Daniel Defoe: Moll Flanders

 

Daniel Defoe: Moll Flanders, alkuteos julkaisu 1722, suomentanut Kristiina Kivivuori, Tammi 1957, sivumäärä 273.

Daniel Defoen romaani Moll Flanders  kertoo englantilaisen naisen  asemasta, oikeuslaitoksesta ja siirtomaiden asuttamisesta 1600-luvulla. 

Päähenkilö Moll Flanders syntyy varkaan lapsena Newgaten vankilassa, äiti on määrä teloittaa, ja tyttö annetaan pois. Tyttö varttuu vanhan rouvan hoivissa, naisen kuoltua lapsi menee lapsiperheeseen palvelijaksi. Moll Flanders on varkaitten myöhemmin antama nimi, päähenkilö ei kerro oikeaa nimeään, mutta perheessä häntä kutsutaan Bettyksi. Palveluaika menee hyvin, mutta lasten vartuttua, ensin isoveli lähenee Mollin kanssa, ja toiminta muuttuu intiimiksi. Pian perheen nuorempi veli kiinnostuu Bettystä. Vaikka vanhempi veli oli antanut naimalupauksen, niin hän ei sitä lunasta. Pikkuveli nai Mollin, mutta isoveli edelleen nai Mollia. Avioliittoon syntyy kaksi lasta, jotka aviomiehen kuoltua jää perheen hoiviin. 

Tämän jälkeen Moll etsii edullista avioliittoa, ja koittaa turvata toimeentulonsa. Seuraavaksi hän menee naimisiin keinottelijan kanssa, joka hassaa kaikki rahat, ja lähtee käpälämäkeen. Myös Moll joutuu ottamaan ritolat ja vaihtamaan nimeään, sillä mieheltä jäi paljon velkoja.

Seuraavaa aviomiestään Moll "valmistelee" kauan, sillä Moll ei halua paljastaa heikkoa rahatilannettaan. Mies on kunnollinen ja vie Mollin Amerikkaan Virginiaan, jossa on myös pojan äiti, joka kertoo elämänvaiheistaan. Moll tajuaa, että nainen on hänen äitinsä. Avioliitto on siten pilalla ja Moll on  synnyttänyt rutsassa kaksi lasta, Moll lähtee Englantiin (perheen suosutumuksella). 

Miesten etsintä ja entinen touhu jatkuu Bathissa, jossa  miehiä riittää. Moll saa yhden lapsen lisää. Hän antaa lapsen "hoitoon". Seuraavan miehen kanssa lähdetään "plantaasille" Irlantiin. Sitten palataan Englantiin ja taas Moll on raskaana, eikä pidä sitäkään lastaan. Mies on vaihtunut mutta Mollin suosija, pankkiiri kuolee, ja taas Moll on yksin. 

Mollille on tullut ikää lisää, eikä hän saa enää rikkaita miehiä, ja hän alkaa tehtailla varkauksia ja ryöstöjä, jossa hän on taitava lukuisten valeasujen ansiosta, hän pukeutuu usein mieheksi.

Lopulta Moll jää kiinni, ja joutuu Newgaten vankilaan (kuten äitinsä). Hänet tuomitaan kuolemaan, kun Moll odottaa tuomiota hän tapaa toisen miehensä, joka lähti velkoja pakoon?. He saavat "armahduksen" tai heidät karkoitetaan siirtomaihin eli Amerikan Virginiaan. Moll on 61-vuotias. Uudella mantereella Moll perustaa plantaasin ja näkee velimiehensä ja poikansa, jonka kanssa sopii asiat. 

Seitsemänkymppisenä Moll suuntaa takaisin emämaahan.

Moll Flanders on samoista avio-ja lapsiaineksista rustattu romaani, joka pitkäpiimäisyydessään oli klassikko, jolla siis osallistun Ankin kipparoimaan Klassikkohaasteeseen.

****

Daniel Defoe (1660–1731). Daniel Foe on ottanut alkuperäiseen sukunimeensä etuliitteen DE. Daniel Defoe eli sangen vaiherikkaan elämän, oli velkavankeudessa ja myös vankina Newgatessa. Hän aloitti kirjailijan uransa kuusikymppisenä, mutta julkaisi puolenkymmentä romaania, joista kuuluisin on Robison Crusoe (klik).

Daniel Defoen Robinson Crusoe, kaikki tarinat

Bloggasin noin vuosi sitten Defoen Robison Crusoesta näin.

Nyt minulla oli Robinson Crusoen Petri Tammisen suomennos, jossa oli myös kaikki jatko-osat, ja alkuperäinen tarina (julkaistu 1719) pidempänä, tarinaa 713 sivua, ja noin viiden sivun analyysi lopuksi. Lukujako oli toinen kuin Gutenbergissä, mutta toimiva. Huomattavaa on, että suomenkielisiä käännöksiä Robinson Crusoesta on yli 30, useat lyhennettyjä? Lisäksi on tehty useita mukaelmia Robinsonin ensimmäisestä osasta.

Robinson Crusoen juoni on tiivistetysti seuraava.
Robinson Crusoe karkaa nuorena merille. Hän haaksirikkoutuu jo ensimmäisellä matkallaan lähellä Englannin rannikkoa. Hän tekee tuotteliaan matkan Guineaan, mutta seuraavalla matkalla jää vangiksi. Hän karkaa toisen vangin  Xuryn kanssa. Tämän jälkeen Robinson perustaa plantaasin Brasiliaan, plantaasi on tuottoisa.Muut pPlantaasin omistajat haluavat (lisää) orjia Afrikasta, ja Robinsonia pyydetään oppaaksi. Laiva haaksirikkoutuu, ja Robinson, koira ja kaksi kissaa selviävät autiolle saarelle. Alkaa Robinson Crusoen 28 vuotta kestävä saarella olo, jonka aikana hän hengellistyy, pitää kalenteria, lukee Raamattua, rakentaa itselleen suojia, viljelee maata ja kesyttää papukaijan. Myös vuohia hän pitää. Noin viidentoista vuoden jälkeen hän havaitsee jalanjäljen hiekassa. Robinson säikähtää ja on hyvin pelokas. Myöhemmin Robinson huomaa, että paikalliset alkuasukkaat tulevat veneillään saaren hiekkarannoille, ja tekevät nuotioita ja syövät vangitsemiaan vihollissotilaita. Robinson näkee enneunia, ja pian hän pelastaa alkuasukkaan. Löytöpäivän mukaan Robinson ristii hänet Perjantaiksi. Perjantai on mukautuvainen, hän on hyvin eurooppalaisen näköinen pieninenäinen ja suoratukkainen. Robinson opettaa hänelle englantia, ja Jumalan sanaa, Robinson uskoo Jumalaan protestanttina. Myöhemmässä vaiheessa saarelle tulee myös espanjalainen, Perjantain isä ja muuta väkeä, joista osa jää saarelle. Saarella Robinson on ylin auktoriteetti, ja saarella on uskonnon vapaus, Perjantain isä on pakana. Robinson ja Perjantai pelastautuvat ja lähtevät Eurooppaan. Englannissa Robinson avioituu saa lapsia, ja leskeytyy.

Teoksen on kirjoittanut itsekin "seikkailija" Daniel Defoe (1660–1731). Daniel on ottanut alkuperäiseen sukunimeensä etuliitteen DE. Defoe vaikuttaa sanoissaan kovin englantilaiselta, Robinson haluaa tavata erääseen laivaan tullessaan englantilaisen, skotin tai irlantilaisen, ja jo teos alkaa ”synnyin … hyvään, joskin ulkomaalaiseen perheeseen”. Robinson isä oli kotoisin manner-Euroopasta.

Siirtomaa-ajattelu tulee Robinsonissa esiin miltei heti. Kaikki tavarat ovat lopulta kaupan. Robinson Crusoe (RC) joutuu vangiksi kolmannella merimatkallaan, mistä pakenee Xuryn kanssa, ja päätyy Brasiliaan. Perillä hän myy veneensä ja leopardin ja leijonan taljat, Xuryn hän ”antaa” palvelijaksi kymmeneksi vuodeksi, ja Xury vapautuu silloin, jos kääntyy kristityksi. Tätä seikkaa lieventää minusta seikka, että sekä Xury että Robinson olivat orjia siinä suhteessa, että eivät saaneet palkkaa, eivätkä olleet vapaita. Afrikassa RC näkee leijonan ja leopardin lisäksi myös tiikerin! Robinson tekee sijoituksia, perustaa plantaasin, ja tekee testamentin. Haaksirikkoon päättyvä matka on nimeenomaan orjanhakumatka, joka liittyy siirtomaa-ajatteluun.

Saarelle tulo jo paljastaa Robinsonin käytännöllisyyden, hän pelastaa kaiken laivasta, ja myös myöhemmin haaksirikkoutuvasta laivasta, ja lopussa hoitelee plantaasiasiansa kuntoon. Saaren omistusoikeus jää myöskin Robinsonille. Robinson toteaa jo saarelle tullessaan, että ”olin jo oppinut olemaan lannistumatta mistään” Pelastuneet kissat kuvataan riesaksi, ja koiraa tärkeämpi kumppani on papukaija Poll.

Perjantai, jolla on ohut nenä ja suora tukka, kuvataan älykkääksi ja mukautuvaksi, ja hän toimiikin pian RC:n palvelijana, mikä oli eräs Robinsonin enneunen ”toive”. Perjantai oppi pois kannibalismistaan, ja hän ”otti ilomielin vastaan tiedon Jeesuksesta Kristuksesta” Perjantain ja Robinsonin välinen dialogi on minusta antoisaa. 

Teoksen aikakäsitys on minusta hieman kummallinen. Alussa 1.9 ja 30.9 ovat toistuvia päivämääriä, kuitenkin aikakäsitys muuttaa muotoaan. Alkuun päivämäärät ovat hyvinkin tarkkoja, mutta sen jälkeen rutiinomainen ja harras elämä soljuu eteenpäin ja aika liitää.
Kummallista minusta on, että niin kauan kuin Robinson olikin (yksin) saarellaan,  Robinson ei tutkinut koko saarta. Pidemmässä versiossa ymmärtää paremmin tunnekuohun, mikä Robinsonissa myllertää, kun hän havaitsee hiekassa ihmisen jalanjäljen, mutta aikakäsitystä se ei minusta avaa.

Tämä suomennos lienee pisin, jonka olen lukenut ja siinä on paljon Sallimusta, Jumalaa, rukoilua ja teologista pohdintaa. Minusta on parempi suomentaa kaikki, lyhennetty teksti jää aina torsoksi, joskin kirjan pari viimeistä lukua käsittelevät Robinsonin sijoituksia ja rahasummia, ja matkaa Espanjan halki Englantiin, vuoristossa matkalaiset ampuvat parikymmentä sutta ja Perjantai ampuu karhun.

Robinsonissa on minusta muutama ristiriitaisuus. Saarella annetaan ymmärtää, että papukaija jää saarelle, mutta hän ottaa sen mukaansa, mutta sitä ei kuitenkaan mainita enää jälkeenpäin. Alussa mainitaan kuolleet veljet ja heidän tuntemattomat kohtalot, mutta lopussa Robinson kouluttaa veljen lapsia, joista yksi (kapteeni) ottaa jatkoseikkailussa Robinsonin laivamatkalle. Samaten Robinson jättää minusta Perjantain Portugaliin, mutta Espanjassa hän ampuu karhun.

Kuten tunnettua Robinson ja Perjantai pääsevät pois saarelta, ja teoksen loppupuoli kertoo Robinsonin jatkoseikkailut. Robinson on varsin iäkäs saarelta poistuessaan, johtuen 28 vuoden saarella oloajastaan, kun Robinson oli vielä Brasiliassa neljä vuotta, ja sitä ennen orjana, hän on miltei kuusikymppinen. Hän saa kuitenkin lapsia vaimonsa kanssa, ja Robinson leskeytyy, joten on vapaa lähtemään uusiin huimiin seikkailuihin.

Robinson Crusoe on selvästi erilainen teos kuin Gulliverin retket, joss ironisoidaan ehkä Robinsonia Nämä olisi hyvä lukea peräkkäin.
***
Robinsonin uudet huimat seikkailut ovat kuin saippuasarjan jatko-osa.  Aluksi Robinsonin omaisuudet luetteloidaan, ja Robinson hoitelee monen ihmisen asiat kuntoon. Robinsonin kaikessa toiminnassa silmiin pistää harras paneutuminen, Jumalalle altis mieliala ja omien positioiden turvaaminen. Leskeydyttään hän lähtee Saarelleen, ja kuulee espanjalaisten, englantilaisten ja ihmissyöjien välien selvittelyistä. Espanjalaisista yksilöinä annetaan myönteinen kuva, ja he auttavat englantilaisia, mutta noin yleensä Defoe toteaa espanjalaisista (ja portugalilaisista), että ovat "heikoiten varustautuneita kohtamaan vaikeuksia", aika rankka yleistys, mutta kirjailijalla on oma sananvapautensa. Myös ranskalaisten sentimentaalisuus joutuu irvittäväksi. Paikalliset intiaanit (tässä käännöksessä on sana intiaani, muissa alkuasukas) leimataan taas ihmislihalla mässäilijöiksi, joten sangen asenteellisista teksti kyllä minusta on. Saaren asiat laitetaan kuntoon uskonnollisen kasvatuksen, kasteen, avioliittovihkimysten ja varustetäydennysten jälkeen. Intiaanikahakan jälkeen piipahdetaan hurmehenkiselle reissulle Madagaskarille, jonka jälkeen RC keksii "oivan ansaintakeinon" myy itään ooppiumia! Tämä on julkaistu ennen Ooppiumisotaa.
Formosassa ja Kiinassa käydään päädytään Venäjälle, ja ihmetellään täällä maailman menoa. Robinson kehuu paikalliselle, miten hän hoisi oman saarensa asiat kuntoon. Itse luulisin, että Saaren ja Venäjän asioiden hoidossa on hieman eri kokoluokka, tsaarina on silloin ollut itse Pietari Suuri. Kiinassa ja Venäjällä RC taivaltaa maitse, ja on tataarihyökkäysten kohteena. RC teki ison tilin kangas-, mauste- ja tuskiskaupoillaan, lisäksi RC:llä on halussaan pullukka timanttipussi. Vaikka RC on käytännöllinen materialisti, hän palkitsee avokätisesti auttajansa, joita tarvitaan, sillä RC:n laivat alati haaksirikkoutuvat, saavat vuotoja täyttyvät vedellä tai kapinoitsijoilla. Maankamaralla RC joutuu jatkuvien tataari- tai susihyökkäysten kohteeksi.

Robinsonin seikkailut päättyvät vuoteen 1705, jolloin herra on jo 73-vuotias. Brittiläinen kiikkustuoli kutsuu, ja toivottavasti Robinson sai nauttia sentään Gulliverin retkistä, yhtä huimia seikkailuja hänelläkin oli. Minusta jatko-osat ovat jokseenkin puuduttavaa ja omahyväistä tekstiä muutama oivallus, tosin pilkahtaa. 

Pidän kuitenkin Robinson Crusoen ytimenä haaksirikon jälkeistä saarella oloa, siinä tiivistyy Defoen sanoma ja Robinsonin teema.

--
Kuuluisa yhteiskuntafilosofi John Locke eli 1632-1704, hän oli empirismin puolestapuhuja. Sattumaa tai ei, mutta olen näkevinäni Robinson Crusoessa ripauksen Locken yhteiskuntafilosofiaa (lähde wikipedia): moraalin perusperiaatteet ovat objektiivisia, toisen elämää ei saa vahingoittaa, omistusoikeus voi syntyä työnteon perusteella, joskaan tämä ei toteudu palvelijan kohdalla, Ihmisen pitää olla luonnollisesti hyvää tekevä, eli pakolliset tulonsiirrot vähentävät hyvinvointia, Robinsonhan antoi avokätisesti lahjoja kaikille. Myös uskontofilosofiakin saattaa sisältää samoja piirteitä (en ole alan asiantuntija, mutta saarelle tulee katolinen pappi, vaikka englantilaiset ovat protestantteja, ja näitä asioita pohditaan).

Lostin John Locke on luultavasti saanut nimensä tästä suuresta filosofista, ja yhtymäkohtia Robinsonin saareen minusta on Lostissakin. Haaksirikko saarelle, jossa asui "kummallista porukkaa". Lostin maailmaan voit tutustua täällä Kärpästen Herra postauksessani, teoksessa koulupojat muuttuvat barbaareiksi.

Daniel Defoe on kirjoittanut myös teoksen Moll Flanders

Robinson Crusoe, Daniel Defoen kirjoittamana

Kansikuva poikkeuksellinen, yleensä Robinson yksin tai kannessa vain jalanjälki

Daniel Defoen Robinson Crusoen juoni on selostettu Wikipediassa ja monissa muissa lähteissä, joten en lähde sitä kertaamaan yksityiskohtaisesti, mutten myöskään salaamaan, itse asiassa koko kirja on julkaistu netissä – uskoisin, että kirjailijan tekijänoikeus on jo rauennut-, tekijänoikeus on henkisenä tosin ainiaan, kirja julkaistiin jo vuonna 1719, ja tiettävästi oikeudet myytiin 10 punnasta, varmistakaa tosiasia, jos käytätte sitä. Joskin wikipediassa on muutama juonen vaihe jätetty väliin, lopullinen haaksirikko ei tapahdu niin varhain kuin suomalaisessa wikipediassa väitetään.

Kirja englanniksi alkaa

 --

The Life and Adventures of Robinson Crusoe By Daniel Defoe

CHAPTER I—START IN LIFE

I was born in the year 1632, in the city of York, of a good family, though not of that country, my father being a foreigner of Bremen, who settled first at Hull.  He got a good estate by merchandise, and leaving off his trade, lived afterwards at York, from whence he had married my mother, whose relations were named Robinson, a very good family in that country, and from whom I was called Robinson Kreutznaer; but, by the usual corruption of words in England, we are now called—nay we call ourselves and write our name—Crusoe; and so my companions always called me.

I had two elder brothers …

--

Robison Crusoe kirjan minä (s.1632) kertoo perheestään aluksi lyhyesti: Isä kotoisin Bremenistä, kaksi vanhempaa veljeä, joista toinen tosin kuollut ja toinen kateissa, patistelevainen isä, pojasta ei kuitenkaan ollut lakia lukemaan, vaan merille meni. Ensimmäisellä matkalla meni laiva pohjaan, mutta onneksi aivan Englannin lähellä. Ensimmäisellä varsinaisella ulkomaan matkallaan Guineaan onnisti paremmin, ja Robinson Crusoe teki ensimmäiset kaupat.

Seuraavalla ulkomaan matkalla tulivat merirosvot, jonka seurauksena Crusoe oli vankina ja orjana. Tässä Robinsonin kanssa on Xury, joka mainitaan teoksessa noin 30 kertaa. Robinson on kahden vuoden jälkeen plantaasin omistajana Brasiliassa. Neljän vuoden kuluttua hänet houkutellaan orjanhakumatkalle, jolla alus haaksirikkoutuu ja uraputki katkeaa, ja laivasta selviävät koira, ja kaksi kissaa, ja ainoana ihmisenä  Robinson Crusoe autiolle saarelle, jolla Robinson ahkeroi saarella, pitää päiväkirjaa ja rukoilee. Noin viidentoista vuoden kuluttua Robinson säikähtää jalanjälken hiekassa. Lähiseudun kannibaalit pitävät verisiä kekkereitää saarella. Vasta kirjan loppupuolella hän pelastaa syötäväksi tuodun alkuasukkaan, jonka hän ristii Perjantaiksi, koska Robinson on kaiken aikaa pitänyt almanakkaansa ajan tasalla. Lopussa Robinson pääsee pois saarelta.

Minusta kirjan kerronta ja saarella olo tuo jotenkin mieleen Stevensonin Aarresaaren, joka on kirjoitettu 1880-luvulla. Myös Jules Vernen Salaperäisessä saaressa on Saari isossa roolissa. Missään muussa kirjassa ei tosin ole tällaista näin pitkää yksinoloa kuvattu. Joskin aika tuntuu menevän nopeasti Raamattua tutkien.

Luulisi, että teoksen jännite olisi syntynyt siitä, miten Robinson pääsee saarelta pois, enemmin jännite syntyy muista asioista, ja parasta aikaa Robinsonin kertomuksessa on aika Perjantain kanssa hänen itsensä ja myös minun mielestä.

Näin rivien välissä sen ajan siirtomaa-ajattelua ja äijämeiningin. Nimittäin kolmannessa luvussa, jossa Robinson ei ollut vielä lähtenyt "ratkaisevalle" matkalleen, lukee alkuperäisessä teoksessa N-sana (se sana mustasta, jota ei ole enää nykyään sopivaa käyttää sen saaman rasistisien leiman vuoksi) yhteensä 16 kertaa, ja koko kirjassa yli 20 kertaa. Naisia taas kirjassa ei juuri esiinny. Etsiessäni naista tarkoittavia sanoja: löysin wife kahdesti, woman kerran, gentlewoman kahdesti, ja female noin 5 kertaa, mutta female:a yleensä käytetty esim. naaraskissasta. Teoksessa mainitaan nainen Robinson äidin yhteydessä aivan teoksen alussa, ja lopussa hän menee naimisiin lesken kanssa. Siirtomaa-ajattelu tulee ilmi Guinean kauppamatkalla, sitä seuraavalla matkalla, eli matkojen tavoite on saada voittoa. Brasilian plantaasin ylläpito, orjan hakumatka ja saaren luonnon valjastaminen valkoisen miehen käyttöön ovat pelkkää siirtomaa-ajattelua. Valistusfilosofia on nähtävissä Perjantain paimentamisessa protestantiksi, ja ylipäätään Perjantain opettaminen. Perjantai on kuuliainen palvelija, ja Robinson on "Master". Perjantai on hyvin kasvatettu palvelija, joka on poisopetettu myös ihmislihan himostaan, sillä myös kannibalismia teoksessa käsitellään. Teos on varsin uskonnollinen, sillä Jumalasta Robinson paljon kirjoittaa.

Itse nostaisin suurimmaksi käännekohdaksi toisen ihmisen jalanjäljen löytymisen hiekkarannalta. Robinson  näkee villin pelastamisesta untakin. Tätä alati rohkea Robinson hautoo asumuksessaan noin 500 päivää, ennen kuin muutaman villien vierailun jälkeen Robinson pelastaa Perjantain. Pohdin, mitä olisi tapahtunut, jos jälki olisi ollutkin naisen (Chapter XI Finds print of man's foot on the sand), eikä siis miehen, jonka tekstistä tulkitsen, ja saarelle olisi tullutkin PerjanTAINA, siis nainen (her name's Frida not Friday).
Friday nimeä on liki 200 kertaa tekstissä. Perjantai on siis keskeinen elementti teoksessa.

Robinson Crusoen analysoinnissa minua haittaa eniten lukuisat käännökset ja mukaelmat, vähintään loppu on erilainen, mutta myös alku on hieman erilainen. Esimerkiksi joissain teoksissa Robinson saa lapsia, jossain ei, mutta veljen ja sisaren lapset pyörivät kuvioissa, vaikka toinen veli kaatui ja toinen oli kadoksissa, sisarista ei puhuttu lainkaan, joten oletan näiden olleen kaukaisempaa sukua. Tämä on kaikki perua kirjan lukuisista eri variaatioista ja käännöksistä.  Luin englanninkielisen nettikirjan, vaikka liian koville otti ja pidin sitä alkuperäisenä, vaikka minulla ei ole siitä mitään takeita.  Sitten luin WSOY:n 1983 julkaiseman kirjan, joskin siinä on lopussa muuta kuin "alkuperäisessä", mikä oli kummallista, koska molempien luulin olevan alkuperäisen ja sitten selailin muutamaa ruotsiksi käännettyä kirjaa. Kielitaitoni on kehnonlainen, mutta kerran kirjan luettuani suomeksi ja juonen tuntien vieraskielikin sujuu hieman paremmin, varsinkin kun kirjoja voi verrata. Alkuperäistä teosta tuskin on kenelläkään, ja lukemani mukaan siinä ei tarinaa olisi jaettu edes lukuihin.

Hakiessani motiiveja, teemaa ja sen sellaista etsin alkuperäisestä teoksesta N-sanaa (vanha nimitys mustalle)ja naista-tarkoittavia sanoja. N-sana oli usein ja sana savage (villi). Myös papukaija mainitaan useasti, ja sillä oli jopa nimi, papukaija oli myös Perjantain aikana, ja Robinson vie sen saarelta pois. Robinsonin kanssa pelastui kaksi kissaa ja koira. Kissat levisivät luonnossa, ja niistä tuli harmia, ja Robinson joutui vähennystalkoisiin. Koira sen sijaan oli Robinsonin kumppani, ja koiran läsnäolo mainitaan usein. Jumala (God) sanaa laskin kolmekymmeneen, ja rukoilla (pray) samoin, ja olin vasta aivan alkupäässä, eli kirjassa rukoillaan Jumalaa säännöllisesti ja usein. En laskenut synonyymejä. Perjantai oli tärkeä puhekumppani, ja käymällä heidän dialogejaan läpi nähdään valistuksellinen asetelma, ja tätä voi verrata Xuryn ja Robinsonin suhteeseen. Toisaalta voi tarkastella ulkonäkökysymyksiä, Perjantai on kuvattu varsin vaaleaksi ja pieni nenäiseksi.

Eli mikäli motiivit löytyvät toistolla, tässä voisi olla ainesta ja myös teeman määritykseen, kannattaa mennä tätä eteenpäin. Olen itse tutkinut paljon eri tasoja, esimerkiksi tiettyjen ajankohtien ylösmerkitsemällä saa aikaan syyskuun merkittäväksi kuukaudeksi, kun vuodet vierivät, aikakäsityskin muuttuu, ja menettää merkityksensä, tämä on sekä rutiinien ja rukoilun ansiota, mutta myös sen aikaansaamaa, että Robinsonin elämällä on korkeampi maali. Robinson oli vain kerran sairas, ja sairauden aikana hän kääntyi korkeampaan maaliin ja alkoi rukoilla.

Kaiken kaikkiaan kirjan analysointi on kiinnostavaa, kun siitä samalla oppii ja helpottaa seuraavan kirjan analysointia, joten jos lukijalla on analysoitavana juuri Robinson Crusoe, valitse rohkeasti oma jalanjälkesi saaren hiekalta (miltei 300 vuotta kirjaa on analysoitu, joten muiden analysointia ei kannata katsoa, lukea ehkä sitten jälkeenpäin)  ja seuraa oman jälkesi näyttämää kolonialistista, sovinistista, kristillistä, valistuksellista tai omaa keksimääsi tietä  Näitä voivat olla saaren luonnon olosuhteet (eläimistö, kasvisto, saaren paikannus, vulkaanisuus, vuorovesi-ilmiö, merivirrat, karin paikat ...)
__
Vuosi tästä, luin kaikki Robinsonin tarinat ja bloggasin näin.
---
Usein googlelta kysytään montako sivua tarinassa on tai Robinson Crusoe sivumäärä. Versioita ja painoksia on niin paljon, että vastaus voi mitä vaan 200-750 sivua riippuen, kuinka paljon seikkailuja on ja mikä on sivujen täyttöaste :)