Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä, Otava 2016, sivumäärä 412.
Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on seitsemäs osa hänen Kuopio-sarjastaan. Tarina alkaa lauantaina 17.8.1968 Hertta Miettisen pienistä hautajaisista, jonne saapuu Helsingistä sotaorpo ja lääkäri Johan Kelon kasvattipoika arkkitehti Juho Tiihonen. Hautajaisissa ovat myös kätilö ja aviotonta lasta odottava Mari Martiskainen ja hänen äitinsä Helvi, Hilda Tuomi ja hänen saattajanaan Stella Mertanen.
Tapahtuma-aika on viikko alkaen lauantaista 17.8.1968 eli viisikymmentä vuotta sitten. Viikkoon osuu Tsekkoslovakian miehitys 21.8.1968. Tarina etenee ja kertojan vuoro vaihtuu jatkuvasti, kertojia on toistakymmentä. Juho Tiihonen on ehkä eniten äänessä, mutta vuoro vaihtuu useasti ja eräät elottomat esineet, ja pihapuutkin saavat suunvuoron. Kertojat tarkkailevat nykytilaa, ja ehkä pohtivat tulevaisuuttakin, mutta päähuomio on omissa ratkaisuissaan.
Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa, ja katselee myös miljöötä. Hänen kasvatti-isänsä lääkäri Johan Kelo pohtii paljon parisuhderatkaisuja. Tuomien perhe on keskiössä. Hilda ja hänen veljensä kommunisti Lassi Tuomi ja hänen aatetoveri Eino Tiikkainen. Lassi Tuomi ja Eino Tiikkainen ovat joutuneet istumaan vankeudessa Tammisaaressa aatteensa vuoksi 1930-luvulla, ja vankeus on jättänyt jälkensä. Lassin luona on hänen tyttärentyttärensä Hilla, joka on eloisa ja viisas lapsi, ja jonka kanssa Lassi viihtyy. Lassi on hyvä isoisä, mutta vankila-ajat ovat jättäneet jälkensä, mutta myös käynnit Neuvostoliitossa aiheuttaa välillisesti stressiä. Lassi vatsa reistalee, ehkä jo lopullisesti. Myös Johan Kelon vapina viittaa Parkinsonin tautiin. Liikemies Ensio Mertasella on terveysongelmia ja pohtii Ruotsiin muuttanutta tytärtään Ullaa. Eino on Stellan isä, ja hänen vaimonsa on Edith. Hilda Tuomi pohtii veljiensä kohtaloa itärajan takana. Lassi, joka on ollutkin itarajan takana, miettii vankeusaikaansa, ja muuta punatoimintaansa.
Viikon aikana Tsekkoslovakiassa tilanne kärjistyy ja "Varsovan liiton tankit ylittävät Tsekkoslovakian rajan". Kaikki luultavasti tietävät kenen tankkeja loppujen lopuksi ne olivat, tai kenen käskystä raja ylitettiin. Lassi on kirjan henkilöistä varmastikin ainoa, joka on uskollinen Neuvostoliitolle, ja on varmasti sitä mieltä, että Prahan keväässä ylitettiin raja, jonka takia rajan ylitti neuvostoarmeija. TV-uutisista vyöryy olohuoneisiin myös Biafran lasten hätä, joka järkyttää. Varsovan liiton ratkaisukin säikäyttää, ja joukolla pohditaan Ruotsiin muuttoa, ja kaksi sinne lähteekin.
Kirjan suurin anti on kuitenkin henkilöiden pohdiskelut. Mari Martiskainen pohtii lasta ja sen syntyä, ja häpeääkin. Mari, Juho, Stella tuntevat rakkautta, ja haluaisivat saada sitä. Stella on edelleen ihastunut Juhoon, joka taas on ihastunut Saaralottaan (Charlottaan), joka on lähtenyt Saksaan äitinsä kanssa. Mari taas tuntee vetoa Arvi Hujaseen, joka asuu Eskilstunassa ja on perheellinen, mutta on käynyt hieman aiemmin Kuopiossa. Lääkäri Johan Kelo taas pohtii Mizziä, Charlottan strippariäitiä.
Ihmisten välillä on myös kitkaa. Toimittaja Ilmari Lehtivaara, jolla oli sodan aikana natsisympatioita, kostaa nyt kynällä, vaikka Johan Kelo on hänet itsemurhayrityksen jälkeen saanut kuiville.
Hilla edustaa nuoruutta. Hänen asenteensa on avoin ja ihmettelevä. Hänen suhteensa Lassiin on myös kuvattu hyväksi. Suhteessa on paljon lämpöä ja herkkyyttä. Lassin tarinassa on paljon samaa kuin Kähkosen teoksessa Vihan ja rakkauden liekit. Olen blogannut Kuopio-sarjan teoksesta Jään ja tulen kevät, jossa eletään välirauhan aikaa sekä jatkosodan aikaisia kesäpäiviä tarkasteleva Hietakehto. Tannkien kesä jälkeen ilmestyi Muistoruoho.
Kirjasarjan lukeneille tässä on varmasti selityksiä, päätepisteitä ja nostalgiaa,. Stella kerää muistoja ääninauhoille. Kuopio ja koko Suomi on muuttumassa, vanhoja taloja jyrätään, uusia rakennetaan.
Tankkien kesästä ovat bloganneet myös Arja, ja Liisa.
Sirpa Kähkönen (s.1964) on kirjoittanut Tankkien kesästä hyvän päättöosan Kuopio-sarjaan, mutta voihan tarinaa vielä jatkaa Hilla on nuori, Mari on saamassa lasta. Menevätkö Stella ja Juho tahoillaan avioon?
*****
Sirpa Kähkösen paras teos on minusta Graniittimies.
Sirpa Kähkönen voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2023 teoksella 36 uurnaa, väärässä olemisen historia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti