Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fowles John. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fowles John. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

John Fowles: Neitoperho



John Fowles: Neitoperho, alkuteos The Collector 1963, suomentanut Seere Salminen, Gummerus 1993, sivumäärä  319.

John Fowlesin Neitoperho on trilleri, jossa katkera konttoristi Frederick Clegg sieppaa nuoren Miranda Greyn kellariinsa. Teoksessa on Cleggin houreista kerrontaa, ja Mirandan päiväkirjaa sieppauksesta. Neitoperho on voimakkaasti vaikuttava kuvaus hulluudesta, ja sen aiheuttamasta julmuudesta. Päähenkilöt ovat toistensa vastakohtia. Miranda on sivistynyt eteenpäinmenevä taideopiskelija, sosiaalinen, normaali nuori nainen. Frederick on sulkeutunut katkera punasteleva estoinen mies, joka kaappaa omien pakkomielteidensä vuoksi Mirandan. Molempien (Frederick ja Miranda)  kuvausten kautta hierarkkista tilannetta tarkastellaan. Piinaava kirja.

Juonesta, teemoista viitteistä ja henkilöistä
Tuossä yllä oli lyhyt oppimäärä, alla on pidempi, joka kannattaa lukea vasta kun on lukenut kirjan. Teos on jaettu Frederick Cleggin minämuotoiseen kerrontaa, jonka jälkeen on laitettu Mirandan vankeudessa kirjoittama päiväkirja.

Frederick Clegg on 25-vuotias kaupungin kanslisti. Cleggin isä on kuollut ja äiti on häipynyt. Hän asuu Annie-tätinsä ja raajarikkoisen serkkunsa Mabelin  luona. Lapsena Clegg on kerännyt perhosia. Perhosharrastus muuntuu ja Clegg tiirailee ihailemaansa Mirandaa ja fantasioi yhteisestä tulevaisuudesta. Clegg voittaa veikkaukselta 73 091 puntaa joka tuolloin oli omaisuus ja mies aikoo toteuttaa pakkomielteensä. Clegg ostaa talon maalta, jossa on holvattu kellari. Itse kaappaus tapahtuu nopeasti, valehtelemalla, ja kloroformilla. Clegg kertoo Mirandalle aluksi, että on vain apuri, mutta pian Miranda tajuaa, että hän on vain uusi perhonen Cleggin kokoelmissa. Hän tuntee Cleggin lehtijutun perusteella. Clegg, vaikka on käynyt koulunsa, armeijan ja ollut töissä, on vailla ystäviä, eikä pysty suhtautumaan ihmisiin oikein. Hän tuntee katkeruutta sekä yläluokkaa että sivistyneistöä kohtaan.

Miranda aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen 14.10 viikon vangitsemisen jälkeen. Vaikka Miranda on vanki, hän pystyy manipuloimaan Cleggiä ostamaan kirjoja, vaatteita, ja ruokaa. Miranda tajuaa pian, että Clegg ei päästä häntä vapaaksi, hän on uusi perhonen. Clegg sanoo, että "minä rakastan teitä, se on tehnyt minut hulluksi", mikä ei pidä paikkaansa, kuten harvat Cleggin jutut. Cleeg on ollut hullu jo aiemmin, eli rakastaminen ei ole tehnyt Cleggiä hulluksi. Clegg ei tiedä mitä rakkaus on. Miranda on henkisesti ja sosiaalisesti ylempänä. Vaikka Clegg on 25-vuotias, ja Miranda 20, on Miranda älykkäämpi, sosiaalisempi. Miranda suhtautuu Cleggiin alentuvasti, mutta yrittää myös sivistää tätä. Miranda ehdottaa, että Clegg lukisi J.D Salingerin Sieppari ruispellossa. Clegg saa luettua teoksen, ja Miranda selittää, että Clegg on kuin Holden Caulfield, sillä erotuksella, että Holden tajuaa, että kaikki ei ole kunnossa ja matkaa kotiin.

Mirandan päiväkirja on moniulotteinen ja käsittelee hänen ystäviään ja porautuu G.P:hen, vanhempaan mieheen, johon Miranda on rakastunut. Mies on taidemaalari George Paston, eronnut naistenmies, joka yrittää Mirandaa vuoteeseensa, mutta Miranda torjuu tämän. Miranda rakastaa miestä henkisesti, mutta ei halua (vielä?) fyysistä kontaktia. Miranda kuten Clegg halveksii hienostelijoita, mutta Miranda on Cleggiä sivistyneempi. Clegg saa aikaiseksi vain oikein motivoituna, ja Miranda on hänen motivaationsa. Miranda tekee useita pakoyrityksiä, ja pitkän pohdinnan jälkeen yrittää myös seksillä, mutta kuten arvattua Cleggissä ei ole miestä edes siihen.

Juonesta en avaa enempää.

Kirjallisia viitteitä on paljon. Miranda nimeää Frederikin Calibaniksi. Clegg haluaa itseään kutsuttavan Ferdinandiksi. Shakespearen Myrsky -näytelmässä lopulta Prospero on vankina saarella, minne hän on vallankaappauksen jälkeen pelastunut Miranda-tyttärensä kanssa. Saarella on Scyrax-noidan poika ilkeä Caliban, jota Prospero sivistää ja ottaa palvelijakseen, mutta  Caliban yrittää häväistä Mirandan:
Prospero:
Valheen henki,

Et tunne hyvyyttä, vaan piiskaa. Pidin
Sua, haaskaa, ihmistavoin; otin sinut
Majaani asumaan, siks kunnes koitit
Häväistä tyttäreni kunnian.

Caliban.
Ho, ho, ho! Paha, ettei tullut tehdyks.
Mua estit; muuten Calibaneill' oisin
Ma kansoittanut saaren
.

Näytelmässä Prospero pääsee saarelta, ja Ferdinand ja Miranda löytävät toisensa.  En tiedä fantasioiko Clegg tätä, ja tunteeko Myrskyn tematiikan, jonka Miranda tietää, mutta Clegg pohtii myös Romeota ja Juliaa.

Neitoperho etenee loppunsa ja sen jokainen saa lukea. Trillerinä hyvä kertomus keräilijästä, joka vangitsee perhosia, huuumaa ne kloroformilla, levittää siivet, ja neulaa sen kokoelmiinsa. (Valokuvani neitoperhonen oli villi ja vapaa).
*****
John Fowles (1926 - 2005) on kirjoittanut myös Eebenpuutorni  -kokoelman, josta olen blogannut. Ranskalaisen luutnantin nainen on hänen tunnetuin teoksensa mutta Wikipedia nostaa Fowlesin kuuluisammaksi teokseksi Aristos: käsityksiäni elämästä.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

John Fowles: Eebenpuutorni

Brittikirjailija John Fowlesin (1926 - 2005) Eebenpuutorni on Heimo Pihlajamaan suomentama teos, jossa 128 sivuisen nimikertomuksen lisäksi  neljä muuta kertomusta ja lisäksi on henkilökohtainen huomautus. Alkuperäinen teos  on vuodelta 1974 The Ebony Tower, Kariston suomenkielinen laitos vuodelta 1975, 342 sivua. Olen saanut kirjan jostain, mutta vaikka kansilehti on kulunut, olin ensimmäinen, joka luki kyseisen teoskappaleen. 26. John Fowlesin Neitoperho ja Ranskalaisen luutnantin nainen ovat tunnetuimpia teoksia, mutta Wikipedia nostaa Fowlesin kuuluisammaksi teokseksi Aristos: käsityksiäni elämästä.

Eebenpuutorni kertoo nuoren englantilaisen taidetoimittaja David Williamsin matkasta kuuluisan taiteilijan Henry Breasleyn luo Ranskaan, jossa hän on "maanpaossa". David, joka on itsekin lupaava taidemaalari tapaa Ranskassa rivon neron, joka käy omia pelejään. Vanhuksella on kaksi nuorta tyttöä maatilallaan. Hän alistaa näitä kultaisissa kulisseissa. Toista hän kutsuu Hiireksi ja toista Hurjaksi. Hurja jakaa vuoteen vanhan taiteilijan kanssa, Hiiri on muuten vaan hyödyllinen. Davidin tehtävänä on saada esipuhe Breasleyltä kirjaan, jota on tästä kirjoittamassa, ja David joutuu eriskummalliseen ihmissuhdepeliin.

Seksuaalisuus näyttäytyy kieroutuneesti: vanha mies, kaksi nuorta tyttöä. David tekee havaintoja "kuusikymmentälukulaisista tytöistä", esimerkiksi "Hiiren, jolla oli tummanvihreä jerseypaita (David oli huomannut, että kaikkia rintaliivejä ei ollutkaan poltettu) ss.66-67. Breasley pakottaa tytöt alastomina uimaan ja toteaa Davidille hyvinkin rivoja asioita. Hurjan ja Hiiren tarinaa avataan, ja heillä on nimetkin eli Anne ja Diana, entisiä taideopiskelijoita Leedsistä. Loppujen lopuksi teos kertoo kuitenkin Davidin piinasta, mihin talon tunnelma ja kieroutunut seksuaalisuus hänet ajaa. Ihmiset myös David joutuvat tekemään valintoja.

Eebenpuutorni-termiä avataan kertomuksen puolivälissä, se on Breasleyn vastine termille NorsunluutorniEebenpuutorni on jotakin hämärää taiteessa. Eebenpuusta tehdään shakkinappuloita, myös norsunluisia shakkinappuloita on valmistettu. Teoksen ymmärtämistä auttaisi kuvataiteeseen perehtyminen. Breasley on ollut Espanjassa sisällissodan aikana, mutta hän ei erityisemmin arvosta Picasson Quernicaa. Tyylisuuntia paljon mainitaan, en tiedä esimerkiksi, mikä taidesuunta on uusprimitivismi. Taide on joskus  amoraalista, miten se eroaa moraalittomasta?

Käännös on ollut ilmeisen hankalaa, sillä Suomessa ei luultavasti puhuta, miten alkukielellä on kirjoitettu puhuttavan. Tämä on hyvin brittiläinen teos. Useat rivot ilmaukset Heimo Pihlajamaa on kääntänyt hyvin, mutta ihmettelin ilmauksia "narsissismia" (vrt narsismia) sekä "quattrocentaherkkyys" (onko ensimmäinen termi 40?) sekä "ikään kuin sovittaakseen kuohittua tilanteessa, jotakin epäreilua", oriita kuohitaan ruuniksi, mutta en ymmärrä koko lausetta? Tämä on jopa vaikeaselkoisempaa kuin Waughin  Menneessä maailmassa mainitsemat " seksuaalisuuden ohuen lepakonpiipahduksen" ja "lanteiden luovutuskirjat".   Kuohitseminen on myöhemminkin käsittelyssä. David tuntee itsensä kuohituksi, ei ole uskaltanut katkaista kahleitaan porvarilliseen avioliittoon (ja olla Hiiren kanssa). Ruuna tai ori: minusta sillä ei ole merkitystä, jos pettää aviovaimoaan.

Toisaalta Pihlajaniemi saa karmivan mielleyhtymän Henryn tokaisusta Davidille "ota perhe mukaan tykkään pikku tytöistä", tämä kuvaa Henryn itseriittoista ilkeyttä. Davidin päätelmät Henrystä ovat kuitenkin päinvastaiset, mies on hänestä ujo perusbritti, joka on piiloutunut Ranskaan ja rivouksien panssarin taakse ...

***
Eliduc-kertomus on tekijän mukaan vanha kelttiläinen kertomus, joka lienee ennen tuhatlukua jo kirjoitettu. Kirjaajaksi mainitaan Marie De France, onko nimi keksitty? Tarina on kertomus Eliduc nimisestä ritarista, joka joutuu panettelujen vuoksi kuninkaan epäsuosioon Ranskassa. Hän jättää rakastamansa vaimon ja kartanon ja Kanaalin takana tarjoaa ritari palveluja kuninkaalle. Palvelujen laatu on kohdallaan, ja ihana neito ihastuu häneen. Eliduc joutuu kahden naisen loukkuun. Tarina on varsin tyypillinen tähän asti, mutta miten kaikki päättyy ja miksi, tekee siitä ison tarinan. Tätä tarinaa pidetään esikuvana esimerkiksi Tristanin ja Isolden tarinalle. Tarinaa ja sen loppuratkaisua en avaa, mutta tarinan loppu on onnellinen.
***
Koko-parka -kertomus kertoo kirjailijasta, joka joutuu murtovarkaan yllättämäksi, viimeistellessään hengentuotettaan painokuntoon ystäviensä asunnolla. Murtovarkaan ja kirjailijan välille muotoutuu dialogi. Tässä tarinassa on samoja elementtejä kuin avaustarinassa, sillä 1960-lukulaisuus oireilee vanhempien arvojen maahan polkemisena. Rikkaiden lakimiesten lapset hylkäävät juristiopintonsa, ja liittyvät maolaisiin kommuuneihin, tai vain ovat tekemättä "mitään" ja rahoittavat hummaamisensa murtovarkauksilla tuttaviensa asunnoissa. Tässä viidenkymmenen sivun novellissa olisi hyödyllistä tietää enemmän englantilaisesta kirjallisuudesta, mitä minä tiedän. Kirjalija on tehnyt neljä vuotta muistiinpanoja ja töitä Peacock-teosta varten, jonka nuori vastuuton retku sytyttää ja polttaa - kaiken: kirjan, lehdet, aikalaisarviot, viittauskortit, vanhoja dokumentteja ... Raivo alkaa kiehua, mutta analysoidessaan teon motiivia päähenkilö tunnustaa tehneensä yhden pahan virheen, hän ei ollut luvannut kirjoittaa murtovarkaasta, vaan oli perienglantilaiseen tyyliin lausunut ivallisen kieltäytymisen narsistille. Tämä murtovarasturhake harrasti vanhan yhteiskunnan hajotusta rikkomalla ja tuhoamalla myös kirjailijoiden teoksia, joita hän piti sisäänpäinlämpiävän yhteiskunnan edustajana. Raapimisen estämiseksi tätä kulkukissaa olisi pitänyt ruokkia kultalautasella ja silittää ja kehua. Ylistyssaagan kirjoitus olisi pelastanut neljän vuoden työn, näille "idealisteille" oma napa on aina lähinnä.
***
Katsoin Wikipediasta Peacock lienee Thomas Love Peacock englantilainen novellisti, runoilija, suurmies, mistä minä en tiennyt yhtään mitään, en edes nimeä.

***
Henkilökohtainen huomautus sisältää virkkeen, joka ei ehkä kuitenkaan päde Fowlesiin, mutta kyllä minuun (tietämättömyys Peacockista esimerkkinä) " lukemistani ohjasi pikemminkin tietämättömyys kuin älykkyys. Todellisista mieltymyksistäni en ollut paljonkaan hajulla ..."