Flea: Happoa lapsille

 

Flea: Happoa lapsille, muistelmat,  alkuteos: Acid for the Children suomentanut Sirje Niitepöld ja Ari Väntänen, LIKE  2020, sivumäärä 400.

Flea on Red Hot Chili Peppersin basisti ja tämän kirjan myötä myös elämäkertakirjailija. Flea syntyi  tasan 60 vuotta sitten 16.10.1962  Australiassa. Australiassa siksi, että Flean isoäiti Muriel lähti 1920 laivalla Englannista Australiaan sydänsurujen vuoksi. Murielin tytär oli Flean äiti, joka meni naimisiin Mick Balzaryn kanssa. Flea pitää isästään, mutta kertoo pelännensä tätä. Mick-isä on ahkera ja kiltti, toisaalta viinaan menevä ja ilkeä. Isä tekee paljon töitä ja vihaa laiskottelua, eli täydellinen prototyyppi tuon ajan aikuisesta. Perhe muuttaa New Yorkiin, mutta avioliitto päättyy eroon, ja äiti ja lapset jäävät Amerikkaan, ja perheeseen ilmestyy isäpuoli jazzbasisti Walter Urban, jota Flea kuvaa boheemiksi sekopääksi. Flea käy koulua, ja alkaa hengata kaverien kanssa pöllien tavaraa, skeittaillen, tupakan lisäksi palaa muukin päihde sätkässä. Iso käänne tapahtuu Fairfixin High Schoolissa, jossa Flea tapaa ensin Anthony Kiediksen (s.1962), ja sitten Hillel Slovakin (1962 - 1988). Kiediksen kanssa Flea on muodostanut Red Hot Chili Peppersin tukirangan, mutta tuolloin Hillel Slovakilla oli bändi, jossa soitti kitaraa. Hillel Slovak kuoli huumeisiin 1988, ja hänen kohdallaan Flea kertoo tragedian jo Hillelin "esittelyssä". Hillel pyytää Fleaa basistiksi bändiinsä Anthymiin. Flea ei ole soittanut bassoa (vaan trumpettia), mutta Hillel näyttää miten bassoa "näppäillään". Flea kokee basson omakseen ja alkaa ahmia rock-levyjä ja ottaa soittimen haltuun.

Tämän jälkeen alkaa kirjan nimen mukainen "happoa lapsille" -osuus. Flea kertoo omasta, ja kaverien huumeiden käytöstä. Flea kirjoittaa, että on ollut päihteettä 26 vuotta.

Teoksen loppuosissa Flea lupaa jatkoa näille muistelmille. 

Tiivistän uudestaan musiikillisen jatkumon. Anthony, Flea, Hillel, sekä Jack Irons (s. 1962) perustivat bändin, josta sittemmin tuli Red Hot Chili Peppers.  Jack Irons soitti rumpuja, mutta erosi bändistä ilmeisesti Hillelin kuoleman vuoksi, tai sen aiheuttaman järkytyksen takia. Rumpuja soittaa nykyisin Chad Smith ja kitaristina on tällä hetkellä John Frusciante. Ennen sitä Flea valmistui yhdessä muiden kanssa Fairfixista, ja teki hanttihommia, ja iltaisin treenattiin, ja "happoiltiin", lopulta  Tony Flow and the Miraculously Majestic Masters of Mayhem, sai ensimmäisen keikkansa ja nimikin pian vaihdettiin Red Hot Chili Peppersiksi. 

Flean kirjoitustyyli vaikuttaa rehelliseltä, mutta kirjaa olisi voinut tiivistää. Näiden muistelmakirjojen anti on valokuvat, tässä on lapsuuskuvia, kuvia perheestä, kavereista, Anthonysta, Hillelista ja Fleasta ja myös isoäiti Murielista Australian keikalla 1993. 

Red Hot Chili Peppers on loistoyhtye, jolla on koskettavia kappaleita. Poikia yhdisti samanhenkisyys, ja he kaikki olivat rikkinäisistä perheistä. Anthony ja Flea jatkoivat vaikeuksista huolimatta. Bändi on edelleen kasassa. Frusciante on ollut bändissä 1988-1992, 1998 - 2006, ja nyt 2019:sta alkaen. Red Hot Chili Peppersin taipaleesta (tai siitä kertovasta kirjasta) olen blogannut täällä. 

Flea täyttää tänään 60 vuotta. Bändin olen nähnyt kahdesti livenä, ja omistan yhtyeen CD-levyt.

•••

Kirjoja, joita Flea sanoo lukeneensa: J. R. R. Tolkienin Hobitti, Ihmemaa Oz ja Kurt Vonnegutin tuotanto, mm. Teurastamo 5.

Red Hot Chili Peppers, omin sanoin ja kuvin

 

Red Hot Chili Peppers Omin sanoin ja kuvin, alkuteos The Red Hot Chili Peppers An Oral /Visual History, suomentanut K. Männistö, Like 2011, sivumäärä 249.

Los Angelesilainen rock-bändi Red Hot Chili Peppers oli myynyt kirjan julkaisuhetkellä yli 70 miljoonaa levyä. Kirja alkaa Losista vuonna 1983, kun bändiä kasattiin koulukaverien kesken ja osin huumoripohjalla  Tuolloin ja bändissä olivat laulaja Anthony Kiedis, basisti Flea, rumpalina Jack Irons ja kitaristina Hillel Slovak. Nykyisin ja kirjan tekohetkellä kitaristina toimi John Frusciante ja rumpalina Chad Smith.

Bändistä on tehty kirjoja, lisäksi Kiediksen muistelmat Arpikudos on suomennettu. Tätä kirjaa on  kirjoittanut  Brendan Mullen (1949 - 2009), jolla oli punk-klubi 1980-luvulla Los Angelesissa, missä bändi 'debytoi'. Brendan menehtyi ennen kirjan julkaisua. Kirja koostuu tekstin lisäksi värikkäistä sivuista ja kuvista, Anthonyn, Flean, Chadin ja Fruscianten kommenteista. Kuvamateriaalia on paljon. Jutut ovat sirpaleita, mutta antavat hyvän kuvan bändin kehityksestä. Vaikka yhtyeenä Red Hot Chili Peppers on monelle ja ainakin minulle  tuttu, Losin rock-elämä ja bändin vaiheet olivat minulle uutta. Flea ja Anthony ovat tunteneet lapsesta saakka tutustuivat jo 12-vuotiaina. Flean vanhemmat olivat eronneet, ja isä oli lähtenyt Australiaan. Flean perheessä oli isäpuoli, joka oli jazzmuusikko. Parivaljakko Anthony ja Flea oli aika villi. Anthony halusi näyttelijäksi. Bändi perustettiin vuonna 1983 mutta nimi oli ensin Tony Flow and the Miraculously Majestic Masters of Mayhem, mutta vaihdettiin Red Hot Chili Peppersiksi. Alku oli pientä, pieniä klubeja, lämppäröintejä ja vähän myyviä levyjä. Yhtyeen musiikki on aina ollut omintakeista, alkuun jopa punkhenkistä funkkia, ja räppiä.  Anthony ja Flea ovat bändin sydän ja sielu. Päihteet varjostivat Anthonyn nuoruutta, ja bändiaikojakin. Hän oli katkoilla bändin alkuaikoina ja Anthony potkittiin pois huumeilujen vuoksi, mutta muutti äitinsä tyköön ja meni vieroitukseen ja palasi. Päihteistä ei aivan näin helposti päästy, ei Anthonyn osalla, eikä bändissäkään. Alkuperäiskitaristi Hillel Slovak kuoli 1988 huumeiden yliannokseen. RHCP:ssä kitaristi ja rumpali  ovat vaihtuneet useasti DH potkittiin pois päihteiden vuoksi. Rumpaleista Cliff Martinez soitti 1983 - 1986, ja hän on nyt elokuvasäveltäjä. Rumpali Chad Smithillä oli  koesoitto bändiin, hän kuunteli matkalla RHCP:n EP:tä Abbey Road. Soittotaidot vakuuttivat, mutta häntä pyydettiin leikkaamaan heviletti pois. RHCP ei ollut kovin tuttu Chadille eikä Chad RHCP:lle, mutta Chad Smith on ehdoton huippurumpali. Chad Smith on ollut rummuissa vuodesta 1988 saakka.  Yhtyeen nykyinen ja tunnetuin kitaristi on John Frusciante, joka liittyi nuorena 18-vuotiaana bändiin 1988, mutta paineiden vuoksi lähti pois kesken Japanin kiertueen 1992, mutta palasi  vuonna 1998, ja lähti vuonna 2006, ja palasi 2019. Frusciante on ollut tekemässä bändin ensimmäistä kultalevyä Mother's Milkiä, kansainvälinen läpimurtolevy Blood Sugar Sex Magikiä, ikonisia hittejä sisältävää Californicationia, By The Way'tä ja Stadium Arcaniumia.

Bändi on ollut koko uransa omintakeinen, sillä on nykyisin hyvin tunnistettava saundi, ja keikat ovat hyviä, ja sisältävät myös jammailuosioita. Bändin logo on syntynyt aivan ex tempore. Bändin taru olisi voinut loppua alkuunsa, huumeilujen vuoksi. Bändi ei murtautunut heti eturiviin, vaan sai kehittyä "rauhassa" ja Amerikkaa kierrettiin ristiin rastiin, RHCP lämppäröi isompia bändejä. Kirjassa on puhetta Rollareiden lämppärinä olosta.  Bändi esiintyi myös Tiibetan Freedom concertissa 1998 San Franciscossa, siellä musisoivat mm. Beastie Boys, Foo Fighters ja Björk. Myöhemmin bändi on esiintynyt 2014 Super Bowlissa.

Värikäs bändi ja seuraavaksi diskografiani, eli mitä äänitteitä itse omistan

Yllä yhtyeen ensimmäisen albumin The Red Hot Chili Peppers kansi vuodelta 1984. Kansi kuvaa bändin alkuaikoja ja kirjaa.

Toinen levy julkaistiin vuonna 1985, ja nimeltään Freaky Styley. 

Kolmas levy julkaistiin 1987, ja nimeltään The Uplift Mofo Party Plan. Se nousi listoille, ja kiertueen jälkeen Hillel kuoli. 

Mother’s Milk julkaistiin vuonna 1989, ja oli yhtyeen läpimurto, ja ensimmäinen kultalevy.

Blood Sugar Sex Magik  (1991) oli kansainvälinen läpimurto. Tunnetuimmat biisit Give it Away, ja Under the Bridge. Levy nousi listoille, ja tuon levyn kiertueella Frusciante erosi yhtyeestä.

One Hot Minute, julkaistiin vuonna 1995.

Californication julkaistiin vuonna 1999 ja on minusta yhtyeen hittipitoisin ja koskettavin levy, helminä ovat Scar Tissue, Otherside, ja Californication. Frusciante oli palannut yhtyeeseen.

By the Way  (2002) on levy, josta pidän eniten kokonaisuutena, nimikappale By the way avaa levyn..

Stadium Arcadium  (2006) on laatulevy ja Dani Californication avaa levyn, toisena raitana on Snow (Hey OH)

I’m with You (2011) on julkaistu kirjan julkaisun jälkeen.  Kitaristi Josh Klinghofferista oli tullut RHCP:n kitaristi. Levyllä on aika pehmeät soundit ja koskettimia. Kokonaisuudesta pidän.

The Getaway  (2016) sisältää hitin Dark Necessities. The Getaway on viimeisin julkaistu levy.

Kokoelmat

1992 - What Hits!? sisältää 16 alktaipaleen biisiä tunnetuin  Under the Bridge. 

Out in L.A. sisältää covereita ja harvinaisuuksia. Julkaistu 1994. Ensimmäinen biisi on Higher Ground, Stevie Wonderin biisi, coverien lisäksi on demoja.

Greatest Hits: 1989–2003, julkaistiin vuonna 2003, ja sisältää yhtyeen suurimmat hitit , mutta myös ennen julkaisemattomia biisejä. Avausraita on Under The Bridge, sitten Give It Away, Californication, Scar Tissue, ... yhteensä 16 kappaletta.

                                            

Omistan myös EP:n The Abbey Road, josta kuva ylhäällä.

Live

RHCP oli Provinssirockissa 1999, itse olen nähnyt bändin vain kahdesti Hartwall-Areenalla 12.9.2016, sekä  Kaisafestissä 29.7.2017. 

Tässä Anthony ja Flea

Chad Smith

Yhtye tyyli on muuttunut ja pidän koko tuotannosta, mutta minunkin lembibiisejä ovat Snow (Hey OH), Scar Tissue ja Otherside mutta monet muut. Yhtye myös välijammailee keikoilla.

Tässä linkki Flean elämänkertaan Happoa lapsille.