tapahtuu saksalaisten alaisuudessa, ja paikallset pakotetaan siirtomaaherrojen palvelijoiksi. Ilyas vanhempi joutuu vaikeuksiin Saksassa sen rotulakien vuoksi ...

*****
Abdulrazak Gurnah saapui Britanniaan Sansibarista vuonna 1968 pakolaisena vallan vaihduttua Zanzibarissa. Zanzibar oli itsenäistynyt brittivallasta 1963. Britit taas olivat "vapauttaneet" saaret arabien orjakaupalta, jonka jälkeen britit taas hallinnoivat saaria, monien vaiheiden jälkeen Sansibarin saaret kuuluvat nyt Tansanialle.

Gurnah pääsi elämään kiinni, pääsi töihin yliopistoihin sekä Englannissa että 1980-luvun alussa myös Nigeriassa. Hän on julkaissut kymmenen romaania. Gurnah työllistyi ja lopulta akateemiselle uralle ja kirjailijaksi. Gurnahin "ensimmäinen kieli" on swahili, mutta hän kirjoittaa englanniksi, mikä on nykyisinkin postkolonialistisessa kirjallisuudessa yleistä.

Helmet lukuhaasteen kohta 33 rastittuu, kun tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Robert van Gulik: Kiinalaiset naulamurhat

 

Robert van Gulik: Kiinalaiset naulamurhat, alkuteos The Chinese Nail  Murders 1961, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY SaPo n:o 160, vuonna 1974, sivumäärä 221.

Hollantilainen Robert van Gulik (1910 - 1967) kirjoitti yhteensä 20 dekkaria Tuomari Deestä, joka on historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti myös Tang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Tang-Dynastia oli jakanut maan piirikuntiin. Lainkäyttö perustui kahteen lakikirjaan eli rikoslakiin ja hallintolakiin. Robert van  Gulik toimi diplomaattina Kauko-Idässä, ja käänsi teoksen Tuomari Deen tapauksista. Myöhemmin hän kirjoitti Tuomari Deestä dekkareita, joissa siis tuomari Dee oli päähenkilönä. Olen aiemmin blogannut dekkarista Kummitusluostari

Tämä kirja kertoo Tuomari Deen uran alusta ja siitä, miten hän selvitti hyvin dramaattisesti neljä murhaa eli päättömän naisen murhan, nyrkkeilymestari Lanin myrkytysmurhan ja kaksi erillistä naulamurhaa Pei-Chewin maakunnassa. Pei Chew on valtakunnan pohjoisosassa, alue oli vallattu hiljattain tataareilta, ja siellä oli rauhatonta. 

Murhien tapahtuma-aikana on talvi ja kylmä, maassa on lunta. Ensimmäisessä murhatarinassa antiikkikauppias Pan Fengin vaimo löytyy päättömänä ilman vaatteita kotoa, Pan Feng on poistunut kotoa säkki kädesssään. Vaimon veljet löytävät ruumiin, ja tulevat kertomaan asiasta Tuomari Deelle, joka aloittaa tutkimukset.  Tutkimuksissa Dee pystyy todistamaan, että aviomies Pan Fang on syytön, mutta ei vielä tiedä, kuka on tekijä. Juttuun liittyy pelivelkoja, haureutta ja viekkautta. Juttu perustuu van Gulikin mukaan 1200-luvulla julkaistuun rikostapaukseen, josta on eri versiota. Kun tuomari yrittää ratkaista murhamysteeriä, tapahtuu uusia rikoksia. Nyrkkeilymestari Lan murhataan kylpylässä, hänen teehensä on laitettu myrkytetty jasmiininkukka. Tuomari aavistaa rikollisen, ja hänet otetaan kiinni, mutta todisteet puuttuvat. 

Robert van Gulikin dekkarit ovat yllätyksellisiä. Pienistä tapahtumista tulee isoja, kulisseissa on intohimoa, ahneutta ja vihaa, joka purkautuu murhina. Juttujen ratkaisut ovat yllättäviä, paljon kulutetaan myös sivupolkuja, on vääriä luuloja ja todisteita puuttuu. Tilanne menee jo niin hankalaksi, että Tuomari Deen koko ura on vaakalaudalla.  Tuomarilla on oma lähipiiri. Vaimoja on kolme, ja kahdella vanhimmalla vaimolla on lapsia, kaksi poikaa ja tyttö. Lisäksi Deellä on oma henkilöstö, joka etsii todisteita ja he tutkivat asioita. Liikkuessaan Dee käyttää kantotuolia. Tämä dekkari päättää tietyn ajanjakson Deen työuralla, tämän jälkeen Dee siirtyy pääkaupunkiin, jossa hän toimii korkeimman oikeuden puheenjohtajana.


Robert van Gulikin Kiinalaiset naulamurhati pitää lukijaa pinteessään loppuun asti, (siksi en paljasta tapahtumista enempää).


*****
Juhani K:n sivuilla on blogannut Naulamurhista TÄÄLLÄ.

Helmet lukuhaasteen kohta 42 rastittuu, kun tässä asutaan kommuunissa.