Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies, WSOY 1995, Suuren Suomalaisen kirjakerhon painos, 320 sivua.

Eeva Joenpellon romaani Tuomari Müller, hieno mies voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1994.

Helsingin Kruunuhaassa asuva tuomari Gösta Müllerin leski Meeri Müller on alkanut saada postia entisestä kotikaupungistaan. Ahneet pikkukaupungin nokkamiehet haluavat ostaa loputkin Meeri Müllerin maat, sillä kertaalleen hylätty nummimaa on olennainen osa kunnan suuria suunnitelmia. Kaupunginjohtajan mukana leskeä tulevat pehmittämään pankinjohtaja Svante Marjanen ja puutarhuri Martti Tulus. Meeri Müllerin sisällä alkaa myllertää, ja hän käy läpi vanhoja kaunoja. Koska Meeri on tuomarin toinen vaimo, käydään tuomari Müllerin, lapsuus, nuoruus ja avioliitot läpi lyhykäisesti. Välillä Meeri ja muut märehtivät menneitä.

Teos on saanut hyvät arvioinnit, ja Finlandia-palkinnonkin. Minusta tämä on varsin kankeasti kerrottu ulkokohtainen tarina, jota on turhaan pätkitetty ja pitkitetty. Kerronta on minusta tahmeaa välillä jopa passiivissa, tympeä teos, ehkä kuvaa hyvin pikku kunnan pyrkyrimäistä sisäpiiriä. Viimeisimmän vedätyksen tarkoituksena on saada jätteiden hävityslaitos saastuttamaan kunnan jo ennestäänkin tunkkaista ilmaa.

Tuomari Mülleriä väitetään kirjan nimessä hienoksi mieheksi. Hän on minusta varsin tavallinen suomalainen mies, käy koulunsa, tekee työnsä, maksaa veronsa ja elättää perheensä. Ujous vaivaa, eikä hän halua vapaa-aikana kähmiä (suhteita eikä naisia) tai koplata kunnan kauppoja. Avioliitot ovat onnettomia, ensimmäinen vaimo lähtee selittämättä tosin keskenmenon ja masennuksen jälkeen, eikä elo luonnista toisenkaan vaimon kanssa, vaikka yhteinen lapsikin on. Gösta Müllerin isä oli rikastunut pirtukaupoilla. Göstan isoveli Magnus on lääkärin takista huolimatta täydellinen huijari ja mätämuna, ehkä huijarilääkärin tytärkin on saanut moraalittomat geenit. Gösta ja Meeri joutuvat hankaluuksin Magnuksen perikunnan kanssa. Gösta on ylipäätään suomalaisen miehen tavoin liian kiltti ja periksi antavainen, ei mitenkään hieno. Vaatimukset eivät periksi antamalla koskaan vähene vaan aina lisääntyvät.

Meeri Müller on entinen totinen talousopettaja. Kirjassa käsitellään paljonkin lesken katkeruutta Göstan kohtalosta, vaikka Göstan kuolinsyy oli selkeästi pitkäaikainen sydänvika: "Kun Gösta käveli Martin, lapsuuden ystävänsä  rinnalla, aina jokin kirottu pilleripurkki kalisi taskussa" s. 208. Itseäni kummastutti lesken tunteettomuus, oman lapsen kuoleman luulisi olleen isompi murhenäytelmä. Miehen sydäntauti ja potkut pankista eivät olleet kuntalaisten syytä. Meeri ehkä suuntaa kaunansa ulospäin. Kunnan delegaatiosta Martti oli Meerin kuolleen lapsen kummi!

Minusta kirjassa on paljon epäloogisuuksia, kummallisuuksia, selvittämättömiä asioita ja turhia sivuhenkilöitä, kuten lähes ventovieras Pentti Siikanen, jolle Meeri vie matkalaukullisen rahaa! Miksi?

Minusta Tuomari Müller oli tavallinen mies, ei hieno, kuten kirjakin oli tasapaksu, ei hieno, mutta kuitenkin tasapaksuudessaan ja vähäeleisyydessään tämä voi olla suomalainen sielun tulkitsija, me olemme tällaisia arjen tallaajia.

*****
Eeva Joenpelto (1921 - 2004) oli tuottelias kirjailija, ja tällä teoksella hän saavutti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Olen blogannut Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä -teoksesta NÄIN.

Eeva Joenpelto: Vesissä toinen silmä

Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä, wsoy 1971. Sivumäärä teoksessa on 245.

Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä -teos on nelikymppisen elokuvaohjaaja Ossin Juhonkosken  kujanjuoksua ja itsensä etsimistä. Teos on aika haastava, koska se jakautuu numeroimattomiin ja nimettömiin lukuihin. Luvut käsittelevät eri aikatasoja, ja luvun kestäessä avautuu  yksilöimätön aikataso ja henkilöt, joita ei ennakolta esitellä vaan lukija itse saa päätellä henkilön luonteen ja merkityksen Ossin muistojen ja dialogin perusteella. Teos alkaa jo vaikeasti Haran ja Ossin tapaamisella. Pian selviää, että on kyse burnoutissa olevasta elokuvaohjaajasta Ossista, joka pohtii mennyttä elämäänsä ja sen huippuhetkiä ja kipupisteitä, mutta on käsikirjoittamassa filmiä omasta elämän virrasta. Hara on taas elokuvatuottaja. Ossilla on epäonnistunut avioliitto kuten Harallakin, myöhemmin selviää miksi Ossin epäonnistui, mutta Haran aviolittoa ei käsitellä.

Ossin vatsa brakaa, ja kummia ajatuksia kuplii. Ossi lähtee maalle, missä on hänen aristavat juurensa, jotka hän on nimenmuutoksellaan halunnut katkoa. Hän on tehnyt loistavia filmejä kaupungissa, joita Ossi käy katsomassa ja joihin Ossi on ryöstöviljellyt omaa ja läheistensä elämää, pikkusiskon ja pikkuveljen, mutta taloudelliset realiteetit ovat katkaisseet viinalla voidellun nousukiidon. Perheellä on monta tragediaa: isän halvaus, siskon karkaus, ja pikku-Onnin epäonni, ja vielä muita, jotka osin liittyvät makean elämän veroihin ...

Esikois-Ossi ei suhtautunut nuoruudessaan kovinkaan hyvin pikkusiskoonsa ja pikkuveljeensä Onniin, ja pikkuveli muutaman vuoden ikäinen on halvauksen saaneen isän "seuralainen 24/7" ja tästä Ossi tekee filmin valitsemalla pääosaan lastenkodin lapsen, jonka "hylkää" kuvausten jälkeen samaan laitokseen. Esikoisteostakin esitellään, ja teoksen edetessä selviää, että kyse onkin Ossin elämän onneton siru.

Muutenkin Ossin maallisen elämän saavutukset ovat murusina, epäonnistumisten särkeminä. Ossin perheen elämässä on ongelmallista syyllisten etsimistä omille ja toisten ankeudelle. Ossi on saanut maksaa omasta urastaan kovemman hinnan (en kerro sitä, koska paljastaa juonesta liikaa). Onni syyllistää Ossia, kuten koulutoveri Ellikin.

Maalla Ossi pohtii ja punnertaa, joutuu selvittämään sukulaisilleen ja läheisilleen (ehkä kuitenkin itselleen) menestyksiään ja menetyksiään, kaupungissa ovat omat painolastit, jotka rassaavat terveyttä. Ossin tapana on syyllistää väärin sekä itseään että muita.

Teoksen kerronta on haastavaa, aikatasot ja merkitykset pitää itse päätellä. Tapahtumia selviää elokuvan kohtauksista. Mikä tuo vivahteita elokuvamaailmasta, lukija voi pohtia filmikuvien ja muistojen eroja ja samankaltaisuuksia.

Teos on naisen kirjoittamaa miehen nahoissa, joka on onnistunut mielestäni hyvin. Häpeää on paljon, ja perheen kipupisteet ovat pirtissä niiden henkilöiden hahmoissa, jotka eivät ole selvinneet elämän taipaleen tarpomisesta. Uusi sukupolvi on astumassa samoihin rooleihin? Joenpelto on viileän välinpitämätön, hän kuljettaa ihmisiä ja ajatuksia palasina ja haituvina, ja antaa lukijalle paljon tulkinnan varaa. Joenpelto ei ironisoi, ei moralisoi eikä demonisoi.

Teema: Menestys ja menetys. Elokuvaohjaajan vaikea työkenttä. Avioliiton haasteet. Omaishoito. Mielenterveys.

Motiivit: Taiteelliset ambitiot, taiteen ja läheisten rajapinnan hauraus, julkisuuden kuoleman suudelma.

Kertoja: Kerronta on  hajanaista muistelua, ja dialogia,jossa vastuuta tapahtumista ei ole otettu aikanaan, vaan sitä pitää märehtiä myöhemmin.
Nimi: En sisäistänyt nimeä Vesissä toinen silmä, itkeskelyä teoksessa on, mutta kyynelittä.. Ossin filmin nimi on Kaikki tämän hekuman vuoksi, joka minusta sekin oli huono nimi siihen kontekstiin. (edit 3.11.12 Vesissä toinen silmä lienee viittaus Hamletiin, tai ainakin siinä on tuo termi)

Eeva  Joenpelto on Sammatissa syntynyt edesmennyt kirjailija, jonka julkaistujen romaanien määrä on yli kaksi tusinaa eli 27. Tuomari Müller, hieno mies  sai Finlandiapalkinnon vuonna 1994. 

Vesissä toinen silmä ei liene Joenpellon pääteoksia, mutta lukemisen arvoinen teos, mutta ei aivan yllä aikalaisensa Parraksen Jojon tasolle.

Tekstinäytteeksi otan teoksen alun:

Tässäkö sitten lopulta oltiin? Kun kaikki solvaukset oli vuosien mittaan vähä vähältä syösty suusta, kun kaikki konnuuden muodot oli täytetty lähes majesteetillisesti, piti viimein pukea ylleen tuo vanha ikävä hyvä käytös.

Tässä oltiin. Kaksi vanhaa ystävää, työtoveria ainakin, jaloista yhteen sidottua elinkautisvankia, joille kahleitten lisäksi oli yhteistä myös se, että he kumpikin rajattomasti ihailivat, rakastivat itse itseään …

Kirjan paperikansissa on miehen kasvot sivulta piirretty, ja yläosa mustan peitossa hiukset eri värein, sekin viittaa, että teoksen sanoma on miehen ruikutusta ja heikotusta.