Dashiell Hammett: Kylmät jäähyväiset

 

Dashiell Hammett: Kylmät jäähyväiset. alkuteos The Big Knockover, suomentaja Jorma-Veikko Sappinen,  Conranic 2010,  sivumäärä 246.

Teoksessa johdanto ja viisi erillistä juttua.

Amerikkalainen Dashiell Hammett (1894 -1961) julkaisi 1930 dekkarin Maltan Haukka jossa hän loi kovaksi keitetyn yksityisetsivän hahmon, Sam Spaden, joka toimeksiantonsa puitteissa joutuu vaaralliseen peliin, mutta josta selviytyy voittajana. Dashiell Hammett kirjoitti urallaan vain viisi pitkää "tarinaa" ja vain yhden pitkän Sam Spadesta, mutta lisäksi neljä lyhyttä, muita lyhytjuttuja hän kirjoitti runsaasti. Lisäksi Hammett kirjoitti myös loistavan dekkarin Lasiavaimen (1931), jossa Sam Spadea ei ole.

Tämän kirjan pitkässä esipuheessa Hammetin elämänkumppani Lillian Hellman (1905-1984) kertoo Hammetista, hän tunsi Hammetin 30 vuoden ajan, välillä asuen yhdessä välillä erikseen. 

Dashiell Hammett osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, jossa sairastui tuberkuloosiin, joka johti osaltaan eroon vaimosta ja kahdesta tyttärestä (muitakin syitä varmasti oli). Hellmanin mukaan Maltan haukan palkkiot ja elokuvatienestit menivät nopeasti, mutta se ei Hammetia haitannut. Hammett oli palveluksessa myös toisessa maailmansodassa, josta tuli lisää terveysmurheita eli keuhkolaajentuma. Hammet kuoli alkuvuonna 1961. Hammett oli puoli vuotta vankilassakin. Hän oli The Civil Rights Congress järjestön "tarkastaja". Hänelle langetettiin vankilatuomio, kun Hammett ei suostunut paljastamaan lahjoittajien nimiä. Järjestö auttoi mustia ja työläisiä. Viranomaiset luokittelivat järjestön kommunistiseksi ja halusivat lopettaa sen, joka tapahtuikin 1956, järjestö toimi vuosikymmenen.

Dashiell Hammett toimi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pinkertonilla etsivänä. Tässä teoksessa on viisi lyhyt juttua, jossa päähenkilö toimii Continentalin etsivänä. Jutut on julkaistu Black Mask -lehdessä (1920-1951). Lehteä luonnehditaan "pulp magazineksi", 1920-luvulla samaan lehteen kirjoittivat myös Raymond Chandler ja Erle Stanley Gardner. 

Jutut

Gouffignalin ryöväys (julkaistu 1925 Black Mask lehdessä. Pääosassa on nimettömäksi jäävä Continentalin etsivä. Hän vartioi ökyhäiden häälahjoja. Häät pidetään rikkaiden asuttamalla Gouffignalin saarella. Hääseremonioiden jälkeen yöllä saareen hyökätään. Continentalin etsivä  joutuu tapahtumien keskipisteeseen, mutta selvittää rikoksen. 

Kärpäspaperi (julkaistu 1929 Black Mask lehdessä). Continentalin etsivä saa toimeksiannon viedä rahaa majuri Humbletonin täysikäiseselle tyttärelle Sue'lle. Tytär on sähköttänyt isälle akuutista rahantarpeesta. Kun etsivä vie rahat, paljastuu huijaus mutta myöskin Suen kuolema. Etsivä selvittää vyyhdin ja konna saadaan kiinni. Sue kuoli arsenikkiin, jota on kärpäspaperissa, siitä jutun nimi.  

Gatewoodin tapaus (1923 Black Mask?)
Harvey Gatewoodilla on menestyvä puutavaraliike. Tytär Audrey on kidnapattu ja lunnasvaatimus esitetty. Continentalista saapuu yksityisetsivä etsimään kadonnutta tytärtä. "Kaappaus" paljastuu vapaaehtoiseksi ja motiivina on rahanlypsäminen itaralta isältä. Tytär uhkailee isää, että paljastaa puutavaran trokaukset sodan aikana. Ihmettelin kun suomalaisessa käännöksessä tytär kertoo nähneensä Twin Peaksin, joka paikka on minusta fiktiota.

Suuri pankkikeikka ja 106 000 dollaria verirahoja, on julkaistu Black Maskissa vuonna 1927, mutta ovat enemmän seriffijuttuja, eivät Continental-tarinoita.

****

Lyhytjuttuja Sam Spadesta on teoksessa Mies nimeltä Spade.

Dashiell Hammett: Mies nimeltä Spade

 

Yhdysvaltalaisen Dashiell Hammett (1894 -1961) loi kyynisen yksityisetsivän Samuel Spaden.  Sam Spade seikkailee vain yhdessä pitkässä dekkarissa Maltan haukassa (1931), jossa pieni haukka-patsas saa aikaan murhien aallon. Dekkarissa on kohtalokas katala nainen, vaarallinen pyssysankari, poliisikaksikko ja pari maanista keräilijää, joille patsas merkitsee enemmän kuin ihmishenki. Sam Spade saa toimeksiannon, jossa hänen dekkariparinsa Miles Archer murhataan. Poliisit epäilevät alkuun murhasta Spadea, koska Archerin leski Iva haluaa Spadelta lohdutusta. Kuitenkin Maltan haukka -patsaan  perässä laukkaa puolenkymmentä henkilöä, jotka ovat valmiita murhaamaan saadakseen esineen itselleen. Spade painuu yhä syvemmälle rikollisten välienselvittelyyn. Hän onnistuu saamaan patsaan haltuunsa, selvittämään murhat ja pysymään hengissä. Patsas sen sijaan on väärennös, eli etsintä sen osalta jatkuu. 

Maltan haukka on monella tavalla uraa uurtava dekkari. Se loi kovaksi keitetyn kyynisen mies-etsivän karikatyyrin. Sam Spade polttaa Bull Durham sätkiä, juo väkijuomia. Ulosanti on karskia ja poliisille ei kerrota asioita, vedotaan toimeksiantoon. Spade puhuu naisille kuin miehille puhutaan ja hän on liian kyyninen rakastumaan, mutta sänkyyn voi mennä. Spaden toimiston juoksevia asioita hoitaa nuori (nainen) Effie Perine. Tukalassa tilanteessa Spadea auttaa myös lakimies Sid Wise. Murharyhmän poliiseista Dundy epäilee aina Spadea, mutta Tom Polhaus suhtautuu Spadeen myönteisesti.

Raymond Chandlerin luoma Philip Marlowe jatkoi onnistuneesti lajityyppiä. Marlowen Syvä uni ja Hammetin Maltan haukka filmattiin, molempien pääosaa esitti Humphrey Bogart. Marlowe kirjoitti Syvän unen (1939) jälkeen vielä kuusi Philip Marlowe dekkaria, ja yksi ilmestyi postuumisti. Olen blogannut vain dekkarit  Pitkät jäähyväiset ja Pikku sisko. Hammett kirjoitti vain viisi dekkaria. Lasiavain on myös kehuttu dekkari.

Samuel Spade seikkaili Maltan haukan lisäksi vain kolmessa lyhyessä jutussa, josta alla hieman lisää ja ovat yläkuvan kirjassa suomennettuina.

Lyhyet jutut

Liian monet ovat eläneet (1932)
Samuel Spaden luo toimistoon saapuu Gene Colyer, joka haluaa selvittää, minne Eli Haven on kadonnut. Colyer on  rakastunut rouva Haveniin, ja haluaa saada selvyyden tämän aviomiehen kohtalosta. Colyerin mielestä Haven on mätämuna, koska tämä ryypiskelee ja katoaa usein. Kun Haven löydetään murhattuna, Colyer lopettaa toimeksiannon ja rouva Haven haluaa, että Spade selvittää murhaajan. Colyeriakin epäillään. Spade selvittää murhan, jonka motiivi on kiristys.

Colyerin mukaan Haven ei tehnyt mitään tai kirjoitteli runoja tai jotain vastaavaa. Jutun nimi on peräisin Havenin runosta. Minusta kertomus ei tuo mitään uutta Sam Spaden hahmoon.

Ihmisen voi hirttää vain kerran (1932). 
Spadella on toimeksianto.  Tarinan keskiössä on Australiassa rikkautensa kerännyt Timothy Binnett, jonka rikkauksia kärkkyy veljenpojat ja veljentyttäret. Kun Spade tulee taloon, alkaa murhatalkoot. Poliisista Polhaus ja Dundy singahtavat paikalle. Spade selvittää ilkityöt, mutta kahdesta murhasta voi hirttää vain kerran, josta jutun nimi. Tämäkään ei tuo Spaden henkilöön mitään uutta, mutta tarina on muuten varsin hyvä ja "näppärä".

Mies nimeltä Spade (1932).
Tämä on lyhyistä jutuista pisin. Spade saa puhelimitse Max Blissiltä toimeksiannon.  Kun Spade tulee Blissin asunnolle, siellä on murharyhmästä Tom Polhaus ja Dundy jo touhussa, Max Bliss on murhattu. Kyse on monista hämäyksistä, mitä murhaaja on tehnyt. Spade näkee kaiken läpi ja kertoo lopussa, miten murha on tehty ja miksi.

Tarinan lopussa Sami Spade vie Effie Perinen syömään ja sitten elokuviin tai muualle.

Sam Spade -juttuja on vielä yksi eli 2013 julkaistu A Knife Will Cut for Anybody, jota ei tässä teoksessa ei ole, eikä sitä ole suomennettukaan?

Joe Gores (1931 - 2011) kirjoitti 2010 Hammetin Sam Spadesta pastissiarinan Sam Spaden etsivätoimisto, mitä tapahtui ennen Maltan haukkaa.

Dashiell Hammett: Lasiavain

Dashiell Hammett: Lasiavain, The Glass Key 1931, suomentanut Kalevi Nyytäjä, sivumäärä 225.

Dashiell Hammettin Lasiavain on 1930-luvun kovaksikeitetty dekkari, jossa sikaria polttava Ned Beaumont ravaa alusta loppuun ratkaisten eteen tulevat ongelmat, joista konkreettisin on senaattori Henryn pojan kadulla kuolleena retkottava ruumis. Ned piipahtaa kysymään kyläpäällikkö Paul Madvigilta saako poliisit soittaa paikalle, ja sen jälkeen Ned Beaumont lähtee seuraamaan jälkiä. Ned Beaumont on itse peluri, ja ensimmäisellä etapilla ilmenee, että vainajalla oli pelivelkoja 1200 dollaria, ja velkoja Bernie Despain on häipynyt mukanaan myös 3250 dollaria Nedin voittorahoja.

Kaikki kytkeytyy toisiinsa. Senaattori Henry tarvitsee Paul Madvigiä uudelleen valintaansa. Paul, joka on 45-vuotias, on rakastunut senaattorin tyttäreen Janetiin, jonka senaattori on luvannut Paulille. Paulin tytär Opal on seurustellut vainajan siis senaattorin pojan Taylorin kanssa. Paul hommaa Nedille piirisyyttäjän virastosta paperin, jonka turvin hän seuraa Bernie Despainia New Yorkiin. Kaikki pikkukaupungin virat ovat vaaleissa auki, ja valta kiinnostaa ja vallattomuus kauhistuttaa. Valtaa hamutaan väkivallalla.

Ned Beaumont on tarinan sankari, joka joutuu ottamaan kolhuja, lyöntejä ja potkuja, mutta joka porskuttaa läpi seikkailun. Hän käy tasaamassa tilinsä Despainin kanssa, palaa takaisin, riitelee (lavastetusti?) Paul Madvigin kanssa, ottaa siipeensä rikollispomo Chad O'Roryltä, jonka Madvig aikoo ajaa kaupungista. Sikari tupruaa, whiskyä litkitään kieltolaista huolimatta, kuvio kuitenkin selkenee. Beaumont juo ruisviskiä, vaikka yleisempää on, että viski on tehty ohrasta tai maissista, vaikuttaako vallinnut kieltolaki asiaan, en tiedä en ole viskiasiantuntija.

Tässä selviää "kuka sen teki", mutta itse kuvaus on tärkeämpää. Ned Beaumont ottaa pataan paljon ennen kuin hän voi kertoa kuka olikaan syyllinen. Häntä hakataan mukiloidaan ja mankeloidaan, hoidetaan sairaalassa, yksi kaveri tappaa itsensä, ja eräs avaa ranteensa. Voittaja pokkaa naisen ja poistuu kaupungista.

Lasiavain on varsin mukiinmenevä kyyninen dekkari, joka ei sorru kuitenkaan mässäilyyn. Karikatyyriset henkilöt räpistelevät allikossaan, josta likaojat vievät löyhkäävää saastaa eteenpäin. Lasiavain liittyy löyhästi juoneen, tulee eräästä unesta.

Hammett kuvailee henkilöiden reaktioita Ned Beaumontin ilmoitukseen, että Opal epäilee isänsä ampuneen senaattorin pojan (sanoen samalla, että luulo on väärä):
Hänen (Opal) silmänsä olivat kauhusta niin levällään , että valkuaiset näkyivät kehäkalvojen ympärillä janiissä oli lasimainen kiilto.

Rusty ... kasvot kiukusta punaisina

Jeff ... naama virneessä

Eloise istui kuin jähmettyyneenä tuolillaan

Mathews vapisi; mies näytti kutistuneen kokoon

Shad O'Rory kasvot kalpeina ja jähmeinä   s.134

Dekkarien asiantuntija hdcanis on blogannut tästä näin.

Olen itse blogannut Hammettin esikoisteoksesta Maltan haukasta näin.
*****
Dashiell Hammett (1894 - 1961) lopetti varhain koulun ilmeisesti 13-vuotiaana ja toimi Pinkertonin etsivätoimistossa. Dashiell Hammett osallistui myös ensimmäiseen maailmansotaan.

Dashiell Hammett: Maltan haukka

Dashiell Hammetin (1894-1961)  231-sivuinen dekkari Maltan haukka (1930) kertoo 1930-luvun San Franciscosta tarinan, jossa huijataan ja yritetään huijata ja tavoittelun kohteena on legendaarinen Maltan haukka, patsas joka on sisuksiltaan kultaa ja jalokiviä. 

Lukija temmataan mukaan tapahtumien syöveriin erään toimeksiannon puitteissa. Tietoa tihkuu lisää hiljalleen sekä päähenkilö yksityisetsivä Sam Spadelle että lukijalle. Spade joutuu lapioimaan tieltään ruumiita ja vastailemaan poliisin ikäviin kysymyksiin. Spade on kyyninen kovapintainen yksityisetsivä, jonka polttoaineena toimivat dollarit, joita hän kiitettävästi ihmisiltä imuroi. Spade ei ole erityisen puhelias, eikä moraali ole aivan tiukin. Sam Spade naukkailee bacardia, konjakkia, manhattania ja whiskyä ja  polttaa itse löyhään käärittyä Bull Durham sätkiä. 

Teoksen Nainen on myös kovaksi keitetty punapää, jonka avautuminen tapahtuu vain pakosta, tai silloin kun se on omien etujen mukaista, toden puhumista Brigid O'Shaughnessy harvoin harrastaa. 

Kirja on ajoin kömpelöstä käännöksestään huolimatta kiinnostava, tarina on filmattu kuten Raymond Chandlerin Syvä unikin. Teoksia yhdistää kovapintainen poikamiesyksityiskyttä, joka ottaa toimeksiantoja, ja on piikit pystyssä poliiseja vastaan. Toinen yhteinen tekijä on filmien päähenkilö karismaattinen Humphrey Bogart, jonka lumoa en aivan ymmärrä naisten keskuudessa, mutta jos Lauren Bacallin saa vaimokseen, ja sellaiset suitsutukset Casablancasta, on varmasti maineensa arvoinen. Bogart on minustakin tehnyt hyviä filmejä! Filmiversio minusta loppui ehkä toiseen kohtaan kuin teos?

Tässä nimenomaisessa Maltan Haukka teoksessa kerronta etenee kiinnostavana ja jännittävänä eteenpäin. Lukija on täysin ummikkona, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, se mitä tapahtuu on ajoittain myös hieman hämärää. Jatkuvasti toistuvat "neuvottelu"- ja uhkailutilanteet voivat turruttaa, mutta itse pidin tästä pokkarina ostamastani teoksesta. Miljöön kuvaus tuo esiin jo kadonneita rohdoskauppoja, lankapuhelimia ja kuulusteluja ylöskirjaavia pikakirjoittajia.

Hammettin kerronta on aika tarkkaa, esimerkiksi Sam Spaden herätyskelloa kuvataan toisessa luvussa säröääniseksi (s. 13) ja  siiten sivulla 19 vielä kimeästi tikittäväksi, eli voimme päätellä, että ääni oli kimeä, mutta säröinen. Attribuuttia on attribuutilla siunattu, koska puhutaan  mm. koboltin sinisistä silmistä, heti ensimmäisellä tekstisivulla kerrotaan Samin kasvojen v-kirjaimista, on v-muotoinen suu, leuankärki on v, ja sieraimet muodostavat v:n, , eli kaiken kaikkiaan 180 cm:n mies oli varsin v-mäisen näköinen mies.  Teksti etenee loogisesti tapahtumien mukaan, ja yllätykset ja hämäykset seuraavat toistaan. Ajoittainen dialogi on napakkaa esim. s.21
"Kuka on  Thursby?", Dundy kysyi
"Minä kerroin sen jo Tomille mitä hänestä tiesin"
"Kerroitte Tomille pirun vähän"
"Minä tiesin myös pirun vähän" ...
Kirjassa puhuttiin herra Cairon levanttilaisista piirteistä. Wikipedian mukaan Levantti on laajahkoalue lähi-idässä. Cairo sen sijaan oli kreikkalainen.

Maltan haukka kertoo ainakin ahneudesta, keräilyvimmasta, hämäyksistä, ja aika monta ihmistä menetti ainoansa tarinan kuluessa  ja minkä vuoksi!? Kirjan kannen Maltan haukka patsas on kaikkien tavoittelema. Moni menettää henkensä patsaan vuoksi, joka on lopulta väärennös.

Lyhytjuttuja Sam Spadesta on teoksessa Mies nimeltä Spade.