Juuse Tamminen: Varjagien aarre

  

Juuse Tamminen: Varjagien aarre, WSOY 1954,  Nuorten toivekirjasto NTK no: 49, sivumäärä 147. 

Juuse Tammisen nuortenkirja Varjagien aarre on jännittävä ja hyvä nuortenkirja, joka sai Topeliuspalkinnon 1955. Tarinan päähenkilöt ovat 16-vuotias Tero Haukkavuori ja hänen naapurinsa ja ystävänsä 15-vuotias Merja Isopää. He asuvat kylässä joen varrella. Teron vanhemmilla on vuohia ja lehmiä. Kaskiviljelystä saadaan ruista ja ohraa. Elantoa saadaan myös kalastamalla ja metsästyksellä. Kauppaa käydään varjagien ja novgorodilaisten kanssa, etenkin suolaa vaihdetaan nahkoihin. Rikalan kauppapaikasta puhutaan. Rikala on nykyistä Saloa Halikossa.

Eletään aikaa jolloin palvotaan Ukko-jumalaa. Päähenkilö Tero on hyvin tehokas, hän korjaa laidunaitoja, kalastaa ja metsästää, mutta etenkin hän keksii parempia tapoja tehdä asioita, kuten metsästää ja kalastaa. Hän on punonut kaksinieluisen katiskan, ja tehnyt itselleen jalkajousen, jolla hän saa kaadettua karhun, joka syö perheen uuhia. Tero kaataa tarinan aikana lisäksi kolme sutta, hirven ja ilveksen. Merja on yhtä reipas, ja hän on lähtee usein Teron matkakaveriksi. Eräällä matkalla  Tero tekee savesta padan, ja keittää siinä merivettä, ja saa hieman suolaa jäämään. Enemmän he saavat vaihtokaupoissa. Tero ja Merja näkevät kesällä uponneen veneen järven pohjalla. Talvella Tero keksii tavan päästä veneeseen käsiksi. Hän alkaa "kaivaa isoa kuoppaa  jäähän" ja saa jään kasvamaan alaspäin. Veneestä löytyy "varjagien aarre" aseita, koruja ja erilaisia rahoja, myös kultarahoja, joita voi käyttää isoissa markkinapaikoissa. Varjagit vaikuttivat pääosin ennen 1000-lukua, ja olivat sknadinaaveja ehkä viikinkejä, ja suuntasivat retkillään itään.

Kesällä Tero kehittää "snorkkelin", jolla pystyy piiloutumaan veden alle. Eräällä matkalla kyläläiset ottavat peuroja kiinni, ja kesyttävät peurat vetämään rekiä.

Elämä on turvatonta ja myös Haukkavuoren isäntä näkee muutoksen merkit. Kylä on kauppareittien varrella, ja Haukkavuori vaatii, että peltoa raivataan lisää, jotta kylää pystytään puolustamaan. Metsästys- tai kalastusretkillä olevat miehet eivät ehdi apuun hyökkäyksen tullen. Linnavuori on kyläläisten paikka tähyillä tulijoita, puolustautua ja suojautua vihollisia vastaan. Vaikeuksia onkin tulossa. Ensin itäläiset tulevat Isopään talolle ja heitä ruokitaan, he kaappavat Merjan "kalakeiton keittäjäksi". Tero lähtee vimmattuun takaa-ajoon. Merja pääsee pakenemaan ryöstäjiä, ja upottautuu veteen. Rosvot luulevat Merjan hukkuneen, mutta Merja käyttää Teron tavoin snorkkelia. Merjan saadaan kotiin, ja miehet saavat pitää henkensä. Lisää vaikeuksia ilmaantuu kun novgorodilaiset hyökkäävät. Kyläläiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan, mutta kukistavat tunkeutujat.

Loppu jää auki, mutta koska Tero antaa aarteesta ottamansa varjagi-soljen Merjalle, he varmaankin avioituvat.

Yllä kerrottu juonikyhäelmä ehkä tiivistää liikaa, sillä minusta teos on oikeasti hyvä, ja siinä on paljon suvantopaikkoja, missä kuvaillaan elämää ja askareita, paikoin kertomus on jännittävä, ja varmasti on ansainnut vuoden 1955 Topelius palkinnon.

*****

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

Juuse Tamminen: Rapolan kuninkaan vangit

                                 

Juuse Tamminen: Rapolan kuninkaan vangit Nuorten toivekirjasto no: 61,  WSOY 1955, sivumäärä 160.

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja tämä  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

Rapolan kuninkaan vangit - teoksen teemoja ovat kristinuskon tulo Suomeen ja ruotsalaisverotuksen alkaminen, lisäksi juoni on jännittävä. Tarina päätapahtumat pohjautuvat historiallisiin tapahtumiin eli ensimmäiseen ristiretkeen Suomeen 1050-luvulla sekä Lallin legendaan. 

Vuonna 1055 Koroisilla uhrataan Ukko-Jumalalle, kun Länsi-Götanmaan kuningas Eerik ja Uppsalan piispa Henrik lähestyvät laivoilla kohti Koroista 1500 keihäsmiehen kanssa. 

Koroinen, joka on nykyisessä Turussa ja näkyy isona punaisena pisarana kartassa, kukoisti tuolloin, mutta nyt siellä on lähinnä joitain kiviä muistuttamassa menneestä asutuksesta. 

Alue on 2022 laakeaa ja alavaa.

Takaisin teokseen: Koroinen ei antaudu ruotsalaisille, mutta suostuu maksamaan kymmenykset kirkolle. Ruotsalaisten matka jatkuu sisämaahan, ja piispa Henrik menee muonittamaan itseään Lallin taloon rouvan estelyistä huolimatta, josta Lalli kuullessaan kimmastuu ja surmaa piispan.

Lähetystyö ristin nimissä ja paavin luvalla jatkuu mutta Suomenniemeen kristinuskoa ja kristittyjä tulee myös idästä. Novgorodilaisella kauppiaalla Vasililla on mukanaan ikoni. Muuten ihmiset saavat uskoa mihin  haluavat, ja ainakin Ukko ylijumala on suosittu palvottava.

Pääosin teoksessa tarkastellaan Koroisten linnanherran poikaa Ilmaria, hänen ystäväänsä Päivöä sekä Ilmarin sisarta Terhiä. Ilmari ja Päivö seuraavat ristiretkeläisiä sisämaahan, jossa Rapolan kuningas on paha pakana. Isä Andreas käännyttää ihmisiä kristinuskoon, hänen apulaisena on Päivö, ja he joutuvat Rapolan kuninkaan vangeiksi. Vaikka Isä Andreas joutui Rapolan pakanakuninkaan hampaisiin, hän vastaa pahaan hyvällä. Tarinan lopussa Päivö ja Terhi saavat toisensa, ja Andreas suuntaa Nousiaisiin, jossa kaitsee seurakuntaansa. Lisäksi kristinusko saa hiljalleen jalansijaa ja kirkko kymmenykset.

Juuse Tammisen Rapolan kuninkaan vangit on nuorille suunnattu seikkailu, joka historiallisesta kehyksestä huolimatta jätti tämän bloggarin hieman viileäksi ja on huonoin Tammisen NTK-kirjoista. Bloggaan tuosta Varjagien aarteesta 14.8.2022, ja se oli Tammisen kirjakvartetista minusta paras ja palkittiin Topeliuspalkinnolla vuonna 1955.

Juuse Tamminen: Salamiin voittajat

 

Juuse Tamminen: Salamiin voittajat, WSOY 1952,  Nuorten toivekirjasto 13 1957, sivumäärä 235. Kansikuva Alf Danning.

Juuse Tammisen nuorten kirja Salamiin voittajat jatkaa persialaissotien historiaa teoksesta Ensimmäinen Marathon. Persialaissotia käytiin ennen ajanlaskun alkua Persian ja Kreikan kaupunkivaltioiden kesken vuosina 499 eaa - 448 eaa. Persialaisilla oli materiaali- ja miehistöylivoima, mutta Kreikkaan pääsy maateitse oli hankalaa, mutta merelläkin tapahtui haaksirikkoja. Lisäksi persialaisten piti erikseen varmistaa huoltoreitit,  sen he tekivät valtaamalla alueita ja sotasaaliina vaadittiin hevosia, ruokaa ja orjia. Persialaisten sotajoukot koostuivat monista kansallisuuksista (tämän kirjan mukaan).

Salamiin voittajat kertoo Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden ja Persian Xerxeen yhteenotosta.  Xerxes tai suomalaisittain Kserkses oli Persian kuningas vuosina 485 eaa - 465 eaa. ja Xerxes halusi kukistaa Kreikan ja tämä sotaretki oli kostona tappiosta Marathonissa 490 eaa.

Kirjan alussa kuvataan Themistokleen pyrkimyksiä varustaa ateenalaiset laivoilla, kolmisouduilla, koska hän aavistaa, että persialaiset ovat pian hyökkäämässä. Themistokles (525 eaa - 460 eaa) oli ateenalainen poliitikko, joka kannatti laivaston rakentamista, ja yhteistä puolustautumista. Hellas koostui kaupunkivaltioista, joten yhtenäiseen puolustukseen tarvittiin kaikkien kaupunkien suostumusta. Sparta ja Ateena kilpailevat johtajuudesta, muita kaupunkivaltioita olivat Korinthos, Aigina, Plataia, Megara. Ateenan valtio sai tuloja hopeakaivoksista, joiden tuottoja jaettiin kansalaisille. Themistokles ehdotti kansankokouksessa tulojen ohjaamista laivojen rakentamiseen. Themistokles saa ajettua tahtonsa läpi. Hän lisäksi tietää uusista hopeasuonista. Varustautumisella on kiire, sillä persialaiset Xerxeen johdolla suunnittelevat hyökkäystä. Persiassa on maanpaossa Spartan karkoitettu kuningas Demaratus, joka hautoo kostoa, mutta ilmoittaa ovelassa kirjeessä Spartaan, että Xerxes on hyökkäämässä. Taulun kaiverrus on peitetty vahalla. Spartan kuningatar Gorgo keksii ottaa vahat pois ja näkee viestin.

Themistokleella on kuitenkin ongelma organisoida puolustus tai saada muut itsenäiset kaupunkivaltiot mukaan ponnisteluihin. Kreikan kaupunkivaltiot oli itsenäisiä, ja yhteistyöstä pitää sopia erikseen kansankokouksissa. Themistokles saa sopimuksen aikaan, mutta joutuu antamaan maajoukkojen johdon spartalaisille, mutta haluaisi johtaa merijoukkoja. Kirjan yksi kantava teema on helleenien valtioiden eripuraisuus. Eripuraisuus on myös ateenalaisten poliitikkojen välillä. Laivaston rakentamista vastustanut Aristeides on karkoitettu Ateenasta. Marathonissa torjuntavoitto saavutettiin hopliittien eli maajoukkojen avulla, nyt ratkaisu tapahtuu merellä, ja siellä persialaisilla on ylivoima ja  Xerxes jyrää maalla, saavuttaa ensin voiton Thermopylain taistelussa, jossa Leonidas oli vähäisten joukkojen kanssa puolustuksessa, missä persialaiset yrittävät tulla salaisen solan läpi. Arvaan, että Juuse Tamminen on ammentanut tietoa Herodotoksen (484 eaa - 425 eaa) historian kirjoista, joista loppuosan (VII, VIII ja IX) kirjat tarkastelevat persialaisten sotaretkiä Kreikkaan. Suoraa lainausta Herodotoksen suomennetussa painoksesta on Delfoin oraakkelin ennustukset, joista tässä Leonidasta koskeva:

"Teilt', oi Spartan aukeatanterisen asujoilta, suuren, mainion kaupungin joko Perseun pojat kaatavat, tai jää kaihoamaan Lakedaimonin ääret kaattua valtijataan, jok' on Herakleen sukukantaa. Ei näet estää voi väki sonnin, ei jalopeuran vainoajaa, väki Zeun häll' on, eik' estyvä ennen lie, kuin raastanut jommankumman on kappalehiksi." (Lainattu teoksesta Herodotoksen historia-teos VII-IX, kääntänyt suomeksi Edvard Rein).

Spartan kuningas Leonidas I katsoo tämän tarkoittavan itseään, ja puolustaa Thermopylain solaa valiomiestensä kanssa, ja sitoo Xerxeen joukkoja, Leonidas miehineen kuolevat. Xerxeen joukot valtavat Ateenan, joka on evakuoitu lukuunottamatta Akropoliin temppeliä, jossa on  niukka mutta sitkeä puolustus. Xerxeen joukkio valtaa temppelin ja tappaa puolustajat. Themistokles on kutsunut Aristeidesin maanpaosta, ja hän saa osallistua taisteluihin. Xerxes on kärsimätön, hän haluaisi lopettaa sodan pian, joukkojen huolto vaatii viljaa, jota on vaikeampi hankkia Kreikasta, kuin Persiasta. 

Themistokles vie poliitiikkaansa läpi, ja laivasto on Salamiissa, jonne persialaiset hyökkäävät. Vimmaisessa meritaistelussa kreikkalaiset vievät voiton, ja persialaiset menettävät kolmasosan laivastostaan. He peräytyvät, kuten itse Xerxeskin. Persialaisten joukkoja jäi johtamaan Mardonios, joka ehdottaa rauhaa ja ehtona on  liitto. Kreikkalaiset eivät suostu, ja persialaiset lyödään 479 eaa Plataiain taistelussa. Salamiin taistelu käytiin 480 eaa.

Nikomakhe, Themistokleen tytär, menetti rakastettunsa Kleonin Ensimmäisessä Marathonissa ja lähtee rintamalle ja palatessaan tajuaa, että sodassa on uhrinsa, ja pystyy päästämään irti surustaan.

Juuse Tammisen nuorten romaani Salamiin voittajat on kelpo kuvaus persialaissodista, ja ihmiskunnan sotaisuuden jatkomosta. Miksi sotia käydään, vaikka ne luovat kurjuutta ja kuolemaa? 

*****

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

Juuse Tamminen: Ensimmäinen Marathon

 

Juuse Tamminen: Ensimmäinen Marathon, WSOY 1951,  Nuorten toivekirjasto 5,  sivumäärä 188. 

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61).  

Ensimmäinen Marathon kertoo Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden ja Persian kuningas Dareios I:n yhteenotosta, joka päättyi Marathonin taistelussa persialaisten tappioon vuonna 490 eaa.  Tarina alkaa, kun Traakkien ruhtinas Miltiades (550 eaa - 489 eaa) lähtee Jooniasta kolmisoudulla synnyinkaupunkiinsa Ateenaan, sillä persialaiset ovat vallanneet Traakian. Ateenassa on havahduttu persialaisten laajenemiseen. Kansankokouksessa arkontti Themistokles (525 eaa - 460 eaa) vaatii laivaston vahvistamista. Miltiades toivoo puolestaan, että jalkaväkeä koulutetaan ja heidät varustetaan.

Kansankokous päättää, että Spartaan lähetetäään valtuuskunta, joka tarjoaa liittoalaissopimusta. Sparta on Ateenan kilpailija. Spartassa pojat sotakoulutetaan, heikot lapset jätetään vuorille kuolemaan. Spartassa on myös orjia, kuten Ateenassakin. Spartalaiset ovat ylpeitä, mutta ottavat vastaan ateenalaiset ja lopulta suostuvat liittoon. Varustelu alkaa. Maajoukkoja harjoitetaan, ja varustetaan miekoin, keihäin ja haarniskoin. Persialaiset lähtevät matkaan. Dareioksen ylipäällikkö Datis saa apua kreikkalaiselta luopiolta Hippiakselta. Hippiaan mukaan ateenalaiset eivät menesty maataisteluissa. Persialaisia parveilee, ja Miltiades lähettää sanan Spartaan, mutta päättää hyökätä ylivoimaisia persialaisia vastaan, perusteena yllätyshyökkäys ja se, että heillä ei ole vielä hevosia. Myös persialaiset ovat päättäneet hyökätä. Taistelu Marathonissa on kiivas. Miltiades lyö persialaisten joukot kiilamaisilla miehityksillä sivustoista. Hopliittien keihään ovat hyviä lähitaistelussa, eikä persialaisten nuolet lävistä haarniskoita. Taistelu on raakaa "Täysin saarretun vihollismassan tuhoaminen tapahtui nopeasti. Hopliittikomppaniat kyntivät verisiä vakoja persialaisten laumoihin. Heidät jaoteltiin hajallisiin ryhmiin ja tuhottiin. Marathonin kylän ympärillä makasi taistelun päättyessä kuusituhatta neljäsataa suurkuninkaan soturia.". Ateenalaisten tappiot ovat 192. Taistelu oli tauonnut. ennen kuin spartalaiset joukot ehtivät paikalle.

Ensimmäinen marathon: Pheidippides (Feidippides) lähetettiin viemään sanaa Spartasta Ateenaan. Tämä tulkitaan nykyisin Spartathloniniksi (246 km). Taistelujen päätyttyä Kleon lähtee viemään tietoa voitosta Marathonista Ateenaan, ja hevosen vammauduttua juoksee matkan kylästä kylään lopulta Ateenaan, jossa kuolee rakastettunsa Nikomakhen käsivarsille.

Lainausta Herodotokselta Feidippideestä (Gutenbergissä on koko teksti):

105. Ja ensiksikin, vielä kaupungissa ollessaan, lähettivät sotapäälliköt Spartaan Feidippides kuuluttajan, erään atenalaisen miehen, joka muuten oli pikajuoksija ja hoiti tätä ammattia. Mainittu Feidippides kohtasi, kuten hän itse kertoi ja ilmoitti atenalaisille, Parthenion-vuoren seuduilla, Tegean yläpuolella, Panin. Pan oli muka huutanut Feidippidestä nimeltä ja käskenyt hänen kysyä atenalaisilta, minkä vuoksi nämä eivät ollenkaan välittäneet hänestä, vaikka hän oli heitä kohtaan suopea ja monasti jo oli ollut heille hyödyksi sekä vastakin aikoi olla. Atenalaiset uskoivat tämän todeksi, ja myöhemmin, kun heidän tilansa jo oli hyvällä kannalla, he pystyttivät linnan alapuolelle Panille pyhätön, ja tämän ilmoituksen johdosta he vuotuisilla uhreilla ja soihtujuhlalla suostuttelevat häntä.

106. Juuri tällä matkalla siis, jolloin mainittu Feidippides väitti Panin hänelle ilmestyneen, hän sotapäällikköjen lähettämänä saapui toisena päivänä Atenasta lähdettyään Spartaan. Ja perille saavuttuaan hän lausui hallitusmiehille: "Oi lakedaimonilaiset, atenalaiset pyytävät teitä auttamaan heitä eikä sallimaan Hellaan vanhimman kaupungin joutua barbarien orjuuteen. Sillä onhan jo Eretria orjuutettu, ja Hellas on joutunut yhtä huomattavaa kaupunkia köyhemmäksi." Näin hän ilmoitti heille sanottavansa, ja lakedaimonilaiset päättivät tulla atenalaisten avuksi; mutta heidän oli mahdoton heti paikalla tehdä se, koska eivät tahtoneet rikkoa lakia. Oli nimittäin kuluvan kuukauden yhdeksäs päivä, ja he selittivät, etteivät aikoneet maastaan marssia yhdeksäntenä päivänä, koska kuun kehä ei ollut täysi.

Juuse Tammisen nuorille suunnattu  Ensimmäinen Marathon on mukaansa tempaava historiallinen kertomus. Nuorten toivekirjaston kansista pidän, ja niin myös tästäkin. Tarina jatkuu teoksessa Salamiin voittajat