Henry James: Naisen muotokuva

 

Henry James: Naisen muotokuva, alkuteos The Portrait of a Lady 1881, suomentaja J. A. Hollo, WSOY 1955, sivumäärä 612.

Henry Jamesin Naisen muotokuva on klassikkoromaani. Pähkinänkuoressa se kertoo neiti Isabel Archerin muutosta Eurooppaan, ja avioitumiskuvioista, jossa hän ajautuu (tai ajetaan) huonoon avioliittoon, kun hän itsepäisesti pitää kiinni ensin vapaudestaan ja myöhemmin vääristä valinnoistaan, joissa häntä on todellisuudessa rankasti manipuloitu. 

Romaani käsittelee  ja vertailee myös  yhdysvaltalaista ja eurooppalaista (yläluokan) elämäntapaa. 

Romaani on runsas ja siinä on paljon henkilöitä, joista on alempana lista ja tarkempi juonikuvaus. Romaani on laadukas ja kun pääsee sisälle myös helppolukuinen. Jos et halua tietää romaanin sisällöstä, lopeta lukeminen tähän.

Henkilökatras
Neiti Isabel Archer. Amerikkalainen Isabel Archer on nuorin kolmesta sisaruksesta, kirjan alkaessa hän on  23-vuotias, kaksi vanhempaa sisarusta  ovat naimisissa. Isabelin äidin sisko rouva Touchett hakee Isabeli Eurooppaan, kun Isabelin isä on kuollut ja Isabel on orpo. Isabelin isosisko Lillian on naimisissa pankkiiri Edmund Ludlowin kanssa ja asuu Amerikassa, kuten toinenkin sisar  Edith Keys, joka on onnellisissa naimisissa. Lillian on järkiavioliitossa, joka sekin toimii. Isabel saa myöhemmin sedältään 70 000 punnan perinnön, joka muutttaa hänen asemansa avioliittomarkkinoilla. Perintö ei olekaan onni vaan taakka.

Gilbert Osmond

Italiassa asuva keski-ikäinen amerikkalainen leskimies. Isabelin ystävät luonnehtivat Osmondia epämääräiseksi, jolla on epämääräinen maine ja epämääräiset tulot. Gibertillä on tytär Pansy, joka tottelee isäänsä. Osmond "valloittaa" Isabelin olemalla välinpitämätön ja manipuloimalla. Myös hänen naisystävänsä madame Merle manipuloi Isabelia.  Isabel lyö kaikki rahansa avioliittoon, Osmondin todellinen henkinen (ja fyysinenkin) kumppani on Merle. Pansy-tyttären mukaan isä on alakuloinen. Gilbert on taiteen keräilijä, ja pitää muita ihmisiä esineinä. Hänen rahansa ovat peräisin Isabelin perinnöstä, jonka turvin he asuvat Roomassa palatsissa, joka on todellisuudessa Isabelin vankila. Osmondilla ei ole ystäviä, talossa vierailevat hänen naisystävänsä madame Merle, sisko kreivitär Gemini ja Isabelin ystävät ja sukulaiset, joiden vierailua Osmond karsastaa ja josta murjottaa. Osmond pitää itseään "Euroopan ensimmäisenä gentlemanina".

Rouva Lydia Touchett asuu erillään aviomiehestään Danielista Firenzessä. Daniel Touchett on amerikkalainen pankkiiri Englannissa. Pariskunnalla on poika Ralph, joka on sivistynyt, mutta hänellä on keuhkosairaus, myös herra Touchett on raihnainen, jota nimitystä romaanissa käytetään 

Rouva Touchett on taipumaton, suora, itsenäinen ja rehellinen, hän on Isabelin äidin sisar eli täti. Lydia noutaa orpoutuneen Isabelin Amerikasta Englantiin herra Touchetin luo aikomuksena viedä hänet Firenzeen.

Daniel Touchett toimi pankkiirina Englannissa ja hänen omaisuutensa on suurehko. Daniel on sairas, ja kuolee ja poikansa Ralphin painostuksesta jättää vaimonsa sisarentyttärelle Isabelille 70 000 puntaa. Daniel omistaa Gardencourtin kiinteistön Thamesin varrella, johon Isabel saapuu Amerikasta. Touchettin omaisuus kattaa muitakin kiinteistöjä.

Ralph Touchett on sivistynyt ja älykäs, käynyt Oxfordin ja Harvardin, mutta hänellä on keuhkotauti, johon romaanin loppuosassa kuolee. Ralph on Isabelin serkku, jota kohtaan hänellä on lämpimiä tunteita, mutta ei suunnittele avioliittoa hänen kanssaan. Ralphin idea omasta perinnöstään luopumisessa on, että hän haluaa tarkkailla Isabelin elämää, koska itse ei voi elää. Ralph on kiltti ja älykäs, mutta ei halua hämmentää asioita liikaa.

Lordi Warburton on Touchett'ien naapuri, jolla on moderneja mielipiteitä. Lordi rakastuu Isabeliin, kun hän saapuu Eurooppaan. Isabel antaa lordin kosintaan rukkaset. Warbuttonin tunteet eivät sammu, ja hän pörräilee Isabelin liepeillä vielä Italiassakin. 

Caspar Goodwood on tehtailija, joka pyörittää sukunsa liiketoimia Bostonissa. Hän on kosinut Isabelia jo Amerikassa, saanut rukkaset, mutta rakastaa Isabelia, ja olisi hänen tukenaan. Hän monesti piipahtaa Euroopassa ja pelmahtaa Isabelin luo useita kertoja,

Henrietta Stackpole on Isabelin paras ystävätär Amerikasta. Stackpole on toimittaja ja nykymittapuun mukaan puhdas feministi, itsenäinen, älykäs ja suora.

Rouva Sabrina Merle on amerikkalainen nainen, joka  leikkii ranskalaista. Madame Merle on ihmissuhdepelien taitaja, hänen pokerinaamansa pettää Isabelin. Madame Merle manipuloi Isabelin menemään naimisiin Gilbertin kanssa. Merlellä on sekä yhteinen menneisyys Osmondin kanssa että nykyisyydessäkin siteitä ja suhteita (sutinoita).

Pansy Osmond on Gilbertin teini-ikäinen tytär, joka on ollut nunnien kasvatettavana. Hän palvoo narsistista isäänsä. Pansy tukeutuu yhä enemmän äitipuoleensa Isabeliin. (Pansy itsestään "minä olen vain pieni tyttö" s. 326).

Edward Rosier on Pariisissa asuva amerikkalainen taiteenkeräilijä, joka tuntee lapsuudestaan Isabel Archerin. Rosier rakastuu Pansy Osmondiin ja päinvastoin. Pansyn ja Edwardin onnen eteen tulevat sekä Gilbert Osmond että Madame Merle, jotka haluavat naittaa Pansyn lordi Warburtonille, jonka motiivi on päästä Isabelin lähelle.

Kreivitär Amy Gemini on Gilbert Osmondin sisar. Amy on myös amerikkalainen, aika epäsuosittu henkilö, jolla oli aviomiehenä pelivelkainen mätämunakreivi. Gemini informoi Isabeliä Osmondin ja Merlen suhteista. 

Herra Bantling on Henrietan ystävä ja myöhemmin sulhanen, lady Pensil on hänen sisarensa. Molyneux'n sisaret ovat lordin Warburtonin siskoja.

Juoni

Juoni on hyvin suoraviivainen ja kirjan anti on minusta enemmän henkilöiden ratkaisujen perusteluissa. Minusta 1800-luvun romaaneissa sinäänsä juoni on jännittävä, ja loppuratkaisulla on usein suurikin merkitys.

Rouva Touchett tuo 23-vuotiaan orvoksi tulleen Isabelin Englantiin Gardencourtin kartanoon, kartano on tehty Edward VI:n aikaan (1547 - 1553). Kartanon pihalla puhuvat ja juovat teetä: isä ja poika Touchett, Daniel-isä, joka on pankkiiri  ja hänen aikuinen poikansa Ralph sekä naapurissa asuva lordi Warburton. Isabel ja rouva Touchett saapuvat tähän idylliin. Lordi Warburton kiinnostuu Isabelista, ja on lääpällään tähän. Isabel ei lämpene kosintayrityksistä. Isabel on antanut jo rukkaset amerikkalaiselle yrittäjälle miljonäärille Caspar Goodmanille. Kirjan alussa viipyillään henkilö- ja miljöökuvailuissa.

Isabelin ystävä sanomalehtireportteri Henrietta Stackpool (teoksen "hyvis" yhdessä Ralph Touchettin kanssa), saapuu Englantiin. Myös Madame Merle (kirjan "pahis" yhdessä Gilbert Osmondin kanssa) esitellään.

Rouva Touchett vie Isabelin läpi Euroopan ja saapuu aikanaan Firenzeen, jossa Isabel tutustuu keski-ikäiseen yh-isään Gilbert Osmondiin, johon Isabel tuntee kiinnostusta. Osmond on keski-ikäinen epämääräinen leskimies, joka pääasiassa murjottaa. Madame Merle manipuloi Isabelia. Ralph ja rouva Touchett vastustavat lähentymistä, mutta aikanaan hääkellot kilisevät. Häissä on paikalla vain muutama henkilö. Gilbert Osmondilla on tytär Pansy, joka kirjan loppuvaiheissa on 19-vuotias. Pansy on kuuliainen isälleen. Alkuhuuman jälkeen Isabelin avioliitto on onneton ja Osmond on nuiva narsisti, joka välineellistää muita. 

Gilbertillä on sisar Amy, joka on solminut avioliiton lurjuksen kanssa, eli kreivi Gemini on pelivalkainen huijari. Amy eli kreivitär Gemini on huonoissa väleissä veljensä kanssa. Kreivitär Gemini paljastaa Pansyn salaisuuden, eli Pansy on Osmondin ja Madame Merlen lapsi. Osmond ja Merle haluaisivat naittaa 19-vuotiaan Pansyn lordi Warburtonille, joka pörrää Roomassa, koska on kiinnostunut Isabelistä. Pansy on rakastunut (vain muutaman vuoden vanhempaan) Edward Rosieriin, jota Osmond ei hyväksy. Lordi Warburton on 43-vuotias.

Kirjan loppuratkaisuja en kerro, mutta Ralphin kuoltua keuhkotautiinsa, on ratkaisujen aika. Isabellin aviolliset eväät on syöty ja hän palaa Englantiin. Ritarillinen Caspar Goodwood on kosimassa Isabelia, mikä on Isabelin valinta. Myöskin Pansyn kohtalo selviää....

Amerikkalaisuus

Romaanin tapahtumapaikka on Eurooppa, mutta päähenkilöt ovat oikeastaan kaikki amerikkalaistaustaisia. Daniel Touchett rantautui Englantiin ja toimi pankkiirina ja teki melkoisen omaisuuden. Hän on ahkera, suora ja oikeudenmukainen. Lydia Touchett on looginen, itsenäinen ja suora. Hän luulee, että Isabel ei astuisi ansaan. Tässä suhteessa Ralph Touchett on samanlainen kuin äitinsä, hän uskoo Isabelin kykyyn välttää väärä mies ja tehdä järkeviä valintoja. Isabel tekee nimenomaan koko ajan huonoja valintoja

Gilbert Osmond, hänen sisarensa Amy eli kreivitär Gemini ovat amerikkalaisia, joista ei tiedetä mitään, eivätkä he ole saavuttaneet mitään. Madame Merle on myös amerikkalainen, mutta haluaa piilottaa sen, ja hän näyttelee ranskalaista. Merle salaa mielellään asioita.

Edward Rosier on myös amerikkalainen, hän on taiteen kerääjä, kuten Edmondkin. Hän on valmis uhrauksiin. Rosier on minusta aika saamaton, mutta kiltti.

Amerikkalaisuuden kuvia ovat Caspar Goodwood ja Henrietta Stackpool. Caspar Goodwood on suora, aikaansaava, ahkera, vähäpuheinen ja menestyvä, hän on myös kärsivällinen ja tarjoaa Isabellille uuden mahdollisuuden. Henrietta on amerikkalaisen itsenäisen naisen symboli. Hän on kirjeenvaihtaja ja toimittaja, tienaa itse elantonsa, tekee mitä parhaaksi näkee. Hänkin varoittaa Isabelia Osmondista tai yrittää edesauttaa Caspar Goodwoodin mahdollisuuksia. Henrietta avioituu itsekin englantilaisen Bantlingin kanssa, joka on hieno ja ahkera mies. Ajatus, että itsenäinen nainen ei voi mennä naimisiin (ja hankkia esimerkiksi lapsia), on outo.

Naiseus
Arvioin tätä miehenä, mutta minusta tämä romaani ei piirrä kovinkaan hyvin naisen muotokuvaa (Henry James on mies), osa johtuu siitä, että kirjassa ei puhuta (aikakauden normien mukaan) lainkaan rakkauden fyysisestä puolesta eikä edes rakkauden/rakastumisen tunnepuolesta. Ehkä se kuitenkin kuvaa hyvin yläluokan ongelmia, ja vanhan ja uuden mantereeen eroja yläluokan osalla. Minusta henkilö- ja miljöökuvaus ovat tarkkaa ja tätä oli miellyttävä lukea ankeasta juonesta huolimatta. 

*****

Henry James (1843-1915) syntyi Amerikassa mutta perhe muutti paljon Amerikassa ja Euroopassa. Henry James tunsi tarvetta olla kirjailija, eikä opiskellut lakia Harvardissa (mihin pääsi alaa opiskelemaan). Hänen kirjallisista töistään tämä Naisen kuva on paras, myydyin ja arvostetuin.

Han Kang: Vegetaristi

 

Han Kang: Vegetaristi, alkuteoksen 채식주의자 (2007) englanninoksesta The Vegetarian 2016, suomentanut Sari Karhulahti, Gummerus, sivumäärä 215.

Vuoden 2024 kirjallisuuden nobelistin eteläkorealaisen Han Kangin (s. 1970) romaani Vegetaristi on vimmaisen vahva, voimakkaasti vaikuttava, mutta outo ja surullinen,

Romaanin keskiössä on lapseton kotirouva Yeong-hye, joka näkee unen, ja lopettaa lihansyönnin. Tämä tyrmistyttää karkean aviomiehen, naisen äidin ja isän. Romaani on jaettu kerronnaltaan kolmeen erilaiseen osaan, mutta aika menee tarinoissa eteenpäin ja lopussa ollaan "nykyhetkessä".

Ensimmäisen osan kertoja on Yeong-hyen aviomies. Hän tyrmistyy, kun vaimonsa lopettaa lihansyönnin, kotityöt, pukeutumisen ja lopulta joutuu psykiatriseen sairaalaan. Toisen osan kertoja on Yeong-hyen sisaren In-hyen aviomies, joka on videotaiteilija. Hänellä on pakkomielle vaimonsa sisareen tai paremminkin hänen mongoliläiskään alaselässä. Lankomies maalaa naisen iholle värikkäitä kukkia, ja tekee videotaidetta heidän pakonomaisista yhdynnöistään. Yeong-hye passitetaan psykiatriseen sairaalaan ja mies tutkintavankilaan. Kolmannessa osassa tarkastellaan tilannetta In-hyen kannalta, joka käy katsomassa sisartaan, joka luulee olevansa puu, ja on jo pitkään ollut syömättä. Osan nimi on liekehtiviä puita.

Ylläoleva tiivistys on minusta hieman erilainen kuin eräät kirjan arvioinnit, joissa keskitytään vain kasvissyöntiin ja sen autuuteen. Tässä kyse on paljon enemmästä. Yeong-hyen lapsuudesta kerrotaan hyvin traumaattisia sirpaleita. Yeong-hy elää ennen uniaan tavallista lihansyöjän perhearkea, ja on taitava kokki etenkin liharuokien suhteen. Eletään yhteiskunnassa, jossa on tiukat käyttäytymisnormit, ja miehen asema perheessä on hyvä. Kasvisyönnin myötä naisen persoonallisuus alkaa murtua, eivätkä siihen psykiatrinen hoito, lääkkeet ja pakkosyöttö näytä lainkaan auttavan. Kirja on jollain samalla tavalla ruma kuin vuoden 2004 nobelisti Elfriede Jelinekin kirja Pianonsoittaja, jossa käsitellään psyyken pimeitä puolia, pakonomaista käytöstä.

Vegetaristi sai vuoden 2016 Booker-palkinnon.

Tänne avaan kirjasta muutaman seikan. Yeog-hyen lapsuus on ollut liharuokien täyttämä. Isä ja äiti ovat olleet ankaria. Kirjassa mainitaan, että alle kymmenvuotisena Yeong-hye on joutunut koiran hyökkäyksen kohteeksi. Koira on sen vuoksi juoksutettu hengiltä ja sitten Yeong-hye on joutunut syömään koiran tai tapetun koiran lihaa. Videotaiteilijan ja kälyn toiminta on minusta vapaaehtoista, mutta kun vaimo lopettaa lihansyönnin, niin myös sänkyelämä loppuu. Aviomies ottaa Yeog-hyen väkisisin (=raiskaus avioliitossa). Vaimo lopettaa myös rintaliivien käytön, jota paheksutaan. Paidan verhoama nännikin on liikaa ja sittemmin nainen liihottelee ilman rihman kiertämää.

Sisar In-hye on pärjääjä, hän pitää perhettä pystyssä, ja työskentelee liikkeessään ja hoitaa pariskunnan lapsen. Minusta hänen videotaiteilija-aviomiehensä on myös täydellinen luuseri.

Olen aiemmin blogannut Han Kangin runoteoksesta Valkoinen kirja.

P. D. James: Kuoleman maku

 

P. D. James: Kuoleman maku alkuteos A Taste for Death 1986, suomentanut Kirsti Kattelus, Seven-pokkari Otava 2022, sivumäärä 494, Adam Dalgiesh #7.

P. D. Jamesin teos Kuoleman maku on korkeatasoinen dekkari.

Tarina alkaa kun neiti Emily Wharton (65 v)  ja neidin hyysäämä lapsi Darren Wilkes löytävät St Matthews'n kirkon Pikku sakastista kaksi ruumista. Toinen on koditon Harry Mack  ja toinen sir Paul Berowne, entinen parlamentin jäsen ja apulaisministeri. 

Rikoskomisario Adam Dalgliesh alkaa tutkia veritekoja yhdessä nuoren Kate Miskinin ja John Massinghamin kanssa. Asiaan liittyy paljon Berownien perheskandaaleja, keltaista lehdistöä ja henkilökohtaisia kaunoja.

Pidempi oppimäärä
Veriteko tapahtuu syyskuun 18. päivä Pyhän Matthewin kirkossa. Adam Dalgliesh on tuntenut sir Paulin ja tavannut hänet viimeksi pari viikkoa aiemmin syyskuun viides päivä. Dalglieshin ryhmään tulee nuori 27-vuotias Kate Miskin, jonka lapsuus oli hyvin ankea, kuten Darren Wilkesin, joka löysi ruumiit. 

Paul Berowne on joutunut keltaisen lehdistön hampaisiin. The Paternoster Reviewin aviisin omistaja Conrad Acroyd ei aio  luovuttaa, hänen aviisinsa on nostanut vanhoja perheskandaaleja esille (lähinnä outoja kuolemantapauksia). Lisäksi sir Paul on saanut uhkauskirjeitä.

Kirjassa annetaan ymmärtää, että ministerit ajetaan loppuun. Ministerin täytyy johtaa ministeriöitä, hoitaa  kansanedustajan tehtävät, lisäksi pitää tavata säännöllisesti äänestäjiä.

Berownella on äiti Lady Ursula, vaimo Barbara, ja tytär Sarah (24 v), joka on vasemmistolainen. Paulin vaimo  Barbara viihtyy gynekologinsa Stephen Lampartin kanssa vuoteessa. Perheessä on palkollisia, kuten Evelyn Matlock, ja ladyn veli Dominica Swayne.

Adam Dalglieshin ryhmä porautuu todisteiden kautta yhä syvemmälle rikoksen ytimeen, ja sitten paljastuu jotain hyvin sairasta.

*****
Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria ja tämä on niistä 7:s. P. D. James on halunnut juonen lisäksi kuvata ihmisiä, ihmissuhteita ja ajan ongelmiakin. 

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.